xxx/ellauri231.html on line 60:
Nightingale-Colourised-credit-1024x716.jpg" />
xxx/ellauri387.html on line 223: Albumista 170 tuttu yllätetty syyllinen kalu täällä taas moi! Who would kill the beautiful Florence Nightingale? A glamorous socialite, generous to her friends and family, adored by husband Quentin, nevertheless one night she is indeed murdered. Wexford and Burden must dig deep to uncover secrets and lies. Wexford oli tanakka jumalinen komisario ja Burden ruipelo kaappihomo. Ruth Rendell (s. 1930) on vainaja since 2015. Ruth Barbara Rendell (o.s. Grasemann), ex-paronitar Rendell of Babergh (elinkautinen titteli), oli brittiläinen kirjailija. Rendell tunnettiin ennen kaikkea komisario Wexford-romaaneistaan. Wexford-kirjojen lisäksi Rendell kirjoitti ällöjä trillereitä. Elokuussa 2014 hän oli yksi niistä 200 julkisuuden henkilöstä, jotka allekirjoittivat The Guardianille osoitetun kirjeen, jossa vastustettiin Skotlannin itsenäisyyttä Skotlannin itsenäisyysäänestyksen valmisteluvaiheessa. Hyvä että sentään kuoli seuraavana vuonna. 1953 she had a son, Simon, now a psychiatric case who lives in the U.S. state of Colorado. I never was religious, really, but I'm very interested in religion.
xxx/ellauri387.html on line 225: Lyhyesti sanottuna juoni koostuu paljon pidetyn kauniin seuralaisen Elizabeth Nightingalen murhasta, avioliitosta varakkaasta turhamaisesta naisesta. Häntä lyötiin toistuvasti tylpällä soittimella metsässä hänen tilansa luona. Epäiltyihin lukeutuvat hänen miehensä Quentin Nightingale, hänen mielialaveljensä ja Wordsworth-tutkija Denys Villers ja hänen vaimonsa Georgina, au pair -tyttö Katje, nuori poptähtiä tavoitteleva puutarhuri Sean Lovell, hänen äitinsä rouva Lovell ja uskollinen rouva Cantrip ( joka ei todellakaan ole kovinkaan epäilty, mutta tavallaan toivoin, että hän olisi pahaa-aavistamaton murhaaja). Syyllinen ei edes ollut syyllisen kalun omistaja Denys, jonka romanttinen penys nuohosi sievän siskon vaipanvälissä. Hannelen professori Denis the Penis ei vaan jaxanut Hannelen ylipirteyttä.
xxx/ellauri387.html on line 227: Hieman keski-ikäinen ylitarkastaja Wexford vaikuttaa melko liberaalilta, kun taas hänen noin kolmekymppinen kumppaninsa komisario Burden on suorastaan konservatiivinen, joten heidän mielipiteensä seksuaalisesta käyttäytymisestä vaihtelevat suuresti, samoin kuin heidän käsityksensä heidän seksuaalisista puolistaan. Rouva Nightingalen murhasta epäiltyjen joukossa on hänen au pair -tyttönsä, nuori, seksuaalisesti elinvoimainen hollantilainen tyttö Katje, joka tavallisessa komediakäytännössä jopa flirttailee naimisissa olevan moraalisesti taitavan Burdenin kanssa. Kirjan puolivälissä Wexford vaikuttaa hyvin inhimilliseltä huolimatta siitä, että hän on romaanin ja sarjan pääsankari. Enemmän kuin ihminen itse asiassa, koska hän näyttää jossain vaiheessa hauraalta, mieheltä, jolla on ehkä vähän katumusta vuosiensa takana. Käsillä oleva asia liittyy paljastukseen, että viehättävä viettelijä Katje on ollut sillä lailla paljon vanhemman Quentinin kanssa, ja Katje sen sijaan, että näkisi Wexfordin seksuaalisessa valossa, pitää häntä vanhana ja kertoo, että hän muistuttaa häntä setämiehestä. Tämä paljastus ja lyhyt haastattelu Katjen kanssa herättävät piilotettuja kaipuuksia ja jopa katumuksia. Totta kai kohtaus on lyhyt, eikä sillä ole mitään tekemistä juonen tai tutkinnan kanssa, mutta lisätty erittäin todellinen hahmoulottuvuus seksuaalisten pakopelien keskellä on loistava lisä tekstiin. Ei tavallisia ajatuksia, jotka kulkevat tavallisen sarjan etsivän päässä.
xxx/ellauri410.html on line 315: "Sweeney jäykkänä" kirjoitettiin ja julkaistiin vuonna 1919 Eliotin kokoelmassa "Poems". Siellä Sweeney debytoi. Eliot käytti Sweeneyä myöhemmin runoissa, kuten " Sweeney among the Nightingales " ja "Mr. Eliotin sunnuntaiaamuerektio." Hänet mainitaan lyhyesti myös The Waste Landissa.
xxx/ellauri410.html on line 444: Sweeney Among the Nightingales
xxx/ellauri410.html on line 446: Sweeney among the Nightingales' critiques the dehumanized, debased, and meaningless modern world with an underlying irony and mock-heroic strain.
xxx/ellauri410.html on line 447: The title of T. S. Eliot’s mock-heroic, modernist poem ‘Sweeney among the Nightingales’ perhaps has been taken from the poem ‘Bianca among the Nightingales’ written by Elizabeth Barrett Browning. As a matter of fact, the word “Nightingales” in the title stands for prostitutes. The poem is written on a mock-epic pattern following The Rape of the Lock by Alexander Pope; a trivial incident is given heroic significance in a satiric style. The “murderous” plot of the prostitutes against one of their customers or frequent visitors, Sweeney, is dealt with in a ludicrous way. The poem ends on a note of indignation and shame, lamenting the death of Agamemnon at his own wife Clytemnestra’s hands. ὤμοι, πέπληγμαι καιρίαν πληγὴν ἔσω. Voi ei, sain kohtalokkaan haavan sisään.
16