ellauri048.html on line 569: 1800- ja 1900-luvun vaihteessa naiset alkoivat vaikuttaa entistä aktiivisemmin yhteiskunnan eri aloilla. Etenkin kulttuuritoiminta antoi naisille mahdollisuuden tehdä siihen asti yksityisestä kodista ja kasvatuksesta julkisia. Kansakoulunopettajista tuli kansanvalistajia ja koulutyön ideologiaksi "jalon kansan" kasvattaminen. Naimattomien naisten asemaan haettiin parannusta koulutuksella ja ammateilla. Fredrika Bremerin tapaan alettiin puhua yhteiskunnallisesta äitiydestä. Opettajan ammatti katsottiin naisen kutsumukseksi, sillä opettajana yksinäinen nainen saattoi muodostaa oppilaiden kanssa perheen kaltaisen yhteisön. Koska suomenkielistä lastenkirjallisuutta oli tarjolla niukasti, monet opettajat ryhtyivät kirjoittamaan lapsille. Etenkin runot olivat suosittuja. Myös Immi Hellén toteutti kirjailijana paitsi omaa luovuuttaan myös aatteellista tehtäväänsä.
ellauri060.html on line 128: Työmatkalla kun oltiin, tahti oli kova ja tutustuminen jäi lyhyeen. Samana kesänä tyttäreni houkutteli minut diskotanssitunnille. Olin tasan ainoa aikuinen, isokokoinen, mutta halukas oppimaan jotain uutta. Opettajan nimi oli Macro Djurström. Kohtalo heitti meidät siis jo toisen kerran yhteen. Syksyllä Macro perusti hyvän olon tunnit ja minä olin entistä vakuuttuneempi, että se, mitä opiskelin yliopistossa, toteutui näillä tunneilla: ilmaisun helppous, rohkaistuminen ja rentoutuminen. Kehon kielen teoria tuli eläväksi. Mutta vasta Lambada vei meidät tiiviimmin yhteen. Uuden Suomen pikkujoulussa minun oli määrä opettaa tätä uutta muotitanssia. Koska olin itse sitä vain tanssinut, en opettanut, pyysin Macroa opettamaan ja hän suostui sillä ehdolla, että tanssin hänen parinaan. Onneksi tapahtumasta ei ole yhtään kuvaa jäljellä. Macro on nimittäin 196 senttinen ja minä 164 pätkänen. Juuri ja juuri uletun Macron housunkauluxeen.
ellauri141.html on line 599: Huntuvuori oli syntynyt 1887 ja hän valmistui kansakoulunopettajaksi Jyväskylän seminaarista vuonna 1910. Opettajantoimensa ohella Huntuvuori oli intohimoinen historian harrastaja sekä tutkija. Suomen esihistoriaan liittyvät väitöskirjan esityöt kuitenkin tuhoutuivat Huntuvuoren koulun tulipalossa Sääksmäellä ja työ jäi kesken. Vai jäikö? Mervi Kannelniemen alustavat tutkimukset Huntuvuoren elämänvaiheisiin nostavat esiin monia avoimia kysymyksiä.
ellauri339.html on line 66: Kammerer tapaa Opettajan, sitten kahdesti Glumovan, esittelee itsensä ensin toimittajana ja sitten todellisessa ominaisuudessaan. Osoittautuu, että Maya oli äskettäin nähnyt Abalkinin ja puhunut hänen kanssaan. Abalkin käyttäytyi tapaamisessa oudosti: useiden tuntien ajan hän kysyi Mayalta heidän yhteisestä nuoruudestaan ​​ja pakotti hänet muistamaan pienimmätkin yksityiskohdat lasten peleistä ja koulutapauksista. Tapaaminen Shcheknin kanssa, joka työskentelee Golovan-tehtävässä maan päällä, antaa yhtä kummallisen tuloksen: Shchekn julistaa, että "Golovan-kansa ei tarjoa suojaa miehelle Lev Abalkinille." Kammerer ottaa yhteyttä Opettajaan, ja hän raportoi, että Lev Abalkin tapasi hänet. Myöhemmin Lev soittaa itse Kammererille ja kertoo lyhyesti vanhoista ajoista, kun he tapasivat Sarakshalla, missä Lev jatkoi Kammererin aiemmin aloittamia kontakteja Golovanien kanssa. Maxim saa tietää, että Lev soitti myös Sikorskylle käyttämällä salaisen palvelun numeroa, jonka vain Tristan tiesi.
ellauri349.html on line 670: Siirrytään nyt levon rooliin vapautumisessa ja avoimuudessa. Tässä yrityksemme on kaiku siitä, että Tiedemies kysyy: "Mutta missä asiat lepäävät? Mistä lepo koostuu?" Tämä kysymys kohtaa Opettajan väitteen, jonka mukaan "he lepäävät palaamalla omaan kuulumisensa avaruuden pysymiseen" (Heidegger, 1966, s. 67). Lisäksi Heidegger (1966, s. 70) ilmaisee vapautumisen olevan lepoa, tai hänen sanoin: "jotain lepoa". Toinen katkelma, joka antaa meidän pohtia, mitä lepo on, kuuluu: ”Miten liike tulee levosta ja jäännökset lepäämään, tulee minulle yhtäkkiä selvemmäksi. Silloin vapautuminen ei olisi vain polku vaan liike” (ibid.).
xxx/ellauri103.html on line 371: Hänen kohdalleen osui opettaja, joka jakoi luokan osiin sillä perusteella, kuinka hyvin oppilaat menestyivät laskentokokeessa. Rowling menestyi ymmärrettävästi kehnosti, mutta paransi suoritusta kuin sika juoxua ja siirtyi luokassa paremmille paikoille. Luokkaretkelläkin kävi näin. Opettajan menetelmät olivat vanhanaikaisia, ja Rowling inhosi häntä. Opettajakin varmaan inhos Jaanaa.
xxx/ellauri126.html on line 205: Joku Paula Salomaa on kirjoitellut lisenssiaatin työn 1997 aiheesta "Opettajan asenteet ja vallankäyttö opetusdiskurssissa". Pääasiassa keskustelun- ja kielentutkimusta. Olisko sama Paula? Todennäkösest se on. Vallankäytöstähän tässäkin on kymysys.
xxx/ellauri200.html on line 474: Ihan tosi, nyt meinaa olla ajan kanssa ongelmia. Tai eihän sen kanssa ole ongelmia, kun sitä ei vaan tuntuis olevan. Vaikka kuinka ajattelee, että onhan sitä 24 tuntia vuorokaudessa. No, ajankäyttöä häiritsee yhä enenevässä määrin kokopäiväinen työ. Opettajantyöni muuttui siis 5 päiväiseksi työviikoksi, kun minua ajetaan kahteen hankkeeseen mukaan. No, ei valiteta. Ehkä se näkyy rahapussissakin.
xxx/ellauri237.html on line 64: Aili Konttinen rakasti yksinäisyyttä, mutta ei ollut kuitenkaan erakko. Hän rakasti koulutyttöjä, mutta ei ollut kuitenkaan lepakko (oli se). Opettajan työhön hän suhtautui hyvin velvollisuudentuntoisesti. Hänen mielestään kansakoulunopettajan piti järjestää uskontoaiheisia opintokerhoja tavallisen opetuksen lisäksi ja ylipäänsä osallistua kylän kulttuurielämään.
9