ellauri035.html on line 1170: Nietschenkin miälestä Balthasarin jutut oli ihan timangia. Hemmetisti sitä on käännetty, ja aina välillä se on ollut joku bestselleri. On se käännetty suomexikin.
ellauri035.html on line 1180: Sarjassamme kusipäiden kirjoittamia ikäviä rompskuja, joita meillä täällä on jo aika kokoelma, esittelemme nyt jesuiitta Baltasár Graciánin (1601-1658) kirjoitaman trilogian nimeltä Criticón (1651-57). Siitä esimakua saa siitä, että se oli erityisesti Schopenhauerin ja Nietschen suosiossa. Sope opetteli jopa epsanjaa voidaxeen lukea Btä alkuperäisenä. Se oli Espanjan kultaisen vuosisadan suuria saavutuxia, joka sekin ehkä kertoo jotakin. Se on pitkähkö allegorinen (yäk!) romaani, jossa on filosofisia ylä-ääniä, siis jotain Coelhon alkemistin tapaista, vaikka todennäköisesti tuhmempaa. Joo se on taas tollanen nuoren miehen matka tyyppinen rompsku jossa on paljon siekailuja, jotain pyhiinvaellusta tässäkin. Tien päällä ollaan ja tehdään jäyniä. Mä veikkaan et tämmöinen road movie on ikivanha apinoiden meemi, kun nuoret koiraat on karkoitettu laumasta uhkaamasta silverbäkin haaremia.
ellauri039.html on line 304: Freud synty onnenlakki päässä, Fontanella oli vaan fontanella. Me käytiin Fontanen (1819-1898) stomping groundilla itäsaxan läpiajoretkellä. Oliko se Neuruppin? Varmasti, Swinemunde on nyt Puolassa. Sievä paikka se oli. Mä oon lukenut siltä myös Irrungen wirrungen, jonka sain kai Rikulta. Fontane oli apteekkarinpoika ja apteekkarina eka Dresdenissä, mutta toimi sitten lehtien kirjeenvaihtajana. Hugenottisukua, six sillä oli tollainen ranskahtava nimi. Näitä hugenottejakin on jo monta, mm. Beckett ja Nietschen lelu. Ranskalaiset kohteli Fontanea sotavankina silkkihansikkain 1870 sodassa, melkein sukulaisena. Briteistäkin se tykkäsi. Se alko kirjaiijaxi vasta 58 vuotiaana, mäkin ehtisin.
ellauri039.html on line 639: Size lähtee suorastaan Sopen ja Nietschen linjoille,

ellauri046.html on line 35: Rene oli alunperin myös Rainer Maria Rilke, jonka puuma oli Nietschen vanha panopuu, joka kyllä dumppas Nietschen jo ennen Raineria. Puumasta ja Nietschestä mä olen jo kertonut jotain toisaalla, mutta ize Rainer-Reneä en ole ruotinut. Rainer oli puuman Renelle keximä saxalaisempi ja miehekkäämpi nimi.
ellauri046.html on line 645: Entten-Sören kuulostaa Nietschen Retulta. Tai Timon Airaxiselta. Aviolliset on dum dyrisk tillfreds, se ize on erobernde Natur. Tätä tais olla tohon aikaan  ilmassa. Toihan oli puhasta E.Saarista, keskustaoikeistolaista optimismia, braunen Bataillionen-aatetta. Aikamme on samalla kertaa liian kevytmielistä ja liian raskasmielistä. Es schaut auf Hakenkreuz voll Hoffnung schon Millionen, die Knechtschaft dauert nur noch kurze Zeit! Die Fahne hoch, die Reihen fest geschlossen!
ellauri050.html on line 491: Rainer Maria Rilke (* 1875 Praha, Itävalta-Unkari-1926 Sanatorium Valmont bei Montreux, Schweiz); oikeastaan: René Karl Wilhelm Johann Josef Maria Rilke) oli itävaltalainen lyyrikko joka runoili saxaxi ja ranskaxi. Runoili asialinjalla ja on merkittävimpiä modernismin runoilijoita. Kirjoitti paljon kirjeitä. Sen puuma oli Nietschen ja sen kaverin Réen entinen, Lou Salomé.
ellauri050.html on line 1204: Tänkin pitäs olla Dionysos-Dityrambi, ainaskin Nietschen mielestä, mutta ei tää kovin riehakkaalta vaikuta. Ehkä Nietsche tarkoittaa vaan että sana on vapaa mitan rajoituxista, ei tarvi vahtia niitä saablarin loppsointuja. Muuten tää on enemmän tommonen krapulaisen oloinen, enintään laskukänninen. Pelle runoseppo istuu yxin keittiön pöydän ääressä, ulkona hämärtää, vahakankaalla tukkakuppi täynnä nazoja, tyhjentynyt pullo ja puolityhjä lasi. Täysi tai edes puolitäysi se ei ole ollut enää aikoihin. Nää dityrambit oli Nietschen viimeisiä runoja. Nietsche luultavasti kyllä poltti piippua.
xxx/ellauri128.html on line 105: Vaakku ilmeisesti piti vastustelevista runotytöistä. Sama predilektio näkyy mom and son videoissa: "mami" pyristelee vastaan alussa, mutta panee vastaan tarmokkaasti loppupeleissä. Haista-paska kappalainen Capellanus näyttää olleen Vaakun lemppareita. Ruma Honoré de Balzac oli kanssa kova panomies, tosin se sai työntää vasta maxettuaan runsaasti. Paul Bourget oli varsinainen pahis, kuten jo tiedetään. Näissä hanuissa on hurjasti narsisteja. Chardonne eli puteli-Jaakko oli Vaakun poliittinen virkaveli. Cicero oli tyhmä snobi kikhernekauppias. Disraeli Tears oli poikkeuxellisesti hölmö jutku. Dosto komppaa Catullusta Karamazoveissa tän suositun vihaava rakkaus-aiheen suhteen. Duclos näyttää olleen paskiainen miehexeen. Hemmetin paljon on näitä koiraan lisääntymisstrategia-aiheita, missä rakkautta piisaa just niin kauan että pääsee luukulle, ja sitten alkaa jo huooh ikävystyttää. Vaakulla on vitun vähän ylipäänsä naisia muutakuin puheenaiheena. Joubert on nyysinyt ton "ei 2x samaa" penseen ihailemaltaan Rochefoucauldilta (tai vastoin päin). Vaakulla ja Tommilla on samojakin töräyxiä respektiivisissä kokoelmissa. Nietschen penseet naimisesta on niin heikkoja ettei viizi edes mainita. Sen kokemuxet siitä oli aika rajallisia. Mitä jää viivan alle kun Shawin supistus on tehty? Minielefantin kärsä. Tosta tottumuxen osuudesta rakkaudessa näyttää M/F töräyttäjät ottavan ihan vastakkaisia kantoja. Koiraiden kannalta on toi uutuudenviehätys tietty tärkeä. Jokainen uusi reikä on uusi tilaisuus. Riippumahainen Ball-sack ei kyllä tiennytkään mitään häveliäisyydestä. Sen Contes drolatiques on pitkästyttävä. Disdraeli saa lisää haukkuja albumissa 243.
9