ellauri150.html on line 74: Turun yliopiston tohtorikoulutettava ja aktivisti Hai Nguyen sanoo, että ohjelman isoin ongelma oli se, miten rasismia siinä käsitettiin.
ellauri150.html on line 75: ”Jakso oli historiaton ja vailla kontekstia”, Nguyen sanoo.
ellauri150.html on line 77: Hai Nguyen

ellauri150.html on line 78: Hai Nguyen KUVA: TURUN YLIOPISTO
ellauri150.html on line 97: Ajatusta siitä, että ihonväristä tai rodullistamisesta ei haluta puhua, kutsutaan värisokeaksi rasismiksi (eng. colorblind racism), Hai Nguyen kertoo.
ellauri150.html on line 101: ”Värisokeassa rasismikäsityksessä rasismi nähdään yksilöiden välisenä ongelmana, ei niinkään yhteiskunnan ongelmana”, Nguyen sanoo. Kaikki aloittavat muumitalon rappusilta, loppupeleissä on kaikki sitten seppoilusta kiinni. Kelle nalli napsahtaa ja kekä löytää muumitalon avaimen.
ellauri150.html on line 103: Marja Sannikka –jakson jälkeen Nguyen kirjoitti valokuvaaja-aktivisti Aisha Benahmedin kanssa kansalaisjärjestö Fem-R:n sivuille blogikirjoituksen, jossa oikaistiin jaksossa esiintyneitä käsityksiä ja käsiteltiin muun muassa värisokeaa rasismia. Termiä on käsitellyt muun muassa amerikkalainen sosiologi Eduardo Bonilla-Silva vuonna 2010 julkaistussa Racism without racist –teoksessaan.
ellauri150.html on line 107: ”Se on jalo tavoite, mutta se ei toteudu millään tavalla. Meritokratia piilottaa sen, että ihmisiä kohdellaan aktiivisesti eri tavoin esimerkiksi heidän nimensä, vanhempien syntyperän, ihonvärin tai uskonnon perusteella”, Nguyen sanoo.
ellauri150.html on line 128: ”Se, että nyt puhutaan kasvavassa määrin rodullisuudesta ja sen tuottamista merkityseroista, tuo esiin sen miten meitä kohdellaan”, Nguyen sanoo.
ellauri150.html on line 134: Ajatus siitä, ettei ihonväristä tai rodusta olisi soveliasta puhua näkyy Nguyen ja Keskisen mukaan myös siinä, millaista tutkimusta Suomessa tehdään. Ei-valkoisia ihmisiä ei tilastoida Suomessa muuten kuin äidinkielen perusteella tai maahanmuuttajuudella.
ellauri150.html on line 157: Kaikilla on valtaa ja etuoikeuksia, jotka näkyvät eri tilanteissa eri tavoilla, Nguyen sanoo ja antaa esimerkin: Sambiasta tulleella arvostetulla tutkijalla on asiantuntijavaltaa omalla alallaan. Samaan aikaan tämän ihmisen valta pienenee sellaisessa tilanteessa, jos hän kävelee kadulla ja poliisi pysäyttää kysyäkseen papereita. Musta ylikomisario britti poliisisarjasssa ei saanut traktorinomistajaa peruuttamaan kuin panemalla päälle poliisinvalot autosta.
ellauri150.html on line 163: ”Ongelmana ei ole kuitenkaan rasismin määritelmän muuttuminen tai laajentuminen, vaan ennen marginaaliin sysätyt ihmiset, jotka ovat saaneet valtaa ja näkyvyyttä”, Nguyen sanoo.
ellauri206.html on line 71: In 2017, Vietnamese-American writer Viet Thanh Nguyen (n.h.) questioned the validity of continuing to teach "show, don't tell" in creative writing classes in a New York Times op-ed on the subject. His position was that such teaching is biased against immigrant writers, who may describe emotions in ways readers from outside their culture might not understand, rendering "tell" necessary. Like the squeaky smiley that shows just raised eyebrows and no smiling mouth. Because a smile does not count for anything out there. Everybody smiles all the time.
xxx/ellauri379.html on line 68: Nguyen_Van_Lem.jpg/520px-Execution_of_Nguyen_Van_Lem.jpg" />
14