ellauri031.html on line 257: Korporatiivinen yhteiskunta ei ole läheskään valmis, mutta näyttää siltä että fasismin johtomiesten tarkoitus on vähitellen siirtää kansakunnan edustamisen tehtävä edustajainhuoneelta korporatiiviselle kansallisneuvostolle. Neuvoston puheenjohtaja on B. Mussolini. Siihen kuuluu ammattikuntien edustajia, yhtä monta työntekijäin ja työnantajain edustajaa. Vain työtätekevillä on oikeus ottaa osaa valtiolliseen elämään. Ja työtätekevät ovat täydellisesti edustettuina ammattikunnissa ja valtion tunnustamissa yhdistyxissä, joiden sixi tulee valita ehdokkaat valtiolllisiin vaaleihin. Ammattirjärjestöjen laatimat ehdokaslistat alistetaan fasistipuolueen suuren neuvoston hyväxytttävixi ja ne henkilöt jotka tämä hyväxyy asetetaan varsinaisixi ehdokkaixi. Äänioikeutettuja ovat vain ne kuuluvat puolueeseen, ammattijärjestöihin ja yhdistyxiin ja jotka vaalilautakunnat ovat hyväxyneet. Vaaleissa annetaan vain kyllä- ja ei-ääniä ja äänestäjät voivat siis vain hyväxyä ja hylätä koko maalle yhteisen ehdokaslistan kokonaisuudessaan. Vaalit ovat siis luonteeltaan lähinnä kansanäänestys. Ellei riittävästi kyllä-ääniä saada, järjestetään uudet vaalit.
ellauri105.html on line 492: Tuolle ajalle sisältyy myös varsin erikoinen ja omalla tavalla merkittävä ajanjakso niin koko Suomen ortodoksisen kirkon historiassa kuin varmasti myös Mefodin elämässä. Suomen ja Venäjän ortodoksisten kirkkojen "jääkausi", Suomen kirkon "melkein hajoaminen" kalenterikysymyksen edessä, munkkien karkottamiset ja pois muuttamiset ja monet muut tämän kaltaiset asiat. Kuusikymmentäluvulla ortodoksinen kirkko käytti jälleen Mefodin kielellistä lahjakkuutta hyväkseen ja hän toimi jonkin aikaa Kirkkojen Maailman Neuvoston (KMN) ekumeenisen komission jäsenenä Saksassa, jonne hän siirtyi pian pappismunkiksi vihkimisen jälkeen, mikä tapahtui vuonna 1968. Siirtyminen ulkomaille venäläisen ortodoksisen emigranttikirkon palvelukseen lienee ollut jonkinlainen turhautumisen ilmaus. Hän oli ennen sitä hävinnyt niukasti Heinäveden Valamon imugeenin eli luostarin johtajan vaalin ilmeisesti vain yhdellä äänellä. Kun samaan aikaan keskusteltiin koko Heinäveden luostarin lopettamisesta, koska vanhat munkit kuoluivat ja uusia ei saatu, hän pohti omia henkilökohtaisia ratkaisujaan. Myös hänen tehtäviensä suunnittelu - siis lähinnä hänen esimiestensä tekemät suunnitelmat - eivät oikein miellyttäneet ja siksi mahdollisesti hän päätti siirtyä ulkomaille.
ellauri275.html on line 735:

Neuvostonainen

ellauri275.html on line 738:

Neuvostonuorten esikuva, joka ilmiantoi oman isänsä viljan piilottamisesta. Patrick McLanahanin poika Bradey ei olisi ikinä tehnyt niin.

ellauri315.html on line 265: Pietarin Neuvostoliiton jäsenmäärä kasvoi 3000–4000 jäseneksi, ja heidän kokouksensa saattoivat hukkua loppumattomien puheiden hämärään. Keväällä 1917 Petrogradin Neuvoston toimeenpaneva komitea eli Ispolkom muodosti itse nimittämän komitean, jossa oli (lopulta) kolme jäsentä kummastakin osapuolesta. edustettuna Neuvostoliitossa. Kerenskystä tuli yksi sosiaalisen vallankumouksellisen puolueen (SR:n) jäsenistä.
ellauri424.html on line 114: Natalian henkilömapista Kansan arkistosta löytyy päivämäärätön 1960- tai 70-luvun lehtileike. Siinä kerrotaan, kuinka Neuvostoliiton suurlähetystössä on luovutettu Neuvostoliiton Korkeimman Neuvoston myöntämiä kunniamerkkejä lokakuun vallankumoukseen ja Venäjän kansalaissotaan osallistuneille suomalaisille. Yksi heistä oli Natalia Koskinen. Ehtikö Natalia kuulla itsestään kertovan runon kääntyvän lauluiltojen klassikoksi? Teoriassa se oli mahdollista. Ainakin voi toivoa.
xxx/ellauri170.html on line 304: Neuvoston mukaan toimittajalla oli vahingoittamistarkoitus, kun hän toivoi, että yleisön edustajaa puhuteltaisiin hänen työpaikallaan. Tällainen toimintatapa on omiaan rajoittamaan sananvapautta, jota journalistien tulisi kaikin keinoin puolustaa.
7