ellauri001.html on line 1985: on Arvo "Omena" Suominen.

ellauri028.html on line 273: Omena päivässä pitää verenpaineen loitolla kulta, tai jotain muuta sellasta.
ellauri051.html on line 1354: 754 At apple-peelings wanting kisses for all the red fruit I find, 754 Omenankuorilla toivoen suudelmia kaikille punaisille hedelmille, joita löydän,
ellauri106.html on line 481: Johnny Appleseed (suom. "Omenansiemen-Johnny", oikealta nimeltään John Chapman, 26. syyskuuta 1774 Leominster, Massachusetts – maaliskuussa 1845 Fort Wayne, Indiana) oli yhdysvaltalainen omenatarhuri. Hän viljeli 1800-luvun alkupuolella valtavia määriä omenapuita Pennsylvaniaan, Ohioon ja Indianaan perustamillaan taimitarhoilla uudisraivaajien ostettavaksi. Johnny Appleseedin elämästä on tullut osa Yhdysvaltain kansanperinnettä ja häntä muistetaan yhä niin tekojensa kuin luonnonläheisen elämäntapansakin vuoksi.
ellauri106.html on line 482: John Chapman syntyi Massachusettsissa vuonna 1774. Hänellä oli yksi sisarpuoli. Vuonna 1798 hän istutti ensimmäisen omenataimitarhansa Alleghenyjoelle Pennsylvaniaan ja alkoi kasvattaa siellä omenansiemeniä. Hän ryhtyi perustamaan keväisin taimitarhoja uudisraivaajien reiteille niin että kun he saapuivat, hän saattoi myydä heille 2–3-vuotiaita taimia viidellä tai kuudella centillä kappale. Hän palkkasi avustajia hoitamaan tarhojaan lähdettyään itse etsimään uusia tarhapaikkoja uudisraivaajien edelle. Syksyisin hän palasi Alleghenyjoelle. Omenansiementen lisäksi hän kasvatti myös lääkekasveja.
ellauri349.html on line 799: Liehun runokokoelmista kahdeksannessa, vuodelta 2011, Luumupuu kukkii, se muistelee sinua (WSOY) näkyy vahvasti isän kuoleman (2008) aiheuttama suru. Tämän teoksen jälkeen seurasi Liehulla pitkä julkaisutauko, koska se sai valtiolta stipendejä. Vasta keväällä 2021 Liehu iski jälleen. Uusia teoksia ovat runokokoelma Luumu- eivaan Omenapuu odottaa minua takaisin (Sphinx 2021) ja Liehun eräänä elämäntyönään pitämä laaja teos, hänen loppuunsaattamansa lääninrovasti Jouko Liehun, hänen isänsä, muistelmat (Jouko Liehu ja Heidi Liehu: Päivieni loppuun asti, Sphinx, 516 sivua). Teos ilmestyi syksyllä 2021. Siihen sisältyvät Heidi Liehun jälkisanat, joissa hän tuo esiin henkilökohtaistakin elämäänsä isän merkityksen valossa. (Mitämitä!? This I gotta see!) Hän liikkuu lyyrisellä tempolla, tajunnanvirran aalloilla ihmisen kuoleman ja surun äärellä. Teoksessa nousee vahvasti esiin hengellinen sanoma, niin isän elämäntien kuin Heidi Liehun jälkisanojen myötä. Läsnä teoksessa on myös elintasopakolaisuuden teema Jouko Liehun vienankarjalaisten evakkovanhempien kautta:
ellauri401.html on line 160: Axel Gallén tutustui Pariisissa 1884 symbolismiin ja muutamaa vuotta myöhemmin Sar Peladanin katoliseen ruusuristiläisyyteen, mutta ei ymmärtänyt B.:n teosofiaa. Minna Cunt omaksui 1880-luvun lopulla kristillis-teosofisen (=ruusuristiläisen) maailmankuvan ja hankki itselleen melkein kaiken saatavilla olevan ruotsinkielisen teosofisen kirjallisuuden. Myös mm. J. H. Erkko oli kiinnostunut teosofiasta. Omenahyve on parhautta. Evidenssiä ei siihen kaivata. Totuus tulee sisältä.
ellauri408.html on line 351:

(PST, a word: evil for whom? Theology teaches good is whatever pleases Cod, so he can never do anything evil except by accident, and accidents don't happen because he is infallible! So there! Hyvä jumala ei tahdo, että ihminen on onnellinen. Kärsimyxen uskonto on toivon uskonto. Hauska alkaa vasta kiven tuolla puolen. Tomismikin on parempi kuin moraalinen atomismi. Deka atoma, sanoi Ateenassa Omena.)
xxx/ellauri057.html on line 1253: Elimellä on Tuijunkantajille ominaista pölinää itämaisista kaukonäyistä; vastaan tulevat mustat orjat, suitsutusmaljojen sauhu, Gangesin juoksu ja nirvanan vaivuttavuus. Kokoelmassa liikutaan myös puutarhojen, reseedojen, ruohon ja omenapuiden tuoksun läpi. Puutarhakuvasto ja eksotiikka kuvittavat kaipuuta tuntemattomaan, mystiseen ja valkeaan kuulaaseen, ompun kauneuteen. Runossa ”Omenapuun alla” Vaara kirjoittaa:
xxx/ellauri114.html on line 183: Kiintymysvanhempien kiintymyslapsista tulee hautovassa kuplassa sietämättömiä narsisteja. Omena ei kauas putoa. Vahva tunneside hoivanantajiin muodostaa pohjan aikuisiän läheisille ihmissuhteille. Kaikki mulle heti nyt, olkaa mulle äiskiä ja iskiä, antakaa ja auttakaa. Hyvä esimerkki oli David Foster Wallace.
xxx/ellauri123.html on line 394: Ezellasta. Eipäskun tässä uudemmassa samizdatissa on 2 puuta kannessa, kuusi ja oisko omenapuu jotka kättelee tosiaan maanalaisilla juurilla. Onko kuuset niinko jutkuja? Vaiko vastoin päin? Omenapuu oli Eevan lemppari. Piti se kyllä tammenterhoistakin. Pisara hunajaa tammenterhokupissa jonka pohjassa on halkeama.
xxx/ellauri166.html on line 471: Muuten, tämä omena-harjoitus oli hyvin samantapainen kuin mitä tämä kirjailija (Fritz The Cat) joka ei ole koskaan ollut orja eikä milläään lailla mukana okkultismissa, joutui kokemaan ollessaan mukana 4-H -leirillä 6-vuotiaana. Ensimmäinen asia joka kaikille lapsukaisille annettiin oli omena-harjoitus jotta me voisimme arvostaa leiripsykologia sellaisena kuin hän on. Missähän se oli oppinut tämän harjoituksen? Mitä luulette? Tämä omena-harjoitus tehdään kaikille lapsi-uhreille. Henkilö joka johti tätä harjoitusta oli miekkonen. Muistaakseni se omena oli pitkänomainen ja sinipunainen ja pissan hajuinen ja siinä oli päässä halkeama. Tunsin kun se liukui alas kurkkuani pitkin. Omenan ruiskaisemat viisi siementä muuttuivat kohta ällöxi lipeväxi limaksi.
xxx/ellauri173.html on line 125: Frasen är ett exempel på stilfiguren aposiopes, en form av ellips som innebär att en mening medvetet avbryts. Tän opetti meille Arvo Suominen eli Omena eräällä latinantunnilla. Se jäi mieleen, vaikkei me (onnexi) koskaan Vergiliuxeen asti päästy.
xxx/ellauri261.html on line 89: Vuonna 1988 Kari Hotakainen päättää siirtyä runoudesta proosaan. Aiheexi valittiin muodikkaasti pahuus, se alkoi 80-luvulla olla trendikästä. Pahuus Hotakaisen kirjassa on silmitöntä väkivaltaa ilman selvää aihetta, vähän sellasta mitä harrastavat amerikkalaiset poliisit ja Ison Omenan vartijat. Romaani edistyy vinhaa vauhtia. Jo ensimmäisen luvun aikana Connexorista Lionbridgeen siirtynyt pääsinniemeläinen Timo Järvinen on hakannut 13 juoppoa Kampin alueella. Puskasta hyökkää kommandopipoon verhoutunut Timo Järvinen ja hakkaa kyselemättä. Kari siirtää hänet seuraavassa luvussa Kulosaareen, vaikka siellä on vähemmän avuttomia juoppoja. Mutta voihan hän hakata vanhoja suomenruozalaisia eläkeläisiä, jotka raahustavat Varubodeniin töpöttävin askelin ostoskärryn edessä tai rollaattorin takana. Virkistävä juonen käänne! Paizi onkohan Varubodenia enää Kulosaaressa?
xxx/ellauri440.html on line 89: Maalaiset kruusailevat muodon vuoxi kahvin äärellä. Jannen ja Madildan kohtalonyhteys vaikuttaa tekemällä tehdyltä. Mut nii se vaa on, chicklitissä pitää koppelolla olla vähintää 2 soitimella mezoa, ei se muuton tunnu oikeelta. Tiinan Janne mumisi liian hiljaa hautajaisissa, takarivin vanhuxet ei kuulleet sanaakaan. Yllättäviä käänteitä ja koskettavia tunteita. Se on karhukoiran elämää. Nipan takana videolla puuhaileva karhukoira oli liikuttava. Omenankukat nenässä talvesta huolimatta. Parempi niin kuin herne nenässä. Silloin saa Atik olla erityishellä ja huomaavainen. Kaikki tragediat ovat samankokoisia, suuria. Ystävät on Madildalla harvassa kuin näreet istutuxessa. Matilla ei taira olla mikään ruurinkexijä. Eikä Johannes, jolle ei vaimon tiine tila edes tunnustelemalla selviä.
15