ellauri020.html on line 832: Heti ulosheiton jälkeen siltä tuli jotain kuulemma mielenkiintoisia kirjoja. Sit se kirjotti selitysteoxen omille kirjoilleen nimellä The Art of the Novel 1986. Tulee mieleen Iivanan miehen menestysteos The Art of the Deal 1987. Matkiko Trump Kunderaa (Ivanan idea?) vai molemmat Henry Jamesia (The Art of Fiction 1884). Mytomaniastahan on kyse kummallakin.
ellauri025.html on line 19:

16 sivua POLLEA!

ellauri031.html on line 32: Hennes bøker for voksne ble derimot ikke tatt godt i mot av datidens anmeldere. Disse var samfunnskritiske og tok blant annet for seg ugifte kvinners kår i samfunnet. Novellesamlingen Som kvinder er (1895) er gjenutgitt flere ganger, og har i ettertid blitt anerkjent som en viktig del av norsk litteraturhistorie.
ellauri040.html on line 248: Seitsemän veljestä julkaistiin ensin Novelli-kirjaston vihkosina. Ahlqvistin kritiikin jälkeen kustantaja keskeytti vihkojen myynnin. Syynä oli se, että Helsingin yliopiston suomen kielen ja kirjallisuuden professori August Ahlqvist, joka oli teilannut kaikki Kiven aiemmatkin teokset, kirjoitti heti romaanin ilmestyttyä Finlands Allmänna Tidningissä julkaistun murhaavan arvostelun. Lukuisat ihmiset yhtyivät Ahlqvistin moitteisiin ilman, että kukaan olisi edes lukenut romaania.
ellauri052.html on line 58: Henderson the Rain King is a 1959 novel by Saul Bellow. The book's blend of philosophical discourse and comic adventure has helped make it one of his more popular works. It is said to be Bellow's favorite among his books. It was ranked number 21 on Modern Library's list of the 100 Best Novels in the English language.
ellauri052.html on line 137: Löyhäsuinen mies on ikääntynyt professori, joka tilittää lukemattomia möläytyksiään. On tullut loukattua yhtä sun toista tässä elämässä, mutta hei sellainen kun oon, minkäs sille voin. Novelli on yksinkertaisesti anteeksipyyntötarina loukatuilta, ja etenkin vaimolta, joka kaiken kestää urheasti.
ellauri052.html on line 479: Selviä narsistitouhoja koko konkkaronkka. Sale on mamu, jutku ja homo tässä järjestyxessä. Lisää aiheesta: A Room of His Own: In Search of the Feminine in the Novels of Saul Bellow. Tekijä Gloria L. Cronin.
ellauri055.html on line 885: Pransun novellit Suomettaressa saivat myönteisen vastaanoton. WSOY:n toimitusjohtaja Jalmari Jäntti kiinnostui Sillinpään kirjoituksista. Sillinpää itse olisi halunnut debytoida novellikokoelmalla, mutta kustantaja sai kuulla Sillinpään työstävän romaania, ja vaati aloitettavan sillä. Monien vaikeuksien kautta käsikirjoitus valmistui, ja se julkaistiin 1916 nimellä Elämä ja aurinko. Novellikokoelma, Ihmislapsia elämän saatossa, julkaistiin seuraavana vuonna. Toope halus kanteen oman kuvansa Eero-sedän Aurora-tuplatyykistä. Jotain rajaa sanoi mäntti Jäntti.
ellauri069.html on line 284: on asemoitu sinne. Hänellä on epätavallinen vaste roketteihin: niistä tulee kepityxiä. Mutta stondit tulee päiviä ennen rokettien tuhoamista, panopaikoissa joista tulee myöhemmin pommipaikkoja. Salaperäiset voimat Britin ja Amerikan älykkyydessä on tietoisia täst Alokkaan herkkyydest, ja pitää häntää tarkkixella. Novelli aukeaa Joulukuussa 1944, jolloin Suomi on jo vetäytynyt sodasta, sanoilla, "Kiljuset tulee taivaan poikki". Kiljuset on V-2 roketin lento.
ellauri069.html on line 350: Novelli päättyy kuvaten 00000 lentoa, sen nousua, ja laskua. Kun se laskee, porukkaa on kerääntynyt Orfeus-Teatteriin Los Angelesissa; aika näyttää olevan 1960:n loppu tai 1970 alku. Kun novelli päättyy, joku raketti on kenossa elokuvateatterin yllä Los Angelesissa, meinaten pudota sen päälle. Novelli päättyy virteen William Laiskurilta, Alokas Laiskurin esi-isältä.
ellauri069.html on line 374: Moby-Dick—eepos, pelle-eepos, ja Suuri Amerikan Novelli—oli olevinaan vaikeasti luettava, ja onhan se. Sen pursuaa akromegaalisesti novellin kokoluokasta, sen esseemäiset harhailut valaanpyyntitieteessä jarruttaa juonen kehitystä koko valaan keskiruumiin matkalta, sen kaxsimielinen symbolismi on mahollista ja pakkokin tulkita jättimäisexi vertauskuvaxi jostakin (mistäkö? No kikkelistä taas, ks. mun Moby-paasaus.). Toisen kautta, Mobyssa ei ole yhtään kuvaa eikä tunnelmaa missä ei olisi suht selvä missä mennään kirjaimellisesti ottaen. Mobya voi olla vaikee tulkita, muttei vaikee lukea.
ellauri069.html on line 376: Thomas Pynchonin 1973 mestaripala Painomusteen Sadeviitta on eepos, pelle-eepos, ja Suuri Amerikan Novelli, kuten Moby-Dick. Toisinkuin Melvillen lukijat, kuiteskin, Pynchonin lukijat voi mennä sivukaupalla täysin pihalla siitä mitä juonessa, tilanteessa tai tyypeissä on tapahtumassa. Kirjaa ei edes voi kunnolla lukea selaamatta samalla koko ajan esim Steven Weisenburgerin Seuraneitiä ja Michael Davitt Bellin “Some Things That ‘Happen’ (More or Less) in Gravity’s Rainbow.”
ellauri069.html on line 378: Nipistäjän novelli on paha lukea muistakin syistä—kaikki eivät kuumu sen paskajutuista, esimerkixi, toisille on luotaantyötävää sen pituus—TDLR, sivulta sivulle ja virkkeestä virkkeeseen saa olla kujalla kuin lumiukko tässä mitä on sanottu WWII:n jälkeen tärkeimmäxi Amerikan Novellix. Mikä näyttää olevan ongelman luonne? Mix näin muka piti kirjoittaa? Mihin tässä tähdätään, ja onxtää sittenkään niin hirveen hienoa? Hyviä kysymyxiä.
ellauri069.html on line 408: Kuka on puikoissa? Kertoja viittaa uhkaavasti kapitalisoituun "Niihin", jolla tarkoitetaan ylimalkaisesti liskovaltion pahaa liittoa bisneshaiden kanssa vastoin tavallisen persun etuja, ketään erityisesti mainizematta (ei edes Nazeja). Tän tautta novelli on, kuten kollegani Richard Poirier selitti vaikutusvaltaisessa aikaisemmassa arvostelussa, tahallaan kahareisin aidalla, toisaalta lukija voi vainoharhaisesti epäillä kaikkien salaliittoa kaikkia muita vastaan, tai sit vainoharhattomasti pitää tätä pelkkänä irrallisten pätkien vaihtorottapesänä, läpeensä älyttömänä nonsensenä. (Novellin työnimi oli Kutkuttakaamme raitaperse paviaania).
ellauri069.html on line 412: On toinen poliittinen syy mix tää novelli on vaikee nieltävä. Nipsu termentää että "Me", eivaan "Ne", siis me "tavalliset persut", ollaan jossain mielessä myös "Ne" (no ainaskin "Niiden" mielestä, tietysti, "Nehän" on "Niille" "Me".). "Niillä" on haaraliike "Meidän" aivoissa. Eli siis, aivot on ihan samoja, toisilla on vaan enemmän paalua perstaskussa. Meidän maniat ja psykoosit, unelmat ja halut, vievät "Meitä" mukaan kuluttamaan talouskasvua, mistä "Ne" sitten vetää taskuun lisää kasvua. Yx Nipsun alter egoista ehottaa ratkaisuxi “sado-anarkismia.” En kyllä ymmärrä mitä se muka toimittaa. Yhtä lailla "Ne" osaa laskuttaa SM-esineistöstä. Novellissa on myös nyt jo aika vanhanaikainen ja toxinen teesi, Riemastuxen patinaa: et fasismi on, kuten (se aikaisemmin kummastelemani) Wilhelm Reich pani sen, “the frenzy of sexual cripples”—eli et nazit oli pedofiilejä ja homoja (eli siis kääntäenkin myös). Nyt ei sellaista voi enää sanoa, sillä fasistit ja muut ällöt poikkeavuudet on ristiinluokituxia. Senhän osoittaa jo GR ize, jossa Nipsu on vastustavinaan nazeja mutta peukuttaa paskansyöntiä, piiskurointia, pedofilia ja muita sopimattomuuxia.
ellauri069.html on line 483: An article recently came out in the LA Times about Pynchon’s Great American Novel. The article begins by stating that Mason and Dixon is actually the most obvious candidate for the Great American Novel, and it instead suggests that Gravity’s Rainbow is perhaps the Great European Novel. The article then questions whether or not the Great American Novel even exists, and if it does if it is of a singular form or if it takes on many forms at once. After considering this question, the article finally claims that the Great American Novel is actually made up of all of Pynchon’s works fused together “into one epic Pynchoverse.” The Great American Novel certainly does not need to take place in America, but still many will argue that Gravity’s Rainbow by itself can never be considered as the Great American Novel because of its non-American setting and its wide array of characters. This is definitely debatable, but I do enjoy the idea of a “Pynchoverse” or a Pynchon Compilation being considered as the true Great American Novel. That being said, I do think most readers and Pynchonerds would undoubtedly say that Gravity's Rainbow is the Greatest Pynchon Novel.
ellauri071.html on line 109: His biggest failure in this period was the play Sirocco (1927), which concerns free love among the wealthy. It starred Ivor Novello, of whom Coward said, "the two most beautiful things in the world are Ivor's profile and my mind". Theatregoers hated the play, showing violent disapproval at the curtain calls and spitting at Coward as he left the theatre. Taisi olla downright homostelua.
ellauri072.html on line 135: Heinrich von Kleist stand als Außenseiter im literarischen Leben seiner Zeit, jenseits der etablierten Lager und der Literaturepochen der Weimarer Klassik und der Romantik. Bekannt ist er vor allem für das historische Ritterschauspiel Das Käthchen von Heilbronn, seine Lustspiele Der zerbrochne Krug und Amphitryon, das Trauerspiel Penthesilea sowie für seine Novellen Michael Kohlhaas und Die Marquise von O....
ellauri074.html on line 453: Mullon tää: Kaksi valoisaa vastakkain: humoristisia kertomuksia ja novelleja (Celujutsja zori). Suom. Ulla-Liisa Heino. Moskova: Raduga, 1984. – Maailma ja me, Novelliliite, 1984. (Sisältää niminovellin lisäksi "Vologdalaisjaarituksia" ja humoristisia kertomuksia.)
ellauri080.html on line 344: Novelty Seeking (NS) Uteliaisuus
ellauri083.html on line 342: M*A*S*H (an acronym for Mobile Army Surgical Hospital) is an American war comedy-drama television series that aired on CBS from 1972 to 1983. It was developed by Larry Gelbart as the first original spin-off series adapted from the 1970 feature film M*A*S*H, which, in turn, was based on Richard Hooker's 1968 novel MASH: A Novel About Three Army Doctors.
ellauri106.html on line 175: Word has come that Philip Roth died on Tuesday in New York City at the age of 85. He was widely considered the last of the Great American Novelists of the late 20th Century the peer of heavy hitters John Updike and Saul Bellow. Roth himself believed that the novel, which had ruled for a century as the supreme and exalted American literary form, is doomed to becoming a cult niche in the Age of the Internet for a diminishing educated elite, “I think always people will be reading them but it will be a small group of people. Maybe more people than now read Latin poetry, but somewhere in that range…” Ever a realist, Roth was sanguine with the prospect.
ellauri117.html on line 413: Elämäntyylinsä ja Zeldan lääkärikulujen vuoksi Fitzgerald oli jatkuvasti rahapulassa ja lainasi usein rahaa agentiltaan Harold Oberilta ja Scribner’sin kustannustoimittajalta Maxwell Perkinsiltä. Kun Ober päätti lopettaa Fitzgeraldin auttamisen, kirjailija katkaisi välinsä tähän pitkäaikaiseen ystäväänsä. Novellinsa "Financing Finnegan" välityksellä Fitzgerald kuitenkin pyysi häneltä ystävällisesti anteeksi. Ober ei antanut.
ellauri118.html on line 410: ¹Aviorikos kirjallisena topoksena on ollut useankin tutkimuksen aiheena, mutta ei yhdenkään narratologisen tutkimuksen. Edelleen painavin kirjallisuustieteellinen esitys aiheesta on Tony Tannerin ambivalentin psykoanalyyttis-strukturalistinen Adultery in the Novel (1979), joka lähestyy aviorikosta sekä yhteiskunnallisena että kirjallis-kielellisenä transgressiona. Viittaan Tannerin tutkimukseen Rouva Bovarya käsittelevässä luvussa. Muut laajemmat esitykset kirjallisesta aviorikoksesta ovat tekstianalyyttisesti merkityksettömämpiä: Bill Overtonin Fictions of Female Adultery (2002) keskittyy aviorikoskirjallisuuden historiallisiin ja kulttuurisiin reunaehtoihin sekä soimaa aiempaa tutkimusta (lähinnä Tanneria) liiasta kieli- ja kerrontakeskeisyydestä; Patricia Mainardin Husbands, Wives, and Lovers (2003) on kulttuurihistoriallinen esitys aviorikoksesta taiteessa ja Overtonin tutkimusta rikkaampi esitys esimerkiksi aviorikoksen lainsäädännöllisistä ja kulttuurisista kytköksistä; niin ikään Judith Armstrongin The Novel of Adultery (1976), Naomi Segalin The Adulteress’s Child (1992) ja Maria R. Ripponin Judgement and Justification in the Nineteenth-Century Novel of Adultery (2002) sivuuttavat kerronnan kysymykset ja keskittyvät kulttuuris-poliittiseen kontekstiin ja pelkästään referentiaalisen tason temaattiseen toistoon (kuten siihen että aviorikoksesta syntyvä lapsi on mitä todennäköisimmin tyttö). Oma lukunsa ovat vielä tiettyihin aikakausiin ja kielialueisiin (esimerkiksi ranskalaiseen hoviromantiikkaan) keskittyvät tutkimukset. Näistä maininnan arvoinen on ainakin Donald J. Greinerin Adultery in the American Novel (1985), vertaileva tutkimus Updiken, Hawthornen ja Jamesin avionrikkojista. Kulttuuri- ja myyttihistoriallinen klassikko, Denis de Rougemontin L’Amour et l’Occident (1939) on myös tutkimus uskottomuusfiktioista (Tristanin ja Isolden perillisistä), sillä Rougemontilla juuri aviorikos on länsimaisen ”rakkauden rakastamisen” huipentuma, transgressiivinen olotila joka katoaa, jos siitä tehdään instituutio. Käsitys uskottomuudesta kulttuurisena rajailmiönä ja juuri siitä syystä kertomustaiteen pulppuavana lähteenä yhdistää siis Rougemontia ja Tanneria, mutta jostain syystä Tanner ei viittaa Rougemontin teokseen. Mixihän? [Heitän tähän heti sen edellä mainitun oivalluxen, että romantiikka on sitä kun panettaa muttei pääse pukille.]
ellauri180.html on line 603:

A Skeleton in the Closet: A Novel by Emma Dorothy Eliza Nevitte Southworth

ellauri196.html on line 358: Giovanni Boccaccio: Novelleja Decameronesta, esipuheen kirjoittanut Werner Söderhjelm. Otava 1914. Oon lukenut.
ellauri203.html on line 535: Novellissa on 3 osaa ja 2 hautakirjoitusta, ote Pushkinin runosta "Riivaajat" ja toinen Luukaxesta 8:32-36, se Saramagonkin kertoma kasku missä Jee-sus riivaa pakanoiden sikalauman ja aiheuttaa niille huomattavia taloudellisia menetyxiä.
ellauri222.html on line 789: Sharon Talley is a tired professor of English at Texas A&M University-Corpus Christi. She is the author of four books, "Women's Diaries from the Civil War South," "Southern Women Novelists and the Civil War," "Ambrose Bierce and the Dance of Death," and "Student Companion to Herman Melville." In addition, her articles have been published in journals such as "Nineteenth-Century Prose," "American Imago," and the "Journal of Men's Studies."
ellauri222.html on line 803: British critics tend to regard the American predilection for Big Novels as a vulgar neurosis — like the American predilection for big cars or big hamburgers. Oh God, we think: here comes another sweating, free-dreaming maniac with another thousand-pager; here comes another Big Mac. First, Dos Passos produced the Great American Novel; now they all want one. Yet in a sense every ambitious American novelist is genuinely trying to write a novel called USA. Perhaps this isn’t just a foible; perhaps it is an inescapable response to America – twentieth-century America, racially mixed and mobile, twenty-four hour, endless, extreme, superabundantly various. American novels are big all right, but partly because America is big too. You need plenty of nerve, ink and energy to do justice to the place, and no one has made greater efforts than Saul Bellow. In 1976 Bellow was awarded the Nobel Prize for Literature, praised by the Swedes ‘for human understanding and subtle analysis of contemporary culture’. Many times in Bellow’s novels we are reminded that ‘being human’ isn’t the automatic condition of every human being. Like freedom or sanity, it is not a given but a gift, a talent, an accomplishment, an objective. The busiest sections of the Chicago bookstores, I noticed, were those marked ‘Personal Growth’.
ellauri240.html on line 82: Wrinkles: A Novel by Charles Simmons 2.67 6 ratings 2 reviews. A brilliantly original examination of the many aspects that make up a life—from birth, up and over the hill, and into the wilderness of old age. A truly astonishing and original work of fiction, Wrinkles is the story of a life lived forty-four times, from childhood to adulthood to old age.
ellauri243.html on line 482: As of 2023, Dale Brown’s net worth is $100,000 - $1M. Dale Brown is a member of Richest Celebrities and Novelists.
ellauri254.html on line 83: Programmatisch für das serapiontische Prinzip, das „wie Theodor sehr richtig bemerkte, eben nichts weiter heißen wollte, als daß die Serapionsbrüder übereingekommen, sich durchaus niemals mit schlechtem Machwerk zu quälen“, ist die Absage an jede Art von Nachahmungspoetik und jeden sogenannten Realismus. Nicht die Außenwelt soll durch die Dichtung abgebildet werden, sondern es gilt, „das Bild, das dem wahren Künstler im Innern aufgegangen“, durch „poetische Darstellung ins äußere Leben zu tragen“. Wie Serapion, der als weltfremder Eremit nur seinen Visionen folgte, soll auch der Dichter sich von der Einsamkeit als idealer Sphäre seines schöpferischen Geistes inspirieren lassen. Je mehr ihm die Welt zum bloßen Störfaktor wird, desto autonomer, genialer und serapiontischer sein Werk. Indem die fiktiven Erzähler der Novellensammlung über die serapiontische Qualität ihrer Texte diskutieren, wird die ästhetische Reflexion – ganz im Sinne romantischer Poetologie – selbst zum Bestandteil der Poesie. Verwirrend für die Interpreten E.T.A. Hoffmanns sind dabei die für ihn so charakteristischen visionär-phantastischen Projektionen, mit denen er die künstlerische Innenschau mit der alltäglichen Wirklichkeit verbindet und dabei eine typisch serapiontische Mischung aus Phantasie und Realität schafft, die für den Leser nur noch schwer zu entwirren ist.
ellauri266.html on line 225: Anton Tsehov: Novellit. "Toinen rakas seuralainen. Tsehov näyttää ihmiset kaikessa heikkoudessaan, mutta hänen myötätuntonsa ei koskaan horju."
ellauri286.html on line 170: Novellissa minäkertoja huomaa yhtäkkiä seinässä täplän, jota ei ollut ennen nähnyt, ja alkaa pohtia, mikä se voisi olla: kynnenjälki, ruusunlehti tai halkeama puussa.
ellauri288.html on line 503: Tässä jaxossa Jaan hörhöilee pahasti idealismin lavalla tiellä. Novellin lopussa R kuolee psykiatrisessa sairaalassa hölmö hymy kasvoillaan. Hänen elämänsä viimeiset kuukaudet ovat kuluneet pitkiä numerosarjoja kirjoittaessa ja mutistessa yksinään. Eikö rotukoiran aika muuten kulu.
ellauri309.html on line 164: the Romance Novel -elokuvassa. Regis kutsuu siinä Robertsia "romanttisen
ellauri310.html on line 605: Richard Volney Chase (1914-1962) was a literary critic and a Professor of English at Columbia University. He is known for his work The American Novel and Its Tradition. Way famouser is Richard Trenton Chase (May 23, 1950 – December 26, 1980) an American serial killer, cannibal, and necrophile who killed six people in the span of a month in 1977 and 1978 in Sacramento, California. He was nicknamed The Vampire of Sacramento because he drank his victims' blood and cannibalized their remains.
ellauri349.html on line 78: Kovan ongelman olemassaolo on kiistanalainen. Sen ovat hyväksyneet jotkut mielenfilosofit, kuten Joseph Levine, Colin McGinn ja Ned Block sekä kognitiiviset neurotieteilijät Francisco Varela, Giulio Tononi ja Christof Koch. Toisaalta muut mielenfilosofit, kuten Daniel Dennett, Massimo Pigliucci, Thomas Metzinger, Patricia Churchland ja Keith Frankish, kiistävät sen olemassaolon, kuin myös kognitiiviset neurotieteilijät Stanislas Dehaene, Bernard Baars, Anil Seth ja Antonio Damasio. Kliininen neurologi ja skeptikko Steven Novella on hylännyt sen "kovana ei-ongelmana". Vuoden 2020 PhilPapers -tutkimuksen mukaan suuri enemmistö (62,42 %) tutkituista filosofeista sanoi uskovansa vaikean ongelman olevan todellinen ongelma, kun taas 29,72 % sanoi, että sitä ei ole olemassa.
ellauri362.html on line 33:

A Novel by JANE AUSTEN

ellauri383.html on line 77: Szürkület perustuu "Friedrich Dürrenmattin teemoihin". Mitä tuo tarkoittaa? Dürrenmattin romaani The Pledge: Requiem for the Detective Novel (Das Versprechen: Requiem auf den Kriminalroman) julkaistiin vuonna 1958, ja sitä on sovitettu televisioon ja elokuviin useita kertoja, tunnetuimmin Sean Pennin elokuvassa The Pledge (2001) Jack Nicholsonin kanssa. Fehérin sopeutus eroaa muista monessa suhteessa. Se ei teknisesti perustu romaaniin, vaan kirjailijan aikaisempaan versioon, It Happened in Broad Daylight ( Es geschah am hellichten Tag), joka oli tarkoitettu elokuvakäsikirjoitukseksi. Se ei kuitenkaan ole ratkaiseva ero tämän mukautuksen ja aiempien välillä.
xxx/ellauri056.html on line 572: Anschließend ging er wieder nach Leipzig. Fichtes Plan, Prinzenlehrer zu werden, scheiterte. Seine zweite Idee, eine Zeitschrift für weibliche Bildung, lehnten mehrere Verleger ab. Trauerspiele und Novellen brachten ihm ebenfalls keine finanzielle Sicherheit.
xxx/ellauri057.html on line 117: Antti Hyry kiittää uusia tylppänokkaisia siitä ettei nokka juutu lumihankeen. Novellissa Leveitä lautoja. Kokkareet toivovat että suurtuloiset saisivat vähän veroalea.
xxx/ellauri059.html on line 479: Muokkaa Helmikuussa 1497 Savonarola lähetti suuren joukon nuoria kannattajiaan Tintti-julisteineen (jotka tunnettiin nimellä ”fanciulli”) kulkemaan läpi Firenzen ja takavarikoimaan kaiken, mikä voisi johtaa ihmisiä syntiin ja turmelukseen. Näihin turmelusta tuottaviin esineisiin ei laskettu vain ”pakanallisia” kirjoituksia (tai sellaisia, joita Savonarola piti pakanallisina) ja pornografisia kuvia, vaan myös ”ylellisyysesineitä” kuten maalauksia, hienoja huonekaluja, koruja, ylellisiä vaatteita, pelikortteja ja kosmetiikkaa. Useat firenzeläiset luovuttivat vapaaehtoisesti esineitään, joko todellisesta katumuksesta tai seurausten pelossa. 7. ja 17. helmikuuta 1497 kaupunkilaisilta kootut esineet tuhottiin ”turhuuksien roviolla”, valtavan suurella roviolla, joka oli koottu Firenzen keskusaukiolle, Piazza della Signorialla. Maalari Sandro Botticelli heitti omakätisesti tuleen useita maalauksiaan, ilmeisesti seurausten pelossa. Toisaalta on todettava, että useat Firenzen kansalaiset, heidän joukossaan myös munkkeja ja pappeja, vastustivat Savonarolan ”puhdistuksia”. Toimenpiteitä vastustivat ennen muuta Basilica di Santa Crocen fransiskaanit ja Santa Maria Novellan dominikaanit. Rangaistusuhan alla Savonarolan kannattajatkin käänsivät hänelle selkänsä, ja Savonarola hirtettiin ja poltettiin roviolla kerettiläisyydestä syytettynä 23. toukokuuta 1498 Piazza della Signorialla - samassa paikassa, jossa oli roihunnut hänen ”turhuuksien rovionsa”.
xxx/ellauri081.html on line 171: Luin äsken taatusti suomalaisen sexinovellin jossa 35-vuotias urheiluautomekaanikko Mika vuoronperään pani pomo Janin vaimoa Jessikaa (jostain syystä se kirjoitti nimensä hienostellen Jessica vaikka Mika tiesi että se oli oikeasti Jessika) ja Niina nimistä teini-ikäistä aputyttöä. Molemmat oli yhdessä tietysti täysin rinnoin juonessa mukana. Mikan siittimen pituus jäykkänä oli 24 sm. Se oli huomattavasti pitempi kuin pomo Janilla. Se mahtui pitkänhuiskeaan Jessikaan paremmin kuin Niinan sisälle. Niina oli tiukempi. Novellissa oli aika paljon toistoa. Tyylikeinona.
xxx/ellauri086.html on line 719: Poe syntyi Bostonissa. Hänen molemmat vanhempansa olivat kiertäviä näyttelijöitä. Hänellä oli isoveli Henry ja pikkusisko Rosalie. Poen isä David Poe nuorempi hylkäsi perheensä kun Edgar oli kolmen viikon ikäinen, ja Poen äiti Elizabeth Arnold Poe kuoli tuberkuloosiin tämän ollessa kaksivuotias. Poe lähetettiin tupakkakauppias John Allanin perheen hoiviin Richmondiin ja sai välinimekseen Allan. Vuodet 1815–20 hän vietti koulussa Englannissa, jonne perhe oli muuttanut John Allanin liiketoimien vuoksi. Novelli "William Wilson" on saanut vaikutteita tästä ajanjaksosta.
xxx/ellauri086.html on line 954: Edgar Allan Poen Usherin talon tuho oli ehkä vähän liiankin kammottava minulle. Vain kaksikymmentäsivuinen novelli tuntui rankalta, sillä sen tunnelma oli niin vahva. Novelli on rakennettu hienosti niin, että jännitys kasvaa ja säilyy aina tarinan viimeisille sivuille asti.
xxx/ellauri086.html on line 955: Novelli käsittelee ihmismielen järkkymistä, mielen syvimpiä sopukoita. Siinä on yliluonnollisia sävyjä, joiden sekoittuminen ihmisen pimeään puoleen saa aikaan uhkaavan tunnun. Tarina tuntui lähes hämmästyttävän ajankohtaiselta ja Poen vaikutus vielä nykyiseenkiin kauhukirjallisuuteen ja sen teemoihin on selkeä.
xxx/ellauri087.html on line 454: Many authors have borrowed the phrase "World enough and time" from the poem's opening line to use in their book title or inside. The most famous is Robert Penn Warren's 1950 novel World Enough and Time: A Romantic Novel, about murder in early-19th-century Kentucky. (WTF,? bet Ernest Heminway's booklet Farewell for Arms (p. 129) is famouser.) With variations, it has also been used for books on the philosophy of physics (World Enough and Space-Time: Absolute versus Relational Theories of Space and Time), geopolitics (World Enough and Time: Successful Strategies for Resource Management), a science-fiction collection (Worlds Enough & Time: Five Tales of Speculative Fiction), and a biography of the poet (World Enough and Time: The Life of Andrew Marvell). The phrase is used as a title chapter in Andreas Wagner's pop science book on the origin of variation in organisms, "Arrival of the Fittest". The verse serves as an epigraph to Mimesis, literary critic Erich Auerbach's most famous book. It is also the title of an episode of Big Finnish Productions's The Diary of River Song series 2, and of part 1 of Doctor Who's Series 10 finale. It is the title of a Star Trek New Voyages fan episode where George Takei reprises his role as Sulu after being lost in a rift in time. The title of Robert A. Heinlein's 1973 novel Time Enough for Love also echoes this line.
xxx/ellauri120.html on line 35: Novelist Bulwer-Lytton was a friend and contemporary of Charles Dickens and was one of the pioneers of the historical novel, exemplified by his most popular work, The Last Days of Pompeii. He is best remembered today for the opening line to the novel Paul Clifford, which begins "It was a dark and stormy night..." and is considered by some to be the worst opening sentence in the English language. However, Bulwer-Lytton is also responsible for well-known sayings such as "The penis mightier than the sword" from his play Richelieu. Despite being a very popular author with 19th-century readers, few people today are even aware of his prodigious body of literature spanning many genres. In the 21st century he is known best as the namesake for the Bulwer-Lytton Fiction Contest (BLFC), sponsored annually by the English Department at San Jose State University, which challenges entrants "to compose the opening sentence to the worst of all possible novels", and the township of Lytton, or Camchin until the British nosey parkers came, saw and beat the copper-colored nlaka'pamuxes. Now their village got burned to ashes thanx to the industrial revolution.
xxx/ellauri123.html on line 415: Novellin alkuosa on synkkä. Tälle naurettavalle ihmiselle on kaikki hänen ympärillään samantekevää, hän ei tahdo osallistua pinnalliseen keskusteluun. Hän tunnistaa maailmaan turhuuksien turhuuden, hän ei näe siitä ulospääsyä. Koska hän on ateistinen ihminen, hänelle tulee mieleen itsemurha ainoana helppona ulospääsynä, hänelle tulee mieleen itsemurha. Mutta onko se niin helppoa? Pelkkä itsemurha-ajatus vie lisäajatuksiin elämän tarkoituksesta, rakkaudesta, toivosta. Siksi ajatus itsemurhasta askarruttaa häntä jo viikkokausia. Pimeänä kosteana marraskuun iltana hän kävelee kotiin. Hän on päättänyt, että hän ampuu itsensä tänään. Tässä synkässä tilanteessa pieni paleleva tulitikkutyttö pyytää häneltä apua, sitkeästi. Mutta hän torjuu hänet raa’asti, polkee kovasti jalkaansa, että tyttö lähtee. Sitten kun hän katsoo taivaalle, siellä pilvet avautuvat hieman sateen jälkeen, hän näkee pienen tähden, pienen tähden. Se on ainoa valopilkku tarinan koko alkuosassa.
xxx/ellauri124.html on line 204:

The Best Novel Ever

xxx/ellauri127.html on line 252: 1952 is a capital year in the novel and the number 52 is omnipresent and thus loaded with a mysterious meaning in the mind of Nabokov, in the context of this novel. It must be a central symbolic element in the Lolita’s riddle. Se oli hyvä vuosi muutenkin. « Pierre Point in Melville Sound » (p.33 TAL) was a reference to « Pierre or the Ambiguities » a Novel by Herman Melville (1819-1891; notice the 19/91) published in 1852. «brun adolescent (…) se tordre-oh Baudelaire! » (p.162 TAL): Charles Baudelaire (1821-1867 was one of the most famous French poet who translated Edgar A. Poe in French). A part of « Le Crépuscule du Matin » (1852). Se tordre tarkoittanee käteenvetoa. Humbert refering to the hunchbacked hoary black groom at the « Enchanted Hunters » Hotel: « Handed over to uncle Tom » (p.118 TAL): « Uncle Tom’s Cabin » by Harriet Beecher Stowe (1811-1896) is from 1852. Ehm… the list is non-negligible.
xxx/ellauri127.html on line 445: Carmen on Prosper Mériméen kirjoittama novelli tai pienoisromaani vuodelta 1845. Siihen pohjautuu Georges Bizet’n vuonna 1875 säveltämän samannimisen oopperan libretto. Novellin suomensi kuppainen Kasimir Leino, ja suomennoksen on julkaissut vuonna 1907 Kirja. Wilhon seurakunta kokoontui loppupeleissä mm. Kirjalla. Uudelleen sen on suomentanut Reino Hakamies. Reijon pojalla Pekka Hakamiehellä ja sen siskolla oli spanielin silmät. Don Jose oli baskiainen.
xxx/ellauri137.html on line 583: Playwriting Shakespeare Tourism Literary Poetry Literature Creative Writing Teaching History Courses Fiction Books Art Theatre American Literature English Literature Academic Writing Teaching English as a Second Language Higher Education Short Stories Freelance Writing Teaching Writing Music College Teaching Literary Criticism Grammar Novels Composition.
xxx/ellauri137.html on line 584: Playwriting, Poetry, Short Stories, Novels, Acting/Reading performance, Travel
xxx/ellauri137.html on line 588:

Self-employed Graphic Novelist, Voice-Over Artist, Self-employed Tour Guide
xxx/ellauri137.html on line 592: Novelist, Voice-Over Artist
xxx/ellauri178.html on line 80: Ei hämmästytä että Pili pitää Milan Kunderasta, ei korppi korpin silmää noki. 2 saman kaliiperin kylmää setämiestä. Vääntelehtivät erotomaanit jatkaa lentoaan mutteivät pysty jatkamaan sukuaan. Ne eivät älyä että se ruiskaus on siinä hommassa mitättömin osa. Paskiaisten naiset tekee mieluummin abortteja kuin lisää samanlaisia. Pilin The Great American Novel voi olla vielä huonompi, pitäisiköhän sekin lukasta.
xxx/ellauri178.html on line 157: Portnoy, he says later on, “is about talking about yourself…. The method is the subject.” Likewise, “The comedy in The Great American Novel exists for the sake of no higher value than comedy itself; the redeeming value is not social or cultural reform, or moral instruction, but comic inventiveness. Destructive, or lawless, playfulness—and for the fun of it” (Roth’s italics).
xxx/ellauri178.html on line 349: Tšehovin toistuvia teemoja ovat ihmisen eristyneisyys, yksinäisyys ja tarpeettomuus. Novellillaan ”Tarpeettomia ihmisiä” Tšehov liittyi tietoisesti venäläiseen tarpeettoman ihmisen kuvauksen perinteeseen. Hänen koko tuotantoaan voidaan pitää tutkielmana tarpeettomasta ihmisestä. Tarpeettomuus, eristyneisyys ja yksinäisyys ovat Tšehoville jotakin ihmisluontoon kuuluvaa, eivät poikkeuksellista. Ne näkyvät hahmojen keskinäisessä kommunikaatiossa tai sen puutteessa sekä heidän suhteessaan yhteiskuntaan.
xxx/ellauri202.html on line 200: Martin du Gard posed as a specialist in matters sexual in order to attend interviews with homosexual men at Magnus Hirschfeld’s Institute. He also toured the gay clubs, nominating as his favourites the Hollandais and the lesbian Monocle. Christopher Isherwood was at Hirschfeld’s Institute on the day that Gide was given a guided tour, Gide ‘in full costume as The Great French Novelist, complete with cape’. Retrospectively calling him a ‘Sneering culture-conceited frog!’ from the safety of the mid-1970s – and in doing so sounding like a rather uptight, Francophobic D.H. Lawrence – Isherwood failed to consider that Gide’s pose might have been a way of giving Hirschfeld’s project the serious imprimatur of a symbolic cultural visit, to which the cape and the performed ‘greatness’ were essential embellishments.
xxx/ellauri215.html on line 173: Damon Runyon (4. lokakuuta 1880 Manhattan, Kansas, Yhdysvallat – 10. joulukuuta 1946 New York, New York Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen kirjailija ja toimittaja. Runyon julkaisi 1911 esikoisteoksensa, runokokoelman Tents of Trouble. Sen jälkeen hän keskittyi novelleihin, jotka kertovat New Yorkin rikollispiireistä. Novellit koottiin 1931 ilmestyneeksi antologiaksi Guys and Dolls, ja niiden pohjalta on tehty musikaali Enkeleitä Broadwaylla (1950) ja siitä taas elokuva Enkeleitä Broadwaylla
xxx/ellauri268.html on line 126: Vorliegende Erzählung ist ein Teil eines großen, aber niemals von dem Dichter vollendeten Novellenzyklus, „Das Vermächtnis Kains“, der nach Sacher-Masochs eigenem Ausspruche „eine bilderreiche Naturgeschichte des Menschen sein sollte“. Das Ganze sollte in sechs Unterabteilungen zu je sechs Novellen zerfallen, für welche die Obertitel „Die Liebe“, „Das Eigentum“, „Das Geld“, „Der Staat“, „Der Krieg“ und „Der Tod“ vorgesehen waren. Sacher-Masoch hatte sich somit ein sehr hohes Ziel gesteckt, er wollte in diesen geplanten Erzählungen alles Menschenleid und -schicksal in seinen verschiedensten Möglichkeiten und Ausdrucksformen schildern und zugleich in der Schlußnovelle eines jeden Teiles die Antwort auf die behandelte Frage und deren Lösung geben.
xxx/ellauri268.html on line 130: Von dem gesamten Werke liegen nur die beiden ersten Teile „Die Liebe“ und „Das Eigentum“ abgeschlossen vor. Von den andern existieren nur Bruchstücke. Die „Venus im Pelz“ gehört als fünfte der Novellen zu dem Zyklus „Die Liebe“.
xxx/ellauri268.html on line 132: Zur Zeit, als Sacher-Masoch diese seine berühmteste Novelle verfaßte, stand er ganz im Banne eines Schopenhauerschen Pessimismus. Was seine Lebensumstände anbetrifft, so ist zu bemerken, daß er damals als Privatdozent an der Universität Graz habilitiert war. Kein Wunder also...
xxx/ellauri273.html on line 48: Novellikokoelmassa Weekend Guatemalassa (1956) yllättävästi nobelisti Asturias piirtää sarjan väkevätehoisia kuvia vallankaappauksesta ja sen yhteydessä suoritetuista köyhien intiaanien joukkomurhista, jotka Guatemalassa toimeenpantiin Yhdysvaltain tuella 1954.
xxx/ellauri280.html on line 87: Viihderomaanien ohella Bennett julkaisi merkittäviä realistisia elämänkuvauksia, kuten The Old Wives' Tale (1908) ja niin sanotun Clayhangerin trilogian (1910–1916). Hän hyödynsi kotiseutuaan kirjojensa materiaalina. Bennettin teosten suomennokset ilmestyivät aikansa halvoissa suosikkisarjoissa, kuten Otavan Tähtisarjassa. Novelli Naimisiin johtamassa, ilmestyi antologiassa: Seitsemäs "Hyvää yötä"!: hetki lepoa kunnes nukutte, toim. V. Hämeen-Anttila (https://fi.m.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4in%C3%B6_H%C3%A4meen-Anttila), Hämeenlinna: Arvi A. Karisto 1940.
xxx/ellauri286.html on line 170: Novellissa minäkertoja huomaa yhtäkkiä seinässä täplän, jota ei ollut ennen nähnyt, ja alkaa pohtia, mikä se voisi olla: kynnenjälki, ruusunlehti tai halkeama puussa.
xxx/ellauri304.html on line 395: How to Start...And Finish...Your Novel

xxx/ellauri307.html on line 632: Kymmenen vuoden ajan hän yritti kirjoittaa Great American Novelin ja viimeisteli kolme käsikirjoitusta, joita ei saanut kaupaxi. Kun joku ehdotti häntä yrittämään kirjoittaa romanssiromaaneja, Evanovich luki useita romansseja ja huomasi nauttivansa genrestä.
xxx/ellauri307.html on line 922: Vuonna 2007 joka viidestoista myyty kovakantinen romaani oli James Pattersonin kirjoittama, minkä arvioitiin tarkoittavan 16 miljoonaa myytyä kirjaa pelkästään Pohjois-Amerikassa. Forbes-lehden mukaan Patterson ansaitsi 50 miljoonaa dollaria kesäkuiden 2007 ja 2008 välisenä aikana, mikä asetti hänet parhaiten ansaitsevien "kirjailijoiden" listalla toiseksi. Kokonaisuudessaan Pattersonin kirjat ovat myyneet maailmanlaajuisesti noin 350 miljoonaa kappaletta (2016). Hän on voittanut palkintoja: mm. Edgar Awardin, BCA Mystery Guild’s Thriller of the Year ja International Thriller of the Year -palkinnot. Pattersonia kutsuttiin Time-lehdessä "mieheksi, joka ampuu sontaa nopeammin kuin varjonsa" [kertokaapa tarkemmin?]. Hän on ensimmäinen kirjailija, jonka kaksi kirjaa sijoittuivat samaan aikaan ensimmäisiksi The New York Timesin aikuisten ja lasten bestseller-listoilla, ja ensimmäinen, jolla on kaksi kirjaa NovelTrackerin top 10 -listalla yhtaikaa. Hänellä on eniten New York Times bestseller-listalle päässeitä kirjoja: yhteensä 45 kirjaa. Hän on myös vieraillut Simpsonit-tv-ohjelmassa (jaksossa "Yokel Chords"), jossa hän esitti ketäs muuta kuin itseään. Lisäksi Patterson vieraili cameoroolissa (esittäen itseään) rikossarjan Castle avausjaksossa. Castle kertoo jännityskirjailijasta, joka auttaa poliisia listimään huppupäisiä notmiitä.
xxx/ellauri357.html on line 85: Novelli on Kivisen kestävin panos suomalaiseen filosofiaan. Filosofiaa olin tosin opiskellut jo edellisenä vuonna oikeustieteellisessä tiedekunnassa, jossa oli vielä tuolloin filosofian lehtorin virka. Sitä hoiti Hannu Sivenius. Hänen kurssinsa Chaïm Perelmanin argumentaatioteoriasta oli ensimmäinen luento, jolle olen yliopistossa osallistunut. Suuri osa juristiopiskelijoista suhtautui pakollisiin filosofian opintoihin turhautuneesti tai halveksien. Minuun kurssi jätti jälkensä. Työni tiennäyttäjinä viittilöivät Kevät Nousiainen ja Syxy Räsänen.
xxx/ellauri379.html on line 97: Yhteenveto. Heart of Darkness kertoo tarinan tarinassa. Novelli alkaa ryhmästä matkustajia Thames-joella kelluvassa veneessä. Yksi heistä, kapteeni Marvel (Marlow) kertoo merenkulkijoilleen kokemuksestaan, joka tapahtui kokonaan toisella joella – Kongo- joella Afrikassa. Marlow'n tarina alkaa "hautakaupungiksi" kutsutusta paikasta jossain Euroopassa. Siellä ”yhtiö” – nimeämätön organisaatio, joka johtaa siirtomaayritystä Belgian Kongossa – nimittää hänet höyrylaivan kapteeniksi. Hän lähtee Afrikkaan optimistisena sen suhteen, mitä hän löytää.
73