ellauri017.html on line 641: Helluntaiystävälle Olaville, henkiselle taluttajallensa.

ellauri023.html on line 90: Heikki-eno antoi salaa Olaville äidin vanhan skulausvihon. Siinä oli kiiltsikoita

ellauri023.html on line 107: Ei paljon puuttunut, Olaville tuli vazavaivoja heikosta muonasta. Mikä pahempaa,

ellauri023.html on line 128: tyttö hymyilee, ope paskiainen huomaa sen mustasukkaisena ja antaa Olaville jälkkäriä.

ellauri023.html on line 157: Ämmä käy tietysti aivan kuumana, ja vaatii Olaville mitä ankarinta satikutia.

xxx/ellauri091.html on line 868: Eine osti Eeron 60-vuotispäiville jonkun mikättimen, joka ei kelvannut Pylkkäsille. Siitä nousi iso riita. Kun Olaville ostettiin 70-vuotislahjaa, Eine ja Eero suuttui toisillen niin että Eero heitti Eineä kananmunalla. Eine soitti suuttuneena Riitalle saadaxeen sympatiaa. Tuli väärä numero.
xxx/ellauri441.html on line 256: Olavista tulee tyylikkäästi arkkitehti. Hän hehkuu taiteellisesti. Suomella on kansana vielä tärkeä tehtävä, kuha tästä selvitään. Saavatkohan he toisensa, selviivätkö elossa jatkosodasta, tekeekö Liisa Olaville boomereita? Se tuskin selviää tässä kirjassa. Hän on tosi-tosikiva ihminen! Hän puhuu äidistäänkin kauniisti. Olavin lämmin suudelma reiden tyvessä täytti Liisan ilolla. Varas vei vaarilta. Taskuvarkaita liikkeellä! Ehkä hän hiukan välittää minusta.
7