ellauri106.html on line 617: Kuten mainittiin jo albumissa 55, Amerikan 45. presidentti Donald Trump pyrki ikuistamaan punakeltaisen naamansa lakota-intiaanien pyhän vuoren kylkeen. Parempi loppusijoituspaikka olis ollut 20. vuosisadan toxisen maskuliinisuuden Mount Rushmore: Saul Bellow, Norman Mailer, John Updike ja Philip Roth.
ellauri107.html on line 104: An American Dream is a 1965 novel by American author Norman Mailer. It was published by Dial Press. Mailer wrote it in serialized form for Esquire, consciously attempting to resurrect the methodology used by Charles Dickens and other earlier novelists, with Mailer writing each chapter against monthly deadlines. The book is written in a poetic style heavy with metaphor that creates unique and hypnotising narrative and dialogue. The novel's action takes place over 32 hours in the life of its protagonist Stephen Rojack. Rojack is a decorated war-hero, former congressman, talk-show host, and university professor. He is depicted as the metaphorical embodiment of the American Dream.
ellauri132.html on line 673: Rushdie ei pääse lyhyelle listalle nyt kerta se on arvostellut Booker-porukoita (ja asuu Nykissä). Se ei ole hyvä veto jos haluut voittaa Bookerin. Normannimaileri huomas saman USAssa – paras olla vaan et "mä citizen" jos haluut voittaa palkinnon.
ellauri144.html on line 314: Phil Roth mainizee roolimalleinaan Norman Mailerin ja Michael Toddin, mustanpuhuvia jutkuäijiä jotka onnistui nappaamaan ihan eturivin shixoja. Philkin piti shixoista, vaixen eka vaimo oli sille elämänikäinen pettymys ja trauma. Philin mielestä shixa huijasi sen naimisiin, käyttäen samaa veruketta kuin ukko Schäfer joka haulikolla pakotti tiineen tyttärensä kanssa vihille opettaja Zimmerin. Kaikkein traagisinta oli että Philin kohdalla se ei ollut edes totta! Ei lasta eikä paskaakaan, mitä vittua.
ellauri144.html on line 566: Iowassa kustantajaa vaihtanut ja muutenkin pullistunut Phillu alkaa tylsistyä Maggiin, toiset naiset on alkaneet kiinnostaa enemmän. Dylan Thomas oli distinguished guest Iowassa 60-luvun alussa. Phillu shtuppii nyt oppilastaan Karen Oakesia, Maggie järkyttyy, ottaa nappeja ja viskiä ja kertoo vessanpytyn ääressä neekerinpissajäynästä. Kurt Vonnegut, Norman Mailer ja Saul Bellow otti Phillun tapaan uudet hanit alle joka lukuvuosi. Se pitää kirjailijan pirteänä. Phillu groomas samaan aikaan ahkerasti Maggien 10-vuotiasta Holly-tyttöä. Maggie oli niin mustasukkainen että Phillu piilotti keittiöveizet auton vararenkaaseen.
ellauri145.html on line 62: André Breton (19. helmikuuta 1896 Tinchebray, Orne – 28. syyskuuta 1966 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija, surrealismin perustaja ja johtohahmo. Breton syntyi Normandiassa, Pohjois-Ranskassa. Hän oli kauppiasperheen ainut lapsi. Perhe muutti vuonna 1900 Pariisin esikaupunkiin, missä Breton kävi koulua. Hän opiskeli lääketiedettä, mutta ei suorittanut opintojaan loppuun. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän työskenteli Nantes’n sotilassairaalan neurologisella osastolla. Surrealistinen teoria on saanut vaikutteita Sigmund Freudin psykoanalyysistä sekä syvyyspsykologiasta. Breton sovelsi Freudin oppeja niin valelääkärinä kuin valekirjailijanakin, ja hän kävi tapaamassa Freudia Wienissä vuonna 1921. Surrealismin piti olla subrealismi mut Mallarme mokasi. Surrealismi oli jatkoa Tristan Tarzanin perustamalle Dada-liikkeelle. Breton liittyi dadaisteihin yhdessä Louis Aragonin ja Philippe Soupaut’n kanssa. Bretonille tuli kuitenkin välirikko dadan jäsenten kanssa, joten hän erosi liikkeestä. Selkeesti piha-Antero aina alotti. Vuonna 1944 julkaistiin pienoisteos nimeltään Arcane 17. Sen pohjana on keskiaikainen Melusinasta kertova legenda. Legendan mukaan ritari menee naimisiin hengettären, Melusinan kanssa. Ehtona on, ettei ritari saa nähdä vaimoaan yhtenä päivänä viikossa, jolloin Melusina on poissa ruumiistaan. Uteliaisuus kuitenkin voittaa, joten Melusina muuttuu pysyvästi henkiolennoksi. Nimi Arcane 17 viittaa tarot-kortteihin. Kortti numero 17 kuvaa rauhan ja rakkauden voittoa. Melusine on nykyisin vuonna 1979 Paris III -yliopiston yhteyteen perustetun Surrealismin tutkimuskeskuksen (Centre de recherche sur le Surréalisme) nimi. Andre oli mikrokefalinen, Georges Bataille (kz. albumia 139) käyt.kaz. akefali.
ellauri145.html on line 70: André Breton est né le 19 février 1896 à Tinchebray en Normandie, où il passe ses quatre premières années. Fils unique de Louis-Justin Breton, gendarme né dans les Vosges, il est issu de la petite bourgeoisie catholique dont la mère impose une éducation rigide, il passe une enfance sans histoire à Pantin (Seine-St-Denis3), dans la banlieue nord-est de Paris.
ellauri147.html on line 234: Emily´s co-workers inform her that in France it can be a long, arduous process to fire an employee, unlike at home in the good old U of S. To realize his dream of opening his own restaurant, Gabriel decides to move Emily back to Normandy. The next day Emily is called by Mathieu about the situation and tells her that Pierre has requested to see her. Sylvie overhears this and goes with Emily to see Pierre. At the atelier, they see a dress from Pierre´s new collection.
ellauri151.html on line 112: Gide was brought up in isolated conditions in Normandy and became a prolific writer at an early age, publishing his first novel, The Notebooks of André Walter (French: Les Cahiers d´André Walter), in 1891, at the age of twenty-one.
ellauri162.html on line 142: Catholique fervent et monarchiste passionné, il milite très jeune dans les rangs de l´Action française en participant aux activités des Camelots du roi pendant ses études de lettres, puis à la tête du journal L'Avant-garde de Normandie jusqu'à la Grande Guerre.
ellauri172.html on line 751: Il aurait été baptisé en 1014 à Rouen par l'archevêque Robert le Danois, frère du duc Richard II de Normandie. C'est d'abord en tant que Viking dans sa jeunesse, qu'il se rend plusieurs fois en Angleterre, où il va s'intéresser à la foi chrétienne. Elle avait d'ailleurs été introduite dès le ixe siècle en Scandinavie par des missionnaires de divers pays notamment allemands, et principalement le moine saint Anschaire, l'« apôtre du Nord », devenu plus tard évêque de Brême, puis archevêque de Hambourg.
ellauri180.html on line 64: Tässä albumissa on edellisestä ylivuotanutta mazkua, kun sinne yllättäen kyynärpäili 2 maailmanluokan kirjailijaa, nim. Philip Roth ja Ernesto "Che" Hemingway. Tumpelompi John Irving sai luvan siirtyä käytävällä eteenpäin. Ehkä tähän mahtuu seuraxi vielä Norman Mailerin jeesustelu, plus sen verrokkina Tatu Vaaskiven vastaava, et tälläsiä B-luokan tähtiä.
ellauri183.html on line 61: Norman, Richard (2015). "Life Without Meaning?". In A. C. Grayling (ed.). The Wiley Blackwell Handbook of Humanism. Andrew Copson. John Wiley & Sons. pp. 325–246. ISBN 978-1-119-97717-9.
ellauri184.html on line 32:
Norman Mailer
ellauri184.html on line 42: Norman Kingsley Mailer (January 31, 1923 – November 10, 2007) oli juutalainen vaikka normannimaisella salanimellä. Nachem ("Norman") Malech ("Kingsley") Mailer was born to a Jewish family in Long Branch, New Jersey on January 31, 1923. Carl Erik Carlsonia 3vk vanhempi, mutta kuoli 3v nuorempana. Sah nicht als Skelett aus, lyhkönen ja läski kolli. His father, Isaac Barnett Mailer, popularly known as "Barney", was an accountant born in South Africa, and his mother, Fanny (née Schneider), ran a housekeeping and nursing agency. Mailer's sister, Barbara, was born in 1927. Samanlaisia Schnizeleitä kuin Marxin veljexet, vaikka roomalaistuneita.
ellauri184.html on line 50: Neiti Mallory kertoo tästä lisää: "Norman was an oxymoron — an overweight senior citizen who was one of the best lovers I ever had." Mallory writes that Mailer never had erectile dysfunction: "Not once. Not in nine years..." Vanhasta Naahumista tulee mieleen Norssin voimistelunopettaja Lahtinen ja Star Warsin Yoda. “Each week he’d want to play a new game . . . doctor, manicurist, masseur, Hollywood director (that was his favorite).” “When our relationship ended, I realized that . . . Norman had never been on my team and had been slandering my writing and me behind my back.”
ellauri184.html on line 95: Notorious philanderer," "egomaniac," "pugnacious" and "pompous" are a few of the milder epitaphs that have been used to describe controversial and larger-than-life (inevitably) Norman Mailer. His New York Times obituary was even titled, "Norman Mailer, Towering Writer With Matching Ego, Dies at 84." Known in the literary world as one of the greatest writers of the twentieth century, Mailer won two Pulitzer Prizes in literature and one National Book Award. He is credited with having pioneered creative nonfiction as a genre, also called New Journalism. During his life he became as famous for his relationships with women as he did for his literary work. He was married six times and fathered eight children. Here is a brief look at some the six wives of Norman Mailer.
ellauri184.html on line 97: Bea Silverman was Norman Mailer's college sweetheart and first wife. He met her during his junior year at Harvard while she was a student at Boston University. They divorced in 1952 when Nuchem was already philandering with Speedy Gonzales.
ellauri184.html on line 763: Let me just say: Norman Mailer is a massive loud mouthed boorish prick and yawning asshole of a man. His views towards women were...well, they were pretty fucked up for lack of better French. And his opinions on minorities has always been rather peculiar. As in very very strange. A former atheist, Mailer has now developed what seems to be his very own theology. But the book does prompt a few questions I have on this topic:
ellauri185.html on line 373: Everyone ought to regard everyone with respect, that's all. Rispektiä kehiin kuten Saul Bellowin isoäitl Lauschilla. Rakastamisesta ei mitään puhetta. Oliko Parfit juutalainen? Ei vaan pikemminkin Olavi Pylkkänen. He was born in Chengdu, western China, where his parents, Jessie (nee Browne) and Norman Parfit practised preventive medicine in Christian missionary hospitals. Life partner Janet Richards believes Parfit had Asperger syndrome. He pledged to donate at least 10% of his income to effective charities. No brittejä ei verot paljon paina. Ehkä se säästi charityrahat parturimenoista.
ellauri190.html on line 443: William I usually known as William the Conqueror and sometimes William the Bastard, was the first Norman King of England, reigning from 1066 until his death in 1087. The descendant of Viking raiders, he had been Duke of Normandy since 1035...
ellauri190.html on line 452:
ellauri190.html on line 453: Roger I (Roger Guiscard), c.1031-1101, Norman conqueror of Sicily; son of Tancred de Hauteville. He went to Italy in 1058 to join his brother, Robert Guiscard, in conquering Apulia and Calabria from the Byzantines. Between 1061 and 1091 he...
ellauri198.html on line 144: Not all reviewers agree that Warren’s work deserves such unqualified praise. Though Warren tackles unquestionably important themes, his treatment of those themes borders on the bombastic. Warren becomes ridiculous on occasion, whenever we lapse from total conviction. His philosophical musings are “sometimes truly awkward and sometimes pseudo-profound.” Warren thus joins a central American tradition of speakers—Emerson, Thoreau, Henry Adams, Norman Mailer—who are not only the salesmen but the advertisers of their own snake oil.”
ellauri198.html on line 868: Critics of the poem have highlighted several important aspects of ‘The Lake Isle of Innisfree,’ including the spiritual journey undertaken by William Butler Yeats (Hunter); the island as an escape from sexuality (Merritt); and the island as a place of wisdom or foolishness, depending on varying historical perspectives on beans (Normandin). To these critics, it seems that an island is a place of refuge from a dangerous outside world — supposedly London specifically, although Merritt might broaden this interpretation to include all sexual encounters. While these critics acknowledge that an island is a place of escape, citing what William Butler Yeats himself has said about the Irish island Sligo, they fall short of recognising the full implications of his fascination with the occult.
ellauri206.html on line 249: Jean Lorrain, pseudonyme de Paul Alexandre Martin Duval, est un écrivain français à très forte tendance parnassienne, né le 9 août 1855 à Fécamp, en Haute-Normandie, et mort le 30 juin 1906 dans le 17e arrondissement de Paris. Dandy sybarite, ouvertement homosexuel, amateur de drogues, Jean Lorrain est l'un des écrivains scandaleux de la Belle Époque, au même titre que d'autres auteurs « fin de siècle » comme Rachilde, Hugues Rebell et Fabrice Delphi. Ses œuvres peuvent être rapprochées de la littérature dite « décadente ».
ellauri210.html on line 972: Vanha Normandian vaatekaappi ja bretagnelainen lehmä
ellauri210.html on line 1167: Dès l'âge de quinze ans, Jean-Pierre Duprey compose ses premiers poèmes. Il part pour Paris en 1948 sur l'invitation d'André Breton et participe au mouvement surréaliste. Au cours de l'été 1948, il rencontre, en Normandie, Jacqueline Sénart qui deviendra sa femme et partagera sa vie jusqu'à la fin. Il figure sur les photographies du groupe surréaliste prises par Man Ray en 1953 au café de la place Blanche[réf. nécessaire]. Näistä Brétonin loppupään kirotuista oppilaista tulee vähän mieleen Jaakko Hintikka ja sen sekundaoppilaiden sukupolvet: L. Carlson, E. Saarinen, Mike Hand, Gabriel Sandu.
ellauri219.html on line 209: An all-male panel presided over his widely publicized six-month trial, Bruce and Howard Solomon were found guilty of obscenity on November 4, 1964. The conviction was announced despite positive testimony and petitions of support from—among other obscene artists, writers and educators — Woody Allen, Bob Dylan, Jules Feiffer, Allen Ginsberg, Norman Mailer, William Styron, and James Baldwin, and Manhattan journalist and television personality Dorothy Kilgallen and sociologist Herbert Gans. Bruce was sentenced on December 21, 1964, to four months in dryhouse (suivahuone); he was set free on bail during the appeals process and died before the appeal was decided, just like Master Eckehart.
ellauri219.html on line 583: At Princeton, Rawls was influenced by Norman Malcolm, Ludwig Wittgenstein's dumb student. During his last two years at Princeton, he "became deeply concerned with theology and its doctrines." He considered attending a seminary to study for the Episcopal priesthood and wrote an "intensely religious senior thesis (BI)." In his 181-page long thesis titled "Meaning of Sin and Faith," Rawls attacked Pelagianism because it "would render the Cross of Christ to no effect." His argument was partly drawn from Karl Marx's book On the Jewish Question, which criticized the idea that natural inequality in ability could be a just determiner of the distribution of wealth in society. Even after Rawls became an atheist, many of the anti-Pelagian arguments he used were repeated in A Theory of Justice. Pelagianism is a heretical Christian theological position that holds that the original sin did not taint human nature and that humans by divine grace have free will to achieve human perfection. Pelagius (c. 355 – c. 420 AD), an ascetic and philosopher from the British Isles, taught that God could not command believers to do the impossible, and therefore it must be possible to satisfy all divine commandments. He also taught that it was unjust to punish one person for the sins of another; therefore, infants are born blameless. Pelagius accepted no excuse for sinful behavior and taught that all Christians, regardless of their station in life, should live unimpeachable, sinless lives, or else... Se oli tollanen humanisti, mitä Hippo aivan erityisesti inhosi. Vittu eihän sitten mitään kirkkoa ja pappeja edes tarvittaisi. Jeesus jäisi työttömäxi, Jahve eläkkeelle.
ellauri222.html on line 137: In the culture of little magazines, friendship is the last thing to prevent one writer from reviewing the work of another. As a novelist happy to have well-disposed reviewers, Bellow had an obvious stake in these friendships. But the friends had a stake in Bellow, too. As Mark Greif points out in his important new study of mid-century intellectual life, “The Age of the Crisis of Man,” Bellow came on the scene at a time when many people imagined the fate of modern man to be somehow tied to the fate of the novel. Was the novel dead or was it not? Much was thought to depend on the answer. And for people who worried about this Bellow was the great hope. Atlas quotes Norman Podhoretz: “There was a sense in which the validity of a whole phase of American experience was felt to hang on the question of whether or not he would turn out to be a great novelist.”
ellauri222.html on line 344: Ethelred pakeni Normandiaan vaimonsa Emman ja lastensa kanssa vuonna 1013. Hän pystyi palaamaan Englantiin vasta seuraavan vuoden helmikuussa Svenin kuoltua. Ethelred jatkoi kuninkaana, mutta hänen poikansa Edmund Rautakylki lähti riitauduttuaan isänsä kanssa pohjoiseen, jossa Utred, vaikutusvaltainen northumbrialainen aatelismies, tunnusti hänet hallitsijaksi. Etelässä Svenin poika Knuut Suuri hyökkäsi Wessexiin. Edmund alkoi koota armeijaa häntä vastaan, mutta suuri osa miehistä kieltäytyi taistelemasta ellei Ethelred tulisi johtajaksi. Edmund lähti Lontooseen tapaamaan sairasta isäänsä, mutta on epäselvää tekivätkö he sovinnon.
ellauri222.html on line 348: The Norman Conquest (or the Conquest) was the 11th-century invasion and occupation of England by an army made up of thousands of Normans, Bretons, Flemish, and French troops, all led by the Duke of Normandy, later styled William the Conqueror.
ellauri240.html on line 225: Njoo, jatketaan referaattia. Pium paum koulun kello kilkkaa kilkuttajana pervo puutarhuri, jonka vaimo on katuhuora ellei pahempaa. Pikku Norman Page on niinkö kissanpoika kaivossa, jonka sinne heitti kelju Keijo K., eli Rodney Harrington. Kukas sen sieltä pelasti? No kiltti Pentti P. eli Ted Carter, joka juoxee baritooniäänisenä Selena Crossin perässä häntä ojossa. Terve menoa paxulainen! huutavat luokan pojat Allisonille. Mia Farrow oli ihan väärän mallinen Glendooran vaatteisiin. Selena asuu tervapaperitönössä ja sen isä on viinamäen miehiä. Olen paremmassa kunnossa maanantaina, ajattelee leipääntynyt Aili Konttinen, jota pikku Allison taitaa kuumottaa.
ellauri256.html on line 528: Before getting married, she (Martha) was a companion of noted former child and prodigy William James Sidis and the object of his unrequited love. Her magazine Story is credited with the first publication and early support of a pantheon of notable authors, including: John Cheever, Carson McCullers, William Saroyan, Truman Capote, Norman Mailer, and such as J. D. Salinger, Tennessee Williams and Richard Wright.
ellauri270.html on line 552:
Norman_Schwarzkopf.jpg/300px-Herbert_Norman_Schwarzkopf.jpg" />
ellauri270.html on line 553:
ellauri270.html on line 555: Herbert Norman Schwarzkopf Jr. USMA, KCB (/ˈʃwɔːrtskɒf/; August 22, 1934 – December 27, 2012) was a United States Army general. While serving as the commander of United States Central Command, he led all coalition forces in the Persian Gulf War. Schwarzkopf was highly decorated in Vietnam. He was one of the commanders of the invasion of Grenada in 1983. Schwarzkopf's command eventually grew to an international force of over 750,000 troops. Schwarzkopf graduated valedictorian out of his class of 150, and his IQ was tested at 168. Schwarzkopf then attended the United States Military Academy where he played football, wrestled, sang and conducted the West Point Chapel choir. His large frame (6 feet 3 inches (1.91 m) in height and 240 pounds (110 kg) in weight) was advantageous in athletics and bawling out his underlings. He was also a member of Mensa.
ellauri277.html on line 155: Rehtori William Norman Guthrien järjestämässä Profeetan lukemisessa Boweryn Pyhän Markuksen kirkossa Gibran tapasi runoilija Barbara Youngin, joka työskenteli toisinaan hänen sihteerinä vuodesta 1925 Gibranin kuolemaan asti; Kal maxoi Barbaralle luonnossa.
ellauri282.html on line 401: Järjestys on saanut nimensä La Trappe Abbeysta tai La Grande Trappesta, joka sijaitsee Ranskan Normandian maakunnassa, josta uudistusliike alkoi. Armand Jean le Bouteillier de Rancé, alun perin La Trappen oto apotti, johti uudistusta. Ylistävänä apottina de Rancé oli maallinen henkilö, joka sai tuloja luostarista, mutta ei tunnustautunut munkkiksi eikä hänellä muuten ollut mitään luostarivelvoitteitakaan. Senkun joi veljesten hyvää olutta ja söi sisarten mainiota juustoa.
ellauri288.html on line 143: Sofi Oksanen viettää paljon aikaa Virossa. Silti hänen sielunmaisemansa on Normandiassa, Ranskassa.
ellauri302.html on line 718: Lisäxi on Singer yhtä silmitön antikommunisti kuin se on semitisti. Aivan pidäkkeetöntä ryssävihaa vaahtoaa sen suupielistä kuin vesikauhuiselta koiralta. Tämmönen kohtuutun vihanpito on juutalaisilla ihan verissä, kulttuurissa ainaskin. Samahan se oli Kivipukin Tanelillakin. Julmat kulmahampaat irvessä ja karvakädet nyrkissä. Ei rottamainen Ben Zyskovizkaan jää paljon hännille. Vanhoista jenkkijutku kirjailijaukoista tulee yllättävän samanlaisia Kroisos Pennosia ja Kulta-Into Piitä: Singer, Belov, Roth, jopa Malamud. Norman Mailerin Alastomat ja kuolleet odottaa vielä vuoroaan.
ellauri310.html on line 492: Normandie " oli Bailiwick of Jerseyn, Britannian kruunun läänityxen
ellauri310.html on line 494: (ihan eri sävel kuin joulupuu!). Jersey on historiallisesti osa Normandian
ellauri310.html on line 498: että mielipidejoukko on kampanjoinut hymnin vaihtamisen puolesta. Ma Normandie" on
ellauri310.html on line 499: myös laajalti käytetty, mutta epävirallisesti, Normandian aluelauluna. Hupaisasti
ellauri310.html on line 958: Agent Smith (Matrix) 16. Norman Bates (Psyko, 1960) 15. Keisari Palpatine (Star
ellauri316.html on line 334: PEN International sekä yksittäiset kirjailijat, kuten WH Auden, William Styron ja Hannah Arendt ilmaisivat närkästyksensä. Muut, jotka vetosivat kirjoittajien vapauttamiseen, olivat Heinrich Böll, Günter Grass, Lillian Hellman, Saul Bellow, Norman Mailer, Robert Lowell, Philip Roth, Marguerite Duras ja Philip Toynbee. Sinyavskyn ja Danielin tuomion jälkeen Graham Greene pyysi epäonnistuneesti, että heidän rojaltinsa Neuvostoliitossa maksettaisiin heidän vaimoilleen. Tuolloin tuore Nobel-palkittu Mihail Šolohov kutsui kahta kirjailijaa "ihmissusiksi" ja "mustan omantunnon roistoiksi", jotka olisivat saaneet huomattavasti ankaramman rangaistuksen "ikimuistoisella 20-luvulla". Elinkautinen kommunisti Louis Aragon julkaisi huolensa julistuksessa L'Humanitéssa, ja yhdessä Jean-Paul Sartren kanssa kieltäytyi myöhemmin osallistumasta Neuvostoliiton kirjailijoiden kymmenenteen kongressiin. Kova isku diktatuurille.
ellauri321.html on line 107: J. Hector Saint John de Crèvecoeur was born at Caen on January 31, 1735, of a noble family which had played some part in Norman history as early as the eleventh century.
ellauri321.html on line 108: In 1747, in his sixteenth year, Crèvecoeur was sent by his family to England in order to complete his education. But the young man was of an adventurous spirit, and after a sojourn of about seven years in England, he set sail for Canada, where for the years 1758–59 he served in the French army. In 1764, after some residence in Pennsylvania, he became a naturalized citizen of New York, and five years later settled on a farm in Ulster County. Here, with his wife, Mahetable Tiffet of Yonkers, he lived the peaceful life of many idyllic years during which he gathered the materials for his book. Obviously enough he did not always remain on his farm, but viewed many parts of the country with a quietly observing eye. These journeys are recorded in his pages. He explored pretty thoroughly the settled portions of the States of New York and Pennsylvania, saw something of New England, and also penetrated westward to the limits of the colonies. He went as far South as Charleston, and may have visited Jamaica. Beyond such journeyings we may imagine these years to have xiv have been quite barren of events, serene and peaceful, until the storm of the Revolution began to break. It is not until 1779 that anything of import is again recorded of Crèvecoeur. In that year he made an attempt to return to Normandy, but the sudden appearance of a French fleet in the harbor of New York causing him to be suspected as a spy, he was imprisoned for three months. He was then permitted to sail, and, on his arrival in England, sold for thirty guineas his “Letters from an American Farmer,” which were published at London in 1782, the year after he reached France.
ellauri321.html on line 110: The success of his book and his efforts to improve the agricultural conditions of Normandy made Crèvecoeur a welcome guest in France. He spent some pleasant months in French literary society, into which he was probably introduced by Mme. de Houdetot, one of the many heroines of Rousseau's “Confessions.” To this lady, an old friend of his father, he also owed his introduction to Franklin.* He returned to America at the end of 1783.
ellauri321.html on line 112: Here sorrow and desolation awaited him. His wife had died a few weeks before his arrival, his farm had been ravaged, his children were in the care of strangers. But as he had been appointed French Consul in New York with the especially expressed approbation of Washington, he remained in America six years longer, with only one brief interval spent in France. Notwithstanding the disastrous practical influence of his book, through which five hundred Norman families are said to have perished in the forests of Ohio, he was now an honored citizen in his adopted country, distinguished by Washington, and the friend of Franklin. In these later years he accompanied Franklin on various journeys, one of which is recorded in the “Voyage Dans La Haute Pennsylvanie.” In 1790 he returned to France, living now at Rouen, now at Sarcelles, where he died on November 12, 1813. He was a man of “serene temper and pure benevolence,” of good sense and sound judgment; something also of a dreamer, yet of a rhetorical rather than a poetical temperament; typically French, since there were in him no extremes of opinion or emotion. He followed the dictates of his reason tempered by the warmth of his heart, and treated life justly and sanely.
ellauri324.html on line 824: Horning pohtii, että hipsteri voisi olla "postmodernismin ruumiillistuma käytettynä voimana, joka paljastaa, mitä tapahtuu, kun pastissi ja ironia kuluttavat itsensä estetiikkana", tai se voisi olla "eräänlainen pysyvä kulttuurinen välimies hypermediatetussa myöhäiskapitalismissa, joka myy pois vaihtoehtoisia lähteitä ulkopuolisten ryhmien kehittämä sosiaalinen voima, aivan kuten Norman Mailerin esittämät alkuperäiset "valkoiset neekrot" tekivät alkuperäisille, halventavaa edeltäville "hipstereille" - mustille." Horning ehdotti myös, että hipsterien rooli voisi olla "omaksua uudet kulttuuripääoman muodot, toimittamalla ne valtavirtamediaan kaupallisessa muodossa ja riisumalla keksijiltä... voima ja kunnia". Horning väittää, että "hipsterien ongelma" on "tapa, jolla he vähentävät kaiken, mistä saatat olla utelias tai johon panostat, samaan synkäksi yhteiseksi nimittäjäksi, kuinka 'viileäksi' sitä pidetään". "vain toisena henkilökohtaisen identiteetin merkkinä". Lisäksi hän väittää, että "hipsterin määrittelee aitouden puute, myöhästymisen tunne kohtaukseen" tai tapa, jolla he muuttavat tilanteen "itsetietoiseksi kohtaukseksi, jota muut voivat tutkia ja hyödyntää".
ellauri327.html on line 111: Spencer Norman: Misinformation!!! What utter bollocks!!! СУКА ІДИ ВБИЙСЯ!
ellauri344.html on line 296: "Paras eksoottinen Marigold Hotel" löysi monet hahmonsa risteyksestä. Evelyn (Judi Dench) jäi hiljattain leskiksi ja oli ensimmäistä kertaa yksin. Pitkään naimisissa ollut pariskunta Douglas (Bill Nighy) ja Jean (Penelope Wilton) olivat matkalla eroon, Norman (Ronald Pickup) ja Madge (Celia Imrie) vaanivat sexipartneria. Rouva Donnelly (Maggie Smith) oli kauhea muukalaisvihamielinen, joka odotti lonkan tekoa. Korkeimman oikeuden tuomari paljastui kaappihomoxi.
ellauri360.html on line 72: Vanity Fair visits Robbe-Grillet, sadomasochistic author and widow of novelist (and accomplished sadist) Alain Robbe-Grillet, at the 17th-century château in Normandy where she resides with Beverly Charpentier, the 51-year-old South African woman who is her submissive companion. Robbe grillet sadist - Robbe grillasi sadistia.
ellauri365.html on line 49: Maupassant [måpasa], Henry René Albert Guy de, fransk författare, f. 5 aug. 1850 på slottet Miromesnil i Normandie, d. 6 juli 1893 Auteuil, var ättling af en gammal lothringsk adels- familj; modern var sy- ster till skalden Alfred de Poittevin. Föräld- rarna skildes tidigt, och den intelligenta och litterärt intresse- rade modern, en barn- domsväninna till Gu- stave Flaubert, ledde sonens uppfostran. Hans barndom förflöt vid Normandies kust, där M. insöp sin kärlek till naturen och lärde kän- na dessa normandiska typer, som han sedan så gärna skildrade. Adertonårig inträdde han 1868 i Marinministeriet, men öfvergick 1878. till kultusministeriet. Han saknade emellertid intresse för ämbetsmannabanan. Redan tidigt vak- nade hans lust för litteraturen, som närdes af mo- derns ungdomsminnen. Flaubert omfattade honom med en faders kärlek, kritiserade strängt hans. första omogna försök, inpräntade i hans sinne sina egna konstnärliga principer, lärde honom att genom aldrig tröttnande observation söka uppfånga det förut icke iakttagna och därför nya och att återge. det så, att det skildrade fenomenet skiljer sig från alla andra och blir individuellt och enastående. Framför allt afhöll han honom från att debutera för tidigt. Från midten af 70-talet meddelade dock M. under hvarjehanda pseudonymer (oftast Guy de Valmont) smärre bitar åt tidningar och tidskrifter, och 1879 fick han uppförd en drama- tisk bagatell, Histoire du vieux temps. Hans verk- liga debut inföll dock först 1880 med diktsamlingen Des vers. Den har obestridligen ett originellt skaplynne och väckte uppseende kanske ej minst därför, att den hotades med ett åtal för osedlighet hufvudsakligen på grund af dikten Le mur), som deck afstyrdes genom inflytelserika vänner. M. insåg sedan själf, att hans talang låg mera för prosan, i all synnerhet sedan han samma år ut- gifvit novellen Boule de suif (i "Soirées de Mé- dan"). Med denna novell, som utmärktes genom skarp observationsförmåga och ypperlig prosa- stil, slog M. igenom och intog sin plats som en at den naturalistiska skolans förnämsta representanter och en af den franska litteraturens största novellister. Den efterföljdes af en lång rad novel ler, först publicerade i "Gil Blas" och "Echo de Paris" och sedan samlade i bokform under följande titlar: La maison Tellier (1881), M:lle Fifi (1882), Les contes de la Bécasse (1883), Clair de lune i (1884), Au soleil (resebilder, s. a.), Les soeurs Rondoli (s. a.), Miss Harriett (s. a.), Yvette (s. a.; sv. öfv. 1905), Monsieur Parent (s. a.), Contes du jour et de la nuit (1885), Contes et nouvelles (s. 4.), Contes choisis (1886), La petite Roque (s. a.), Toine (s. 1.), Le Horla (1887), Sur l'eau (rese- skildringar, 1888), Le rosier de Mime Husson (s. å.), L'héritage (s. a.), La main gauche (1889), Histoire d'une fille de ferme (s. a.), La vie errante (reseskildringar, s. å.) och L'inutile beauté (1890); efter hans död ha ytterligare publicerats Le père Milon (1899; "Gubben Milon", s. å.), Le colporteur (1900) och Dimanches d'un bourgeois de Paris (s. å.). Till dessa novellsamlingar ansluta sig sexromanerna Une vie (1883; "Ett lif", 1884), Bel-ami (1885; "Qvinnogunst", 1885 och 1901), Mont-Oriol (1887; sv. öfv. 1895), Pierre et Jean (1888; "Pierre och Jean", s. a.), Fort comme la vi mort (1889; "Stark som döden", 1894 och 1910) och Notre coeur (1890; "Vårt hjerta", 1894 och 1910). För scenen skref M. vidare treaktsskåde spelet Musotte (i samarbete med J. Normand, 1891) och La paix du ménage (uppf. på Théâtre fran- çais, 1893). M. skref äfven litterära studier, bl. a. öfver Emile Zola (1883) och Gustave Flaubert (1884). Denna oerhörda produktion fullbordades en på den korta tiden af omkr. tio år. Den gjorde honom hastigt världsberömd som en äkta represen tant för den franska conten, en ättling i rakt ned stigande led af de gammalfranske fabliåförfattarna, med ära upphärande Rabelais', La Fontaines och Voltaires traditioner.
ellauri391.html on line 543: Moderni keskustelu hiljaismista voidaan jäljittää Ludwig Wittgensteiniin [de], jonka teokset vaikuttivat suuresti jokapäiväisen kielen filosofeihin. Vaikka Wittgenstein itse ei kannattanut hiljaisuutta, hän suhtautui myönteisesti tähän näkemykseen. Yksi varhaisista "arkikieltä" käsittelevistä teoksista, Gilbert Rylen [en] mielen käsite, yritti osoittaa, että dualismi johtuu kyvyttömyydestä ymmärtää, että henkinen sanasto ja fyysinen sanasto ovat yksinkertaisesti eri tapoja kuvata samaa ilmiötä, nimittäin ihmisen outoa käyttäytymistä. J.L. Austin [en] omaksui kirjassaan Sense and Sensibility samanlaisen lähestymistavan skeptismin ja aistihavainnon luotettavuuteen liittyviin ongelmiin väittäen, että ne syntyvät vain tavallisen kielen väärintulkinnan vuoksi, eivät siksi, että siinä olisi jotain aidosti vialla. Norman Malcolm [en], Wittgensteinin ystävä, otti hiljaisen lähestymistavan mielenfilosofian skeptisiin ongelmiin.
ellauri392.html on line 124: Life, liberty, and the pursuit of happiness. Happiness is a warm gun. Every individual has a potential for unlimited development. Allen Ginsbergin ulvahdus myös terästä. Joku Norman O. Brown hippiaikana vielä hoilotti polymorfisesta perverssiydestä: "Seksuaalinen nautinto tässä mielessä ei koske vain sukupuolielimiä, vaan se voi esiintyä kaikissa aistillisissa vuorovaikutuksissa, mukaan lukien koskettaminen, haistaminen, imeminen, katseleminen, näytteillepano, keinuminen, ulostaminen, virzaaminen, satuttaminen ja loukkaantuminen. Tämä varhaislapsuuden libidon alkuperäinen epäspesifisyys mahdollistaa seksuaalisen halun vaihtelut, jotka myöhemmin ilmenevät niin sanottuina 'perversioina' aikuisella." (Freud)
ellauri392.html on line 716: Saul Bellow, born Solomon Bellows (June 10th, 1915-April 5th, 2005) Bernard Malamud (April 26th, 1914-March 18th, 1986) Norman Kingsley Mailer (January 31st, 1923-November 10th, 2007) Philip Milton Roth (born March 19th, 1933, Newark, New Jersey).
ellauri393.html on line 283:
Norman_Rockwell.jpg/500px-1921-6-4_No_Swimming_-_Norman_Rockwell.jpg" />
ellauri393.html on line 286: Saunders on Norman Rockwell luokan vässykkä. Rockwellin lehtikuvittajan ura alkoi Boy’s Life -lehdestä vuonna 1913, ja pian hänet tunnettiin ”poikakuvittajana” joka sai toimeksiantoja muiltakin kasvatuksellisilta nuortenlehdiltä, kuten St. Nicholas, American Boy ja Youth’s Companion. Jotain vähän pederastista oli siinäkin. Rockwell oli lieväshti nyrjähtänyt, Erik Eriksonin (os Salomonsen, hapajuutalainen) potilas. Celebrated as a painter of American ideals, he was actually craving male beauty. Deborah Solomon makes a clear case of him.
ellauri393.html on line 292: Although he married three times and raised a family, Rockwell acknowledged that he didn’t pine for women. They made him feel imperiled. He preferred the nearly constant companionship of men whom he perceived as physically strong. It may have represented Rockwell’s solution to the problem of feeling wimpish and small. Rockwell, who was born in New York City in 1894, the son of a textile salesman, attributed much about his life and his work to his underwhelming physique. As a child he felt overshadowed by his older brother, Jarvis, a first-rate student and athlete. Norman, by contrast, was slight and pigeon-toed and squinted at the world through owlish glasses. His grades were barely passing and he struggled with reading and writing—today, he surely would be labeled dyslexic. Growing up in an era when boys were still judged largely by their body type and athletic prowess, he felt, he once wrote, like “a lump, a long skinny nothing, a bean pole without beans.” Assistants looked better than the missus. “Fred is most fetching in his long flannels,” he notes appreciatively.
ellauri393.html on line 294: As Rockwell’s career flourished, wife #2 Mary suffered the neglect that has befallen so many wives of artists, and she turned to alcohol for solace. Norman turned to another 2nd rate artist, Erik Erikson.
ellauri403.html on line 211: Elokuva keskittyy syrjäiseen motelliin päätyneen, työnantajaltaan rahoja kavaltaneen, sihteeri Marion Cranen (Leigh) ja motellin häiriintyneen omistajan Norman Batesin (Perkins) kohtaamiseen. Psyko sai alkujaan ristiriitaisen vastaanoton, mutta hyvä lipputulomenestys sai kriitikot harkitsemaan uudelleen, mikä johti suureen suosioon ja neljään Oscar-ehdokkuuteen.
ellauri403.html on line 213:
NormanBates.jpg/500px-NormanBates.jpg" />
ellauri403.html on line 216: Normanin äiti Norma oli poikaansa kohtaan hyvin ankara, ja Norma kielsi häneltä kaikki suhteet naisiin (paitsi itseensä) kertoen, että kaikki naiset (äisky mukaan lukien) ovat huoria. Dissosioitunut Norman, tapettuaan Norman mustasukkaisena, esiintyy itsenään ja äitinään käyttäen tämän vaatteita ja tappaen kaikki, jotka kokee uhkana pojalleen eli itselleen. Täähän on kuin evankeliumien lunastustarina.
ellauri403.html on line 218: Sarjakuvassa Norman esiintyy samanlaisena kuin kirjassa (keski-ikäinen, lyhyt, ylipainoinen ja kaljuuntuva, aika lailla Rauno Rauanheimon habitus) kun taas vuoden 1960 elokuvasovituksessa hän on noin 25-vuotias, pitkä, laiha ja komea.
ellauri409.html on line 522: Näin siis protestantit. Normandian katolliset lähtee vastaiskuun näin: Raymond Sebondin anteeksipyyntö on Montaignen tärkeä teksti, joka sijaitsee hänen esseensä toisen osan keskellä. Kirjoitettu noin 1580, hän paljasti systemaattisesti radikaalimman skeptisismin muodon. Muinaisten lähteiden (Sextus Empiricus, Cicero ja Augustinus) inspiroima Montaigne menee paljon pidemmälle. Vaikka essee esittelee itsensä "anteeksipyyntönä", toisin sanoen puolustajana katalonialaisen teologin Raymond Sebondin teokselle, jonka otsikko on Natural Theology ja jonka Montaigne käänsi, se on itse asiassa lähes täydellinen kumoaminen. Sebond puolusti optimistista ja rationalistista humanismia (jolle on mahdollista tuntea Jumala): kun hänen perusasetuksensa oli antroposentrinen ja optimistinen (ihminen, Jumalan merkittävin luomus, on luomansa ja olentojen mittakaavan huipulla).
xxx/ellauri127.html on line 132: Dostoyevsky, Nabokov told anyone who would listen, was “a third-rate writer and his fame is incomprehensible.” He called Henry James “that pale porpoise.” Philip Roth? “Farcical.” Norman Mailer? “I detest everything that he stands for.” T. S. Eliot and Thomas Mann were “fakes.” When his friend Wilson suggested that he include Jane Austen in his Cornell survey course on European literature, Nabokov responded, “I dislike Jane [Austen] and am prejudiced, in fact, against all women writers.” Leo Tolstoy and Nikolai Gogol: da. Everybody else: nyet.
xxx/ellauri130.html on line 641:
xxx/ellauri149.html on line 358: Jesus Christ Superstar on Norman Jewisonin ohjaama elokuva vuodelta 1973. Se perustuu Tim Ricen ja Andrew Lloyd Webberin samannimiseen musikaaliin, ja sen pääosissa ovat Ted Neeley, Carl Anderson, Yvonne Elliman ja Barry Dennen. Elokuva sai Oscar-ehdokkuuden parhaasta musiikista. Video-oppaassa vuodelta 1994 Asko Alanen piti elokuvaa yritteliäänä mutta vanhentuneena ja antoi sille kaksi tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”keskinkertainen”.
xxx/ellauri149.html on line 381: Jesus Christ Superstar is a Rock Opera and (subverted?) Passion Play by Andrew Lloyd Webber and Tim Rice. Originally released as a Concept Album in 1970 (when Lloyd Webber and Rice were still in their very early twenties, no less!), it made its way to the Broadway and London stage in 1971, and was adapted into a film directed by Norman Jewison in 1973. An updated version was recorded sometime around 2000 by Webber's Really Useful Group for PBS. A filmed version of the UK arena tour starring Tom Munchin as Judas was released on DVD and digital in 2012, and a live adaptation starring John Lennon as Jesus, Sara Bareilles as Mary Magdalene and Alice Cooper as Herod that aired on NBC in 2018. The show lives on in stage productions and tours (and even non-theatrical tribute albums from fans who were more attracted to it as an album than a show) to this day. Inspired by… The Four Gospels of The Bible (specifically the arrival in Jerusalem and subsequent crucifixion of Jesus), it chronicles the last seven days of Jesus' life, focusing mainly on the characters of Jesus, Judas and Mary Magdalene. It's regarded among Andrew Lloyd Webber's best works, which is not saying much. It's a pseudo-sequel to Joseph and the Amazing Technicolor Dreamcoat, though this took a bit more liberty with the source material and is considerably less playful.
xxx/ellauri174.html on line 124: "Näetkö tuon joutsenen? jatkoi Edison: hänessä on Albonin ääni. Konsertissa Euroopassa, laulajan tietämättä, äänitin uusilla soittimillani Norman rukouksen "Casta diva", jonka tämä suuri taiteilija lauloi. - Vai niin! Kuinka kadunkaan, etten lähtenyt tästä maailmasta Malibranin aikaan!
xxx/ellauri178.html on line 43: Myöhempien aikojen lukijat, jotka pääsevät perehtymään Philip Rothinkin kaltaisen, yksityisyyttään tiukasti varjelevan kirjailijan salaisuuksiin, voivat kivuttomasti varmistaa, oliko taiteilijalla kenties painaviakin syitä niljakkaan omaelämakerrallisen aineiston kirjaan pierauttamiseen. (Paizi siis raha, exhibitionismi ja kostonhimo.) Noita samoja lukijoita on melkein pakko kadehtia niistä ulkokirjallisista tiedoista joita uutterat elämäkerturit luultavasti saavat kaivettua esiin. Kuinka jännittävää olisikaan jo nyt tutustua siihen mitä Philip Rothin (tai Saul Bellowin tai Norman Mailerin tai Bernard Malamudin) kaltaisten nuppikullien teosten runttaamien naisten mahdolliset esikuvat ajattelevat romaanien haaraväliin juuttuneista rakkaussuhteista. Semmoiset năkökulmat ehkä korjaisivat mieskirjailijoiden karkeimpia -epaoikeudenmukaisuuksia: ainakin romaanien hirviomäisimmät naiset saisivat koston mahdollisuuksia. Hahaa, nyt ollaan siinä pisleessä ja hyvin tiedetään, että ne kirjat on täyttä valetta, toxista misogyynistä panettelua paneskelun lomassa.
xxx/ellauri178.html on line 136: Kakutani reviewed Norman Mailer’s 2006 novel The Gospel According to the Sun, a first-person autobiographical retelling of the Bible from the perspective of Jesus himself. She called it “a silly, self-important and at times inadvertently comical book that reads like a combination of Godspell, Nikos Kazantzakis’ Last Temptation of Christ and one of those new, dumbed-down Bible translations”; Mailer, never one to shy away from a writerly squabble, called Kakutani a “one-woman kamikaze”.
xxx/ellauri186.html on line 392: Seuraavat juutalaiset kirjailijat mainitaan tiheimmin kun keskustellaan kafkalaisuudesta amerikkalaisessa romaanissa ja novellissa: Nathanael West, Isaac Rosenfeld, Delmore Schwartz, Paul Doodman, Saul Bellow, Norman Mailer, J. D. Salinger, Bernard Malamud, Philip Roth, Joseph Heller, Meyer Liben ja Susan Sontag. Sietää muistaa tutkijoiden varaus. Kafkan vaikutus on useimmiten ollut epäsuora ja kietoutunut Freudin ohella muidenkin idealähteiden kanssa: Dostojevski, Kierkegaard, Buber, Reich, Trotski, Sartre... Harvoin se näkyy niin voimallisen tarttuvana kuin Isaac Rosenfeldin (1918-1956) lyhyissä paraabeleissa.
xxx/ellauri195.html on line 186:
xxx/ellauri195.html on line 208: Norman Mailer voitti opiskelijoiden kirjoituskilpailun ton nimisellä esseellä. Aikaisemman version kirjoittajan Henry Drummondin mielestä se on rakkaus, koska piskuinen Paul sanoi niin (1 Kor. 13). Hyvinhän Paul siinä vetää, se on sille annettava. Se kohta luettiin Seijalle ja mullekin Sysmän kirkossa. Me oltiin kyllä jo naimisissa ja naitu herran ajat. Hyvähän siitä on kuitenkin aina muistuttaa.
xxx/ellauri195.html on line 276: Kuten sanoista eittämättä ilmenee, Zimmermann on pahansuopa misogyyni narsistinen juutalainen setämies, joka pitkät antaa kristityn pikku Paulin ohjeille. Joan Baez tekee siitä varovaista pilaa albumissa Diamonds and rust. Joan on nainen ja kristitty. Norman on nimestä huolimatta Robertin heimoveli. Olivat pakanat lainanneet nimet germaaneilta eivätkä palauttaneet. Just goes to show. No Robertilla on eräpäivä vielä edessä, vielä ehtisi.
xxx/ellauri195.html on line 278: Short Story: Norman Mailer THE GREATEST THING IN THE WORLD Nov/Dec 1941 STORY MAGAZINE. MAILER'S FIRST PUBLICATION IN A NATIONALLY-CIRCULATED MAGAZINE, AT 18 YEARS OLD WHILE AN ENGINEERING STUDENT AT HARVARD. Other contributions by Eli Cantor, Morton Fineman and Padraic Fallon, etc. Two corners lightly bumped, spine a bit faded, overall in great shape.
At Harvard, he majored in engineering sciences, but took the majority of his electives as writing courses. He published his first story, "The Greatest Thing in the World," at the age of 18, winning Story magazine's college contest in 1941.
Early in his career, Mailer typed his own works and handled his correspondence with the help of his sister, Barbara. After the publication of The Deer Park in 1955, he began to rely on hired typists and secretaries to assist with his growing output of works and letters. Among the women who worked for Mailer over the years, Anne Barry, Madeline Belkin, Suzanne Nye, Sandra Charlebois Smith, Carolyn Mason, and Molly Cook particularly influenced the organization and arrangement of his records.
xxx/ellauri195.html on line 312: A little bit of rape is good for a man´s soul. Norman Mailer
xxx/ellauri229.html on line 455:
xxx/ellauri229.html on line 587: - Sillä tavalla, rakas isä, jonka olet juuri nyt meille opettanut! Silloin he vetivät ihon hänen selästään ja hieroivat paikkaa tervalla, kuten Irlannin teloittaja teki Saint Hyacinthille, sitten he katkaisivat hänen vasemman jalkansa, kuten pakanat tekivät Saint Pafnucelle, minkä jälkeen he repivät hänen vatsansa auki ja laitettiin olkipalan sisään, kuten tapahtui siunatulle Elisabetille Normandialaiselle, ja seuraavaksi hänet paalettiin emalkilaisena pyhänä Hugona ja murtui hänen kylkiluunsa, kuten Tyrakusalaisen Padovan Pyhän Henryn tavoin, ja paahdettiin hänet hitaalla tulella, kuin burgundialaiset Orleansin piikaa. Sitten lopulta he astuivat taaksepäin, pesivat kätensä ja alkoivat vuodattaa katkeria kyyneleitä kadonneen paimenensa puolesta.
xxx/ellauri252.html on line 254: Norman">Norman Corwin was Jewish, and his parents observed Judaism (his father, Sam Corwin, attended holiday services until his death at 110). While not an observant Jew, Corwin infused much of his work with the ideas of the Hebrew Prophets. One of the prayerbooks of American Reform Judaism, Shaarei Tefila: Gates of Prayer, contains a portion of the Prayer from the finale of Corwin's On a Note of Triumph (see link to full text below). Corwin was among the first producers to regularly use entertainment – even light entertainment – to tackle serious social issues.
xxx/ellauri280.html on line 70: Siinon joku brittiaviopari jonka mies on menettänyt plane crashissa schischelimunansa. Sakemanni vakoojan huuhtouduttua epähuomiossa niiden myrskysaaren rannalle Lucy lääxizee sen terveexi ja antaa sizen kyntää navan alta kynnettömällä sormella. Mustasukkainen rampa kaveri saa kaiken selville. Needle huomaa että britit koittaa huijata maihinnousun tapahtuvan Calais'hen. Se lähtee välittämään välittömästi tätä tietoa Wehrmachtille. Britit kuitenkin kokoavat voimansa, sopivat erimielisyytensä ja saavat Needlen hiljennettyä ja Normandian maihinnousun pysymään saxalaisilta salassa. Hahhah kyllä takuulla. Lopussa munapuoli kaveri kaatuu juuri sopivasti ja joku brittieversti pääsee lohduttaan brittimelan puutteessa elänyttä Lucya.
xxx/ellauri281.html on line 495: Miller briefly lived in the same Brooklyn brownstone as the young Norman Mailer. (Mailer would later say: “I know he was thinking what I was, which was, ‘That other guy is never going to amount to anything.’ ”)
xxx/ellauri281.html on line 496: Norman Mailer´s 1973 biography of Marilyn Monroe (usually designated Marilyn: A Biography) was a large-format book of glamor photographs of Monroe for which Mailer supplied the text. Originally hired to write an introduction by Lawrence Schiller, who put the book package together, Mailer expanded the introduction into a long essay. Miller sai Monroelta persettä mutta muuten persnettoa, Mailer kääntäen ei saanut persettä, mutta nettosipa kuitenkin ihan kivasti. Two Jewish boys with sturdy Norman names making hay with Marilyn.
xxx/ellauri303.html on line 132: Pastori Norman Thomas oli jutkukommarien hampaissa. Thomas oli wimpy pasifisti. It was Thomas's position as a conscientious objector that drew him to the Socialist Party of America (SPA), a staunchly antimilitarist organization. When SPA leader Morris Hillquit made his campaign for mayor of New York in 1917 on an antiwar platform, Thomas wrote to him expressing his good wishes. To his surprise, Hillquit wrote back, encouraging the young minister to work for his campaign, which Thomas energetically did. Soon thereafter he himself joined the Socialist Party. Thomas was a Christian socialist. Eihän siitä tullut lasta eikä paskaakaan. De amerikanska kapitalisterna var inte ens kloka nog att kontrollera sina egna organisationer. Amerikansk kapitalism saknade klassmedvetande och vanligt politiskt egenintresse. Nu har dom lärt sin läxa nog. Det är inte socialismen där en individ har värde, utan kapitalismen, där det mäts i dollars.
xxx/ellauri314.html on line 86: Arthur Miller kuoli 2005 90-vuotiaana. Sen elämä oli varsinainen unelma, varsinkin kun se pääsi pussittamaan Marilynin kaikkiin kulmiin biljardikepillä. Ei mikään kaupparazun elämä! Marilynhän sitäpaizi kuoli ensixi. Luopiojuutalaisen Artturin juutalainen elämäkerturi antaa ymmärtää että Arttu perkele oli ihmisenä nenäkäs ja muutenkin ikävä. Myös toinen juutalainen luopio Norman Mailer on kirjoittanut teoxen Amerikkalainen unelma, se on mulla tuolla hyllyssä mutten ole lukenut. Tiivistelmä on seuraava:
xxx/ellauri320.html on line 164: She married her first husband, Alexander McCorquodale, on April 23, 1927, at St Margaret's, Westminster, in a dress made by the young Norman Hartnell.
xxx/ellauri410.html on line 272: Hulmen painotus kuvan tärkeydestä vaikutti rankasti muihin runoelimiin, kuten Ezra Poundin paxuun mutta lyhköseen ja T.S Eliotin puoliveteiseen. Hulme sai apua Bergsonilta imagismiin ja Gustave Kahnilta loppusoinnuttomaan runoiluun.
Loppusoinnuttomuus oli aikamoinen vallankumous. Ancient Greek and Roman poetry did not rhyme, and early European poetry did not rhyme either. In the West, rhyme began to emerge during the medieval period. In other countries, such as China, rhyming occurred much earlier. In fact, the earliest surviving evidence of rhyming dates back to China in the tenth century BC. Rhyme, as a tradition, probably came into English through the French influence following the Norman invasion of England. It may be that the Latin based languages of Europe took the idea of rhyme from the Arabic during the period that the Moors ruled in much of the Iberian Peninsula.
xxx/ellauri410.html on line 965: Armollinen Sandrine Kretz, Olivierin rakas vaimo ja hänen ”poikiensa” rakastava äiti, on aloittanut opettajan uran pariisilaisessa yksityiskoulussa. Hänen luontainen sisustustaitonsa sai hänet perustamaan sisustusyrityksen, joka on erikoistunut talojen ja huoneistojen saneeraukseen ja lavastukseen Pariisissa ja Normandiassa.
95