ellauri014.html on line 1125: Omatuntomeemistä on ohessa erillinen runoelma. Muiita näkokohtia (tää fraasi on peräisin lopen leipääntyneeltä Oiva Ketos-vainajalta filosofian laudaturseminaarissa 70-luvulla)?
ellauri014.html on line 1334: Omatunto tulee mukaan kuvaan kun preferenssejä on kahdenlaisia: apinan välittömät halut ja yleisemmät edut, eli joidenkin muiden halut yleensä. Haluis yhtä mut pitäis toista, tekee kummin päin vaan, on ikävää. Omatunto on jaettu tieto, conscientia, superego eli sisäistetty herruus, enkelinnäköinen pikku aku siivet selässä ja sädekehä päässä, joka kuiskii Akun korvassa.
ellauri025.html on line 748: Mixe ellottava pikku Gusten apina meni heti lavertelemaan poliisille, vaikka Saschakaan ei sitä halunnut? Koska siitä tuntui pahalta. Omatunto kolkutti. Jag skiter i din rättvisa, Sascha sanoo tyynyn alta. Juutas Käkriäinen kostaa äkkirikkaille. Ei se Sascha ollut ekaa kertaa pappia kyydissä, sekin oli jostain julkkisperheestä, koko lapsikatras oli aineista takussa. Rikkaat vanhemmat oli keskenään jo sopineet hyvityxistä, ja eiköhän tän holierthanthou Gustenin pidä vasikoida jepeille. Ja koko tästä paskasta tehdään filmi tietysti, Cosmo Productioons. Plus kirja filmin pohjalta, Monika Fagerlund Productioons.
ellauri074.html on line 425: yhteistuntoa. (Omatuntohan on oikeammin jaettua tietoa, "oma" siinä on protestanttista
ellauri115.html on line 452: Omatunto kuulemma on ennakkoluulon tulosta, mutta tiedän kokemuxesta että omatunto seuraa sitkeästi luonnonjärjestystä ihmislaeista huolimatta. Turhaan kielletään sitä tai tätä; katumus kuiskii vain väpelösti kun teemme jotain jota luonto rakastaa, ja vielä enemmän kun teemme työtä käskettyä [eli lisääntykää ja täyttäkää maa]. Teini hyvä, luonto ei ole vielä vedonnut sun aisteihin; toivottavasti pysyt kauan tuossa onnellisessa olotilassa missä luonnonäänet ovat vielä viattomia. Luonnon kuzun ennakointi on vielä pahempi juttu kuin sen vastustaminen; ensin pitää panna vastaan, jotta tiedät milloin voit antaa mennä ilman ejaculatio praecoxin syntiä.
ellauri115.html on line 685: Miehet sanovat että Jumala ei ole velkaa naudoille. Mun mielestä se on velkaa niille kaiken mitä se lupasi niille kun se teki ne. Etköö sinää muiista mitää sinää lupaasit? Kun se antoi niille hyvän idixen ja pani ne haluumaan sitä, se lupasi että ne saa sen myös. [Häh?] Mitä lähemmin mä tutkin omaa napaani, sitä huolellisemmin mä mietin ja sitä selvemmin mä luen tämmöisiä sanoja: "ole oikeudenmukainen niin olet onnellinen". Mut eihän se niin mene nykymenolla, ilkeät menestyvät ja oikeamielisten [lue mä] sorto eikun jatkuu. Huomaa miten vihaisia me ollaan kun tää odotus ei toteudu. Omatunto kapisee ja napisee luojalleen; se nalkuttaa sille: "Sä petit mua!"
ellauri115.html on line 711: Kun nyt on päätelty aistiesineiden havainnosta ja mun sisäisestä tietoisuudedsta, joka johtaa mut päätellä syistä ja synnyistä syvistä diginatiivijärjellä päätotuudet jotka on mulle ihan need to know tietoa, mun täytyy nyt eziä sellasia käyttäytymisperiaatteita kuin niistä voi vetää, ja sellissiä sääntöjä jotka mun täytyy asettaa oppaaxeni tämän maailman kohtaloni täyttämisexi, mitkä oli mun money makerin meisinki. Käytän yhä samaa mefodia, en johda näitä sääntöjä korkekoulufilosofiasta, vaan löydän ne mun syömmin syvyyxistä, mihin ne on kirjoitettu tulipunaisilla kirjaimilla mitä mikään ei voi kumittaa. Mun tarvii vaan konsultoida izeäni sen suhteen mitä mä haluun tehä; se mikä musta tuntuu oikealta on oikein, mikä mun mielestä on väärin on väärin; omatunto on paras kasvomuisti; ja se on vaan kun tinkaamme omastatunnosta kun meillä on tarve sofistikoituihin argumentteihin. Meidän eka velvollisuus on mua izeäni kohtaan; kuitenkin miten usein toisen äänet kertoo että kun me haetaan omaa hyvää toisten kustannuxella me tehdään pahaa? Me luullaan seuraavamme luonnon opasteita, ja me vastustetaan sitä; me kuunnellaan mitä se sanoo meidän aisteille, ja me haistatetaan huilu sillä mitä se sanoo meidän sydämmelle; aktiiviolento tottelee, passiivi komentaa. Omatunto on sielun puheääni, passiohedelmät on ruumiin ääntelyä. Onko kumma että nää äänet usein kiistelevät kuin Aku Ankan korviin kuiskuttelevat kaxi pikku avataria? Ja kumpaahan meidän olis kuultava? Saat 2 arvausta. Liian usein järki pettää meitä; meillä on erinomainen syy epäillä sitä [jos se nimittäin sattuu olemaan aika heikko]; mutta superego ei koskaan petä meitä; se on miehen ainut tosi opaste; se on sielulle mitä vaisto on ruumiille, [Alahuomio: Moderni filosofia, joka myöntää vaan mitä se voi ymmärtää, varoo myöntämästä tätä hämärää kykyä jota sanotaan vaistoxi joka näyttää opastavan muita elukoita kuin tikanpoikaa puuhun ilman hankittua kokemusta. [No on se meilläkin, lue vaikka Paul et Virginie, tai jos et jaxa kazo sitten leffa Blue Lagoon.] Vaisto, joittenkin meidän viisaiden viisaustieteilijöiden mielestä, on vaan salainen ajattelutottumus, joka on hankittu ajattelemalla; ja siitä miten ne tän kehityxen selittää voisi päätellä että lapset miettii enemmän kuin isot ihmiset: tää on outo paradoxi jota pitäis tutkia. Mut ei mennä tähän nyt, vaikka mun pitää kysyä mikä nimii pitää antaa sille innolle jolla mun koira jahtaa myyriä jota se ei edes syö, tai kärsivällisyydelle jolla se joskus kazoo niitä tuntikausia ja taitoa millä se nappaa ne, heittää ne jonkun matkan päähän kolosta kun ne tulee esille, ja sit tappaa ne ja jättää ne lojumaan. Kuitenkaan kukaan ei opettanut sille tätä urheilulajia, eikä kukaan edes kertonut sille että on sellaisia otuxia kuin myyriä. Taas kysyn, ja tää on tärkeämpi kysymys, mix kun mä uhkailin tätä koiraa ekan kerran, mixe heittäytyi maahan tassut ristissä kuin armonanoja .....ihankuin laskelmoidusti muhun vedoten, asento jonka se olis ottanut, jos mä olisin pitänyt pintani ja jatkanut sen mätkimistä siinä asennossa? Mitä hä! Oliko mun koira, tuskin pentu, omaxunut moraali-ideoita? Tiesikö jo armon ja avokämmenen merkityxen? Millä hankitulla tiedolla se yritti hillitä mun vihaa heittäytymällä mun armoille? [Nojaa, tää vaan osottaa että sellainen käytös on luontaisesti koiramaista.] Jokainen koira maailmassa menettelee melkein samalla tavall samoissa olosuhteissa, enkä mä väitä mitään mitä jokainen ei voi ize kokeilla, hankkia vaan koiran ja jonkun astalon. Voisko filosooferit, jotka niin ivallisestri hylkää vaiston, ystävällisesti selittää tän vaan aistimusten leikkinä ja kokemuxen jonka ne olettaa että me ollaan hankittu? Antaa niiden antaa selitys joka kelpaa joka tolkun äijälle; siinä tapauxessa mulla ei ole enempää sanottavaa, enkä sanokaan enempää vaistosta.] Se joka tottelee omaatuntoa noudattaa luontoa eikä sen tarvi pelätä menevänsä harhaan. Tää on hyvinkin tärkeä asia, jatkoi mun hyväntekijä, nähdessään että mä meinasin keskeyttää sen; anna mun pysähtyä hetkexi selittämään tää paremmin, se sanoi kovempaa ja kiireemmin.
ellauri115.html on line 744: Omatunto! Omatuntoo! Järki hoi, äly älä jätä! Jumalallinen vaisto, taivaan kuolematon iäni, varma opas otuxelle joka on tietämätön ja tosiaan aika näiverö, kuitenkin suht intelligentti ja vapaa kuin sveiziläinien; erehtymätön hyvän ja pahan tuomari, joka tekee miehestä vähän kuin Jumalan! Sussa on miehen luonnon erinomaisuus ja sen tekojen moraalisuus; ilma sua mä en löydä izestäni mitään joka nostais mut muiden elukoiden edelle - ei muuta kuin surullinen etuoikeus exyillä yhdestä errorita toiseen, apuna ohjastamaton ymmärrys ja järki jolla ei ole mitään periaatteita.
ellauri115.html on line 746: Taivaan kiitos mei on nyt päästy kaikesta tosta hälyyttävästä filosofisesta shousta; me ollaan miehiä vaikka oppimattomia; nyt meidän ei tarvi käyttää koko ikää moraliteetin tutkimiseen, kun meillä on halvempi ja varma viisari joka ohjaa meidät tän ihmisaatoxen valtavan labyrintin läpitte. Muttei riitä olla vaan tiatonen että meillä on tää opasvihkonen; meidän pitää tuntea se ja seurata sitä. Jos se puhuu kaikille sydämmille, mix niin harvat kuuntelee sitä? Se puhuu meille luonnonkieltä, ja kaikki saa meidät unohtamaan sen kielen. Omatunto on arka, se rakastaa rauhaa ja yxinäisyyttä; se häiriintyy melusta ja numeroista; ennakkoluulot joista sen sanotaan syntyvän on sen verivihollisia. Se pakoilee niitä tai vaikenee; niiden meluisat äänet hukuttaa sen sanat, niin ettei se saa puheenvuoroa, vaikka pyytäisi; fanaattisuus väärentää sen äänen ja inspiroi rikoxia sen nimissä. Se masentuu huonosta kohtelusta; se ei enää puhu meille, eikä vastaa puheluihin; kun sitä on pilkattu niin kauan, on yhtä vaikea kuzua se takaisin kuin ajaa se karulle.
ellauri183.html on line 557: Portilla ollut orjatar meni sisälle välittämään viestiä, pyyntöä ja tietoa, viipyi jonkin aikaa ja tuli vihdoin tuomaan vastauksen että tänne ei voinut jäädä vaan täytyi etsiä jokin toinen talo, vaikkei sellaista varmaan mistään löytyisi, ja että emäntä käski sanoa että heidän olisi kyllä kaikkein viisainta etsiä suojaa jostain luolasta, kun niitä oli rinteillä paljon, Entä lapsenpäästäjä, Joosef kysyi, ja orjatar vastasi että jos vain isäntäväki antaa luvan ja kysyjä suostuu, hän itse voisi auttaa, sillä hän oli vuosien mittaan ehtinyt nähdä ja oppia talossa yhtä ja toista. Ajat olivat totisesti sangen kovat, tässä se nyt nähtiin, lasta saava vaimo kolkutti ovea, emmekä me päästäneet häntä edes pihakatoksen alle vaan käskimme hänet luolaan synnyttämään karhujen ja susien lailla. Omatunto antoi meille kuitenkin piston, niin että nousimme viimein paikaltamme ja menimme ovelle katsomaan, ketkä siellä oikein etsivät suojaa näin pakottavaan ja epätavalliseen tarkoitukseen, ja kun näimme onnettoman ihmispolon tuskaisan ilmeen, naisensydämemme heltyi ja me puolustelimme kieltoamme harkituin sanoin, sillä meillä oli talo täynnä, Tässä talossa on niin kovin paljon tyttäriä ja poikia, lapsenlapsia, vävyjä ja miniöitä, ettette te mitenkään mahtuneet tänne, mutta orjatar vie teidät meille kuuluvaan luolaan joka on ollut tallina, siellä teidän on mukava olla, siellä ei nyt ole eläimiä, ja sanottuamme tämän ja kuunneltuamme ihmisparkojen kiitokset vetäydyimme takaisin kotimme suojiin tuntien sielumme pohjalla sanomatonta huojennusta, jollaisen vain tunnonrauha antaa.
ellauri244.html on line 515: Omatunto kertoi sille että se oli narsisti joka halusi että tytöt ihailevat sitä estoitta, olla joku Raskolnikov vaikka se oli vaan hemmoteltu vetelys. Mut ei se mitään, ole vaan, sanoo omatunto sille ystävällisesti lopulta. Ei sun tarvi pinnistää, ole vaan menemättä lääkixen pyrkyreihin. - Niiniin mutta leväperseistä Sannaa ei voi mitenkään mainita Jonnan rinnalla. - Sinä et voi mitenkään elää etkä olla jollei sinua jumaloida, omatunto sihisi. (On vaikea kuvitella että kalanruotowiixisen Harrin omatunto koskaan karjaisisi tai ärjäisisi.)
ellauri244.html on line 521: Omatunto vaakkui, sinähän taidat olla katkera. Sinä et vissiin enää usko kehenkään etkä mihinkään, et edes Suureen Kakkiin ja Luunänniin, vaikken minä sentään uskontoa kehtaa sinulle suositella sillä uskovaisen elämän sisältö on suuri vain prosentuaalisesti, ei absoluuttisesti, mutta sinä raukka olet menettänyt Jonnan ja saman tien uskon ja rakkauden ja joutunut kuutioon, sinuahan on ihan surku kun et osaa elää ilman enkeliä.
ellauri244.html on line 530: Omatunto taitaakin olla Harri ize kerta se syyttää Jonnaa kaikesta. Protestanttinen "omatunto" onkin tolle elimelle sille hyvä nimi, parempi kuin syneidesis, conscientia, samvete.
ellauri244.html on line 535: Omatunto nauroi huutonaurua kyynelet silmissä. Ville on kuin Janne Kuutio, se ilkkui, Ville ei käsitä ettei näe sieltä ulos, Ville kävelee hitauden ja nopeuden suuntaan ja Ville kävelee edestakaisin ja ympyrää eikä tiedä mikä suunta on oikea, kaiken summa on kumminkin olla nolla Villen kuutiossa ja Ville vain juoksee viskipullossa.
xxx/ellauri173.html on line 770: Omatuntoni turhaan huutaa minulle, että se haluis prostituoidun sydämen. Tämän ensimmäisen rakkauden minussa inspiroimat erittäin ratkaisevat pohdiskelut vieraantuivat suuresti kaikista naisista ja johtivat minut parantumattomimpaan pernaan. Aluksi kiihkeä intohimoni tämän naisen linjoja, ääntä, hajuvettä ja ulkoista viehätystä kohtaan muuttui absoluuttiseksi platonismiksi. Hänen moraalinen olemuksensa jäädytti aistini ikuisiksi ajoiksi: niistä tuli puhtaasti mietiskeleviä. Jos näkisin hänessä rakastajattaren, se etoisi minua tänään! Yhden ainoan kerran elämässäni (siellä Louvressa) tunsin sen turpoavan. Taino, ehkä vähän useamminkin. Silti vittu!
xxx/ellauri173.html on line 925: ”Hänen omatuntonsa, sanotko sinä?… Mutta meillä miekkosilla, tämä Pyhän Hengen lahja, Omatunto, muuttuu ennen kaikkea kyvyksi älylliseen ystävyyteen. Jokainen nuori mies, joka ei muinaisten tasavaltojen päivinä kyennyt 20-vuotiaana saamaan ystäväänsä suoristumaan, julistettiin tunnottomaxi, sanalla sanoen pahamaineiseksi. Historiassa on mainittu tuhat esimerkkiä ihailtavista ystävistä: Damon ja Pythias, Pylades ja Orestes, Akhilleus ja Patroklus, David ja Jonatan, Dupont ja Dupond, Henry Higgins ja Colonel Pickering, Tiku ja Taku, jne. 2-neuvoisia etanoita 2 hengen junissa tuntosarvet ulkona. Nimeä kaksi naisystävää koko ihmiskunnan historian aikana? Ruth ja Naomi. Sappho and her friend. Maria ja Elisabeth. Katri Vala ja Elina Vaara. Elizabeth Bennett ja Charlotte Collins. Jane Austin ja Cassandra. Tove ja Tuutikki. No joo mut silti vittu oikeesti. Mahdoton juttu. Miksi ? ― Koska nainen tunnistaa itsensä liian tajuttomasti lähilontossaan, jolta se ei koskaan tule huijatuksi. Miehet taas kusettaa ja tulee kustux silmään ihan sikana kun ne on niin tolloja - no en viizi jatkaa tästä aiheesta.
xxx/ellauri259.html on line 524: Tekisi mieli mennä runkkauxen sijasta opiskelijabileisiin, mutta siellä on vain rumia ja kiivaita vasemmistolaisia. Mieluummin runkkaan oikealla kädellä. Omatunto piinaa, mutta jos sen päälle kaataa viinaa, se sammuu kuin nuotio. V 1978 jouluna toistaiseksi tyydyttämätön Kari kuuntelee Loirin Eino Leino -lurituxia. Kari diggaa Jari Tervosta vaikka jäi runokilpailussa toisexi. Kari ei tahdo suojella luontoa koska on maalta kotoisin.
xxx/ellauri388.html on line 129: Puhtauden ihannes on Pekka Ervastin nide, jota löytyy vielä käytettynä antikvariaateista. Jotkut sivut ovat kyllä liimaantuneet yhteen ja kannessa on tahroja. Alaotsikko: Viisi artikkelia vuoden 1906 Omatunto -aikakauskirjasta. Kustantaja: Kristosofinen Kirjallisuusseura. Eipäs hötkyillä! vielä varhaisempi on nide Puhtauden ihanne - Järnefelt Arvid - Kunto: Tyydyttävä, vlta 1897. Järnefeltin versio on saatavilla jopa äänikirjana. Sitä voi kuunnella elektrofonilla vaikka molemmat kädet olisivat varattuina vaapperassa kullinvarressa. Kuopion uusi kirjapaino, Otava. SISÄLLYS: Esipuhe. Vietti lapsuudessa. Vietti nuorukaisijässä. Elämänohjeen voi antaa ainoastaan uskonto. Liite. Eräs kirje.
xxx/ellauri388.html on line 147: Omatunto sanoo: Ennenkuin syytät lapsiasi synnynnäisestä saastaisuudesta ja aistillisuudesta, ajattele oletko itse koskaan voittanut juuri sitä samaa viettiä, jota niin inhoat heissä, ajattele etkö sinä, siittäessä heitä, itse tyydyttänyt juuri sitä samaa viettiä; ajattele etkö sinä, vielä sittenkin kun jo tiesit, että lapsen elämä on alkanut äidin kohdussa, jatkanut lapsen kulkutien läpi tyydyttää samaa viettiä. Et sinä sentähden voi olla aavistamatta, että lapsi on vastaanottanut sinun oman viettisi tuotoxet semmoisena kuin ne olet hänelle siihen yhteen paikkaan jättänyt. Monet lääkärit tunnustavat, eitä lapsen siittimellinen eli seksuellinen halu, vietti, periytyy häneen seurauksena jatketusta sukupuolielämästä aviopuolisojen välillä raskauden aikana. Se on syntiä!
xxx/ellauri388.html on line 299: Omatuntokin käski minua kieltäytymään, mutta ei ilmoittanut mitään syytä käskyynsä. Jos jokin syy oli, niin se oli vaan vanhempien termennys, että pitää olla puhdas, tai että Koiro tahtoo puhtautta, tai että se on välttämätöntä jotakin suurta, näkymätöntä, tästä elämästä riippumatonta tarkoitusta varten, — se oli vaan käsky niinkuin lapsille, joille ei sanota mitä varten, koska on itseselvää, että kaikki on heidän hyväkseen (so. vanhempien).
xxx/ellauri388.html on line 359: Omatunto vaatii häneltä juuri sitä, mitä hän vaatisi itseltään, jos ymmärtäisi oman elämänsä tarkoituksen. Mutta sen sijaan hän lakkaa uskomasta omaantuntoon. Siltä varalta että sinunkin omantuntosi ääni on vaiennut, tässä tulee vanha tallenne:
21