on George Orwellin vuonna 1946 ilmestynyt kuuluisa essee, jossa hän arvosteli kielen käyttämistä poliittisen vaikuttamisen välineenä ja todellisuuden naamioimista kiertoilmaisuin. Mukavassari Orwellin kommarivihasta ja mukahetero Orwellin homofobiasta on ollut puhetta jo albumissa Eläinten vallankumous.
ellauri077.html on line 800: Orwell´s confusing approach to matters of social decorum—on the one hand expecting a working-class guest to dress for dinner, and on the other, slurping tea out of a saucer at the BBC canteen—helped stoke his reputation as an English eccentric.
ellauri080.html on line 811: George Orwell, in his 1949 essay Reflections on Gandhi, said that "saints should always be judged guilty until they are proved innocent". Remember, there's no such thing as a saint. But there are heaps of shrimps. Used to be, anyway.
ellauri096.html on line 448: Mediafirma mahaantuo valkovenäläisiä ilotyttöjä. Niitä oli yhdessä takavuosien suomenruozalaisessa stadidekkarissa jonka kirjoitti joku kyldyropersonlighet otona. Kuka se nyt oli. Joku Hoblan toimittajako? Hemmetti kun muistaa melkein muttei ihan. Ei löytynyt edes plokista. Muistaiskohan K-täti? Jotenkin siihen liittyi satama ja ehkä ravintola Torni. Joo se muisti: Se oli Staffan Bruun, Club Domina Helsinki. Tulevaisuuteen sijoitettu romaani 1992 joka valitettavasti on jo menneisyyttä. Sama vaivaa George Orwellin romaania 1984, ja Clarken millenniaaleja avaruusseikkailuja riepupäiden juhlavuodelta 2001. Niin se aika rientää. Time flies like an arrow. Tempus fugit. Tempora mutantur, nos et mutamur in illis. Ja muita samansisältöisiä sananparsia. Aikakärpäset tekevät kaikesta kexeliäästä klisheetä. Tu kattoon kattoon kuinka tulevaisuus tapettiin tapettiin, sanoi aikakärpänen kaverille.
ellauri110.html on line 141: A further example of the lack of humanity and emotion in the Houyhnhnms is that their laws reason that each couple produce two children, one male and one female. In the event that a marriage produced two offspring of the same sex, the parents would take their children to the annual meeting and trade one with a couple who produced two children of the opposite sex. This was viewed as his spoofing and or criticising the notion that the "ideal" family produces children of both sexes. George Orwell viewed the Houyhnhnm society as one whose members try to be as close to dead as possible while alive and matter as little as possible in life and death.
ellauri110.html on line 143: Orwell oli täysi ääliö. Se ja muut antropofiilit loukkaantuivat Swiftin wizistä. Ei tässä ole mitään nauramista! Two legs good four legs bad!
ellauri132.html on line 189: Siis mä näytän teille oikeet kynäilyvinkit ammattilaisilta, ml Stephen King, William Goldman, Pixar’s Emma Coats, Kurt Vonnegut, Joss Whedon, Neil Gaiman, and George Orwell. Alkuperäiset säännöt ja kaavio löytyy mun "Kynäilijöille" Pinterest-taululta.
ellauri132.html on line 191: [Panen merkille että näistä 7 kirjailijasta ainoastaan Vonnegutilta ja Orwellilta olen jotain lukenut, Stephen Kingin jotain kirjaa aloitin mutten jaxanut. Loput on tuiki tuntemattomia. Enkä mä Vonnegutia enkä Orwelliakaan kovin korkealle arvosta, tendentiöösejä keskinkertaisuuxia. Seuraava on Vonnegutin kirjasta Harrison Bergeron:
ellauri132.html on line 248: …kerta hieno kieli vaan häirizee. No tää ohje on vähän joka iikalla. Tietysti, sua opetetaan aina käyttämään kuvakieltä luovassa kirjoittamisessa. Ja kyllähän sä tottakai haluut luoda tunnelmaa lukijoille kuvilla ja sen sellaisella. Kuiteskin, monet kirjailijat inttävät etteisun pitäis käyttää pitkiä sanoja, erikoisia sanoja, useita sanoja missä yhdelläkin selviää. Tajuunhan mä tän, tuleehan siitä ongelmia jos kuvaa 'lämpimästi' vs. vaan sanoo sen; koska ei pitäis koskaan käyttää adverbeja. Kuiteskin, Orwellista Kingiin, ne on kaikki yhtä mieltä ezun pitäs pitää kieles yxinkertaisena. Kurt Vonnegut termentää:
ellauri132.html on line 389: Vaik dystopiatarinat usein näyttää missä vika, ne ei välttämättä johda mihkään muutoxeen. Älä ikinä unohda että fiktiiviset dystopiat on vaan väritettyjä versioita siitä jossa me jo eletään. Tää meidän tohina on just sitä traumaattista tasapäistävää maailmaa jota Ayn Rand, Ray Bradbury, George Orwell, and Kurt Vonnegut Jr. jo ennusti, missä on vitusti tätä tyhmää tasa-arvoa. Mä ainakin unelmoin olevani kasan huipulla eräänä päivänä.
ellauri159.html on line 961: INFPs are the dreamers of the world. They are deeply idealistic and passionate about their beliefs, ideas, and relationships. INFP writers include Jean-Jacques Rousseau, Albert Camus, George Orwell, J.R.R. Tolkien, Virginia Woolf, Antoine de Saint-Exupery, A.A. Milne, Franz Kafka, Edgar Allan Poe, John Milton, William Blake, Hans Christian Anderson, William Shakespeare, Homer, and George R.R. Martin. Learn more about how INFPs write here.
ellauri192.html on line 323: Though the following list consists of notable literary figures deemed worthy of the prize, there have been some celebrated writers who were not considered nor even nominated such as Anton Chekhov, Jules Verne, Mark Twain, Robert Hugh Benson, Arthur Conan Doyle, Alexander Blok, Marcel Proust, Joseph Conrad, Rainer Maria Rilke, Federico García Lorca, Lu Xun, Sarat Chandra Chattopadhyay, Antonio Machado, Francis Scott Fitzgerald, James Joyce, Virginia Woolf, Simone Weil, Willa Cather, George Orwell, Galaktion Tabidze, Richard Wright, Flannery O'Connor, Langston Hughes and Jack Kerouac.
ellauri219.html on line 933: George Orwell (1903-1950)
ellauri236.html on line 169: Prohibition and the ensuing Great Depression in the US (1929–39) had given rise to the Chicago gangster culture prior to World War II. This, combined with Chase's book trade experience, convinced him that there was a big demand for gangster stories. After reading James M. Cain's novel The Postman Always Rings Twice (1934), and having read about the American gangster Ma Barker and her sons, and with the help of maps and a slang dictionary, he wrote No Orchids for Miss Blandish in his spare time, he claimed over a period of six weekends, though his papers suggest it took longer. The book achieved remarkable notoriety and became one of the best-selling books of the decade. It was the subject of the 1944 essay "Raffles and Miss Blandish" by George Orwell (alla). Chase and Robert Nesbitt adapted it to a stage play of the same name which ran in London's West End to good reviews. The 1948 film adaptation was widely denounced as salacious due to the film's portrayal of violence and sexuality. Robert Aldrich did a remake, The Grissom Gang, in 1971.
ellauri236.html on line 173: Albumissa 63 pintaan ajelehtineesta Orwell George">Örvelöstä on hurjasti kirjailijakaskuja. Se tykkäsi tehdä kavereille jäyniä. Se oli kömpelö ja itkeskelevä kuin Ohukaisen ja Paxukaisen Ohukainen. Örvelö oli homofoobinen, mikä usein on merkki kaappihomosta. Se oli jonkin sortin sosialisti teoriassa, mutta kun vähän raaputti niin alta löytyi britti pesunkestävä. Lukiessaan nuorukaisena toisen samanlaisen piilohomon D.H. Lawrencen kirjoja se oli yhtä exyxissä kuin toimittaja Olavi Pylkkänen kun hyvixiä ja pahixia ei erottanut hatun väristä.
ellauri236.html on line 180: Orwell whacks his fellow expatriate Hadley Chase
ellauri236.html on line 382: Upon publication, the book was an instant commercial success, selling over half a million copies within five years, despite wartime pulp shortages (thanx to Finland fighting on the other side). It was also controversial, due to its violence and risqué content. In 1944, it was the subject of an essay by George Orwell in Horizon, Raffles and Miss Blandish, in which Orwell claimed that the novel bordered on the obscene.
ellauri236.html on line 384: In 1947, the sado-eroticism in Chase's book was parodied by Raymond Queneau in his pastiche novel, We Always Treat Women Too Well. In 1961, the novel was extensively rewritten and revised by the author because he thought the world of 1939 too distant for a new generation of readers (confusion can result if readers of the Orwell essay refer his quotations and references to the 1962 edition).
ellauri244.html on line 591: One of the first acknowledgments of Henry Miller as a major modern writer was by George Orwell in his 1940 essay "Inside the Whale", where he wrote:
ellauri247.html on line 203: George Orwell praised him as "Scotland's best novelist". Taisi olla aika paskiainen miehexeen. Ai kumpiko? Kumpikin.
ellauri249.html on line 339: Eläkkeellä oli aikaa lukea, katsoa elokuvia ja kuunnella radiota. Pravdan artikkelit olivat Hruštšovin mielestä lähes täyttä roskaa ja hän seurasi huolestuneena kuinka Breznevin hallinto perui hänen uudistuksiaan. Hänen poikansa Sergei toi hänelle konekirjoitusliuskoista tehdyn kopion Boris Pasternakin Tohtori Źivagosta ja luettuaan sen totesi, että kirjan kieltäminen oli ollut turhaa. Sen sijaan George Orwellin romaanista 1984 hän ei pitänyt. Maanviljelykseen ja puutarhanhoitoon liittyneet kirjat kiinnostivat Hruštšovia loppuun asti. Nikitaa oli jääneet vaivaamaan ne arbuusit.
ellauri262.html on line 74: Hänen kirjoituksiaan on mainittu merkittävänä kirjallisena vaikutuksena moniin merkittäviin kirjailijoihin, mukaan lukien Lewis Carroll, W. H. Auden, David Lindsay, JM Barrie, Lord Dunsany, Elizabeth Yates, Oswald Chambers, Mark Twain, Hope Mirrlees, Robert E. Howard, [ lainaus tarvitaan ] L. Frank Baum, TH White, Richard Adams, Lloyd Alexander, Hilaire Belloc, GK Chesterton, Robert Hugh Benson, Dorothy Day, Thomas Merton, Fulton Sheen, Flannery O'Connor, Louis Pasteur, Simone Weil, Charles Maurras, Jacques Maritain, George Orwell, Aldous Huxley, Ray Bradbury, C. H. Douglas, C. S. R. Lewis, Walter de la Mare, E. Nesbit, Peter S. Beagle, Elizabeth Goudge, Brian Jacques, MI McAllister, Neil Gaiman ja Madeleine L'Engle . [ tarvitaan lainaus varmistaakseni ]
ellauri272.html on line 244: 1984 by George Orwell
ellauri317.html on line 356: Čapekia on usein pidetty tieteiskirjailijana, mutta hän vertautuu paremmin sellaisiin aikansa nimiin kuin George Orwell ja Aldous Huxley, jotka kirjoittivat talousliberaalia valtavirtakirjallisuutta tieteiskirjallisuuden kaavussa, kuin myöhempiin Isaac Asimovin ja Arthur C. Clarken tapaisiin varsinaisiin tieteiskirjailijoihin. Suuri osa Čapekin teoksista käsittelee monia nykymaailman mullistavia keksintöjä ja kehityslinjoja, jotka olivat nähtävissä jo 1900-luvun alkupuolella. Niitä ovat muun muassa massatuotanto, ydinaseet ja ihmisen ulkopuolinen äly, joka ilmenee Čapekin teosten roboteissa ja älykkäissä salamantereissa. Amerikkalaisen pragmaattisen liberalismin innostamana hän kampanjoi ilmaisunvapauden puolesta ja vastusti voimakkaasti sekä fasismin että kommunismin nousua Euroopassa.
ellauri326.html on line 148: Samaan aikaan vuonna 1935 Wellsin maailmojen sota oli julkaistu jo pitkään, ja Fritz Lang oli kuvannut Metropolista. George Orwell ei ollut vielä kirjoittanut "Eläinfarmia" (Espanjan sisällissodan sytytin toimi vasta vuotta myöhemmin). Karel Capek oli kirjoittanut jo 48 kirjaa!
ellauri360.html on line 267: George Orwell : Yhdeksäntoista kahdeksankymmentäneljä
ellauri386.html on line 416: George Orwell pahexui kirjaa jyrkästi: Twain haaskasi aikaansa boffooneryyn Connecticutin jenkki King Arthur's Court niteessä, mikä on tahallista imartelua kaikelle amerikkalaisen elämän pahimmalle ja vulgaarisimmalle.
xxx/ellauri122.html on line 774:
'1984' by George Orwell
xxx/ellauri122.html on line 776: First published in 1949, George Orwell's account of a chilling future is a timeless read.
xxx/ellauri122.html on line 777: His book is where the idea of Big Brother originated, and his messages of a restrictive government remain as insightful today as they did when they were originally written more than 60 years ago. Orwell presents readers with a vision of a haunting world that remains captivating from the beginning to end. Good sturdy Rifle Association stuff. Orwell eli Blair on reposteltu täällä.
xxx/ellauri122.html on line 940: 'Animal Farm' by George Orwell
xxx/ellauri122.html on line 942: Another book by Orwell, 'Animal Farm' is a brilliant political satire on corrupted ideals, revolutions, and class conflicts that stretch back to the Stalin era of the Soviet Union.
xxx/ellauri136.html on line 78: Animal Farm by George Orwell - as a reminder of something we tend to forget more than ever in the last decade.
xxx/ellauri231.html on line 410: Vuosina 1925–1926 Kirotut päivät ( Окаянные дни ) alkoi ilmestyä Buninin päiväkirja vuosilta 1918–1920 Pariisissa sijaitsevassa Vozrozhdenye - sanomalehdessä (sen lopullinen versio julkaisi Petropolis vuonna 1936). 2000-luvun Bunin-tutkijan Thomas Gaiton Marullon mukaan Kirotut päivät, yksi harvoista Venäjän vallankumouksen ja sisällissodan ajoilta säilytetyistä bolshevikkien vastaisista päiväkirjoista, yhdisti "venäläisen 1800-luvun antiutopistisen kirjoittamisen vastine kahdeskymmenes" ja "kivulias poliittisten ja yhteiskunnallisten utopioiden paljastaminen... julisti George Orwellin ja Aldous Huxleyn antiutopistista kirjoitusta. Bunin ja Zamyatin ymmärsivät oikein, että Neuvostoliiton kokeilu oli tarkoitettu itsensä tuhoamiseen", Marullo kirjoitti vahingoniloisena Njeuvostoliiton kaaduttua.
xxx/ellauri319.html on line 443: George Orwell (1903–1950), British author of Nineteen Eighty-Four, Animal Farm and Homage to Catalonia, first suffered tuberculosis in the early 1930s and died from it in 1950, at the age of 46. Nineteen Eighty-Four was written during his final illness.
xxx/ellauri385.html on line 413: George Orwell pahexui kirjaa jyrkästi: Twain haaskasi aikaansa boffooneryyn Connecticutin jenkki King Arthur's Court niteessä, mikä on tahallista imartelua kaikelle amerikkalaisen elämän pahimmalle ja vulgaarisimmalle potaskalle.
43