ellauri052.html on line 877: Eurooppalaisten jutut ei ole paljon arvoisia verrattuna silkkaan rahaan, Oskariin ja Pulitseriin. Samaa mieltä oli feikki Dean, toinen samanlainen nenäkäs julkero joka tuli pokkaamaan hätään joutuneiden ruozalaisten pikku dynamiittipötkypalkinnon.
ellauri052.html on line 988: Eurooppalaisten jutut ei ole paljon arvoisia verrattuna silkkaan rahaan, Oskariin ja Pulitseriin. Samaa mieltä oli feikki Dylan eli Zimmermann, toinen samanlainen koukkunenä julkero joka tuli pokkaamaan hätään joutuneiden ruozalaisten pikku dynamiittipötkypalkinnon.
ellauri055.html on line 946: Knut Hamsunin Viktoriasta Emppu otti Hääyön Oskariin ja Olgaan mallia. Pitäis sekin kai sit lukea.
ellauri401.html on line 199: Kevätkesällä Pekka oli kesänvietossa Puujalan Kartanossa ja tutustui Kartanon naapurissa asuvaan Oskariin. Pekka oli tuttavuuden alkaessa 16-vuoden ikäinen, ja Oskar oli häntä vuotta nuorempi. Heitä yhdisti rakkaus taiteeseen. Kumpikin harrasti maalausta. Oskarin ja Pekan välille syntyi läheinen ystävyys, jossa toverukset käyttivät toisistaan nimiä Elias ja Andreas. Ystävyys oli melko lievä ilmaisu, sillä elokuussa 1892 Oskar kirjoitti, että hän rakastaa Pekkaa hellimmällä sydämellä ja lähetti hänelle ”tuhannen tuhatta suuteloa”. – Poikarakkaudesta siinä oli kyse, kadetraaleista ja puuvillaisista vöistä.
xxx/ellauri208.html on line 963: Veljeni Sebastian kiinnittyy jälleen, niin kuin Annika Idströmin romaanit yleensäkin, selkeästi aikaan ja tunnistettavaan paikkaan, jonnekin Itä-Helsinkiin, mutta samalla siinä kiteytyy niin kuin myytissä tai sadussa jotakin perustavaa ja yliyksilöllistä inhimillisestä kokemuksesta. Hädän hetkellä Antti, jonka hahmossa on yhtäläisyyksiä Günther Grassin Peltirummun Oskariin, turvautuu ystäväänsä – tai mielikuvitusystäväänsä – Sebastianiin. Järkyttävyydestään huolimatta romaani päättyy kohoamisen ja kosmisen kaikkiyhteyden tuntoon, kun romaanin lopussa Sebastian kutsuu ikkunalaudalla kuudennessa kerroksessa istuvaa, äitinsä menettänyttä Anttia mukaansa "maailman katolle" kohti tähtiä ja kuuta, osaksi "ympärillä avautuvaa äärettömyyttä". Hoo hoo jaa jaa, täas tällänen Astrid Lindgreniltä tuttu hyppy pimeään veljen yllytyxestä, kohti Kankijalan fantasiamaailmaa.
5