ellauri004.html on line 1337: Mustat kädet yhteen hakkaa, musiikki ei koskaan lakkaa. Näin siis Olof Lagercrantz Leinon Paratiisin kannessa. Kuka vitun Uulof? Kuka välittää. (PST: Wikipedian mukaan Olkkarin, kaimansa ikäinen ruotsalainen toimittaja, aatelispoika, kyldyyrijäbä, talvisodan Suomi-fani, kait koska naimisisissa proffa Ruinin tytön kaa. Sopi hyvin laakeroimaan sodan jälkeen Danten suomennoksen takakantta.)
ellauri026.html on line 122: Pylkkäset, vaikka olivat jumalan mielilapsia, pelkäsivät kovin ukkosta, tai ehkä juuri sixi. Taivaan isä on nyt hyvin, hyvin vihainen, eikä tiedä mixi. Kovalla ukkosella istui kaikki huoneen keskellä, lapset ruokapöydän alla kumisaappaat jalassa, kun Olkkari laski sekunteja välähdyxen jälkeen haudantakaisella äänellä: 1 - 2 - 3 - nyt se on päällä. Lapset oli silmät pyöreinä, Sirkka kirkaisi. Toisella kertaa antoi jumala armon käydä oikeudesta, kun ukonilma tuli Nikkaroisista. Järvi jakaa, sanoi Olavi luottavaisena. Ja niin jakoikin, kuin Mooses punaisen meren aikoinaan, ukonilma jatkoi Jämsän puolelle. Pahat ilmat tuli idästä, Nuoramoisista, ne jäi pyörimään Rauharannan päälle Majutveden kynnyxelle.
ellauri031.html on line 741: Oliko Olkkarilla Syväntöjen seikkailukirjat? Ei löytynyt sen jäämistöstä. Mutta Kaarlo onkin valtalinjan koira. Helluntaiystävät ovat paimensukuisia, terveitä maatiaisia, matalia, hyvät kulmauxet ja maatavoittava askellus, pitkärunkoisia ravaajia häntä loivalla kaarella. Ei mitään Kukonharjun kalikkakauloja, lyhyitä ja korkeita karvaturreja, jotka laukkaa jäykin jaloin lyhyttä laukkaa jo kävelyvauhdissa, häntä kireällä kiekuralla selän päällä.
ellauri031.html on line 743: Tykkäskö Olkkari ja Sirkkis lempinimistään? Aluxi vierastivat (sanokaa lapset Olavi setä ja Sirkka täti), mutta tottuivat. Tykkäsivät veljenlapsista, ne olivat melkein kuin omia, kävivät myötäänsä alakerrassa ("mä meen alas"), varsinkin Riku, Olavin suosikki. Tunsi kuuluvansa sodanjälkeiseen menoon enemmän. Ankaran isoäidin poismentyä elämä vapautui, uskonpula-aika päättyi, armo pääs pois kortilta. Erkkarilta ja Sakulta ei enää edes kysytä.
ellauri031.html on line 748: Olavi ja Olkkari
ellauri031.html on line 762: Hyvin menee, kristittyjen juutalaisten lkm on jo 7000 ja kasvava, kuin lännen pikkukaupunki. Sehän on, annas olla, pian promillen luokkaa koko väkiluvusta! Tän kun saan ja vielä toisen niin enää 3 puuttuu viidestä. Optimismi on uskonmiehen perusasenne. Wilhon keräämä seurakunta alkoi Olkkarin komennossa harventua, vanhemmasta päästä tuli luonnollista poistumaa eikä uutta verta tullut tilalle. Kultakuume oli ohize, väki alkoi pakkailla kuomuvankkureita, kiinnittää winchestereitä satulankaarille. Pian istuu enää korppikotka nälissään nollaan menneen väkilukutaulun nokassa.
ellauri031.html on line 768: Olemme ajallisesti jakeiden 25 ja 26 välissä. Olavi ei lähde longixi, sooloilemaan omin päin, se ei tunteile vaan pysyy faktoissa. Se heikkous saattoi olla Olkkarillakin. Siitä puuttui karismaa. Mutta on sillä asiaa kotisuomalaisille kuin Hannu Karpolla. Lisää rahnaako se on tullut pyytämään, kolehtia keräämään? Sitä kai se rukousaihe tarkoittaa peitekielellä.
ellauri031.html on line 774: Isäsi tulee kuolemaan, sanotaan messiaanisille pikku lapsille. Tämä koski Olavi poikaan kovasti, samaa kai se joutui monta kertaa jännittämään pienenä. Ja nyt isä Kaarlo onkin kuollut, ollut kuolleena jo vuosikymmenet. Olavi, jos se elää vielä, on 86. Olkkari ja isä Wilho makoilee vieri vieressä Honkanummella.
ellauri055.html on line 613: Johannes on epätodennäköisen tumpelo. Jopa Olkkari ja Paulikin osas vaihtaa nauhan kirjoituskoneeseen. Säästi vanhan nauhan mallixi uuden oston varalle.
ellauri058.html on line 324: Helenan naisnäkökulmat on aivan vitun täynnä setänarsismia ettei voi uskoa. Ja sit tät ziljoonasta akenttitarinasta tuttua varustelua ja treeniä. Anaalis-obsessiivien peitonalusnamua. Sivistymättömiä kielivirheitä. Juoxiessa. Olivat aina auttanut minua. Pariisin Gard du Nordin rautatieasema. Säälittävää izesääliä kotirintamamiehistä. Puhasta puppua. Ja ilotonta epähauskaa vizinvääntöä omakotiasukeista Ilmari Pimiän kustannuxella, joka oli Olavi Homopaavilaisen lapsuudentoveri. Imi P. Imijä oli karjalaisrunoilija ja piirustuxen ope. Kieriskeli Olkkarin kanssa saunassa ja sen jälkeen lumessa. Liha liikkuu siellä ja kutaa on, häntä koipien välissä tuuhettuu.
ellauri172.html on line 746: St. Olaf oli kusipää viikinkipäällikkö joka nousi koko Norjan kunikaaxi paavin myötävaikutuxella joskus tuhatluvulla. Se on hyvin ällöttävä norjalaisten aikamaahanmuuttajien sarjassa. Sarjan hyvä puoli on ettei siinä oikeastaan ole hyvixiä, ellei Alfhildriä lasketa. Sysmässä on St. Olaf's kirkko ja kapakka. Seijan setä Olkkari on saanut siltä nimensä. Seijan veljentytär Mia on käynyt siellä koulua. Siis St.Olafissa Minnesotassa. Pyhän Olkkarin mätki kuoliaaxi onnexi aasoille uskollinen Wolt-laatikoita selässä kuskannut Tor Hunden.
ellauri315.html on line 75: Tää ei ollut Viron Voitolta, vaan Paavolaisen Olkkarilta. Mutta seuraava on Voiton päiväkirjasta:
ellauri315.html on line 213: Pirkko Hiekkala käytti samaa sota-ajan interjektiota Terve. Viimeiset päväkirjamerkinnät on taas Paavolaisen Olkkarilta:
ellauri316.html on line 292: Oskari Tokoi oli toiminut 1918 Punaisten kansanvaltuuskunnan elintarvikeasioista vastaavana komissaarina, ja hän siirtyi Muurmannin legioonasta vapauduttuaan leveämmän leivän ääreen ensin Kanadaan ja vuonna 1921 Yhdysvaltoihin. Toinen brittien muodostama yksikkö, joka perustui entisten punakaartilaisten värväämiseen, oli Muurmannin legioonaa suuremmaksi kasvanut Rajamäen rykmentti, joka taisteli syksyllä 1918 Vienan Karjalassa pakottaen Walleniuksen joukkoja etelämpänä hyökänneen Kuisman retkikunnan vetäytymään. Aunus harmaasilmä, runoili punasilmä kani, Paavolaisen Olkkari. Olavi Paavolaisen sotilaselämän kohokohtia olivat retket Aunukseen. Hän ei ollut varsinainen Suur-Suomi-intoilija. olipahan propagandakoneiston ratas, koiraslotta. Kaikenlaista brittivehkeilyä.
ellauri343.html on line 231: Olin koulupojasta saakka kasvanut lahtarihenkeen. Ilmari Jäämaa oli Nuoren Voiman voimakassanainen radioamatööri. 1920-luvulla lehteen kirjoitti suomalaisen kirjallisuuden nuori kärkijoukko, muiden muassa Martti Haavio, Lauri Viljanen, Pentti Haanpää, Uuno Kailas, Mika Waltari, Katri Vala, Toivo Pekkanen, Yrjö Jylhä, Olavi Paavolainen ja Saima Harmaja. Näistä Kati oli punikki, Pena anarkisti, Olkkari lipilaari, Kärpäs-Topi ex-työläinen. Loput enemp vähemp patavanhoillisia.
ellauri343.html on line 243: Näin Mannergeimin omin silmin vain kerran elämässäni. Kyösti Kallio oli asemalla junaan lähdössä. Upseerisuojeluskunta seisoi laiturilla hullunkurisissa asennoissa. Kallio oli toivonut että siltä kuivuisi häpeärauhan sopimuxen kirjoittanut käsi, ja se sai kuin saikin paskahalvauxen. Kyösti ei tuupertunut korsettiasuisen Gustavin käsivarsille, vaan se kaatua rojahti, kenraalit nostivat sen pystyyn ja siihen tulivat ensihoitajat. Wilho Pylkkäselle sai saman kohtalon, mutta nostaja ei ollut Gustav, vaan Olkkari.
ellauri392.html on line 950: Rauhixen kulmahuoneen arkuista löytyi Wilhon ja Olkkarin Helluntai-kerhon jälkeenjääneitä papereita. Vainajien jälkeenjättämät zetteleitä pursuavat laatikot on aina samanlaisia, aika säälittäviä. Seuraavassa kaustisen Harry Hirschin laatikoista löytynyttä Brownin kirjastossa.
xxx/ellauri104.html on line 756: Seijan Saku-sedän diagnoosi oli toi sama. Se pelkäsi ihmisiä ja rynkäsi käden alta teeveen ääreen kuin säikähtänyt villisika. Senkin isä siis Seijan isoisä Wilho oli uskonnoll. fanaatt. Se "piirsi" kirjeen perään Wilho Pylkkänen, lähetyssaarnaaja. Uskovaiset sanoivat sitä pastorixi, poika Olkkari oli toimittaja. Saku oli perunkirjoissa vaan "herra". Herra Eino Sakari Pylkkänen. Siltä jäi oppikoulu kesken keskiluokilta. Se meni puutarhakouluun, niistä hommista se tykkäsi. Se oli hyvin paxu mutta lyhyt, ei sitä siitä pilkattu. Ei sanottu että penkille on noustava piätään kampoomaan, tai että tarvihtee kissansilityxeen jakkaran. Hyvä jotta jalat maahan yltäät.
xxx/ellauri134.html on line 258: Jill Alden Pylkkänen on kaxonen. On se ehkä pelle muttei sen kanssa auta pelleillä. Olkkari ja Mikko Alapuro on kaxosia, vaikkei keskenään. Molemmat on (oli) aika jäyhiä. Samma här sano kaxoset kun kummallakin oli plödät housussa.
xxx/ellauri173.html on line 92: Peoni ja kafferi eivät ymmärtäisi La Jocondea. No en minäkään, sillä on päällä nihan liikaa kuteita. Se on suunnilleen yhtä sievä kuin Beforeignersin rasisti naispoliisi. Maailman tunnetuin maalaus esittää salaperäisesti hymyilevää naista. Sillä oli todnäk yhtä huonot hampaat kuin Ingridin kamulla Maddella tms. josta tuli pyhän Olkkarin panopuu.
xxx/ellauri329.html on line 526: Anatoli Rybakov (oikea sukunimi Aronov) syntyi juutalaisen insinöörin perheeseen. Koulun jälkeen hän opiskeli Moskovan liikenneinsinööri-instituutissa. Rybakov pidätettiin vuonna 1933 ja tuomittiin kolmen vuoden karkotukseen Siperiaan syytettynä neuvostovastaisen propagandan levittämisestä. Kärsittyään rangaistuksensa hän työskenteli eri puolilla Neuvostoliittoa. Rybakov osallistui toiseen maailmansotaan, sai ylennyksen upseeriksi ja pääsi eroon rikosmerkinnästään. Syntyi pohjois-Ukrainassa Tshernihivissä Olkkarin ikäisenä 1911, kuoli New Yorkissa 1998 11 vuotta vanhempana. Olikohan sittenkään ihan syyttä tuomittu. Minun mummoni mies teloitettiin ennen sotaa. "En sure Vasjaa, syystä vangizivat. Kieli lauloi liikaa."
21