ellauri026.html on line 214: I had spent a summer in Greece while in college, travelling with a Greek text of the Odyssey, and I remembered in particular Odysseus’s final journey to Ithaca (the beginning of book 13; well worth revisiting as a specimen of Homeric narrative), the poetic effect of which overwhelmed me. Odysseus climbs aboard the ship and—forgive my literal translation—lies down, “in silence,”
ellauri026.html on line 225: The idea is there, but all the lingering emphasis in the original has been smoothed away. This, too, unfortunately, is typical of the whole. I have said that Wilson’s translation reads easily, and it does, like a modern novel: at shockingly few points does one ever need to stop and think. There are no hard parts; no difficult lines or obscure notions; no aesthetic arrest either; very little that jumps out as unusual or different. Wilson has set out, as she openly confesses, to produce an Odyssey in a “contemporary anglophone speech,” and this results in quite a bit of conceptual pruning. If you wait for the “Homeric tags,” the phrases that contained so much Greek culture they have been quoted over and over again by Greeks ever since—well, you are apt to miss them as they go by. A famous one occurs in book 24, when Odysseus and Telemachus are about to go into battle together: Odysseus tells Telemachus not to disgrace him, and Telemachus boasts that he need not fear. Laertes, Odysseus’s father, exclaims (Wilson’s translation), “Ah, gods! A happy day for me! My son and grandson are arguing about how tough they are!”
ellauri026.html on line 329: En voi kyllixi ylistää Pythagoraan kukkoa tunkiolla, joka kokeili kaikkea: filosofi, mies, nainen, kuningas, alamainen, kala, hevonen, sammakko ja luullaxeni myös sienieläin; ja lopulta päätti että ihminen on säälittävin. Kaikki muut eläimet ovat tyytyväisiä luonnon asettamiin rajoihin paizi ihminen, joka koittaa ylittää ne. Ihmisten joukossa kivintä ei ole oppineilla eikä suurilla, vaan pöhköillä. Gryllus teki viisaammin kuin ovela Odysseus valitessaan porsaan osan mieluummin kuin monet haaverit.
ellauri049.html on line 792: Modernismi on ilmeisintä lyriikassa, jossa se esiintyi ensimmäisenä Ranskassa jo pian 1800-luvun puolivälin jälkeen. Sen keskeisiä edustajia olivat Baudelairen lisäksi Paul Verlaine, Arthur Rimbaud, Guillaume Apollinaire, proosan edustajina Marcel Proust (Kadonnutta aikaa etsimässä), myöhemmin Albert Camus, Simone de Beauvoir ja Alain Robbe-Grillet. Saksankielisiä modernisteja ovat Franz Kafka, Thomas Mann, Bertolt Brecht ja toisen maailmansodan jälkeen esimerkiksi Heinrich Böll ja Günter Grass. Keskeisiä englanninkielisiä modernisteja ovat James Joyce (Odysseus), Virginia Woolf, Samuel Beckett ja yhdysvaltalainen esimodernisti Walt Whitman sekä F. Scott Fitzgerald, Tennessee Williams, Eugene O'Neill ja myöhemmin muun muassa Philip Roth.
ellauri051.html on line 3259: Dans sa patrie le sage Ulysse matkoiltaan viisas Odysseus
ellauri079.html on line 322: Siitä seuraavan pohdiskelun luonne on ällistyttävä. 2 veljestä ei vaan panna ristikuulusteluun vaan niillä on jopa aikaa kehitellä vastaväitteitä (357a–367e). Vaikka ne ei nyt suorastaan sano että kähmintä on parempi juttu kuin oikeus, ne väittävät että nyky-yhteiskunnassa konnuus kannattaa – sekä jumalten kaa että ihmisten – niinkauan kun toiminta näyttää päälle respektaabelilta. Veljexet toimii pirun asianajajina ja näyttää karmaisevasti miten yhteiskunta harjoittaa vedätystä. Menestyvin eläin ei olekaan Thrasymakhoxen tyhmä susi vaan ovela kettu. Se menestyy joka pelissä koska se osaa petkuttaa pelin säännöillä. Kunnon mies ei välitä imagosta ja sixi sille käy kuin jollekulle jeesuxelle (no tää ei ollut tietysti Plaatton käyttämä vertaus) kun se ei välitä kumarrella ja ketkuilla. (361e). Jopa jumalat, kuten runoilijat todistavat, on menestyvän ketkun puolella (esim Odysseus), kunhan saa uhreja. Pelkät sananmuunnoxet ei riitä Sokrates. (367b–e: logôi). Sensijaan sun pitäis näyttää mitä hyötyä siitä on. Ei tässä riitä vitun ikuiset ideat ja hämärä teologia, tarttetaan jotain kouriintuntuvaa. (435d; 504b)
ellauri098.html on line 236: 23. PALUU TUNTEMATTOMANA: Hero palaa johkin eikä kukaan tunne sitä. No tää on tietysti Odysseus. Tai size ikivanha merimies, joka näkee vaimon kerrankin onnellisena toisen miehen sylissä, eikä lähde sähläämään vaan häippäsee kyynel silmänurkassa. Varmaan ratkee juomaan ja kertoo tätä juttua merimieskapakassa jokaiselle, joka lupaa täyttää taas sen kolpakon. Vaikka Hilja Haahdelle, joka ihailee sen hauista.
ellauri160.html on line 457: “Odysseus Odysseus
ellauri160.html on line 482: ³Antiklea oli Odysseuxen äiskä, joka aina tuppas häsläämän helikopteristi curling-mammana. Odysseus sai hätistellä sitä kuin perskärpästä.
ellauri204.html on line 337: With regards to Iron John, Bly had been giving talks on mythology to supplement his meagre income, and found that when he told this Grimm Brothers tale, originally Iron Hans, it resonated with men. In these early seminars, he asked men to re-enact a scene from The Odyssey, in which Odysseus is instructed to "lift his sword" as he approaches the symbol of matriarchal energy, Circe, to compel her to restore his men from slugs to manly form.
ellauri204.html on line 340: In The Odyssey, Odysseus and his crew land on Aeaea, and a team of scouts discover the palace of Circe, a witch goddess. Circe invites Odysseus’s men inside for a drink and then magically turns them into pigs. One man escapes to tell Odysseus about their comrades’ fate and Circe’s trickery. Odysseus bravely hopes to rescue his men from Circe’s enchantment; on the way to her house, Odysseus receives help from Hermes, who offers him a plan and equips him with moly, a magical herb that will protect him from Circe’s witchcraft. The plan works: the moly counters Circe’s magic, she swoons for Odysseus and transforms his crew from pigs back into men. Odysseus and Circe then make love. For a year. Finally, some of Odysseus’s crew shake him from the madness of his long Circean interlude and compel him to resume the journey home to Ithaca.
ellauri204.html on line 342: “So saying, Argeiphontes gave me the herb, drawing it from the ground, and showed me its nature. At the root it was black, but its flower was like milk. [305] Moly the gods call it, and it is hard for mortal men to dig; but with the gods all things are possible. Hermes then departed to high Olympus through the wooded isle, and I went my way to the house of Circe, and many things did my heart darkly ponder as I went. [310] So I stood at the gates of the fair-tressed goddess. There I stood and called, and the goddess heard my voice. Straightway then she came forth, and opened the bright doors, and bade me in; and I went with her, my heart sore troubled. She brought me in and made me sit on a silver-studded chair, [315] a beautiful chair, richly wrought, and beneath was a foot-stool for the feet. And she prepared me a potion in a golden cup, that I might drink, and put therein a drug, with evil purpose in her heart. But when she had given it me, and I had drunk it off, yet was not bewitched, she smote me with her wand, and spoke, and addressed me: [320] ‘Begone now to the sty, and lie with the rest of thy comrades.’ “So she spoke, but I, drawing my sharp sword from between my thighs, rushed upon Circe, as though I would slay her. But she, with a loud cry, ran beneath, and clasped my knees, and with wailing she spoke to me winged words: [325] “‘Who art thou among men, and from whence? Where is thy city, and where thy parents? Amazement holds me that thou hast drunk this charm and wast in no wise bewitched. For no man else soever hath withstood this charm, when once he has drunk it, and it has passed the barrier of his teeth. Nay, but the mind in thy breast is one not to be beguiled. [330] Surely thou art Odysseus, the man of ready device, who Argeiphontes of the golden wand ever said to me would come hither on his way home from Troy with his swift, black ship. Nay, come, put up thy sword in this here sheath, and let us two then go up into my bed, that couched together [335] in love we may put trust in each other.’ “So she spoke, but I answered her, and said:‘Circe, how canst thou bid me be gentle to thee, who hast turned my comrades into swine in thy halls, and now keepest me here, and with guileful purpose biddest me [340] go to thy chamber, and go up into thy bed, that when thou hast me stripped thou mayest render me a weakling and unmanned? Nay, verily, it is not I that shall be fain to go up into thy bed, unless thou, goddess, wilt consent to swear a mighty oath that thou wilt not plot against me any fresh mischief to my hurt.’
ellauri238.html on line 165: Varauduin siihen, että joutuisin olemaan Lontoossa yhden yön yli. Olin aivan varma, että Pentti oli vain hipynyt, jättänyt Leenan ties minkälaiseen jamaan ja mitään sanomatta mennyt Pariisiin ja sieltä Dubliniin. Dabliniin meno oli sikäli perusteltua, että hän oli lähtenyt Suomesta kääntämään Joycen Odysseusta englantia puhuvaan ympäristöön, Lontooseen. Kun Dublin oli sinä lähellä, hän menisi sinne, Dubliniinhan romaanin tapahtumat sijoittuivat. Leena kuitenkin olisi vaikeuksissa, siitä olin varma, koska vaikutti siltä, että Pentti oli lähtenyt pakosalle.
ellauri266.html on line 174: Sie selbst wurde nach dem Trojanischen Krieg als Sklavin dem Odysseus zugedacht. In der Tragödie Hekabe des Euripides wird sie zur Rächerin, indem sie Polymestor, den Mörder ihres Sohnes Polydoros, blendet. In Ovids Metamorphosen verwandelt sie sich daraufhin zudem in eine Hündin. Hekabe ist die Verkörperung tiefsten Frauenunglücks und -elends im Krieg.
ellauri345.html on line 425: Aina vedotaan vain ulkonäköön, Ottilienissa elävään kauneuteen, joka vahvana, salaperäisenä ja jalostamattomana asettui "aineeksi" voimakkaimmassa merkityksessä. Tämä vahvistaa sen Hades-maisen ominaisuuden, jonka runoilija antaa tapahtumalle: ennen runollisen lahjakkuutensa syvää perustaa hän seisoo kuin Odysseus alaston miekkansa kanssa verta täynnä olevan kuopan edessä ja hänen tavoin torjuu janoisen varjon. sietääkseen vain niitä, joiden hedelmätöntä puhetta hän etsii.
xxx/ellauri123.html on line 720: Oliko Vladi pedofiili? Ihan takuulla. Oliko Thomas Mann pedofiili? Wahrscheinlich. Harry Edgar eli Edgar Allan Poe joka nai 14vee Virginiaa oli ainakin. Poe-poe paapa tuli sinne ennennaikaisesti. Niin ja Lewis Carroll joka katosi irvistellen Liisan ihmemaahan. Nausikaa oli samaa sarjaa jota Odysseus tirkisteli puskista. Ja apokryfikirjan Susanna. Abelard bylsi oppilastaan Heloisea, ja samaan syyllistyi JJ:n Pröö ja JJ vähän izekin. Humbertin etunimet oli sattuvasti Jean-Jacques. Pamelan tuleva aviomies yritti samaa kotona mutta Pamela piti pintansa ja pikkuhousunsa. Näitä piisaa kirjallisuudessa. Goethe pani niitä pyykkikorikaupalla, Mignon-munamies. Kennst du das Land wo die Zitronen blühen? Lolitan myttyyntyneet pikkarit hajahti vinkeältä. Robert Zimmermann (aka Dylan) bylsi 12-vuotiasta 50 vuotta sitten Nykissä. Antoi sille viinaxia ja huumeita. Woody Allen bylsi korealaista lapsipuoltansa. Aira Samulin puolustaa lempiystäväänsä Peter Nygårdia. Nyt on Airan rahat lopussa, se joutuu pyytämään lapsenlapsilta perinnöstä förskottia.
xxx/ellauri130.html on line 452: Tulis erota elämästä kuin Odysseus Nausikaasta: pussit tyhjinä.Friedrich NietscheMKILL!
xxx/ellauri157.html on line 125: Odysseus ja Nausikaa
xxx/ellauri193.html on line 147: Mit vit? Duncanko se lukee Odysseiaa loppuvizeissä ja luulee että viekas Odysseus muka katui Antinouxen ampumista silmänsä puhki kuin joku Oidipus? Ja vitut, se kuoli suorituxistaan iloisena ja läpeensä tyytyväisenä vanhuxena perheensä sylissä.
xxx/ellauri202.html on line 433: Eli jos kyllästyy unehen ja rakkauteenkin, riemuun laulun laatuisan ja karkelon kauniin, kuten Odysseus faiaakkien luona, niin ei jää muuta tehtävää kuten lähtä menemään, eli tässä vaiheessa lähinnä lautoihin ja kansi kiinni.
xxx/ellauri235.html on line 128: Horatio Hornblower: Sarja kertoo tämän laivaston johtajan tarinan siitä, kun hän astui palvelukseen 17-vuotiaana poikana ensimmäisen vaimonsa kuolemaan ja toisen melkein kuolemaan. Hän saattoi aloittaa elämänsä köyhänä poikana, jolla ei ole vaikutusvaltaisia ​​ystäviä, mutta taistelurohkeus ja -taito vahvistavat hänen luonnettaan ja johtajuuskykyään, ja lopulta hän nousi kontraamiraaliksi. Hän ymmärtää miesten johtajuuden ja sotilaallisen komentoketjun, mutta ei pärjää niin hyvin, kun hänen täytyy olla suhteessa naisiin tai toimia maalla, kuten Odysseus tai merilehmä.
21