ellauri028.html on line 876: Muhammed tyrmäsi kristinuskon kolminaisuusopin:"Ne jotka sanovat "Jumala on yksi kolmesta", eivät ole uskovia" (Suura 5:73) Hizi onhan ne, vaikkakin väärän puun alla haukkuvia koiria. Muslimi ei voisi koskaan lausua Nikean uskontunnustusta jossa tulee esille jumaluuden 3 persoonaa. Ne päätettiin kovan kädenväännön jälkeen äänestyxellä. Kokousaika loppui, muuten jumalan porukoita olisi ollut vielä enemmän.
ellauri043.html on line 379: Nikean paapat purppuramekoissa olivat olevinaan maageja valtaistuimilla pitkin seinänvieriä, ja niitä juhlittiin kekkereillä, annettiin prenikoita, etenkin Pafnutiusta (se joka bylsi Thaista, ks tietolaatikko), koska se on silmäpuoli ja klenkka Diokletianuxen vainoista! Keisari on voidellu sen puhkastua silmää moneen otteeseen, typerää! Sitäpaizi Nikean konsiilissa oli sellasia törkymöykkyjä: Skyyttalainen piispa Teofilus Kierto, toinen täysin perseestä, Jeah; eläintenhoitaja Spiridion! Alexanteri oli yli-ikäinen. Athanasioxen olisi pitänyt olla lempeämpi areiolaisille, saadaxeen niiltä myönnytyxiä!
ellauri043.html on line 662: Nikean ensimmäisessä kirkolliskokouksessa vuonna 325 Areioksen oppi hylättiin ja selitettiin Kristuksen olevan alapäästä syntyneen, ei luodun, ja Isän kanssa samaa kamaa. Päätös, jonka tarmokkain puolustaja oli Athanasios, vahvistettiin lopullisesti Konstantinopolin ensimmäisessä kirkolliskokouksessa vuonna 381. Jotain huvittavaa siinä et usko on äänestyspäätös eikä pelkkä ilmoitusasia. Athanasioksen uskontunnustus jota koulukkaat hokevat ymmärtämättä höykäsen pöläystä on tehty areiolaista opetusta vastaan. Viattomat lapset eivät tiedä ketä rökittävät. Anna heille anteexi.
ellauri043.html on line 703: Kuitenkin se ihailee piispajärjestelmää, sillä koska piispoja on vaan 5-6, niin riittää saada vaan ne puolelleen, niin kaikki muut seuraavat. Keisari ei ole unohtanut hommata niille melkoisia summia. Sensijaan se inhoaa Nikean neuvostopaapoja. Mennääs kattoo niitä, se sanoo. Anttu tulee perästä.
ellauri043.html on line 716: Antonius huomaa orjia aitioiden perällä. Ne on Nikean laitosneuvoston paapoja, surkeissa rääsyissä. Marttyyri Pafnutius sukii yhden hepan harjaa, Teofilus Kierto pesee toisen jalkoja, Jeah maalaa kolmannen kavioita, Aleksanteri kerää koriin kakkamunkkeja.
ellauri043.html on line 1104: Nikean konsiilissa se sanoi Jeesusta jumalan miehex.
ellauri161.html on line 73: Varhaisilla kirkkoisillä oli siis aika lailla sama oikeaoppisuuden kriteeri kuin Nyölénillä. Tässä on vain yksi ongelma. Historia ei pysähtynyt 200-luvulle, vaan tuli 300-luku ja kiista Kristuksen jumaluudesta, jonka Nikean konsiili sitten vuonna 325 määritteli dogmiksi. Sitten tuli Pyhän Hengen jumaluus ja Konstantinopolin konsiili 381. Ja niin edelleen koko dogmihistoria. Mikä on sen suhde apostoliseen uskontunnustukseen? Tätä ei Nyölén meille ratkaise, enkä toistaiseksi itsekään. Sen vain sanon, että Nyölén ei edes mainitse koko ongelmaa ja jättää jopa ristiriitaisen vaikutelman suhteestaan siihen. Tämä on errittäin huolestuttavaa luteranismin kannalta, kz albumia 93.
ellauri360.html on line 434: Konstantinusko päätti, mitkä kirjat kuuluivat Raamattuun? On erittäin tärkeää selventää hyvin tarkasti, mikä rooli keisari Konstantinuksella oli Nikean kirkolliskokouksessa, mikä oli kirkolliskokouksen tarkoitus, mitä tapahtui Nikeassa ja lyhyesti kuinka kaanoni – Raamattu sellaisena kuin me sen tunnemme – muodostui. Konstantinus oli Rooman keisari, joka eli vuosina 274–337 jKr. Hän on tunnetuin Rooman valtakunnan ainoaksi hallitsijaksi tulemisesta (petettyään ja voitettuaan lankonsa Liciniuksen) ja oletettavasti kääntyneensä kristinuskoon. Keskustelua kiistellään siitä, oliko Konstantinus todella uskova (tunnustustensa ja uskonkäsityksensä mukaan) vai vain joku, joka yritti käyttää kirkkoa ja uskoa omaksi hyödykseen. Konstantinus kutsui Nikean kirkolliskokousta – kristillisen kirkon ensimmäiseksi yleiskokoukseksi, 325 jKr. – ensisijaisesti siksi, että hän pelkäsi, että kirkon sisäiset kiistat aiheuttaisivat epäjärjestystä imperiumin sisällä. Kiista mielessä oli arianismi, joka oli usko, että Jeesus oli luotu olento. Kuuluisa lause, josta he kiistivät, oli: "Oli, kun Hän ei ollut." Tämä viittasi Jeesukseen, ja neuvosto julisti sen harhaoppiseksi ja näin ollen johti Nikean uskontunnustuksessa seuraaviin sanoihin Kristuksesta: "Jumala tosi Jumalasta...Isältä...ei tehty." Neuvosto päätti, että Kristus oli homo deus ex machina, mikä tarkoittaa yhtä maata kuin maalarin housut isänsä kanssa.
ellauri360.html on line 436: Mitä tulee käsikirjoituksiin, jotka poltettiin Konstantinuksen käskystä, ei todellakaan ole mainintaa sellaisesta tosiasiassa tapahtuneesta Konstantinuksen käskystä tai Nikean kirkolliskokouksessa. Anaalipuolueen asiakirja, jossa väitettiin Kristus olevan luotu olento, hylättiin sen voimakkaan vastustuksen vuoksi ja repelöitiin silpuiksi kaikkien neuvostossa läsnä olevien silmissä. Konstantinuksella ja Nikean kirkolliskokouksella ei ollut käytännössä mitään tekemistä kaanonin muodostamisen kanssa. Siitä ei edes keskusteltu Nizzassa. Neuvosto, joka teki kiistattoman päätöksen kaanonista, pidettiin Carthagessa vuonna 397, kuusikymmentä vuotta Konstantinuksen kuoleman jälkeen. Kuitenkin kauan ennen Konstantinusta kaikki kristityt tunnustivat 21 kirjaa (4 evankeliumia, Apostolien teot, 13 Paavali, 1. Pietari, 1. Johannes, Ilmestyskirja). Siellä oli 10 kiistanalaista kirjaa (Heprealaiskirje, Jaakob, 2. Pietari, 2-3 Johannes, Juudas, Ps-Barnabas, Hermas, Didache, Heprealaiskirje) ja useita, joita useimmat pidettiin harhaoppisina – Pietarin, Tuomaan, Mattaiaan evankeliumit, Apostolien teot. Andrew, John jne.
ellauri377.html on line 77: Kristuksen identiteetti sanana (Joh. 1:1), jossa sanan ymmärretään edelleen olevan luomaton ja Jumalan (eli Isän) kanssa samassa suhteessa jumalallinen, vahvistettiin vuonna 325 Nikean ensimmäisessä kirkolliskokouksessa.
xxx/ellauri312.html on line 386: Kristinuskon historiassa ensimmäiset seitsemän ekumeenista kirkolliskokousta sisältävät seuraavat: Nikean ensimmäinen kirkolliskokous vuonna 325, ensimmäinen Konstantinopolin kirkolliskokous vuonna 381, Efesoksen kirkolliskokous vuonna 431, Kalkedonin kirkolliskokous vuonna 451, Konstantinopolin toinen kirkolliskokous. vuonna 553, Konstantinopolin kolmas kirkolliskokous 680–681 ja lopuksi Nikean toinen kirkolliskokous vuonna 787. Kaikki seitsemän kirkolliskokousta kutsuttiin koolle nykypäivän Turkissa.
11