ellauri005.html on line 206: Mikä on elämän perimmäinen tarkoitus? Viiskytvuotispäivänäni yliopiston anatomian laitoksella, ubi mors gaudet succurrere vitae, virallisena floruit päivänäni, vedin kiitospuheessani ilmiselvän johtopäätöksen: ei mikään. Elämän tarkoitus on elämä itse. Sen kyllä tietää sarjakuvapiirtäjätkin nykyään (Fig. 1.). Aristoteles sanoi saman filosofisemmin: elämä on entelekiaa, aktuaalista, se on läsnä, meneillä, kunnes loppuu. Elämä on aktiviteetti, aktiviteetti on aspekti (terveisiä Orvokki Heinämäelle ja Marja Leinoselle sinne jonnekin! Tervemenoa sinne nilkki!), joka on oma päämääränsä, siis itsetarkoitus. Tarkemmin sanoen, Ari sanoo onnellinen elämä, siis elämän tarkoitus on onnellinen elämä, ei paska. Mutta tää on vaan tarkennus. Pääpointti on, että tää on nyt tässä.
ellauri009.html on line 1432: Mut leikki pois. Tuo on mautonta. Mikä se on joka tekee Esasta esan, Terosta teron? Mitä paitsi pippeliä puuttui Orvokki Hakkaraiselta, mun kiltiltä ekan luokan opettajattarelta? Mitä vaille jäävät esikouluipanat?
ellauri036.html on line 2139: Paha Loke veisti nuolen mistelinoxasta, jolla näsät osui Väinämöiseen ihan zägällä. Mäinämöinen ja Zäinämöinen järkyttyi. Olli! Minä olen mistelin alla! Kirja ei saa joutua näsien käsiin. Olli, Orvokki eipäskun Kerttu ja heidän koiransa Vikkí ovat autuaan tietämättömiä kaikesta. Menestynyt Doris sisko asuu Lokusteritiellä melkein Kauniaisissa. Käpylän kuraveriset on kateita. 2000-luvun mikrotetut videoidut meemit on sitten ikäviä.
ellauri043.html on line 726:

Orvokkiseppeleiset juhlijat nojailevat kyynärpäihin matalilla vuoteilla. Pitkillä pöydillä kaxikorvaisia ruukkuja joista kallistellaan viiniä, ja ihan perällä, yxinään, tiara päässä ja jalokivien peitossa, syö ja juo Nebukadnesar.
ellauri055.html on line 1346: Malkamäen tutkielmassa avataan ansiokkaasti Orvokki Aution ja Antti Tuurin tuotannossa esiintyviä häpeän. (lause katkeaa)
ellauri058.html on line 213: Jo pienen lehteilyn perusteella Salama on työväenluokkainen laahustelija. Kaik on kurjaa ja tulee vielä kurjempaa kun lättähatut roimii toisiaan. Kiskoin kusen kyllästämällä kyrvällä urheasti kitkerään loppuun saakka. Tätä virkettä siteerasi Eski Saarinen vaikuttuneena Handen kirjasta minä, Olli ja Orvokki.
ellauri094.html on line 35: Hanskissa talonmiehen vaimoa eli Helmi Orvokki Virtasta näytellyt Marita Nordberg muisteli vuonna 2007, että Hanski ei työtä tehdessään ollut yhtään hauska, mutta hyvällä tuulella ollessaan hän oli hurmaava. Häyrinen kertoi Apu-lehdelle vuonna 1981: ”Voi olla, että olen saanut tämän ’ikävän’ luonteeni oudosta lapsuudestani, jossa ei ollut isää eikä äitiä. Mutta minun oli ratkaistava, annanko potkia itseäni jatkuvasti päähän vai ryhdynkö izekin hankalaksi ihmiseksi. Jokin minussa valitsi viimeksimainitun vaihtoehdon.”
ellauri238.html on line 181: Orvokki Autio nai Heikki Jylhän (ei sukua Yrjö Jylhälle?) ja Riitta Lepoluoto vielä mitättömämmän Juhanan. Tuula-Liinan osalle tuli lottovoitto.
ellauri342.html on line 539: To your time of violets, the hope Orvokkien sekaan köyrimään
xxx/ellauri169.html on line 207: Aika karmaisevaa. Sinipunainen on musta rumin väri. En pidä siitä. Se on näkyvän spektrin ihan yläpäässä. Orvokki on okei, tarkoitan tollasta punasävyistä, purplea, maxoittuneen veren väriä.
xxx/ellauri237.html on line 102: On aika selvää että Orvokki oli Osmon ize ruikkima. Karjalaispoikaa oli kustu silmään ja vedetty huulesta. Parantumaton aitimus, joka porhalsi viputtava hännäntöpö ojossa. Uusi Suopellon tupa oli matala mutta siisti toisin kuin Kurjalassa, jossa porukat sylexivät lattialle ja kissat ruikki nurkkiin. Marja oli lapsista ainoa nokikeppi. Matti oli totisin koska isästä ei ollut tietoa. Marquettan puserossa oli isoisän kuva maskottina.
xxx/ellauri237.html on line 344: Marken perhe oli ihastuttava: Äiti eli täti kuten tytöt saivat sanoa, juro Sanna, Marja (iloinen ja lystikäs, palmikot), Matti (totinen), Orvokki (kiukkuinen ja soma), Pekka (maamies ja isäntä). Marke oli hyvä lypsäjä, melkein Ruusun veroinen. Että Marketta Suopelto OSASI! Se oli kuin Lea Lehtisalo.
xxx/ellauri252.html on line 213: Hannu Salaman uusi kirja Joulukuun kuudes ei ole siinä määrin omaelämäkerrallinen teos kuin oli ’Minä, Olli ja Orvokki’. 6/12 on kaihtelematon kuvaus kolmen ihmisen vaiheista ja keskinäisistä suhteista, taitekohtana yhden päivän ratkaisevat tapahtumat. Taustana on kaupunki, Helsinki tällä kertaa, ja merkitsevä on myös ajankohta. On joulukuun kuudes; Ristosen, Sutisen ja Railin suhteiden ratketessa juhlii Pena päivää iltapuvussa, joku taas tekee kuolemaa siltojen alla.
13