xxx/ellauri013.html on line 465: David Hume kerskaili hyveellisen miehen maineella, ikäänkuin kieriskeli omassa paremmuudessaan. USA:n kapinavuonna se kuoli peräsuolen syöpään kunnon anaalipersoonana, ja teki vielä tiivistelmän omasta vaelluxestaan. Hän oli, hän kirjoitti, a man of mild disposition, of command of temper, of an open, social, and cheerful humour, capable of attachment, but little susceptible of enmity, and of great moderation in all my passions. Omakehu haisi pahemmin kuin suoli. Vertaa Bertrandiin, joka somisti myös oman hautakivensä. Hume pikku narsistia pelotti, että paranoidi sveitsari Rousseau nostaisi metakan, mustaisi sen pyhimyxen maineen, kun Hume koitti fumigoida riitapukaria ulos briteistä. Sitähän se yritti, muttei oma maine riittänyt.
xxx/ellauri027.html on line 540: Että tämmönen kunnianhimoinen johtaja. Omakehu haisee kuin Jaakko Hintikalla: satoja artikkeleja ja useampiakin tärkeitä oivalluxia. Toisaalta ne jotka osaa tekee, ja ne jotka ei osaa opettaa. Ne jotka ei osaa johtaa eikä opettaa, opettaa johtamista ja johtaa johtamisen opettamisen opettajia.
xxx/ellauri087.html on line 225: – Sanoisin, että voimme antaa itsellemme kiitettävän arvosanan. Niinhän se Eski aina tekee: ize olen izeäin kiittännä, ja aina oun kiitoxessa pysynnä. Kukas se kissan hännän nostaa ellei kissa ize. Omakehu haisee hyvältä.
3