Varsinaisia menekkikappaleita oli jonkin aikaa kuulonvaraisesti sanoitetut mamubiisit. Nyt ei taida sekään enää naurattaa kumpiakaan osapuolia. Nunnuka nunnuka lailailaatkin ovat täysin sopimattomia. No olihan ne tosi törkeitä, vitun lantalaiset hahattaa. Ällö Rampe Pirkka-Pekka pyysi jopa anteexi, sitä odotetaan poliitikoilta nykyään valehtelun välimerkkinä. Se toinen, mikäs sen nimi olikaan, ookke-hookkan, ei dekantoinut. Nehän teki pilkkaa myös mustalaisista, ja se onkin ihan ookoo nyt, kiitos Veijo Balzarin. Niilin hanhet oli MTV:n loppukevennys. Persulaiset kävi kevennyxellä kurdiparan karvakämmenellä. Se on karhun elämää, saa mettä kämmentää.
ellauri021.html on line 537:
Tää melu saa sen raottamaan silmiä, ja se erottaa Niilin, kaartelevana ja kirkkaana kuun valaistuxessa, kuin suuri käärme hiekan keskellä; — niin että näköharha tarttuu siihen uudestaan, se ei ole lähtenyt Ofiittien luota; ne ympäröivät sen, kuzuu sitä, raahaavat matkalaukkuja, laskeutuvat kohti satamaa. Se on nousemassa laivaan niiden kaa.
Niilin rannan bramiini, mitäs sinä siitä sanot?
ellauri043.html on line 2523:
ellauri043.html on line 4717: Kuiteskin se erottaa Niilin toiselt puolelt jokke taas yhen (1) naisen (mitäs muuta) seisomassa keskellä aavikkoa.
ellauri070.html on line 241: wachende Grab-Mal. Brüderlich jenem am Nil, valvova muistomerkki, Niilin sfinxille selfie, synkeän
ellauri216.html on line 577: Kun Aleksandrian piispaksi tuli vuonna 374 areiolainen Lukios, ortodoksisia johtohahmoja alettiin vainota. Uusi piispa hyökkäsi myös pyhää Makariosta ja muita kuuluisimpia munkkivanhuksia vastaan. Nämä pakenivat Niilin suistoalueelle ja piilottelivat eräässä saaressa. Tämä koitui suureksi siunaukseksi kirkolle, sillä evakkoon joutuneet pyhät saivat monia pakanoita kääntymään kristityiksi. Aleksandriassa kansa protestoi ankarasti kirkon johtoa vastaan, ja pian vanhusten sallittiin palata erämaahansa häiritsemästä asujaimia.
ellauri254.html on line 88: Jumala kuitenkin keskeytti Serapionin hiljaiselon ja siirsi hänet toiseen tehtävään. Hänet vihittiin Thmuisin piispaksi Niilin suistoon, lähelle Diospolista. Pyhä Serapion toimi innokkaasti oikeaoppisuuden palvelijana. Hän oli Aleksandrian arkkipiispan pyhän Athanasioksen läheinen työtoveri. Näin Thmuisin ja Aleksandrian piispat vastustivat areiolaisuuden harhaoppia yhdessä. Areiolaisten mukaan Kristus eli kolminaisuuden toinen persoona Poika ei ollut samoista geeneistä kuin Isä. Thmuisissa marttyroi myös piispa Phileas, josta Phileas Fogg saa kiittää nimeään.
ellauri283.html on line 249: Greater Nile Petroleum Operating Company (GNPOC) on Sudanissa toimiva öljyn etsintä- ja tuotantoyhtiö. Se perustettiin 18. kesäkuuta 1997, ja se aloitti Suur-Niilin öljyputken rakentamisen, joka yhdistää Sudanin sisämaan öljykentät Khartumin ja Port Sudanin jalostamoihin.
ellauri283.html on line 267: Sudanin historia viittaa Sudanin tasavallan alueeseen, mukaan lukien se, josta vuonna 2011 tuli itsenäinen Etelä-Sudanin valtio Niilin latvoilla. Sudanin alue on maantieteellisesti osa suurempaa Afrikan aluetta, joka tunnetaan myös nimellä "Sudan ". Termi on johdettu arabiasta : بلاد السودان bilād as-sūdān eli "mustan miehen maa", ja sitä on joskus käytetty laajemmin viitaten Länsi- ja Keski-Afrikan Sahelin vyöhykkeeseen. Musta mies!
ellauri283.html on line 271: Niilin alueella Pohjois-Sudanissa sijainneen Kushin kuningaskunnan varhainen historia kietoutuu muinaisen Egyptin historiaan, jonka kanssa se oli poliittisesti liittoutunut useiden hallituskausien aikana. Egyptin läheisyyden ansiosta Sudan osallistui Lähi-idän laajempaan historiaan, kun Egyptin tärkeä 25. dynastia ja kolme Nubian kuningaskuntaa, Nobatia, Makuria ja Alodia, kristillistyivät kuudennella vuosisadalla. Kristillistymisen seurauksena vanha nubian kieli on vanhin tallennettu Niilosaharan kieli (varhaisimmat tiedot 800-luvulta koptilaisiiin aakkosiin mukautettuna). Neekeri oli egyptixi Ne-hash-Kush ("ne haisevat kuselta"), väitti Wettenhovi-Aspa, osoittaaxeen että egyptiläiset puhuivat keskenänsä suomea.
ellauri283.html on line 273: Vaikka islam oli läsnä Sudanin Punaisenmeren rannikolla ja sitä ympäröivillä alueilla jo 700-luvulta lähtien, Niilin laakso islamisoitui pahasti vasta 1300-1400-luvulla kilttien kristittyjen kuningaskuntien rappeutumisen jälkeen. Näitä valtakuntia seurasi Sennarin sulttaanikunta 1500-luvun alussa, joka hallitsi julmasti suuria osia Niilin laaksosta ja itäisestä autiomaasta, kun taas Darfurin valtakunnat hallitsivat Sudanin länsiosaa. Eteläisillä alueilla syntyi kaksi pientä valtakuntaa, Shillukin kuningaskunta vuonna 1490 ja Taqali vuonna 1750 lähellä nykyaikaista Etelä-Sudania., mutta Egyptin Muhammad Ali valtasi sekä pohjoiset että eteläiset alueet 1820-luvulla. Muhammad Alin ja hänen välittömien seuraajiensa sortavan hallinnon ansiona pidetään sitä, että se herätti kaunaa viattomia turko-egyptiläisiä ja brittiläisiä hallitsijoita kohtaan ja johti Mahdivaltion perustamiseen, jonka Muhammad Ahmad perusti, ilkeä kun oli, vuonna 1881 .
ellauri283.html on line 277: Kahdeksannelle vuosituhannelle eaa. neoliittisen kulttuurin ihmiset olivat asettuneet istuvaan elämäntapaan siellä linnoitettuihin savitiilikyliin joissa he täydensivät Niilin metsästystä ja kalastusta viljankeruulla ja karjanhoidolla. Viidennellä vuosituhannella eKr. muuttoliikkeet kuivuvasta Saharasta toivat Niilin laaksoon neoliittisia ihmisiä maatalouden ohella. Tästä kulttuurisesta ja geneettisestä sekoittumisesta syntyneestä väestöstä muodostui seuraavien vuosisatojen aikana sosiaalinen hierarkia, josta tuli Kushin kuningaskunta (pääkaupunki Kerma) 1700 eaa. Antropologiset ja arkeologiset tutkimukset osoittavat, että dynastista edeltävänä aikana Ala-Nubia ja Magadanin ylä-Egypti olivat etnisesti ja kulttuurisesti lähes identtisiä, ja näin ollen samalla kehittyivät faaraoiden kuninkuusjärjestelmät vuoteen 3300 eaa. mennessä. Yhdessä muiden Punaisenmeren maiden kanssa Sudania pidetään todennäköisimpänä sen maan sijaintipaikkana, jonka muinaiset egyptiläiset tunsivat Punt -nimellä (tai "Ta Netjeru ", joka tarkoittaa "Jumalan suunnitelmaa"), jonka ensimmäinen maininta on peräisin 1000-luvulta eaa.
ellauri283.html on line 283: Kauppa kehittyi vuosisatojen kuluessa. Egyptiläiset karavaanit kuljettivat viljaa Kushiin ja palasivat Assuaniin mukanaan norsunluuta, suitsukkeita, vuotia ja karneolia (kiveä arvostettiin sekä koruina että nuolenkärkinä ) kuljetettavaksi jokea pitkin. Egyptin kuvernöörit arvostivat erityisesti kultaa Nubiassa ja mustia sotilaita faraon armeijassa. Egyptiläiset sotilasmatkat tunkeutuivat Kushiin ajoittain vanhan valtakunnan aikana. Silti alueelle ei yritetty saada pysyvää läsnäoloa ennen Keski-valtakuntaa (n. 2100–1720 eKr.), jolloin Egypti rakensi linnoitusverkoston Niilin varrelle etelään Samnahiin asti Ala-Egyptissä.vartioimaan kultavirtausta Wawatin kaivoksista, ensimmäisen ja toisen kaihin väliseltä alueelta.
ellauri283.html on line 285: Noin 1720 eKr. Hyksoksiksi kutsutut kanaanilaiset nomadit valloittivat Egyptin, lopettivat Keski-valtakunnan, katkaisivat yhteydet Kushiin ja tuhosivat Niilin varrella sijaitsevat linnoitukset. Täyttääkseen Egyptin vetäytymisen jättämän tyhjiön al-Karmahiin, lähellä nykyistä Dongolaa, syntyi kulttuurisesti erottuva alkuperäiskansojen kushilainen valtakunta. Kun Egyptin valta elpyi Uuden kuningaskunnan aikana (n. 1570–1100 eKr.), faarao Ahmose I sisällytti Kushin Egyptin hallitsemaan maakuntaan, jota hallitsee varakuningas. Vaikka Egyptin Kushin hallinnollinen valvonta ulottui vain neljänteen kaihiin, egyptiläiset lähteet luettelevat sivujokialueita, jotka ulottuvat Punaisellemerelleja ylävirtaan Sinisen Niilin ja Valkoisen Niilin jokien yhtymäkohtaan. Egyptin viranomaiset varmistivat paikallisten päälliköiden uskollisuuden kutsumalla heidän lapsensa palvelemaan sivuja faaraon hovissa. Egypti odotti myös paikallisilta kushien päällikköiltä kultaa ja työntekijöitä.
ellauri283.html on line 289: Sillä 1000-luvulle eKr. tultaessa Uuden kuningaskunnan dynastioiden arvovalta oli heikentynyt, mikä mahdollisti jaetun hallinnon Egyptissä ja lopetti egyptiläisten vallan Kushissa. Kun egyptiläiset vetäytyivät, Kushilta lakkasi olemasta kirjallisia tietoja tai tietoja alueen toiminnasta seuraavien kolmensadan vuoden aikana. Kahdeksannen vuosisadan alussa eKr. Kush kuitenkin nousi itsenäiseksi kuningaskunnaksi, jota hallitsi napakka aggressiivinen monarkkilinja, joka laajensi hitaasti vaikutusvaltaansa Egyptiin. Noin 750 eaa., Kushilainen kuningas nimeltä Wilho valloitti Ylä-Egyptin ja hänestä tuli Theban hallitsija noin vuoteen 740 eKr. asti. Hänen seuraajansa Pive kukisti Niilin suistonja valloitti Egyptin ja aloitti siten 25. dynastian. Pive perusti kuninkaiden linjan, joka hallitsi Kushia ja Thebea noin sata vuotta. Dynastian puuttuminen Assyrian vaikutuspiiriin Lähi-idässä aiheutti vastakkainasettelun Egyptin ja voimakkaan Assyrian valtion välillä, joka hallitsi valtavaa valtakuntaa, joka käsitti suuren osan Lähi-idästä, Anatoliasta, Kaukasuksesta [ tarvitaan lainaus ] ja itäisen Välimeren altaasta heidän kotimaassaan Ylä-Mesopotamiassa. Taharqan, (688–663 eKr.), viimeisen kusilaisten faaraon, voitti ja ajoi pois Lähi-idästä Assyrialainen Sanherib toimekkaana. Sanheribin seuraaja Esa Shariola meni vielä pidemmälle käynnistäen täyden hyökkäyksen Egyptiin vuonna 674 eKr., kukistaen Taraqan ja valloittaen nopeasti maan. Torakka pakeni takaisin Nubiaan, ja assyrialaiset asettivat alkuperäiset egyptiläiset ruhtinaat Esa Shaddonin vasalliksi. Tarakka pystyi kuitenkin palaamaan joitakin vuosia myöhemmin ja kaatamaan osan Egyptistä aina Thebaan asti Assyrian väpelöiltä egyptiläisiltä vasalliruhtinailta. Esa Shaddon kuoli kaikexi onnexi pääkaupungissaan Ninivessä valmistautuessaan palaamaan Egyptiin ja karkottamaan taas kushilaiset.
ellauri283.html on line 297: Vaikka Napata pysyi Meroën uskonnollisena keskuksena, Pohjois-Kush joutui lopulta epäjärjestykseen, kun se joutui Niilin itäpuoleisten saalistuspaimentolaisten Blemmyien painostuksesta. Niili kuitenkin jatkoi alueen pääsyä Välimeren maailmaan. Lisäksi Meroë piti yhteyttä arabien ja intialaisten kauppiaiden kanssa Punaisenmeren rannikolla ja sisällytti hellenistisiä ja intialaisia kulttuurivaikutuksia jokapäiväiseen elämäänsä. Epäilyttävät todisteet viittaavat siihen, että metallurginen teknologia on saattanut siirtyä länteen savannivyöhykkeen yli Länsi -Afrikkaan Meroën rautasulatoista.
ellauri283.html on line 300: Toisella vuosisadalla jKr muuan Nobatia miehitti Niilin länsirannan Pohjois-Kushissa. Heidän uskotaan olleen yksi useista hyvin aseistetuista hevos- ja kamelien kantamien soturien joukoista, jotka myivät taitonsa Meroëlle suojelukseksi; lopulta he menivät naimisiin ja vakiintuivat Meroitic kansan keskuudessa sotilaallisena aristokratiana. Lähes viidennelle vuosisadalle saakka Rooma tuki Nobodyja ja käytti Meroëa puskurina Egyptin ja Blemmyjen välillä.
ellauri283.html on line 302: Nobodya / n oʊ ˈ b eɪ ʃ ə / tai nobadia ( / n oʊ ˈ b eɪ d i ə / ; kreikka : νοβαδία, nobadia ; vanha nubialainen : ⲙⲓⲅⲛ̅ migin tai ⲙⲓⲅⲓⲧⲛ︦ ⲅⲩⲗ, migitin goul -rivi "Nobadian maasta" ) oli myöhäinen antiikin valtakunta Ala-Noobiassa. Yhdessä kahden muun Nubian valtakunnan, Makuria ja Alodia, se seurasi Kushin valtakuntaa. Sen jälkeen, kun Nobadia perustettiin noin vuonna 400, se laajeni vähitellen kukistamalla Blemmyt pohjoisessa ja sisällyttämällä alueen toisen ja kolmannen Niilin kaihien väliseen etelään. Vuonna 543 se kääntyi koptikristinuskoon. Sen jälkeen Makuria annexoi sen tuntemattomissa olosuhteissa 700-luvulla.
ellauri283.html on line 307: Heitä käytettiin ajoittain aavikon partiolaisina, sotureina tai kaivoksina. työntekijöitä. Suurin osa oli luultavasti aavikkopaimentolaisia, pesiviä aaseja, lampaita ja vuohia. Pääasiallinen tieteen tarjoama selitys Ala-Nubiasta peräisin olevan sessiilin väestön tauolle on ollut tämän maailmanosan kuivuminen mikä vaikeuttaa jonkin verran jokilaaksojen maataloutta. Ilmastonmuutoksen vuoksi Niilin taso oli laskenut tasolle, joka pystyttiin kompensoimaan vasta ensimmäisen vuosisadan alussa, kun saqiyah- vesipyörä kehitettiin. [8]Siihen asti alueella oli vain harvaan asuttu autiomaapaimentolaisia. Poliittisesti se oli "eräänlainen ei-kenenkään maa, jossa asuntovaunuja, ellei niillä ollut huomattavaa saattajaa, toimitettiin rikollisille".
ellauri283.html on line 311: Viidennen vuosisadan vaihteessa Blemmyt perustivat lyhytaikaisen valtion Ylä-Egyptiin ja Ala-Nubiaan, luultavasti Talmin ( Kalabshan ) ympärille, mutta ennen vuotta 450 nobatialaiset ajoivat heidät pois Niilin laaksosta. Viimeksi mainitut perustivat lopulta valtakunnan itsenäisesti, Nobatian. 6. vuosisadalla oli yhteensä kolme Nubian valtakuntaa: Nobatia pohjoisessa, jonka pääkaupunki oli Pakurikääpä (Faras); Keski-valtakunta, Makuria, jonka keskusta on Tungulissa (Vanha Dongola), noin 13 kilometriä (8 mailia) etelään nykyisestä Dongolasta; ja Alodia, vanhan kushilaisen valtakunnan sydämessä, jonka pääkaupunki oli Zhoba (nykyisen Khartumin esikaupunki). Vielä kuudennella vuosisadalla he kääntyivät kristinuskoon. Seitsemännellä vuosisadalla, luultavasti jossain vaiheessa vuosien 628 ja 642 välillä, Nobodia liitettiin Makulaan.
ellauri283.html on line 313: Vuosina 639–641 Rashidunin kalifaatin muslimi - arabit valloittivat Bysantin Egyptin. Vuonna 641 tai 642 ja uudelleen vuonna 652 he hyökkäsivät Nubiaan, mutta heidät torjuttiin, mikä teki nubalaisista yhden harvoista, jotka onnistuivat voittamaan arabit islamilaisen laajentumisen aikana. Myöhemmin Makulian kuningas ja arabit sopivat ainutlaatuisesta hyökkäämättömyyssopimuksesta, joka sisälsi myös vuotuisen joululahjojen vaihdon, mikä tunnusti Makulian itsenäisyyden. Vaikka arabit eivät onnistuneet valloittamaan Nubiaa, he asettuivat Niilin itäpuolelle, missä he lopulta perustivat useita satamakaupunkeja ja menivät sitten naimisiin paikallisten ex-blemmyjen kanssa.
ellauri283.html on line 317: Makulian pääkaupunki Dongle oli taantumassa 1000-/1100-luvun lopulta lähtien, ja myös Alodian pääkaupunki heikkeni muuten vaan 1100-luvulla. 1300-luvulla (aikaisin kirjattu muuttoliike Egyptistä Sudanin Niilin laaksoon vuodelta 1324) ja 1400-luvulla beduiiniheimot valloittivat suurimman osan Sudanista muuttaen Butanaan, Geziraan, Kordofaniin ja Darfuriin. Vuonna 1365 sisällissota pakotti Makurian hovin pakenemaan Gebel Addaan Ala-Nuubiassa, kun taas Tombola tuhoutui ja jätettiin hyvällä arabeille. Myöhemmin Makuria jatkoi olemassaoloaan vain pienenä kuningaskuntana. Viimeinen tunnettu Makurian kuningas oli Jo-el, joka on todistettu vuosilta 1463 ja 1484 ja jonka aikana Makuria todennäköisesti todisti lyhyen renesoossin. Hänen kuolemansa jälkeen valtakunta luultavasti vaan romahti. Etelässä Alodian valtakunta joutui joko arabeille, joita komensi heimojohtaja Abdallah Jammu, tai sit Funjille, etelästä peräisin olevalle afrikkalaiselle kansalle. Tapaamiset vaihtelevat 9. vuosisadalta Hijran jälkeen ( n. 1396–1494), 1400-luvun lopulta, 1504 - 1509. Alodilainen lantiovaltio (pre-colonial state) saattoi säilyä Fazughlin valtakunnan muodossa, joka kesti vuoteen 1685 asti. Loput olivatkin sitten peräsuolivaltioita (colonial state).
ellauri283.html on line 321: Pian Fonzie joutui konfliktiin ottomaanien kanssa, jotka olivat miehittäneet Suakinin noin 1526 ja työntäneet lopulta Niiliä pitkin etelään saavuttaen kolmannen Niilin kaihialueen vuosina 1583/1584. Myöhempi ottomaanien yritys kaapata Dongola torjuttiin Fonziella vuonna 1585. Myöhemmin Hannik, joka sijaitsee aivan kolmannen kaihin eteläpuolella, merkitsi kahden osavaltion välistä rajaa. Ottomaanien hyökkäyksen jälkimainingeissa yritettiin anastaa Ajib, Pohjois-Nubian alaikäinen kuningas. Vaikka Fonzie lopulta tappoi hänet vuonna 1611/12, hänen seuraajansa Abdallabit saivat valtuudet hallita kaikkea Sinisen ja Valkoisen Niilin yhtymäkohdan pohjoispuolella huomattavalla autonomialla.
ellauri283.html on line 325: Vuoden 1718 vallankaappaus sai käyntiin ortodoksisemman islamin harjoittamisen politiikan, mikä puolestaan edisti valtion arabisoitumista. Laillistaakseen valtansa arabialaisille Fonziet alkoivat levittää Umayyadin jälkeläisiä tasaisesti Sinisen ja valkoisen Niilin yhtymäkohdan pohjoispuolelle, aina alavirtaan Al Dabbahiin asti, nubialaiset omaksuivat arabien Jaalinin heimoidentiteetin. 1800-luvulle tultaissa arabia oli onnistunut nousemaan hallitsevaksi kieleksi Keskijoen Sudanissa ja suurimmassa osassa Kordofanista.
ellauri283.html on line 327: Niilin länsipuolella, Darfurissa, islamilaisen ajanjakson aikana syntyi aluksi Tunjurin valtakunta, joka korvasi vanhan Dajun valtakunnan 1400-luvulla ja ulottui Wadaihin asti. Tunjurilaiset olivat luultavasti arabisoituneita berberejä ja ainakin heidän hallitseva eliittinsä muslimeja. 1600-luvulla Fur Keiran sulttaanikunta ajoi tunjurit vallasta. Keiran osavaltio, nimellisesti muslimi Sulayman Solongin (n. 1660–1680 ) hallituskaudesta lähtien, oli alun perin pieni valtakunta Pohjois- Jebel Marrassa, mutta laajeni 1700-luvun alussa länteen ja pohjoiseen ja itään Muhammad Tayrabin (n. 1751–1786) hallinnon alaisuudessa valloituksen aikana Kordofaniin vuonna 1785. Tämän suunnilleen Alaskan kokoisen valtakunnan huippukausi kesti vuoteen 1821 asti.
ellauri283.html on line 339: Samaan aikaan ranskalaiset vaativat useita alueita: Bahr el Ghazalin ja Länsi-Ylä-Niilin Fashodaan asti. Vuoteen 1896 mennessä heillä oli vankka hallinnollinen ote näillä alueilla ja he suunnittelivat liittävänsä ne Ranskan Länsi-Afrikkaan. Kansainvälinen konflikti, joka tunnetaan nimellä Fashoda-välikohtaus, kehittyi Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan välillä näillä alueilla. Vuonna 1899 Ranska suostui luovuttamaan alueen anglo-egyptiläiselle Sudanille.
ellauri283.html on line 349: Vuonna 1943 britit alkoivat valmistella pohjoista itsehallintoa varten ja perustivat Pohjois-Sudanin neuvoa-antavan toimikunnan neuvomaan kuuden Pohjois-Sudanin provinssin: Khartumin, Kordofanin, Darfurin sekä Itä-, Pohjois- ja Sinisen Niilin provinssien hallintoon. Sitten vuonna 1946 Britannian hallinto muutti politiikkansa ja päätti yhdistää Pohjois- ja Etelä-Sudanin yhden hallituksen alle. Etelä-Sudanin viranomaisille ilmoitettiin Juban konferenssissa vuonna 1947, että niitä hallinnoisi tulevaisuudessa yhteinen hallintoviranomainen pohjoisen kanssa. Vuodesta 1948 lähtien 13 Britannian viranomaisten nimeämää edustajaa edusti etelää Sudanin lainsäädäntökokouksessa.
ellauri283.html on line 404: Työpaikat jaetaan eri suhteiden mukaan (keskushallinto: 70-30, Abyei / Sinisen Niilin osavaltio / Nuban vuoret : 55-45, molemmat hallituksen eduksi).
ellauri351.html on line 92: Syntynyt Kafr el-Sheikhissä Egyptin Niilin suistossa ja kasvanut Kairossa. Isä lakimies
xxx/ellauri114.html on line 724: Ebyktistä etelään olis Kushin, Haamin 2. pojan porukat. Haamin 1. poika Kanaan, joka menetti perintöosansa vaarin kirouxesta, (Gen.ix. 25, seq.), ja on sen tautta aina viimeinen veljessarjassa (ch. x. 6, &c.), näyttää silti saaneen seniorioikeuxia kun Haamin pojat lähti porukalla länteen Shinarin tasangoilta (Gen. xi.), kert antoi nimensä ekalle seudulle minne mamut saapuivat. Kushin, 2. pojan jälkeläiset ottivat seuraavan suolaisemman lotin länteen Siinailta. Niilinlaaxon herkut lankes 3. pojalle Mizraimille; ja kuopuxen Phutin kohtaloxi tuli painua huizin Saharaan. Nehashkush, ne haisevat kuselle, oli Wettenhovi-Aspan suomennos Kushin pojille. The sons of Ham: Cush, Mizraim, Put, and Canaan. 7The sons of Cush: Seba, Havilah, Sabtah, Raamah, and Sabteca. And the sons of Raamah: Sheba and Dedan.… (Gen ix:6, x:6) Sheban kuningatar toi Salomolle upeita lahjoja, joiden joukossa oli Viiru-kissan rakastamia ruokapurkkeja.
xxx/ellauri193.html on line 549: vetää, Suuhun banana! (Niilin hanhet)
xxx/ellauri337.html on line 321: Jotkut asiantuntijat väittävät, että Niilin muuttuminen vereksi oli saasteilmiö, joka myrkytti veden ja antoi sille punertavan ulkonäön. On mahdollista, että tämä saastuminen johtui punalevistä, jotka olisivat vapauttaneet myrkkyjä, mikä heikentäisi veden juomakelpoisuutta.
xxx/ellauri337.html on line 345: Tieteelliset tutkimukset kuvaavat ilmiötä, jota kutsutaan ”sammakkosateeksi”. Joskus myrskyjen tai vesiympäristön olosuhteita muuttavien ilmiöiden jälkeen sammakot lähtevät joukoittain ja hajaantuvat etsimään ruokaa, tuhoavat sadon ja aiheuttavat muita ongelmia. Tämä saattoi johtua Niilin punastumisesta.
xxx/ellauri337.html on line 494: Ensimmäisen selityksen mukaan Niilin ylimäärä punalevistä vapautui suuria määriä tappavia mykotoksiineja. Vehnäpellot olisivat imeneet mykotoksiinien saastuttaman veden. Esikoiset poimivat kuitenkin yleensä ensimmäisenä viljan viljelykasveista, joten he myrkyttyivät todennäköisemmin.
xxx/ellauri337.html on line 537: Saksalaisten tutkijoiden mukaan vitsaukset oikeasti tapahtuivat Niilin suistoalueella Egyptin muinaisessa pääkaupungissa runsaat 3 200 vuotta sitten, jolloin maata hallitsi farao Rameses II. Ajankohdan puolesta puhuu se, että kaupunki tyhjeni äkillisesti juuri tuolloin, eikä sille ole aiemmin tiedetty selitystä paizi juuri Raamatusta.
xxx/ellauri337.html on line 541: Vanha testamentti kertoo kymmenestä vitsauksesta. Niistä ensimmäisessä Niilin vesi muuttui vereksi. Tohtori Stephan Pflugmacher Leibnizin vesitalous- ja kalantutkimusinsituutista pitää syynä sitä, että kuivunut Niili muuttui otolliseksi punaisille leväkukinnoille.
49