ellauri097.html on line 546: Nyölén on koulutukseltaan filosofian maisteri Helsingin yliopistosta. Hän oli Rauhanhäiritsijä-lehden päätoimittaja 1998–2000. Nyölénin esikoisteos Vihan ja katkeruuden esseet (2007) sai Kalevi Mäntin palkinnon. Vuonna 2012 Nyölén on saanut WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinnon, joka on tunnustus merkittävästä työstä kotimaisen kirjallisuuden ja lukuharrastuksen edistämisessä. Vuonna 2020 Nyölénille myönnettiin kirjallisuuden valtionpalkinto muun muassa esseistiikastaan.
ellauri161.html on line 69: Henkilökohtaisen ja myönteisen apologeettisen katsauksen jälkeen on aika tehdä Nyölénille dogmaattinen läpivalaisu. Nyölén katsoo olevansa "oikeaoppinen kristitty", minkä mittapuuksi hän asettaa apostolisen uskontunnustuksen (kz albumia 43) jonka hän nielee mukisematta. Tästä olen iloinen, sillä apostolinen uskontunnustus oli minullekin ratkaisevassa asemassa, kun aikanaan kamppailin dogmatiikan sokkeloissa (ja kamppailen yhä). Tutkiessani kirkkoisä Irenaeusta, joka oli apostoli Johanneksen opetuslapsen opetuslapsi, löysin apostolisen regula fidein, uskon säännön tai totuuden mittapuun, jonka kodifioituna versiona apostolista credoa voi pitää.
ellauri161.html on line 123: Kolminaisuus on Nyölénille monimutkainen, "vaikeakäyttöinen, jos ei käyttökelvoton idea", ja hän pitää "iloisen harhaoppisesti suunnilleen kahta jumalaa" (s. 86). Tai siis hän luulee, että "huomattava osa tunnustuksellisista kristityistä, joilla ei ole teologista kunnianhimoa", tekee niin. Hyvin hyvin paha! Se olis bitheismiä, ja nolo temppu pyhälle hengelle, joka muutenkin saa olla aina kolmantena pyöränä. Mahtaa sitä vituttaa.
ellauri161.html on line 127: Nyölénin kristologia on aika lailla kunnossa, hän tosin sanoo Kristuksen olleen "kaikessa täsmälleen kuten me" (s. 87) ilman perinteistä lisäystä "kuitenkin ilman syntiä". Hei Anton, tämä ei ole vaan perinteinen lisäys, vaan puolet koko kakusta! Nyt on mennä lapsivesi sikiön mukana, kz. tietolaatikkoa. Eikai tässä nyt ruveta lankeemaan humanismin syntiin! Hyvin äkkiä tässä päädytään jopa kieltämään pyhän hengen osuus siitoxessa. Pyhä Henki, "kristinuskon jumalista oudoin" (s. 87) on Nyölénille jonkinlaista epämääräistä yhteishenkeä, vaikka hän myös käyttää oikeaoppista termiä "kolmas persoona" (s. 88). Kun Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat näin erilaisia, nousee kysymys siitä, jakavatko he mitään yhteistä jumalallista olemusta. Tämä on relevanttia siksi, että Nyölén uskoo Kristuksen jumaluuteen: mikä jumaluus Kristuksessa oikein tuli ihmiseksi? Kuka oli se Isä, joka on "rakastanut minua", kenelle tai mille Kristus sanoi "Abba", luonnonlaeilleko? Vaiko ruozalaiselle pop-yhtyeelle? Anjovisrasialleko? Ja minne amma jai? Siis ämmä jäi? Jeesuxen äiskä?
ellauri161.html on line 137: Edellisen perusteella on sanomattakin selvää, ettei "Jumalan valtakunta" tarkoita Nyölénille taivasta. Eikä siinä mitään, mutta kun Nyöléniltä ei tunnu liikenevän minkäänlaista teologista sisältöä Jumalan valtakunnalle: ei ekklesiologista, ei kristologista, ainoastaan politiikkaa. "Jumalan valtakunnan saavuttamattomuus merkitsee jatkuvaa muutosta, jatkuvaa työtä." (s. 76) "Se on tavoitteemme, varma näkemyksemme siitä, millainen maailman pitäisi olla." (s. 75) Nyölén tunnustaakin: "Kristinuskokin on minulle pohjimmiltaan poliittinen asema, ohjelma ja vakaumus, ei yksityistä tunnelmointia. Se on näkökulma maailman menoon." (s. 72) Tästä kai Anan oikislaisuuskin kumpuaa. Tässä asiassa Nyölén ei ole tainnut lukea tai kuunnella paljon paavi Benedictusta, jonka hän toisaalla tunnustaa teologian opettajakseen (s. 154). Se on bernsteinilaisia, päämäärä ei ole pääasia vaan matkustus.
ellauri161.html on line 257: Pimiöön meneminen on vaivalloista, mutta kun Nyölö saa mentyä sinne, hän ihmettelee, miksei mene useammin. Sunnuntai-iltana on pakko antautua rva Nyölénille, muuten se hurjistuu.
6