ellauri008.html on line 202: ennenkuin Nobel ehtii napsahtaa,
ellauri016.html on line 29: Kojootti painaa dynamiittilatauksen laukaisinta, ja räjähtää itse. Ei tullut kojootille Nobel-palkintoa, vaan Darwin-palkinto. Näyttää mustaksi palaneelta tulitikulta, jota pikkupoikina tehtiin sormet ruvella (nimeltä jepari).
ellauri023.html on line 1122: Kun ryssät vapauttajat näki vangit, ne kaikki häpes izeään ja toisiaan. Myötähäpeää. Jokainen on jonkun juutalainen, kirjoitti serkku. Leevi oli liian vasemmistolainen eikä saanut Nobel Prizeä, jäi ilman kuten Amos Oz. Sen sai sen kaveri Elie Wiesel, romanian jutku, jolla oli enemmän holokaustinazoja, sen isä oli kuollut Buchwaldissa. Pop goes the Weasel.
ellauri030.html on line 756: Huumorissa purkautuu joku tunne jota ei tarvizekaan tuntea, kuten vaikka pelästys tai sääli. Freudia nauratti se kun Mark Twainin kaskussa joku lensi ilmaan dynamiittipaukussa ja sitä laskutettiin alas tullessa poissaolosta työpaikalta. Tää on sama kuin tossa säästetyn postimerkin tapauxessa. Ei tarvizekaan sääliä, kun tää ei ole tosista. No ei toikaan vizi nyt ihan ollut Nobel tasoa, hehe, niinkun Eski sanoisi, dynamiittia.
ellauri032.html on line 254: Taas Eliot koittaa rationalisoida selvää huttua. Kyllä Paskalin pesulakuitistakin ilmenee, että kun usko tulee tilalle, järki sanoo adjöö eikä au revoir. Sää pystyt vaikka mahdottomaan, usko sydäntäs vaan! Koko naamarin täydeltä tulee höttöä, kun persoonallisuus on pelissä. Mitä Eliotkin luuli tietävänsä tieteestä, humanistipohjalta. Kääntymisen jälkeen Tomppa kirjoitti kesympiä runoja, joista sen ateistifänit ei enää tykänneet. Nobel tuli Neljästä kvartetista 2. maailmansodan jälkeen 1948. Siinäkin on jotain kristillistä mystiikkaa.
ellauri032.html on line 641: Käydessään 1945 kotona äidin huoneessa se tajusi ettei se koskaan voita James Joycea. Tai no, ei kai Joyce saanut Nobelia, for what it´s worth.Tästä ajasta kerrotaan niissä Krappin keloissa, jotka se julkasi 1958. Siis kun se oli 49. Paha ikä, muistan sen.
ellauri033.html on line 61: Bourgetia työnnettiin Nobelin palkinnolle kokonaista 5x, ei napannut. Le Disciple oli Gladstonen mielikirja, sen jota Rullell pienenä niin pelkäsi.Sekin todistanee jotakin.
ellauri039.html on line 726: Camus´n tunnetuimpia teoksia ovat Sivullinen (1942), Rutto (1948) ja Kapinoiva ihminen (1953). Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1957. Hän oli Rudyard Kiplingin jälkeen nuorin palkinnon vastaanottaja. Right on!
ellauri039.html on line 768: Edward Morgan Forster OM CH (1 January 1879 – 7 June 1970) was an English novelist, short story writer, essayist and librettist. Many of his novels examine class difference and hypocrisy, including A Room with a View (1908), Howards End (1910) and A Passage to India (1924). The last brought him his greatest success. He was nominated for the Nobel Prize in Literature in 16 different years.
ellauri039.html on line 774: John Galsworthy OM (/ˈɡɔːlzwɜːrði/; 14 August 1867 – 31 January 1933) was an English novelist and playwright. Notable works include The Forsyte Saga (1906–1921) and its sequels, A Modern Comedy and End of the Chapter. He won the Nobel Prize in Literature in 1932.
ellauri039.html on line 776: The Forsyte Saga, first published under that title in 1922, is a series of three novels and two interludes published between 1906 and 1921 by Nobel Prize–winning English author John Galsworthy. They chronicle the vicissitudes of the leading members of a large, upper-middle-class English family, similar to Galsworthy´s family. Only a few generations removed from their farmer ancestors, the family members are keenly aware of their status as "new money". The main character, Soames Forsyte, sees himself as a "man of property" by virtue of his ability to accumulate material possessions – but this does not succeed in bringing him pleasure.
ellauri045.html on line 782: The tall, elegant lady with the dark, slightly veiled voice will be 70 next September. She is a scientist by training, as well as an expert in mathematics, economics and theology. She has rubbed shoulders and lower places with an impressive number of Nobel laureates, and also happens to be a prolific essayist.
ellauri049.html on line 759: Paul Valéry (30. lokakuuta 1871 Sète Ranska − 20. heinäkuuta 1945 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija, runoilija, filosofi ja Ranskan akatemian jäsen. Valéry nuolaisi sen tusinan kertaa Nobelin hunajapisaraa, muttei tipahtanut. No näitä piisaa, esim. E.M.Foster, Philip Roth, Meg Atwood, med mera.
ellauri051.html on line 505: The world woke up this Friday to another pleasant surprise from, shall we say it again, the breezy Nobel laureate: a Whatman-esque tune aptly-titled “I Contain Multitudes.” Mitä helvettiä, toi onkin Whatmanin omakehusta, vaikka luin sen poikasena Callen Waldenista på svenska: "Motsäger jag mig? Gott, jag motsäger mig. Jag är stor, jag rymmer mångfalder."
ellauri051.html on line 3182: Satusetä Uspenski oli sadisti joka kohteli törkeästi omaa perhettä. Sen "löysi" neukuista kukas muu kuin Hannu Mäkelä. Herra Huu toivotti Fedja-sedän tervetulleexi länteen. Hannu Mäkelä meni tänä vuonna naimisiin 5. kerran. Sillä on vino suu. Akatemioista kertoo paljon Nobel-komitea ja se, että Hannu Mäkelä on akateemikko. Herra Huusta lisää albumissa 366.
ellauri052.html on line 56: Henderson oli Salen oma mielikirja. Lukikohan se sitä ääneen izelleen ja sanoi "loistavaa" kuin Sven Tolppa. Conrad oli Solomonin mielikirjailija collegessa. Figures. Niisson paljon samaa. Elämää suurempia sankareita ja kaappihomoja. Salen Nobel-puhe on tyypillistä amerikkalaisille suunnattua amerikkalaista Geldjude potaskaa, sankareina Conradin ohella Milton Friedman ja Erich Auerbach, pahixina Robbe-Grillet ja punikit. Vielä yx uskomattoman tarkka Henderson lookalike on Yhdysvaltain nykyinen presidentti Donald Trump. Kaikki nazaa: koko, luonne, typeryys, vulgaari puhetyyli, jättimäinen narsismi.
ellauri052.html on line 199: Nobelkomitean setämies Horace Engdahl ihaili ystäväänsä kyldyyriprofiilia erityisesti siitä, eze tilasi aina kaxi (2) pulloa kallista samppankaljaa heti aluxi (nobelkomitean piikkiin). Tän se oppi nähtävästi Salen homokaverilta, italialaiselta pikkumafiosolta. Ruozista on tullut kummallinen pikkuamerikka. Hurrit ja inselaffet ei ole enää eurooppalaisia vaan jotain Trumpin osavaltioita.
ellauri052.html on line 422: Taas tota vitun 8 sekunnin kultakalan keskittymiskykyä. Sen on Amerikan mainosteevee saanut aikaan. Sale ansaizee Nobel-palkinnon varoittavana esimerkkinä, mitä Amerikka tekee ryssän mamu juutalaisista. Sale diggas just noita samoja narsisheja kuin kaikki muutkin narsishit, Nietscheä Schopenhaueria Kierkegaardia. Kaskun ei mainize nazi Heideggeriä.
ellauri052.html on line 981: The rivalry between the brothers may have been even more extreme in life than it was in art. When Bellow won the Nobel Prize in Literature in 1976, his brother refused to come to Stockholm for the ceremony. Maury’s grandson reconstructed his thinking as follows: “How dare Saul win the Nobel Prize when I’m really the smart one, I’m the one.”
ellauri053.html on line 883: Kala Bhavana (Institute of Fine Arts) is the fine arts faculty of Visva-Bharati University, in Shantiniketan, India. It is an institution of education and research in visual arts, founded in 1919, it was established by Nobel laureate Rabindranath Tagore. Nää taiskin olla jotain teosofeja. (Vertaa Palkeen Salea.)
ellauri053.html on line 1153: William Butler Yeats (13. kesäkuuta 1865 Sandymount, Irlanti – 28. tammikuuta 1939 Menton, Ranska) oli irlantilainen runoilija. Yeats oli merkittävä voima perinteisen irlantilaisen kulttuurin elvyttämisessä ja yksi Irlannin kansallisteatterin perustajista. Yeats sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1923.
ellauri053.html on line 1156: From 1900, his poetry grew more physical and realistic. He largely renounced the transcendental beliefs of his youth, though he remained preoccupied with physical and spiritual masks, as well as with cyclical theories of life. In 1923, he was awarded the Nobel Prize in Literature.
ellauri053.html on line 1379: In December 1923, Yeats was awarded the Nobel Prize in Literature, "for his always inspired poetry, which in a highly artistic form gives expression to the spirit of a whole nation". He was aware of the symbolic value of an Irish winner so soon after Ireland had gained independence, and sought to highlight the fact at each available opportunity. His reply to many of the letters of congratulations sent to him contained the words: "I consider that this honour has come to me less as an individual than as a representative of Irish literature, it is part of Europe's welcome to the Free State." Taas yxi tällänen taatatyyppinen poliittinen nobelisti.
ellauri055.html on line 694: Pär Lagerkvist (23. toukokuuta 1891 – 11. heinäkuuta 1974) oli ruotsalainen kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1951.
ellauri055.html on line 868: Kesken jääneet opinnot antoivat kuitenkin paljon vaikutteita Sillinpään myöhemmälle kirjalliselle tuotannolle. Sillinpään ajatteluun vaikuttivat Charles Darwin kehitysoppeineen sekä saksalaiset biologi ja filosofi Ernst Haeckel ja Nobel-kemisti Wilhelm Ostwald ja myös Leo Tolstoi ja Arvid Järnefelt. Heidän vaikutustaan oli Sillinpään biologinen determinismi ja periaatteellinen väkivallan ja sotien vastustaminen sekä usko siihen että luonnontieteet kehittyessään siirtäisivät tällaiset atavistiset ilmiöt historiaan. Myöhemmin Sillinpää tutustui myös saksalaiseen Oswald Spengleriin ja omaksui häneltä ajatuksen sivilisaatioiden ihmiselämää vastaavasta elinkaaresta. Naziainexiakin oli siis, mutta mäkitupalaisena se ei siihen hurahtanut.
ellauri055.html on line 899: Vuonna 1929 Sillinpään kirjojen kustantajaksi vaihtui WSOY:n tilalle Otava ja samana vuonna Sillinpää siirtyi asumaan Helsinkiin. Otava maksoi WSOY:lle Sillinpään tekemät velat, lunasti teosten oikeudet ja myymättömien teosten varaston sekä Saavutus-huvilan. Kauppa on ollut kallein yksittäistä kirjailijaa koskeva sopimus Suomessa, 633 000 markkaa. 1930-luvun alussa hyvään luomisvireeseen päässyt Sillinpää julkaisi useita merkittäviä romaaneja: Nuorena nukkunut 1931, Miehen tie 1932 ja Ihmiset suviyössä 1934. Nämä romaanit, niistä erityisesti palvelustyttö Silja Salmeluksen elämänvaiheita kuvannut Nuorena nukkunut, herättivät huomiota ulkomaillakin ja Sillinpäätä alettiin jo 1930-luvun alusta lähtien pitää Suomen ehdokkaana Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Sillinpää itsekin pyrki edistämään tätä asiaa vierailemalla usein Ruotsissa ja luomalla suhteita sikäläisiin kirjallisiin piireihin. Nobel-palkintoa Sillinpää ei kuitenkaan vielä 1930-luvun alussa saanut; tähän saattoi vaikuttaa samaan aikaan Helsingin yliopiston suomalaistamisesta käyty kielitaistelu. Sillinpää oli 1930-luvulla myös kiinnostunut kansanperinteestä ja kotiseutututkimuksesta ja hänen kotonaan Helsingissä kokoontui säännöllisesti niin sanottu Perjantaikerho, jossa Sillinpää, Sakari Pälsi, Kustaa Vilkuna ja Martti Haavio keskustelivat kielentutkimuksen ja kansatieteen aiheista. Vuonna 1936 Sillinpää sai Helsingin yliopiston filosofian kunniatohtorin arvon.
ellauri055.html on line 907: Sillinpäätä oli jo pitkään pidetty varteenotettavana Nobel-ehdokkaana ja syksyllä 1939 hän voittikin Nobel-komitean äänestyksessä palkinnosta kilpailleet sveitsiläisen Hermann Hessen ja alankomaalaisen Johan Huizingan. Myöhemmin Sillinpää luovutti kultaisen Nobel-mitalinsa Suomessa sotaponnistelujen hyväksi järjestettyyn jalometallikeräykseen, mahdollisesti ruotsalaisen kirjallisuusnobelisti Selma Lagerlöfin esimerkin pakottamana.
ellauri055.html on line 1126: Maurice Polydore Marie Bernard Maeterlinck oli belgialainen frankofooni kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1911. Maeterlinckin katsottiin edustavan dekadenssia parhaimmillaan tai pahimmillaan. Hänestä tehtiin kreivi vuonna 1932.
ellauri055.html on line 1137: Le Trésor des humbles est un ouvrage de 1896 réunissant treize essais mystiques profonds écrits par le lauréat belge du prix Nobel de littérature Maurice Maeterlinck. L'œuvre a été éditée par la 'Société du Mercure de France' et elle est dédiée à Georgette Leblanc.
ellauri055.html on line 1171: Heikki Järnefeltin äiti oli Saimi Swan. Isä oli Eero. Hömelö Arvid oli Eeron isoveli, Sibben Aino kuopus. Eero oli oikeistolainen kermaperse joka suhteessa. Sitä Toope varsin kadehti. Sibbis vääntelehti velkakierteessä Toopen tavoin. Ainolassa piti olla hiljaa. Aho löntysteli kalatamineissa Nobel-haaveissa.
ellauri060.html on line 118: Toinen lupaavan oloinen kirjalöydöskaxikko on Mihail Solohovin 'Apinakohtalo' plus 'He taistelivat reviirinsä puolesta' 1943 ja Ritva Enäkosken 'Halu, hinku ja haba, eli miten bodaan kantin kestäväxi' 1993. Kansa taisteli, koiraat kertovat, ja vähän naaraatkin. Solohov sai aherruxestaan Nobelin palkinnon 1965, ja jo sitä ennen Leninin palkinnon. Ritva Enäkosken osalta jury on vielä sisällä. On sillä jo Vuoden innostaja -palkinto.
ellauri060.html on line 1126: Šolohov liittyi kommunistiseen puolueeseen 1922 ja pysyi sille uskollisena koko uransa. Ei vienyt Miihkalilta päätä isä aurinkoinenkaan. Pää oli tarpeexi kumarassa vielä 50-luvulla. Josip ja Miihkali oli oikein kamuja. Hän oli Neuvostoliiton kirjailijaliiton toimielimissä vuodesta 1934 ja vuodesta 1936 maan korkeimman neuvoston jäsen. Hän seurasi Nikita Hruštšovia tämän ulkomaanmatkalle 1959 ja valittiin keskuskomiteaan 1961. Hän oli kaksinkertaisen sosialistisen työn sankari ja palkittiin sekä Leninin että Stalinin palkinnolla Nobelin lisäksi. Jeesmiehiä jos kukaan,
ellauri062.html on line 482: Sisiliassa syntyneen Salvatore Quasimodon (1901-1968) runot sattuivat käsiini, kun etsin kirjastosta italialaista runokirjaa. Pian minulle selvisi, että runoilija on saanut kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1959, ja silti käsissäni oleva kokoelma on ainoa suomeksi julkaistu teos hänen säkeitään. Joitain yksittäisiä runoja on ilmeisesti julkaistu jossain antologiassa, ehkä useammassakin, sekä Parnassossa ainakin 1960-luvulla pian Nobelin myöntämisen jälkeen.
ellauri062.html on line 486: Monet Salvatore Quasimodon runot avautuvat minulle vaivoin, jos ollenkaan. Enkä taida olla yksin hämmennykseni kanssa. Nobel-palkinnon myöntäminen oli kiistanalainen, monien mielestä vanhemmat runoilijat Ungaretti ja Montale syrjäytettiin (no vizi Montalen kutale kyllä sai oman plakettinsa vuonna 1975), ja lehdistö teilasi Quasimodon tuotannon suurimmalle osalle lukijoita luoksepääsemättömäksi. Yksi minua askarruttaneista runoista on otsikoitu "Kuolleet" ja alkaa näillä säkeillä:
ellauri062.html on line 536: Salvatore Quasimodo (Modica, 20 agosto 1901 – Napoli, 14 giugno 1968) è stato un poeta e traduttore italiano, esponente di rilievo dell'ermetismo. Ha contribuito alla traduzione di vari componimenti dell'età classica, soprattutto liriche greche, ma anche di opere teatrali di Molière e William Shakespeare. È stato vincitore del premio Nobel per la letteratura nel 1959 «per la sua poetica lirica, che con ardente classicità esprime le tragiche esperienze della vita dei nostri tempi».
ellauri067.html on line 249: Tom on nyt 83 eikä vielä vainaja. Nobelilla alkaa olla kiirettä. Ettei käy niinkuin Philip Rothille. Harold veti henxelit 2019.
ellauri072.html on line 477: What will happen when the age-old economy of scarcity gives way to the Age of Leisure? Professor Gabor, who won the 1971 Nobel Prize for physics offers a futuristic projection based on a static population and GNP, "classless, democratic, and uniformly rich." Fearful that total secruity "will create unbearable boredom and bring out the worst in Irrational Man," Gabor is anxious to retain "effort," "hardship," and the Protestant Ethic -- lest society dissolve in an orgy of anti-social, hedonistic nihilism (viz. the current drug explosion and the spoiled-brat students). To avoid such evils Gabor proposes that work and its attendant moral uplift be divorced from production and the service sector of the economy be vastly enlarged. But this is only the beginning -- enthusiastic about Social Engineering Gabor suggests using it to weed out potential misfits, trouble-makers and "power addicts"; supplementing I.Q. tests with E.Q. (Ethical Quotient) measurements; and modeling elementary and secondary education on the 19th century British public school which knew so well how to inculcate good citizenship, intellectual excellence and pride in achievement. The Third World, still wrestling with pre-industrial material want, is ignored -- since we can't afford any more industrial pollution presumably they will just have to adjust to their misery. Gabor's assessment of "the Nature of Man" shows a woefully naive Anglo-American ethnocentricity and complete ignorance of anthropology and his vision of post-industrial utopia operating on the moral axioms of the 19th century is as elitist as it is improbable.
ellauri077.html on line 75: Viisikymmentäkuusivuotias amerikkalainen Nobel-palkittu runoilija, kohtalaisen ylipainoinen mies, joka amerikkalaisissa kirjallisuuspiireissä tunnettiin "runoilijoiden runoilijana" tai toisinaan pelkästään "Runoilijana", istui rinta paljaana aurinkoisella terassilla puolittain makuuasentoon käännetyssä aurinkotuoliissa kohtalaisessa määrin mutta ei vakavasti ylipainoisena, mies joka oli voittanut Kansallisen Kirja Palkinnon (2x), Kansallisen Kirja-arvostelijoiden Piiri Palkinnnon ja Lamont-palkinnon, saanut 2 apurahaa Kansalliselta Taidesäätiöltä, Rooman palkinnon, Lannan-säätiön stipendin, MacDowell-mitalin ja Mildred ja Harold Straussin Elämispalkinto -palkinnon Amerikan Taiteiden ja Kirjeiden Akatemialta ja Instituutilta sekä tullut valituxi KYNÄ-klubin pen palixi, runoilija jota 2kin sukupolvea oli julistant sukupolvensa äänexi ja joka nyt oli siis 56 vuotias ja loikoili kuivat Speedo-merkkiset XL-kokoiset uimahousut jalassa markiisikankaisessa, portaittain säädettävässä kansituolissa laatoitetulla terassilla kotinsa uima-altaan ääressä, runoilija joka ensimmäisten amerikkalaisten joukossa sai arvovaltaisen John D. ja Catherine T. MacArthur säätiöltä "Nero-palkinnon", joka oli vain 1/3 elossa olevasta amerikkalaisesta kirjallisuuden nobelistista, oli 172 senttiä pitkä, painoi 82 kiloa, oli ruskeatukkainen ja oli aina välillä huolinut/torjunut erilaisia Hius Lisäys Järjestelmä -merkkisiä hiussiirrännäisiä niin, että hänen hiusrajansa oli epätasaisesti vetäytynyt, ja nyt hän siis istui - tai kukaties tarkemmin sanottuna vain "lojui" - mustissa Speedoissa kotinsa munuaisen-
ellauri080.html on line 770: Rabindranath Tagore, who was awarded the Nobel Prize for literature, was a great admirer of Gandhi, it was often Tagore alone who could persuade Gandhi to give up his fasts unto death.
ellauri080.html on line 774: Gandhi was nominated several times for the Nobel Peace Prize, but he was never awarded the prize. In 1948, the prize was left unawarded with the committe seriously considering a posthumous prize.
ellauri083.html on line 82: The writer Pearl S. Buck emerged into literary stardom in 1931 when she published a book called "The Good Earth." That story of family life in a Chinese village won the novelist international acclaim, the Pulitzer, and eventually a Nobel Prize. Her upbringing in China as the American daughter of missionaries served as inspiration for that novel and many others. By her death in 1973, Pearl Buck had written around 100 books.
ellauri083.html on line 124: It can never be said of the Swedish Academy that they don't know what they like. Between Independent People, The Growth of the Soil, The Good Earth, and probably several others I haven't read yet it seems clear that the path to a Nobel Prize in literature is the one trod by struggling farmers out in the countryside.
ellauri083.html on line 129: Growth of the Soil (Norwegian Mannens Grodor), is a novel by Knut Hamsun which won him the Nobel Prize in Literature in 1920. It follows the story of a man who settles and lives in rural Norway.
ellauri083.html on line 135: The Good Earth (English The Good Earth) is a historical fiction novel by American author Pearl S. Buck published in 1931 that dramatizes family life in a Chinese village in the early 20th century. It was influential in Buck's winning the Nobel Prize for Literature in 1938.
ellauri083.html on line 153: Independent People (Icelandic: Sjálfstætt fólk) is an epic novel by Nobel laureate Halldór Laxness, originally published in two volumes in 1934 and 1935; literally the title means "Self-standing folk". It deals with the struggle of poor Icelandic farmers in the early 20th century, only freed from debt bondage in the last generation, and surviving on isolated crofts in an inhospitable landscape.
ellauri083.html on line 155: The novel is considered among the foremost examples of social realism in Icelandic fiction in the 1930s. It is an indictment of materialism, the cost of the self-reliant spirit to relationships, and capitalism itself. This book, along with several other major novels, helped Laxness win the Nobel Prize in Literature in 1955.
ellauri095.html on line 159: He influenced such poets as W.H. Auden, Dylan Thomas, Theodore Roethke, Elizabeth Bishop, John Berryman, Robert Lowell, Ted Hughes, Sylvia Plath, Denise Levertov, and the Nobel Laureate Seamus Heaney. In the 1920s and 30s, he was a darling of the British and American “New Critics” who prized and probed his poems’ rich “texture.”
ellauri096.html on line 682: The associated policy implications were clear: There is no need for any form of government intervention since, ostensibly, government policies aimed at stabilizing the business cycle are welfare-reducing. Since microfoundations are based on the preferences of decision-makers in the model, DSGE models feature a natural benchmark for evaluating the welfare effects of policy changes. The Kydland/Prescott 1982 paper is often considered the starting point of RBC theory and of DSGE modeling in general and its authors were awarded the 2004 Bank of Sweden Prize in Economic Sciences in Memory of Alfred Nobel.
ellauri097.html on line 292: Patrick White (1912–1990) was raised in Sydney’s well-to-do Rushcutter’s Bay, and was sent to England at 13. He attended boarding school, then Cambridge, and during the war was stationed in North Africa. It was there, in 1941, that White met Manoly Lascaris, the Greek officer who he would love for the rest of his life. By the time White and Lascaris returned to Australia. in 1947 White had written three tepidly received novels, and a play. It took coming home to Sydney to transform his writing and elevate it to the level of genius. White produced The Tree of Man, in 1955, his first novel to be written in Sydney. He went on to write a string of masterpieces in quick succession: Voss, Riders in the Chariot, The Vivisector. He received the Nobel Prize for Literature in 1973. The Nobel committee credited White “for an epic and psychological narrative art which has introduced a new continent into literature.”
ellauri097.html on line 298: In 2006, the Weekend Australian newspaper conducted an experiment. They submitted chapter three of The Eye of the Storm (1973) to twelve publishers and agents around Australia under an anagram of White’s name, Wraith Picket. Nobody offered to publish the book. One responded, “the sample chapter, while reply (sic) with energy and feeling, does not give evidence that the work is yet of a publishable quality.” Notwithstanding that the chapter was not White’s finest writing, and the unfairness of submitting a chapter out of narrative sequence, the hoax prompted a minor crisis in Australian literature: if the industry couldn’t recognize the greatness of our sole Nobel winner, how unenlightened must the country’s publishing industry be now? Shortly thereafter, the ABC launched an online portal called Why Bother With Patrick White? The portal always struck me as sad. What other major writer would need a website dedicated to convincing his countrymen to give him another go? The link to the website is dead now. It would seem, in the end, that nobody could be bothered with Patrick White.
ellauri100.html on line 89: Ernst Kretschmer (* 8. Oktober 1888 in Wüstenrot bei Heilbronn; † 8. Februar 1964 in Tübingen) war ein deutscher Psychiater. Er erforschte die menschliche Konstitution und stellte eine Typenlehre auf. 1929 wurde er für den Nobelpreis für Physiologie oder Medizin nominiert.
ellauri100.html on line 143: Mit seiner Konstitutionstypologie führte Kretschmer 1921 die Unterscheidung zwischen den Typen des Leptosomen, des Pyknikers und des Athletikers ein. Zwischen 1915 und 1921 entwickelte Kretschmer darauf basierend eine Methode zur Differenzialdiagnose von Schizophrenie und Manie. Für das normale Temperament des leptosomen Typs prägte er dabei den Begriff des „Schizothymen“ und eine stärkere Neigung zur Schizophrenie wie geringere Anfälligkeit für manisch-depressive Störungen, umgekehrt für den pyknischen. Der athletische Typ sei eher für Epilepsie anfällig. Wegen Kretschmers Korrelation zwischen Körpergestalt und Anfälligkeit für psychische Störungen wurde er 1929 für den Nobelpreis nominiert.
ellauri101.html on line 155: Joseph Campbell, arguably the greatest mythologist of the twentieth century, was certainly one of our greatest storytellers. This masterfully crafted book interweaves conversations between Campbell and some of the people he inspired, including poet Robert Bly, anthropologist Angeles Arrien, filmmaker David Kennard, Doors drummer John Densmore, psychiatric pioneer Stanislov Grof, Nobel laureate Roger Guillemen, and others. Campbell reflects on subjects ranging from the origins and functions of myth, the role of the artist, and the need for ritual to the ordeals of love and romance. With poetry and humor, Campbell recounts his own quest and conveys the excitement of his lifelong exploration of our mythic traditions, what he called “the one great story of mankind.” Hemmetti nää sen sankarit on lähes yhtä tuntemattomia kuin se ize.
ellauri106.html on line 35: Some consider his best novel, My Life as a Man. He was awarded the 2010 National Humanities Medal by President Barack Obama at the White House in 2011. He died of congestive heart failure on May 22, 2018, at age 85. True — he never won the Nobel Prize for literature. D´oh.
ellauri106.html on line 97: In 2000 Saul Bellow proposed Philip Roth to the Swedish Academy for the Nobel Prize for Literature. The accusation that the academy deliberately overlooks Roth's achievements in selecting the Nobel Prize winner each year has been one of the truisms of international feuilletons since the 2000s. According to some critics, the accusation turned out to be justified in 2008, when the chairman of the jury responsible for the Nobel Prize for Literature made public general reservations about North American literature and denied it deserving of an award. Ulrich Greiner summed up Roth's rejection by the Nobel Prize Committee as follows: “The Swedes, however, love authors who help to improve the world. Philip Roth only adds something to their knowledge about what needs work."
ellauri107.html on line 274: He was infamously resentful of being denied the Nobel Prize in literature: “He took to calling it the Anybody-But-Roth Prize,” Taylor reports. And past slights consumed him. Taylor notes that Roth couldn’t stop relitigating his first marriage, and that “despite her death she needed further – no, endless – pulverization.”
ellauri107.html on line 414: Babbitt (1922), by Sinclair Lewis, is a satirical novel about American culture and society that critiques the vacuity of middle class life and the social pressure toward conformity. The controversy provoked by Babbitt was influential in the decision to award the Nobel Prize in Literature to Lewis in 1930.
ellauri115.html on line 689: Vois luulla kärsimättömien miesten valituxista että Jumala on velkaa niille palkkion ennenkuin työ on edes tehty ja hyväxytty, ezen pitäis antaa miehuudesta förskottia. Voi ei! Ollaan ensin hyviä, onni tulee perässä pienessä lankakerässä. Ei vaadita Nobelin palkintoa ennenkuin ollaan voitettu se, eikä vaadita sitä ennenkuin tää työ on lopussa. [Ai vittu, sitä ei myönnetä postuumisti. No kai siellä kuonpuoleisessa on joku vastaava kunnianosoitus.] “Me ei kruunata voittajia vedonlyöntilistoissa," sanoo Plutarkhos, "vaan vasta kun juoxu on lopussa." Sitäpaizi voitto ei ole tärkeintä, vaan hieno palkinto.
ellauri118.html on line 456: Pasternakille myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1958, mutta hän joutui luopumaan palkinnon vastaanottamisesta, koska ei olisi voinut palata takaisin Tukholmasta Neuvostoliittoon, mikäli hän matkustaisi Ruotsiin vastaanottamaan palkinnon. Literaturnaja gazeta tuomitsi palkinnon myöntämisen Pasternakille vihamieliseksi teoksi Neuvostoliittoa kohtaan. Niinkuin olikin. Pasternak erotettiin myös Neuvostoliiton kirjailijaliitosta viisi päivää Nobel-palkinnon myöntämisen jälkeen.
ellauri133.html on line 815: 1929 nappas Thomas Mann kirjallisuuden Nobelpalkinnon kirjalla Buddenbrookit. Se oli mun mielikirjoja. Kristina ei pidä Mannista koska Mann on niin ulkonäkötietonen, se kertoo aina onko ihmiset rumia vai kauniita. Mann pohti kirjoissaan porvarielämän ja taiteellisuuden ristiriitoja, moraalin ja aistien sanasotaa, esteettisen ja eroottisen pystypainia. Lähdettyään Sakuista Hitlerin valtaantultua se vietti mukavaa julkkiskirjailijaelämää USA:ssa ja Schweizissä.
ellauri135.html on line 581: Samana vuonna Konsta julkaisi tän mezämökin ikkunan. Ei ihme että Nobel meni "Sholokhoville" vuonna 1965.
ellauri135.html on line 657: Vuonna 1828 runoilija saa koulutusta gumanitaarisen profiilin Nobel Boarding Schoolissa ja viestii Lopukhinsin perheen kanssa. Yksi neljästä pojasta tuli myöhemmin runoilijan ystäväksi ja Varvara-tytär musexi. Runoilijan aktiivinen luova toiminta avautuu ja ensimmäiset runot tulevat näkyviin: "Kaukasianpaimenkoira", "Sirkasialaiset", demonin ääriviivat. Lermontovin lyhyt elämäkerta lapsille osoittaa, että runojen aktiivinen kirjoittaminen alkoi 1900-luvun 30-luvuilla. Samana vuonna hän menestyi menestyksekkäästi Moskovan yliopistossa moraalisessa ja poliittisessa tiedekunnassa, mutta myöhemmin hän ymmärtää virheensä. Vuonna 1832 Mikhail meni Pietariin ja siirtyi koulujen vartijoiden alihankkijoille. Näinä vuosina hänestä tulee yrityksen sielu ja naisen mies. Ensimmäiset julkaisut olivat jo vuonna 1835, ja vuonna 1837 Pushkinin runoilijan kuolemasta tuli perusta saman nimen runolle.
ellauri135.html on line 669: 14-vuotiaana Mikhailista tuli Nobel-tutkija joka toimii Moskovan yliopistossa. Samaan aikaan hänestä kiinnostui runoutta ja alkoi kirjoittaa itsestään. Hänen ensimmäinen opettaja tässä tapauksessa oli S. E. Raich. Mikhail opiskeli 2 vuotta, ja pysäköintitalo oli suljettu. Syksyllä Lermontov tuli samaan yliopistoon moraalista ja poliittista tiedekuntaa. Mikhail ei kuulunut mihinkään ympyrään eikä yleensä edes kuulunut kaikkiin oppilaisiin.
ellauri141.html on line 462: Kipling sai ensimmäisenä englanninkielisenä kirjailijana Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1907. Hän on yhä edelleen nuorin palkinnon koskaan saanut kirjailija (42v). Mikähän poliittinen tilanne oli siinä takana?
ellauri141.html on line 495: Kiplingin suosio oli huipussaan 1900–luvun alussa. Vuonna 1907 Rudyard Kipling sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon.
ellauri141.html on line 746: a) Koska Nobelin kirjallisuuspalkinto on poliittinen propagandateko. Ruozin Akatemia on Amerikan hegemoniaa ja länkkäreiden talousliberaalien setämiesten asiaa ajava PR-toimisto. Sen rahoitti räjähdysaineilla rikastunut porho, joka edellytti palkinnon saajilta, että niiden tuotanto on toivotulla lailla "positiivista".
ellauri141.html on line 755: Alexis Leger (pronounced [ləʒe]; 31 May 1887 – 20 September 1975), better known by his pseudonym Saint-John Perse (French: [pɛʁs]; also Saint-Leger Leger),[1] was a French poet-diplomat, awarded the Nobel Prize in Literature in 1960 "for the soaring flight and evocative imagery of his poetry." He was a major French diplomat from 1914 to 1940, after which he lived primarily in the United States until 1967.
ellauri141.html on line 765: During his American exile, he wrote his long poems Exil, Vents, Pluies, Neiges, Amers, and Chroniques. He remained in the US long after the end of the war. He travelled extensively, observing nature and enjoying the friendship of US Attorney General Francis Biddle and his spouse, philanthropist Beatrice Chanler, and author Katherine Garrison Chapin. He was on good terms with the UN Secretary General and author Dag Hammarskjöld whose plain crashed in suspicious circumstances in 1961, just after Pink Panther got his Nobel prize. Foul play?
ellauri141.html on line 769: In 1960, he was awarded the Nobel Prize in Literature. After receiving the Nobel Prize, he wrote the long poems Chronique, Oiseaux and Chant pour un équinoxe and the shorter Nocturne and Sécheresse. In 1962, Georges Braque worked with master printmaker Aldo Crommelynck to create a series of etchings and aquatints, L'Ordre des Oiseaux, which was published with the text of Perse's Oiseaux by Au Vent d'Arles.
ellauri141.html on line 796: Nojoo, IV laulussa kaupunki n:o 1 perustetaan, ja siinä parasta on tyttöjen kalsongit ikkunoissa. Koirat haukkuvat, karavaani kulkee. Kaveri kylästyy taas vaan olemaan ja lähtee aamusella villihanhien mukana kuin Nils Holgersson. Kaupunkeja perustetaan vähän kaikkialle. Poeettojakin ilmestyy katukuvaan. Onkohan tää jotain kolonialistituubaa? On hienoa mennä nitistämään nomadeja, mezästäjä-keräilijöistä puhumattakaan. Kauppa se on joka kannattaa. Juu ja sitä on tarkoitus jatkaa kautta avaruuxien, kun tää pallo on puzattu. A paean for man. Voi helevetti. Tää anabasis on tota exponentiaalista kasvua, sepä tekee apinasta kuolemattoman. Voi helevetin helevetti. Ei ihme että Nobel antoi tälle palkinnon. Seleukidit mainitaan, eli kyltäs vinkataan Alexanteriin. Ne hevosenhajuiset hevoset sit varmaan tuli Xenofonilta, joka kirjoitti kirjan hevosten hoidosta. IX laulussa saadaan entistä parempia naisia, sillä ne tekee meille pentuja. Hahaa tää on aika sama teema kuin Aataminsaaren Eve Future. Ei herkullinen pano ole tärkeintä vaan pennut ovat. Tää on jostain syystä koiraiden vaikea tajuta. Stranger ei enää nouse pukille. Sille tuodaan vettä eze voi pestä suunsa, naamansa ja munansa. Sitä ei hevosenhaju enää kiinnosta.
ellauri141.html on line 800: Dag Hammarskjöld was committed to the arts. Though temperamentally a loner, and introvert, and a bachelor throughout his life (oliko se homo? Det finns inga bevis för att Dag Hammarskjöld var homosexuell. Misstankar verkar dock ha funnits: Eftersom han levde ensam började rykten spridas om att han skulle vara homosexuell och hans motståndare använde detta för att smutskasta honom), he would invite intellectuals and artists, the best of New York’s bohemia, to his Upper East Side apartment where he kept a pet, an African monkey called Greenback. People he invited to his generous dinners included the poet Carl Sandburg, the novelist John Steinbeck, the poet WH Auden, the diplomat George Kennan. Auden was the translator of Hammarskjöld’s posthumously published book of observations, ideas and poems called Waymarks. Hammarskjöld used his influence to get the poet Ezra Pound out of mental hospital. Back in Sweden, he inherited his father’s chair at the Swedish academy when the man died in 1953. The Swedish academy is the body that awards the Nobel Prize in literature. Hammarskjöld was instrumental in getting the rather obscure but doubtless brilliant French poet Saint John Perse his Nobel prize in 1960. He would sketch out the arguments for Perse’s candidacy during translation breaks at UN Security Council meetings.
ellauri142.html on line 71: Count Lev Nikolayevich Tolstoy (/ˈtoʊlstɔɪ/; Russian: Лев Николаевич Толстой, 28 August 1828 – 7 November 1910), usually referred to in English as Leo Tolstoy, was a Russian writer who is regarded as one of the greatest authors of all time. He received nominations for the Nobel Prize in Literature every year from 1902 to 1906 and for the Nobel Peace Prize in 1901, 1902, and 1909. That he never won is a major controversy. Instead, Rudyard Kipling got the medal 1907. What the fuck?
ellauri144.html on line 740: Huan Ramon Himénez sensijaan on espanjalainen lyyrikko, joka sai 1956 Nobelin palkinnon joxeenkin olemattomista ansioista. Yksi Jimenezin tärkeimmistä panoksista moderniin runouteen oli hänen kannatuksensa "puhtaan runouden" käsitteelle. Jotain tollasta l'art pour l'art varmaan taas, keskuslyriikkaa. Hän opiskeli San Luis Gonzagan jesuiittalaitoksessa El Puerto de Santa Maríassa, lähellä Cádizia. Myöhemmin hän opiskeli lakia ja maalausta Sevillan yliopistossa, mutta pian hän huomasi, että hänen kykynsä viittasivat paremminkin kynäilyyn. Sitten hän omistautui Rubén Daríon vaikuttamalle kirjallisuudelle ja simbolismille. Hän julkaisi kaksi ensimmäistä kirjaansa 18-vuotiaana vuonna 1900.
ellauri150.html on line 459: The Polish writer Henryk Sienkiewicz wrote the novel Quo Vadis: A Narrative of the Time of Nero (1895–96, a tremendous hit in fin de siecle Paris) which in turn has been made into motion pictures several times, including a 1951 version that was nominated for eight Academy Awards. Vittu vaan 8, Ben veti mahtavammat 11, samoinkuin vielä järisyttävämmät suurteoxet Titanic ja Bored of the Rings. For this and other films novels, Sienkiewicz received the 1905 Nobel Prize for Literature.
ellauri151.html on line 53: This autobiography/biography was written at the time of the award and first published in the book series Les Prix Nobel. It was later edited and republished in Nobel Lectures. To cite this document, always state the source as shown above.
ellauri151.html on line 110: André Paul Guillaume Gide (French: [ɑ̃dʁe pɔl ɡijom ʒid]; 22 November 1869 – 19 February 1951) was a French author and winner of the Nobel Prize in Literature (in 1947). André was born in Paris on 22 November 1869, into a middle-class Protestant family. His father was a Paris University professor of law who died in 1880, Jean Paul Guillaume Gide, and his mother was Juliette Maria Rondeaux. His uncle was the political economist Charles Gide. His paternal family traced its roots back to Italy, with his ancestors, the Guidos, moving to France and other western and northern European countries after converting to Protestantism during the 16th century, due to persecution.
ellauri151.html on line 132: Mä luulen ezen claim to Nobel fame vuonna 1947 oli toi antikommunismi ennen kaikkea. In 1946, when Pierre Herbert asked Gide which of his books he would choose if only one were to survive," Gide replied, ´I think it would be my Journal.´" Beginning at the age of eighteen or nineteen, Gide kept a journal all of his life and when these were first made available to the public, they ran to thirteen hundred pages. Pääasiassa homoilua ja sen puolustelua. Gide ei koskaan bylsinyt vaimoaan Madeleinea, mutta kävi kerran jonkun nuoren neidon pukilla, ja siitti siinä yhden tyttären. Toista varvia ei tullut, vaikka neito pyyteli.
ellauri162.html on line 268: Que peuvent donc avoir de commun les écrivains Marcel Camus, Marcel Aymé, Jean-Paul Sartre, Simone de Beauvoir, Louis Aragon, Jacques Prévert, Georges Bernanos, Aimé Césaire, Bernard Clavel, Guy de Maupassant, Georges Sand, les peintres Claude Monet, Gustave Courbet, Honoré Daumier, les compositeurs Hector Berlioz, Maurice Ravel, les politiciens Philippe Seguin (de droite), Jack Ralite (de gauche), le syndicaliste Edmond Maire, le philosophe Jacques Bouveresse, les chanteurs et poètes Georges Brassens, Léo Ferré, l'acteur et humoriste Bourvil, les actrices Catherine Deneuve, Claudia Cardinale, Brigitte Bardot, la chanteuse Mylène Farmer, la madame Miss France Geneviève de Fontenay, les prix Nobel de physique Pierre et Marie Curie, le médecin humanitaire Anne-Marie Gouvet, la chercheuse spécialiste des cancers professionnels Annie Thiebaud-Mony, ou tout récemment le dessinateur de bandes dessinées Tardy… ?
ellauri164.html on line 457: In 1938, Otto Hahn, Lise Meitner and Fritz Strassmann discovered nuclear fission, for which Hahn received the 1944 Nobel Prize for Chemistry. Nuclear fission was the basis for nuclear reactors and nuclear weapons.
ellauri172.html on line 104: Runoilijan oman kertomuksen mukaan hän osasi latinaa, kreikkaa ja hepreaa kuuden vuoden iässä, ja hän oli kääntänyt Platonin Kritonin kirjastosta alle 11-vuotiaana. Runoilijan poika petti isän asian katollisille ja jäi siitä perinnöttömäxi. Nobelisti Szymborska on puolantanut Agrippaa.
ellauri183.html on line 112: He is irritatingly compared to Nobel laureate Isaac Bashevis Singer. "Don't lump me in with Singer. We're very different. I don't go in for the schlemiel interpretation. There's a difference of intent. I am serious. I have not given up the hero -- I simply use heroic qualities in small men like myself. There ought to be more heroes like myself. Idealism has become a strange word."
ellauri184.html on line 781: The characters in the book are fascinating; my Jesuits friends and I laughed and enjoy this book. There were no doubts in our head by the end of the book. We did not feel like it shook our religion or affected the way we perceived God. This book was after all under fiction so everyone that is easily offended stay away from this book and stop complaining about blasphemy and crying around like little kids. Saramago is a Nobel price winner and foremost a grown man that is entitled to his own opinions. This one of his finest, if not the best, of his book in my opinion, a must read. Of course he is dead by now.
ellauri184.html on line 785: This is a bold fearless work and definitely not for the faint of heart. I am not surprised that when this was originally published in 1991, it created lots of controversies with the Catholic Church condemning Jose Saramago for harboring anti-religious vision and his own Portuguese government asking the European Literary Prize to remove this from its shortlist because of the book’s offensive content to religion. Despite this book’s existence, Saramago won the 1998 Nobel Prize for Literature.
ellauri191.html on line 4:
ellauri191.html on line 36: To Alfred Nobel in 1866, in recognition of a step forward into making bombs, which has helped growth explosion in a lot of ways.
ellauri191.html on line 48: Sen lisäxi kulttuuriprofiilit miettivät joka vuosi tarkkaan palkinnon poliittisen sanoman. Ihan seuraamalla kirjallisuus- ja rauhanpalkintojen maa- ja kielijakaumaa voi aika lailla nähdä missä päin on (Amerikkaa kyllä aika johdonmukaisesti hännystellen) ruozalaisten sympatiat olleet kulloinkin. Nobel-palkinto maan A toisinajattelijoille on kiva tapa päästä puun takaa vittuilemaan maan A vallanpitäjille. Hinoa John!
ellauri191.html on line 52: Kaikki typpilannoitteisiin perustuvat räjähteet kexi saxalaiset kemistit 19. vuosisadalla. Lucky Luke kuskasi nestemäistä nitroglyseriiniä. Nobel kexi lisätä siihen savea ja tehdä dynypötköjä, mistä kynäilijät ovat sille ikuisesti kiitollisia.
ellauri191.html on line 708: Nobel).jpg" class="image">Nobel).jpg" src="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/b/bf/Pearl_Buck_%28Nobel%29.jpg/75px-Pearl_Buck_%28Nobel%29.jpg" decoding="async" width="75" height="106" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/b/bf/Pearl_Buck_%28Nobel%29.jpg/113px-Pearl_Buck_%28Nobel%29.jpg 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/b/bf/Pearl_Buck_%28Nobel%29.jpg/150px-Pearl_Buck_%28Nobel%29.jpg 2x" data-file-width="280" data-file-height="396" />
ellauri191.html on line 989: | Nobel,_portrait_en_buste,_pos%C3%A9_au_bureau,_faisant_face_%C3%A0_gauche,_cigarette_de_tabagisme.jpg" class="image">Nobel, portrait en buste, posé au bureau, faisant face à gauche, cigarette de tabagisme.jpg" src="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/08/Albert_Camus%2C_gagnant_de_prix_Nobel%2C_portrait_en_buste%2C_pos%C3%A9_au_bureau%2C_faisant_face_%C3%A0_gauche%2C_cigarette_de_tabagisme.jpg/75px-Albert_Camus%2C_gagnant_de_prix_Nobel%2C_portrait_en_buste%2C_pos%C3%A9_au_bureau%2C_faisant_face_%C3%A0_gauche%2C_cigarette_de_tabagisme.jpg" decoding="async" width="75" height="90" srcset="https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/08/Albert_Camus%2C_gagnant_de_prix_Nobel%2C_portrait_en_buste%2C_pos%C3%A9_au_bureau%2C_faisant_face_%C3%A0_gauche%2C_cigarette_de_tabagisme.jpg/113px-Albert_Camus%2C_gagnant_de_prix_Nobel%2C_portrait_en_buste%2C_pos%C3%A9_au_bureau%2C_faisant_face_%C3%A0_gauche%2C_cigarette_de_tabagisme.jpg 1.5x, //upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/08/Albert_Camus%2C_gagnant_de_prix_Nobel%2C_portrait_en_buste%2C_pos%C3%A9_au_bureau%2C_faisant_face_%C3%A0_gauche%2C_cigarette_de_tabagisme.jpg/150px-Albert_Camus%2C_gagnant_de_prix_Nobel%2C_portrait_en_buste%2C_pos%C3%A9_au_bureau%2C_faisant_face_%C3%A0_gauche%2C_cigarette_de_tabagisme.jpg 2x" data-file-width="719" data-file-height="863" />
ellauri191.html on line 1602: | "who through her magnificent epic writing has – in the words of Alfred Nobel – been of very great benefit to humanity"
ellauri191.html on line 2144: In the Wall Street Journal, Joseph Epstein wrote, "You might not know it, but you and I are members of a club whose fellow members include Leo Tolstoy, Henry James, Anton Chekhov, Mark Twain, Henrik Ibsen, Marcel Proust, James Joyce, Jorge Luis Borges and Vladimir Nabokov. [And, we might add: Virginia Woolf, Joseph Conrad, Anna Akhmatova, Ella Fitzgerald, and Eudora Welty.] The club is the Non-Winners of the Nobel Prize in Literature. All these authentically great writers, still alive when the prize, initiated in 1901, was being awarded, didn't win it."
ellauri191.html on line 2147: The first prize in 1901, awarded to the French poet Sully Prudhomme, was heavily criticised. Many believed that the acclaimed Russian author Tolstoy should have been awarded the first Nobel prize in literature.
ellauri191.html on line 2148: From 1901 to 1912, the committee, headed by the conservative Carl David af Wirsén, weighed the literary quality of a work against its contribution towards humanity's struggle 'toward the ideal'. Leo Tolstoy, Henrik Ibsen, Émile Zola, and Mark Twain were rejected in favour of authors little read today. The choice of philosopher Rudolf Eucken as Nobel laureate in 1908 is widely considered to be one of the worst mistakes in the history of the Nobel Prize in Literature. The main candidates for the prize that year were poet Algernon Swinburne and author Selma Lagerlöf, but the Academy were divided between the candidates and, as a compromise, Eucken, representative of the Academy's interpretation of Nobel's "ideal direction", was launched as an alternative candidate that could be agreed upon. Solzhenitsyn did not accept the award and prize money until 10 December 1974, after he was deported from the Soviet Union. Swedish Academy member Artur Lundkvist had argued that the Nobel Prize in Literature should not become a political prize and questioned the artistic value of Solzhenitsyn's work. The award to Camilo José Cela was controversial as he had moved voluntarily from Madrid to Galicia during the Spanish Civil War in order to join Franco's rebel forces there as a volunteer.A member of the Swedish Academy, Knut Ahnlund, who had not played an important role in the Academy since 1996, protested against the choice of the 2004 laureate, Elfriede Jelinek; Ahnlund resigned, alleging that selecting Jelinek had caused "irreparable damage" to the reputation of the award.
ellauri191.html on line 2150: Strindberg holds the singular distinction of being awarded an Anti-Nobel Prize, conferred by popular acclaim and national subscription and presented to him in 1912 by future prime minister Hjalmar Branting.
ellauri192.html on line 4:
ellauri192.html on line 113: The members of the Nobel jury were guided by the vague words written into the will of Alfred Nobel. The inventor stated that his prize “should go to the person who shall have produced in the field of Literature the most distinguished work of an idealistic tendency.” Wirsén believed that “idealistic tendency” meant of moral or good nature; however, as Burton Feldman reports, the mathematician Gösta "Ja ja de ä Gösta här" Mittag-Leffler, who was a friend of Nobel’s, attested that “the inventor intended ‘idealism’ to mean a skeptical, even satirical attitude to religion, royalty, marriage, and the social order in general.”
ellauri192.html on line 132: But Sully Prudhomme’s 1878 work, La Justice (Justice), is a bold poem indeed. Siinä on paljon optimismia ja idealismia, sydämen asiaa. Dyny-Alfred olisi ollut mielissään. Scientific truth and deeply felt art combine in Sully Prudhomme’s vision to come to the rescue of humankind. This idealism imbued with science is what drew the Nobel committee to award him their first literature prize. Parnassolaiset hurrasivat ja symbolistit jupisivat kateina..
ellauri192.html on line 251: Nobel-skandaaleita
ellauri192.html on line 255: The Nobel Prize in Literature 1984 was awarded to Jaroslav Seifert "for his poetry which endowed with freshness, sensuality and rich inventiveness provides a liberating image of the indomitable spirit and versatility of man."
ellauri192.html on line 263: THE trouble, of course, is that the actual record of choices made by the Swedish Academy for the Nobel Prize in Literature has been capricious and, in too many cases, insulting to critical intelligence. Given the fact that no literary ranking can be either proved or falsified objectively; given the inevitable time lag of taste and renown behind the radical, private advance of genius; errors, oversight, delays in recognition until they guys were dead were unavoidable from the outset. But even when every allowance is made, the record of ''the bounty of Sweden'' (Yeats's candid phrase when he received the Nobel in 1923) is a poor one.
ellauri192.html on line 265: The very first selection was ominous. Both the name and the verse of Sully Prudhomme seem to herald those grounds of unctuous competence, of the official middle ground, so frequently adopted by the Nobel judges. But Prudhomme is by no means the pits. Take Bob Dylan for instance.
ellauri192.html on line 269: Taking into sympathetic account the widest margin of human error, is it possible to take seriously an institution and procedure that passes over the majority of the greatest novelists and renewers of prose in the modern age? James Joyce, Marcel Proust, Franz Kafka (whose presence towers over our sensual literature and of the meaning of a bug, quite a feat for a little man who one should not expect to tower over anything much), Thomas Hardy, Joseph Conrad, Henry James, Andre Malraux, Hermann Broch, Robert Musil, D. H. Lawrence, either escaped the notice of or were, on nomination, rejected by the Nobel committee. Can one defend a jury which prefers the art of Pearl Buck (1938) to that of, say, Virginia Woolf? Paul Claudel, a picee of shit whose dramas we can set fairly beside those of Aeschylus and of Shakespeare just to scare people, never received the accolade. Paul Heyse was chosen, not Bertolt Brecht. Galsworthy is a Nobel, not Carlo Emilio Gadda, one of the most original and inventive writers of fiction in this century. Who the fuck is he? Composer of In-a-Gadda-da-Vida? No that was Iron Butterfly, and a good piece it was indeed.
ellauri192.html on line 273: There are great, canonic names on the Nobel list, choices on which common sense and passionate alertness concur. I have mentioned Yeats. We find Anatole France, Kipling, Shaw, Thomas Mann, Andre Gide, T. S. Eliot, Pasternak, Faulkner, Hemingway, Seferis, Montale, Beckett and Solzhenitsyn (the last, I would guess, a titan among men even more, perhaps, than among writers; what I mean by this is he was tall but not much of a novelist). But place the two lists next to each other, and the cardinal truth springs to view: during these past 83 years, the award of the Nobel Prize in Literature has scored more misses than hits. With eminent exceptions, it is the uncrowned who are sovereign.
ellauri192.html on line 275: But why? It is because it is the Swedes that make the choice, not an internationally chosen jury of important influencers like The New York Times. The disturbingly fallible performance of the Nobel committee for literature is the inevitable mirror of the patrician parochialism of the self-perpetuating selectors.
ellauri192.html on line 283: THIS same bias extends to literary forms. We look in vain on the Nobel register for the experimental, formally subversive, controversial movements and texts that distinguish modernism. No Surrealist has been rewarded, no major Expressionist, no poet or playwright out of the seminal world of Dada or absurdism (Andre Breton, Hugo Ball, Gertrude Stein). The boat is not to be rocked. On august occasion, lyric eroticism and even sorrowful homosexuality are admitted to Parnassus. Radical sexual play in style, in ''amoral'' revaluation, are vetoed. The liberating sensualists, such as John Cowper Powys, supreme in English fiction after Hardy, are left out. Colette is nowhere to be found. Her heir in sensuous contrivance, Nabokov, was blackballed.
ellauri192.html on line 287: Lastly, there is the rumor of the blacklist. No outside observer can show that any such list exists, let alone how and when it was explicitly arrived at. But there are stubborn, unsettling indications. Behind them stands the enigmatic figure and afterlife of Dag Hammerskjold. In one or two cases, the choice of laureate seems to have been largely his. His chill displeasures seem not only to have had great influence, but to persist beyond the grave. The list of lepers, for motives which may, in some masked degree, go back to Hammarskjold's own politics and arcane sexuality, is rumored to include Graham Greene, G"unter Grass and Borges, as it did Malraux (passed over, to de Gaulle's just anger, in favor of a French poet-diplomat close to Hammarskjold, viz. Saint-John Perse). The mere fact that the Nobel Prize in Literature has long passed Borges by suffices to put the whole institution in doubt. But whether any such blacklist is real remains baffled conjecture.
ellauri192.html on line 291: In the hours since the Swedish Academy announced Olga Tokarczuk and Peter Handke as newly-minted winners of the Nobel Prize in Literature, much has been made of the contrast between then.
ellauri192.html on line 297: While Tokarczuk’s win has been widely lauded — The Guardian declared her “the dreadlocked feminist winner the Nobel needed” (aargh! will some future prize go to Estonia's own bluewig girl Sofi Oxanen?) — Handke’s provoked immediate and widespread displeasure. PEN America, an organization that advocates for writers’ liberty, wrote that it was “dumbfounded by the selection of a writer who has used his public voice to undercut historical truth and offer public succor to perpetrators of genocide.” The Slovenian public intellectual Slavoj Žižek told the Guardian that “In 2014, Handke called for the Nobel to be abolished, saying it was a ‘false canonisation’ of literature. The fact that he got it now proves that he was right.”
ellauri192.html on line 321: Since 1901 to 1971, there have been 787 writers coming from different parts of the world nominated for the Nobel Prize in Literature, 67 of which were awarded the prize and Albert Schweitzer was awarded by Nobel Peace Prize on 1953. 12 more writers from these nominees were awarded after 1971 and Elie Wiesel was awarded by Nobel Peace Prize on 1986. Only 72 women had been nominated for the prize starting with Malwida von Meysenburg who was nominated once for the year 1901 and 6 of them have been awarded after all. 10% of the nominees, 5% of the awards. Bra jobb, kulturprofilerna! Kom igen!
ellauri192.html on line 327: His poetry, said James Ragan, director of the USC graduate school’s professional writing program, “was at all times optimistic, reflecting a championing of the human self. I think that’s primarily why he was awarded the Nobel Prize, because he suggested a new liberated spirit in writing (behind the Iron Curtain) after the Stalin era. Although he was a Communist as a youth, he became disillusioned with the party in the late 1920s. Thereafter, he was in and out of party favor during the turbulent decades that followed in Czechoslovakia. The state-run news agency, in announcing his death Friday, described him as “a prominent Czech poet, national artist (and) winner of the 1984 Nobel Prize for Literature.”
ellauri192.html on line 339: STOCKHOLM, Sweden 2009 - Americans Joyce Carol Oates and Philip Roth join Israel's Amos Oz at the top of the buzz surrounding the Nobel Prize in literature, especially after the most prominent judge broke from his predecessor and said U.S. writers are worthy of the coveted award.
ellauri192.html on line 344: Sometimes even those feints aren't enough. The academy suspected a leak last year when Le Clezio surged to No. 1 in Nobel betting a day before the announcement.
ellauri192.html on line 531: The award of the Nobel Prize for Literature in 1984 to Jaroslav Seifert — a poet identified with reformism and not favored by the Husák regime—was a bright spot in an otherwise bleak cultural scene of the time. Tuttua ruozalaisten peukutusta länkkäreille taas. Philip Rothin kotizhekki, beatlesien näköinen Ivan Klima ei sopinut ruozalaiseen klimaattiin, eikä Philipkään.
ellauri192.html on line 641: Seifert was awarded the Nobel Prize in Literature in 1984. Due to bad health, he was not present at the award ceremony, and so his daughter received the Nobel Prize in his name. Even though it was a matter of great importance, there was only a brief remark of the award in the state-controlled media. He died in 1986, aged 84, and was buried at the municipal cemetery in Kralupy nad Vltavou (where his maternal grandparents originated from). Not in the Jewish cemetery, perish the thought!
ellauri192.html on line 645: Few Americans have ever heard of Jaroslav Seifert, whose poems are virtually unobtainable in the United States, but scholars who are acquainted with his work said yesterday that the Czech poet fully deserves the Nobel Prize awarded to him. Thogh an old commie, he is (or was) now staunchly on our side.
ellauri192.html on line 647: ''Seifert is a great poet who embodies the majestic tradition of Czech poetry - he deserves the Nobel Prize,'' said Maria Banerjee, who wrote the Seifert entry for the Encyclopedia of World Literature. Mrs. Banerjee, who hails from Bangla Desh (just joking, he is Maria Nemcova married to a Banerjee), is a specialist in Slavic literature, who teaches Russian literature at Smith College, added that Mr. Seifert "is (or was) the best of a remarkable group of poets who came into prominence in the 1920's."
ellauri192.html on line 651: George Gibian, a professor of Russian and comparative literature at Cornell University, agrees that Mr. Seifert deserves the Nobel. ''I'm glad the world has caught up with him,'' he said. ''He is (or was) the grand old man of Czech poetry, a combination of Robert Frost and E.E. Cummings. He deserves it for his recent poetry, but especially for his poetry of the 1920's and 30's.''
ellauri194.html on line 4:
ellauri194.html on line 535: Abhijit Banerjee, Nobel laureate economist
ellauri194.html on line 672: - Abhijit Banerjee (s. 1961), intialais-yhdysvaltalainen taloustieteilijä, Nobelin taloustieteen palkinnon saaja
ellauri196.html on line 4:
ellauri196.html on line 188: Auden rakensi Tolkienille mainetta Amerikassa, oli opiskellut itse Oxfordissa, outo hyypiö joka söi ja kämppäili tuttujen kotona, missä yöksi kasasi peitokseen kaiken litteän irtaimen mitä huoneessa oli patjat matot, taulut seiniltä. Auden, joka ei saanut ruotsalaisilta Nobelia koska halveerasi Hammarsjköldiä ansaitusti messias-kompleksista - Auden kävi sittemmin Tolkienin kotona ja puisteli päätään: olipa ikävä ja ummehtunut huusholli.
ellauri196.html on line 470: Tämä tuli mieleen tosta Anatole Francen Pingviinien saaresta. Kauan sitten iäkäs munkki purjehti kohti Pohjoisnapaa ja löysi sieltä Pingviinien saaren. Huononäköisenä hän luuli saaren asukkaita ihmisiksi ja kastoi heidät kristinuskoon. Jumalalle ei taivaallisen neuvonpidon jälkeen jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin muuttaa pingviinikansa oikeiksi ihmisiksi. Pingviinien saari hinattiin lautalla Euroopan läheisyyteen, ja näin pingviinit ottivat paikkansa eurooppalaisten kansakuntien joukossa. Nobelisti Anatole Francen ilmeisen mieluisa tehtävä on ollut kronikoida pingviinien myöhemmän historian vaiheet yksien kansien väliin.
ellauri196.html on line 842: Onko runous vielä mahdollista v 1975? What has been the contribution of dynamite to the centuries-long diatribe on the meaning of life? I refer to human life and not to the appearance of the amino-acids, tarkentaa Montane Nobel-puheessa.
ellauri196.html on line 900: Elfriede Jelinek, an Austrian Jew, won the Nobel in Literature in 2004. According to the committee, she got it for revealing the absurdity of society´s cliches and their subjugating power. Take that, society´s cliches! One Swedish Academy member wasn´t exactly a fan. He quit in a fit, claiming that Jelinek´s writing is "whining, unenjoyable public pornography". Bet if it had been enjoyable private pornography, then his stance would have been different.
ellauri196.html on line 906: Jelinek syntyi Mürzzuschlagissa, mutta kasvoi Wienissä. Hänen isänsä Friedrich Jelinek oli tšekinjuutalainen kemisti ja äiti Olga Ilona (o.s. Buchner) romaniansaksalainen ohjaaja. Nobelisti Montale ei pitänyt ohjaajista. En minäkään, kaikki tuntemani ovat olleet paskiaisia.
ellauri197.html on line 4:
ellauri198.html on line 4:
ellauri198.html on line 846: While Yeats was playing with esoterica, Ireland was rife with internal strife and a world war flitted past. He was now the “sixty-year-old smiling public man” of his poem “Among School Children,” which he wrote after touring an Irish elementary school. He was also a world-renowned artist of impressive stature, having received the Nobel Prize for Literature in 1923. At night the poet could “sweat with terror” because of the surrounding violence, but otherwise he was enjoying himself royally. His collection The Dark Tower (1928) is often considered his best single book.
ellauri203.html on line 4:
ellauri203.html on line 298: Czesław Miłosz sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1980. Kommunistinen Puola sensuroi hänen teoksiaan, mutta niitä julkaistiin maanalaisina painoksina. Rautaesiripun kaaduttua vuonna 1989 Miłosz saattoi palata Puolaan. Hän asettui asumaan osaksi Krakovaan mutta säilytti myös Kalifornian-kotinsa siltä varalta ettei viihtyisikään Puolassa. Miłosz heitti Israelin holokaustimuistopaikalle kunnialaatan. Hän kuoli 2004 kotonaan Krakovassa 93-vuotiaana. Hänet on haudattu Krakovan Kazimierzissa sijaitsevan Kalliokirkon (Kościół na Skałce) Varattomien veljien kryptaan.
ellauri203.html on line 348: Vangittu mieli ( puolaksi: Zniewolony umysł ) on puolalaisen kirjailijan, runoilijan, akateemisen ja Nobel-palkitun Czesław Miłoszin vuonna 1953 julkaisema tietokirjallinen propagandateos. Se julkaistiin ensimmäisen kerran englanniksi Jane Zielonkon käännöksenä vuonna 1953.
ellauri204.html on line 4:
ellauri204.html on line 682: Lord of the Flies is a 1954 novel by Nobel Prize-winning English author William Golding. The book’s premise focuses on a group of British boys stranded on an uninhabited island and their attempt to govern themselves, with disastrous results. Golding wrote his book as a counterpoint to R.M. Ballantyne’s youth novel The Coral Island, and included specific references to it, such as the rescuing naval officer’s description of the children’s pursuit of Ralph as “a jolly good show, like the Coral Island”.
ellauri204.html on line 688: Bregmanin ottaa esimerkiksi siitä, kuinka meidät saadaan uskomaan ihmisen pahuuteen, Nobel-palkitun kirjailijan William Goldingin luoman synkän ihmiskuvan, jonka tämä esittää Kärpästen herrassa, ja muistuttaa, että todellisuudessa asia on aivan toisin ja kertoo vuosien takaisesta tapauksesta, jossa kuusi (6) poikaa päätyi autiolle saarelle ja he toimivat aivan päinvastoin kuin Goldingin kuvitteellinen koneellinen poikia. Kun pelastajat saapuivat, pojat olivat iloisia ja hyvinvoivia: yhteistyöllä he onnistuivat hankkimaan niin ravintoa kuin juomavettäkin, punttisalin ja sulkiskentän vieläpä. No niin pystyivät Goldinginkin pojat, mutta ne jakautuivat heimoihin, jotka ottivat verisesti yhteen keskenään.
ellauri205.html on line 4:
ellauri206.html on line 4:
ellauri207.html on line 3:
ellauri207.html on line 172: Näistä on ehkä kädellinen ennestään tuttuja. Vinosuinen Michael Douglas näyttää olevan aika veijari. Douglas and Zeta-Jones hosted the annual Nobel Peace Prize concert in Oslo, Norway, on December 11, 2003. In August 2014, Douglas was one of 200 public figures who were signatories to a letter to The Guardian opposing Scottish independence in the run-up to September´s referendum on that issue.
ellauri207.html on line 224: Mikki Hiiren ullakkoasunto oli vaan 1 suuri huone. Siellä hän kyllä viihtyisi, Mikin molo poskessa. Äkkirikastuneen laahustajan kukkoilu Nobelmäklarnan toimistossa ja kostoretki netissä on rotinkaisten mieleen. Ei niin että kermaperseilyssä olis jotain vikaa, kuha se olen minä joka kermaperseilen. Rötöstely on aivan paikallaan kuha kohde on myös rikollinen.
ellauri207.html on line 230: Hän ehosti izensä ja pani päähän silmälasit ja blondin peruukin. Siten sonnustautuneena ja Norjan passilla hän ostaa nipun typerillä nimillä varustettuja Ikea-huonekaluja ja niihin kuuluvan lastulevyn aromin. Sänky on Hästens. Saikohan Stieg provikaa myös tuotesijoittelusta? Todennäköisesti kyllä. Lasku oli hieman yli 90K kurnua. Teevee oli kokonaista 18-tuumainen. Hölmö mixei se mennyt norjalaisexi öljyprinsessaxi sonnustautuneena myös Nobel-mäklareihin? Ois saanut palvelua. Ehkä se vaan ihan tahalteen kaivoi verta nenästään. Sai suuttua.
ellauri210.html on line 4:
ellauri210.html on line 1238: George Bernard Shaw (26. heinäkuuta 1856 Dublin, Irlanti – 2. marraskuuta 1950 Hertfordshire, Englanti) oli irlantilaissyntyinen, brittiläinen näytelmäkirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1925. Hänen tunnetuin näytelmänsä on Pygmalion (1912), jonka pohjalta on tehty elokuva Pygmalion (1938) ja yhdysvaltalainen musikaali My Fair Lady. Shaw sai Pygmalionin elokuvakäsikirjoituksesta parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscar-palkinnon, ja hän on ensimmäinen henkilö, joka on palkittu sekä kirjallisuuden Nobelilla että Oscarilla.
ellauri210.html on line 1250: George Shaw, known at his insistence as Bernard Shaw, was an Irish playwright, critic, polemicist and political activist. His influence on the Western hemisphefre, culture and politics extended from the 1880s to his death and beyond. He wrote more than sixty plays, including major works such as Man and Superman (1902), Pygmalion (1913) and Saint Joan (1923). With a range incorporating both contemporary satire and historical allegory, Pshaw became the leading dramatist of his generation, and in 1925 was awarded the Nobel Prize in Literature.
ellauri210.html on line 1268: In 1938 he provided the screenplay for a filmed version of Pygmalion for which he received an Academy Award. He died, aged ninety-four, having refused all state honours, except the Nobel prize and the Oscar.
ellauri211.html on line 4:
ellauri213.html on line 4:
ellauri213.html on line 335: In theory, San Francisco State University President Lynn Mahoney is correct in stating that a university is a place where different ideas are presented, discussed and analyzed so that individual conclusions can be drawn. But does that justify giving an unrepentant terrorist a forum to address the students? What will she teach them? The proper way to hijack an aircraft, based on her success in 1969, and what mistakes to avoid based on her failure in 1970? When I was a student in university, I often faced new ideas that ran contrary to my beliefs. But these perspectives were presented by knowledgeable, respectable academics. Some were Nobel Prize winners. None were terrorists. Most of them were Jews.
ellauri214.html on line 4:
ellauri214.html on line 588: Olga Tokarczuk on yksi Puolan suosituimmista ihmisistä. Luultavasti kukaan ei ole kuullut siitä, että kirjailija voitti Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Vimma pyyhkäisi paitsi koko Puolan myös maailman. Toistaiseksi erittäin vaatimaton Olga Tokarczuk on tullut fanien ja toimittajien kysynnäksi. Vaikka hän antaa itse paljon haastatteluja, hän puhuu harvoin yksityiselämästään. Tiedetään, että hän on Grzegorz Zygadłan onnellinen vaimo, kuusi vuotta nuorempi kuin hän, koulutukseltaan filologi. Olga Tokarczukilla on myös poika Zbigniew, joka on hänen ensimmäisen avioliitonsa hedelmä kustantaja Roman Fingasin kanssa. Olgan kirjassa ovat naiset hyvixiä ja/tai fixuja, miehet pahixia ja/tai tyhmiä. Nii oikke, maxellaan vähän kalavelkoja. Näytetään niille pillua muttei anneta. Koko kirja on aikuisten satua. Eikä edes niin kovinkaan aikusten.
ellauri214.html on line 638: No niin, nyt marssitetaan esiin Stasi-tyyppejä. Ne on kuin jotain mafiosoja. Nobelisti ansaizee näin vapaan maailman kannuxia. Maxu tulee mitalina jälkijunassa.
ellauri216.html on line 4:
ellauri217.html on line 4:
ellauri217.html on line 71: It was this book that earned Naguib Mahfouz condemnation from Omar Abdel-Rahman in 1989, who called on him to repent or be killed, Abdel-Rahman also claimed that "If this sentence had been passed on Naguib Mahfouz when he wrote Children of the Alley, Salman Rushdie would have realized that he had to stay within bounds" after the Nobel Prize had revived interest in it. As a result, in 1994 – a day after the anniversary of the prize – Mahfouz was attacked and stabbed in the neck by two extremists outside his Cairo home. Mahfouz survived the attack, yet he suffered from its consequences until his death in 2006. Salman sai myös luovuttaa silmän silmästä loppupeleissä, yhtä tyhmänä kuin Daabas. Silmäpuoli Sinbad merenkulkija, Popeye the sailor man!
ellauri217.html on line 260: Älkää spoilatko, tää on hieno päivä ärjyi Saddam. Jumala on kuollut, se lainas Nietzscheä. Arafat kävi seuraavaxi nirhaamassa sen jumalan puolesta. Onko Yasser ehkä kopsannut Nobelin kexinnön: dynamiittipötkön? Nitroglyseriini tunnettiin, Alfred kexi tehdä siitä turvallista savella. Arafat put a spotted dick on his head and went to see the Trustee. Trusteen nimi oli Katri-Helena. Kirjamies ja lavatähti kohtaavat. Mikä sai sinut pettämään kansan asian? No salamiakki! Ei kyllä se paukkupullo oli ydinpommi mieluummin, kun ottaa huomioon tän bühleinin ajoituxen.
ellauri219.html on line 4:
ellauri219.html on line 280: Published in 1954, Aldous Huxley’s work, The Doors Of Perception, was required reading for the countercultural elite in the 60s. Detailing the author’s own experience of taking mescaline, it chimed with the consciousness-expanding ethos of the decade, and even gave The Doors their name. He was nominated for the Nobel Prize for Literature in seven different years and died on November 22, 1963, the same day that both With The Beatles was released and President John F Kennedy was assassinated. Aldousin veli oli Sir Julian Sorell Huxley (22. kesäkuuta 1887 - 14. helmikuuta 1975) oli brittiläinen biologi, joka kannusti pelagiolaista Teilhard de Chardinia. Huxleyt oli kaiken kaikkiaan hyvin suspekteja.
ellauri219.html on line 354: Along with Edgar Allan Poe (No.8), HG Wells shaped the modern sci-fi story. After penning groundbreaking novels such as The Time Machine and War Of The Worlds in the late 1800s, he turned to writing more political works and also became a four-time nominee of the Nobel Prize In Literature.
ellauri219.html on line 434: George Bernard Shaw was an Irish playwright who helped shape modern theatre. The first person to receive both a Nobel Prize (in 1925, for Literature) and an Oscar (in 1939, for Best Adapted Screenplay, for Pygmalion). His works continue to be staged in the 21st Century.
ellauri220.html on line 4:
ellauri221.html on line 4:
ellauri222.html on line 33: Prix Nobel de littérature
ellauri222.html on line 39: ...a man who was a towering intellectual (but short), a charismatic personality (but nasty) and Nobel Prize winner (anti communist) who searched in his writing for an answer (haha what did he find? EFK?) to the spiritual wilderness at the core of the human experience – but also (and above all) a petty man replete with human faults. Tää on tietysti Sale, jonka rusikointi jatkuu tässä Salen dickensiläistä pikareskiromaania lukiessa. Tämä albumi on jatkoa albumille 52, jossa Salea on jo alustavasti rökitetty.
ellauri222.html on line 92: LOS ANGELES—Born in Canada into an immigrant Jewish family in 1915, Nobel Prize-winning author Saul Bellow had a traditional Jewish upbringing, which included Torah study, Talmud, and Hebrew. Yet Rabbi David Wolpe observes that Bellow had an ambivalent relationship with Judaism.
ellauri222.html on line 98: Saul Bellow is the only American Jewish author to have won the Nobel Prize in Literature, and has also won three Pulitzer Prizes. In his new book, Greg Bellow, who holds a Ph.D. from the California Institute of Social Work and was a practicing psychotherapist for many years, divides his father’s life into “Young Saul” and “Old Saul.” He describes Young Saul as a sociable and funny man, full of questions. During the 1930s and ’40s, Saul was a Marxist and a “genuine believer” in radical philosophy. He believed that World War II was a war between communism and capitalism, and he was convinced that “come the Revolution there will be a flowering of society,” according to Greg’s book.
ellauri222.html on line 141: This notion that Bellow’s achievement as a novelist was redemptive of the form was a consistent theme in the reviews up through “Herzog.” So was the notion that his protagonists were representatives of the modern condition. After “Herzog,” those reactions largely disappeared. People stopped fretting about the death of the novel, and Bellow’s protagonists started being treated as what they always were, oddballs and cranks. But the critical reception of Bellow’s books in the first half of his career funded his reputation. It cashed out, ultimately, in the Nobel Prize. Nobels are awarded to writers who are judged to have universalized the marginal.
ellauri222.html on line 257: For a man for such small balls, he had huge needs. The writing life needed to be supported. He failed his children; he left them, and it was a wound he carried around like a medal. He knew the cruelty of this. At the very end, though he was not Rosie's father (oops), he was in the house. He and Rosie would watch The Lion King together: in the final, unpleasant stages of his last illness, he was at the point where he didn't mind watching that same film over and over. I was somehow managing Rosie and Saul in the same way." Do they have a relationship with Saul's sons? Not really. Rosie has special needs, and Jänis is focused very much on her. Their house is cozy, not grand, there just happen to be photographs of a Nobel laureate on almost every shelf. Guess which one?
ellauri222.html on line 837: British critics tend to regard the American predilection for Big Novels as a vulgar neurosis — like the American predilection for big cars or big hamburgers. Oh God, we think: here comes another sweating, free-dreaming maniac with another thousand-pager; here comes another Big Mac. First, Dos Passos produced the Great American Novel; now they all want one. Yet in a sense every ambitious American novelist is genuinely trying to write a novel called USA. Perhaps this isn’t just a foible; perhaps it is an inescapable response to America – twentieth-century America, racially mixed and mobile, twenty-four hour, endless, extreme, superabundantly various. American novels are big all right, but partly because America is big too. You need plenty of nerve, ink and energy to do justice to the place, and no one has made greater efforts than Saul Bellow. In 1976 Bellow was awarded the Nobel Prize for Literature, praised by the Swedes ‘for human understanding and subtle analysis of contemporary culture’. Many times in Bellow’s novels we are reminded that ‘being human’ isn’t the automatic condition of every human being. Like freedom or sanity, it is not a given but a gift, a talent, an accomplishment, an objective. The busiest sections of the Chicago bookstores, I noticed, were those marked ‘Personal Growth’.
ellauri226.html on line 89: Sanoi sardiiniasuinen Grazia Deledda parhaisiinsa pukeutuneille Nobel-vieraille pokatessaan toiselle vielä pyylevämmälle italiattarelle, Matilda Seraolle alunperin tarkoitetun nobelpalkinnon vuonna 1926. Matildalta dynamiittipötkö meni sivu suun koska pelle Mussolini torppasi sen signora Seraon allekirjoitettua Benedetto Crocen antifasistisen manifestin. Serao kuoli vuoden kuluttua sydäninfarktiin. Vielä yxi paxu ruumis pää alaspäin hirtetyn Beniton syntilistalle.
ellauri226.html on line 91: Deleddalla oli britti kannustaja pornografisessa D.H.Lawrencessa, josta on jo paasaus albumissa 117. Taavi oli ilmeisesti vielä niin kärmeissään saapasrengeille suuren sodan jäljiltä, ettei sen sielu sietänyt lukea Seraota eikä sitä toista mahtailevaa pikkumiestä, mikäs sen nimi taas olikaan oli, d'Annunzio. Lyön vaikka vetoa että Taavi suunnitteli vetää wiixeen Graziaa käydessään Sardiniassa 5v aikaisemmin, ja Nobel-palkinto oli sen tapa sanoa Deleddalle "Grazie".
ellauri226.html on line 111: Sentään sympaattista Grazialta että se piti (ainakin siihen asti) lyhimmän Nobel-kiitospuheen. Danke schön und auf Wiedersehn, jotain tollasta.
ellauri226.html on line 140: Nuovo, however, looked placid and tame. Nuovo was home to the Nobel laureate Grazia Deledda, whose novels Lawrence so admired, but her modest birthplace was closed. We walked around aimlessly, seeing the place through his eyes, but, of course, through Lawrence’s eyes “there’s nothing to see.” This is no longer quite true; there are two good museums in town. But, by now, it had taken on the sound of a mantra. “Sights are an irritating bore,” he wrote. “Happy is the town that has nothing to show.”
ellauri236.html on line 143: Chasen kirjojen nimet ovat korutonta E-F-K kertomaa. Ne on lähes kaikki suomennettu. Chase on 1 kaikkien aikojen myydyimpiä kirjailijoita. Eli kuten sanottu, mixi vaivautua kynäilemään mitään muuta? No noobelia ei näillä kyllä saa. Nobelkirjojen sivut kirjastossa on harvemmin tarttuneet tahmaisina toisiinsa. Sixi epäilen että myös tuntemattoman suomalaisen taiteilijan työ "Isokukko Uljas" (alla) on jäävä dynamiittipalkinnotta.
ellauri238.html on line 761: Since the 1960s, he was nominated several times for the Nobel Prize in literature. His books have been translated into 38 languages. Sodan aikana se kuului vastaritaliikkeeseen. Mihinkähän niistä? Nobel kimityxistä päätellen ei ainakaan kommunistiseen. Hyvin päätelty Robin! Herbert was educated as an economist and a lawyer. Herbert was one of the main poets of the Polish opposition to communism. Se oli porvari ties monennessa polvessa.
ellauri238.html on line 865: Alter stressed it was important to remember that Amichai is not simply an Auden or a William Carlos Williams writing from right to left. Far from it! Yehuda Amichai was an Israeli poet and author, one of the first to write in colloquial Hebrew in modern times. Amichai was awarded the 1957 Shlonsky Prize, the 1969 Brenner Prize, 1976 Bialik Prize, and 1982 Israel Prize. He also won international poetry prizes, and was nominated several times for the Nobel Prize in Literature.
ellauri243.html on line 680: Mises kirjoitti ja vittuili laajasti klassisesta liberalismista. Hän kannatti täysin vapaata markkinataloutta ja vähimmäistä yövartijavaltiota. Misesillä oli ratkaiseva vaikutus oppilaaseensa Friedrich von Hayekiin, joka sai sittemmin taloustieteen Nobel-palkinnon (no tietysti) ja tunnettiin myös liberalismia puolustavana kirjailijana ja filosofina. Hayek on sanonut kääntyneensä sosialismista liberalismiin parikymmenvuotiaana 1920-luvulla nimenomaan opettajansa Misesin teosten Liberalismi ja Sosialismi ansiosta.
ellauri245.html on line 541: Terbovenin Joosepilla oli koko Norjan suurin konttori. Jooseppi veljeili Quislingin kanssa eikä totellut muita naziveljiä kuin Aatua. Joosepilla ei ollut kovin paljon alaisina saxalaisia mutta se jaxoi vittuilla norjalaisille siviileille vaikka miehitysarmeijan komentaja koitti toppuutella. Rakensi keskitysleirin Levangeriin, vainosi vähiä juutalaisia ynnä teki paljon muuta pahaa. Kun loppupeleissä ei sitten mistään tullut mitään se räjäytti izensä ilmaan viluntorjuntabunkkerissa 50 kg latingilla dynamiittia. Se oli kaikkien aikojen parhaiten ansaittu Nobelin palkinto. Quisling kidutettiin kuoliaaxi vastoin Norjan silloisia lakipykäliä (viikinkiaikaan se olis ollut varmasti a-ok). Inter arma silent leges.
ellauri246.html on line 54: Agnonin kertomus Morsiuskatos ilmestyi 1931, ja hänestä tuli sen ansiosta johtava hepreankielinen kirjailija. Hänelle myönnettiin kahdesti sekä Bialik-palkinto että Israelin valtion kirjallisuuspalkinto. Vuonna 1966 hän sai ensimmäisenä israelilaisena Nobelin kirjallisuuspalkinnon yhdessä Ruotsissa asuvan saksanjuutalaisen runoilijan Nelly Sachsin kanssa. Palkinnon vastaanottotilaisuudessa Agnon esitteli itsensä näin: ”Johtuen historiallisesta katastrofista, jossa Rooman keisari Titus tuhosi Jerusalemin ja Israelin kansa karkotettiin maanpakoon, minä satuin syntymään yhdessä maanpakolaisuuden kaupungeista. Mutta itse olen aina pitänyt itseäni syntyperäisenä jerusalemilaisena.”
ellauri246.html on line 60: Nelly Sachs (oik. Leonie Sachs, 10. joulukuuta 1891 Berliini – 12. toukokuuta 1970) oli saksalais-ruotsalainen runoilija. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1966. Sachs syntyi Berliinissä varakkaaseen keskiluokkaiseen juutalaisperheeseen. Hän oli tehtailija William Sachsin ja tämän vaimon Margaret (o.s. Karger) Sachsin ainoa lapsi. Perhe oli sivistynyt, uskonnollisesti liberaali ja täysin assimiloitunut saksalaiseen kulttuuriin. Nuori Nelly opiskeli musiikkia, tanssia ja kirjallisuutta. Viisitoistavuotiaana hän luki Gösta Berlingin tarun ja kirjoitti ihailijakirjeen Selma Lagerlöfille. Tästä alkoi ihailijakirjeenvaihto, jota kesti 35 vuotta.
ellauri246.html on line 69: Vuonna 1966, yhdessä israelilaisen kirjailijan Samuel Josef Agnonin kanssa Nelly pokkasi Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Sachs oli vuoteen 2009 asti ainoa saksalais-ruåzalainen naiskirjailija, joka on saanut tämän palkinnon. 2009 sen sai Herta Müller, Celanin maanmies ja samanlainen antikommunisti Ceausescu-survivori.
ellauri246.html on line 189: Joseph Brodsky (alun perin Iosif Aleksandrovitš Brodski, ven. Иосиф Александрович Бродский, 24. toukokuuta 1940 Leningrad, Neuvostoliitto – 28. tammikuuta 1996 New York, Yhdysvallat) oli venäläissyntyinen yhdysvaltalainen runoilija. Hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1987. Selvä pysähtyneisyyden ajan poliittinen broileri. Kaikki njeuvostoliittolaiset dynypalkitut ovat pokanneet länkkäreille ja pyllistäneet kotimaahansa, paizi Solohov, joka pyllisti vasta vähän lopuxi. Se ei ole sattumaa, se on ukkotemian huolellisen propagandatyön tulosta.
ellauri246.html on line 360: Mutta venäjä, Neuvostoliiton runous oli lähellä. Hän on aktiivisesti assimiloitu, käsittely, kokemus Bagritskyä, oli Boris Slutskyn fani. Marina Tsvetaeva, Osip Mandelstam ja Boris Pasternak, toinen venäjän juutalainen joka sai kutsun Tukholmaan Nobel-juhliin muttei päässyt tulemaan.
ellauri246.html on line 362: Pasternakille myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1958, mutta hän joutui luopumaan palkinnon vastaanottamisesta, koska ei olisi voinut palata takaisin Tukholmasta Neuvostoliittoon, mikäli hän matkustaisi Ruotsiin vastaanottamaan palkinnon. Literaturnaja gazeta tuomitsi palkinnon myöntämisen Pasternakille vihamieliseksi teoksi Neuvostoliittoa kohtaan. Pasternak erotettiin myös Neuvostoliiton kirjailijaliitosta viisi päivää Nobel-palkinnon myöntämisen jälkeen.
ellauri246.html on line 388: Viittaus päätelmään: Suuren runoilijan työ on kiittämätön asia. Tälle olisi omistettava vuosia ja kirjoittaa monikulttuurinen tutkimus. Asenne kohti häntä on epäselvä. On ihmisiä, monet heistä, ja he ansaitsevat syvän kunnioituksen, jotka eivät siedä Josifin laajaa runoutta. Sitä pidetään erityisesti myöhäisissä näytteissä, kylmänä, riistettynä elämästä. Mutta se, anna sen olla kylmä, täysin omistettu. Maahanmuutoksessa Joseph Alexandrovich kääntyi välittömästi esseegenrelle ja kirjoitti niitä elämänsä loppuun. Ja puheessaan, jota Nobel-palkinto Laureat perinne perinteisesti pitävät, hän korosti uudelleen sitä, että pitää runoutta pelkästään yksilön asiasta, ja itse on yksityinen henkilö. Vittuako menivät julkaisemaan ne edes samizdattina.
ellauri246.html on line 533: Kaikista mitä Brodsky omistaa, ei puutu vain lahjakkuutta, vaan kyky luoda ihanaa. Ja ulkomailla, jonkun muun paikan edessä, hänen edessään sama arkki. "Tämä valkoinen, tyhjä paperiarkki on täynnä rivejä. Tyhjyys voitetaan luovuudella. " Tässä on kaava, joka Brodsky tarjoaa taistelun tyhjästä. Aitoaan testataan ei-olemassaolo, turha kiirehtiä ikuisuudessa. Luovuus oli ainoa lanka, joka yhdistää Brodskin todellisuuteen, ja se on luovuutta, kuten me tiedämme runolla "Uusi elämä" (1988, Nobelin palkinnon toimituksen jälkeen) innostuksella kaiken pahan maan kasvoilta. Brodskin tuomioistuin itse on paljon tiukempi. Ehkä kirjoittaja itse on pettynyt niihin teksteihin, joista pidämme. On väistämätön ajatus henkilö, jolla on tehostetut vaatimukset. Dostoevskyn omistuksessa olevassa artikkelissa Brodsky toteaa, että kesken luovuutta alkaa haluta itseparannusta, mieluiten pyhyyttä. Mutta tietyssä vaiheessa sanataiteilija huomaa, että hänen sulka on saavuttanut enemmän menestystä kuin hänen sielunsa. Ja sitten hän asettaa tehtävän vähentää luovuuden ja persoonallisuuden välistä kuilua. Näin ollen moraalisen itseparannusongelma tulee esiin. "Mitä sinä työskentelet nyt?" - "Työskentelen itseäni". Oletko työskennellyt hyvin? kysyi Rodin kavereilta. Kuis käsi käyb, kysyi Jaakko Hintikka apupojilta.
ellauri246.html on line 864: Nobel-palkinnoista. Brodsky uskoi aina, että hänelle voitaisiin merkitä tämä erittäin arvostettu palkkio. Hänellä oli urheilun luonteeltaan kilpaileva laskimo - nuorista vuosilta välittömän reaktion muiden ihmisten runoihin: Voin tehdä sen paremmin. Eri palkintoja ja palkintoja, jotka putosivat siihen vuoden 1972 jälkeen, hän hoiti pragmaattisesti tai ironisesti antamatta heille paljon merkitystä. Mutta Nobel-palkinto oli hänelle, sekä kaikille venäläisille, erikoishalolle. Nobel-komitean työtä pidetään salaisena, mutta huhujen mukaan Brodski nimitettiin jo vuonna 1980, jolloin Caclaw Milos tuli Laureate. Ja nyt on tietoa Nobelin valinnasta 1987, jossa Brodsky oli mukana. Palkinnon myöntäminen, Nobel komitea laatii lyhyesti, mikä on laureatin tärkein ansio. Diplomassa Brodskyllä seisoi: "Kattavalle kirjallisuudelle, joka erottaa ajatuksen ja runollisen voimakkuuden selkeyden."
ellauri246.html on line 866: Nobel-palkinnon Brodsskin myöntäminen ei aiheuttanut tällaisia riita-asioita ja ristiriitoja kuin muutamat muut Nobel-komitean päätökset. Vuoteen 1987 mennessä hän oli jo tuttu ja eniten sympaattinen luku Euroopan ja Amerikan älyllisissä piireissä. Hänen muistelman proosa oli intiimi ja koskettava. Hänen jakeidensa käännöksissä kunnioitettiin ja joskus ihailua, ja kaikki länsillä tiesivät runolliseen maineeseensa kotimaassaan. Nobel-komitean päätös, suosionosoitukset veteraanien todistuksen mukaan luettiin toimittajille ja yleisölle, oli erityisen voimakas ja pitkä. Brodsky sanoi ensimmäisessä haastattelussa palkinnoista: "Hän loi Venäjän kirjallisuutta, ja Amerikan kansalainen sai sen." Epistä.
ellauri246.html on line 894: Venäjän runoilija I. Brodsky (On mielenkiintoista huomata, että maailman tietosanakirja on nimeltään American) nuorimpien kirjailijoiden, jotka ovat kunnioittaneet Nobelin palkkiokirjallisuutta.
ellauri246.html on line 895: Vuonna 1987, kun se tapahtui, hän oli 47-vuotias. Joseph Alexandrovich Brodsky Muut Nobel Laureate Alexander Isavich Solzhenitsyn symboloi nykyaikaista kirjallisuutta koko kulttuurimaailman edustuksessa.
ellauri246.html on line 922: I. Brodsskyn Nobelin palkinto ei ole odottamaton. Hän oli tietysti oikeutetusti nolo siitä, että viides venäläinen kirjailija on sekin amerikkalainen. Nobel-komitea noudattaa kaavaa kuin sarjamurhaaja.
ellauri246.html on line 928: Nobelin luennon ensimmäisistä sanoista päätellen hän imutti itseään yksityisesti ja tämän koko sosiaalisen roolin erityisen käyttöiän mieluummin.
ellauri248.html on line 303: Tammen ja WSOY:n Nobel-sarjassa ilmestyi kolmekymmentä kirjaa vuosien 1976 ja 1977 aikana. Lyriikka-antologiaa Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa lukuunottamatta kaikki sarjan nimekkeet olivat uusintapainoksia aiemmin julkaistuista kirjoista. Sarjaan sisältyvät kahden teoksen yhteisniteet ilmestyivät tässä asussa yleensä ensimmäistä kertaa, mutta nämäkin koostuivat aikaisemmin erillisinä ilmestyneistä nimekkeistä. Kaikesta päätellen Nobel-sarjaa ei tarkoitettukaan jatkuvaksi, vaan enemmänkin kertaluonteiseksi paketiksi. Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa -valikoimaan laatimassaan esipuheessa sen koonnut Aale Tynni viittaa kirjallisuuspalkinnon lähestyvään 75-vuotispäivään (ensimmäinen palkinto myönnettiin vuonna 1901), joten arvelisin tämän merkkipaalun innoittaneen Tammea ja WSOY:ta ottamaan nobelistiensa teoksista uusia painoksia niiden Nobel-statusta korostaen.
ellauri248.html on line 305: Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa. WSOY, 1976
ellauri248.html on line 336: *CHECK = mullontää (ei välttämättä Nobel sarjassa). Jotkut muut olen joskus lukenut mutta olivat niin tylsiä etten ole huolinut. Kyllä näistäkin on jotkut vitun tylsiä.
ellauri254.html on line 60: ETA Hoffmanista on mulla jo nippu linkkejä. German storywriter E.T.A. Hoffmann appears to have suffered and died from tabes dorsalis. Eli kuppaan kuoli tämä kaveri. Se väsäsi sen Nussknackerin, joulukuusen koristeen jonka sain Berliinistä Shanshanilta, johon "siitä vaan sano" Zhaikovski teki musiikin. Varsin mitätön Gerard de Nerval (salanimi) esitteli saksankielistä kirjallisuutta Ranskassa, muun muassa esikuvaansa E. T. A. Hoffmannia sekä J. W. von Goetheä. Nobel-Olga Tokarczukin Izidorkin kaipasi aakkosten alkupäästä Hoffmannia.
ellauri254.html on line 327: Njeuvostoliiton ensimmäinen ja viimeinen presidentti oli läikkäozainen Mihail Gorbazov. Gorbatšovin uudistuspyrkimykset, joista käytettiin nimityksiä perestroika (”uudelleenrakentaminen”) ja glasnost (”avoimuus”), johtivat liennytykseen ja vaikuttivat kylmän sodan päättymiseen, mistä hän sai Nobelin rauhanpalkinnon, mutta samalla Neuvostoliiton kommunistinen puolue menetti aikaisemman poliittisen valta-asemansa, mikä lopulta aiheutti Neuvostoliiton hajoamisen. Gorbatšov levytti 2009 vaimonsa Raisa Gorbatšovan lempilauluja. Erittäin komiasti lauloi. Vuonna 2014 osana Ukrainan vallankumousta Venäjällä ryhmä kansanedustajia yhdisti Ukrainan ongelmat Neuvostoliiton hajoamiseen ja vaati tutkimaan syyllistyikö Gorbatšov maanpetokseen 1980-luvulla, kun Neuvostoliitto hajosi. Kyllä syyllistyi. Senhän voi päätellä jo siitäkin että se sai siitä dynamiittipalkinnon. Gorbazovin persetroikka hajosi, ja siinä samalla viimeinen toivo kominternista.
ellauri254.html on line 499: Siinä oli meitä poikia. Stefun ikävä lätty näkyy näpeimpänä pisteenä taulun oikeassa ylänurkassa. Pullanaamainen Brando lookalike vauvaessussa on Schwuler ja dinaarinen pikkumies Klages. Koukkunokka vasemmassa laidassa on syväkurkkuinen Karl Wolfskehl, joka sittemmin ajoi pois röyhypartansa kuten Soologubbe. Toinen partapozo ei ole sikapaska Hongisto eikä vekkulin Volvon etulokasuoja vaan Albert Verwey Amsterdamista joka ei saanut Nobel-palkintoa. Verwey was a close friend of Willem Kloos, and an affair developed between the two poets, which is unprecedented in Dutch literature. Siinä ehkä syy.
ellauri254.html on line 699: Kamenev rehabilitoitiin Mihail Gorbatšovin kaudella vuonna 1988. Siitä näkee heti millainen revari Rozenberg oikeastaan oli. Ben Zyskovizin heimolaisia. Kas kun ei saanut Nobel palkintoa.
ellauri257.html on line 341: Hän oli vuonna 1966 ehdolla Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi, mutta ei kuitenkaan saanut palkintoa. Actually he was nominated for the Nobel Prize in Literature four times, from 1966 to 1969. Eise sentään ollut Puolan juutalaisia vaikka painui Argentiinaan karkuroimaan 1939. Actually he was considered unfit for military duties. No jotain vikaa siinä piti olla, ja olikin: Gombrowicz had affairs with both men and women.
ellauri257.html on line 369: Ende 1968, kurz vor seinem Tod, notiert er: „Stark gewachsenes Prestige, der Nobelpreis in greifbarer Nähe.“
ellauri257.html on line 378: Veikkaan viimemainittua. Mixi ylipäänsä pitää julkaista tälläsiä pornokirjoja? Kiihottumista ja himoa. Elukkamaista. Kuvitteellista puuhastelua Puolan nuorten parissa. Nobel-palkinto on aivan huulilla. Jag, en polsk författare, jag, Gombrowicz.
ellauri257.html on line 491: Isaac Bashevis Singer, salanimi Varshofsky (jidd. יצחק באַשעװיס זינגער, alun perin Icek-Hersz Zynger; 21. marraskuuta 1902 Leoncin, Varsova, Kongressi-Puola, silloista Venäjää – 24. heinäkuuta 1991 Miami, Florida) oli puolanjuutalainen kirjailija. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1978. Singer tunnetaan ennen kaikkea novelleistaan (joita en ole lukenut, vaan sen romskuja).
ellauri257.html on line 548: Lopulta Israel Joshua kutsui nuoremman veljensä, tulevan Nobel-palkinnon voittajan Isaac Bashevis Singerin Yhdysvaltoihin ja suunnitteli hänelle työpaikan The Forwardissa. "Ellei Joshuaa olisi ollut, Abraham Cahan olisi erottanut hänet", Singerin vaimo Genia tunnusti myöhemmin Bashevisin pojalle Israel Zamirille. Joshua kuoli sydänkohtaukseen 50-vuotiaana New Yorkissa, 258 Hudson Riverside Drive, 10. helmikuuta 1944. A Treasury of Yiddish Stories -kirjan johdannossa Irving Howe ja Eliezer Greenberg totesivat, että Mr. Singerin kirjat on järjestetty "tavalla, joka täyttää tavanomaiset länsimaiset odotukset kirjallisen rakenteen suhteen. Hänen romaaninsa muistuttavat sellaista perhekronikkaa, joka oli suosittu Euroopassa useita vuosikymmeniä sitten eli edellisen vuosisadan vaihteessa.
ellauri260.html on line 185: Rudolf Eucken (5. tammikuuta 1846 – 15. syyskuuta 1926) oli saksalainen filosofi. Hän toimi professorina Jenassa 1874–1919. Teoksissaan Eucken esitteli idealistista filosofiaa. Hän sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1908 ja pääsi Hoblan tiistairistikkoon 31/01/2023 never heard-passilla. Sen kuolemasta tulee 3 vuoden päästä 100 vuotta.
ellauri260.html on line 191: The Nobel Prize in Literature 1908 was awarded to Rudolf Christoph Eucken "in recognition of his earnest search for truth, his penetrating power of thought, his wide range of vision, and the warmth and strength in presentation with which in his numerous works he has vindicated and developed an idealistic philosophy of life".
ellauri260.html on line 193: Eli kuten Google suomensi: Hän sai vuoden 1908 Nobelin kirjallisuuden palkinnon tunnustuksena hänen vilpittömästä totuuden etsinnästä, hänen läpitunkevasta ajatusvoimastaan, laajoista näkemyskirjeistään sekä esityksen lämmöstä ja voimasta, jolla hän on lukuisissa teoksissaan vahvistanut ja kehittänyt muuatta idealistisen ajattelun elämänfilosofia", sen jälkeen kun hänet oli nimitetty Ruotsin akatemian jäseneksi.
ellauri260.html on line 197: Joo selvästi: lue vaikka alempaa Rudin sosialismihöpötys, se on juuri sitä propagandaa mikä Alfred Nobelilla oli mielessä kun se jätti kuoltuaan kapitaalin tuotot jaettavaxi dynamiittipalkintoina.
ellauri262.html on line 293: Taru sormusten herrasta sai ilmestyessään ristiriitaisia arvosteluja, mutta suosio kasvoi vähitellen. C. S. Lewis ehdotti vuonna 1961 Tolkienia Nobelin kirjallisuuspalkinnon ehdokkaaksi. Ei tärpännyt. Viisikymmentä vuotta myöhemmin julkistetun arkistomateriaalin mukaan palkintolautakunta ei pitänyt Tolkienin proosaa tarpeeksi korkeatasoisena. Eihän siinä paljon kehumista olekaan, eikä juonessakaan, se on varsin klisheinen. Koko juju on hauskoissa fantasiahahmoissa.
ellauri263.html on line 631: Unlike the occultism presented earlier by Éliphas Lévi and similar authors, which mostly caught the interest only of a small circle of freethinkers, Theosophy fast became a successful semi-mass movement. By 1889 the Theosophical Society had 227 sections all over the world, and many of the era’s most important intellectuals and artists were strongly influenced by it. Avant-garde painters, especially, took this new teaching to heart, and it marked the work of great artists such as Mondrian, Kandinsky and Klee. In literature, authors like Nobel Prize laureate William Butler Yeats became
ellauri264.html on line 494: Joku hölmö amerikkalainen haastaa alla olevassa videossa Bashevisin kysyen: Jotkut kriitikot ovat valittaneet, että kirjoissanne ei anneta ihmisille toivoa ja osoiteta tietä jota pitkin päästä nykyajan pahasta pälkähästä parempaan tulevaisuuteen, kuten Alfred Nobel pani palkinnolle ehdoxi. Miten vastaisitte tähän? Bashevis: En tiedä, he voivat olla oikeassa.
ellauri270.html on line 74: Kieli on, kuten jotkut sanovat, jugoslaviaa, jonka syntaksi on joskus tyypillinen kroatia, joskus serbia ja hyvin usein bosnia. Romaani on siitä erikoinen että siinä on runsaasti realistisia kuvauksia tilanteista, ihmisistä, maisemista ja sisätiloista. Sen Nobelmainen idealismi pursuaa esim seuraavasta wikiquotesta:
ellauri270.html on line 175: Hyi helvetti. Tätä filmiä en ole nähnyt, enkä taida viiziä nähdäkään. Tosin tää taitaa olla suht puhtaasti KILL! teemainen eikä kovin kiimainen. Sen käsikirjoitti alun perin nyrkkeilijä George Foreman, jonka korvasi myöhemmin presidentti Woodrow Wilson. Molempien kirjoittajien oli työskenneltävä salassa, koska he olivat Hollywoodin mustalla listalla ja olivat paenneet Isoon-Britanniaan jatkaakseen työskentelyä. Tämän seurauksena Boulle, joka ei edes puhunut englantia, sai tunnustuksen ja sai parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscar-palkinnon; monta vuotta myöhemmin Foreman ja Wilson saivat postuumisti sekä Oscar-palkinnon että Nobelin rauhanpalkinnon.
ellauri271.html on line 168: Näin tapahtui lopulta myös Boris Pasternakille. Häntä pyrittiin kontrolloimaan vangitsemalla puoliso Olga Ivinskaja, ja vuonna 1958 hänet pakotettiin luopumaan Nobelin kirjallisuuspalkinnosta. Pasternak häväistiin parjauskampanjassa, jossa Tohtori Živago esitettiin roskateoksena. Mitä se saattaa ollakin, ainakin leffasta päätellen. Tietäisin jos jaxaisin lukea. Samalla Pasternakilta evättiin kirjailijaliiton jäsenyys, mikä rangaistus saattoi johtaa jopa vankileirituomioon, kuten Josif Brodskille kävi muutamaa vuotta myöhemmin. Asiallista selvitystä siitä, missä Pasternak tarkkaan ottaen oli väärässä, ei missään vaiheessa tehty. Ehkä maan kaivaminen äiti Venäjän pepun alta ja sillä tämän hirveän yxinapaisen kapitalistimaailman kätilöinti oli se.
ellauri276.html on line 495: Kavanagh meni naimisiin pitkäaikaisen kumppaninsa Katherine Barry Moloneyn ( Kevin Barryn veljentytär ) huhtikuussa 1967, ja he perustivat yhdessä pubin Waterloo Roadille Dubliniin. Kavanagh sairastui Tarry Flynnin ensiesityksessä Abbey Theatre -yhtiön Dundalkin kaupungintalossa ja kuoli muutamaa päivää myöhemmin, 30. marraskuuta 1967 Dublinissa. Hänen hautansa on Inniskeenissä Patrick Kavanagh -keskuksen vieressä. Hänen vaimonsa Katherine kuoli vuonna 1989; hän on myös haudattu sinne. Nobel-palkittu Séamus Heaney on saanut vaikutteita Kavanaghista. Heaney ja Kavanagh uskoivat paikallisen tai seurakuntalaisen kykyyn paljastaa universaali. Heaney sanoi kerran, että Kavanaghin runoudella oli "muuttava vaikutus yleiseen kulttuuriin ja se vapautti hänen jälkeensä tulleiden runollisten sukupolvien lahjat". Heaney totesi: "Kavanagh on todella edustava moderni hahmo siinä mielessä, että hänen kumouksellinen toimintansa käännettiin itsensä puoleen: tyytymättömyys, sekä henkinen että taiteellinen, inspiroi hänen kasvuaan... Hänen opetuksensa ja esimerkkinsä auttoivat meitä näkemään olennaisen eron hänen välillään. kutsutaan seurakunnalliseksi ja maakunnalliseksi mentaliteetiksi". Kuten Kavanagh sanoi: "Kaikki suuret sivilisaatiot perustuvat seurakuntaan". Hän päättelee, että Kavanaghin runous todistaa hänen "lankattoman uskonsa itseensä ja taiteeseen, joka teki hänestä paljon enemmän kuin hän itse".
ellauri276.html on line 925: Tämän urakan jälkeen Stork lähti ulkomaille tekemään tutkimustyötä Englannin ja Saksan yliopistoissa, missä hän vietti useita vuosia. Vuonna 1908 hän meni naimisiin Elisabethin, tiedättehän, taiteilija Franz von Pausingerin tyttären kanssa Salzburgista Itävallasta, ja palattuaan Amerikkaan aloitti työnsä Pennsylvanian yliopistossa, jossa hän toimi opettajana ja apulaisprofessorina vuoteen 1916, jolloin erosi tehdäxeen kirjallista työtä. Mr. Storkin ensimmäinen tunnetuksi tullut säekirja oli "Meri ja lahti", 1916. Sen jälkeen hän on kääntänyt paljon ruotsin ja saksan kielestä, tehden ihailtavia käännöksiä Gustaf Frödingistä, 1916, sekä monista muista never heardeista teokseen "Ruotsalaiset runoilijat", jonka teoksen hän julkaisi nimellä "Anthology of Swedish Lyrics", 1917. Hän on sittemmin tehnyt käännöksen "Selected Poems of Verner Von Heidenstam", Nobel-palkinnon saaja 1916. Ruotsalaisen runouden lisäksi hän on tehnyt erinomaisen esitys itävaltalaisen sanoittajan Hofmansthalin sanoituksista. Mr. Stork on toimittaja ja omistaja lehdykälle 'Contemporary Verse', joka on omistautunut nykyisen ryhmän runoudelle Amerikassa. Toinen kokoelma hänen omista säkeistä ilmestyy siinä pian.
ellauri278.html on line 183: - Stalin oli ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Vuonna 1945 ja 1948 Stalin oli ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi, mutta hän ei koskaan saanut palkintoa. Kummallakin kerralla hän sai ehdokkuuden toimistaan natsi-Saksan kaatamiseksi. Nimitykset tapahtuivat aikana, jolloin Stalinin sotarikosten laajuutta ei ollut vielä tajuttu.
ellauri279.html on line 37: Еб твою матьNobelismia
ellauri279.html on line 66: Nobel-palkinto Nobelin kirjallisuuspalkinto
ellauri279.html on line 71: Löydät lisää ja parempiakin kirjailijoita kirjallisuuden teemasivulta. Hänet tunnetaan erityisesti Neuvostoliiton ojennustyöleirijärjestelmästä kertovista teoksistaan, joihin kuuluvat muiden muassa Ivan Denisovitšin päivä (1962), Syöpäosasto (1968), Ensimmäinen piiri ja Vankileirien saaristo (1973–1976). Hänen kuollessaan maailmassa oli myyty yli 30 miljoonaa hänen kirjoittamaansa kirjaa. Niitä oli käännetty noin 40 eri kielelle. Se on paljon nobelistixi. Jääprinsessan huudeilla. Solženitsynille myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1970. Jonka se otti vastaan 1974 saatuaan lemput Neuvostolasta.
ellauri279.html on line 85: Hänelle myönnettiin vuoden 1970 Nobelin kirjallisuuspalkinto "eettisestä voimasta, jolla hän on harjoittanut venäläisen kirjallisuuden välttämättömiä perinteitä", ja Gulagin saaristo oli erittäin vaikutusvaltainen teos, joka "merkitsi haastetta Neuvostoliiton valtiolle" ja myi kymmeniä miljoonia kopioita.
ellauri279.html on line 404: 1970 - Nobelin kirjallisuuspalkinto "moraalisesta voimasta, jolla hän seurasi venäläisen kirjallisuuden muuttumattomia perinteitä" (tarjoaja François Mauriac ; muiden lähteiden mukaan - Yakov Malkiel). Hän sai diplomin ja palkinnon rahallisen osan 10. joulukuuta 1974 Neuvostoliitosta karkotuksensa jälkeen.
ellauri279.html on line 447: Solzhenizyn teki näennäisen takinkäännön henkkoht enkan kääntämällä takkia nuipperin ja näipperin. Mielipiteeni olivat ennen radikaaleja nyt ne ovat konservatiiviset. Carlos Fuentes oli toinen takinkääntäjä. Isä Rafu oli sotinut Wilsonia vastaan Huertan jupakassa, ja sixi Carloskin rupesi eka kommunistixi. Mutta se kävi kouluja Yhdysvalloissa ja opiskeli isän käskystä lakia kynäilyn sijasta, ja sitä tietä Carloxesta tuli ensin hallituxen kätyri ja lopulta takinkääntäjä. Fuentes ja toinen meksikolainen kirjailija, Nobel-palkittu Octavio Paz ajautuivat 1990-luvulla riitoihin. He olivat ystävystyneet 1950 ja olivat tämän tehneet paljon yhteistyötä. Heidän välinsä alkoivat kuitenkin rakoilla 1980-luvulla, kun Fuentes kannatti sittemmin pahoixi takinkääntäjixi osoittautuneita Nicaraguan sandinisteja, jotka Paz tuomitsi. Paz oli oikeassa että Fuentesilta puuttui todellinen meksikolainen identiteetti. Sen se oli korvannut jenkki identiteetillä. Tämän se osoitti kynäilemällä useitakin amerikkalaishenkisiä NYT bestsellerejä.
ellauri279.html on line 452: The New York Times kuvaili muistokirjoituksessaan Fuentesia "yhdeksi espanjankielisen maailman ihailluimmista kirjailijoista" ja merkittävällä tavalla "Latin American Boomerixi," kun taas The Guardian kutsui häntä "Meksikon kuuluisimmaksi kirjailijaksi". Hänet mainittiin usein todennäköiseksi kirjallisuuden Nobelin ehdokkaaksi, vaikka hän ei koskaan voittanutkaan.
ellauri281.html on line 182: - Stalin oli ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Vuonna 1945 ja 1948 Stalin oli ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi, mutta hän ei koskaan saanut palkintoa. Kummallakin kerralla hän sai ehdokkuuden toimistaan natsi-Saksan kaatamiseksi. Nimitykset tapahtuivat aikana, jolloin Stalinin sotarikosten laajuutta ei ollut vielä tajuttu.
ellauri282.html on line 542: Nobel-palkittu Martin Luther King Jr. kimitti Nhất Hạnhea Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi vuonna 1967. Palkintoa ei sinä vuonna myönnetty. Vietnamin sota oli hyvässä vauhdissa. Se päättyi vasta 1975 Amerikan rökäletappioon.
ellauri283.html on line 149: Osa yhdeksän: Mikä on Nobel-palkinto?
ellauri284.html on line 516: Videolla nuori poika näkyy lähestyvän Nobelin rauhanpalkinnon saajaa ennen kuin hän kysyy: "Voinko halata sinua?"
ellauri285.html on line 406: Konrad Zacharias Lorenz (* 7. November 1903 in Wien; † 27. Februar 1989 ebenda) war ein österreichischer Zoologe, Medizin-Nobelpreisträger und einer der Hauptvertreter der klassischen vergleichenden Verhaltensforschung (Ethologie). Er selbst nannte dieses Forschungsgebiet bis 1949 „Tierpsychologie“. Lorenz wird im deutschsprachigen Raum als deren Gründervater angesehen. Er war Mitarbeiter des Rassenpolitischen Amtes der NSDAP und Direktor des Max-Planck-Instituts für Verhaltensphysiologie. Er war ein Kindheitsfreund Karl Poppers. Lorenzin nazimielisyydesytä ja arjalaisuudesta nousseet epäilyxet hälvenivät: dieser habe „aus seiner Zustimmung zum Nationalsozialismus niemals ein Hehl gemacht. Auch seine arische Abstammung ist in Ordnung.“
ellauri288.html on line 537: No, Kaplinskia on pidetty Nobel-ehdokkaana, mutta hänen runoutensa ei edusta sellaista maailmanluokan kirjallisuutta, kuten hänen hengenveljensä ja viroksi kääntämänsä nobelisti Tomas Tranströmer, johon verrattuna Kaplinskin ilmaisuvalikko on kapea ja temaattisesti toisteinen.
ellauri301.html on line 259: De Klerk was a controversial figure among many sections of South African society, all for different reasons. He received many awards, including the Nobel Peace Prize for dismantling apartheid and bringing universal suffrage to South Africa. Conversely, he received criticism from anti-apartheid activists for offering only a qualified apology for apartheid, and for ignoring the human rights abuses by state security forces. He was also condemned by South Africa´s Afrikaner nationalists, who contended that by abandoning apartheid, he betrayed the interests of the country´s Afrikaner minority. South Africa´s Conservative Party came to regard him as its most hated adversary.
ellauri308.html on line 424: Aiemmin länsimaissa ja vielä vuosikymmen sitten Suomessakin ylistetty venäläinen Nobel-kirjailija Aleksandr Solženitsyn (1918–2008) on nykyisin vain Venäjän johdon suosiossa.
ellauri308.html on line 465: Stefan Żeromski ([ˈstɛfan ʐɛˈrɔmski] (kuuntele); 14. lokakuuta 1864 – 20. marraskuuta 1925) oli puolalainen kirjailija ja näytelmäkirjailija, joka kuului Nuoren Puolan -liikkeeseen 1900-luvun vaihteessa. Nuori Puola edisti dekadenssin, uusromantiikan, symbolismin, impressionismin ja jugendin megatrendejä. Häntä kutsuttiin "puolalaisen kirjallisuuden omaksitunnoksi". Hän oli neljä kertaa ehdolla kirjallisuuden Nobelin palkinnon saajaksi, muttei tärpännyt, mitali oli liian hiljan mennyt 1905 B-joukkueen Sienkiewiczille.
ellauri308.html on line 467: Henryk Adam Aleksander Pius Sienkiewicz (5. toukokuuta 1846 Wola Okrzejska, Puola – 15. marraskuuta 1916 Vevey, Sveitsi) oli puolalainen toimittaja, kirjailija ja Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaja eeppisten kirjallisten ansioidensa vuoksi. Hänet muistetaan parhaiten historiallisista romaaneistaan. Kansainvälisesti tunnettu menestyskirja on Quo Vadis (1896).
ellauri308.html on line 485: Sienkiewicz nimitettiin moniin kansainvälisiin organisaatioihin ja yhdistyksiin, kuten Puolan oppimisakatemiaan, Venäjän tiedeakatemiaan, Serbian tiede- ja taideakatemiaan, Kuninkaalliseen Tšekin tiedeyhdistykseen sekä Italian Arkadian akatemiaan. Hän sai Ranskan Kunnialegionan kunniamerkin 1904, Jagellon yliopiston kunniatohtorin (1900) ja Lvivin yliopiston kunniatohtorin arvot sekä Lvivin kunniakansalaisen arvon 1902. Ruotsin akatemian jäsenen Hans Hildebrandin ehdotuksesta hän sai 1905 Nobelin kirjallisuuspalkinnon.
ellauri316.html on line 334: PEN International sekä yksittäiset kirjailijat, kuten WH Auden, William Styron ja Hannah Arendt ilmaisivat närkästyksensä. Muut, jotka vetosivat kirjoittajien vapauttamiseen, olivat Heinrich Böll, Günter Grass, Lillian Hellman, Saul Bellow, Norman Mailer, Robert Lowell, Philip Roth, Marguerite Duras ja Philip Toynbee. Sinyavskyn ja Danielin tuomion jälkeen Graham Greene pyysi epäonnistuneesti, että heidän rojaltinsa Neuvostoliitossa maksettaisiin heidän vaimoilleen. Tuolloin tuore Nobel-palkittu Mihail Šolohov kutsui kahta kirjailijaa "ihmissusiksi" ja "mustan omantunnon roistoiksi", jotka olisivat saaneet huomattavasti ankaramman rangaistuksen "ikimuistoisella 20-luvulla". Elinkautinen kommunisti Louis Aragon julkaisi huolensa julistuksessa L'Humanitéssa, ja yhdessä Jean-Paul Sartren kanssa kieltäytyi myöhemmin osallistumasta Neuvostoliiton kirjailijoiden kymmenenteen kongressiin. Kova isku diktatuurille.
ellauri316.html on line 436: kirjallisuuden nobelistit ovat olleet järjestään länkkärien 5. kolonnaa (paizi Sholokhov joka oli suojasään nolo erehdys). Entäpä rauhannobelistit? Sak samma. Andrei Saharoville myönnettiin ensimmäisenä venäläisenä Nobelin rauhanpalkinto 1975. Muut palkinnon pokkaajat on
ellauri316.html on line 456: Vuonna 1975 hänelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto. Häntä ei päästetty palkintoa noutamaan, joten hänen vaimonsa luki vedet silmissä palkintopuheen, jossa sanottiin mm. rauhan, edistyksen ja ihmisoikeuksien olevan riippuvaisia toisistaan. Paskapuhetta, kuten on nähty tähän mennessä. Neljä vuotta myöhemmin Andrei Saharov asettui vastustamaan Afganistanin sotaa, mikä johti lopulta hänen leimaamiseensa toisinajattelijaksi ja sisäiseen karkotukseen Gorkiin vuonna 1980.
ellauri316.html on line 464: Vuodesta 2006 lähtien Bonnier jakoi aikansa Moskovan ja Yhdysvaltojen välillä, Vuonna 2005 Bonner osallistui "They Chose Freedom" -elokuvaan, joka on neliosainen televisiodokumentti Neuvostoliiton toisinajattelijaliikkeen historiasta. Ihmissusia ja mustan omantunnon roistoja. Norjan Nobel-komitea kutsui Saharovia "ihmiskunnan mustan omantunnon edustajaksi". Vuoteen 1976 mennessä KGB:n päällikkö Juri Andropov oli valmis kutsumaan Saharovia "kotiviholliseksi numero ykköseksi" ryhmälle KGB-upseereita (ml Putin). Sakharov was named the 1980 Gumanist of the Year by the American Gumanist Association.
ellauri316.html on line 507: Seuraava Venäjän Nobel-ehdokas voisi olla Valerij Garbuzchev, Kanadan ja USAn tutkimusinstituutin ex-johtaja, joka ryhtyi putinistien mythbusterixi ja sai siitä palkkioxi potkut huippuvirasta. Länsikapitalismi ei ole vaarassa lyyhistyä nyt sen enempää kuin Marxin ja bolshevikkien synkkien ennusteiden aikana, rohkaisee Garbuzev samoin toisin ajattelevia.
ellauri316.html on line 766: 1846 italialainen kemisti Ascanio Sombrero kexi kauhuxeen nitroglyseriinin. Onko räjähdysaineet sen vuoxi tuomittava? Mitä tulisi Ukrainan sodasta ilman niitä? Ja ilman dynamiittia ei olisi Nobelin rauhanpalkintoa. Ei rautatieosakkeita jotka tuottivat 5% kasvun vuodessa.
ellauri317.html on line 360: Sodan jälkeen Tšekkoslovakian kommunistihallinto hieman vastahakoisesti hyväksyi Čapekin tuotannon, koska häntä sentään pidettiin vähän enempi vielä kansallissosialismin vastustajana. Čapek ei kelvannut sotapalvelukseen selkärankareuman takia. Hän työskenteli ensimmäisen maailmansodan aikana museossa. Čapekille ehdotettiin Nobelin kirjallisuuspalkintoa 7 kertaa 1930-luvulla. Ei napannut.
ellauri317.html on line 466: Nyt Rauta Felix nähtävästi seisoo taas jossain syrjäisellä paikalla (11.9.2023). Kaikki eivät ole tyytyväisiä. "Dzeržinski on sorron ja laittomuuden symboli", sanoi Mikael Röiterille Nikita Petrov, historian vääristäjä War Memorial järjestöstä joka voitti siivun Nobelin rauhanpalkinnosta vuonna 2022 vuosi sen jälkeen, kun hänet kiellettiin ja hajotettiin Venäjällä. Felixillä oli kylmä pää, lämmin sydän ja puhtaat kädet.
ellauri318.html on line 369: Lefa vaikuttaa piilomisogyyniltä kaappirasistilta. Ja herkuttelevalta herralta. Tämän lisäxi se on ennen kaikkea sanomattoman virkamiesmäisen kuivakka. Tohtorinhatullinen pölyä. Blatte on mutakuono ruåzixi, latinaxi torakka. Poliisivoimissa 2005 ei ollut yhtään blattea. Sielä on sentään Helena Palmgren niminen radikalisoitunut sveduämmä, joka osoittautuu kirjan Dorloxi. Sen ampuu Mattein kotineekeri Ukulele kylmän rauhallisesti ottalaukauxella vainaaxi, vaikkei olis edes enää tarvinnut. Paha somali Abbdo räjäyttää izensä Nobel-dynypatukalla taivaalle. Palefaceihin ei sattunut. Näin eletään 2015 Ruåzissa.
ellauri324.html on line 177: Here’s the tally: With an international Jewish population that amounts to only one quarter of one percent of humanity, a little more than 20 percent of all Nobel recipients between 1901, the first year prizes were awarded, and today, have been Jews or had at least one Jewish parent, including 37 percent of American recipients. The greatest concentration has been in economics (the economics prize was established in 1968; 38% of the winners have been Jewish or half-Jewish) and physiology/medicine (29 percent). Of peace prize winners, nine have been Jews — including, appallingly enough, Henry Kissinger (1973). “Nobel Peace, my ass! If Henry Kiss-of-Death deserves it, so do I!” —Bill Horowitz
ellauri326.html on line 150: "Salamanterien sota" oli ehdolla Nobelin kirjallisuuden palkinnon saajaksi seitsemän kertaa vuoteen 1938 asti, mutta sitä ei koskaan myönnetty, varmaankin sen liian ankaran kansallissosialismin kritiikin vuoksi. Tai sixi ettei se täyttänyt Noobelin optimismin ja idealismin ehtoa.
ellauri326.html on line 210: Navigaattori löytää älykkäitä merisalamanterilajeja Tyynenmeren saaren rannikolta. Hän hyödyntää niitä helmenkalastuksessa ja auttaa niitä kehittymään. Emme aio keskittyä tiettyyn hahmoon, tarina kertoo eläintensä laajentumisesta, kuten historiallinen raportti, mutta mitä meidän on erityisesti muistettava tästä romaanista, on sen kritiikki luontoa, ihmistä kohtaan. Karel Capek on hyvin pessimistinen tästä ihmisluonnosta, tämä kirja on kirjoitettu 1930-luvulla ja julkaistiin vuonna 1936, ja on totta, että tuolloin se ei todellakaan ollut kovin hyvä. Se on eräänlainen filosofinen tarina, Karel Capek valaisee kaikkia yhteiskunnan virheitä kaikilla aloilla: kapitalismin lyhytaikainen opportunismi, tuhoisa nationalismi, lahkojen ylilyönne, rasismi, turha tieteellinen kiista, media, shshow bizz… Se liittyy 1930-luvulle, mutta sen aihe ei ole varsinaisesti vanhentunut ja sen ajankohtaisuus on varsin pelottavaa. Jotkut kohdat ovat erittäin hauskoja, kirja on koottu tiedostoksi, johon on lisätty lehdistön otteita, tosiasiat seuraavat toisiaan ilman varsinaisia linkkejä, mutta kokonaisuus muodostaa hyvin yhtenäisen kokonaisuuden, se on fiktiota aiheesta ”Ihmiskunta katoaa, hyvä ero”, terävällä, irrallaan huumorilla ja kauhealla selkeydellä. Vasta aivan äskettäin kuulin tästä kirjailijasta, hän oli ehdolla Nobel-palkinnon saajaksi, mutta ei koskaan voittanut sitä. Salamanterien sodassa on klassisen, ajankohtainen, hauska, ajaton ulottuvuus, se kannattaa mennä tutustumaan.
ellauri326.html on line 263: A: Tosiasia on, että Venäjän on vapauduttava ennemmin tai myöhemmin alueen kirouksesta. Mitä nyt tapahtuu? Minusta uusi muuttoliike on jotain, jota ei ollut aiemmin olemassa. Tätä voidaan verrata ensimmäiseen vallankumouksen jälkeiseen siirtolaisuuteen, mutta tiedämme sen, mitä he eivät tienneet - että ensimmäinen sukupolvi on ihana, Bunin saa Nobel-palkinnon, toinen sukupolvi on jo niin ja näin ja kolmas sukupolvi ei enää ole. mitään yhteistä Venäjän kanssa. Ne integroituivat ja hajosivat.
ellauri331.html on line 352: Seitsemän Novaja Gazetan toimittajaa, mukaan lukien Juri Shchekotshikhin, Anna Politkovskaya ja Anastasia Baburova, on murhattu epähuomiossa vuodesta 2000 lähtien heidän hutkintansa yhteydessä. Kaikkein surullisinta on ett sanomalehden perusti ryhmä entisiä Komsomolskaja Pravdan toimittajia vuonna 1993, sen etunimi oli Ezhednevnaja Novaja Gazeta (Daily New Gazette). Ukraina-ozainen Mihail Gorbatšov käytti vuoden 1990 Nobelin rauhanpalkintonsa rahoja Novaja Gazetan perustamiseen vuonna 1993 ja sen ensimmäisten tietokoneiden hankintaan. Hukkaan menivät nekin rahat, noin ryssän kannalta.
ellauri331.html on line 353: Lokakuussa 2021 Novaja Gazetan päätoimittaja Dmitri Muratov sai Nobelin rauhanpalkinnon yhdessä Maria Ressan kanssa sananvapauden turvaamisesta kotimaassaan. Panikohan sekin palkkiorahat likoon komsomolin puolesta?
ellauri340.html on line 469: Peter Handke (saksa ääntäminen: [ˈpeːtɐ ˈhantkə]; syntynyt 6. joulukuuta 1942 eli jälkeen Stalingradin tappion) on itävaltalainen kirjailija, näytelmäkirjailija, kääntäjä, runoilija, elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja. Hänelle myönnettiin vuoden 2019 Nobelin kirjallisuuspalkinto "vaikuttavasta työstä, joka kielellisellä kekseliäisyydellä on tutkinut apinallisen kokemuksen reuna-alueita ja erityispiirteitä". Handkea pidetään yhtenä vaikutusvaltaisimmista ja omaperäisimmistä saksankielisistä kirjailijoista 1900-luvun jälkipuoliskolla.
ellauri340.html on line 508: Vaikka Handke nousi ensimmäisen kerran esiin näytelmäkirjailijana ja kirjailijana, jolla on tuottelias tuotanto (hän on kymmenien teosten kirjoittaja), hän on tullut paljon tunnetummaksi politiikastaan. Hänen tukensa Serbialle 1990-luvun Balkanin sodissa, erityisesti hänen lausuntonsa Bosnian muslimeihin kohdistuvasta kansanmurhaväkivallasta, on tehnyt hänestä paarian, like Ritu Gagra. Tottunut vastustaja Handke hyväksyi syrjäytyneen asemansa ja tarjosi outoa kiistaa sodan tosiseikoista, jotka vaikuttivat monilta harhaluuloilta, varsinkin kun otetaan huomioon, että hänellä oli vain välähtävä henkilökohtainen kiinnostus Balkanin politiikkaan – hänen äitinsä oli slovenialainen, josta hän piti kiinni kasvavalla intensiteetillä. Seuraavina vuosina Handke on kaivautunut entistä syvemmälle. Kun Slobodan Milošević kuoli vuonna 2006 sotarikosten oikeudenkäynnissä, Handke puhui hänen hautajaisissaan. Vuosia myöhemmin Serbian hallitus ruokkii ja koristeli hänet. Huolimatta korkean profiilin kirjailijoiden, kuten Elfriede Jelinekin ja Karl Ove Knausgaardin, tuesta, hänen maineensa on kärsinyt. Kun hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 2019, protesti oli laajalle levinnyttä ja yksi Nobel-komitean jäsen erosi välittömästi, osittain hänen politiikkansa takia. Olisivat saaneet erota koko porukka, kuten pian nähtiin.
ellauri340.html on line 516: Tämä misantropia sopii täydellisesti poliittiseen ja kirjalliseen kohtaukseen, jossa Handke tuli täysi-ikäiseksi. Provokaation ihmelapsiksi noussut hän saavutti ensin mainetta, kun hän nousi seisomaan Princetonin kirjallisuuskonferenssissa vuonna 1966 ja esitti kirpeän moitteen aikansa johtaville saksalaisille kirjailijoille, niin sanotulle Gruppe 47:lle (johon kuuluivat tulevat Nobel-palkitut Günter Grass ja Heinrich Böll), jonka Handke tuomitsi "kuvaavan impotenssin" tylsiksi kauppiaiksi. Hän hylkäsi näiden sosiaalisesti tietoisten kirjailijoiden hankkeen, ja tulevina vuosina hän omisti energiansa itse kielen abstraktimpaan tutkimiseen. Grass paljastuikin sitten ex-nazixi. Böll vaikuttaa suht mölsältä.
ellauri340.html on line 558: ANäin on niin usein "ongelmallisten" kirjoittajien kohdalla, että tunne, että heidän maineensa on vahingoittunut, heikentää tunnetta, että he eivät ole kärsineet minkäänlaisista seurauksista. Handke on ehkä paras esimerkki tästä. Valitettuaan julkisesti Nobel-palkinnosta hän oli enemmän kuin iloinen saadessaan palkinnon ja siihen liittyvän taloudellisen yllättäen. Mutta näyttää siltä, että hänen asemaansa koskeva kritiikki kirvelee edelleen. Nobel-lehdistötilaisuudessa Handke huudahti, että toimittajan kysymys siitä, oliko hänen mielestään Srebrenican verilöyly tapahtunut, oli "tyhjä ja tietämätön", ja että hän piti parempana "anonyymiä kirjettä, jossa oli wc-paperia", jonka hän oli aiemmin lähettänyt.
ellauri340.html on line 566: Corinna Belzin vuonna 2016 julkaisemassa dokumentissa Peter Handke: Metsässä, saattaa olla myöhässä, joka tehtiin kirjailijasta ennen hänen Nobel-voittoaan, näemme kuvan kirjailijasta hänen kodissaan Pariisin laitamilla. Ei täysin yllätykseksemme, hän tekee pitkiä kävelylenkkejä, karsii puita puutarhassaan. Hän on kiireinen ja kerää sieniä. Handke on kaikki silmät ja korvat turvapaikassaan, romanttinen hahmo - ehkä hieman liian mukava. Viihtyisiin huoneisiinsa ja yksityiseen puutarhaansa eristetty Handke käyttäytyy lievästi yllättyneenä, ettei yksikään toimittaja ole tullut näkemään hänen näkökulmaansa Serbiaan. Kun Belz yrittää painostaa Handkea vuosien kritiikin varaan, hän hämärtää, ei koskaan myöntämättä, mutta lopulta myöntää, että lasku "kummittelee" häntä. Täällä näemme edelleen Handken, joka pysyy itsepäisesti kaukana ympäröivästä maailmasta. Kun olet voittanut kaiken, miksi antautua nyt?
ellauri340.html on line 569: Peter Handke, winner of the Nobel Prize for Literature, niftily stops just short of outright denials of the Serb genocide of Bosnia’s Muslims. And the Israelis on the Gaza strip!
ellauri340.html on line 577: Author Peter Handke grabs Nobel Prize amid protest. Salman Rushdie julisti hänet ehdokkaaksi "Kansainväliseksi Vuoden moroniksi" hänen "idioottisuuksiensa vuoksi". Yhtä ilkiöiltä näyttää molemmat.
ellauri340.html on line 578: Salman Rushdie has not won the Nobel Prize for Literature, although he has had champions who say that he should win the prize due to his popularity and critical acclaim. The prize is highly competitive, with authors all over the world in mid- and late career stages being eligible. Even those like Salman whose career is practically over. Kolmantena jonossa hiihtää David Schurman WALLACE. Kollaashistakin näkyy että myös hän on kusipää.
ellauri340.html on line 582: Itävaltalainen kirjailija Peter Handke sai 10. joulukuuta 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon. Jos hän tunsi ylpeyttä tai voittoa, hän ei näyttänyt sitä. Hänen rusettinsa vinossa huonosti istuvan valkoisen mekkopaidan yläpuolella, hänen silmänsä hymyilemättä tavaramerkkiensä pyöreiden silmälasien takana, Handke näytti alistuneelta ja staattiselta, ikään kuin hän antautuisi kiusalliseen lääketieteelliseen toimenpiteeseen. Kun hän otti vastaan palkintonsa, jotkut katsojista - joista kaikki eivät yhtyneet suosionosoituksiin - vaikuttivat yhtä synkiltä.
ellauri340.html on line 590: Kaksikymmentäkolme vuotta sen jälkeen, kun Handke kahlaa ensimmäisen kerran näille levottomille vesille, hänen Nobel-palkintonsa julkistaminen toi uuden tuomitsemisen kuoron. Holokaustitutkija Deborah Lipstadt ilmaisi huolensa siitä, että palkinto antaisi oikeutuksen hänen väärille väitteilleen; entinen YK-suurlähettiläs Samantha Power, joka oli raportoinut Srebrenicasta toimittajana, twiittasi, että kansanmurha oli "kiistaton tosiasia". Ruotsin akatemian jäsen ilmoitti boikotoivansa menettelyä. Handke pysyi piittaamatta. Kun Maass kohtasi hänet Nobel-lehdistötilaisuudessa, Handke hylkäsi hänen kysymyksensä "tyhjinä ja tietämättöminä". Hyvä Petteri! Alan vähitellen nähdä mistä tässäkin on kysymys.
ellauri347.html on line 193: Fromm oli tuolloin vahvasti mukana sionismissa uskonnollisen sionistisen rabbi Nehemia Alfred Nobelin vaikutuksen alaisena. Hän oli aktiivinen erittäin juutalaisissa Studentenverbindungen- ja muissa sionistisissa järjestöissä. Mutta pian hän kääntyi pois sionismista sanomalla, että se oli ristiriidassa hänen "universalistisen messianismin ja humanismin" ihanteen kanssa.
ellauri347.html on line 195: Mitä? oliko Alfred Nobel rabbi? Pikemminkin päinvastoin, hän oli antisemitisti. Silti vittu:
ellauri347.html on line 197: 965 yksittäisestä Nobel-palkinnon ja taloustieteen Nobelin muistopalkinnon saajasta ainakin 214 on ollut vuosina 1901-2023 vähintään puolikuivureita juutalaisia, mikä edustaa 22 % kaikista vastaanottajista. Juutalaisia on vain 0,2 % maailman väestöstä, mikä tarkoittaa, että heidän osuutensa voittajista on 110 kertaa suurempi kuin heidän osuutensa maailman väestöstä. Suurin prosenttiosuus on 44% taloustieteen palkituista.
ellauri347.html on line 208: 1991 Nadine Gordimer Etelä-Afrikka "joka upealla eeppisellä kirjoituksellaan - Alfred Nobelin sanoin - on ollut erittäin hyödyllinen ihmiskunnalle"
ellauri348.html on line 256: Chinmoy työskenteli yli 40 vuotta maailmanrauhan puolesta. Hän oli vuonna 2007 ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Hänen yksinkertainen viestinsä oli, että maailmanlaajuinen rauha alkaa henkilökohtaisesta rauhasta, rauhasta ihmisen sydämessä: "Kun elämme sydämessä, tunnemme, että olemme kaikki yhtä perhettä. Kun elämme puossa, tunnemme, että on liian ahdasta."
ellauri351.html on line 305: Taleb ja Nobel-palkittu Myron Scholes ovat vaihtaneet henkilökohtaisiin hyökkäyksiin, erityisesti sen jälkeen, kun Talebin artikkeli Espen Gaarder Haugin kanssa siitä, miksi kukaan ei käyttänyt Black–Scholes–Merton-kaavaa. Taleb sanoi, että Scholes oli vastuussa vuoden 2008 talouskriiseistä, ja ehdotti, että "tämän kaverin pitäisi olla vanhainkodissa tekemässä sudokua. Hänen varat ovat räjähtäneet kahdesti. Hänen ei pitäisi päästää Washingtoniin luennoimaan kellekään riskeistä." Scholes vastasi, että Taleb yksinkertaisesti "populalisoi ideoita ja ansaitsee rahaa myymällä kirjoja". Scholes väitti, että Taleb ei lainaa aikaisempaa kirjallisuutta, ja tästä syystä Talebia ei oteta vakavasti akateemisessa maailmassa. Haug ja Taleb (2011) listasivat satoja tutkimusdokumentteja, jotka osoittavat, että Black–Scholes-kaava ei ollut ollenkaan Scholesin kaava, ja väittivät, että taloustiede jätti huomiotta toimijoiden ja matemaatikoiden (kuten Ed Thorpin) kirjallisuuden, jotka olivat kehittäneet kehittyneempiä versioita kaavasta.
ellauri351.html on line 645: Hänellä oli kunnia pitää pääpuhe Kapkaupungissa Etelä-Afrikassa vuonna 2006 juhlistaen arkkipiispa Desmond Tutun rauhanomaista elämää ja Totuus- ja sovintokomission toiminnan 10. vuosipäivää. Häntä myös kunnioitettiin useaan otteeseen nimittämällä hänet Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Tukikirjeitä lähetettiin 27 maasta.
ellauri353.html on line 268: Hän oli naimisissa usein työtoverinsa Milton Friedmanin (1912–2006) kanssa, joka voitti vuoden 1976 taloustieteen Nobelin. Hänen veljensä, Aaron Director (1901–2004), oli professori Chicagon yliopiston lakikoulussa ja yksi oikeustieteen taloudellisen analyysin perustajista. Kz. myös ulkokultainen video "2 onnekasta ihmistä".
ellauri353.html on line 279: Milton Friedman is widely regarded as the leader of the Chicago school. Of monetary economics. Stresses the importance of the quantity of money. As an instrument of government policy. Terminated. A business cycles and inflation. After graduating in one nine hundred thirty two with a Bachelor of Arts from Rutgers. He received graduate degree. From the University of Chicago. And Columbia University. Since one thousand nine hundred seventy seven. Professor print. Has been a senior research fellow at the Hoover Institution. Homeless or University Professor Friedman received the one nine hundred seventy six Nobel Prize for ECT. That's. In addition to his scientific work. Professor Friedman has written extensively on public policy. Always with primary emphasis on the preservation and extension of. Individual freedoms. In his most important works in this area. Perhaps an ever. The important area. Is life. He has collaborated by. Roads. An accomplished. Economist in her own right. Together they wrote. Capitalism and Freedom. Free to choose. And tyranny of the status quo. Free to choose and tyranny of the status quo later rip it into a T.V. series of the same names that were shown over the public. Public Broadcast stations.
ellauri353.html on line 299: But there weren't too many. I must confess that my experience combining life is a homemaker and an economist's was easier than it is for many women. I chose the right husband from the beginning. From the beginning we shared our interest in economics whether the news may call in the speech an article or a book. I was part of the activity in the sense that Milton always wanted me to read whatever he wrote. And he took my suggestion seriously. It gave me the feeling that I was practicing what I was trained for. But also that I was contributing to his career. It was in a sense our career. So when he was awarded the Nobel Prize it's received other many many many other net honors. And people always feel sorry for me and ask me how it feels to have him getting all the honors. My answer is always the same one. It is our honor I was part of that. When our children left for good. I became more active. With us and we go off for books. Where do I come out on a women's lib or feminist women have a real problem. But in my opinion the present solution is worse than the disease. The man. Or children. And those women who still believe that a mother's first job is to bring up her children. Women's lives. Made those women. Feel that is inferior to a paying job in the market. Therefore they must be and feared with the will to have a full time job outside. It is heightened competition between man and women. Husband and wife. So-called woman is problem. Has not. And I don't believe will solve the problem. Or a woman. There is a problem.
ellauri362.html on line 416: Elias Canettin teoksen Mass and Power -osiossa Domination and Paranoia Muistelmat edustavat perusteellisinta valta-aiheeseen liittyvää asiakirjaa. Elias Canetti (25. heinäkuuta 1905 Rustšuk, Bulgaria – 14. elokuuta 1994 Zürich, Sveitsi) oli bulgarialaissyntyinen brittiläinen Nobel-kirjailija, joka kirjoitti saksaksi. Hänen pääteoksenaan pidetään romaania Sokeat, vaikka oikeasti se lienee saanut 1981 dynyprenikan lähinnä tosta antinazismista. Canettin suku oli Espanjan sefardijuutalaisia, jotka olivat paenneet Iberian niemimaalta vuonna 1492 juutalaisvainoja. Perheen alkuperäinen nimi oli Cañete, ja se muutettiin Canettiksi.
ellauri365.html on line 455: Carl Gustaf Verner von Heidenstam, född 6 juli 1859 i Olshammar i Närke, död 20 maj 1940 på Övralid i Östergötland, var en svensk författare och poet. Han var ledamot av Svenska Akademien 1912–1940 och tilldelade sej Nobelpriset i litteratur 1916.
ellauri365.html on line 511: I följande artiklar gick Strindberg till angrepp mot monarkin, Dramatiska teatern, Svenska Akademien och militär upprustning. Medan kampanjen väckte stark motvilja i den borgerliga pressen vann han stöd i socialdemokratiska tidningar, kallades "landets största nationella diktare" och en stor nydanare. Så småningom föreslog en arbetare en nationalinsamling för Strindberg som kompensation för det uteblivna Nobelpriset. Debatten politiserades när den radikale Strindberg ställdes mot den påstått konservative Heidenstam, en vinkel som hade etablerats långt innan Heidenstam själv gav sig in i debatten. Skalden kommenterade i ett brev att "man svarar inte en fyllbult som ropar hotelser åt en" och överlät debatten till Svenska Dagbladets konservative kulturredaktör Fredrik Böök. Som konservativ hade Böök svårt att måla Heidenstam som radikal. Böök själv blev också en av Strindbergs måltavlor. Statsvetaren och högerriksdagsmannen Rudolf Kjellén beskrev Strindberg som "en ligapojke" och hävdade att han kränkt nationens själ, medan Heidenstam och Sven Hedin – ytterligare en av Strindbergs främsta måltavlor – stod för det ridderliga och djärva i svensk kultur. Just så.
ellauri365.html on line 563: But why Heidenstam, herr Nobel?
ellauri365.html on line 584: Back North, the self-centered man forgot his despondency by merging himself into the larger soul of his estate. To those familiar with his membership of the committee, it came as no surprise that in 1916 Heidenstam was awarded the Nobel Prize for Literature. He is perhaps most like Browning. Above all things he abhors uninspired naturalism; "gray-weather moods," he calls it. Strindberg merely "let the cellar air escape through the house.", he said. He repudiates pessimism no less than sentimentalism. He wrestled with August for the deeper meaning of life. The imagery is often daring, as when a negro's lips are compared to the crimson gash on a foreskin. Heidenstam, though one of the most daringly earnest of poets, is sufficiently an artist to relieve his style by such touches of humor and of the deeper sort of romance. But atonement was repugnant to his manhood. He longs to be worthy of his heritage, to give his life for some damn cause. He believes it is only in moments of great exaltation that we really live. The best bit is where Verner dissuades his poor countrymen from whacking the filthy rich. Without his saying so, we feel in him the quality of St. Paul affirming: "I have fought the good fight, I have kept the faith."
ellauri365.html on line 588: The literary career of Verner von Heidenstam (1859-1940) had practically come to an end in 1916 when he awarded himself The Nobel Prize. That I guess answers the question why.
ellauri365.html on line 852: Före sin bortgång nominerades han som kandidat till Nobelpriset i litteratur 1911, men eftersom han gick bort gick han miste om möjligheten att erhålla priset. Det fick hans vän och fellow streaker Heidenstam. Fadern begravdes på Kristinehamns gamla kyrkogård söder om kyrkans kor där även systern Anna ligger begravd. Kyrkans kor tyckte inte alls om det, dom bölade väldigt sårade.
ellauri374.html on line 71: Dan Ariely on israelilaisamerikkalainen professori ja kirjailija. Hän toimii James B. Duken psykologian ja käyttäytymistalouden professorina Duken yliopistossa. Ariely on useiden yritysten perustaja, jotka toteuttavat käyttäytymistieteestä saatuja oivalluksia. Ariely was a physics and mathematics major at Tel Aviv University but transferred to philosophy and psychology. However, in his last year he dropped philosophy and concentrated solely on psychology, graduating in 1991. In 1994 he earned a masters in cognitive psychology, and in 1996 he earned a Ph.D. in cognitive psychology from the University of North Carolina at Chapel Hill. Ariely completed a second Ph.D. in Business Administration at Duke University in 1998, at the urging of Daniel Kahneman, winner of the Nobel Memorial Prize in Economic Sciences. Who else.
ellauri374.html on line 79: In 2008, Ariely, along with his co-authors, Rebecca Waber, Ziv Carmon and Baba Shiv, was awarded an Ig Nobel Prize in medicine for their research demonstrating that "high-priced fake medicine is more effective than low-priced fake medicine." Ariely is the author of several popular science books about irrationality, dishonesty, and decision making. He should know, he is the expert.
ellauri374.html on line 485: Kiintoisaa on, että kirjallisuuden Nobel-veikkauksissa oli mainittu tshuvassirunoilija Gennadi Aigi (1934-2006) , jonka kokoelma Tuntematon tuli on suomennettu. Eipä tullut tuntemattomalle zuvassille dynamiittia. Runoilija sai "muun muassa" Ranskan akatemian palkinnon (1972), Tšuvassian ASNT:n valtionpalkinnon (1989) ja Ranskan kaunotaiteiden ja kirjallisuuden ritarikunnan kunniamerkin. Vuonna 1994 hänelle myönnettiin Tšuvassian kansanrunoilijan arvonimi.
ellauri381.html on line 599: The great writer Alexander Solzhenitsyn predicted the current situation in Ukraine almost half a century ago. The Nobel laureate wrote: "With Ukraine, things will get extremely painful. Some regions on the left bank of the river Dnepr clearly lean more towards Russia. As for Crimea, Khrushchev's decision to hand it over to Ukraine was totally arbitrary."
ellauri384.html on line 187: Joseph Heller (1. toukokuuta 1923 – 12. joulukuuta 1999) oli yhdysvaltalainen romaanien, novellien, näytelmien ja käsikirjoitusten kirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on vuoden 1961 romaani Catch-22, satiiri sodasta ja byrokratiasta, jonka nimestä on tullut synonyymi absurdille tai ristiriitaiselle valinnalle. Hänet nimitettiin vuonna 1972 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Absurdia kyllä mitali meni sakemanni Heinrich Böllille.
ellauri402.html on line 191: Moina Mathers, syntynyt Mina Bergson (28. helmikuuta 1865 – 25. heinäkuuta 1928), oli taiteilija ja okkultisti 1900-luvun vaihteessa. Hän oli ranskalaisen filosofin Henri Bergsonin sisar, ensimmäinen juutalaissyntyinen mies, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1927. Hänet tunnetaan kuitenkin enemmän avioliitostaan englantilaisen okkultistin Samuel Liddell MacGregor Mathersin kanssa. yksi Hermetic Order of the Golden Dawn -järjestön perustajista ja hänen kuolemansa jälkeen vuonna 1918 seuraajajärjestön johtajana, nimeltään Ruusuristilainen Alpha et Omega.
ellauri402.html on line 196: Moina, tuolloin nimeltään Mina tai Minna, syntyi Genevessä Sveitsissä vaikutusvaltaiseen puolalais-juutalaiseen perheeseen isän puolelta ja englantilaisesta ja irlantilaisesta äidin puolelta. Hän muutti Pariisiin, kun hän oli kaksivuotias. Hänen isänsä Michel Bergson saavutti musiikillista menestystä säveltäessään oopperoita Louisa de Montfort ja Salvator Rosa. Hän oli kotoisin Varsovasta ja kuului vaikutusvaltaiseen Bereksohn-perheeseen. Moina Mathersin isoisä Jacob Levison (s. n. 1799) oli kirurgi ja hammaslääkäri. Hänen isoäitinsä oli Katherine Levison, syntynyt Lontoossa v. 1800. Hänen äitinsä täti oli Minna Preuss, syntynyt Hullissa, Yorkshiressa, vuonna 1835, ja hänen äitinsä Kate, os Levison, syntyi myös Yorkshiressa. Hänen vanhin veljensä, myöhemmin Nobel-palkinnon voittaja Henri Bergson, 1859–1941, liittyi College of Francen tiedekuntaan ja tunnetaan parhaiten filosofisen teoksen Creative Evolution kirjoittajasta. Hän oli myös British Society for Psychical Researchin puheenjohtaja.
ellauri403.html on line 181: Michel Tournier oli v. 2009 Nobel vedonlyöntiehdokas kertoimella 1:100. Eipä tärpännyt.
ellauri406.html on line 248: The violent Maidan coup in 2014 against the democratically elected (and seen by Washington as pro-Russian) government marked the beginning of the cultural genocide, with the construction of multiple monuments honoring Nazi perpetrators. At the same time, monuments in honor of greats of world literature such as Alexander Pushkin, Leo Tolstoy and Fyodor Dostoyevsky were torn down: Alexander Pushkin, born in 1799, was a world-famous playwright and novelist; Fyodor Dostoyevsky, born in 1821, expressed religious, psychological and philosophical ideas in his widely acclaimed writings; and Leo Tolstoy, born in 1828, is considered one of the greatest writers of all time and was nominated several times for the Nobel Prize for Literature.
ellauri408.html on line 267: Ranskan-Saxan sota lähenee, Pariisin pörssi romahtaa. Malexijan vähät osakkeet menettävät arvonsa. Se vituttaa pikku kapitalistia. Itävalta ja Preussi kärhämöivät loppuun sotansa. Nobel kexii dynamiitin. Andrew Johnson koittaa turhaan estellä, mutiaiset laillistava laki menee läpi kongressissa. Suomessa on nälänhätä kiitos Snellmanin. Mutta tähän väliin muutama viesti Quorasta:
ellauri413.html on line 83: Colette oli ehdokkaana vuoden 1948 Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Ehdottaja oli Ranskan akatemian jäsen Claude Farrère. Komitean mielipide oli murskaava: "...liikkuu tasolla, joka ei mitenkään voi tulla kyseeseen Nobelin palkinnosta päätettäessä." Lausunnossaan komitea hämmästelee, että häntä on yleensä edes ehdotettu. Dynamiittipötkyn nappasi kukapa muu kuin TS Eliot, aika harmaasexuaali äijä siinäkin.
ellauri421.html on line 113: Paz (1914-1998) won the Nobel Prize in 1990, and died eight years later at the age of 84.
xxx/ellauri027.html on line 1052: In actual practice, much of academic philosophy is elitist and assumes a pretence of knowledge (somewhat like economics, as described by Hayek in his towering Nobel speech). I find much of academic philosophy fear-based as it seeks to pinpoint mistakes and operates with conceptual criticism as the leading faculty of mind. The result is the lack of synthetic, life-enhancing contributions (a point made clear in Gardner’s Five Minds for the Future).
xxx/ellauri044.html on line 952: Gripenberg toimi Finlands Svenska författarföreningin puheenjohtajana 1919–1920 ja sai valtion kirjallisuuspalkinnon yhdeksän kertaa. Hän oli ehdolla Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajaksi vuonna 1931 ja sai Helsingin yliopiston kunniatohtorin arvon vuonna 1932. Niin aina. Kusipäät palkizee toisiaan, paukuttaa nahkahousuja ja selkään toisiansa.
xxx/ellauri056.html on line 279: Georgette Leblanc (8. helmikuuta 1875 Rouen – 27. lokakuuta 1941 Cannes) oli ranskalainen sopraano, näyttelijä ja kirjailija. Hän oli Nobel-palkitun kirjailijan Maurice Maeterlinckin pitkäaikainen kumppani ja puoliso (1895–1918), jolle Maeterlinck omisti kirjansa Le trésor des humbles (1896) (Köyhäin aarteet, suom. F. E. Sillanpää).
xxx/ellauri057.html on line 824: Knut Hamsun (Born: Knud Pedersen, August 4, 1859, Lom, Gudbrandsdalen, United Kingdoms of Sweden and Norway, (present-day Lom, Norway) Died:February 19, 1952, Nørholm, Grimstad, Norway1859-1952) oli norjalainen kirjailija, joka lukeutuu tunnetuimpiin hahmoihin maansa kirjallisuuden historiassa. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1920. Hamsun oli köyhän perheen poika, eikä hän käynyt koulua kuin runsaat 250 päivää. Sen kyllä huomaa.
xxx/ellauri057.html on line 845: A hundred and one years ago, in 1917, Knut Hamsun published what was probably his most influential and at the same time most controversial novel: Markens grøde (translated into English as Growth of the Soil). This story about the colonization of new farmland in northern Norway (Hammarby, luulajansaamexi Hambra, mistä Knupo oli peräsin) by the pioneer Isak and his wife Inger attained immense popularity in Hamsun’s home country and abroad, and earned its author the Nobel Prize in literature. In later years, it has often been criticized for, among other things, postulated parallels to Nazi »blood and soil« ideology, for its racist and colonialist portrayal of the Sami, and for its antagonism towards female self-determination.
xxx/ellauri068.html on line 59: Vsesojuznyj on kirjoitettu väärin s.458. Ärsyttävää puolisivistyneisyyttä. Tässä jaxossa on typerää hauskanpitoa vähäosaisempien kustannuxella ja neuvostohistorian vääristelyä. Aitoamerikkalaista koloniaali"huumoria". Food fight tästä enää puuttuisi. Rypälemarenkitortun paiskaaminen Stalinin naamaan. Kyttyräselät, spitaaliset, hebefreenikot (Saku oli sellainen) ja kaikenlaiset rammat ovat putkahtaneet loukoistaan kazelemaan tätä hupia. Taas tätä amerikkalaista arabi"terroristi"pelkoa sekottuneena vanhempaan ryssä"kommunisti"pelkoon ja saku"nazi"pelkoon.. Vizi ne pelkää kaikkia jotka vähänkin uhkaa niiden öljyhegemoniaa keski-Aasiassa. Kaikki Nobelien näiltä kentiltä saadut öljyrahat on käytetty Nobel-palkintoihin. Donald Trump vihjaa kohta vastaanottavansa fysiikan Nobel-palkinnon.
xxx/ellauri068.html on line 197: Galardonado con numerosas distinciones, fue también polémico por sus posturas políticas conservadoras; su importancia continúa siendo causa de debate, particularmente por la posibilidad de que estas le hayan impedido obtener el Premio Nobel de Literatura, al que fue candidato durante casi treinta años.
xxx/ellauri068.html on line 207: Borges toimi muun muassa englantilaisen kirjallisuuden professorina Buenos Airesin yliopistossa sekä kansalliskirjaston johtajana. Borges oli oikeistopaskiainen oikeesti. Borgesin äänekäs tuki juntalle pilasi hänen maineensa eurooppalaisten intellektuellien keskuudessa, ja on arveltu sen vieneen häneltä mahdollisuudet Nobelin palkintoon. Elämänsä viimeiset vuosikymmenet (55v eteenpäin) hän oli sokea.
xxx/ellauri075.html on line 303: Friedrich Konrad Eduard Wilhelm Ludwig Klages (10 December 1872 – 29 July 1956) was a German philosopher, psychologist, graphologist, poet, writer, and lecturer, who was a two-time nominee for the Nobel Prize in Literature. In the (rather odious) Germanosphere, he is considered one of the most important thinkers of the 20th century.
xxx/ellauri084.html on line 502: Palkinnot (Nobel, Wolf, Fields, etc.)
xxx/ellauri087.html on line 334: Milton Friedman (/ˈfriːdmən/; July 31, 1912 – November 16, 2006) was an American economist who received the 1976 Nobel Memorial Prize in Economic Sciences for his research on consumption analysis, monetary history and theory and the complexity of stabilization policy. With George Stigler and other jews, Friedman was among the intellectual leaders of the Chicago school of economics, a neoclassical school of economic thought associated with the work of the faculty at the University of Chicago that rejected Keynesianism in favor of monetarism until the mid-1970s, when it turned to new classical macroeconomics heavily based on the concept of rational expectations.
xxx/ellauri091.html on line 285: Gerhart (Johann Robert) Hauptmann (1862-1946: prominent German dramatist of the early 20th century. Hauptmann won the Nobel Prize for Literature in 1912. His naturalistic plays are still frequently performed. Hauptmann's best-known works include The Weavers (1893), a humanist drama of a rebellion against the mechanisms of the Industrial Revolution, and Hannele (1884), about the conflict between reality and fantasy.
xxx/ellauri091.html on line 772: Emily Greene Balch (January 8, 1867 – January 9, 1961) was an American economist, sociologist and pacifist. Balch combined an academic career at Wellesley College with a long-standing interest in social issues such as poverty, child labor, and immigration, as well as settlement work to uplift poor immigrants and reduce juvenile delinquency. Mother Thing. She became a central leader of the Women's International League for Peace and Freedom (WILPF) based in Switzerland, for which she won the Nobel Peace Prize in 1946. In a letter to the president of Wellesley, she wrote we should follow "the ways of Jesus." Her spiritual thoughts were that American economy was "far from being in harmony with the principles of Jesus which we profess." Wellesley College terminated her contract in 1919.
xxx/ellauri091.html on line 776: The Nobel Peace Prize 1946 was divided equally between Emily Greene Balch "for her lifelong work for the cause of peace" and John Raleigh Mott "for his contribution to the creation of a peace-promoting religious brotherhood across national boundaries."
xxx/ellauri091.html on line 800: *Mr. Jahn delivered this speech in the auditorium of the Nobel Institute in the early afternoon of December 10, 1946. At its conclusion, Mr. Jahn read a message of acceptance from Miss Balch, whose health prevented her from attending the ceremonies, and presented the prize to Mr. Huston of the U.S. Embassy who accepted in her name. This translation is based on the Norwegian text in Les Prix Nobel en 1946, which contains, also, a French translation.
xxx/ellauri091.html on line 815: John Raleigh Mott (May 25, 1865 – January 31, 1955) was an evangelist and long-serving leader of the Young Men's Christian Association (YMCA) and the World Student Christian Federation (WSCF). He received the Nobel Peace Prize in 1946 for his work in establishing and strengthening international Protestant Christian student organizations that worked to promote peace. He shared the prize with Emily Balch.
xxx/ellauri091.html on line 817: Presentation by Herman Smitt Ingebretsen*, Member of the Nobel Committee
xxx/ellauri091.html on line 819: John Raleigh Mott is an American like Emily Greene Balch, with whom he shares this year’s Nobel Peace Prize. He was born in Sullivan County in the state of New York on May 25, 1865. It was assumed that he would follow in the footsteps of his father, a timber merchant engaged in transporting timber on the tributaries of the Delaware River. But he was an avid reader, and the town’s Methodist minister persuaded his parents to allow him to continue his studies. For a long time the boy did not know what he wanted to be. His father hoped that he would return to the timber trade, while he himself vacillated between the church, law, and politics. But during his years of study he was stirred by the Gospel of Christ to mankind, and when the Y.M.C.A. asked him to become a traveling secretary among the students of American and Canadian universities he interpreted the offer as a call from the Lord. He answered the call. It did not take him back to the Delaware River. It sent him out into the wide world and it has brought him here today.
xxx/ellauri113.html on line 37: Hawking may have a shot at Nobel prize yet. All he needs to do is reverse the flow of time and reincarnate.
xxx/ellauri113.html on line 38: This development could open up a bizarre vision of the universe in which black holes can cough themselves into nothingness, Hawking said during recent lectures on the BBC and at Harvard. “This raises a serious problem that strikes at the heart of our understanding of science,” he said. “If determinism, the predictability of the universe, breaks down with black holes, it could break down in other situations,” he said. “Even worse, if determinism breaks down, we can’t be sure of our past history, either. The history books and our memories could just be illusions,” he said. The Nobel prize could just be an illusion, he said. Two years later he died.
xxx/ellauri113.html on line 68: Hawkingin kaveri Kip Thorne sai ärsyttävästi Nobelin fysiikanpalkinnon gravitaatioaalloista (niitä havaittiin ensimmäisen kerran 2015, Eskin mustan reiän törmätessä Erkki Valtaojan vastaavaan), vuotta ennen kuin Hawking kuukahti. Taisi ottaa vähän päähän. Ne puhuivat nuorukaisina enemmän naisista ja kuolemasta kuin fysiikasta. Mustista aukoista juttu nyrjähti ahtaampiin sfääreihin.
xxx/ellauri113.html on line 102: Hawking uskoo että tulee geenimodifioituja supermiehiä jotka ajaa sukupuuttoon nykyiset lihassurkastumavammaiset. Tai sit ne voidaan korvata koneilla kuten Tapsan kohdalla oli 99%sesti jo tehtykin. Mutta toisiin tähtiin ei päästä ylivalokoneilla, koska siinä tapauxessa olis Hawking Mark II jo käynyt tulevaisuudesta täällä turistoimassa ja tempassut ramman Stephenin mukanaan Nobel kainalossa pilvenlongalle.
xxx/ellauri113.html on line 115: So it was A-OK that Steve never got the Nobel prize. He simply got it wrong. What an idiot.
xxx/ellauri116.html on line 255: Hizi kun olisin voinut lyödä vetoa että olen jossain paasannut Garcia Marquesin ja Mario Vargas Llosan (henceforth Löysä) välisestä nyrkkiottelusta, jossa oikeistoliberaali Mario löi pienemmän mutta vasurimman Marquezin nenän lysyyn varmaan oikealla suoralla. Silloin Gabolla oli jo Nobelinsa, Mariolla ei. Mutta nimeä ei löydy? Hemmetti. Mähän luin Lödeltä jonkun aika paskan räpellyxen kesällä 2021, In praise of the stepmother, ja siinä yhteydessä koitin selvittää, onko Löysällä ehkä homotaustoja. Sen Sueno del Celta oli homostelua, ja samaa on monissa muissakin sen niteissä. Joku epsanjalainen homokirjailia sanookin, että vaikkei se olisi koskaan uskaltautunut lakanoiden väliin nakun omansukupuolisensa natustajan kaa, niin kunniahomo se kirjojensa perusteella on ainakin. Yx Mario Brosin homoniteistä oli nimeltään Kadetraalissa oli viileää tms. Conversacion criminal en la catedral. Hehe. Kurjallista kunnianhomoa.
xxx/ellauri116.html on line 313: Aiemmin hyvät ystävykset Vargas Llosa ja Gabriel García Márquez riitaantuivat tammikuussa 1976 Méxicossa, jolloin Vargas Llosa löi García Márquezia, joka sai silmän mustaksi ja nenään lisäkyömyn. He eivät ole sen jälkeen olleet puheväleissä, mutta syytä tapahtumaan ei tiedetä. Hiljaisuuden on rikkonut ainoastaan García Márquezin Twitter-kommentti Vargas Llosan saatua Nobel-palkinnon: ”Nyt ovat puntit tasan.”
xxx/ellauri116.html on line 324: Gabriel José de la Concordia García Márquez (6. maaliskuuta 1927 Aracataca, Kolumbia– 17. huhtikuuta 2014 México, Meksiko) oli kolumbialainen kirjailija, toimittaja ja poliittinen aktivisti. Hän asui pääasiassa Meksikossa ja Euroopassa. Latinalaisessa Amerikassa García Márquez tunnettiin lempinimellä ”Gabo”. García Márquez sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1982.
xxx/ellauri116.html on line 339: Cheferna är en novellbok av den peruanska författaren Mario Vargas Llosa, utgiven 1959. Det är en samling av sex noveller som leds av den som ger sitt namn till verket. Det var den första boken som publicerades av författaren, som då var 23 år gammal; Det är samtidigt hans enda novellbok. Han tilldelades Leopoldo Alas-priset (1958) i Spanien. Med detta arbete började berättelsen om Vargas Llosa formellt, som 2010 tilldelades Nobelpriset i litteratur.
xxx/ellauri121.html on line 334: In her admiring new biography of Margaret Atwood, Rosemary Sullivan passes on a story about the writer that vividly catches her youthful ambition. One day when she was in her mid-20s, she dropped in at the home of poet John Newlove, who had been drinking heavily with his friend fellow Prairie writer Patrick Lane. The men’s conversation about literature had degenerated into a series of long silences punctuated by the occasional pseudoprofound utterance. Frustrated, Atwood cut to the heart of the matter, demanding to know what their poetic ambitions were. After some drunken dithering, the two declared that what they wanted most was to win a Governor General’s Award. As Lane recalled later, Atwood was indignant at their modest expectations, declaring tartly that the only goal worth pursuing was the Nobel Prize. Swigging down her beer, she then left the room.
xxx/ellauri121.html on line 336: Atwood has not won the Nobel (this was written 1998), at least not yet. But the petite 58-year-old novelist (Cat’s Eye, Alias Grace) and poet (Power Politics, Morning in the Burned House) has become internationally famous on a scale no Canadian writer of serious literature ever has. She is, in her own words, “one of the few literary writers who has gotten lucky”—which means she is read not just by intellectuals, but by hairdressers, chartered accountants and farmers. Easy reading, straightforward sentiments.
xxx/ellauri122.html on line 890: Kahneman used decades of psychology research to construct 'Thinking Fast and Slow,' which won a Nobel Prize in Economic Sciences. Fuck it did, novels can win literature prices at best. Anyway, economic Nobels are a joke compared to real Nobel prizes, just an ad for laissez faire capitalism.
xxx/ellauri122.html on line 967: Great list. One detail: Kahneman won his Nobel prize long before the book. Besides, he was a sleazy customer, see here.
xxx/ellauri127.html on line 112: When Nabokov died in 1977, The New York Times hailed him as “a giant in the world of literature.” Two of his novels, “Lolita” and “Pale Fire,” landed on the Modern Library’s 1998 list of the best English novels of the 20th century. His legions of fans regard Nabokov’s failure to win a Nobel Prize as one of the great literary travesties of the 20th century.
xxx/ellauri127.html on line 134: Nabokov’s attacks on his fellow Russian novelist Boris Pasternak were anything but amusing. The moment that Pasternak won the Nobel Prize for “Doctor Zhivago” in 1958, Nabokov waged a bitter, personal campaign against Pasternak, a nonstop stream of vitriol.
xxx/ellauri127.html on line 135: Having won the much-coveted Nobel, and now supplanting “Lolita” on the American best-seller lists, “Zhivago” drove Nabokov bonkers.
xxx/ellauri127.html on line 136: Nabokov clearly had an idee fixe about (undeserving?) Russian writers winning the Nobel Prize. Like Alexander Solzhenitsyn, whose work he dismissed as “juicy journalese.”
xxx/ellauri127.html on line 138: Plenty of monsters make great art, and many of their names emblazon lists of Nobelists, poet laureates, and so. And there is no doubt that Nabokov created great art, in two languages, like Joseph Conrad, whom he predictably disdained. (“A collection of glorified cliches.”) His achievements speak volumes. If only he hadn’t been such a jerk.
xxx/ellauri130.html on line 780: Claudel was nominated for the Nobel Prize in Literature in six different years. Another hopeless Nobel wannabe, politically too suspect.
xxx/ellauri148.html on line 58: As a global event World Hooray Day joins local participation in a global extortion of peas. The World Hooray Day web site address is http://www.worldhelloday.org. The 70M winners of the 1939-45 shared Nobel Rest in Peace Prize are among the people who have realized World Hooray Day's value as an instrument for purloining peas and as an occasion that makes it possible for anyone in the world to contribute to the process of splitting third party peas and join the bunch of happy sinners who were the luckiest 6M winners of the prize. Join now, you may already have won!
xxx/ellauri148.html on line 75: Pro-Israeli people in 179 countries have celebrated the holiday, and McCormack has received written support from almost 100 authors, entertainers, Nobel Prize winners and world leaders. But it is proved hard to find people who are authors, entertaineers, Nobel Prize winners and world leaders all at once. So far, only Ronald Reagan and Donald Trump have qualified. 98 to go, says Michael optimistically.
xxx/ellauri157.html on line 507: Hermann Karl Hesse (1877-1962), a Nobel Prize-winning German novelist and poet, is best known for his inspired explorations of self-understanding, spiritual realization, and psychology, particularly in Der Steppenwolf (1927), perhaps his best-known work.
xxx/ellauri179.html on line 214: When he won the Nobel Prize for Literature in 1954, he gave away the medal as a votive offering to “Our Lady of Cobre” in Havana.
xxx/ellauri179.html on line 258: Nobel-sivuilla on aivan karmea hyllning Hemille joka todistaa tosi paljon sekä mekkomiehestä että koko Nobel-palkinnon luonteesta.
xxx/ellauri179.html on line 260: Turauxen on kirjoittanut joku Anders Hallengren, an associate professor of Comparative Literature and a research fellow in the Department of History of Literature and the History of Ideas at Stockholm University. Heserved as consulting editor for literature at Nobelprize.org. Dr. Hallengren is a fellow of The Hemingway Society (USA) and was on the Steering Committee for the 1993 Guilin ELT/Hemingway International Conference in the People’s Republic of China. Among his works in English are The Code of Concord: Emerson’s Search for Universal Laws; Gallery of Mirrors: Reflections of Swedenborgian Thought; and What is National Literature: Lectures on Emerson, Dostoevsky, Hemingway and the... Pelkkiä noloja setämiehiä!
xxx/ellauri179.html on line 281: By the time he was on to his most open-minded wife, Mary, his final spouse, they were exchanging letters about hair that were, Dearborn says, ‘frankly pornographic’, while indulging in sexual role-swapping in bed. Of course, Hemingway — who won the Nobel Prize for Literature in 1954 — wouldn’t be the first genius to have a somewhat less impressive private life. The real Hemingway was self-pitying, self-glorifying and thin-skinned, ready to turn viciously on friends on the slightest provocation. Kake kavereineen tossa Ford Fiesta kirjassa vaikutti täys paskiaisilta ihan miehissä. Mitääntekemättömiä renttuja.
xxx/ellauri179.html on line 288: After he had committed suicide at Ketchum, Idaho, in 1961, the literary position of the 1954 Nobel Laureate changed significantly and the aversion has, in a way, even become stronger.
xxx/ellauri179.html on line 341: Mit vit oliko pikkuhomo Dag Hammarskjöldillä "sormensa pelissä" tämänkin Nobelin kohdalla (vrt. St.John Perse)? Jos Doog oli silloin liian nuori sen isäpapalla varmasti oli. Joku korupainos Hemiä oli Dagilla kyllä yöpöydällä.
xxx/ellauri187.html on line 264: José de Sousa Saramago (16. marraskuuta 1922 Azinhaga, Ribatejo, Portugali – 18. kesäkuuta 2010 Lanzarote, Espanja) oli portugalilainen kirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1998. Hän on (tai siis oli) Portugalin tunnetuin nykykirjailija. Saramago kirjoitti näytelmiä, romaaneja, runoja, esseitä ja lehtiartikkeleita.
xxx/ellauri187.html on line 273: Saramago oli vuodesta 1969 Portugalin kommunistisen puolueen jäsen ja ateisti. Nämä aiheuttivat hänelle ongelmia katolisessa Portugalissa, varsinkin teoksen Jeesuksen Kristuksen evankeliumi ilmestymisen jälkeen. Portugalin valtio veti teoksen pois eurooppalaisen kirjallisuuspalkinnon ehdokaslistalta, minkä jälkeen Saramago muutti pois Portugalista Kanariansaarten Lanzarotelle. Hän sairasti leukemiaa ja kuoli Lanzarotella perheensä läsnä ollessa. Hänen ruumiinsa vietiin portugalilaisella sotilaskoneella Portugaliin. Nobelistista oli tullut vaaraton, Jumala oli vaientanut hänet.
xxx/ellauri193.html on line 98: Nadine Gordimer (20. marraskuuta 1923 Springs, Gauteng, Etelä-Afrikan unioni – 13. heinäkuuta 2014 Johannesburg, Etelä-Afrikka) oli eteläafrikkalainen kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1991 ja Booker-palkinto (kirjasta The Conservationist) vuonna 1974.
xxx/ellauri193.html on line 326: "Wingnut", wing nut or wing-nut, is a pejorative American political term referring to a person who holds extreme, and often irrational, right wing political views. In 2015, Nobel Prize-winning economist Paul Krugman wrote in his The New York Times column about "wingnut warfare".
xxx/ellauri193.html on line 579: Två av de mest häpnadsväckande pristagarna av Nobels litteraturpris är utan tvekan de båda arbetarförfattarna Eyvind Johnson och Harry Martinson, som delade på priset 1974. Inte så mycket för att någon hävdade att de inte var förtjänta av priset av litterära skäl, utan snarare för att båda två vid tidpunkten för prisutdelningen satt i Svenska akademien och därmed gav priset till sig själva, eller mer korrekt sagt, till varann. Hur genant detta än är så här i efterhand är det ändå värt att lyfta deras författarskap som betraktas som en viktig del i den mer eller mindre unikt svenska arbetarlitteraturen.
xxx/ellauri193.html on line 591: Ladies and gentlemen, we have a tie! That’s probably not how they announced it back in October of 1974. A tie is not even the proper term for the rare occasions when the Nobel Prize in Literature’s gone to two people at once. Sharing the honor is the phrase that seems to crop up, and these shared honors look like political moves—when the prize is going to a country that the Nobel committee might not get back to in a while. (The novelist António Lobo Antunes, for example, was reportedly heartbroken when the Nobel went to José Saramago, because he knew they weren’t going to give it to Portugal again in his lifetime.) Still, there’s something about a shared prize that feels slighting, the A-minus of literary glory. I picture scenes like this:
xxx/ellauri193.html on line 593: EYVIND JOHNSON: Frans Eemil Sillanpää! Hey, dude! We’re both Nobel Prize winners. Cool, huh? Let’s party!
xxx/ellauri193.html on line 661: The Believer is published by the Beverly Rogers, Carol C. Harter Black Mountain Institute. Daniel Handler (s. 28. helmikuuta 1970 San Francisco, Kalifornia) on läskiponzo yhdysvaltalainen kirjailija, joka tunnetaan parhaiten Surkeiden sattumusten sarja -kirjoistaan, jotka hän on kirjoittanut käyttäen salanimeä Lemony Snicket. Surkeiden sattumusten sarja on mustaa huumoria sisältävä 13-osainen sarja, joka keskittyy Charles Baudelairen orpojen sisarusten elämään ja salaperäiseen järjestöön nimeltä Retuperän VPK. Kirjoittamalla eri nimellä Handler lisäsi itsensä tarinaan. Eli teki tollaset Nobel-lautakunnan temput, oman hännän nostaja. Surkeiden sattumusten sarja on erityisen suosittu Yhdysvalloissa ja siitä on tehty myös Brad Silberlingin ohjaama elokuva Lemony Snicketin surkeiden sattumusten sarja vuonna 2004. Elokuva sai Oscar-palkinnon parhaasta maskeerauksesta.
xxx/ellauri193.html on line 703: From the name "count Olaf" I can guess that Fatso does not fancy Swedes. He may be worried that he'll have to split his Nobel with another heavyweight like Fats Domino or Canned Heat. Se joka nauraa koviten nauraa parhaiten.
xxx/ellauri195.html on line 231: Nobelistin sanoin:
xxx/ellauri200.html on line 180: In awarding Naipaul the 2001 Nobel Prize in Literature, the Swedish Academy praised his work "for having united perceptive narrative and incorruptible scrutiny in works that compel us to see the presence of suppressed histories." Kukahan tonkin runoili, olikohan kulturpersonligheten. The Committee added: "Naipaul is a modern philosopher carrying on the tradition that started originally with Lettres persanes and Candide. In a vigilant style, which has been deservedly admired, he transforms rage into precision and allows events to speak with their own inherent irony." The Committee also noted Naipaul's affinity with the novelist Joseph Conrad (toinen kaappikolonialisti pyllypää):
xxx/ellauri200.html on line 198: Vidiadhar Surajprasad Naipaul, kirjailijanimeltään V. S. Naipaul (17. elokuuta 1932 Chaguanas, Trinidad ja Tobago – 11. elokuuta 2018 Lontoo, Englanti) oli Nobel-palkittu trinidadilais-brittiläinen kirjailija, joka oli intialaista sukujuurta.
xxx/ellauri200.html on line 508: Nobelisti Carducci ja Mr. Unification Martin Kay. Puutarha- ja mezämansikka.
xxx/ellauri201.html on line 228: Nobelprisen
xxx/ellauri201.html on line 229: Nobelprisen i litteratur
xxx/ellauri201.html on line 233: Bjørnstjerne Martinus Bjørnson (8. desember 1832–26. april 1910) var ein norsk forfattar og samfunnsdebattant. Bjørnson vann Nobelprisen i litteratur for 1903, som den første nordmannen, og er rekna som ein av dei fire store i norsk litteratur. Han skreiv teksten til den norske nasjonalsongen og var grunnleggjaren av Riksmålsforbundet.
xxx/ellauri201.html on line 237: Eikä siinä kaikki! Karhunpoika istui ize valkkaamassa izeään Nobel-palkintokomiteassa! No jo on paxua.
xxx/ellauri201.html on line 239: Bjørnson var ein av dei opphavlege medlemene av Nobelkomiteen, og han vart attvald i 1900. I 1903 mottok han Nobel sin litteraturpris.
xxx/ellauri202.html on line 36: Tänään aiheena on 2 hirmu paxua Nobel-kaliiperin lukuromaania. Kolmannexi sopisi Romain Rollandin Jean-Christophe, muttei satu olemaan käsillä.
xxx/ellauri202.html on line 38: Mihail Aleksandrovitš Šolohov (ven. Михаил Александрович Шолохов, 24. toukokuuta (J: 11. toukokuuta) 1905 – 21. helmikuuta 1984) oli venäläinen kirjailija. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1965. Tää liittyi Rutsevin aikaiseen suojasäähän, ja oli eräänlainen Rutseville suunnattu "Hinoa John", jatka tähän tapaan, vapauta ainakin pikkukapitalistit suunnittelutalouden ikeestä.
xxx/ellauri202.html on line 42: Šolohov liittyi kommunistiseen puolueeseen 1922 ja pysyi sille uskollisena koko uransa. Hän oli Neuvostoliiton kirjailijaliiton toimielimissä vuodesta 1934 ja vuodesta 1936 maan korkeimman neuvoston jäsen. Hän seurasi Nikita Hruštšovia presidenttinaä 1959 ja valittiin keskuskomiteaan 1961. Hänestä tuli tiedeakatemian jäsen 1939. Hän oli kaksinkertaisen sosialistisen työn sankari ja palkittiin sekä Leninin että Stalinin palkinnolla Trotskin palkinnon ja Nobelin lisäksi. Tätä virhettä Ruozin olympiakomitea sittemmi katkerasti katui.
xxx/ellauri202.html on line 44: Hiljaa virzaa, Don kertoo Donin ja kasakoiden kamppailusta puna-armeijaa vastaan sisällissodan aikana ja on merkittävä siksi, ettei siinä ole yhtään positiivista bolševikkihahmoa. Siitäpä se saikin Nobel-palkinnon. Hiljaa virtaa Don on sosialistisen realismin merkkiteoksia, vaikkakaan se ei täysin noudata sen kaavaa. Vielä paxumpaa potaskaa Nobel-lautakunnan mielestä oli Aron raiskaajat.
xxx/ellauri202.html on line 52: Roger Martin du Gard (23. maaliskuuta 1881 Neuilly-sur-Seine, Ranska – 22. elokuuta 1958 Sérigny, Ranska) oli ranskalainen kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1937.
xxx/ellauri202.html on line 60: Mielenliikutusten ja tunteiden myrskyn silmässä. Roger Martin du Gard oli ranskalainen kirjailija, joka palkittiin Nobelin kirjallisuuspalkinnolla vuonna 1937. Vaikka hän on kirjoittanut suuren määrän sivuja, voidaan kuitenkin tärkeimpänä saavutuksena pitää Thibault'n suku (Les Thibault) kehitysromaanisarjaa, johon sisältyy ranskankielisenä yhteensä kahdeksan osaa. Näistä löytyy suomennettuna kuusi ensimmäistä osaa, jotka on sisällytettynä neljään kirjaan. Sain ne 6 egellä Tammiston Kontista. Päätin tällä kertaa aloittaa ensimmäisestä kirjasta.
xxx/ellauri202.html on line 76: Se johtuu varmaan pillereiden puutteesta. Keskeiseen osaan nousee myös Thibaultin veljesten erilaisuus - kun nuorempi vaalii moraalikäsityksiään, niin vanhempi luopuu pikkuhiljaa niistä. Martin du Gard onnistuu ihmisten luonteiden ja keskinäisten suhteiden kuvauksessa lähes täydellisesti, voikin todeta että hän on tässä kasvuromaanisarjassa yltänyt maailmankirjallisuuden A-ryhmään Nobel-tasolle. Harmi ettei hänen kirjojaan kovinkaan hyvin tunneta (ainakaan Suomessa). Se olisi tuiki tärkeää, ei niiden lukemisella muuten voi paljon kerskua. Kuitenkin kirjojen verkkainen kerronta saattaa nousta haasteeksi lukijalle. Ilmeisesti sarjan eri jaksoissa on painopiste vaihteleva eri ihmisten ja teemojen osalta. Ranskalaisessa kirjallisuudessa osataan ottaa kaikki irti ihmisten vastenmielisistä piirteistä.
xxx/ellauri202.html on line 156: Roger Martin du Gard pokkasi tästä hyvästä Nobelin kirjallisuuden palkinnon vuonna 1937. Ei kai tämä ole sellainen klassikko, joka kuluisi kansojen känsäisissä käsissä, mutta minusta tässä on paljon ansioita, ja kuten mainitset osat ovat varsin lyhyitä.
xxx/ellauri202.html on line 178: André Gide on arvostettu hahmo ranskalaisen kansakunnan kaapin päällä ja Nobelin palkinnon saaja vuonna 1947. Mutta tässä teoksessa piirretystä kiehtovasta, omituisesta ja intiimistä muotokuvasta voi nauttia joku, joka ei ole koskaan lukenut tai ehkä koskaan edes kuullut hänestä. Hän yllättää meidät jatkuvasti inhimillisyytensä laajuudella. Kirja tuo esiin hänen ristiriitaisen seksuaalisuutensa ja taistelunsa homoseksuaalisuuden hyväksymisestä leimautumisen ja tuomitsemisen aikakaudella.
xxx/ellauri202.html on line 182: Salakuuntelemme näitä kahta merkittävää miestä, jotka molemmat ovat Nobel-palkinnon saajia, kun he vaeltavat maaseudulla pitkillä kävelyillä tai istuvat tulessa lasillisen viiniä illallisen jälkeen ja tutkivat aina kaikkea auringon alla ja lakanoiden välissä: heidän elämäänsä ja työtään, mytologiaansa, kuolemaa. Se on rehellinen ja paljastava. Kuuntelemme ja opimme, ja käsityksemme muuttuvat ja syvenevät. Vaikka tämä pieni mutta täydellinen helmi kirjaxeen, joka on kirjoitettu mestarillisella taiteella, valaisee ymmärrystämme suuresta nerokkaasta miehestä ja elämän luonteesta, niin käy selväxi että du Gard ei ollut edes yhtä suuri eikä nerokas kuin Andre Gide, vaikka kummallakin oli puolesa (etenkin taka-).
xxx/ellauri202.html on line 196: Roger Martin du Gard (23 March 1881 – 22 August 1958) was a French novelist, winner of the 1937 Nobel Prize for Literature. Martin du Gard, homosexual by inclination and avocation, was miserably married to a devout Catholic who despised all his literary friends. Martin du Gard is much impressed with the fine appearance of the German race. The handsome boys and beautiful young girls are, to him, a reincarnation of ancient Greece. Martin du Gard reported back to André Gide on the wonders and delights of Berlin, where he had found the young involved in ‘natural, gratuitous pleasures, sport, bathing, free love, games, [and] a truly pagan, Dionysiac freedom’.
xxx/ellauri202.html on line 202: Les Thibault est une suite romanesque de Roger Martin du Gard, composée de huit volumes d'inégale longueur dont la publication s'est étalée de 1922 à 1940. C’est tout particulièrement pour cette œuvre, et bien qu'il lui restât encore à en écrire l'Épilogue, que Roger Martin du Gard reçut, en novembre 1937, le prix Nobel de littérature.
xxx/ellauri202.html on line 212: Anatole France (oik. Jacques Anatole François Thibault, 16. huhtikuuta 1844 Pariisi – 12. lokakuuta 1924 Saint-Cyr-sur-Loire, Indre-et-Loire) oli ranskalainen kirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1921. Katolinen kirkko kielsi 1920-luvulla hänen teostensa levittämisen niiden sisältämien sosialististen piirteiden vuoksi lähde?. Francen tunnetuimpia romaaneja on Kuningatar Hanhenjalan ravintola (1892), joka on kuvaelma 1700-luvun Ranskasta. Hänet tunnetaan myös aforismeistaan. Francen syvällisimpänä kirjana pidetään romaania Enkelten kapina. Vähän se on köykänen kaveri knebelbarteineen, mutta kova panomies.
xxx/ellauri202.html on line 229: Conservateur en esthétique, mais progressiste en politique, France trouve dans l'affaire Dreyfus son Histoire contemporaine (l'Orme du mail, 1897 ; le Mannequin d'osier, 1897 ; l'Anneau d'améthyste, 1899 ; Monsieur Bergeret à Paris, 1901). Il a aussi prêté sa plume aux diverses manifestations de la gauche militante. (Académie française, 1896 ; prix Nobel 1921).
xxx/ellauri208.html on line 4:
xxx/ellauri208.html on line 471: Naguib Mahfouz (arab. نجيب محفوظ, Naġīb Maḥfūẓ; 11. joulukuuta 1911 Kairo – 30. elokuuta 2006 Kairo) oli egyptiläinen kirjailija. Mahfouz sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1988. Hän toimi muun muassa Egyptin valtion elokuvasäätiön ja taikaministeriön palveluksessa.
xxx/ellauri208.html on line 480: Vuoden 1988 Nobelin palkinnon myötä egyptiläiseltä kirjailijalta Naguib Mahfouzilta (1911-2006) suomennettiin englannista novelli ”Siunatttu yö” (sic, kolmella teellä, 1988) ja arabiasta muutamia romaaneja vuosina 1989-1996. Sen jälkeen hän näyttää Suomessa joutuneen unohduksiin sikäli, että uusia suomennoksia ei ole ilmestynyt. Tässä suhteessa hänelle on käynyt samoin kuin toiselle nobelistille, australialaiselle eepikolle Patrick Whitelle. Kumpikin ansaitsisi tulla uudestaan huomioiduksi uusien käännösten muodossa. Näin siitäkin huolimatta, että Mahfouzin suomennettuihin romaaneihin eräät kriitikot suhtautuvat melko nihkeästi ja pitävät niitä helvetin vanhakantaisina.
xxx/ellauri208.html on line 482: Mahfouz kuuluu niihin kirjailijoihin, jotka ovat ikuistaneet itselleen läheisen suurkaupungin. Hänen tapauksessaan se on Kairo, josta hän on kirjoittanut suuren ns. Kairo-trilogian (suomennettu otsikoilla Palatsikatu, Intohimon palatsi ja Sokerikuja). Hänen teoksensa Midaqq-kuja sijoittuu myös Kairoon, toisen maailmansodan aikaan, mutta lähes kokonaan pienelle kujalle. Se on takakannen mukaan "egyptiläisen Nobel-mestarin rakastetuin teos". Vittu puskarunkkukin on parempaa viihdettä.
xxx/ellauri209.html on line 3:
xxx/ellauri212.html on line 4:
xxx/ellauri212.html on line 349: Havainnoistaan Yhdysvalloissa talouden Nobel-palkinnon saanut Angus Deaton on kutsunut vastaavia kuolemia ”epätoivon kuolemiksi” (”death of despair”). Epätoivon kuolemien määrä on kasvanut jo niin paljon, että yleinen eliniänodote Yhdysvalloissa on laskenut. Tämä tapahtui jo ennen koronapandemiaa. Asiasta kertoo esimerkiksi Los Angeles Times.
xxx/ellauri215.html on line 4:
xxx/ellauri215.html on line 177: Naatan kirjoittaa novellettan sukulaisistaan jotka olivat juuri sellaisia kitupiikkejä kusipäitä mixi antisemitistit on mokkereita aina kuvanneet. Sen isä jalkalääkäri varoittaa ettei sen kertominen ole aivan viisasta. Eikä olekaan. Mutta ei, Philip on valmis myymään vaikka isoäitinsä jos saa siitä laatuaikaa mediaan. Koska se on just yhtä perso sille kuin sukulaiset rahalle. Rouva Wapterin 10 kysymystä ovat aiheellisia. Rothin vastaus niihin on vaan näyttää fäkkiä. Sellainen kaippari se vaan nyt on, Knasun tyyppinen. Vaan eipä sitten saanut dynamiittimiehen pinssiä. Nobel piti positiivisista jutuista.
xxx/ellauri218.html on line 5:
xxx/ellauri224.html on line 4:
xxx/ellauri224.html on line 349: Checked out a few Saul Bellow books and discovered I have not changed as I have aged. I just don't enjoy his writing, Nobel Prize winner or not. I can still hear his squeaky Donald Duck voice in my head from many interviews he gave here in Chicago and did see him years ago in debates at The Newberry Library Book Fair.
xxx/ellauri225.html on line 4:
xxx/ellauri225.html on line 480: Ehkä ryssät panostivat Itämeren kaasulinjan Nobelin dynamiittipötköillä jo rakennettaessa juuri tämmöisiä kriisitilanteita varten. Linja sopii räjäyttää näin talven tullen vastavetona länkkäreiden yltyvälle sotainnolle ja nälistyxelle. Saavatpahan tuta keski-Euroopassa miten vetää nenättien bajamajoissa. Ukrainan selkkaus yllätti lännen aseteollisuuden housut nilkoissa. Kohta ei riitä länkkäreillä pateja edes omaan tarpeeseen. Ja silloin uhkaa Kiina tehdä Plopovin izemurhasiirron USAn selän takana ja miehittää lopultakin valkoisen generalissimo Ziang Kai Shekin pakosaaren Formosan. Jännä miten tämäkin kaveri on tyystin häivytetty Wikipedian Taiwanin historiaosiosta. Siellä vaan hoetaan ettei kiinalaisia ole ollut Formosalla kuin 300 vuotta ja että se oli länkkäreillä ennen sitä. No eipä jenkit ole senkään aikaa pitäneet länsi-inkkareilta ryöväämäänsä brittisiirtomaata hallussaan. Wikipediaan ei ole luottamista kun jenkki-intressit on vaakalaudalla.
xxx/ellauri227.html on line 39: Yönä muutamana tässä mietin (kun en saanut unta mahanpuruilta), mitkä lienevät tärkeimmät erot bestsellerien ja Nobel-palkittujen välillä. Sillä aika harvat nobelisteista on bestsellereitä (luulisin, en ole laskenut), ja vielä harvemmat bestsellereistä ovat nobelisteja. Siis mitä on toisissa ja puuttuu toisista, niin että niiden lukijakunnat ovat niin erilaisia?
xxx/ellauri227.html on line 89: Läckberg on ollut perustamassa Nobel-palkinnolle kilpailijaa, jonka jakaa Uusi akatemia, Den Nya Akademien, johon on liittynyt noin sata kulttuurialojen edustajaa. Ne eivät kyllä jaa yhtä paljon rahaa. Palkinto jaetaan 10. joulukuuta, kuten Nobelin kirjallisuuspalkintokin on jaettu. Varjopalkinnon nettiosoite https://dennyaakademien.com/ vie sivulle "Hello world": Welcome to Wordpress. This is your first post. Edit or delete it, then start writing! With any luck you may be our next Shadow Nobel Prize winner!
xxx/ellauri228.html on line 275: Tumpelo puolalainen runoilija ja Nobel-palkittu Czesław Milosz kommentoi tätä erityistä lähestymistavan eroa: "Tarkovskille tärkein asia on maa", jonka hän "täyttää hengellisellä merkityksellä", erityisesti monet sateeseen liittyvät kohtaukset, jotka venäläisessä kulttuurissa Miloszin mielestä "edustavat Pyhää Henkeä". Mitosz näkee tyypillisesti venäläisenä hengellisen merkityksen ja mystiikan lisäämisen maanpäällisiin kuviin.
xxx/ellauri230.html on line 53: Concerning the Nobel Prize in Literature, Junichiro Tanizaki was among the final candidates in 1960 and 1964, and Yukio Mishima was among the final candidates in 1963.
xxx/ellauri230.html on line 70: In addition to the numerous mentions of Zen and nature, one topic that was briefly mentioned in Kawabata´s mile long Nobel lecture was that of suicide. Kawabata reminisced of other famous Japanese authors who committed suicide, in particular Ryūnosuke Akutagawa. He contradicted the custom of suicide as being a form of enlightenment, mentioning the priest Ikkyū, who also thought of suicide twice. He quoted Ikkyū, "Among those who give thoughts to things, is there one who does not think of suicide?" There was much speculation about this quote being a clue to Kawabata´s suicide in 1972, a year and a half after Mishima had committed suicide. Kawabata saw ca. 200 nighmares about it. Vittu nää insulaariset viirusilmät on aika vinxahtaneita.
xxx/ellauri231.html on line 80: Alfred Nobel: Age & Birthday 163
xxx/ellauri231.html on line 372: Ivan Alekseyevich Bunin ( / ˈ B uː n iː n / [2] tai / ˈ b uː n ɪ n / ; venäjä: ива́н аеке́евич бнин, iPa : [ ɪˈvan ɐlʲɪˈksʲejɪvʲɪtɕ ˈbunʲɪn] ( kuuntele ) ; – 8. marraskuuta 1953) oli ensimmäinen venäläinen kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto.
xxx/ellauri231.html on line 382: Ivanin autobiografia Nobel-sivustolla on pidäkkeetöntä omakehua sukutaustalla ja omilla saavutuxilla.
xxx/ellauri231.html on line 413: 1920- ja 1930-luvuilla Buninia pidettiin bolshevismin romahtamista odottavan ulkomaalaisten sukupolven moraalisena ja taiteellisena edustajana. Hän oli elävien venäläisten kirjailijoiden joukossa arvostettu vanhempi henkilö Tolstoin ja Tšehovin perinteelle uskollisena. Hänestä tuli ensimmäinen venäläinen, joka voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon, joka myönnettiin hänelle vuonna 1933 "venäläisen klassisen proosan perinteiden seuraamisesta ja kehittämisestä siveellä ja taidokkaalla". Per Halstroem pani juhlapuheessaan merkille palkitun runollisen lahjan. Bunin puolestaan ylisti Ruotsin Akatemiaa maanpaossa olevan kirjailijan kunnioittamisesta. Puhuessaan Akatemialle hän sanoi:
xxx/ellauri231.html on line 415: Hämmästyneenä minuun alkaneista onnitteluista ja sähkeistä, mietin yön yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa Ruotsin Akatemian valinnan syvällistä merkitystä. Ensimmäistä kertaa Nobel-palkinnon perustamisen jälkeen olet myöntänyt sen maanpaossa olevalle henkilölle. Kuka minä olen totuudessa? Ranskan vieraanvaraisuudesta nauttiva maanpako, jolle olen myös ikuisen kiitollisuuden velkaa. Mutta hyvät Akatemian herrat, sallikaa minun sanoa, että henkilöstäni ja työstäni riippumatta valintanne on sinänsä suuren kaunis ele. On välttämätöntä, että maailmassa on absoluuttisen riippumattomuuden keskuksia. Epäilemättä kaikki mielipide-erot, filosofiset ja uskonnolliset uskontunnustukset, ovat edustettuina tämän pöydän ympärillä. Mutta meitä yhdistää yksi totuus, ajatuksen ja omantunnon vapaus; tämän vapauden ansiosta olemme sivilisaation velkaa. Varsinkin meille kirjoittajille vapaus on dogmi ja aksiooma. Valintanne, hyvät Akatemian herrat, on jälleen kerran osoittanut, että Ruotsissa vapausrakkaus on todella monikansallinen kultti.
xxx/ellauri237.html on line 590: Pablo Neruda, alkuperäiseltä nimeltään Ricardo Eliecer Neftalí Reyes Basoalto (1904-1972) oli Nobel-sertifioitu chileläinen runoilija, diplomaatti ja kommunistipuolueen poliitikko. Nerudaa pidetään yhtenä 1900-luvun tärkeimmistä runoilijoista ja latinalaisamerikkalaisista senaattoreista, lukuunottamatta Vargas Llosaa ja Pinochetia.
xxx/ellauri237.html on line 674: Neruda sai 1971 myös Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Ennen Nerudaa Nobelin kirjallisuuspalkinto oli myönnetty viidelle espanjankieliselle ja kahdelle latinalaisamerikkalaiselle kirjailijalle. Mutta monelleko kommarille? Jukka-Pekka Sartrekin kieltäytyi, no se nyt olikin pelkkä ex-kommari. Mä veikkaan että tää oli lohtupalkinto Solzhenizynistä suuttuneille punikeille.
xxx/ellauri237.html on line 706: El talento poético de Neruda es indudable. En 1971 recibió el Premio Nobel de Literatura y ha sido admirado y reconocido por su grandísimo miembro.
xxx/ellauri250.html on line 140: Mo Yanin teosten ruotsintaja Göran Malmqvist kuuluu Nobelin kirjallisuuspalkinnon valintakomiteaan, mitä paheksuttiin monissa ruotsalaisviestimissä. Hänen esitettiin olleen jäävi, mistä hän tuohtui. Mutta tuohta tuli silti ihan kivasti.
xxx/ellauri250.html on line 314: Brad: Nearly all 21st century western women under 40 are crazy, and disloyal. This is the 1st time in human history where women have had this much power. What's the result you ask? 70 percent of marriage ending in divorce; 90 percent of which are filed by women. 50 percent of men say they regret marriage too the woman their currently with. Why might you ask? Cause they're on their best behavior until they have the money then they hulk smash you into oblivion. 94 percent child support going from male to female, and 92 percent of alimony. The old saying is the woman got married thinking the man would change and the man got married hoping she never would. They were both disappointed in the end. I'll let you decide which genders thought process is more Nobel. For me it's obvious.
xxx/ellauri255.html on line 343: Nobelista puhumattakaan (sitä ei vielä jaettu);
xxx/ellauri268.html on line 519: Wieselille myönnettiin tästä hyvästä Nobelin rauhanpalkinto vuonna 1986 väkivallan ja rasismin vastaisesta toiminnasta. Palkinnon perusteluissa Norjan Nobel-komitea luonnehti Wieseliä rauhan, ihmisarvon ja liennytyksen lipunkantajaksi. Sekös se oli kova luu vainoamaan nazirikollisia? Ei se oli Simon Wiesenthal (alla), joka ei saanut vaivoistaan rauhanpalkintoa.
xxx/ellauri273.html on line 44: Why does the Nobel Prize often stir controversy?
xxx/ellauri273.html on line 329: Miguel Ángel Asturias Rosales (19. lokakuuta 1899 – 9. kesäkuuta 1974) oli guatemalalainen diplomaatti ja kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto 1967. Samainen Asturias sai Leninin kv. rauhanpalkinnon edellisenä vuonna! Mistäspäin nyt tuuli? Aivan tavatonta. Oliko Vietnamin sota tässä takana? No Nerudakin pokkasi molemmat, joskaan ei peräkkäisinä vuosina. Ja Linus Pauling, kerrankin aiheesta, hyvästä Paula-kahvista! Sean McBridelle paukahti myös 2 prenikkaa. Ynnä Nelson Mandelalle. Martti Ahtishaarikin sai molemmat mutta näyttää vetäneen Lenin-palkinnon alas vessanpöntöstä. Kahden palkinnon saaneista on ilmeisesti tullut kinaa maailman kahden navan välillä, kumman leiriin kaveri on laskettava. Voi että kaipaankin noita 2-napaisia aikoja, jospa saisin ne takaisin!
xxx/ellauri273.html on line 331: Leninin kansainvälinen rauhanpalkinto oli Neuvostoliiton jakama Nobelin rauhanpalkintoa vastaava tunnustus. Palkinto perustettiin vuonna 1949 nimellä Stalinin kansainvälinen rauhanpalkinto. Palkinnon myönsi Neuvostoliiton hallituksen nimittämä kansainvälinen raati merkittäville henkilöille, joiden katsottiin lujittaneen kansojen välistä rauhaa. Päinvastoin kuin Nobelin rauhanpalkinto, Leninin rauhanpalkinto myönnettiin tavallisesti useille henkilöille samana vuonna. Vuonna 1956 Nikita Hruštšovin valtaannousun jälkeen tunnustus nimettiin Leninin kansainväliseksi rauhanpalkinnoksi. Kaikkia palkinnon aikaisemmin saaneita pyydettiin palauttamaan palkintonsa, jotta STA voitaisiin kumata ja kirjoittaa tilalle LE. Suurin osa Sta/Lenin palkituista on never heard, mutta on tuttujakin joukossa:
xxx/ellauri280.html on line 426: Niinpä Ruotsin akatemia myönsi Gurnahille Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2021.
xxx/ellauri293.html on line 689: Kahnemann sai rivoilusta vuoden 2002 Nobel-palkinnon. Kirjassaan Thinking, Fast and Slow Kahneman syventyi kahteen ajattelun muotoon, nopea ajattelu, joka hänen mielestään "toimii automaattisesti ja nopeasti, vähällä ja ilman vaivaa tai ilkeää vapaan tahdon tunnetta." Toisaalta hidas ajattelu on kognitiivisten kykyjen, valinnanmahdollisuuksien ja keskittymisen jakoa. Nopea ajattelu hyödyntää heuristiikkaa, joka on päätöksentekoprosessi, jossa käytetään oikoteitä, ja peukalosääntöjä tarjotakseen välittömän mutta usein järjettömän ja epätäydellisen ratkaisun. Kahneman ehdotti, että pikanäppäimien tulos on useiden harhojen esiintyminen, kuten jälkitarkasteluharha, vahvistusharha ja tulosharha. Keskeinen esimerkki nopeasta ajattelusta ja siitä johtuvista irrationaalisista päätöksistä on vuoden 2008 finanssikriisi.
xxx/ellauri312.html on line 377: Chileläinen liguuri Ferrada de Nöj, Karolinskan professori emeritus, on aiheuttanut ällöpäille länkkäreille Ruåzissa aika paljon dålig stämningiä. I en intervju i den italienska tidningen L'Eco di Bergamo i januari 2019 fick Ferrada de Noli förklara varför han nominerade Julian Assange och Edward Snowden till Nobels fredspris, istället för att betrakta deras handlingar som illegala. Han svarade: ”Enligt internationell rätt är det som Assange har fördömt som istället borde betraktas som kriminellt”.
xxx/ellauri314.html on line 104: Eugene Gladstone O’Neill (16. lokakuuta 1888 New York, Yhdysvallat – 27. marraskuuta 1953 Boston, Yhdysvallat) oli toinen yhdysvaltalainen näytelmäkirjailija. O’Neill toi Anton Tšehovin, Henrik Ibsenin ja August Strindbergin edustaman dramaattisen realismin amerikkalaiseen näytelmäkirjallisuuteen. Heti ensimmäinen O’Neillin näytelmä, Taivaanrannan tuolla puolen (Beyond the Horizon, 1920), voitti näyttämötaiteen Pulitzer-palkinnon. Hän sai kaksi muuta Pulitzeria näytelmistään Agatha Christie (1922) ja Strange Interlude (1928). Hänelle myönnettiin kirjallisuuden Nobel-palkinto vuonna 1936.
xxx/ellauri314.html on line 128: Neillin elinaikana erityisesti ruotsalaiset olivat jostain syystä ihastuneet hänen tuotantoonsa, josta syystä hän saikin Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1936. Niinpä näytelmän maailmanensi-ilta tapahtui 2. helmikuuta 1956 Tukholman Dramatenissa, ruotsiksi nimellä Lång dags färd mot natt. Sen ohjasi Bengt Morot, ja rooleissa nähtiin Carl Larsson (James Tyrone), Inga Dagblad (Mary Tyrone), Olof Palme (James Tyrone, Jr.), Jali Kulli (Edmund Tyrone) ja Hanna Westerlund (Cathleen). Vuonna 1988 näytelmä tuli uudelleen Dramatenin ohjelmistoon Ingmar Bergmanin ohjaamana; Jali Kulli oli nyt siiltynyt nuolemman pojan loolista isän looliin, painoi jallua ja haki auton lattialta mulkkua.
xxx/ellauri329.html on line 329: Ukrainalaissyntyinen Svetlana Aleksijevitš sai kuin saikin Nobel-palkinnon hävityn Krimin sodan ansioista 2015. Aleksijevitš on kuvannut Turoman mukaan dystooppista maailmaa, Seppo Puttonen puhuu karusta maailmasta. Vittu se kuvaa juuri tätä maailmaa, ei jotain muuta.
xxx/ellauri329.html on line 333: Nainen on voittanut Nobelin kirjallisuuspalkinnon vain 13 kertaa, eikä venäläinen nainen kertaakaan, ei edes isovenäläinen nainen. Jos haluttaisiin päästä tasoihin, olisi naisen vuoro voittaa seuraavat 98 vuotta ja sitten tulisi venäläisten vuoro. Näin ollen tänäkin vuonna voisi todeta, että nyt olisi taas naisen vuoro. Edellisen kerran nainen palkittiin toissavuonna 2013, kun kanadalainen novellisti Alice Munro nousi Tukholman konserttitalon lavalle vastaanottamaan oman mitalinsa ja sitä edellisen kerran joulukuisesta juhlaseremoniasta sai nauttia saksalainen Herta Müller vuonna 2009. Munrosta sevverran että ko. haahka antoi toisen miehensä bylsiä tytärtänsä eikä ollut siitä millänsäkään. "Minähän tässä olen uhri", kaakatti Alice. "Kodinrikkoja", sanoivat tyttärestä molemmat. Onnexi Alice sai alzheimerin ja on nyt vihdoin heittänyt lusikkansa nurkkaan.
xxx/ellauri329.html on line 379: Tutustuttuani Aleksijevitšin kirjailijauraan ja kahteen suomennettuun teokseen, taidan yhtyä mielipiteisiin siitä, että palkinto joutaisi tänä vuonna mielellään mennä Aleksijevitsille. Nobel-tunnustuksen myötä hänen tuotantonsa leviäisi entistäkin laajemmalle ja yhä useampi lukija tarttuisi hänen tärkeisiin teoksiinsa. Maailmamme tarvitsee lisää inhimillisyyttä ja Svetlana Aleksijevitšin kaltaisia vompatin näköisiä kirjoittajia.
xxx/ellauri337.html on line 45: Heinrich Böll sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1972 suurelta osin tämän romaanin ansiosta. Romaanin päähenkilö Leni Riefenstahl on 48-vuotias, hänen miehensä on kaatunut sodassa, poika istuu vankilassa. Elämä on kohdellut Leniniä alun pitäen kovakouraisesti, mutta kaikista kolhuista huolimatta Lenin uskoo yhä elämään, sen myönteisiin voimiin, rakkauteen (Fig 1). (Kirjasampo)
xxx/ellauri337.html on line 51: Group Portrait with Lady (German: Gruppenbild mit Dame) is a novel by Nobel Prize winning author Heinrich Böll, published in 1971. The novel revolves around a woman named Leni, and her friends, foes, lovers, employers and others and in the end tells the stories of all these people in a small city in western Germany in the 1930s and 1940s. As is usual in Böll's novels, the main focus is the Nazi era, from the perspective of ordinary people. (Wikipedia en)
xxx/ellauri337.html on line 88: Das Nobelpreis-Komitee sprach von einem „deutschen Wunder“ und verlieh Böll 1972 den Nobelpreis für seine Verdienste um die deutsche Nachkriegsliteratur.
xxx/ellauri337.html on line 100: Basierend auf dem Roman des Nobelpreisträgers Heinrich Böll erzählt "Gruppenbild mit Dame" die bewegende Geschichte einer Frau, die gegen alle gesellschaftlichen Widerstände nach ihren persönlichen Idealen lebt. Romy Schneider ("Sissi"), die hier nach 16 Jahren das erste Mal wieder in einem deutschen Film auftrat, brilliert in der Hauptrolle einer ebenso sensiblen wie selbstbewussten Frau, für die sie 1977 mit dem Filmband in Gold ausgezeichnet wurde. An ihrer Seite glänzen Heinrich Böll ("Nobelpreis"), Brad Dourif ("Einer flog über das Kuckucksnest", "Der Herr der Ringe - Die Gefährten") und Vadim Glowna ("Vier Minuten", "Baader").
xxx/ellauri337.html on line 209: Max Ferdinand Scheler (* 22. August 1874 in München; † 19. Mai 1928 in Frankfurt am Main) war ein deutscher Philosoph, Anthropologe und Soziologe. Scheler war der Sohn eines Domänenverwalters und einer orthodox-jüdischen Mutter. In Jena wurde Max 1897 bei dem Nobelisten Rudolf Eucken mit dem Thema Beiträge zur Feststellung der Beziehungen zwischen den logischen und ethischen Prinzipien promoviert. Im Jahr 1899 habilitierte er sich in Jena mit dem Thema Die transzendentale und die psychologische Methode. Im selben Jahr heiratete Scheler Amelie Ottilie, geborene Wollmann geschiedene von Dewitz-Krebs (1868–1924). Aufgrund der Lektüre von Husserls Logischen Untersuchungen und eines Skandals um seine Affäre mit Helene Voigt-Diederichs, der Ehefrau von Eugen Diederichs, musste er seine Position in Jena aufgeben.
xxx/ellauri354.html on line 65: Gabriel José de la Concordia García Márquez oli kolumbialainen kirjailija, novellikirjailija, käsikirjoittaja ja toimittaja. García Márquezia, joka tunnettiin kotimaassaan "Gabona", pidettiin yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä kirjailijoista. Vuonna 1982 hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto. Samana vuonna New Yorker hylkäsi Gabin tarjoaman novellin. Lukijat eivät tykkäisi sen lopusta. Olikohan se tämä? Hyviä huomioita, lähtökohta on mielenkiintoinen ja teksti kauniisti kirjoitettu, mutta tarina on ohut ja loppu hieman pettymys. Ei yhtään penetraatiota.
xxx/ellauri354.html on line 236: Hemingway's preoccupation with violence dominated his life. Tässä se nähtiin taas. He won the Nobel prize of literature in 1945. Figures. Big game hunting, deep sea fishing, military exploits, physical prowess, heavy boozing. Ilmiselvä homo.Tästä aiheesta on paljon paasausta ennestäänkin. Old man and the Seagram.
xxx/ellauri354.html on line 279: The Black Pig’s front matter also mentions two earlier publications that reveal Notari’s anticlerical bias: Carducci Intimo (1903), a biography of Giosuè Carducci (1835–1907), the Italian poet, professor, classicist, translator, freethinker, fierce opponent of the Catholic Church, and author of “Hymn to Satan,” who would be awarded the 1906 Nobel Prize in Literature; and Il Papa alla porta! Inchiesta e conclusioni per l’abolizione del Papato (Throw the Pope out! An inquest and conclusions for the abolition of the Papacy), aimed at the recently elected and very conservative Pope Pius X. Notari’s anticlericalism is also visible in his dedication of The Black Pig: “A due invitti innovatori di un Italia pagana e virile, dedico questo libro di demolizione di una Italia chiercuta e bazzotta” (To two indomitable revivers of a pagan and virile Italy, I dedicate this book aimed at the destruction of a tonsured and limp Italy).
xxx/ellauri354.html on line 290: Giosuè Carducci (27. heinäkuuta 1835 – 16. helmikuuta 1907) oli italialainen runoilija ja prosaisti, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1906. Häntä pidetään modernin Italian epävirallisena kansallisrunoilijana. Hän toimi myös opettajana ja kääntäjänä ja käänsi Vergiliuksen teoksia ja osia Iliaasta italiaksi. Carducci toimi aktiivisesti myös kulttuuripolitiikassa ja oli muun muassa koulutusta ja kulttuuririentoja järjestävän Società Dante Alighierin perustajajäsen. Hänen poliittiset mielipiteensä olivat ailahtelevaisia, ja hän on kirjoittanut yhtä tulisieluisia tekstejä tasavallan puolesta kuin sitä vastaan. Hän ei pitänyt paavilaisuudesta. Hänet äänestettiin Senaattiin vuonna 1890.
xxx/ellauri380.html on line 368: Aleksanteri Solženitsynin "Gulagin saaristo" salakuljetettiin Venäjältä - "PETTURI!" Näin virallinen neuvostolehdistö leimasi Nobel-palkitun kirjailijan, joka on Venäjän suurin kirjailija. Hänen rikoksensa oli kirjoittaa kirjoja, paljastaen elävästi painajaisen poliittisen vankilajärjestelmän, joka aikoinaan vaati hänet yhdeksi miljoonista uhreistaan ja joka vielä nytkin heittää pelon varjonsa koko venäläisen elämän yli.
xxx/ellauri380.html on line 411: Elokuu 1914 (venäjäksi: Август четырнадцатого ) on Nobel-palkitun kirjailijan Aleksandr Solženitsynin venäläinen romaani keisarillisen Venäjän armeijan tappiosta Tannenbergin taistelussa Itä - Preussissa.
xxx/ellauri380.html on line 427: The expanded version of Aleksandr I. Solzhenitsyn's ''August 1914'' -containing a new section on the assassination of a Russian prime minister by an anarchist Jew - has touched off a controversy as to whether the Nobel Prize winner and author of the ''Gulag Archipelago'' is anti-Semitic.
xxx/ellauri387.html on line 153: In 1955, he was considered for the Nobel Prize, the year in which it was awarded to his fellow countryman, Halldór Laxness. Varg i Veum tarkoittaa nykynorjalaiselle vaan sotkutukkaista defektiiviä ex-psykologidetektiiviä. Ei sitäkään jaxanut kazoa monta jaxoa.
xxx/ellauri410.html on line 108: 1948 Awarded Nobel Prize for Literature.
xxx/ellauri410.html on line 127: Kääntyessään anglikaanixi tai anglokatoliikixi (whichever who cares) se otti mallia uustomistiselta personalisti Maritainilta, josta on jo monta mainintaa, ei järin mairittelevaa. Huysmans oli toinen dekadentti proselyytti, niistäkin jo voisi tehdä taulukon. Tom käytti kääntymystä verukkeena Vivienin dumppauxeen. Pyhäin yhteyteen pääsee basta kun on luopunut maanpäällisten olentojen pukkauxesta, siteeraa se spanjuunoja mystikoita. Eli vasta kun on kyrpä ripustettu nahkurin orrelle kuivumaan. Sieltä se sen kyllä otti sittemmin taas Esmen pilluun vettymään. Uskonnossa Tomi piti eniten rähmällään rukoilemisesta ja tunnustamisesta, pyllistyxestä ja katumukshesta. Ihmisen suurin kunnia on saada ylistää jumalaa. No ei se sitä pahaxikaan pane. On se siitä merkillinen kaveri. "Russell uskoo että kuoltuaan hän mätänee, mutta minä en voi uskoa sellaista vakaumusta mihkään uskoon kuuluvaxi." Ei se ole mikään vakaumus, vaan hypoteesi, jonka jälkeenjääneet voivat todentaa. Tom oli samanlainen narsisti kuin Belovin Sale. Mahdotonta että mä häviäisin, sillä miten kävisi muun maailman? Molemmille mätkähti dynypalkinto länsivakaumusten puolustajina. Mot (Tom kääntymyxen jälkeen) käänsi vielä St John Perseen unettavan proosarunon Analbase, josta on pitkä paasaus albumissa 141 jonka olin täysin unohtanut. Siinä vielä 1 mitääntekemätön nobelisti. Nobelkynäilijät eroavat muista siinä että ruåzalaiset on antaneet niille paljon kurnuja kiitoxexi uskollisuudesta länkkäreiden vakaumuxille.
423
|