ellauri045.html on line 526: Ville Ropposen Suuren idän essee on villisti kieppuva nojatuolimatka ajassa ja tilassa halki entisen Neuvostoliiton. Liikkeessä Tallinnasta Almatyyn ja Siperiasta Kaukasiaan Ropponen ruotii kirjallisuutta ja aatehistoriaa, elokuvaa ja nykyhetken ideologioita. Kirjassa selviävät suomalaisten suhde itänaapuriin, Aral-järven kohtalo, se kuka on Kazakstanin isoin ihminen ja tuhannet muut asiat. Teosta lukemalla selviävät myös nyky-Venäjän aatekiemurat. Nonfiktio-teoksen kokeellinen rakenne heijastelee suuren ja mahtavan monihaaraisuutta. Ropponen sekoittaa teoksessa faktaa ja fiktiota, tunnustuksellisuutta ja houreita, kirjallisuusanalyysia, matkakertomusta ja haastattelua. Reportaasi yhtyy runouteen ja dialogi faktapohjaiseen epiikkaan. Ropposen nonfiktioteoksen jälkeen suomalainen esseistiikka ei enää ole ennallaan.
ellauri048.html on line 155: Vuonna 1941 Koskenniemi valittiin natsi-Saksan luoman Euroopan kirjailijaliiton varapuheenjohtajaksi Weimarin kirjailijapäivillä. Tämä kostautui Koskenniemelle Suomen irtauduttua aseveljeydestä Saksan kanssa. Hän selviytyi kunnialla sodan jälkeisistä saksalaisystävällisiin kohdistuneista vainoista, joita muun muassa runoilija ja toimittaja Viljo Kajava joutui pakenemaan Ruotsiin. Koskenniemi kuitenkin ajautui sivuun kulttuurivaikuttajan roolistaan. Tätä edesauttoi Raoul Palmgrenin vuonna 1947 julkaistu kirjoitus Hautakirjoitus Koskenniemelle, jonka mukaan hän oli ”venäläisen kulttuurin vihollinen ja Neuvostoliiton vastaisen shovinismin edustaja.”
ellauri051.html on line 287: Kaikki vanhat stallarit eivät ole parantuneet ideologiastaan vieläkään. Säveltäjä Kaj Chydenius myöntää ”ilmassa olleen haikeutta” Berliinin muurin murtuessa 1989 ja Neuvostoliiton lakattua joulukuussa 1991.
ellauri053.html on line 59: 7. syyskuuta – Nikita Hruštšov nimitettiin Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean johtajaksi.
ellauri053.html on line 424: Katynin joukkomurha (puol. zbrodnia katyńska, Katynin rikos) oli Neuvostoliiton turvallisuuspalvelun NKVD:n toteuttama puolalaisten joukkomurha, joka tapahtui vuonna 1940. Teloitetut olivat sotavangeiksi otettuja Puolan armeijan upseereita, korkeasti koulutettuja ammattilaisia kuten opettajia, lääkäreitä, professoreita, tutkijoita sekä poliiseja ja valtion virkamiehiä.
ellauri055.html on line 925: Suomen ja Neuvostoliiton välisen "uuden ystävyyspolitiikan" alettua jatkosodan jälkeen Sillinpään marssilaulu joutui Yleisradiossa soittokieltoon ja se rasitti kirjailijan mainetta YYA-Suomessa ja itänaapurissa.
ellauri058.html on line 559: Karonen piristyy Neuvostoliiton hajottua
ellauri060.html on line 1126: Šolohov liittyi kommunistiseen puolueeseen 1922 ja pysyi sille uskollisena koko uransa. Ei vienyt Miihkalilta päätä isä aurinkoinenkaan. Pää oli tarpeexi kumarassa vielä 50-luvulla. Josip ja Miihkali oli oikein kamuja. Hän oli Neuvostoliiton kirjailijaliiton toimielimissä vuodesta 1934 ja vuodesta 1936 maan korkeimman neuvoston jäsen. Hän seurasi Nikita Hruštšovia tämän ulkomaanmatkalle 1959 ja valittiin keskuskomiteaan 1961. Hän oli kaksinkertaisen sosialistisen työn sankari ja palkittiin sekä Leninin että Stalinin palkinnolla Nobelin lisäksi. Jeesmiehiä jos kukaan,
ellauri064.html on line 465: Teorian mukaan uuden maailmanjärjestyksen voimat ovat vastuussa lähes kaikista 1900-luvun suurista sodista sekä taloudellisista onnistumisista ja kurimuksista, joista heidän myös väitetään hyötyneen suuresti. Näihin tapahtumiin on luettu muun muassa Venäjän bolševikkivallankumous, 1930-luvun lama, ensimmäinen ja toinen maailmansota, kylmä sota sekä Neuvostoliiton hajoaminen. Nälänhätien, tautien ja aids-epidemian on väitetty olevan uuden maailmanjärjestyksen aseita, joilla he kontrolloivat maailman väestöä ja vähentävät näin rajallisiin luonnovaroihin kohdistuvaa painetta. Yhdysvalloissa tapahtuneiden terrori-iskujen tarkoituksena taas on väitetty olleen sotatilalakien oikeuttaminen. Jotkut kutsuvat YK:n valtuuttamaa Persianlahden sotaa ensimmäiseksi avoimesti uuden maailmanjärjestyksen sodaksi, koska silloinen Yhdysvaltain presidentti George H. W. Bush käytti kyseistä termiä puhuessaan kongressille.
ellauri065.html on line 64: Tasan 75 vuotta sitten Jaltassa Krimin niemimaalla alkoi konferenssi, jonka vaikutukset varsinkin Euroopan ja siten myös Suomen kehitykseen olivat suuret. Historiaa olivat Livadian palatsissa muovaamassa Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin, Britannian pääministeri Winston Churchill ja Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt. Sota raivosi vielä Euroopassa ja Kaukoidässä, ja suomalaiset kävivät Lapissa sotaa entisiä aseveljiään saksalaisia vastaan. Suomalaiset tiesivät mille puolelle leipää voita levittää.
ellauri065.html on line 159: Puolan heti toisen jälkeen olivat hyvin Laajoissa Oder-Neisse-linja tuli Puolan länsirajan ja Curzonin linja itärajan. Vuonna 1945 natsi-Saksan tappion jälkeen Puolan rajat piirrettiin uudelleen niiden päätösten mukaisesti, jotka liittolaiset tekivät ensin Teheranin konferenssissa 1943, jossa Neuvostoliitto vaati Ison-Britannian ulkoministeri Lord Curzonin vuonna 1920 ehdottaman linjan tunnustamista. Joseph Stalin toisti saman Neuvostoliiton kannan uudelleen Jaltan konferenssissa Rooseveltin ja Churchillin kanssa helmikuussa 1945, mutta paljon voimakkaammin Saksan uhkaavan tappion edessä. Uudet rajat ratifioitiin Potsdamin konferenssissa elokuussa 1945 täsmälleen kuten koko Itä- ja Keski-Eurooppaa jo hallitseva Stalin ehdotti. Harry Truman muisti: Muistan Potsdamissa, että pääsimme keskustelemaan asiasta Itä-Puolassa, ja Ison-Britannian pääministeri huomautti, että paavi ei olisi tyytyväinen Puolan katolisen lopun järjestelyyn. Ja Venäjän pääministeri Generalissimo nojasi pöydälle ja veti viiksensä tuolla tavalla, katsoi herra Churchillille ja sanoi: Herra Churchill, herra pääministeri, kuinka monta jakoa [diviziony] sanoitte paavilla olevan? Puolan aluemuutokset heti toisen maailmansodan jälkeen -
ellauri065.html on line 169: Avoin kysymys oli, pitäisikö rajan seurata itäistä vai Lusatian Neisse-jokea ja pitäisikö Berliinin perinteinen satama Stettin pysyä saksalaisena vai sisältyykö se Puolaan. Alunperin Saksa oli säilyttää Stettin kun puolalaiset liitteen Itä-Preussin kanssa Königsbergin. Lopulta kuitenkin Stalin päätti, että hän halusi Königsbergin kuin vuoden lämmintä vettä portti varten Neuvostoliiton laivaston ja väitti, että puolalaiset pitäisi saada Stettinin sijaan. Puolan sodanajan maanpakolaishallituksella ei ollut juurikaan sanottavaa näissä päätöksissä.
ellauri065.html on line 173: Joidenkin nykyisten arvioiden mukaan saksalaisten pakolaisten määrä on 14 miljoonaa, joista noin puoli miljoonaa kuoli evakuointien ja karkotusten aikana. Samaan aikaan keski-Puolan puolalaiset karkottivat puolalaisia entisestä Itä-Puolasta, puolalaiset paluumuuttajat internoinnista ja pakkotyöstä, ukrainalaiset pakotettiin uudelleen Vistula-operaatioon ja juutalaiset holokaustista selviytyneet asutettiin Puolan saamiin Saksan alueisiin, kun taas entisen pohjoiseen Itä-Preussi ( Neuvostoliiton saavuttama Kaliningradin alue ) muutettiin sotilasvyöhykkeeksi ja myöhemmin asutettiin venäläisten kanssa.
ellauri074.html on line 434: Vasili Belov syntyi talonpoikaisperheeseen ja työskenteli kolhoosissa kirvesmiehenä. Hän alkoi kirjoittaa 1950-luvun lopulla ja opiskeli 1959–1964 Maksim Gorkille nimetyssä kirjallisuusinstituutissa Moskovassa vuosina 1959–1964. Vuonna 1963 hänet hyväksyttiin Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäseneksi.
ellauri094.html on line 190: Koska ajanjakso kesti perimätiedon tai Raamatun mukaan vain 58 vuotta, mikä aika on hyvin inhimillisesti muistettavissa, on Babylonin vankeudella mahdollisesti keskeinen merkitys juutalaisuuden ja siitä kehittyneen kristinuskonkin nostalgiselle kaipaukselle "Pyhään maahan". Tätä metaforaa esiintyy myöhemminkin rajansiirtojen yhteydessä esimerkiksi Balkanilla, luovutetun Karjalan kysymyksen yhteydessä sekä Neuvostoliiton sisäisiä kansojen pakkosiirtoja käsiteltäessä. Neuvostoliitto kesti vain vähän pitemmän ajan, ja sitä kaivataan vielä kipeästi.
ellauri094.html on line 310: Juutalaisten Baabelin kakun kesto on ateististen ja teististen profeettojen välinen klassinen kiistakapula. Heilahtiko häkki vaan Neuvostoliiton iäxi (kuten sanoo teistit) vai tuliko jenkkityyliin suorastaan kolmattasataa vuotta pyttyä (à la ateistit, jotka lukevat pirun toimittamaa standardiraamattua).
ellauri101.html on line 576: X-sukupolveen kuuluvat vuosina 1964–1979 syntyneet ikäluokat. Sukupolven yhteisiä suuria kokemuksia olivat Neuvostoliiton romahtaminen, Berliinin muurin murtuminen, Yhdysvaltojen jääminen maailman ainoaksi supervallaksi, 1990-luvun lama ja massatyöttömyys sekä globalisaatio. Monia X-sukupolven edustajia yhdistää lapsuudessa tai nuoruudessa koettu vanhempien avioero.
ellauri106.html on line 320: Suhteessa Neuvostoliittoon vallitsi kaksijakoisuus: liennytystä pyrittiin rakentamaan, mutta Neuvostoliittoon suhtauduttiin hyvin epäluuloisesti. Tämä johti muun muassa moniin Neuvostoliiton ylittäneisiin vakoilulentoihin.
ellauri118.html on line 456: Pasternakille myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1958, mutta hän joutui luopumaan palkinnon vastaanottamisesta, koska ei olisi voinut palata takaisin Tukholmasta Neuvostoliittoon, mikäli hän matkustaisi Ruotsiin vastaanottamaan palkinnon. Literaturnaja gazeta tuomitsi palkinnon myöntämisen Pasternakille vihamieliseksi teoksi Neuvostoliittoa kohtaan. Niinkuin olikin. Pasternak erotettiin myös Neuvostoliiton kirjailijaliitosta viisi päivää Nobel-palkinnon myöntämisen jälkeen.
ellauri131.html on line 199: Pataljoonan sotamiehistä perustettiin Erillispataljoona 6, joka taisteli Suomen puolesta Neuvostoliiton suurhyökkäyksen aikana kesä-heinäkuussa 1944. Pataljoona lakkautettiin 10. lokakuuta 1944.
ellauri131.html on line 200: Rauhansopimuksen nojalla sotavuosina Suomeen siirretyt inkeriläiset eli Neuvostoliiton kansalaiset oli palautettava takaisin.
ellauri131.html on line 205: Suomalaiset raivasivat Hitlerin Saksalle ”elintilaa” idästä – inkeriläiset piti asuttaa suojaksi Neuvostoliiton hyökkäykselle. Virolainen Karl lähetettiin Suomeen salamurhaamaan Mannerheim. Keskitysleirin 93-vuotias ex-vartija joutuu nuoriso-oikeuteen Saksassa, leirillä oli myös suomalaisia poliittisia vankeja. Sota vei Lauri Lampulta veljen ja kodin, luotisuihku runteli terveyden - sotainvalidi odottaa 100-vuotispäiväänsä: ”Juhlitaan ilman raskaita muistoja”. Sairauksien runtelema ja ikäloppu Mannerheim makasi pitkiä aikoja vuodepotilaana Suomen kohtalon kriittisinä sotavuosina, paljastaa uutuuskirja. SUOSITTELEMME!
ellauri144.html on line 172: Paul Robeson otti poliittisesti kantaa ja tuki esimerkiksi Walesin kaivostyöläisiä. Hän myös puhui Neuvostoliiton ja erityisesti Josif Stalinin puolesta, mikä on herättänyt paljon kritiikkiä Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Hän toimi hyvin voimakkaasti rotuerottelua vastaan, mutta 1950-luvulla hänen esiintymisensä nostattivat väkivaltaisuuksia, joiden takana olivat oikeistolaiset voimat. Niin aina.
ellauri183.html on line 393: Suomen ja USAn puolustusyhteistyö on likistynyt. Sauli riensi bideelle pyytämään asevelihintoja. NATO on pian Suomen napalankona. Kohta on Neuvostoliiton ohjuxia täälläkin. Suomineitokin on demilitarisoitava.
ellauri184.html on line 489: 1950-luvulla Roope Ankka investoi näkyvästi Latinalaisen Amerikan oikeistodiktatuureihin ja esiintyi kommunismin ankarana vastustajana. Ankka-yhtymät ja ammattiyhdistysliike olivat jatkuvasti poikkiteloin, ja Neuvostoliiton lehdistö teki Ankasta ”kapitalistisen imperialistin” arkkityypin. Itäblokkiin kuuluneen Brutopian salainen palvelu yritti murhata Ankan 1955, mutta hän selvisi murhayrityksestä pelkällä pintanaarmulla.
ellauri190.html on line 156: Moskova (ven. Москва́, Moskva [mɐˈskva] kuuntele ääntämys?) on Venäjän federaation pääkaupunki ja Venäjän suurin kaupunki noin 13,2 miljoonalla asukkaallaan. Moskova on Euroopan suurin kaupunki, koska Istanbul ei sijaitse kokonaan Euroopassa. Moskova on myös Venäjän tärkein teollisuuskaupunki ja liikenteen solmukohta. Tsaarinvallan aikaan Venäjän pääkaupunkina toimi Pietari, mutta Moskovasta tuli Neuvostoliiton pääkaupunki ja on pysynyt pääkaupunkina Neuvostoliiton romahduksen jälkeen. Moskovassa sijaitsee Kreml, jossa sijaitsevat Venäjän keskeiset hallintoelimet. Kaupunki kasvaa voimakkaasti, sitä palvelee viisi lentokenttää ja Moskovasta lähtevät rautatieyhteydet joka suuntaan.lähde?
ellauri203.html on line 391: Toisessa Puolan tasavallassa, jossa hän opiskeli Stefan Batoryn yliopistossa Wilnossa, hän kallistui aluksi oikeistolaisen endecja - ryhmän puoleen ja liittyi Iso-Puolan leirin jäseneksi; Myöhemmin hän tuki Puolan kommunistista puoluetta, josta hänet pidätettiin ja joutui oikeuden eteen. Neuvostoliiton hyökkäyksen Puolaan jälkeen hän jäi Neuvostoliiton liittämille alueille ja työskenteli kommunistisena funktionaalisena, asuen Lvivissä. Samaan aikaan hänen äitinsä ja sisarensa karkotettiin Siperiaan. Kun hän pakeni Moskovaan Saksan hyökkäyksen jälkeen Neuvostoliittoon vuonna 1941, hänestä tuli yksi Puolan isänmaallisten liiton perustajista sekä sotakirjeenvaihtaja ja poliittinen komissaari Puolan armeijassa idässä. Tuolloin hän kirjoitti paljon neuvostomyönteistä propagandaa.
ellauri207.html on line 237: Lilja 4-ever on Lukas Moodyssonin ohjaama elokuva seksiorjuudesta. Se on koskettava ja raaka elokuva nuoresta tytöstä jossain entisen Neuvostoliiton tasavalloista.
ellauri216.html on line 865: Konevitsan Jumalansynnyttäjän syntymän luostari (ven. Коневский Рождество-Богородичный монастырь, Konevski Roždestvo-Bogoroditšnyi monastyr) on Laatokan Konevitsan saarella sijaitseva ortodoksinen munkkiluostari. Luostarin perusti vuonna 1393 pyhittäjä Arseni Konevitsalainen. Luostarin toiminta oli Neuvostoliiton aikana pitkään lamaantuneena, mutta on sittemmin elpynyt Venäjän ortodoksisen kirkon luostarina.
ellauri216.html on line 903: Vuodesta 1921 Konevitsa kuului Suomen (autonomisen) ortodoksisen kirkon alaisuuteen, vaikka veljestö valtaosin oli venäjänkielistä. Venäjän mullistuksien, vallankumouksen ja Neuvostoliiton syntymisen myötä siteet sinne kuitenkin heikkenivät ja toiveet menneestä taloudellisesta ja hengellisestä vauraudesta hiipuivat. Munkit alkoivat anoa Suomen kansalaisuutta ja vannoivat uskollisuuden valan Suomen hallitukselle juhlallisessa tilaisuudessa 29.5.1921. Läsnä oli muun muassa Viipurin läänin maaherra, myöhempi tasavallan presidentti Lauri Kristian "Reissu" Relander.
ellauri216.html on line 1033: Muutamat munkit kuitenkin menivät sinne tekemään korjaustöitä ja valvomaan rakennuksia. Saaristoon oli sijoitettuna myös sotilasosasto. Valamoon jatkosodan aikana siirtyneet munkit poistuivat saarelta Neuvostoliiton suurhyökkäyksen aikaan 20.6.1944. He "evakuoivat" luostarin omaisuutta vielä jonkin verran, mm. kirkonkelloja ja ikoneita. Valamon saarella olleet sotilaat poistuivat saarelta rauhan jo astuttua voimaan 20.9.1944.
ellauri216.html on line 1083: Lokakuun vallankumouksen jälkeen Valaam tuli osaksi vasta muodostettua Suomea. jonka ansiosta luostari nimellisesti säilyi, mutta kansallisen vähemmistön kirkkona (Suomen pääuskonto on luterilaisuus ) hän joutui yhä useampaan Suomen viranomaisten syrjintään.. Suomen viranomaiset vaativat arkkipiispa Serafimia (Lukyanov) oppimaan suomea kolmen kuukauden kuluessa. Vladyka ei saapunut kielikokeeseen, ja tämän vuoksi hänet karkotettiin Konevetsin saarelle. Venäjän ortodoksisen kirkon venäläistämisasiassa Suomen viranomaiset alkoivat koordinoida toimiaan viranomaisten kanssa.Viro. jossa ortodoksisen kirkon venäläistäminen nostettiin nopeasti valtion politiikan arvoon ja testattiin pääosin venäläisellä Petseriläisellä alueella. Marraskuussa 1923 Karjalan piispaksi, arkkipiispa Serafimin kirkkoherraksi nimitetty pappi Herman Aav erotettiin Virosta. Hänen alaisuudessaan luostari syöksyi "erimielisyyden ja oikeudenkäynnin" ilmapiiriin. Vuodesta 1925 lähtien Valamon ortodoksiset jumalanpalvelukset käännettiin suomeksi. Samanaikaisesti Suomen viranomaiset vahvistivat itse saaria perusteellisesti sotilastekniikan osalta yhteenotossa Neuvostoliiton kanssa.
ellauri216.html on line 1091: Neuvostoliiton ja Suomen välisen sodan aikana 1939-1940 luostari joutui sota-alueelle. Munkit tukivat Itä-Karjalan pakolaisia (enimmäkseen ortodokseja). Jo 16. marraskuuta 1939 luostarin hallitus päätti:
ellauri216.html on line 1100: 26. marraskuuta ja 9. joulukuuta 1939 (vanhan tyylin mukaan) suoritettiin ensimmäiset Neuvostoliiton ilmahyökkäykset Valaamaan. Joulukuussa 1939 evakuointi Valaamasta aloitettiin. 20. joulukuuta 1939 sairaita ja vanhuksia munkkeja sekä aloittelijoita ja naisia vietiin pois saarelta. 28. joulukuuta 1939 tapahtui toinen evakuointiaalto. Näiden kahden aallon aikana evakuoidut (136 henkilöä) sijoitettiin koulurakennuksiin 120 km Jyväskylästä pohjoiseen. 6. helmikuuta 1940 tapahtui uusi evakuointi - kaikki munkit ja apotti lähtivät armeijan kuorma-autoihin, jättäen luostariin viisi henkilöä: kaksi hierojamonkkia (suomalaisten ortodoksisten sotilaiden hoitoon), hierojamonkki Simforian (Matveev), noviisi insinööri Vladimir Kudrjavtsev, höyrylaiva "Sergius"-munkin kapteeni Irakli (Maikevich).
ellauri216.html on line 1101: Tammi-helmikuussa 1940 Neuvostoliiton urheat lentokoneet pommittivat luostarin rakennuksia. Pommitukset olivat toistuvia: 6., 19., 20., 21.-28. tammikuuta, 2.-4. helmikuuta ja 10.-16. helmikuuta 1940. Valaamin pommituksista kirjoitettiin valkoisessa emigranttilehdistössä.
ellauri216.html on line 1111: Vuoteen 1940 asti Valaam oli pieni "munkkien valtio" - obskurantisteja, riistäjiä, pankkiireja, sitten - vakoojia ja sabotöörejä, kansainvälisen vastavallankumouksen etuvartio Neuvostoliiton rajalla. Tämä "valtio" oli pinta-alaltaan 30 kertaa suurempi kuin Vatikaani - paavin "valtio", kaksi kertaa suurempi kuin Monacon ruhtinaskunta - osa feodaalista Eurooppaa. Ja Valaam munkkien tulot olivat neljä kertaa suuremmat kuin Monacon ruhtinaskunnan tulot. Miljajev totesi, että "koko Valaamin historia 1918-1940. on tarina Neuvostoliiton vastaisesta etuvartiosta Neuvostoliiton luoteisrajoilla". Miljajev valitsi luostarin kirjastosta 1 191 kirjaa vientiin Neuvostoliittoon, mutta ennen Suuren isänmaallisen sodan alkua kaikkia ei viety.
ellauri216.html on line 1115: Neuvostoliiton joukkojen läsnäolon aiheuttamia vahinkoja luostarille käyttivät fasistiset propagandistit. Luostarissa vieraili usein saksalaisia, jotka ottivat siitä kuvia, sekä muiden fasistisen blokin maiden - Bulgarian, Romanian, Slovakian, Unkarin ja Kroatian - edustajia. Näistä vierailijoista hyötyivät luostarin veljet – heidän kauttaan munkit lähettivät Valaamilaisille kirjeitä ja valokuvia muihin maihin. Elokuussa 1942 Valaamissa vieraili italialainen kirjeenvaihtaja ja valokuvaaja Lino Pellegrini, joka jätti yksityiskohtaisen raportin fasistisen puolueen "Il popolo d'Italia" virallisissa painetuissa elimissä (noin kuukautta myöhemmin valkoinen emigrantti painoi sen uudelleen." Paris Bulletin").
ellauri216.html on line 1117: Vaikea oli kysymys suhtautumisesta Neuvostoliiton sotavankeihin. 27. joulukuuta 1941 aloitteleva insinööri Vladimir Kudrjavtsev vaati kirjallisesti apotti Kharitonilta rahaa lähettämään luostarille Neuvostoliiton sotavankien ravinnon parantamiseksi. Khariton kieltäytyi, koska kyse oli Valamista vuonna 1940 vietyjen kaapeleiden myynnistä, johon Kudrjavtsev vastasi: "En kerro sinulle, Kristus itse." Tammikuun 4. päivänä 1942 Kudrjavtsev kirjoitti uudelleen apotti Kharitonille tästä asiasta, jolle Khariton vaati häntä poistumaan luostarista. Tämän seurauksena Kudrjavtsev poistettiin luostarista. Maaliskuussa 1944 luostari suostui ottamaan vastaan Petsamon luostarin munkit heidän vaikean tilanteensa vuoksi sodan olosuhteissa.
ellauri220.html on line 669: Esmeraldan väkisinmakaaja on vaan joku "Ankka", ilman nimeä, joka on jostain vihainen koko naissukukunnalle ja kostaa sille miellyttävimmällä keximällään tavalla, ruiskimalla koko kassillisen 12-vuotiaan tussun perälle, mätkimällä lasta vielä nyrkillä ja flengaamalla sen lopuxi pihalle. Ei mitään henkilökohtaista, sori siitä. Painallus 1. Misogyyni siis painoi nappulaa talossa ilman hissiä. Tästä nyt sitten jotkut kehittävät jotain toivoa. Niinpä tietysti, eihän muuten oltaisikaan jenkeissä. Köyhät tarvizevat unelmia, eikö niin? No ei, tää onkin sisar Edgarin 8 sekuntia valokeilassa, nuoret ihmiset tinttijulisteineen syleilevät sitä. Laminoituja Esmeraldan kuvia myydään painettuina rukouskortteihin. Ihme on palaamassa kulutusyhteiskunnan normikäytäntöön. Mainostilaa vuokrataan. Neuvostoliiton paras puoli oli ettei mainostilaa vuokrattu. Alma Edgar vetää henxelit. Painallus 2. Kuollut kassi-Alma seikkailee bittiavaruudessa.
ellauri240.html on line 435: Surullista, tosi surullista. Ilta-Pulu on todella ankeuttava läpyskä. Panee kaipaamaan Neuvostoliiton aikoja, jolloin paskaa lapioi sentään vain Pravda ja Izvestija, plus Serapionin veljexet. Mitä vähemmän valtameedioita sen parempi. Ainoa hyvä valtameedia on kuollut valtameedia.
ellauri242.html on line 164: Arkadi Perventsev syntyi opettajan perheeseen ja opiskeli Baumanille nimetyssä Moskovan teknillisessä korkeakoulussa. Hänen ensimmäiset kertomuksensa sekä Venäjän kansalaissodasta kertova romaani Kotšubei ilmestyivät vuonna 1937. Toisen maailmansodan aikana Perventsev työskenteli Izvestijan sotakirjeenvaihtajana. Vuonna 1950 hän liittyi NKP:hen. Vuodesta 1958 lähtien hän toimi Venäjän SFNT:n ja vuodesta 1971 Neuvostoliiton kirjailijaliiton hallituksien jäsenenä.
ellauri242.html on line 174: Ulkomaiset tutkijat arvioivat jyrkästi Perventsevin työn ideologista suuntausta (esimerkiksi vuoden 1951 näytelmää Nuorempi kumppani kutsuttiin "sylkiseksi panokseksi taistelussa kosmopoliittisuutta vastaan"). Neuvostoliiton kritiikki on 1960-luvulta lähtien toistuvasti korostanut "persoonallisuuskultin jälkiä", erityisesti Perventsevin näytelmissä ja käsikirjoituksissa ("Eteläsolmu", "Kolmas vaikutus" jne.).
ellauri242.html on line 176: Kaksiosaisen Neuvostoliiton novellin historian (1965) kirjoittajat panivat merkille Perventsevin teosten riittämättömän korkean taiteellisen tason: monimutkaisten sosiaalisten ja psykologisten tilanteiden yksinkertaistettu kuvaus, ns. "tuotantogenre", konfliktin kaavamaisuus, tyylin yksitoikkoisuus. Jos yhden tai toisen ideologisen opin noudattaminen on viime kädessä henkilökohtainen asia ja ihmisoikeus, niin vakavien taiteellisten virheiden esiintyminen kirjailijan työssä on kylläxo rangaistavaa.
ellauri242.html on line 190: Neuvostoliiton suojayksiköt pitivät 18.- 19. toukokuuta kapeaa rantakaistaletta lähellä Yenikalea, josta viimeinen kuorma-autokuljetus hävittäjineen lähti 20. päivänä. Samaan aikaan Yagunovin yksikön ansiosta noin 120 000 ihmistä evakuoitiin; suojahävittäjät käskettiin pitämään asemat "erityiskäskyihin asti", joita he eivät koskaan saaneet.
ellauri242.html on line 196: Aluksi natsisotilaat eivät ymmärtäneet, mistä punamuurahaisten armeija hyökkäsi heitä vastaan. Ajan myötä pesä kuitenkin löydettiin, ja sinne tuotiin lisää Wehrmachtin yksiköitä. Jatkuvat hyökkäykset alkavat, Neuvostoliiton taistelijat työnnetään takaisin syvälle kivilouhoksiin, mutta natsien lisäyritykset tukahduttaa vastarinta olivat tehottomia, Jagunovin ryhmä pystyi torjumaan kaikki hyökkäykset.
ellauri242.html on line 204: Tiedustelutiedot, jotka lähetettiin 47. Neuvostoliiton armeijan päämajaan 10., 20., 23. ja 29. heinäkuuta, havaitsivat voimakkaan automaatti- ja konekivääritulen yöllä, ja 20. heinäkuuta natsien tykistö avasi tulen kylään aseilla noin kello 5.00. Tunnussana oli Mithridates-vuori, joka partiolaisten mukaan voisi viitata Aji-Mushkain ja sitä ympäröivien alueiden miehittämiseen maanalaisten termiittien toimesta.
ellauri242.html on line 207: Neuvostoliiton S. A. Jermakovin sotilasryhmät lähtivät Pienistä kivilouhoksista 14. ja 17. elokuuta; joidenkin tietojen mukaan everstiluutnantti Yermakov itse kuoli lahden rannalla, ja pataljoonakomissaari Semenov vangittiin.
ellauri242.html on line 245: Aleksandra Mihailovna Kollontai (ven. Алекса́ндра Миха́йловна Коллонта́й, o.s. Domontovitš, ven. Домонто́вич; 31. maaliskuuta (J: 19. maaliskuuta) 1872 Pietari – 9. maaliskuuta 1952 Moskova) oli venäläinen marxilainen kirjailija, feministi ja diplomaatti. Hänestä tuli maailman ensimmäinen naispuolinen diplomaattiedustaja vuonna 1923, kun hänet nimitettiin Neuvostoliiton edustajaksi Osloon. Kollontai oli Neuvostoliiton täysivaltainen edustaja (vuodesta 1943 suurlähettiläs) Tukholmassa vuosina 1930–1945, missä asemassa hän toimi välittäjänä Suomen ja Neuvostoliiton rauhantunnusteluissa vuosina 1940 ja 1944.
ellauri242.html on line 252: Kollontai valittiin bolševikkien keskuskomiteaan vuoden 1917 elokuussa ja hänestä tuli sosiaalisen hyvinvoinnin kansankomissaari (ministeri). Vuonna 1919 hän perusti Ženotdelin, ”naisten osaston”, joka taisteli lukutaidottomuutta vastaan ja koulutti naisia vallankumouksen mukanaan tuomista uusista avioliitto-, koulutus- ja työlaeista. Vuonna 1920 hänet nimitettiin Neuvostoliiton kommunistisen puolueen naisjaoston johtajaksi ja seuraavana vuonna Kominternin naisasiain sihteeriksi, josta hän joutui lopulta eroamaan feministisen mielipiteidensä vuoksi.
ellauri242.html on line 256: Stalinin saatua vallan hän (kuka? Leninkö?) nimitti Kollontain ulkomaille diplomaatiksi – Kollontai oli uranuurtaja: ensimmäinen nainen suurlähettiläänä koko maailmassa. Hänet nimitettiin ensin kauppa- ja diplomaattiedustajaksi Norjaan (1923–1926), sitten Meksikoon (1926–1927), josta palasi Norjaan 1927–1930). Vuonna 1930 hän sai siirron Tukholmaan, jossa toimi vuoteen 1945 asti. Hän oli myös mukana Neuvostoliiton lähettämässä edustajistossa YK:n perustamisessa. Ulkomailla hänellä ei ollut vaikutusvaltaa Neuvostoliiton sisäisiin asioihin. Hän toimi diplomaattisena välittäjänä maissa, joiden kautta Neuvostoliitto pystyi hankkimaan tarvitsemiaan kriittisiä tuotteita, esimerkiksi toisen maailmansodan aikana ruozalaisia SKF:n kuulalaakereita, joiden päävientikohde oli Saksa. Ulkomaantyönsä ansiosta hän säilyi yhtenä harvoista vanhoista bolševikkijohtajista sivussa Stalinin puhdistuksista ja teloituksista. Vuonna 1945 Kollontai sairastui ja palasi Neuvostoliittoon. Hän kuoli vuonna 1952. Silloin isä aurinkoinenkin oli jo kalkkiviivoilla.
ellauri242.html on line 263: Kollontai toimi välittäjänä Suomen ja Neuvostoliiton rauhanneuvotteluissa keväällä vuonna 1940 ja 1944. Tammikuussa 1940 hän sai kosketuksen Suomen hallitukseen ja tapasi Hella Wuolijoen Ruotsissa. Neuvottelut aloitettiin Ruotsin välityksellä, mutta ne eivät vielä johtaneet tulokseen. Suomen hallitus taipui rauhaan vasta maaliskuussa. Kollontai tapasi Paasikiven Tukholmassa useita kertoja.
ellauri243.html on line 684: Mises myös tutki valtiojohtoisten talouksien ja (kannattamiensa) vapaiden markkinatalouksien eroja sekä osoitti talouslaskun ongelman: suunnitelmataloudessa, ilman markkinatalouden hintamekanismia, hyödykkeen kysyntää ei voi tietää, joten on mahdotonta tehdä oikeaa päätöstä siitä, paljonko sitä pitäisi tuottaa. Tällä perusteella hän ennusti Neuvostoliiton romahduksen poikkeuksellisen varhaisessa vaiheessa Vittu eikö se jo lähde? No ei. Tai hei kuolihan se onnexi jo 1973. Syntyi 1881.
ellauri245.html on line 494: Lie valmistui lakitieteiden kandidaatiksi vuonna 1919. Hän oli liittynyt Norjan työväenpuolueeseen vuonna 1912 ja toimi sen sihteerinä 1919–1922. Vuosina 1922–1935 hän työskenteli ammattiliittojen keskusliiton lainopillisena asiamiehenä. Vuonna 1935 Lie valittiin Johan Nygaardsvoldin hallitukseen oikeusministeriksi. Vuonna 1935 hän antoi Lev Trotskille turvapaikan Norjasta, kun tämän Ranskassa saama oleskelulupa umpeutui. Vuonna 1937 Neuvostoliiton painostuksella Norjan hallitus määräsi Trotskin kotiarestiin. Pitkien neuvotteluiden jälkeen Lie määräsi Trotskin muuttamaan Norjasta Meksikoon, missä se pian tapettiin. Tryggve oli YK:n ensimmäinen pääsihteeri. Se muistutti melko lailla torpeedoa.
ellauri246.html on line 355: Palattuaan puolivalssattuna, synkkänä, joka ei ole vielä naamioitu kaupungin saarron jälkeen, hän alkoi etsiä heidän paikkansa elämässä. Ne olivat lyhyitä aikoja, mutta voimakkaita. Joseph Brodskin lyhyt elämäkerta ehdottaa, että hän olisi muuttanut neljä koulua vuodesta 1944 lähtien. Viimeisimmässä niistä sijaitsevat Salon-kaistalla, missä hän pysyi toisen vuoden aikana seitsemännellä luokalla. Hänet lähetettiin merenkulkukouluun, mutta sitä ei hyväksytty. Sitten lyhyen aikavälin proletaarisen episodi seurasi hänen biografiassa: Joseph toimii Arsenal tehtaalla jyrsintäkoneen oppilaana. Epäonnistuminen siinäkin ilmestyi pyrkimyksensä mennä sukellusakvaarioiden kouluun ilmeisesti, Isän laivastotausta vaikutti. Sitten ajatus lääkäri tulee näkyviin. Saadaxeen käytäntöä, hän saapuu avustavan persistorin morgueen. Anatomian kuolleet ilmeisesti osoittautuivat helpoxi nakixi, joten se kestää vain kuukauden. Seuraavaxi Kochegar, merimiehen majakka ... Lady Stabiilius tuli vasta kun Joseph alkoi ratsastaa Neuvostoliiton geologisilla retkillä, työntekijänä. Kaksi vuodenaikaa se oli valkoinen meri, sitten Pohjois-Yakutia, Itä-Siperia, muut Polarin alueen alueet. Yakutian hermostunut jakautuminen valmistui eeppisen.
ellauri246.html on line 358: Runoilija käy lukemassa uskomattoman paljon. Neuvostoliiton ihmisille tuntematon monien 1900-luvun Euroopan runoilijoiden työ tuli Neuvostoliiton ihmisille tutuxi. Vitezlav Nezval, Paul Elur, Federico Garcia Lorca, monet muut. Heistä tuli raitista ilmaa Neuvostoliiton ilmapiirissä. Valtava vaikutus tyyliin ja erityisesti runouden Broodskin rytmiin, tietenkin jazz. Niitä samoja jazzneekereitä joista Popov puhuu.
ellauri246.html on line 360: Mutta venäjä, Neuvostoliiton runous oli lähellä. Hän on aktiivisesti assimiloitu, käsittely, kokemus Bagritskyä, oli Boris Slutskyn fani. Marina Tsvetaeva, Osip Mandelstam ja Boris Pasternak, toinen venäjän juutalainen joka sai kutsun Tukholmaan Nobel-juhliin muttei päässyt tulemaan.
ellauri246.html on line 362: Pasternakille myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1958, mutta hän joutui luopumaan palkinnon vastaanottamisesta, koska ei olisi voinut palata takaisin Tukholmasta Neuvostoliittoon, mikäli hän matkustaisi Ruotsiin vastaanottamaan palkinnon. Literaturnaja gazeta tuomitsi palkinnon myöntämisen Pasternakille vihamieliseksi teoksi Neuvostoliittoa kohtaan. Pasternak erotettiin myös Neuvostoliiton kirjailijaliitosta viisi päivää Nobel-palkinnon myöntämisen jälkeen.
ellauri246.html on line 377: Taistelussa Joseph Brodskin paluuta varten, jotta saataisiin elämäkerta ja lisää luovuutta, joista tulee kriitikoille paljon teräviä tarkasteluja, oli hyvin vaikutusvaltaisia ihmisiä. Ensinnäkin A. A. Akhmatova. Trid Vigdorovan transkriptillä oli tärkeä rooli. Se julkaistiin monissa Länsi-Euroopan tiedotusvälineissä. Yhdessä Anna Andreevnayan kanssa lukemattomat kirjeet puolueen viranomaisille ja oikeuslaitosta vastaan ovat Lydia Chukkovskaya. Shostakovich, TVARDOVSKI, Powesty, Marshak. Nämä eivät ole kaikki ihmiset, jotka ottivat osaa hänen kohtaloonsa mutta tärkimöt. Jean-Paul Sartre:n eurooppalaisen "Foorumin" EVE: llä varoitettiin vaikeasta tilanteesta, johon Neuvostoliiton valtuuskunta voi joutua Brodskin tapauksessa. Todennäköisesti tällä on ollut ratkaiseva rooli. Jotta runoilijalla ei olisi ollut tällaisia syytöksiä, se siirtyi kääntäjien ja kirjailijoiden liiton Leningradin sivuliikkeeseen. Kun olet lähtenyt alkuperäisestä kaupungista 23:een, hän palasi 25:een ja heti löysi itsensä hyvin oudosta, keskitetystä valtiosta. Neuvostoliiton sukunimi ei todellakaan ollut runoilija. Se oli mitä Neuvostoliiton suurlähetystön henkilökunta vastasi, kun hänet kutsuttiin kansainväliseen runolliseen festivaaliin. Kolme vuotta myöhemmin, Joosef Alexandrovich valittiin Bavarian taideteollisuuden Akatemian jäseneksi ihan kiusalla.
ellauri246.html on line 381: Joseph Brodsky sisältää tietoja siitä, että kääntöpiste on saapunut vuonna 1972. OVIR: ssä runoilija ehdottaa valintaa: maahanmuutto tai kuumaa päivää, kuten ne ilmaistiin psykopaattiloissa ja vankiloissa. Itse asiassa, hän ei ollut valinnut sitä, vaan hän yritti venyttää lähtöpäivää jälkimmäiseen saakka. Aika oli tarpeen ensimmäisen teoksen kokoelman valmistelussa. Samizdatovsky, tietenkin. Mutta silti, jo vailla Neuvostoliiton kansalaisuutta, 4. kesäkuuta hän lensi reitin varrella Moskova - Wien. Kaksi päivää myöhemmin siitä, että oli jo tutustunut Itävallassa
ellauri246.html on line 384: Elämäkerta todistaa, että runoilija Brodsky oli suurelta osin epätavallinen maahanmuuttaja. Hänen pokkansa ei pitänyt, kun hänet laskettiin Neuvostoliiton hallinnon uhrixi. Jospa hän itse oli ansainnut kaikki hänen solarms. Hänen kotimaassaan hän rikkoi kaikki yhteydet paitsi pakotettuja. Vaikka hänet tehtiin avoimessa sydämessä, isä ei sallinut lähtöä Yhdysvaltoihin. Kaikki myöhemmät pyynnöt eivät myöskään saaneet tuloksia. Vanhemmat kuolivat tauon aikana yhdessä vuodessa 1983 ja 1984. Mutta hän ei koskaan tullut kotikaupungille, vaikka se oli mahdollista. Kaikki ystäväpyynnöt törmäävät yhden vastauksen eri muunnelmissa: rakkauden sijasta he sanovat, älä palaa. Ei ole tiedossa, että hänellä ei ollut enää suhdetta Basmanovan tai Leningradin kanssa. He olivat myös hänelle monin tavoin intiimi.
ellauri246.html on line 398: Brodsky viittaa itseään 1956 sukupolven pennuxi, mutta ei ole "mikään XX-kongressin lapsista", vaan kuuluu niihin nuoriin, joille murtuman tietoisuuteen vaikutti "Budapest syksy" tukahduttamalla ATS: n. Monet ajattelevat että ihmiset lopettivat uskomasta Neuvostoliiton propagandaan. Se oli ensimmäinen sysäys toisin sanoen, toisin sanoen. Jotkut menivät oikeistolaiseen oppositioon, toiset, kuten Brodsky, kiistattomasti kieltäytyi voimakkaammin nykyisistä asioista.
ellauri246.html on line 453: Runon tila on kulttuurin tila, hengellisyys. Ja täällä vuosisatojen ajan yksi runoilija kuulee toisen runon, jonka jauhot hän oppii ja ottaa omaan pussiinsa. Hinnat yksi ja muu ihmisen kuoleman aidan suru. Jos Donna, Earthly Life - Hell, sitten Brodsky tykkää siitä lähtä jo kävelylle, kauheasta tuomioistuimesta, jossa individualistiset ihmiset onnistuvat jopa nukkumaan. Disoobidisen unen motiivi, joka kattaa kirjaimellisesti kaiken maan päällä. Ei sattumalta myös elossa olevan tekijän kuvauksessa ei juuri mikään poikkea kuolleista. Sleep ja hyvä ja paha, ja Jumala nukahti - kaikki nukkuu, ja siellä on lumisadetta kuin Neuvostoliiton televisiossa ohjelman loputtua, joka peittää maan kuin valkoisen savvan. Ainoa olento, joka Brodskin mukaan ei nuku tällä hetkellä ", runoilija (John Donne), jonka tavoitteena on luoda ihanteellinen maailma, kauniimpi kuin koskaan keksittyt. Vaikka runot on kirjoitettu maan päällä, se korostaa Brodskista, että elämää ei ole tarkoitus lopettaa.
ellauri246.html on line 490: Tällainen ulkoasu mahdollistaa varovaisesti arvioinnin paitsi itse, vaan myös moderni maailma ja oma ikä. Runoiden pölyisyys osoittaa 1960-luvun lopun 1960-luvun lopun vastaiset antito-genemantiariset runot - 1970-luvun alussa. Ne on esitetty miehen lyyr- lyyrillisessä sankarissa, joka oli aikaisemmin ja jolla oli rohkeutta julkaista mielipiteensä. Nämä ovat ns. "Rooman Cycle" - "Anno Domini", "Post Aetatem Nostram", "Rooman ystävän kirjaimet", jossa Rooman hallitsevan luokan tilausten lähettämisen kautta Neuvostoliittoon, Brodsky paljastaa Neuvostoliiton keisarillisen luonnepolitiikan. Rooma - Neuvostoliiton metafora, ottaen juuret Venäjän ajatuksesta kolmantena Roomana. Brodsky on tietoinen roomalaisista, eli ei vähiten, Stoikin ja Patrician Hengestä. Eräänlainen diptych on runo "Anno Domini" ja "Post Aetatem Nostram". ("Meidän aikakausi" ja "Meidän aikakauden jälkeen".
ellauri246.html on line 493: Brodsky "Post Aetatem Nostram" on paljon kriittisempi, joka kuvaa keisarillisia rituaaleja, symboloivat alarakennetta, valmiutta pettämiseen. Stoll on myös ironaasisesti kuvattu massojen innostuxella, onnellisesti tervetulleeksi hänen despotinsa. Monet käyvät tässä työssä. Brodsky kiistää liikkeen myynnin eteenpäin ja käyttää ojaan jumissa juuttuvien trillojen metaforaa. Se on motiivi, joka pysähtyi elämän liikkeissä, mikä kehittyy muissa teksteissä ("erinomaisen aikakauden loppu"), jossa Brodsky jo kieltäytyy Roomasta. Järjestelmän paheet esitetään visuaalisesti yleisissä allegorisissa kuvina, runoilija antaa ryhmämuotokuvan moraalisten hirviöiden ja kummajaisten muotokuvien ja allegorisesti kuvaa Neuvostoliiton tyhmien maana. Aika tyhmä.
ellauri246.html on line 512: Brodsky käyttää usein metaforisia Decoar, raunioita, siruja. Hänen sielunsa on temppeli ja vertaa raunioita, fragmentteja. Kärsimystä verrataan, onko se nyt pommitusten vastustuskyky tai säteilytauti. Joskus Brodskin kasvot tykkää rauniot. Jokainen, joka tiesi hänet, totesi, että BrodSky ui hyvin nopeasti. Täältä se perustuu suuren harmaaseen paikkaan Brodskin 1970-luvuilla. Harmaalla värillä on anti-systhien tila. Lisäksi jalokivi, Glaciation tunkeutuu BrodSkin työhön ikään kuin hänellä olisi aina kylmä. Kylmän motiivi on orgaanisesti yhteydessä yksinäisyyden motiiviin, joka Brodskin siirtotyöläisessä työssä on poikkeuksellinen paikka: kokoelmilla "Osa puheenvuoro" (1975-76), "Autumn Yastreb Creek" (1976-83) , "Uranialle" (1984-87), "Elämä hajallaan olevalla valolla" (1985-86). Missä lyyrinen sankari on esitetty, hän on aina yksin. Ei kukaan jaa "Loom Cut viipaloituja runoja". Jos Venäjällä oli vastaus hänen runoihinsa (Lemonit muistelee, kuten Kharkovissa, Brodskin opiskelijat, jotka vuokraavat Brodsky per yö, niin että he eivät löytäneet tekstejä), sitten ulkomailla - Alpopulation. Se näyttää Brodsky ja "Top Secret" kuoleman ajatus, itsemurhasta, hänen moraalinen ja psykologinen tilansa on niin raskas. Barbizon Terras on kuvattu runoilijan saapuessa pieneen amerikkalaiseen kaupunkiin. Se ratkaistiin hotelliin, taittaa asioita ja yhtäkkiä, yhtäkkiä käytöstä, rysähtää kattokruunu koukusta. Riittävä psykologisesta tyhjöstä, jossa runoilija tuntuu tyhjyydestä. Tämä muutos myöhässä luovuudessa käy ilmi autiomaassa. "Puheeni on osoitettu ... siinä tyhjyydessä, jonka reunat ovat laajan aavikon reunat." Tyhjyys - это elämän metafora Yhdysvalloissa. Runko ei ideoi tätä elämää ollenkaan ja kuvaa Yhdysvaltoja impersonaalisten naamioiden valtakunnaksi. Tietenkään ei ole sama tyhjä elämä, kun Neuvostoliiton ihmiset ovat johtavia amerikkalaisia, heitä tuetaan, mutta myös siellä "tänään, se on edelleen kiinteä huomenna." Jokainen päivä on uusi eilinen. Muutokset muuttavat vain vuodenaikoja. Tietoja tästä tyhjöstä, tässä hämmentyneessä ympäristössä Brodsky kertoi monissa runoissa, mukaan lukien "Quintet" (1977):
ellauri246.html on line 539: Viimeiset 17 vuotta Brodsky asuu New Yorkissa Grinja-kylässä, ja jokainen kevät johtaa kirjallisuuden kulkua. Runoilija on naimisissa ja kutsui Anna-Marina tyttären Akmatovan ja Tsvetaevan kunniaksi. Neuvostoliiton totalitarismin kaatumisen tapahtumista Brodsky vastasi myönteisesti ja sanoi, että hän ei häpeä ensimmäistä kertaa entiselle kotimaalle. Samaan aikaan Farce Perestroika pakotti hänet luomaan postmodernin ironista tekstiä, joka perustuu Neuvostoliiton materiaaleihin, "Perestroika". Eipä kaveri lähtenyt takas Lenindgradiin vaikka oliskin ehkä päässyt. Mitäs sillä olis ollut siellä enää tekemistä, länkkäreiltä lähti leveämpi leipä.
ellauri246.html on line 550: Putoaa hänen aikansa ja vuorossa on runoilija Lev Losev. Hän vetoaa Pushiniin. "Olegin rakkaan laulu on uusi historian versio, jossa Venäjä on kotimaassa paitsi venäläiset, vaan myös Khazar ja Tatarit ja kaikki muut, jotka ovat autuutta ajan myötä. Jatkuva pushkin, runoilija, jonka lyyrinen sankari on Khazar, sanoo, että profeetallinen Oleg, vaikka se valitaan polttaa kylät ja Niva, mutta ehkä se ei olisi ihan sen arvoista? Mayakovskin työssä Losev osittain lainaus on oma runo "Kozyrev Latchikin tarina". Kelaa ajatusta siitä, että jokaisella USSR: ssä on erillinen huoneisto. Huoneisto, "jossa voit vapaasti rakastaa", Neuvostoliiton unelma. Ja paxummat seinät kuten Stalinin aikana, ettei höyläys kuulu naapuriin. Vain tämän jälkeen on mahdollista sanoa, että Neuvostoliiton maa on "sopiva paikka elämään". Klassikoiden avulla eliitit lypsyy myyttejä.
ellauri246.html on line 556: Kuten tiedätte, länsimaissa ei pidetty tuomittavana sähläystä muissa valtioissa. Tämä on yksi maamme ja länsimaisten valtioiden eroista. Neuvostoliiton älykkyyden edustajat voivat päästä ulkomaille vain karkotusmenettelyn kautta.
ellauri246.html on line 570: Brodskin käyttäytyminen johti aina potkuihin, koska hän jätti täydelleen huomioimatta nykyiset kanonit. Hänen esseensä "vähemmän kuin yksi" hän kirjoittaa "menimme kouluun, ja vaikka kuinka törmäsi meidät, hän oli sublifted vitun, kärsimys ja köyhyys olivat ennen silmämme." - Brodsky arvosteli ja kritisoi Neuvostoliiton todellisuutta ja todellisuuttakin, Joka, itse asiassa, hänelle maksoi. Hän heitti koulun, ei edes saanut peruskoulutusta. Hän työskenteli Arsenalin tehtaalla, jossa oli miljoona, joka matkusti Geologisiin Expeditioihin Aasiaan, kiipesi ajatukseen tulla lääkäriksi, kuukausi työskenteli Morguun avustajana patologina, yritti tulla merenkulun kouluun, mutta se ei hyväksynyt häntä. Samaan aikaan hän luki paljon - ensinnäkin, runoutta, filosofista ja uskonnollista kirjallisuutta, myös muinaisia kirjoittajia, alkoi oppia englantia ja kiillottaa kenkiä.
ellauri246.html on line 627: Hyvä Leonid Ilyich, jättäen Venäjälle, ei hänen tahtoaan, mitä voit, tiedän, olen päättänyt vedota sinulle pyynnöstä, oikeus minulle antaa yrityksen tietoisuuteen, että kaikki, mitä olen tehnyt 15 vuotta kirjallisuutta. Työ, se palvelee ja palvelee myös vain venäläisen kulttuurin kunniaa, ei mitään muuta. Haluan pyytää sinua antamaan mahdollisuuden säilyttää olemassaoloani, läsnäoloni kirjallisessa prosessissa. Ainakin kääntäjänä - kapasiteetissa, jossa olen edelleen kannattanut. Uskallan ajatella, että työni oli hyvä työ, ja voisin jatkaa hyötyä. Lopulta sata vuotta sitten harjoitettiin. Minä kuulun venäläiseen kulttuuriin, olen tietoinen siitä, että lopputulos, eivätkä muutosta lopputuloksessa ei voi vaikuttaa. Kieli on muinaisempi ja väistämätön kuin valtio. Minä kuulun venäläiseen kieleen, ja kuten valtio, sitten minun näkökulmasta kirjailijan isänmaallisuus on, miten hän kirjoittaa kansan kielellä, josta hän asuu eikä vala rostrumista . Olen katkera lähteä Venäjältä. Olen syntynyt täällä, kasvoin, asui, ja kaikki, mitä minulla on sielulle, velkaa hänelle. Kaikki on huono, joka putosi minun osuuteeni, jossa on enemmän kuin hyvä päällekkäisyys, enkä koskaan tuntenut Isänmaa. En tunne nyt. Sillä, koska se on lakannut Neuvostoliiton kansalaiseksi, en lakkaa olemasta venäläinen runoilija. Uskon, että tulen takaisin; Runoilijat palautetaan aina: lihassa tai paperilla. Haluan uskoa molempiin. Ihmiset tulivat pois tästä iästä, kun oikeus oli vahva. Tehdä tämä maailmassa liikaa heikkoa. Ainoa oikea asia on ystävällisyys. Pahasta, vihasta, vihaa - anna vanhurskas - kukaan voittaa. Me kaikki tuomittiin samaan: kuolemaan. Minä kuolen, kirjoitat näitä rivejä, kuolet, luen heidät. Meidän asiamme pysyvät, mutta ne tuhoutuvat. Siksi kukaan ei saa häiritä toisiaan tekemään liiketoimintaansa. Edellytykset ovat liian raskaita vaikeuttamaan niitä. Toivon, että ymmärrät minut oikein, ymmärrät mitä pyydän. Pyydän minua antamaan minulle mahdollisuuden jatkaa Venäjän kirjallisuudessa Venäjän maalla. Mielestäni en ole syyllistynyt kotimaani. Päinvastoin mielestäni on paljon oikeuksia. En tiedä, mikä on vastauksesi pyyntööni, hän tapahtuu lainkaan. Se on sääli, etten ole kirjoittanut sinulle ennen, ja nyt ei ole aikaa jäljellä. Mutta kerron teille, että joka tapauksessa, vaikka ihmiset eivät tarvitse kehoa, sieluni on edelleen hyödyllinen. "
ellauri246.html on line 844: Samana ajanjaksona Brodsky yritti järjestää julkaisun Moskovanlehdissä. Kuitenkin verbi "yritti" on liian kovaa tästä. Tulostuksen saavuttamiseksi oli tarpeen osoittaa jonkinlainen diplomaattisuus, johon Brodski ei pystynyt. Kun hänet johti kalastajan kirjoittajalle, joka voisi auttaa julkaisuissa, hän oli niin vihainen Rybakov hänen ylimielisyytensä, että hän jopa kolmekymmentä vuotta myöhemmin, hän muistutti muistelmista kokouksesta "huono henkilö, joka halusi lukea tarpeettomia runoja ilman loppua . " Kun v.p. Aksenov esittelee Brodskin "nuorten" toimittajien kanssa, johtanut hänet toimituksellisen hallituksen kokoukseen ", Joseph tästä toimituksellisesta hallituksesta kuuli, että Neuvostoliiton painajainen, jossa nuorten kirjoittajat ovat yksinkertaisesti menettäneet tietoisuuden.<…> Hän sanoi, että hän oli läsnä Sabbath Witchesissa. Ja itse asiassa se oli suurin mahdollinen liberalismi. "
ellauri246.html on line 846: 1965-luvun lopulla tai vuoden 1966 alussa BrodSky lähti julkaisupyynnön Leningradin sivuliikkeeseen "Neuvostoliiton kirjoittaja" runojen kirjoista. Kirja, jonka hän oli kutsunut "Winter Mail" ja se koostuu runoista 1962-1965. Käsikirjoitus keskusteltiin, mutta ... for "mutta" Listautuminen ei voida hyväksyä Brodskin jakeissa - Raamatun teemoja ("Isaac ja Abraham"), Jumalan, Angelsin, Serafimovin mainitseminen. Kokouksen osanottajat selittävät, miksi kaikki sama kirja olisi julkaistava: pysäyttää "kaikenlaisia \u200b\u200bkeskusteluja", "tuhota legendoja, jotka ovat syntyneet hänen nimensä ympärille." Arvioijan arvostelut, runoilija V.A. Joulu ja kriitikko V.N. Alfonsov, päivätty lokakuu ja marraskuu. Molemmat arvostelukäyttäjät tukevat päättäväisesti kirjan julkaisemista. Jos tämä voitaisiin odottaa V.N. Alfonsov ja sitten ruokkivat joulun VSEVOLODin runoilijaa (1895-1977), joka jopa "Isaac ja Abraham" kirjoittavat, että tämä on runo "mielenkiintoinen suunnitelmassa, mielekästä ja kirkas väri", odottamaton. Mutta käsikirjoitus, vaikka se oli melko myönteisestä suhtaudesta, annettiin BrodSky takaisin. Pari vuotta myöhemmin hänet kutsuttiin KGB: n Leningradin hallintaan ja tarjosi sopimuksen: hän ilmoitti heille ulkomaalaisista, ja he syövät heidän vaikutusvaltaansa siihen, että runoja Brodsky julkaistiin. Tämän jälkeen Brodsky lopulta heilutti kätensä ajatukselle kirjan painos kotimaassaan.
ellauri246.html on line 909: Vuonna 1964 I. Brodski pidätettiin Schurm ja tuomittiin viisi vuotta viitaten Neuvostoliiton julistuksen kehittämiseen "Vastuu tonnestriasta". Tunedomia kutsutaan lukutaitoiseksi työksi, joka on kokeillut runoilija voittavia vakavuutta rikoksen kustannuksella, erityisesti vakavassa nuoressa iässä. Solemnian valitulla Neuvostoliiton kirjailijoiden hallitus, Ryano osallistui siihen, että järjestäytynyt KGBGN-tuomioistuin päätyi vastaavaan virkkeeseen.
ellauri246.html on line 912: Seuraavina vuosina hän saavuttaa uusien Itzingin korkeuden, mutta lukuun ottamatta useita runoja ja runoja käännöksiä, hän ei pysty julkaisemaan Neuvostoliiton lehdistössä.
ellauri246.html on line 924: Hänen äitinsä ja isänsä valitettavasti eivät tule syömään Tukholmaan, vaikka olis ilmaiset länsimaiset sapuskat. Ilman Neuvostoliiton viranomaisten lupaa nähdä poika ja päästä takas kotia. Ohi meni vuosina 1984 ja 1985. Maailman tunnustaminen Josephin elämässä, oli vähän asioita, ehkä se tuli vähemmän aikaa hiljaiseen työhön. Celebrityä häiritsi nykyisestä sijainnistaan syntyvät rituaaliset julkiset suhteet. Hän pitää vielä läheisessä, lahjoitetulla Booksman-Yorkissa. Vaikka tämä huoneisto on kymmenen enemmän kuin viiden metrin päässä, jossa hän poltti itsensä, asuu Pietarin yhteisössä, se on edelleen vaikutelma, että hän asuu lainkaan, ei ole tilava eikä rikkaampi kuin hänen nuoruudessaan.
ellauri249.html on line 190: Nikita Sergejevitš Hruštšov (ven. Никита Сергеевич Хрущёв, Ru-Nikita Sergeyevich Khrushchev.oga kuuntele ääntämys (ohje); vanhentunut translitteraatio Hruštšev) (15. huhtikuuta (J: 3. huhtikuuta) 1894 Kalinovka, Kurskin kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 11. syyskuuta 1971 Moskova, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto) oli neuvostoliittolainen poliitikko, kenraali ja kommunistisen puolueen pääsihteeri eli Neuvostoliiton tosiasiallinen johtaja 1953–1964. Hän saavutti Neuvostoliiton johtajuuden Josif Stalinin kuoleman jälkeisessä valtakamppailussa puolueen sisällä. Hän oli myös ministerineuvoston puheenjohtaja 1958–1964. Hruštšov oli syntyperältään venäläinen, mutta hänellä oli lämmin suhde Ukrainan sosialistiseen neuvostotasavaltaan.
ellauri249.html on line 218: Vuonna 1925 Hruštšovin ura sai hyvän sysäyksen eteenpäin. Hänet valittiin Petrovo-Marinskin puoluejohtajaksi. Tätä tehtävää hän hoiti vuoden 1926 loppuun. Hän keskittyi hankkimaan asuntoja ja elintarvikkeita vaikeuksissa oleville työläisille ja myös kuunteli heidän ongelmiaan toisin kuin muut kommunistivirkailijat. Siksi hänet valittiin alueensa edustajaksi Ukrainan kommunistisen puolueen kokoukseen, josta hänet lähetettiin Neuvostoliiton kommunistisen puolueen 14. kokoukseen Moskovaan. Siellä hän tapasi ensimmäistä kertaa Stalinin, joka teki Hruštšoviin miellyttävän vaikutelman. Vähänpä Nikita erehtyi!
ellauri249.html on line 227: Asema puolueen sisäpiirissä toi Hruštšovin perheelle sellaiset aineelliset olot, joista muut neuvostokansalaiset näkivät vain unia. Heillä oli viiden huoneen huoneisto, jonne myös Hruštšovin vanhemmat muuttivat. Perheellä oli oma autonkuljettaja ja puhelin. Etuihin kuuluivat myös omat lomapaikat, kaupat ja kahvilat. Lisäksi kuukausittain maksettiin ylimääräinen kirjekuori täynnä rahaa. Lomapaikoissa oli ulkomailta tuotuja viinejä ja muita herkkuja, joista ei tarvinnut maksaa mitään. Muistelmissaan, joihin ei ole aina luottaminen, Hruštšov väittää eläneensä vaatimattoman yksinkertaista elämää. Kaikkien muiden johtohenkilöiden muistelmat kertovat päinvastaista. Vähän tollasta sosiaalista nousua. Kökkäreet nousee pimtaan oli järjrstelmä mikä tshanda. Kaljupäinen gangsteri ampunut Neuvostoliiton suurlähettilään. Ei siis Kekkonen vaan Rutsov.
ellauri249.html on line 233: Ukraina oli Venäjän ohella Neuvostoliiton tärkeimpiä osatasavaltoja. Sen väestö, erityisesti intellektuellit, olivat kuitenkin itsenäisyysmielisiä. Ukraina liitettiin sodalla osaksi Neuvostoliittoa, mutta Lenin hyvitteli ukrainalaisia elvyttämällä ukrainan kieltä ja kulttuuria ja antamalla kouluissa luvan opettaa Ukrainan omaa historiaa ja kulttuuriperintöä ja laittamalla puolueen johtoon ukrainalaisia. Stalin halusi lopettaa tämän paapomisen.
ellauri249.html on line 240: Diktaattorit Adolf Hitler ja Josif Stalin jakoivat Itä-Euroopan vuonna 1939 Molotovin–Ribbentropin sopimuksella. Neuvostoliitto hyökkäsi Puolan selkään sen taistellessa Saksaa vastaan ja Ukrainan ja Valko-Venäjän länsiosat liitettiin Neuvostoliittoon. Asiasta yritettiin tehdä laillista sarjalla irvokkaita kansanäänestyksiä, joissa alueet pyysivät päästä osaksi Neuvostoliittoa. Uusilla alueilla oli kansanvihollisia ja 10 % on niiden väestöstä vietiin Neuvostoliiton sisäosiin ja kymmeniä tuhansia teloitettiin. Hruštšovin osuus tapahtumiin oli keskeinen. Maatalouden kollektivointia hän kuitenkin hidasti sen minkä uskalsi ja pystyi. Uusien alueiden älymystöä hän moitti jatkuvasti siitä, että he eivät ymmärtäneet neuvostokulttuurin hienoutta.
ellauri249.html on line 285: Stalin oli pitänyt Neuvostoliiton kommunistisen puolueen kokouksen viimeksi vuonna 1939. Uuden, helmikuussa 1956 pidetyn XX puoluekokouksen oli tarkoitus sopia puolueen Stalin ajan jälkeisestä linjasta. Kokousedustajia ihmetytti heti kokouksen aluksi, että kokoustilassa ei ollut ainuttakaan Stalinin kuvaa. Lisää ihmetyksen ja lopulta järkytyksen aiheita oli luvassa.
ellauri249.html on line 299: Unkarissa asiat etenivät kohti tragediaa. Hruštšovin olisi pitänyt ymmärtää, että uudessa tilanteessa Imre Nagy olisi ollut sopivin johtamaan maata. (Mixi?) Aamulla 24. lokakuuta 1956 neuvostopanssarit vyöryivät Budapestiin tukahduttamaan kansannousua. Kapinointi jatkui ja 30. lokakuuta satoja unkarilaisia ja neuvostosotilaita oli surmattu. Žukov oli valmis vetämään joukot pois koko Unkarista ja Mikojan totesi, että suurempi puuttuminen asioihin pilaisi Neuvostoliiton maineen. Julkilausumassaan neuvostohallitus totesi tehneensä virheitä ja arvostavansa sosialistimaiden itsemääräämisoikeutta. Muutamaa päivää aikaisemmin lausunto olisi rauhoittanut tilanteen. Marraskuun alkupäivinä Hruštšov oli määrännyt neuvostoarmeijan tukahduttamaan kansannousun konsultoituaan ensin Romaniaa, Bulgariaa ja Jugoslaviaa. Kansannousun tukahduttamisessa kuoli 1 500 neuvostosotilasta ja 20 000 unkarilaista. Kyllä piisas noita nazeja.
ellauri249.html on line 303: Paitsi kansandemokratioiden ja Kiinan kanssa, oli ongelmia myös kotimaassa. Moskovassa opiskelijat osoittivat kunnioitustaan Unkarille ja toivoivat ”Venäjän uutta vallankumousta”. Leningradissa kierteli hallituksen vastaisia lehtisiä ja Serpuhovissa työläiset tuhosivat Hruštšovin kuvan. Hruštšov päätti ryhtyä vastaoffensiiviin. Hän päätti tehdä pitkän kiertueen Neuvostoliitossa ja antaa itsestään kuvan tarmokkaana johtajana. Hän ryhtyi voimakkaasti propagoimaan ajatusta, että Neuvostoliiton maatalous saavuttaa nopeasti Yhdysvallat. Hruštšov piti Leningradissa puheen, että Yhdysvallat saavutetaan kahdessa vuodessa ja tämä tarkoittaisi vuoden 1956 tuotannon kasvattamista 3,2-kertaiseksi. Hän toisti väitteensä myös yhdysvaltalaiselle CBS-televisiokanavalle antamassaan haastattelussa. Kun Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991, se oli vielä erittäin kaukana Hruštšovin kaavailuista. Kampanjan lopputulos oli lopulta päinvastainen, se heikensi hänen asemaansa niin tavallisen kansan kuin puolueen johdon mielissä.
ellauri249.html on line 312: Vuodet 1957–1960 olivat Hruštšovin parhaat vuodet Neuvostoliiton johtajana. Vuoden 1958 viljasadosta tuli 30 % suurempi kuin vuoden 1957 sadosta, talous kasvoi ja monet ulkomaalaisetkin tarkkailijat uskoivat maan ohittavan Yhdysvallat. Jenkit pureskelivat kynsiä. Sputnik lensi ensimmäisenä ihmisen valmistamana varmuusesineenä avaruuteen ja neuvostoliittolainen raketti saavutti kuun pinnan vuonna 1959. Tuolloin hän vieraili Yhdysvalloissa ja odotettu neljän vallan kokous olisi vuonna 1960.
ellauri249.html on line 318: Vappua vuonna 1960 voi pitää ensimmäisenä merkkinä siitä, että Hruštšovin ote vallasta alkoi herpaantua. Tuolloin yhdysvaltalainen vakoilulentokone U2 jäi kiinni Neuvostoliiton ilmatilan loukkaamisesta. Neuvostoliiton ilmatorjuntaohjukset eivät saaneet ammuttua konetta alas, vaan sen teki aivan viime tingassa lentokoneesta ammuttu ohjus. Hruštšov osoittautui tilanteessa neuvottomaksi. Voisiko hänen ystävänään pitämänsä Eisenhower olla vakoilulennon takana? Ovatko amerikkalaiset sittenkin vain pahoja? Kyllä ne olivat.
ellauri249.html on line 320: Vakoilulentoskandaalin jälkeen Hruštšov oli aluksi lamaantunut. Sitten seurasi valtava toimintapuuska, josta Hruštšovin poika totesi myöhemmin, että aivan kuin isässä olisi pato murtunut. Indonesiassa hän tutustui paikalliseen erikoisuuteen, durian-hedelmään, joka leikattuna löyhkää kammottavalta. Hän päätti lähettää niitä laatikollisen kaikille halveksimilleen Neuvostoliiton puhemiehistön jäsenille. Turismin ohella hän tapasi Indonesiassa Eisenhowerin salaisesti ja antoi tällekin lastikollisen.
ellauri249.html on line 349: Kesällä 1955 Bulganin ja Hruštšov tapasivat Yhdysvaltain presidentin Dwight D. Eisenhowerin Genevessä liennytyksen hengessä. Liittoutuneet olivat vain pari kuukautta aikaisemmin päättäneet Itävallan miehityksen. Vuonna 1955 Neuvostoliitto sopi myös välinsä Josip Broz Titon Jugoslavian kanssa. Neuvostoliitto esitti ulkomaalaisista sotilastukikohdista luopumista ja luopui hyvän tahdon eleenä Porkkalasta Suomessa. Syksyllä 1958 Suomen ja Neuvostoliiton suhteita kuitenkin häiritsi Hruštšovin yöpakkasiksi nimeämä kriisi, jossa Neuvostoliitto ei antanut hyväksyntäänsä Honka-liitolle.
ellauri249.html on line 351: Vuonna 1959 Hruštšov vieraili ensimmäisenä neuvostojohtajana Yhdysvalloissa. Liennytyksen kuitenkin päätti Gary Powersin ohjaaman U-2-vakoilukoneen alasampuminen 1. toukokuuta 1960 Neuvostoliiton yllä. Pariisin kokouksen aikana 16. toukokuuta 1960 Hruštšov vaati Eisenhowerilta anteeksipyyntöä U-2-vakoilulennoista Neuvostoliiton yllä. Anteexipyyntöä ei kuulunut. Tapaus päätti konferenssin.
ellauri249.html on line 355: Berliinin asemaa hän kuvaili: ”Berliini on ruoto Euroopan kurkussa” ja ”Berliini on lännen kivekset: jos niistä puristaa, saa lännen kirkumaan”. YK:ssa hän uhosi, että ”Neuvostoliiton asetehtaat sylkevät mannertenvälisiä ohjuksia kuin makkarakoneet nakkeja”.
ellauri254.html on line 41: Neuvostoliiton kauhukertomuxen aloittaja. Hän oli iso.
ellauri254.html on line 53: Neuvostoliiton kirjailijaliittoa muodostettaessa Fedin valittiin sen hallituksen jäseneksi. Vuodesta 1959 lähtien hän toimi sen ensimmäisenä sihteerinä ja vuodesta 1971 puheenjohtajana. Fedin oli myös Venäjän kirjailijaliiton hallituksen ja Neuvostoliiton tiedeakatemian jäsen sekä Venäjän SFNT:n ja Neuvostoliiton korkeimpien neuvostojen kansanedustaja. Kirjallisuusvaikuttajana hänet muistetaan Aleksandr Solženitsynin Syöpäosaston julkaisun kieltämisestä vuonna 1968. Kirjailija palkittiin muun muassa neljällä Leninin, kahdella työn punaisen lipun sekä lokakuun vallankumouksen kunniamerkillä. Vuonna 1967 hän sai sosialistisen työn sankarin arvonimen. Ei siis mikään turha influensseri.
ellauri254.html on line 122: Boris Pilnjak vieraili Suomessa vuonna 1934 Hella Wuolijoen ja Olavi Paavolaisen kutsumana. Vierailunsa aikana Pilnjak tapasi mm. F. E. Sillanpään tämän kesäasunnossa Saavutuksessa Hämeenkyrössä ja kutsui tämän vastavierailulle Moskovaan, mutta Sillanpään vierailu Neuvostoliitossa ei koskaan toteutunut. Pian Suomen-vierailunsa jälkeen Pilnjak syrjäytettiin Neuvostoliiton kirjailijaliiton johdosta Neuvostoliiton kulttuurielämän "puhdistuksessa" eikä hänen teoksiaan enää julkaistu. Siten myös Pilnjakin suunnitelma julkaista Sillanpään tuotantoa venäjäksi – hän oli erityisen ihastunut Nuorena nukkuneeseen – raukesi.
ellauri254.html on line 132: Kuten tiedätte, Vsevolod Ivanov tapasi yhdessä muiden kirjailijoiden kanssa Stalinin, Voroshilovin, Kaganovichin, Molotovin ja Postyshevin Gorkin asunnossa 26. lokakuuta 1932. Kokouksessa - viinin ja välipalojen kanssa - keskusteltiin kirjailijaliiton perustamisesta, Stalin selitti puolueen politiikkaa kirjallisuutta kohtaan, lupasi kaiken mahdollisen tuen. Vuonna 1934 perustettiin Neuvostoliiton kirjailijoiden liitto, sen ensimmäinen kongressi pidettiin. Yksi liiton hallituksen sihteereistä oli Vs. Ivanov. Hänet valittiin kirjallisuusrahaston hallituksen puheenjohtajaksi.
ellauri254.html on line 142: Kaverin kertomus Odinnadtsataja aksioma (”Yhdestoista aksiooma”, 1920) herätti Maksim Gorkin huomion. Suuri merkitys kirjailijan kehitykselle oli vuonna 1921 syntyneellä Serapion-veljien kirjallisuusryhmällä, jossa hän tutustui Lev Luntsiin. Kaverinin ensimmäinen julkaisu Hronika goroda Leiptsig (”Leipzigin kaupungin kronikka”) ilmestyi Serapion-veljeksien almanakassa vuonna 1922. Samana vuonna hän meni naimisiin ystävänsä Juri Tynjanovin sisaren kanssa. Kaverin tunnetuin teos on seikkailuromaani ”Kaksi kapteenia” (Dva kapitana, 1936–1944), joka sai Stalin-palkinnon vuonna 1946. Stalinin kuoltua kaveri tuli tunnetuksi Neuvostoliiton kulttuurielämän vapauttamista vaatineena liberaalina. Hän oli yksi Literaturnaja Moskva -almanakan (1956) perustajista, teki tunnetuksi Serapionin veljeksien perintöä sekä puolusti Aleksandr Solženitsynia ja muita vainottuja kirjailijoita. Siinä kiitos! murisee Stalin Kremlin muurilta.
ellauri254.html on line 316: Huonokuntoinen Zinovjev oli yksi Neuvostoliiton vaikutusvaltaisimmista johtajista Vladimir Leninin sairauden ja kuoleman aikoihin vuosina 1922–1925. Hän muodosti Josif Stalinin ja Lev Kamenevin kanssa puoluetta johtaneen troikan, jolla oli ratkaiseva merkitys Lev Trotskin ja vasemmisto-opposition syrjäyttämisessä. Stalin vuorostaan syrjäytti vuosina 1926–1927 sekä Zinovjevin että Kamenevin puoluejohdosta. Stalinin vainojen käynnistyttyä heidät tuomittiin vuonna 1936 oikein näytösoikeudenkäynnissä kuolemaan ja teloitettiin.
ellauri254.html on line 318: Stalinin kasatessa (sic) vaivihkaa valtaa itselleen Zinovjev ja Kamenev muodostivat tiiviin kaksikon, joka piti yhtä loppuun saakka. Kunnianhimoisen ja vaistoihinsa luottaneen Zinovjevin sekä varovaisen ja järjestelmällisen Kamenevin on sanottu täydentäneen toistensa huonoja ominaisuuksia. Leninin kuoltua tammikuussa 1924 juuri Zinovjev oletettiin todennäköisimmäksi Neuvostoliiton seuraavaksi johtajaksi, sillä Stalinia ei vielä pidetty vakavasti otettavana vaihtoehtona valtapelissä. Niin sanotussa testamentissaan Lenin esitti hyväksyvän arvion Zinovjevista ja Kamenevista mutta arvosteli Trotskia ja erityisesti Stalinia.
ellauri254.html on line 327: Njeuvostoliiton ensimmäinen ja viimeinen presidentti oli läikkäozainen Mihail Gorbazov. Gorbatšovin uudistuspyrkimykset, joista käytettiin nimityksiä perestroika (”uudelleenrakentaminen”) ja glasnost (”avoimuus”), johtivat liennytykseen ja vaikuttivat kylmän sodan päättymiseen, mistä hän sai Nobelin rauhanpalkinnon, mutta samalla Neuvostoliiton kommunistinen puolue menetti aikaisemman poliittisen valta-asemansa, mikä lopulta aiheutti Neuvostoliiton hajoamisen. Gorbatšov levytti 2009 vaimonsa Raisa Gorbatšovan lempilauluja. Erittäin komiasti lauloi. Vuonna 2014 osana Ukrainan vallankumousta Venäjällä ryhmä kansanedustajia yhdisti Ukrainan ongelmat Neuvostoliiton hajoamiseen ja vaati tutkimaan syyllistyikö Gorbatšov maanpetokseen 1980-luvulla, kun Neuvostoliitto hajosi. Kyllä syyllistyi. Senhän voi päätellä jo siitäkin että se sai siitä dynamiittipalkinnon. Gorbazovin persetroikka hajosi, ja siinä samalla viimeinen toivo kominternista.
ellauri254.html on line 564: Gorki palasi Venäjälle kesällä 1928 ja sai kansallissankarin vastaanoton. Sen jälkeen hän vieraili Neuvostoliitossa useita kertoja ja palasi lopullisesti 1932 Stalinin kutsusta pois fasistisesta Italiasta, mikä oli suuri propagandavoitto. Aleksandr Solženitsynin mukaan Gorki palasi ennen kaikkea taloudellisista syistä. Vuonna 1934 Gorki valittiin itseoikeutetusti Neuvostoliiton kirjailijaliiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi sen ensimmäisessä kokouksessa.
ellauri254.html on line 566: Gorkin poika Maksin Peškov kuoli toukokuussa 1935 ja Gorki itse kesäkuussa 1936. Stalin ja kansankomissaarien neuvoston puhemies (vastasi pääministeriä) Molotov olivat kantamassa hänen arkkuaan hautajaisissa. Myöhemmin 1938 Buharinin oikeudenkäynnissä tuotiin esiin syytös, että Genrih Jagodan johtama Neuvostoliiton salainen poliisi NKVD olisi myrkyttänyt Gorkin.
ellauri254.html on line 651: Lev Davidovitš Trotski (ven. Лев Давидович Троцкий; alkuaan ven. Лев Давидович Бронштейн, Lev Davidovitš Bronštein, 7. marraskuuta (J: 26. lokakuuta) 1879 Janovka, Hersonin kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 21. elokuuta 1940 Coyoacán, México, Meksiko) oli merkittävä bolševikkivallankumouksellinen ja marxismin teoreetikko. Trotski kuului Neuvostoliiton ja Kominternin perustajiin, ja häntä pidetään puna-armeijan luojana, mutta hän joutui vuonna 1929 maanpakoon hävittyään valtataistelun Josif Stalinin kanssa. NKVD:n agentti Ramón Mercader murhasi Trotskin Meksikossa 1940.
ellauri254.html on line 663: Leninin kuoltua 1924 Trotskia pidettiin aluksi hänen vahvimpana seuraajaehdokkaanaan Neuvostoliiton johtoon. Stalinin ja keskuskomitean enemmistön onnistui kuitenkin vaivihkaa syrjäyttää Trotski puoluejohdosta, ja ennen pitkää hän menetti puoluekoneistossa viran toisensa jälkeen. Trotskin ja Stalinin välillä oli merkittäviä ideologisia erimielisyyksiä. Trotski kannatti Leninin jatkuvan maailmanvallankumouksen teoriaa, jonka mukaan kommunistista vallankumousta oli pyrittävä levittämään Venäjän rajojen ulkopuolelle, erityisesti Eurooppaan, mutta Stalin ja hänen kannattajansa ajoivat ”sosialismi yhdessä maassa” -periaatetta, jonka mukaan oli keskityttävä kommunismin rakentamiseen Neuvostoliitossa. Trotski erotettiin lopuistakin tehtävistään NKP:ssä ja Kominternissa 1927 ja määrättiin ensin sisäiseen karkotukseen Alma-Ataan Kazakstaniin 11. tammikuuta 1928. Helmikuussa 1929 hänet karkotettiin lopullisesti neuvostovaltiosta. Trotski kannattajineen toimi Stalinin vastaisena ryhmänä Kominternissa ja siihen kuuluvien puolueiden sisällä, mutta Kominternin erotettua trotskilaiset nämä perustivat lopulta oman Neljännen internationaalinsa 1938.
ellauri254.html on line 669: Vuonna 1935 Trotskin oleskelulupa umpeutui jälleen. Norjan oikeusministeri Trygve Lie kutsui Trotskin Norjaan, jossa tämä asui taidemaalari Konrad Knudsenin luona Oslon lähettyvillä, mutta 1937 Norja sulki Neuvostoliiton painostuksesta kovaäänisen kriitikon kotiarestiin.
ellauri254.html on line 671: Neuvostoliittolaisten virkamiesten kanssa käytyjen pitkien neuvotteluiden jälkeen Trotskin oli lähdettävä Norjasta Meksikoon. Meksikon presidentti Lázaro Cárdenas otti Trotskin vastaan Tampicon satamakaupungissa, jossa hänelle oli järjestetty erikoisjuna Méxicoon. Meksikossa Trotski asui ensin taidemaalari Diego Riveran luona ja koki lyhyen romanssin Frida Kahlon kanssa. Maanpakoaikanaan hän jatkoi ahkeraa kirjoittamistyötään suomien Neuvostoliiton tilaa ja Stalinin toimia ja nimitti Neuvostoliittoa ”byrokraattisesti vääristyneeksi työläisvaltioksi”.
ellauri254.html on line 673: Trotskin ollessa Meksikossa häntä vastaan tehtiin useita murhayrityksiä. 20. elokuuta 1940 espanjalaissyntyinen Neuvostoliiton tiedustelupalvelun lähettämä agentti Ramón Mercader oli Trotskin toimistossa Coyoacánissa. Hän oli esittäytynyt Trotskille kanadalaiseksi ihailijaksi Frank Jacsoniksi. Mercader oli pyrkinyt Trotskin sihteerin avustuksella tämän puheille monta kertaa. Hän oli onnistunut salakuljettamaan murha-aseen, jäähakun, Trotskin tarkoin vartioituun toimistoon. Kun Trotski oli syventyneenä asiapapereihin kirjoituspöytänsä ääressä, Mercader löi Trotskia jäähakulla kuolettavasti päähän. Trotski ei kuitenkaan kuollut heti, vaan alkoi kamppailla voimakkaasti salamurhaajaansa vastaan. Trotskin henkivartijat saapuivat paikalle, mutta Trotski käski heitä jättämään Mercaderin henkiin, koska ”hänellä olisi tarina kerrottavanaan”.
ellauri254.html on line 677: Lev Borisovitš Kamenev (ven. Лев Борисович Каменев, oik. Rosenfeld (ven. Розенфельд, Rozenfeld); 18. heinäkuuta (J: 6 heinäkuuta) 1883 Moskova, Venäjän keisarikunta – 25. elokuuta 1936 Moskova, Neuvostoliitto) oli bolševikkeja edustanut vallankumouksellinen ja neuvostoliittolainen poliitikko. Yhdessä Grigori Zinovjevin ja Josif Stalinin kanssa hän muodosti niin sanotun troikan, joka johti Neuvostoliiton kommunistista puoluetta Vladimir Leninin sairastumisen ja kuoleman jälkeen vuosina 1922–1925. Stalin syrjäytti vuosina 1926–1927 Kamenevin ja Zinovjevin puoluejohdosta. Stalinin vainojen käynnistyttyä heidät tuomittiin vuonna 1936 näytösoikeudenkäynnissä kuolemaan ja teloitettiin. Kamenev oli etniseltä taustaltaan venäjänjuutalainen.
ellauri254.html on line 689: Palattuaan kotimaahan Kamenev otettiin takaisin puoluejohtoon. Hän oli kuulunut lokakuussa 1917 perustettuun bolševikkien ensimmäiseen politbyroohon ja tammikuussa 1919 hänestä tuli yksi uuden politbyroon perustajajäsenistä. Samana vuonna hänet valittiin myös Moskovan neuvoston puheenjohtajaksi eli käytännössä pääkaupungin paikallisen puolueorganisaation johtoon. Kamenev oli lisäksi vuosina 1924–1926 Työn ja puolustuksen neuvoston puheenjohtajana, tammikuusta elokuuhun 1926 Neuvostoliiton ulkomaankaupasta vastanneena kansankomissaarina sekä 1926–1927 Italian-suurlähettiläänä. Hänet nimitettiin myös vuonna 1923 uuden Lenin-instituutin ensimmäiseksi johtajaksi ja hän sai toimittaa Leninin kootut teokset.
ellauri254.html on line 707: Kirov osallistui sisällissotaan Pohjois-Kaukasian rintamalla vuoteen 1920 asti. Myöhemmin hänestä tuli Azerbaidžanin kommunistipuolueen johtaja. Hän oli 1922 luomassa Transkaukasian sosialistista federatiivista neuvostotasavaltaa, joka oli yksi neljästä Neuvostoliiton muodostaneesta neuvostotasavallasta. Hänestä tuli Stalinin läheinen apuri valtataistelussa vanhoja bolševikkeja vastaan. Vuonna 1926 hän sai Leningradin ja Luoteis-Venäjän kommunistisen puolueen johtajan aseman.
ellauri254.html on line 764: Bernes sai monia palkintoja, muun muassa Stalin-palkinnon 1951 ja Neuvostoliiton kansantaiteilijan arvon 1965. Bernes on mainio propagandavoitto meidän Darjalle.
ellauri254.html on line 785: Käsite sosialistinen realismi otettiin käyttöön Neuvostoliiton kirjailijaliiton liittokokouksessa vuonna 1934, jonka jälkeen siitä tuli maan virallinen ja ainoa hyväksytty taidesuuntaus. Sen isänä mainitaan usein kirjailija Maksim Gorki, jonka romaania Äiti (1907, suom. 1944) pidetään sosialistisen realismin perusmuotona. Esikuvina on pidetty myös eräiden 1800-luvun realistien, esimerkiksi peredvižnikien (”Vaeltajat”), Jacques-Louis Davidin ja Ilja Repinin taidetta.
ellauri254.html on line 846: Vuonna 1946 Zoštšenkosta tehtiin Anna Ahmatovan ohella kylmän sodan aiheuttaman kulttuurielämän kurinpalautuksen syntipukki. NKP:n keskuskomitean päätöksellä pannaan julistettu kirjailija erotettiin Neuvostoliiton kirjailijaliitosta ja vailla työmahdollisuuksia hänen henkinen sairautensa paheni entisestään. Tänä aikana Zoštšenko laati muun muassa Maiju Lassilan Tulitikkuja lainaamassa -romaanin venäjännöksen. Hänet otettiin takaisin kirjailijaliittoon vuonna 1953 ja ensimmäinen uusi teosvalikoima ilmestyi vuonna 1956. All was well. Vsjo harasho.
ellauri254.html on line 1006: Nikitin oli Neuvostoliiton kirjailijaliiton hallituksen jäsen ja Zvezda-kirjallisuuslehden toimituskunnan jäsen sekä Leningradin kaupunkineuvoston edustaja. Hänet palkittiin Työn punaisen lipun kunniamerkillä. Kirjailijan kotitalon seinässä (Mohovaja 28, Pietari) on Nykyttimen omatoimisesti heittämä muistolaatta.
ellauri254.html on line 1075: Nikolai Aleksejevitš Ostrovski (ven. Никола́й Алексе́евич Остро́вский, ukr. Мико́ла Олексі́йович Остро́вський, Mykola Oleksijovytš Ostrovskyi; 29. syyskuuta (J: 16. syyskuuta) 1904 Vilija, Ukraina – 22. joulukuuta 1936 Moskova) oli neuvostoliittolainen realistinen kirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on Venäjän sisällissotaa ja Neuvostoliiton syntyaikoja kuvaava Kuinka teräs karaistui (ven. Как закалялась сталь, 1934). Teos perustui kirjailijan omiin kokemuksiin. Että tällänenkin ukrainalainen, ei taitaisi mennä enää Kievissä kaupaxi. Mullon tää nyt, löytyi kirjaston poistohyllystä SKP:n 40-vuotishistoriikin vierestä. Historiikissa mainittiin Mary Moorhouse Pekkala, uusseelantilainen neljännesmaori, merkittävä naishenkilö sisällissodan karmeiden jälkipyykkien pesussa. Se käytti koko miljoonaomaisuutensa parantamaan keskitysleirivankien oloa, ja joutui sitten vanhana katkeroituneena kansaneläkeläisenä pyytämään SKP:ltä vippejä. Semmosia ne kommunistit ovat, kiittämättömiä. Ja antisemiittejä. Tämä pätkä on Ostrovskin kirjasta:
ellauri256.html on line 223: Gorki palasi Venäjälle kesällä 1928 ja sai kansallissankarin vastaanoton. Sen jälkeen hän vieraili Neuvostoliitossa useita kertoja ja palasi lopullisesti 1932 Stalinin kutsusta pois fasistisesta Italiasta, mikä oli suuri propagandavoitto. Aleksandr Solženitsynin mukaan Gorki palasi ennen kaikkea taloudellisista syistä. Vuonna 1934 Gorki valittiin itseoikeutetusti Neuvostoliiton kirjailijaliiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi sen ensimmäisessä kokouksessa.
ellauri256.html on line 225: Gorkin poika Maksin Peškov kuoli toukokuussa 1935 ja Gorki itse kesäkuussa 1936. Stalin ja kansankomissaarien neuvoston puhemies ja cocktailin ystävä Molotov olivat kantamassa hänen arkkuaan hautajaisissa. Myöhemmin 1938 Buharinin oikeudenkäynnissä tuotiin esiin syytös, että Genrih Jagodan johtama Neuvostoliiton salainen poliisi NKVD olisi myrkyttänyt Gorkin, mikä oli kyllä täyttä puppua, dementoi Molotov.
ellauri256.html on line 237: Aleksandr Solženitsynin mukaan Gorki palasi Neuvostolaan ennen kaikkea taloudellisista syistä. Ize varmaan parhaiten tietää mistä puhuu. Vuonna 1934 Gorki valittiin itseoikeutetusti Neuvostoliiton kirjailijaliiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi sen ensimmäisessä kokouksessa. Mikähän lie ollut palkkatoivomus?
ellauri258.html on line 292: Kori Hatakainen oli vuosituhannen vaihteen uhoilevan mieslaahuxen runoilija ja tunteiden työntötulkki. Sen haave oli tämmöinen aplarinvärinen Toyota Corolla, joita vielä löytyy kaupan entisen Neuvostoliiton alueelta. Samanikäinen kuin Wokun uudempi Anger Over. Klassikko (1997) oli Korin ensimmäinen menestysteos. Juoxuhaudantie on vlta 2004. Molemmista on tehty elokuvaversiot. Kori on muotopuhdas nuivelo, sama oli sillä alla Corolla tai Rolfa Aameo, se ajattelee, kirjoittaa ja virnuilee kuin aito väärentämätön persu. Vähän vähemmän totaalinen turvelo ex-mainosmies kuin porsasmainen Juri Turvo, mutta ei paljon vähemmän.
ellauri264.html on line 731: Neuvostoliiton hallitus julisti alueen juutalaisten kansalliseksi alueeksi 1928. Se oli tarkoitettu Neuvostoliiton juutalaisille, vaikka juutalaisilla ei ollut minkäänlaista historiallista yhteyttä alueeseen. Siitä tuli luvattu maa vasta Stalinin ansiosta. Siunatut olkoot hänen kätösensä. Piirikunnasta tuli autonominen alue 7. toukokuuta 1934. Juutalaisten autonomisen alueen asukasluku vuonna 2010 oli 176 600 ja väestötiheys 4,9 as./km². Väkiluku on laskussa. Väestö on keskittynyt Siperian radan varrelle alueen pohjoisosaan.
ellauri274.html on line 175: | 1:27:31 забыл и не забудет с советскими жертвами и трагедиями никто из них не считается потому что на кону | 1:27:31 Unohtui eivätkä unohda Neuvostoliiton uhrien ja tragedioiden kanssa, yhtäkään niistä ei pidetä vaakalaudalla |
ellauri274.html on line 604: | 2:14:59 проблемами и дисбалансами столкнулась поздняя Советская экономика Поэтому | 2:14:59 Neuvostoliiton myöhäisen talouden ongelmat ja epätasapaino kohtasivat. |
ellauri274.html on line 605: | 2:15:05 после распада Советского Союза его плановой системы в условиях хаоса 90-х | 2:15:05 Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen sen suunniteltu järjestelmä 90-luvun kaaoksessa |
ellauri274.html on line 647: | 2:19:40 после развала Советского Союза Запад не оставлял попыток поджечь постсоветские | 2:19:40 Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen länsi ei lakannut yrittämästä sytyttää Neuvostoliiton jälkeistä aikaa |
ellauri274.html on line 790: | 2:36:01 всего лучшего что было в Советской системе образования и опыта последних | 2:36:01 kaikkea parasta, mitä Neuvostoliiton koulutusjärjestelmässä oli ja viimeaikaiset kokemukset |
ellauri274.html on line 954: | 2:53:52 распада СССР навсегда стремятся зафиксировать свое глобальное | 2:53:52 Neuvostoliiton romahtaminen pyrkii ikuisesti korjaamaan globaalejaan |
ellauri275.html on line 89: Isä Christopher Zuggerin mukaan yhdeksän serviittilähetyssaarnaajaa Konstantinopolista, eksarkki Shio Batmanishvilin johdolla, tuli Gruusian demokraattiseen tasavaltaan vakiinnuttamaan siellä pysyvästi Bysantin riitin vanhalla Gruusian kielellä, ja vuoteen 1929 mennessä heidän uskollistensa määrä oli kasvanut 8 000:een. Traagisesti heidän tehtävänsä päättyi, kun Neuvostoliiton salainen poliisi pidätti Exarch Shion ja hänen papit vuonna 1928, vangitsivat heidät Gulagiin Solovkin vankileirille ja murhasivat heidät myöhemmin Josif Stalinin NKVD:n toimesta Sandarmokhissa vuonna 1937.
ellauri275.html on line 517: Ollessaan lomalla Pitsundassa, Neuvostoliiton Gruusiassa, 12. lokakuuta 1964, Hruštšov sai Leonid Brežneviltä puhelun, että häntä tarvitaan heti Moskovassa. Hruštšov yritti turhaan vedota olevansa lomalla, mutta soittajan mukaan asia oli niin tärkeä, että Hruštšovin olisi pakko olla paikalla. Pahaa aavistamaton Hruštšov lähti matkaan. Huhuja syrjäyttämisaikeista oli liikkunut jo kesällä. Hruštšovin oma tytär oli varoittanut isäänsä, että jotain on tekeillä ja myös turvamies oli kehottanut olemaan varovainen. Hruštsov ei kuunnellut varoituksia, sillä hänen mukaansa keskuskomitean jäsenet saivat kiittää häntä urastaan.
ellauri275.html on line 519: Aleksei Kosyginin, Nikolai Podgornyin, Aleksandr Šelepinin ja Anastas Mikojanin organisoima kaappaus poisti Hruštšovin vallasta tämän ollessa lomalla. Brežnev osallistui kaappaukseen 14. lokakuuta 1964. Brežnev nimitettiin Hruštšovin tilalle Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeriksi, Aleksei Kosygin ministerineuvoston puheenjohtajaksi eli pääministeriksi ja Mikojan korkeimman neuvoston puhemiehistön puheenjohtajaksi ennen jäämistään eläkkeelle 1965. Eläköityneen Mikojanin korvasi niin sanotussa "troikassa" Nikolai Popcornyi.
ellauri275.html on line 531: Brežnevin viimeisimmäksi jäänyt päätös oli lähettää joulukuussa 1979 neuvostojoukot tukemaan Afganistanin kommunistihallitusta. Päätöstä ei tehnyt politbyroo, vaan Brežnevin sisäpiiri yksityisessä kokouksessaan. Afganistanin sotaan johti pitkäaikainen kehitys, johon liittyivät Etykiin liitetyn Helsingin hengen haihtumisesta huonontuneet suurvaltasuhteet, varustelukierre ja Neuvostoliiton tarve osoittaa voimaansa. Yleisesti 1970-luvun loppua kohti Vietnamin sodassa tappion kärsinyt Yhdysvallat vaikutti sotilaallisesti heikolta ja Neuvostoliitto vastaavasti vahvemmalta supervallalta. Afganistanin sodan myrkytettyä suurvaltasuhteet jäi SALT II -sopimus, joka allekirjoitettiin kesäkuussa 1979, ratifioimatta Yhdysvalloissa. Neuvostoliittoon kohdistettiin myös laajat talouspakotteet ja Moskovan olympialaisiin vuonna 1980 kohdistettiin boikotti.
ellauri275.html on line 666: Puna-armeijan hyökkäys Gruusiaan, myös Neuvostoliiton–Georgian sota, tai Gruusian tapaus oli neuvosto-Venäjän puna-armeijan Georgian demokraattista tasavaltaa vastaan kohdistama sotilaallinen hyökkäys, joka käytiin 15. helmikuuta – 17. maaliskuuta 1921. Hyökkäyksen tarkoituksena oli kaataa Georgian sosiaalidemokraattisen puolueen menševikkihallitus ja tuoda maahan bolševikkihallinto. Konflikti johtui Neuvosto-Venäjän laajentumispolitiikasta, jonka tavoitteena oli saada takaisin hallintaan ensimmäisen maailmansodan tapahtumiin saakka Venäjän keisarikuntaan kuuluneet alueet, sekä Venäjälle siirtyneiden gruusialaisten bolševikkien vallankumouspyrkimyksistä. Bolševikeilla ei Gruusiassa ollut tarpeeksi tukea, että he olisivat voineet nousta valtaan ilman länsinaapurin apua.
ellauri275.html on line 671: Neuvostoliiton historioitsijat pitivät Georgian ja Neuvosto-Venäjän välistä konfliktia osana Venäjän sisällissotaa, johon ympärysvallat sekaantuivat. Puna-armeijan hyökkäys oli virallisen neuvostoversion mukaan vastaus avunpyyntöön, joka seurasi Georgian työläisten ja talonpoikien aseellista kapinaa. Käyttäen kontrolliaan koulutuksessa ja mediassa neuvostohallinto loi onnistuneesti kuvan populaarista sosialistisesta vallankumouksesta.
ellauri275.html on line 678: Filipp Maharadzen väitetään olleen osallisena tunnetun georgialaisen julkkixen Ilia Chavchavadzen murhassa vuonna 1907. Vuosina 1919–1920 hän johti bolshevikkiryhmiä, jotka vastustivat itsenäisen Georgian menshevikkihallitusta. Neuvostoliiton Georgian valtauksen jälkeen hänestä tuli Georgian vallankumouskomitean puheenjohtaja helmikuussa 1921 ja sitten hän johti Georgian keskustoimeenpanevaa komiteaa. Vuonna 1922 Makharadze oli sekaantunut Georgian tapaukseen ja vastusti Sergo Ordzhonikidzen Georgiaa koskevia suunnitelmia.
ellauri275.html on line 684: Nadežda Sergejevna Allilujeva (ven. Надежда Сергеевна Аллилуева; 22. syyskuuta (J: 9. syyskuuta) 1901 Baku – 9. marraskuuta 1932 Moskova) oli Neuvostoliiton diktaattorin Josif Stalinin toinen vaimo ja Svetlana Allilujevan äiti. Stalin ja Nadežda Allilujeva menivät naimisiin vuonna 1919, kun Stalin oli 41-vuotias ja Nadežda Allilujeva oli 18-vuotias. He olivat tunteneet jo vuodesta 1908, kun Džugašvili-Stalin piileskeli tuttunsa ja puolueystävänsä Sergei Allilujevin luona. Silloin Nadja oli 7 vee ja Jopi 30.
ellauri275.html on line 699: Ilmeisesti Svetlana loikkasi neukuista 1967 koska Kruzev oli ruvennut rumasti mustaamaan iskän mainetta. Vuonna 1984, jolloin Stalin oli osittain kuntoutunut Neuvostoliitossa, Svetlana muutti takaisin tyttärensä Olgan kanssa, ja molemmat saivat Neuvostoliiton kansalaisuuden. Juutalaiselle melkein brittitoimittajalle Miriam Grossille Svetlana katui neukuista lähtöä. Hän oli hyvin halukas selittämään, kuinka hän oli saapunut länteen
ellauri275.html on line 728: Neuvostoliiton suosituin kansanauto, joita tuotiin paljon myös Suomeen.
ellauri275.html on line 746: Neuvostoliiton asevoimien nimitys.
ellauri275.html on line 750: Suomalaisten antama lempinimi Neuvostoliiton jääkiekkojoukkueelle.
ellauri275.html on line 758: Lännen ja Neuvostoliiton suhteita määritellyt termi, jonka oli tarkoitus kuvata erilaiset yhteiskuntajärjestelmät omaavien valtioiden hyviä suhteita. Kuten myöhemmät tapahtumat ovat osoittaneet, yhteiskuntajärjestelmista on reviirikärhämissä vitun vähän väliä.
ellauri275.html on line 768: Neuvostoliiton virallinen taidesuuntaus, jossa ihannoitiin työläisiä ja pyrittiin esittämään asioita siten, kuten niiden oikeastaan pitäisi olla.
ellauri275.html on line 776: Termi jolla viitataan Neuvostoliiton myötäilyyn ja aroista asioista vaikenemiseen, sekä Neuvostoliiton tosiasialliseen henkiseen ylivaltaan suhteessa sen naapurimaihin. Termi kehitettiin aikanaan Länsi-Saksassa kun haluttiin muistuttaa, että Suomi on itsenäisyydestään huolimatta riippuvainen Neuvostoliitosta.
ellauri278.html on line 79: Šapošnikov oli yksi harvoista miehistä , joita Stalin puhutteli hänen kristinimellään ja sukunimellään. Mozg Armii on pysynyt Yleisesikuntaakatemian opetussuunnitelmassa sen julkaisemisesta vuonna 1929. Neuvostoliiton onneksi Shaposhnikovilla oli hieno sotilaallinen mieli ja korkeat hallinnolliset taidot. Hän yhdisti nämä kyvyt asemaansa Stalinin luottamuksessa rakentaakseen uudelleen puna-armeijan johtokaareja puhdistusten jälkeen. Hän sai Gulagilta vapautuksen 4 000 upseerista, jotka katsottiin tarpeellisiksi tätä operaatiota varten. Vuonna 1939 Stalin hyväksyi Šapošnikovin suunnitelman Puna-armeijan voiman nopeasta kasvattamisesta. Vaikka suunnitellut muutokset jäivät kesken akselin hyökkäyksen aikana kesäkuussa 1941, ne olivat edenneet riittävästi pelastaakseen Neuvostoliiton täydelliseltä katastrofilta.
ellauri278.html on line 83: Shaposhnikov suunnitteli Neuvostoliiton hyökkäystä Suomeen vuonna 1939 , mutta oli paljon vähemmän optimistinen sen keston suhteen kuin Stalin ja kampanjan komentaja Kliment Vorošilov . Siitä seurannut talvisota (1939–1940) ei tuottanut välitöntä menestystä, jota neuvostopuoli oli toivonut, ja Shaposhnikov erosi kenraalin päällikön tehtävästä elokuussa 1940 sairauden ja Stalinin kanssa olleiden erimielisyyksien vuoksi. Suomen upseeristo oli ollut tarkoitus lopettaa niskalaukauxella Katyn myöhemmissä toimissa. Niin ei käynyt, kun puna-armeijalle tuli kiire länsirintamalle...
ellauri278.html on line 273: Joulukuusta 1930 toukokuuhun 1941 Molotov oli kansankomissaarien neuvoston (Sovnarkom) puhemies eli Neuvostoliiton hallituksen pääministeri. Ukrainan suurten katovuosien aikana 1932–1933 Molotov oli viljatoimitusten erikoiskomission johtaja Ukrainassa. Huolimatta nälänhädästä, johon jopa kolmen miljoonan ukrainalaisen arvioidaan kuolleen (holodomor), hänen onnistui kerätä nälkää kärsivältä alueelta 4,2 miljoonaa tonnia viljaa 4,6 miljoonan tonnin tavoitteesta pois kuljetettavaksi (minne?).
ellauri278.html on line 279: 22. kesäkuuta 1941 tunteja sen jälkeen, kun Saksa oli hyökännyt Neuvostoliittoon, Molotov julisti Neuvostoliiton taistelevan voittoon asti. Ja niinhän kävikin. Molotov jatkoi ulkoministerinä ja oli Neuvostoliiton edustajana liittoutuneiden kokouksissa Teheranin, Jaltan ja Potsdamin konferensseissa sekä YK:n perustavassa kokouksessa vuonna 1945.
ellauri278.html on line 283: Stalinin kuoleman jälkeen vuonna 1953 Molotov pääsi takaisin politbyrooseen ja toimi jälleen ulkoministerinä vuoteen 1956. Nikita Hruštšovin paheksuttua Stalinin rikoksia XX puoluekokouksessa helmikuussa 1956, ja Molotovin puolueen muiden stalinistien kanssa hävittyä valtataistelun Hruštšoville, hän joutui erinäisiin merkityksettömiin asemiin, kuten Mongolian suurlähettilääksi vuosiksi 1957–1960 ja Neuvostoliiton pysyväksi edustajaksi kansainväliseen ydinenergiakomissioon (IAEA) Wienissä vuosiksi 1960–1961. Vuonna 1961 Stalinin vastainen linja jatkui XXII puoluekokouksessa, ja vuoteen 1964 mennessä Molotov erotettiin puolueesta kokonaan.
ellauri278.html on line 329: Katynista kaakkoon on Katynin metsä, joka sijaitsee lähellä Gnezdovon kylää ja tunnetaan yhtenä Katynin joukkomurhan paikasta - vangittujen puolalaisten upseerien ja Neuvostoliiton kansalaisten joukkoteloitukset ja hautaukset.
ellauri278.html on line 334: Neuvostoliiton hyökkäyksen aikana vangittuja upseereita, poliiseja ja rajavartijoita vastaan kohdistettiin lukuisia kostotapauksia. Useissa tapauksissa "porvariksi" luokiteltu siviiliväestö, mukaan lukien naiset ja lapset, joutui kostotoimien uhreiksi.
ellauri278.html on line 339: Neuvostoliiton NKVD:n sotavankien leireillä sekä Ukrainan ja Valko-Venäjän läntisten alueiden vankiloissa suuri joukko Puolan armeijan entisiä upseereita, Puolan poliisin ja tiedustelupalvelujen entisiä työntekijöitä, Puolan jäseniä. Tällä hetkellä pidätetään kansallismielisiä vastavallankumouksellisia puolueita, avointen vastavallankumouksellisten kapinallisten järjestöjen jäseniä, loikkareita jne., he ovat neuvostovallan vannottuja vihollisia, täynnä vihaa neuvostojärjestelmää kohtaan.
ellauri278.html on line 350: Dmitri Tokarev, sittemmin Kalininin UNKVD:n päällikkö sai tietää "operaatiosta" maaliskuussa Moskovassa pidetyssä kokouksessa Kobulovin huulilta, minkä jälkeen sisäinen vankila valmistettiin: se vapautettiin väliaikaisesti muista vangeista, yksi selleistä päällystettiin huovalla, jotta laukauksia ei kuulunut. "Operaation" johtamiseen lähetettiin Moskovasta NKVD:n komentajaosaston päällikkö Blokhin, valtion turvallisuuden majuri Sinegubov ja saattajajoukkojen prikaatin komentaja Krivenkon esikuntapäällikkö. Blokhin toi mukanaan matkalaukullisen saksalaisia pistooleja "Walter" ja teloittajan nahkahaalarit, jotka vaikuttivat erityisesti Tokareviin: lippalakki, hanskat, joissa on leggingsit kyynärpään yläpuolella ja pitkä esiliina. Tokarev selittää "Waltersien" suosimisen sillä, että Neuvostoliiton "revolverit" ylikuumenivat toistuvasta ampumisesta.
ellauri278.html on line 374: Nürmbergisssä 14. helmikuuta 1946 Neuvostoliiton apulaispääsyyttäjä eversti Yu. V. Pokrovsky esitti sakemanneille yksityiskohtaisen syytteen Katynin tapauksessa Burdenkon komission materiaalien perusteella. Asiasta varoitettu jenkkijohtoinen tuomioistuin kuitenkin kieltäytyi hyväksymästä tätä syytöstä harkitsematta, mikä järkytti neuvostopuolta. Koska jälkimmäinen viittasi, että tämä luo ennakkotapauksen prosessin viivyttämiselle, tuomioistuin päätti kuulla vain kolmea todistajaa syyttäjälle ja puolustukselle. Kuulemiset pidettiin 1.-2.7.1946. Syyttäjän todistajina olivat Smolenskin entinen apulaispormestari, professori-astronomi B. V. Bazilevsky, professori V. I. Prozorovsky (lääketieteen asiantuntijana) ja bulgarialainen asiantuntija M. A. Markov, Katynin kansainvälisen komission entinen jäsen, joka allekirjoitti sen päätelmän. Smolenskin porvari B. G. Menshagin oli myös valmistautunut tällaiseen rooliin, mutta hänen todistuksensa oli "epämukava".
ellauri278.html on line 380: Kuten vuonna 2012 salatut asiakirjat osoittavat, Valkoinen talo oli alusta alkaen varma Neuvostoliiton syyllisyydestä Katynin tragediaan, mutta ei tehnyt mitään poliittisista syistä.
ellauri278.html on line 390: Venäjän presidentin ja pääministerin asemassa oleva V. V. Putin antoi useita lausuntoja, joissa tuomitsi Katynin verilöylyn stalinistisen hallinnon rikokseksi ja ilmaisi samalla "henkilökohtaisen mielipiteensä", että teloitus oli Stalinin kosto tappiosta Neuvostoliiton ja Puolan sodasta (1920), johon hän (Stalin, ei Putin) osallistui henkilökohtaisesti Lounaisrintaman vallankumouksellisen sotilasneuvoston jäsenenä. Presidentti D. A. Medvedev antoi samanlaisia lausuntoja vaatien lisätutkimuksia ja korostaen Venäjän kannan muuttumattomuutta.
ellauri278.html on line 397: Stalinin viranomaiset vaikenivat pitkään joukkoteloituksista, joten kidutettujen naiset saivat tietää miestensä kuolemasta vasta vuosia myöhemmin. Jotkut Neuvostoliiton lähteet osoittavat, että Saksan natsit teloittivat täällä noin 500 bolshevikia vuonna 1943. Tutkinnan aikana täältä löydettiin myös neuvostoliiton rangaistusviranomaisten 1920-1930-luvuilla todennäköisesti teloimien ihmisten hautauspaikat. Katynin lähelle metsään rakennettiin muistomerkki kuolleiden kunniaksi. Ne 3 ristiä eivät ole siellä päinkään, vaan Puolassa.
ellauri278.html on line 423: Pätsille maksettiin – ainakin aluksi salaisesti – neuvostohallitukselta neuvostoliittolais-virolaisen naftan maahantuontiyrityksen kautta 4 000 Yhdysvaltain dollaria vuosittain 1924–1934. Summa oli huomattava ja vastasi Viron Berliinin lähettilään vuosipalkkaa. Päts raportoi Neuvostoliiton suurlähetystöön Viron poliittisesta tilanteesta. Pätsin yhteistyön julkistaminen käynnisti Virossa keskustelun Pätsin roolista Viron itsenäisyyden hankkimisen lisäksi myös sen menettämisessä.
ellauri278.html on line 435: Ždanov määräsi 16. heinäkuuta pääministeri Vareksen yllätykseksi Viron liitettäväksi nopeasti Neuvostoliittoon. Viron parlamentin vasta valittu alahuone, riigivolikogu, kokoontui ensimmäistä kertaa 21. heinäkuuta ja julisti Viron neuvostotasavallaksi, mistä ei ollut vaaliohjelmassa mainintaa. Toisena kokouspäivänä riigivolikogu anoi Viron edellisenä päivänä julistetulle neuvostotasavallalle jäsenyyttä Neuvostoliiton korkeimmalta neuvostolta. Samalla Vareksen hallitus kehotti Konstantin Pätsiä eroamaan presidentin virasta. Pääministeri Vares otti tämän jälkeen hoitaakseen presidentin tehtävät pääministerin tehtäviensä lisäksi. Neuvostoliiton korkein neuvosto hyväksyi Viron anoman neuvostotasavallan jäsenyyden Neuvostoliitossa Liettuan ja Latvian jälkeen 6. elokuuta 1940.
ellauri278.html on line 522: Neuvostoliitolla tuli kiire suunnitella ja aloittaa oman konepistoolin valmistus kun taistelu suomalaisia vastaan Talvisodassa ei ollut edennyt odotetusti. Suomi-konepistooli oli osoittautunut erinomaiseksi, tulivoimaiseksi aseeksi lyhyillä etäisyyksillä metsissä ja kaupunkiympäristöissä, eikä Neuvostoliiton joukoilla ollut mitään asetta vastineeksi. Georgy Shpagin sai prototyypin valmiiksi 1940 lopulla ja valmistus aloitettiin 1941. PPSh-41:n 71:n patruunan rumpulipas on lähes suora kopio Suomi-konepistoolin 70:n patruunan rumpulippaasta, mutta muutoin aseet eroavat toisistaan. PPSh-41 on hyvä esimerkki miten suunnittelun pohjalla oli heti mietittynä massavalmistus sodan keskellä, kun kaikki resurssit ovat jo käytössä. Aseesta tehtiin mahdollisimman yksinkertainen, niin että sitä sai valmistettua missä tahansa pienessä nyrkkipajassa ja autokorjaamossa, minimaalisella koulutuksella, jolloin asetehtaiden koulutetun työvoiman panos saatiin ohjattua tärkeämpiin ja monimutkaisempiin projekteihin. Piippukin oli keskeltä kahteen sahattu Mosin-Nagant-kiväärin piippu, jolloin olemassa olevista piipuista saatiin sahattua piippu kahteen konepistooliin. Kätevää!
ellauri278.html on line 524: Yksi suurimpia tämän konepistoolin valtteja oli sen suuri rumpulipas, johon sai ladattua mukaan 71 patruunaa. Hyökkäyksen keskellä ei tarvinnut pysähtyä lataamaan asetta, kun rumpulippaaseen mahtui yli tuplamäärä ammuksia jopa verrattuna tavanomaiseen konepistoolin tankolippaaseen. Kun ottaa huomioon että vastapuolella saksalaisia vastaan hyökätessä oli vastassa suuremmilta osin vain kertalaukauksiin pystyviä pulttilukkokiväärejä, niin tällaisen konepistoolin antaman tulivoiman ylivertaisuuden käsittää paremmin. Neuvostoliiton nopean valmistuksen ansiosta kokonaisia joukkueita ja välillä koko komppanioita varustettiin tällä konepistoolilla, antaen joukoille huikean tulivoiman lyhyillä etäisyyksillä. Parempi tulivoima saksalaisten aseita vastaan olikin yksi Neuvostoliiton valtteja Saksaa vastaan.
ellauri278.html on line 541: Neuvostoliitossa oltiin myös tietoisia Saksan uhkaavasta hyökkäyksestä. Ranskan kukistumisen jälkeen puolustuksen kansankomissaari Semjon Timošenko totesi Saksan olevan nyt ”voimakkain ja tärkein vihollisemme”. Armeijan komentajan Boris Šapošnikovin johdolla arvioitiin heinäkuussa 1940 todennäköisin saksalaisten hyökkäysoperaatio, ja syyskuussa 1940 Stalin hyväksyi sen pohjalta laaditun suunnitelman hyökkäyksen torjumiseksi. Hän kuitenkin toivoi, että hyökkäystä ei tapahtuisi ainakaan ennen vuotta 1942, jolloin puna-armeijan valmistautuminen ja raja-alueiden linnoitustyöt olisi saatu päätökseen. Neuvostoliitto pyrki kuitenkin hankkimaan liittolaisia tiedustelemalla Molotov–Ribbentrop-sopimuksen perustaneessa hengessä, miten Saksa suhtautuisi Suomen, Bulgarian ja Romanian kysymyksen selvittämiseen Neuvostoliiton voimatoimin marraskuussa 1940. Elokuussa 1940 oli Baltian maat jo liitetty osaksi Neuvostoliittoa. Lisävaatimuksina Neuvostoliitto vaati oikeuksia linnoittaa Tanskan salmia, sekä Bosporin salmia. Lisäksi Neuvostoliiton, Saksan ja Italian olisi pitänyt yhdessä hyökätä ja miehittää Turkki. Saksa ei hyväksynyt neuvotteluissa ainoatakaan Neuvostoliiton valloitussuunnitelmaa.
ellauri278.html on line 547: Sota, suursota, miettii Stalin. Sota on minulle vastenmielistä. Miten kärsinkään, kun suomalaiset hyökkäsivät Neuvostoliiton kimppuun Mainilassa 1939, ja nyt taas! Minä en ole koskaan halunnut kenenkään maata, paitsi turvallisuussyistä ehkä Puolan itäosat 1939 ja seuraavana vuonna Karjalan kannaksen, Viron, Latvian ja Liettuan sekä Bessarabian ja pohjois-Bukovinan. Mutta periaatteessa olen tähän viaton, olen syytön, täysin syytön! Nuo aloittivat!
ellauri278.html on line 569: Stalin alkaa rauhoittua. Tilanne on oleva hallinnassa. Systeemi pelaa. Kuri on oleva ankara, ja kansan taistelutahto ennennäkemätön. Kapitalistiset liittolaiset ovat tyhmiä, Heiltä on otettava kaikki mahdollinen apu, ja viimein voitto on käännettävä bolševikkien eduksi. Roosevelt on ällistyttävän tyhmä ja naiivi mies, naurahtaa Stalin. -Ja samoin englantilaiset. He tulevat ojentamaan Euroopan kerran Neuvostoliiton käteen.
ellauri279.html on line 71: Löydät lisää ja parempiakin kirjailijoita kirjallisuuden teemasivulta. Hänet tunnetaan erityisesti Neuvostoliiton ojennustyöleirijärjestelmästä kertovista teoksistaan, joihin kuuluvat muiden muassa Ivan Denisovitšin päivä (1962), Syöpäosasto (1968), Ensimmäinen piiri ja Vankileirien saaristo (1973–1976). Hänen kuollessaan maailmassa oli myyty yli 30 miljoonaa hänen kirjoittamaansa kirjaa. Niitä oli käännetty noin 40 eri kielelle. Se on paljon nobelistixi. Jääprinsessan huudeilla. Solženitsynille myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1970. Jonka se otti vastaan 1974 saatuaan lemput Neuvostolasta.
ellauri279.html on line 81: Aleksandr Isajevitš Solženitsyn (ven. Алекса́ндр Иса́евич Солжени́цын; 11. joulukuuta 1918 Kislovodsk – 3. elokuuta 2008 Moskova) oli venäläinen kirjailija ja historioitsija. Erityisesti hänet tunnetaan Neuvostoliiton ojennustyöleirijärjestelmästä kertovista teoksistaan, joihin kuuluvat muiden muassa Ivan Denisovitšin päivä (1962), Syöpäosasto (1968), Ensimmäinen piiri ja Vankileirien saaristo (1973–1976).
ellauri279.html on line 83: Solzhenitsyn syntyi perheeseen, joka uhmasi Neuvostoliiton uskonnonvastaista kampanjaa 1920-luvulla ja pysyi Venäjän ortodoksisen kirkon hurskaina jäseninä. Vielä nuorena Solzhenitsyn menetti uskonsa kristinuskoon, hänestä tuli ateisti ja omaksui marxilaisuuden - leninismin. Vasta vankilassa ja leireillä saamansa uskonnollisen kokemuksen seurauksena hänestä tuli vähitellen filosofisesti ajatteleva itäinen ortodoksinen kristitty.
ellauri279.html on line 85: Hänelle myönnettiin vuoden 1970 Nobelin kirjallisuuspalkinto "eettisestä voimasta, jolla hän on harjoittanut venäläisen kirjallisuuden välttämättömiä perinteitä", ja Gulagin saaristo oli erittäin vaikutusvaltainen teos, joka "merkitsi haastetta Neuvostoliiton valtiolle" ja myi kymmeniä miljoonia kopioita.
ellauri279.html on line 87: Vuonna 1974 Solženitsyn menetti Neuvostoliiton kansalaisuutensa ja hänet lennätettiin Länsi -Saksaan. Esimerkiksi Yleisradion Moskovan kirjeenvaihtaja puntaroi Solženitsynin asemaa hänen karkotuspäivänään seuraavasti:
ellauri279.html on line 93: Vuonna 1976 hän muutti perheensä kanssa Yhdysvaltoihin, jossa hän jatkoi kirjoittamista (venäjäksi). Solženitsyn eli 17 vuotta maanpaossa lähinnä jenkkilässä. Vuonna 1990, pian ennen Neuvostoliiton hajoamista, hänen kansalaisuutensa palautettiin, ja neljä vuotta myöhemmin hän palasi Venäjälle, jossa hän pysyi kuolemaansa asti vuonna 2008. Häntä kohtaan nostetusta valtiopetossyytteestä luovuttiin vuonna 1991.
ellauri279.html on line 95: Erään William Harrisonin mukaan Solzhenitsyn oli varsinkin loppupeleissä "arkki-taantumuksellinen", joka väitti, että Neuvostoliiton valtio "tukahdutti" perinteisen iso- ja vähävenäläisen kulttuurin, vaati yhtenäisen slaavilaisen valtion luomista, joka kattaa Venäjän, Ukrainan ja Valko-Venäjän, ja joka oli Ukrainan itsenäisyyden kova vastustaja. On hyvin dokumentoitu, että hänen kielteiset näkemyksensä Ukrainan itsenäisyydestä muuttuivat radikaalimmiksi vuosien varrella. Harrison väitti myös, että Solzhenitsynillä oli panslaavilaisia ja monarkistisia näkemyksiä. Harrisonin mukaan "Hänen historiallinen kirjoituksensa on täynnä himoa idealisoidun tsaarin aikakauden jälkeen, jolloin näennäisesti kaikki oli ruusuista. Hän etsi turvapaikkaa unenomaisesta menneisyydestä, jossa hän uskoi, että ortodoksiselle perustalle rakennettu yhtenäinen slaavilainen valtio (Venäjän valtakunta) oli tarjonnut ideologisen vaihtoehdon länsimaiselle individualistiselle liberalismille.
ellauri279.html on line 127: Pavel Trofimovitš Morozov (tunnetaan paremmin nimellä Pavlik Morozov, 14. marraskuuta 1918, Gerasimovka, Torinon piiri, Tobolskin maakunta, Venäjän osavaltio - 3. syyskuuta 1932, samassa paikassa, Tavdinskyn piiri, Uralin alue, RSFSR, Neuvostoliitto ) - Neuvostoliiton opiskelija joka sai ylimitoitettua Neuvostoliiton propagandamainetta pioneerisankarina, joka vastusti sosialistisen omaisuuden ryöstämistä ja kulakkeja konnamaisen isänsä Trofim Morozovin henkilössä ja maksoi siitä hengellään.
ellauri279.html on line 221: Mutta sitten syksyllä 1948 Golda Meir vieraili Neuvostoliitossa. Venäjän juutalaiset olivat olleet liian juhlallisia, liian innostuneita ja osoittaneet liikaa ihailua Israelin pääministeriä kohtaan! Myös Yhdysvallat ja Israel näyttivät tiivistävän ystävyys- ja yhteistyösuhteita. Monilla Venäjän juutalaisilla oli perheitä ja tuttuja Yhdysvalloissa ja lännessä. Ja sitten oli asia juutalaisten antifasistisesta komiteasta (JAC). Monet sen "kosmopoliittisista" jäsenistä olivat matkustaneet laajasti Neuvostoliiton ulkopuolelle, ja vozhd ("suuri johtaja") oli alkanut epäillä tätäkin!
ellauri279.html on line 227: Tammikuussa 1949 Neuvostoliiton joukkotiedotusvälineet käynnistivät massiivisen propagandakampanjan "juurettomia kosmopoliitikkoja" vastaan, jotka oli selvästi suunnattu juutalaisille. Marx huomautti tuolloin: "Hitler halusi tuhota meidät fyysisesti, Stalin haluaa tehdä sen hengellisesti." 12. elokuuta 1952 teloitettiin ainakin kolmetoista merkittävää jiddišinkielistä kirjailijaa tapahtumassa, joka tunnetaan nimellä "Murhattujen runoilijoiden yö" ("Ночь казненных поэтов").
ellauri279.html on line 229: Kuten Talleyrand niin hyvin sanoi, maanpetos on vain ajan kysymys. Ja vuosi 1948 oli se keskeinen vuosi, ei vain Neuvostoliiton juutalaiskysymyksen muotoilulle, vaan myös Stalinin uskolle, että MGB:n vanha kaarti (eli pelätty Neuvostoliiton sortoturvallisuuselin ja KGB:n edeltäjä) ja sen ministeri Viktor S. Abakumoviin ei voitu enää luottaa.
ellauri279.html on line 231: Neuvostoliiton turvallisuuselimet - "Tarjoilijat valkoisissa hansikkaissa, tavalliset tyhmäläiset"!
ellauri279.html on line 233: Stalin uskoi, että Venäjällä oli huono olo. Neuvostoliiton kansalaiset pysähtyivät. Venäjän kansa oli vallannut "ajattomuuden", "hävittäjien" kadottamisen ja epäonnistumisen "paljastaa keskuudessaan asuvien ihmisten vihollisia". Jopa politbyroon jäsenet, hänen lähipiirinsä, "eivät voineet enää nähdä vihollista nenänsä edessä". Vjatšeslav Molotov, Lavrenti Beria, Georgi Malenkov, Nikita Hruštšov ja Anastas Mikojan – kaikki olivat joskus pukeutuneet. Stalin jopa kysyi retorisesti heiltä, oletetuilta "kollektiivijohtajilta": "Kun olen poissa, kapitalistit hukuttavat teidät kuin sokeat kissanpennut... mitä tekisit ilman minua? Maa tuhoutuu, koska et tiedä kuinka tunnistaa vihollisia." Niinpä.
ellauri279.html on line 235: Juutalaisten lääkäreiden vastaisen yleissuunnitelman käynnistämisen laukaisee AA Zhdanovin kuolema 31. elokuuta 1948 sydänkohtaukseen. Stalin oli jo eronnut ja salaa häpäissyt Ždanovin, politbyroon johtavan jäsenen ja Suomen kirjallisuuteen perehtyneen kulttuuri- ja taideministerin. Zhdanov oli pudonnut suosiosta, koska hänen poikansa Juri Ždanov, nuori tiedemies, oli avoimesti arvostellut Neuvostoliiton geneetikkoa Trofim D. Lysenkoa, joka oli tuolloin Stalinin suosiossa. "Vozhd" toivoi edelleen, että sarlataani Lysenko lunastaisi lupauksensa tuottaa suuri sato geneettisesti muunnetusta "peruna-tomaatti" -sadosta, joka mullistaisi Neuvostoliiton maatalouden. Lysenko oli vain aikaansa edellä, nythän vihreä vallankumous ja geenimuunnellut lajikkeet ovat toteuttaneet Stalinin haaveet ja Lysenkon suunnitelmat.
ellauri279.html on line 275: Heinä-elokuussa 1937 hän työskenteli jälleen Sverdlovskin alueen viestintäosaston pääkirjanpitäjänä. Ryuminia syytettiin varojen väärinkäytöstä ja siitä, että hän nautti alueellisen viestintäosaston johtajan holhouksesta, joka oli tuolloin pidätetty "kansan vihollisena". Tämän kuultuaan Ryumin lähti Moskovaan. Sodan aikana hän opiskeli Neuvostoliiton NKVD:n korkeakoulussa (22. heinäkuuta - syyskuuta 1941 ), minkä jälkeen hän oli tutkintatyössä Arkangelin sotilaspiirin kansalaisjärjestössä NKVD - ROC "Smersh". Hän oli Suomen Akatemian erityisen tärkeiden tapausten tutkintayksikön vanhempi tutkija ( 21. syyskuuta 1949 - 10. heinäkuuta 1951 ).
ellauri279.html on line 283: Ryumin pakotti neuvostolain kiellettyjä tutkintamenetelmiä käyttäen pidätetyt panettelemaan itseään ja muita henkilöitä tehtyään vakavampia rikoksia - maanpetos, sabotaasi, vakoilu jne. Myöhempi tutkinta totesi, että näillä syytöksillä ei ollut perusteita, näihin rikoxiin syyllistyneet ovat täysin kuntoutuneet ("Pravda", 8. heinäkuuta 1954). Neuvostoliiton korkeimman oikeuden sotilaskollegio tuomitsi hänet 7. heinäkuuta 1954 kuolemantuomioon ja omaisuuden takavarikointiin.
ellauri279.html on line 285: 19. heinäkuuta 1954 Neuvostoliiton PVS vetosi Ryuminiin. M.D. kielsi antamasta anteeksi. Ammuttu 22. heinäkuuta 1954 klo 21.05. Hänen ruumiinsa tuhkattiin samana päivänä kello 10 illalla. Tuhkat haudattiin yhteiseen hautaan "luottamattomille tuhkille" Moskovan uudelle Donskoyn hautausmaalle. Ei talvikunnostettu.
ellauri279.html on line 297: Juhlamitali "Neuvostoliiton armeijan ja laivaston 30 vuotta".
ellauri279.html on line 308: Toinen tarina on tarina petturi Innokenty Volodinista. Ulkomailla matkustanut diplomaatti, Neuvostoliiton älymystön eliitin edustaja, yrittää välittää Yhdysvaltain suurlähetystölle tietoja Neuvostoliiton tiedusteluagentin yrityksestä saada yhdysvaltalaisten tiedemiesten kehitystä eteenpäin atomipommin tuotannon alalla. Ryuminia esitti hassuttelija Igor Ugolnikov.
ellauri279.html on line 313: Solženitsyn taisteli puna-armeijassa toisessa maailmansodassa. Hän yleni kapteeniksi, ennen kuin hänet pidätettiin helmikuussa 1945 syytettynä neuvostovastaisesta agitaatiosta ja neuvostovastaisen järjestön perustamisen yrityksestä Wormdittissa Itä-Preussissa (nykyisin Orneta Puolassa). Solženitsyniä vastaan esitetty todiste oli hänen "koulutoverilleen" lähettämä kirje, jossa hän käytti viranomaisten mukaan Stalinista epäkunnioittavaa nimitystä ”viiksimies”. Solženitsyn joutui kahdeksaksi vuodeksi työleirille. Eli siis helmikuussa 1945 palvellessaan Itä-Preussissa SMERSH pidätti Solzhenitsynin, koska hän oli kirjoittanut halventavia kommentteja yksityisissä kirjeissä ystävälleen Nikolai Vitkevichille sodan johtamisesta haukkuen Joseph Stalinia, jota hän kutsui nimillä "Khozyain" ("pomo") ja "Balabos" (jiddišin renderointi heprealaisesta baal ha-bayitista "talon mestari"). Tosin hän keskusteli myös saman ystävän kanssa uuden organisaation tarpeesta Neuvostoliiton hallinnon tilalle. Tämän nojalla Solzhenitsyniä syytettiin "Neuvostoliiton vastaisesta propagandasta" Neuvostoliiton rikoslain 58 artiklan 10 kohdan nojalla ja "vihamielisen järjestön perustamisesta" 11 kohdan nojalla. Alexei vankikavereideen ei edes iloinnut kun muut hurrasivat sodan päättymistä Venäjälle suotuisissa merkeissä.
ellauri279.html on line 328: Lerppahuulinen Hruštšov, se paxuniskainen jellukka joka otti hassuja kansantanssin askelia ryypätesssä, joutui luopumaan vallasta vuonna 1964. Tämän jälkeen Solženitsyniin kohdistui yhä enenevää arvostelua siksi, että hän vastusti valtion sortopolitiikkaa. Leonid Brežnevin tultua Neuvostoliiton johtoon vuonna 1964 maan virallinen taho alkoi suhtautua Solženitsyniin aiempaa kielteisemmin. Viranomaiset pyrkivät ohjaamaan kirjailijaa ”toverillisessa hengessä oikealle tielle”, sillä he olivat ”syvästi huolestuneita Solženitsynin tulevaisuudesta kirjailijana”. Kun Solženitsyn kuitenkin pysyi vankkumatta omaksumallaan linjalla, hänet erotettiin marraskuussa 1969 (leppoisan Konsta Fedinin toimesta) Neuvostoliiton kirjailijaliitosta ”neuvostovastaisen toiminnan” vuoksi. Sen jälkeen Solženitsynin kirjoja ei saanut julkaista Neuvostoliitossa. Kaksi hänen 1960-luvun lopulla kirjoittamaansa romaania, Syöpäosasto (1968) ja Ensimmäinen piiri (1969) julkaistiin ulkomailla, ja ne saivat välittömästi suurta huomiota. Neuvostoliitossa ne kuitenkin kiellettiin, mutta ne saivat lukijoita samizdat-kirjallisuutena.
ellauri279.html on line 330: Kun Neuvostoliiton kirjailijaliitto piti vuonna 1967 kokouksen vallankumouksen 50-vuotispäivän yhteydessä, Solženitsyn ei saanut tilaisuutta esittää siellä ajatuksiaan. Sen sijaan hän lähetti kokoukselle kirjeen, jossa hän arvosteli sensuuria sekä turvallisuuspoliisin toimia häntä ja kollegoitaan kohtaan. Kongressille lähettämässään kirjeessä Solženitsyn luetteli ne teokset, joita hän ei saanut julkaista Neuvostoliitossa. Niiden joukossa oli useita Stalinin lemppareita amerikkalaisia poikakirjoja.
ellauri279.html on line 334: Vankileirien saaristo julkaistiin Pariisissa venäjäksi heti joulun 1973 jälkeen. Sen jälkeen neuvostoviranomaiset aloittivat Solženitsynin ankaramman painostuksen. Hänet karkotettiin 13. helmikuuta 1974 Neuvostoliitosta Frankfurtiin Länsi-Saksaan, ja hän menetti kansalaisuutensa. Solženitsyn asui aluksi Kölnissä kirjailija Heinrich Böllin luona. Kirjan julkaisemisen vaikutusta on verrattu pommiin. Se ei ainoastaan paljastanut ojennustyöleirien Gulagia, Neuvostoliiton rangaistus- ja ihmisten säilytysjärjestelmän laajuutta ja laatua, vaan myös kyseenalaisti neuvostojärjestelmän kapitalismikriittisen perustan.
ellauri279.html on line 336: Vankileirien saaristo on kolmiosainen teos Neuvostoliiton ojennustyöleirijärjestelmästä. Se perustuu Solženitsynin omiin kokemuksiin, 227 vangin todistuksiin ja Solženitsynin omiin tutkimuksiin rankaisujärjestelmän historiasta. Siinä pohditaan järjestelmän alkuperää kommunistihallinnon perustamisesta asti, josta Lenin itse otti vastuun. Se kuvaa kuulusteluja, vankien kuljetuksia, vankilakulttuuria, vankien vastarintaa ja kapinointia sekä sisäisen karkotuksen harjoittamista. Kirjan julkaisu toi sanan "gulag" länsimaiden poliittiseen sanastoon ja takasi pikaisen rangaistuksen neuvostoviranomaisten taholta.
ellauri279.html on line 340: Solženitsyn onnistui salakuljetuttamaan kiellettyjen kirjojensa käsikirjoituksia Neuvostoliitosta. Hän kirjoitti valtion elimille pyyntöjä ja avoimia kirjeitä, kokosi tuekseen ystäviä ja taiteilijoita ja kävi kirjeenvaihtoa ulkomailla asuvien kanssa. Solženitsyniin kohdistetun vainon pääarkkitehti ja karkotuskäskyn antaja oli turvallisuuspoliisi KGB:n päällikkö, myöhemmin NKP:n pääsihteeri ja Neuvostoliiton presidentti Juri Andropov.
ellauri279.html on line 344: Solženitsyn vangittiin ja karkotettiin Neuvostoliitosta vuonna 1974. Hän asettui aluksi Zürichiin Sveitsiin ja sitten Vermontiin Yhdysvaltoihin. Vasta 1980-luvun lopulla Solženitsynin kirjat vapautettiin Neuvostoliitossa julkaisukiellosta. Vuonna 1989 Moskovan kirjamessuilla neuvostoliittolainen uudistusten myötä vapautunut tiedonvälitys otti uuden kannan Solženitsynin tuotantoon, ja seitsemän lehteä alkoi julkaista hänen teoksiaan. Vankileirien saaristo ilmestyi Neuvostoliitossa syksyllä 1989, ja seuraavana vuonna se sai Venäjän kirjallisuuden valtionpalkinnon. Vuonna 1990 Solženitsyn sai takaisin Neuvostoliiton kansalaisuuden, ja hän palasi vuonna 1994 Venäjälle Siperian junalla.
ellauri279.html on line 353: Solženitsyn kieltäytyi ottamasta vastaan Mihail Gorbatšovin ja Neuvostoliiton hallituksen hänelle vuonna 1990 ehdottamaa palkintoa Vankileirien saaristosta, koska ei halunnut palkintoa "miljoonien verellä kirjoitetusta kirjasta". Myöhemmin Solženitsyn kieltäytyi myös Boris Jeltsinin hänelle myöntämästä valtionpalkinnosta, koska ei halunnut palkintoa hallinnolta, joka oli johtanut Venäjän romahduksen tilaan. Sen sijaan hän kirjoitti kirjan Venäjän romahduksesta.
ellauri281.html on line 78: Šapošnikov oli yksi harvoista miehistä , joita Stalin puhutteli hänen kristinimellään ja sukunimellään. Mozg Armii on pysynyt Yleisesikuntaakatemian opetussuunnitelmassa sen julkaisemisesta vuonna 1929. Neuvostoliiton onneksi Shaposhnikovilla oli hieno sotilaallinen mieli ja korkeat hallinnolliset taidot. Hän yhdisti nämä kyvyt asemaansa Stalinin luottamuksessa rakentaakseen uudelleen puna-armeijan johtokaareja puhdistusten jälkeen. Hän sai Gulagilta vapautuksen 4 000 upseerista, jotka katsottiin tarpeellisiksi tätä operaatiota varten. Vuonna 1939 Stalin hyväksyi Šapošnikovin suunnitelman Puna-armeijan voiman nopeasta kasvattamisesta. Vaikka suunnitellut muutokset jäivät kesken akselin hyökkäyksen aikana kesäkuussa 1941, ne olivat edenneet riittävästi pelastaakseen Neuvostoliiton täydelliseltä katastrofilta.
ellauri281.html on line 82: Shaposhnikov suunnitteli Neuvostoliiton hyökkäystä Suomeen vuonna 1939 , mutta oli paljon vähemmän optimistinen sen keston suhteen kuin Stalin ja kampanjan komentaja Kliment Vorošilov . Siitä seurannut talvisota (1939–1940) ei tuottanut välitöntä menestystä, jota neuvostopuoli oli toivonut, ja Shaposhnikov erosi kenraalin päällikön tehtävästä elokuussa 1940 sairauden ja Stalinin kanssa olleiden erimielisyyksien vuoksi. Suomen upseeristo oli ollut tarkoitus lopettaa niskalaukauxella Katyn myöhemmissä toimissa. Niin ei käynyt, kun puna-armeijalle tuli kiire länsirintamalle...
ellauri281.html on line 272: Joulukuusta 1930 toukokuuhun 1941 Molotov oli kansankomissaarien neuvoston (Sovnarkom) puhemies eli Neuvostoliiton hallituksen pääministeri. Ukrainan suurten katovuosien aikana 1932–1933 Molotov oli viljatoimitusten erikoiskomission johtaja Ukrainassa. Huolimatta nälänhädästä, johon jopa kolmen miljoonan ukrainalaisen arvioidaan kuolleen (holodomor), hänen onnistui kerätä nälkää kärsivältä alueelta 4,2 miljoonaa tonnia viljaa 4,6 miljoonan tonnin tavoitteesta pois kuljetettavaksi (minne?).
ellauri281.html on line 278: 22. kesäkuuta 1941 tunteja sen jälkeen, kun Saksa oli hyökännyt Neuvostoliittoon, Molotov julisti Neuvostoliiton taistelevan voittoon asti. Ja niinhän kävikin. Molotov jatkoi ulkoministerinä ja oli Neuvostoliiton edustajana liittoutuneiden kokouksissa Teheranin, Jaltan ja Potsdamin konferensseissa sekä YK:n perustavassa kokouksessa vuonna 1945.
ellauri281.html on line 282: Stalinin kuoleman jälkeen vuonna 1953 Molotov pääsi takaisin politbyrooseen ja toimi jälleen ulkoministerinä vuoteen 1956. Nikita Hruštšovin paheksuttua Stalinin rikoksia XX puoluekokouksessa helmikuussa 1956, ja Molotovin puolueen muiden stalinistien kanssa hävittyä valtataistelun Hruštšoville, hän joutui erinäisiin merkityksettömiin asemiin, kuten Mongolian suurlähettilääksi vuosiksi 1957–1960 ja Neuvostoliiton pysyväksi edustajaksi kansainväliseen ydinenergiakomissioon (IAEA) Wienissä vuosiksi 1960–1961. Vuonna 1961 Stalinin vastainen linja jatkui XXII puoluekokouksessa, ja vuoteen 1964 mennessä Molotov erotettiin puolueesta kokonaan.
ellauri281.html on line 328: Katynista kaakkoon on Katynin metsä, joka sijaitsee lähellä Gnezdovon kylää ja tunnetaan yhtenä Katynin joukkomurhan paikasta - vangittujen puolalaisten upseerien ja Neuvostoliiton kansalaisten joukkoteloitukset ja hautaukset.
ellauri281.html on line 333: Neuvostoliiton hyökkäyksen aikana vangittuja upseereita, poliiseja ja rajavartijoita vastaan kohdistettiin lukuisia kostotapauksia. Useissa tapauksissa "porvariksi" luokiteltu siviiliväestö, mukaan lukien naiset ja lapset, joutui kostotoimien uhreiksi.
ellauri281.html on line 338: Neuvostoliiton NKVD:n sotavankien leireillä sekä Ukrainan ja Valko-Venäjän läntisten alueiden vankiloissa suuri joukko Puolan armeijan entisiä upseereita, Puolan poliisin ja tiedustelupalvelujen entisiä työntekijöitä, Puolan jäseniä. Tällä hetkellä pidätetään kansallismielisiä vastavallankumouksellisia puolueita, avointen vastavallankumouksellisten kapinallisten järjestöjen jäseniä, loikkareita jne., he ovat neuvostovallan vannottuja vihollisia, täynnä vihaa neuvostojärjestelmää kohtaan.
ellauri281.html on line 349: Dmitri Tokarev, sittemmin Kalininin UNKVD:n päällikkö sai tietää "operaatiosta" maaliskuussa Moskovassa pidetyssä kokouksessa Kobulovin huulilta, minkä jälkeen sisäinen vankila valmistettiin: se vapautettiin väliaikaisesti muista vangeista, yksi selleistä päällystettiin huovalla, jotta laukauksia ei kuulunut. "Operaation" johtamiseen lähetettiin Moskovasta NKVD:n komentajaosaston päällikkö Blokhin, valtion turvallisuuden majuri Sinegubov ja saattajajoukkojen prikaatin komentaja Krivenkon esikuntapäällikkö. Blokhin toi mukanaan matkalaukullisen saksalaisia pistooleja "Walter" ja teloittajan nahkahaalarit, jotka vaikuttivat erityisesti Tokareviin: lippalakki, hanskat, joissa on leggingsit kyynärpään yläpuolella ja pitkä esiliina. Tokarev selittää "Waltersien" suosimisen sillä, että Neuvostoliiton "revolverit" ylikuumenivat toistuvasta ampumisesta.
ellauri281.html on line 373: Nürmbergisssä 14. helmikuuta 1946 Neuvostoliiton apulaispääsyyttäjä eversti Yu. V. Pokrovsky esitti sakemanneille yksityiskohtaisen syytteen Katynin tapauksessa Burdenkon komission materiaalien perusteella. Asiasta varoitettu jenkkijohtoinen tuomioistuin kuitenkin kieltäytyi hyväksymästä tätä syytöstä harkitsematta, mikä järkytti neuvostopuolta. Koska jälkimmäinen viittasi, että tämä luo ennakkotapauksen prosessin viivyttämiselle, tuomioistuin päätti kuulla vain kolmea todistajaa syyttäjälle ja puolustukselle. Kuulemiset pidettiin 1.-2.7.1946. Syyttäjän todistajina olivat Smolenskin entinen apulaispormestari, professori-astronomi B. V. Bazilevsky, professori V. I. Prozorovsky (lääketieteen asiantuntijana) ja bulgarialainen asiantuntija M. A. Markov, Katynin kansainvälisen komission entinen jäsen, joka allekirjoitti sen päätelmän. Smolenskin porvari B. G. Menshagin oli myös valmistautunut tällaiseen rooliin, mutta hänen todistuksensa oli "epämukava".
ellauri281.html on line 379: Kuten vuonna 2012 salatut asiakirjat osoittavat, Valkoinen talo oli alusta alkaen varma Neuvostoliiton syyllisyydestä Katynin tragediaan, mutta ei tehnyt mitään poliittisista syistä.
ellauri281.html on line 389: Venäjän presidentin ja pääministerin asemassa oleva V. V. Putin antoi useita lausuntoja, joissa tuomitsi Katynin verilöylyn stalinistisen hallinnon rikokseksi ja ilmaisi samalla "henkilökohtaisen mielipiteensä", että teloitus oli Stalinin kosto tappiosta Neuvostoliiton ja Puolan sodasta (1920), johon hän (Stalin, ei Putin) osallistui henkilökohtaisesti Lounaisrintaman vallankumouksellisen sotilasneuvoston jäsenenä. Presidentti D. A. Medvedev antoi samanlaisia lausuntoja vaatien lisätutkimuksia ja korostaen Venäjän kannan muuttumattomuutta.
ellauri281.html on line 396: Stalinin viranomaiset vaikenivat pitkään joukkoteloituksista, joten kidutettujen naiset saivat tietää miestensä kuolemasta vasta vuosia myöhemmin. Jotkut Neuvostoliiton lähteet osoittavat, että Saksan natsit teloittivat täällä noin 500 bolshevikia vuonna 1943. Tutkinnan aikana täältä löydettiin myös neuvostoliiton rangaistusviranomaisten 1920-1930-luvuilla todennäköisesti teloimien ihmisten hautauspaikat. Katynin lähelle metsään rakennettiin muistomerkki kuolleiden kunniaksi. Ne 3 ristiä eivät ole siellä päinkään, vaan Puolassa.
ellauri281.html on line 422: Pätsille maksettiin – ainakin aluksi salaisesti – neuvostohallitukselta neuvostoliittolais-virolaisen naftan maahantuontiyrityksen kautta 4 000 Yhdysvaltain dollaria vuosittain 1924–1934. Summa oli huomattava ja vastasi Viron Berliinin lähettilään vuosipalkkaa. Päts raportoi Neuvostoliiton suurlähetystöön Viron poliittisesta tilanteesta. Pätsin yhteistyön julkistaminen käynnisti Virossa keskustelun Pätsin roolista Viron itsenäisyyden hankkimisen lisäksi myös sen menettämisessä.
ellauri281.html on line 434: Ždanov määräsi 16. heinäkuuta pääministeri Vareksen yllätykseksi Viron liitettäväksi nopeasti Neuvostoliittoon. Viron parlamentin vasta valittu alahuone, riigivolikogu, kokoontui ensimmäistä kertaa 21. heinäkuuta ja julisti Viron neuvostotasavallaksi, mistä ei ollut vaaliohjelmassa mainintaa. Toisena kokouspäivänä riigivolikogu anoi Viron edellisenä päivänä julistetulle neuvostotasavallalle jäsenyyttä Neuvostoliiton korkeimmalta neuvostolta. Samalla Vareksen hallitus kehotti Konstantin Pätsiä eroamaan presidentin virasta. Pääministeri Vares otti tämän jälkeen hoitaakseen presidentin tehtävät pääministerin tehtäviensä lisäksi. Neuvostoliiton korkein neuvosto hyväksyi Viron anoman neuvostotasavallan jäsenyyden Neuvostoliitossa Liettuan ja Latvian jälkeen 6. elokuuta 1940.
ellauri281.html on line 521: Neuvostoliitolla tuli kiire suunnitella ja aloittaa oman konepistoolin valmistus kun taistelu suomalaisia vastaan Talvisodassa ei ollut edennyt odotetusti. Suomi-konepistooli oli osoittautunut erinomaiseksi, tulivoimaiseksi aseeksi lyhyillä etäisyyksillä metsissä ja kaupunkiympäristöissä, eikä Neuvostoliiton joukoilla ollut mitään asetta vastineeksi. Georgy Shpagin sai prototyypin valmiiksi 1940 lopulla ja valmistus aloitettiin 1941. PPSh-41:n 71:n patruunan rumpulipas on lähes suora kopio Suomi-konepistoolin 70:n patruunan rumpulippaasta, mutta muutoin aseet eroavat toisistaan. PPSh-41 on hyvä esimerkki miten suunnittelun pohjalla oli heti mietittynä massavalmistus sodan keskellä, kun kaikki resurssit ovat jo käytössä. Aseesta tehtiin mahdollisimman yksinkertainen, niin että sitä sai valmistettua missä tahansa pienessä nyrkkipajassa ja autokorjaamossa, minimaalisella koulutuksella, jolloin asetehtaiden koulutetun työvoiman panos saatiin ohjattua tärkeämpiin ja monimutkaisempiin projekteihin. Piippukin oli keskeltä kahteen sahattu Mosin-Nagant-kiväärin piippu, jolloin olemassa olevista piipuista saatiin sahattua piippu kahteen konepistooliin. Kätevää!
ellauri281.html on line 523: Yksi suurimpia tämän konepistoolin valtteja oli sen suuri rumpulipas, johon sai ladattua mukaan 71 patruunaa. Hyökkäyksen keskellä ei tarvinnut pysähtyä lataamaan asetta, kun rumpulippaaseen mahtui yli tuplamäärä ammuksia jopa verrattuna tavanomaiseen konepistoolin tankolippaaseen. Kun ottaa huomioon että vastapuolella saksalaisia vastaan hyökätessä oli vastassa suuremmilta osin vain kertalaukauksiin pystyviä pulttilukkokiväärejä, niin tällaisen konepistoolin antaman tulivoiman ylivertaisuuden käsittää paremmin. Neuvostoliiton nopean valmistuksen ansiosta kokonaisia joukkueita ja välillä koko komppanioita varustettiin tällä konepistoolilla, antaen joukoille huikean tulivoiman lyhyillä etäisyyksillä. Parempi tulivoima saksalaisten aseita vastaan olikin yksi Neuvostoliiton valtteja Saksaa vastaan.
ellauri281.html on line 540: Neuvostoliitossa oltiin myös tietoisia Saksan uhkaavasta hyökkäyksestä. Ranskan kukistumisen jälkeen puolustuksen kansankomissaari Semjon Timošenko totesi Saksan olevan nyt ”voimakkain ja tärkein vihollisemme”. Armeijan komentajan Boris Šapošnikovin johdolla arvioitiin heinäkuussa 1940 todennäköisin saksalaisten hyökkäysoperaatio, ja syyskuussa 1940 Stalin hyväksyi sen pohjalta laaditun suunnitelman hyökkäyksen torjumiseksi. Hän kuitenkin toivoi, että hyökkäystä ei tapahtuisi ainakaan ennen vuotta 1942, jolloin puna-armeijan valmistautuminen ja raja-alueiden linnoitustyöt olisi saatu päätökseen. Neuvostoliitto pyrki kuitenkin hankkimaan liittolaisia tiedustelemalla Molotov–Ribbentrop-sopimuksen perustaneessa hengessä, miten Saksa suhtautuisi Suomen, Bulgarian ja Romanian kysymyksen selvittämiseen Neuvostoliiton voimatoimin marraskuussa 1940. Elokuussa 1940 oli Baltian maat jo liitetty osaksi Neuvostoliittoa. Lisävaatimuksina Neuvostoliitto vaati oikeuksia linnoittaa Tanskan salmia, sekä Bosporin salmia. Lisäksi Neuvostoliiton, Saksan ja Italian olisi pitänyt yhdessä hyökätä ja miehittää Turkki. Saksa ei hyväksynyt neuvotteluissa ainoatakaan Neuvostoliiton valloitussuunnitelmaa.
ellauri281.html on line 546: Sota, suursota, miettii Stalin. Sota on minulle vastenmielistä. Miten kärsinkään, kun suomalaiset hyökkäsivät Neuvostoliiton kimppuun Mainilassa 1939, ja nyt taas! Minä en ole koskaan halunnut kenenkään maata, paitsi turvallisuussyistä ehkä Puolan itäosat 1939 ja seuraavana vuonna Karjalan kannaksen, Viron, Latvian ja Liettuan sekä Bessarabian ja pohjois-Bukovinan. Mutta periaatteessa olen tähän viaton, olen syytön, täysin syytön! Nuo aloittivat!
ellauri281.html on line 568: Stalin alkaa rauhoittua. Tilanne on oleva hallinnassa. Systeemi pelaa. Kuri on oleva ankara, ja kansan taistelutahto ennennäkemätön. Kapitalistiset liittolaiset ovat tyhmiä, Heiltä on otettava kaikki mahdollinen apu, ja viimein voitto on käännettävä bolševikkien eduksi. Roosevelt on ällistyttävän tyhmä ja naiivi mies, naurahtaa Stalin. -Ja samoin englantilaiset. He tulevat ojentamaan Euroopan kerran Neuvostoliiton käteen.
ellauri282.html on line 229: Andersin läimiessä Puolan sodanjohdossa tasapuolisesti neukkuja ja niiden silloista kaveria Hitleriä Puolan rajoilla Neuvostoliiton joukot sieppasivat hänet ja heppu vangittiin 29. syyskuuta 1939 haavoittuttuaan kahdesti. Anders joutui alun perin vankilaan Lwówiin Ukrainaan, minkä jälkeen hänet siirrettiin Lubjankan vankilaan Moskovaan 29. helmikuuta 1940. Vangitsemisen aikana häntä kuulusteltiin, kidutettiin ja häntä kehotettiin liittymään puna-armeijaan, mutta se epäonnistui.
ellauri282.html on line 231: Allekirjoitettuaan Molotov-Ribbentrop-sopimuksen vuonna 1939 neuvostoliittolaiset hyökkäsivät Puolaan ja osallistuivat sen pilkkomiseen. Neuvostoviranomaiset julistivat Puolan olemattomaksi, ja kaikkia entisiä Puolan kansalaisia Neuvostoliiton liittämiltä alueilta kohdeltiin Neuvostoliiton kansalaisina. Tämän seurauksena NKVD ja muut neuvostoviranomaiset pidättivät ja vangitsivat noin 2 miljoonaa Puolan kansalaista (neljännesmiljoona sotavankia ja 1,5 miljoonaa karkotettua).
ellauri282.html on line 233: Kun "kansainvälinen tilanne muuttui" vuonna 1941 Barbarossa-operaatiossa eli Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon vuonna 1941, Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin alkoi hakea apua muilta Saksan vihollisilta. Britannian ulkoministerin Anthony Edenin vahvasti rohkaisemana Sikorski aloitti 5. heinäkuuta 1941 neuvottelut Neuvostoliiton Lontoon-suurlähettilään Ivan Mayskin kanssa diplomaattisten suhteiden palauttamiseksi Puolan ja Neuvostoliiton välille. Sikorski oli molempien hallitusten saavuttaman sopimuksen arkkitehti, joka allekirjoitettiin 30. heinäkuuta 1941. Uusi sotilasliitto allekirjoitettiin Moskovassa 14. elokuuta 1941. Myöhemmin samana vuonna Sikorski meni Moskovaan diplomaattisen edustuston kanssa (mukaan lukien tuleva Puolan Moskovan-suurlähettiläs Stanisław Kot ja Puolan sotilasoperaation päällikkö Neuvostoliitossa kenraali Zygmunt Szyszko-Bohusz). Sikorski –Mayski-sopimus oli Neuvostoliiton ja Puolan välinen sopimus, joka allekirjoitettiin Lontoossa 30. heinäkuuta 1941. Sen nimi on otettu sen kahdelta merkittävimmältä allekirjoittajalta: Puolan pääministeriltä, Władysław Sikorski ja Neuvostoliiton Yhdistyneen kuningaskunnan suurlähettiläs Ivan Mayski.
ellauri282.html on line 235: Operaatio Barbarossan käynnistämisen ja Sikorskin ja Maiskyn välisen sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen Neuvostoliitto vapautti Andersin tavoitteenaan muodostaa Puolan armeija taistelemaan saksalaisia vastaan puna-armeijan rinnalla. Stalin suostui julistamaan kaikki aiemmat Natsi-Saksan kanssa tekemänsä sopimukset mitättömiksi, mitätöimään syyskuussa 1939 tehdyn Puolan jaon ja vapauttamaan kymmeniä tuhansia Neuvostoliiton leireillä pidettyjä puolalaisia sotavankeja. Puolan pakolaishallituksen ja Stalinin välisen sopimuksen mukaisesti neuvostoliittolaiset myönsivät "armahduksen" monille Puolan kansalaisille 12. elokuuta 1941, joista 40 000 miehen armeija (Anders and what Army, joka tunnettiin myöhemmin nimellä Puolan Isse Immu Corps) muodostettiin kenraali Władysław Andersin johdolla. Tuhansien muiden puolalaisten upseerien olinpaikka kuitenkin pysyi tuntemattomana vielä kaksi vuotta ja hiersi voimakkaasti Puolan ja Neuvostoliiton suhteita. Upseerit oli joutuneet hävyxiin Katyn toimissa tai sitten hilpasseet Mantshuriaan, Josif ei osannut jezulleen sanoa.
ellauri282.html on line 237: Jatkuva kitka neuvostoliittolaisten kanssa poliittisista kysymyksistä sekä aseiden, kapiaisten, ruuan ja vaatteiden puutteesta johti lopulta Andersin miesten – Andersin armeijan – sekä huomattavan Neuvostoliittoon karkotettujen puolalaisten siviilien joukon "evakuoimiseen" sähläämästä Puolassa. Neuvostoliiton miehittämästä Puolasta kuskattiin epäluotettavia polakkeja läjäpäin Persian käytävän kautta Iraniin, Irakiin ja lopulta Palestiinaan. Evakuointi, joka tapahtui maaliskuussa 1942, perustui brittiläis-neuvostoliittolais-puolalaiseen yhteisymmärrykseen. Mukana olleet sotilaat evakuoitiin Neuvostoliitosta, ja he matkasivat Iranin kautta brittiläiseen Palestiinaan, missä he kulkivat brittien komennossa. Täällä Anders muodosti ja johti Puolan märsäkaarsia, samalla kun hän jatkoi kiihotusta Neuvostoliitossa edelleen olevien Puolan kansalaisten vapauttamiseksi. Kun Andersin armeija pääsi Palestiinaan, 3000 sen ca. 4000 juutalaisesta mokkerista lähti lippahivoon. Armeijan maskotti Wojtek-karhu ei karannut.
ellauri282.html on line 246: Varsovan kansannousu oli jo toinen kansannousu aikana 1. elokuuta – 2. lokakuuta 1944. Edellinen kansannousu Varsovan Ghetossa oli tukahdutettu kolmessa viikossa vuonna 1943. Varsovan kansannousussa vastarintajoukot yrittivät ehtiä vapauttamaan Puolan pääkaupungin Varsovan saksalaismiehityksestä ja asettaa itsenäisen hallituksen ennen Neuvostoliiton puna-armeijan saapumista. Puna-armeija oli taisteluiden alkaessa jo Veiksel-joen toisella puolella, hyvin lähellä Varsovaa. 50 000 hengen puolalaisarmeija (joista 23 000 aseistettuja ja taisteluun soveltuvia) menestyi aluksi hyvin ja valtasi suuria osia kaupungista. Tilanne kuitenkin muuttui, kun puna-armeija ei ylittänytkään Veiksel-jokea eikä tullut millään muotoa vastarintaliikkeen avuksi. Tyhmiä polakkeja vedettiin taas kerran nenästä, niinkuin Ribbentroppin aikana. Puolalaiset on hölmöjä (KÄÄNNÄ). Puolalaiset jäivät lopulta alakynteen, kun paikalle lähetettiin runsaasti SS-joukkoja ja he joutuivat hajalleen toisistaan. Vastarintaa kesti 63 päivää ja se päättyi 2. lokakuuta 1944, jolloin saksalaiset tukahduttivat kansannousun. Sitä seuraavina kolmena kuukautena saksalaiset käytännössä hävittivät kaupungin maan tasalle. Vasta 17. tammikuuta 1945 puna-armeija ylitti Veiksel-joen ja valtasi Varsovan tai mitä siitä oli jäänyt jälelle.
ellauri283.html on line 515: 1990-luvun alussa poliittinen vastarinta Malissa järjestäytyi. Samaan aikaan maan pohjoisosissa syttyi entinen konflikti, kun kuivuutta paenneet tuaregit palasivat Libyasta ja Algeriasta. Paikallinen väestö vastusti tulijoita asein. Traorén hallinto julisti maahan poikkeustilan ja kukisti tuaregien liikehdinnän kovaotteisesti. Neuvostoliiton hajoaminen vuonna 1991 johti tuaregien kesken laajoihin mielenosoituksiin.
ellauri284.html on line 47: Niin sotakin. WW1 piti olla sota joka lopettaa kaikki sodat. WW2 alkoi 1 sukupolvi myöhemmin. Sen jälkeen ydinpelotteen piti lopettaa kaikki sodat. Neuvostoliiton lyttäyxen piti olla end of history. Nyt on WW3 huulilla siitä huolimatta, 3 sukupolvea myöhemmin. Britit aikoo kasvattaa ydinarsenaalia.
ellauri286.html on line 103: Se, että Viron miehityksestä ja neuvostoelämän realiteeteista liikkui paljon totuutena pidettyjä valheita, oli tavallista arkea. Olin kasvanut maailmassa, jossa miehittäjä oli päässyt kirjoittamaan Viron historian mieleisekseen ja neuvostopropagandan jäljet ulottuivat myös Neuvostoliiton rajojen ulkopuolelle.
ellauri286.html on line 133: Neuvostoaikana Suomi oli Neuvostoliiton näyteikkuna: maa, jonka avulla voitiin osoittaa, että Neuvostoliitto kykenee elämään rauhallista rinnakkaiseloa itsenäisen naapurinsa kanssa. Tosielämässä suomalaisiin koulukirjoihin vaadittiin Moskovan hyväksyntä ja Moskova vaikutti myös siihen, millaisia kirjoja meillä oli saatavilla. Se vaikutti siihen, millaisia kirjoja kirjastoissa oli. Se vaikutti siihen, millaista tietoa meillä oli saatavilla ja millaista tietoa meitä rohkaistiin hankkimaan.
ellauri286.html on line 136: Välirauhan aikana marraskuussa 1940 Suomen hallitus kielsi Neuvostoliiton painostuksesta talvisotaa käsittelevän kirjallisuuden julkaisemisen. Lokakuun lopussa Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatšeslav Molotov esitti Suomen Moskovan-lähettiläälle J. K. Paasikivelle voimakkaan paheksuntansa siitä, että Suomessa oli ilmestynyt talvisodan päätyttyä suuri määrä kirjallisuutta, joiden Molotov katsoi sisältävän kiihotusta ja vihan lietsontaa Neuvostoliittoa vastaan, ja tämän jälkeen oikeusministeriö määräsi takavarikoitaviksi räikeimmiksi katsotut teokset, mm. Onttoni Miihkalin Suomussalmen sotatantereilla.
ellauri286.html on line 138: Jatkosodan jälkeen yleisistä kirjastoista poistettiin tai siirrettiin lukittuihin varastoihin liki 300 sisällöltään Neuvostoliiton vastaisiksi katsottua teosta. Entisen sisäministerin Yrjö Leinon muistelmateoksen Kommunisti sisäministerinä julkaiseminen estettiin ns. yöpakkaskriisin aikana vuonna 1958, koska sen pelättiin vahingoittavan Suomen ja Neuvostoliiton suhteita, ja teos julkaistiin vasta Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991. Viimeisimpiä tapauksia ovat olleet epäsiveellisiksi katsottujen, norjalaisen Agnar Myklen novellikokoelman Silmukka kuun sirppiin ja romaanin Laulu punaisesta rubiinista (1957) sekä yhdysvaltalaisen Henry Millerin romaanin Kravun kääntöpiiri (1962) suomennosten takavarikointi.
ellauri286.html on line 144: Koska suomettumisen ilmapiiri ei tarkoittanut miehitystä, vaan pikemminkin poliittista nuorallatanssia ja hämärän maastoa, jossa roolit ovat epäselvät, Suomi ei ryhtynyt Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen poistamaan tietoisesti suomettumista eikä selkeää pesäeroa tehty.
ellauri286.html on line 152: Ja yhtä luonnollista oli se, että kun näistä asioista puhuttiin eufemismein, niistä puhuttiin vain luotettavassa seurassa ja mielellään ulkoilmassa. Kun kirjoitettiin kirjeitä, todelliset merkitykset punottiin rivien väleihin ja toisinaan käytettiin salakieltä. KGB:n silmät ja korvat olivat kaikkialla, myös Suomessa, sillä suuren isänmaan jättäneitä ulkovirolaisia seurattiin ankarasti myös Neuvostoliiton rajojen ulkopuolella. Ja syystäkin! Heti alkoivat vehkeillä. Panivat tupeen päähän ja kirjoittivat propagandakirjoja.
ellauri286.html on line 161: Lukemani kirjat ja näkemäni elokuvat eivät käsitelleet Viron lähihistoriaa tai Neuvostoliittoa niin, että olisin tunnistanut itse kokemani Neuvostoliiton, siis samalla lailla kuin Amerikan mainstream-ohjelmistosta tunnistaa todellisen USA:n. Tunnistettava Viron lähihistoria siirtyi tuolloin sukupolvelta toisella oraalisen tradition kautta, ei kirjoitetun. Se siirtyi rivien välien kautta.
ellauri286.html on line 208: Kyseessä oli ensimmäinen kansallinen selkkaus Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen, jossa Venäjän harjoitti valtapolitiikkaansa rajojensa ulkopuolella ja pyrki vaikuttamaan itsenäisen maan asioihin rivoilla nukeilla.
ellauri286.html on line 223: Lev Semjonovitš Rubinštein (ven. Лeв Семёнович Рубинштейн; s. 19. helmikuuta 1947 Moskova, Neuvostoliitto) on venäläinen runoilija, koulutukseltaan pyllykielitieteilijä. Rubinštein työskenteli kirjastonhoitajana ja kuului 1970-luvulla Neuvostoliiton underground-runoilijoihin. Hän on työskentellyt Helsingin yliopistossa venäläisen kirjallisuuden tutkijatohtorina. Rubinštein oli moskovalaisen konseptualismin perustajia ja suuntauksen tärkeimpiä edustajia yhdessä runoilija Dmitri Prigovin (1940–2007) kanssa. Rubinšteinin teksti on suuri huijaus, joka hämmentää lukijaa, sanoo kriitikko Tomi Huttunen. Valokuva-albumi muuttuu korttipakan edetessä vuorovaikutuspeliksi.
ellauri286.html on line 244: Venäjä on pyrkinyt jatkuvasti todentamaan, että itsenäisyyden aika Baltian maissa oli “anomalia” verrattuna siihen, mikä Venäjän mielestä on Baltian maiden normaali tila ja normaali tila on Venäjän mielestä se, että Baltian maat ovat Venäjän tai Neuvostoliiton vallan alla.
ellauri286.html on line 292: Suomen tietotoimisto STT on alkanut kouluttaa toimittajia propagandakampanjoita silmällä pitäen. Vaikka Suomessa propaganda ja lukutaito rapistui Neuvostoliiton romahtamisen myötä,
ellauri286.html on line 303: Vironkielisten painotuotteiden vieminen Neuvostoliiton ulkopuolelle oli tarkasti säänneltyä, joten lehdellä oli merkitystä jo siksi, että vironkieliset kaipasivat vironkielisiä lehtiä.
ellauri286.html on line 309: Kodumaa-lehden aikaan Neuvostoliitto ei kuitenkaan kyennyt tavoittamaan medioillaan yhtä suuria yleisömääriä maansa rajojen ulkopuolella kuin Venäjä nykyään, ja se on yksi merkittävä ero, kun vertaillaan keskenään Neuvostoliiton ja Venäjän harjoittamaa psykologista vaikuttamista. Tässäkin osoittaa kapitalismi etevämmyytensä!
ellauri286.html on line 377: Teoxia: Sota vai rauha: kirjoituxia lännestä. Šiškiniä on verrattu muiden muassa Orhan Pamukiin ja J. M. Coetzeehen. Vuodesta 1995 Šiškin on asunut Sveitsissä. Hän kirjoittaa myös saksaksi. Vuonna 1995 Shishkin muutti Sveitsiin perhesyistä. Hän työskenteli Zürichissä maahanmuuttoministeriössä ja erityisesti pakolaisten parissa venäjän ja saksan kääntäjänä. Hän on naimisissa kääntäjänsä kanssa (Zhenjya, kuvassa). Hänellä on Sveitsin kansalaisuus. Sen vaimo Zhenya pitelee sen päätä ettei se käänny enempää vasemmalle. Zhenya on sen kääntäjä. Vähän väliä käydään kääntymässä USA:ssa propagandaretkillä Harrimanin kustannuxella. W Averell Harriman, better known as Averell (Pää kiinni, Averell! Anna sen sytytyslangan olla, Averell!) Rautatieparoni E. H. Harrimanin poika, Harriman toimi Neuvostoliiton suurlähettiläänä ja osallistui suuriin toisen maailmansodan konferensseihin. Isänsä rahoilla hän perusti WA Harriman & Co -pankkitoiminnan vuonna 1922. Harrimanilla oli 3 erittäinkin lukratiivista avioliittoa. Harriman veti naruja, jotta hänen tyttärensä Kathleen voisi seurata häntä Neuvostoliittoon palvelemaan hänen avustajanaan. Kaksi kolmasosaa Yhdysvaltojen viereisen talven trumpetistijoutsenista viettää kauden Harriman State Parkissa.
ellauri288.html on line 92: Neuvostoliiton romahdettua Suomi olisi voinut liittyä Naton jäseneksi samaan aikaan kuin Viro emmekä olisi tällä hetkellä samassa asemassa kuin Ukraina: Pyrimme olemaan osa länttä, mutta meillä ei ole lännen turvatakuita. Jos Venäjä hermostuu asettamistamme talouspakotteista ja uhkatekijöistä ja puolustautuu hyökkäämällä, olemme suojattomia, oman puolustuksemme varassa. Ihan kuin talvisodan aikaan. (2015)
ellauri288.html on line 194: Länsimainen vaihtoehtoinen käsitys totuudesta (amerikkalaisten kehittämä pragmaattinen totuusmääritelmä) ei ole itsestäänselvyys maassa, jossa valtio on adoptoinut neuvostokäsitykset faktoista. Marxismi-leninismin opit eivät tunnustaneet objektiivista tai absoluuttista totuutta. Roskaa, kylläpäs tunnustivat, nimittäin historiallisen materialismin totuuden. Kirjaimellisesti kaikki tiesivät, etteivät Neuvostoliiton vaalit olleet vapaita. Siitä huolimatta vaalituloksiin suhtauduttiin kuin ne olisivat faktoja. Faktoja ne olivatkin. Ehdokasasettelu jo takasi että proletariaatin diktatuuri säilyisi. Ei siitä ollut mitään väärinkäsityxiä.
ellauri288.html on line 274: ”Sofi Oksasen häiritsevä, mukaansatempaava romaani Purge. ..on järkytys. Vuonna 1992 sijoittuva Purge sijoittuu vuodelle 1992, kun Berliinin muurin purkamisen turmeltumaton iloinen optimismi on vain kolme vuotta, ja Purge jatkaa sumutusta osoittaakseen, kuinka vuosikymmeniä kestänyt mustamaalaus vääntää entisen Neuvostoliiton ihanneyhteiskunnasta rikollisuuden ja julmuuden leimaaman yhteiskunnan. Oksanen käsittelee tätä laajempaa teemaa tiukassa, epäsovinnaisessa rikosromaanissa, jota välittävät kauhistuttavat hiljaisuudet, häpeälliset paljastukset ja vastenmieliset läheisyydet (mm. runkun popsinta). Korvaamalla historian fiktiolla (kuin veroilmoituxessa henkilökohtaisella tasolla), Oksanen… tekee pelkän selviytymisen kustannukset sairaan käsin kosketeltavaksi… Sekä noirin että satujen herättäminen Purgessa on koukuttavaa luettavaa.” NPR, Yhdysvallat
ellauri288.html on line 340: Tuhannet lukijat eri puolilta maailmaa ovat lukeneet tämän vahvan ja koskettavan romaanin ja rakastaneet sitä. Sofi Oksanen näyttää meille paremmin kuin mikään dokumentti tai tv-ohjelma Neuvostoliiton totalitarismin kauhut, joiden keskiössä on esimerkiksi ihmiskauppa. El Diario, Espanja
ellauri288.html on line 411: Hänen äitinsä oli virolainen "tanssija" ja isänsä Jerry Bonifacy Edward Kaplinski, puolalainen Tarton yliopiston filologian professori, jonka Neuvostoliiton joukot pidättivät ja kuoli nälkään Neuvostoliiton työleirillä vuonna 1945. Hänen isosetänsä oli puolalainen taidemaalari ja poliittinen aktivisti Leon Kapliński.
ellauri288.html on line 457: Kaplinski opiskeli hyödytöntä kielitiedettä Tarton yliopistossa ja työskenteli kielentutkijana, sosiologina, ekologina ja toimittajana. Hänellä oli merkittävä osa neuvostomiehityksen vastaisessa kansalaisliikkeessä 1980-luvulla. Neuvostoliiton romahduksen jälkeen eli Viron uudelleenitsenäistymisen alkuvuosina 1992–1995 Kaplinski oli Viron parlamentin Riigikogun jäsen.
ellauri297.html on line 510: Mauno Pekkala (27. tammikuuta 1890 Sysmä (!) – 30. kesäkuuta 1952 Helsinki) oli suomalainen Metsähallituksen pääjohtaja ja vasemmistolainen poliitikko. Hän oli ainoa Suomen Kansan Demokraattista Liittoa (SKDL) edustanut Suomen pääministeri. Hän vastusti voimakkaasti jatkosotaa edeltänyttä armeijan liikekannellepanoa. Pekkala varoitti Helsingissä Neuvostoliiton tiedustelupäällikkönä toiminutta Jelisei Jelisejeviä Saksan hyökkäyksestä ja Suomen osallistumisesta siihen. Pekkala luovutti Jelisejeville tiedot presidentti Risto Rytin hallitukselle 31. toukokuuta 1941 esittämästä tilannekatsauksesta. Josif Stalin ei kuitenkaan uskonut Jelisejevin hänelle välittämiä tietoja tai pitänyt saksalaisten aiheuttamaa uhkaa tarpeeksi vakavana eikä siksi ryhtynyt tarvittaviin toimiin hyökkäyksen varalta.
ellauri297.html on line 514: Vuosien 1946-48 pääministeri Mauno Pekkala (1890-1952), joka myös edusti SKDL:ää, pakeni paineita viinan juontiin. Kekkonen joi kuin sieni ja Paasikivi vielä enemmän. Se sujuvoitti ryssän kanssa kommunikointia. Kaikki eivät venäläisten kelkassa pysyneet, esimerkiksi sisäministeri Yrjö Leino, pääministeri Mauno Pekkala ja ulkoministeri Väinö Leskinen . Surullisin esimerkki oli Ahti Karjalainen , joka katoili, sulkeutui ulkomaanmatkoilla hotelliin juomaan ja esiintyi julkisesti usein tukevassa humalassa. Pekkalan epäsäännölliset juontitavat ja niin sanottu häilyväisyys herättivät kritiikkiä. Paheksuntaa on herättänyt erityisesti se, että Pariisin rauhanneuvotteluissa hän oli puoluetoveriensa neuvosta antanut Suomen valtuuskunnan puheen etukäteen Molotovin tarkastettavaksi, ja siitä jouduttiin poistamaan aluepalautustoiveisiin viitanneet kohdat. Hän vältteli muulloinkin Neuvostoliiton edustajien ärsyttämistä.
ellauri297.html on line 521: Pariisin rauhansopimuksen rinnalla YYA-sopimus määritteli Suomen kansainvälisen aseman vuosikymmeniksi eteenpäin. Kun Marshall-avun torjuminen yhtäältä voitiin tulkita tietynlaiseksi tunnustukseksi Neuvostoliiton etupiiriin kuulumisesta, ”Paasikiven diktaattina” muotoutunut pakti veti selkeät rajat tälle asetelmalle. Vaikka monille sopimusta vastustaneille asian ymmärtäminen tuottikin vaikeuksia, Suomen asema omalajisena ”sui generis” -maana idän ja lännen välissä alkoi todellisuudessa vakiintua.
ellauri297.html on line 523: Suomalaisen yhteiskunnan ja ennen muuta sosiaalidemokraattien lujuus, armeijan vankkumaton lojaalisuus, Neuvostoliiton pidättyvyys ja sen kanssa ulkopoliittisen linjaratkaisun löytäneen Paasikiven sisäpoliittinen päättäväisyys olivat kaikki yhdessä sulkeneet kommunisteilta tien valtaan. Kuka tai mikähän estää tällä kertaa Suomessa anglosaxilaisen rahavallan oligarkian?
ellauri297.html on line 557: Ovatko lakukepit laiskoja vaiko vaan laihoja ja aneemisia? Onko niillä eri aikakäsitys? Mihin perustui Saxan talousihme ja Neuvostoliiton sähköistäminen? Omanvoitonpyyntiin, ahkeruuteen, orjatyöhönkö vai terroriin? Sanoppa se.
ellauri300.html on line 47: Todennäköisesti nuo yleiset hocus pocus - jongleeraavat sanat eivät ole mitään muuta kuin hoc est corpuksen turmelusta, joka auttaa Rooman kirkon pappeja naurettavalla tavalla heidän transsubstantiaatiotempussaan. Alankomaissa sanoihin Hocus pocus liittyy yleensä lisäsanat pilatus pas. Skandinaviassa tavallisesti filiokus, joka on turmeltunu not termistä filioque. Variantti filipokus on yleinen Venäjällä, joka on pääasiassa itäinen ortodoksinen kansakunta, sekä eräissä muissa Neuvostoliiton jälkeisissä valtioissa. Hemmetti nää jenkit on eri epeleitä. Hissun kissun Hissun kissun.
ellauri300.html on line 98: Demyan Bedny tai Jefim Aleksejevitš Pridvorov, (s. 13. huhtikuuta [1. huhtikuuta, vanha tyyli], 1883, Gubovka, Ukraina, Venäjän valtakunta – kuoli 25. toukokuuta 1945, Barvikha, lähellä Moskovaa), Neuvostoliiton runoilija, joka tunnetaan molemmista jakeistaan, jotka ylistävät vuoden 1917 vallankumousta ja hänen satiirisia tarujaan. Suurruhtinan luonnollinen poika Pridvorov alkoi osallistua sosialistiseen lehdistöön ennen vallankumousta ja otti käyttöön nimen Demyan Bedny ("Demyan the Poor"). Vuonna 1912 hänen satiirinsa alkoivat ilmestyä. Hänen tyylinsä sai vaikutteita 1800-luvun venäläisestä fabulistista Ivan Krylovista. Vuosina 1917-1930 Bednyn limerickit olivat erittäin suosittuja suuren yleisön keskuudessa, ja Lenin itse, vaikka pani merkille niiden karkeuden, ylisti niiden propaganda-arvoa.
ellauri308.html on line 164: vihdoin mahdolliseksi jättää Neuvostoliiton taakseen, ja hän palasi Suomeen
ellauri308.html on line 190: asemansa Neuvostoliiton korkeimmassa johdossa. Sellainen ketku oli
ellauri308.html on line 269: Otto Wilhelm (Ville tai Wille, O. W.) Kuusinen (Neuvostoliitossa ven. Отто Вильгельмович Куусинен, Otto Vilgelmovitš Kuusinen, 4. lokakuuta 1881 Laukaa – 17. toukokuuta 1964 Moskova) oli suomalainen poliitikko, joka loi suuren osan urastaan Neuvostoliitossa. Kuusinen oli Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen puheenjohtaja vuosina 1911–1913, Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) pitkäaikainen johtohenkilö ja Terijoen hallituksen (1939–1940) johtaja. Kuusinen kuului myös Kommunistisen internationaalin ja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen korkeimpaan johtoon ja on korkeimmalle politiikassa noussut suomalainen, kun Max Jakobsonia ei valittu Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeriksi vuonna 1971. Kuusinen palkittiin Leninin kunniamerkillä viidesti.
ellauri308.html on line 317: Harva julkisuuden henkilö ja poliitikko on kyennyt yhtä suvereenisti itse säätelemään omaa jälkikuvaansa ja elämäntyönsä vaiheita, kuin Arvo P Tuominen. Tähän on selvä syynsä: hänen toimintansa suljetun totalitaarisen Neuvostoliiton Kommunistisessa puolueessa, josta lähes kaikki lähitoverit ja muut muistamaan kyenneet oli teloitettu pois. Niinpä Tuominen osin onnekkaana: Tukholman komennus (jota hän pystyi venyttämään alun perin aiottua pidemmäksi) ja paluu Suomeen pelastivat hänet kohtalotoverien tieltä.
ellauri308.html on line 336: Tuominen oli nähnyt ja kokenut tarpeekseen siitä, mihin kommunismi johtaa. Sotien jälkeen Tuominen asui pitkän aikaa Tukholmassa, sillä Suomessa hänen henkensä olisi ollut vaarassa. Tuominen jatkoi kirjailijan uraansa sekä toimi samalla sanomalehtimiehenä. Suomen olojen tasaannuttua Tuominen muutti takaisin Suomeen ja toimi mm. ansiokkaasti Demarien sisäisten riitojen sovittelijana. Tuominen kuoli vuonna 1981 Tampereella, mutta kuollessaan hän oli ”puhdas sosiaalidemokraatti.” Vi är alla kommunister när vi dör. Epäilen, että Poika Tuominen pelasi kaksilla korteilla kuolemaansa saakka. Juu kyllä se pelasi koko aika kaksilla korteilla, vaikkei kovin kaksisilla. Hänen mainitaan murhanneen kaikki Neuvostoliiton suomalaiset kommunistit O.W.Kuusisen kanssa.
ellauri308.html on line 475: Radek palasi Neuvosto-Venäjälle 1920 ja hänestä tuli Kominternin sihteeri, mutta Leninin kuoleman jälkeen menetti asemansa NKP:n keskuskomiteassa ja hänet erotettiin puolueesta muun vasemmisto-opposition mukana 1927. Radek kuitenkin hyväksyttiin takaisin vuonna 1930 ja hän auttoi Neuvostoliiton vuoden 1936 perustuslain valmistelutyössä. Stalinin vainojen aikana hänet vangittiin ja tuomittiin vuoden 1937 näytösoikeudenkäynnissä kuudentoista muun johtajan kanssa vankeuteen. Hän kuoli vankeudessa ylä-Uralilla vuonna 1939, vaikka vielä 1950-luvulla hänen väitettiin olevan elossa.
ellauri308.html on line 534: Syyskuussa 1932 raportti, jossa kerrottiin Bednyn irstailevasta elämästä Neuvostoliiton kommunistisen puolueen politbyrookokouksen aikana , sai Stalinin päättämään häädön Bednylle Kremlin asunnosta.
ellauri308.html on line 535: Hänet siirrettiin Rozhdestvensky Boulevardille, jota hän kutsui nimellä rotan navetta. Hän kertoi runoilija Osip Mandelstamille, että hänet oli ilmiantanut sihteeri, joka oli kuullut hänen valittavan, että Stalin jätti likaisia sormenjälkiä Bednyn yksityisestä kirjastosta lainattuihin kirjoihin. Mutta näyttää siltä, että Bednyn todellinen moka oli se, että hänen kirjoituksensa kritisoivat Venäjän imperialistista menneisyyttä, kun taas Stalin, vaikka hän ei ollutkaan [etninen] venäläinen, "tajusi kuitenkin Venäjän nationalismin olevan liima, joka piti Neuvostoliiton koossa." Lipevästä pyllynnuolennasta huolimatta Bednyltä poistettiin vuonna 1938 jäsenyys kommunistisessa puolueessa ja Neuvostoliiton kirjailijaliitossa, ja vuonna 1941 Stalin huomautti Georgi Dimitroville : "Demyan Bednyn koottujen 10 runo-osaa eivät ole yhden Majakovskin runon arvoisia."
ellauri308.html on line 537: Bedny kuitenkin sai ahkerasti lipomalla hitaasti takaisin Stalinin suosion toisen maailmansodan aikana. Bednyn runo Neuvostoliiton voiton muistoksi julkaistiin Pravdassa 3. toukokuuta 1945. Hän kuoli kaksi viikkoa myöhemmin, 19. toukokuuta. Bednyn komeasta vaimosta ei löydy kummostakaan kuvaa eikä strategisia mittoja.
ellauri308.html on line 543: Amerikkavastaisuus on ollut Venäjällä jo pitkään, aina bolshevikkien vallankumouksesta vuonna 1917. Suhteet jäivät vuoteen 1933 asti, jolloin Yhdysvaltain presidentti Franklin Roosevelt päätti solmia diplomaattisuhteet Neuvostoliiton kanssa. Yhdysvallat ja Neuvostoliitto olivat vastentahtoisesti liittolaisia toisessa maailmansodassa, mutta sodan päätyttyä Yhdysvallat vastusti Neuvostoliiton sotilaallista menestystä ja Itä-Euroopan herruutta. Kun jännitteet kasvoivat kylmäksi sodaksi , suhteet muuttuivat vihamielisiksi ja suuria sotasuunnitelmia tehtiin, mutta suoraa sotaa ei valitettavasti tapahtunut. Nyt asia on Krimillä korjaantumassa.
ellauri308.html on line 546: Valtioiden väliset jännitteet lieventyivät hetkellisesti 1970 - luvulla huonon pidätyksen vuoksi, mutta suhteet huononivat jälleen 1980-luvun alussa Neuvostoliiton hyökkäyksen myötä Afganistaniin. Vuoteen 1989 mennessä kommunistiset hallitukset Itä-Euroopan Neuvostoliiton satelliittivaltioissa kukistettiin, ja vuonna 1991 itse Neuvostoliitto hajotettiin, mikä johti lyhyeen yhteistyön aikakauteen Yhdysvaltojen ja vastamuodostetun Venäjän federaation välillä, jonka jälkeen länsivallat aloittivat mahtavat valloitussodat Keski-Aasiassa. 2000-luvun tultua suhteet muuttuivat vähitellen vihamielisiksi, ja tilanne pysyy samana tätä neuvostovihamielistä artikkelia kirjoitettaessa. Tästä suolloxesta ei amerikkalaisen lisäxi ole kuin ukrainalainen versio.
ellauri308.html on line 563: Neuvostoliiton ulkoministeriö ilmoitti hänelle virallisesti, että hänen Neuvostoliiton passinsa, joka myönnettiin hänelle alun perin vuonna 1950, 16-vuotiaana, oli myönnetty erehdyksessä ja että hän ei itse asiassa ollut Neuvostoliiton kansalainen. Poznerin suureksi huviksi tämä mitätöi muun muassa hänen jäsenyytensä NKP:ssa, hänen avioliittonsa ja avioeronsa, oleskelulupansa (propiska), jänixen passinsa ja hänen arvonsa reservin luutnanttina.
ellauri308.html on line 567: Hän arvostaa Naton laajentumista Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, kylmän sodan jälkeistä strategiaa ja sitä seuranneen huomion puutetta erityisiin Venäjän diplomaattisiin avauksiin Vladimir Putinin puolelta.
ellauri308.html on line 571: Vladimir Alexandrovits Pozner Sr. oli ryssämamu jenkeissä.Toisen maailmansodan aikana hän vakoili Neuvostoliiton tiedustelupalveluja ollessaan Yhdysvaltain hallituksen palveluksessa. Pozner syntyi Pietarissa. Hänen perheensä pakeni Neuvosto-Venäjältä bolshevikkivallankumouksen jälkeen, ja Vladimir Poznerista tuli kommunistien kannattaja asuessaan Euroopassa. Vladimir Pozner perheineen muutti Itä-Berliiniin ja myöhemmin Moskovaan 1950 -luvun alussa. Siellä hän työskenteli vanhempana ääni-insinöörinä Neuvostoliiton elokuvateollisuudessa. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1968 ja sai sydänkohtauksen vuonna 1969. Pozner kuoli 31. heinäkuuta 1975 lennon aikana Pariisista Moskovaan.
ellauri308.html on line 631: ( venäjä : безродный космополит ) Venäjä ja Ukraina juutalaiset Neuvostoliiton epiteetti syytöksenä täydellisestä uskollisuuden puutteesta Neuvostoliittoa kohtaan.
ellauri308.html on line 720: Arvo "Poika" Tuominen todistaa että Stalinin kanava ja muut Neuvostoliiton suurtyöt tehtiin vankityövoimalla. Kulakeista, intelligentsijasta ja muista luokkavihollisista tehtiin työn orjia, jotka eivät koskaan sorron yöstä nousseet, se oli viime ponnistus. Sellaista oli Stalinin Neuvostoliitossa.
ellauri308.html on line 739: Kansallisteatteri esitti syksyllä 1948 Jean-Paul Sartren näytelmää Likaiset kädet, jossa pääosanäyttelijä Aku Ankka oli naamioitu Staliniksi. Näytelmän kritiikit olivat muuten myönteisiä, mutta Työkansan Sanomissa 12. lokakuuta 1948 julkaistussa Äikiän kirjoituksessa ”Kansallisteatterin tökerö teko” syytettiin teatteria Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden vahingoittamisesta. Koska Äikiän artikkeleita luettiin Neuvostoliitossa, se herätti siellä huomiota, minkä seurauksena Neuvostoliitto lähetti nootin Suomen ulkoministerille ja näytelmän esitykset loppuivat.
ellauri310.html on line 682: T-55 on yksi maailman eniten valmistettuja ja pitkäikäisimpiä taistelupanssarivaunuja, jota on valmistettu Neuvostoliiton lisäksi myös Puolassa, Tšekkoslovakiassa ja Kiinassa. Osa valtavasta painosta selittyy edessä olevalla lähes 50 senttimetrin panssaroinnilla ja sivuillakin on kahdeksan sentin panssarointi. T-55 ei ole uintikykyinen, mutta kaksimetrinen snorkkeli kytkettynä ja luukut suljettuna sillä voi tilapäisesti ajaa melko syvälläkin vedessä.
ellauri311.html on line 518: Ukrainan nälänhädän, Neuvostoliiton romahtamisen vuonna 1991 ja ensimmäisen
ellauri313.html on line 246: uudelleen lähitulevaisuudessa. Äiti näet palasi Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen
ellauri313.html on line 404: Henkiset ja kulttuuriset erot voivat silti aiheuttaa ongelmia parisuhteessa. Kyllä, Ukraina etenee kohti Moskovaa, ja sen jälkeen Natoa ja yhdentymistä Euroopan unioniin. Kuitenkin henkisesti kaikki maan asukkaat eivät ole onnistuneet pääsemään eroon Neuvostoliiton jälkeisille maille tyypillisistä piirteistä. Jos aiot seurustella ukrainalaisen naisen kanssa, olet kiistatta vuorovaikutuksessa hänen isovenäläisten sukulaistensa kanssa. Joten odota kohtaavanne kulttuurieroja!
ellauri315.html on line 228: Saksan tunkeutuminen Kurskin kaikkein pyhimpään ja Neuvostoliiton vastahyökkäys pohjoisella sektorilla alempana tehdyn hyökkäyksen aikana.
ellauri315.html on line 230: Kurskin taistelu oli tosiaan toisen maailmansodan itärintaman laajamittaisin taistelu Saksan ja Neuvostoliiton joukkojen välillä lähellä Kurskia Lounais-Venäjällä loppukesällä 1943; siitä tuli lopulta historian suurin panssarivaunutaistelu ja se johti Neuvostoliiton voittoon. Jotkut pitävät sitä eurooppalaisen sotateatterin käännekohtana useita kuukausia aikaisemman Stalingradin taistelun sijasta.
ellauri315.html on line 265: Pietarin Neuvostoliiton jäsenmäärä kasvoi 3000–4000 jäseneksi, ja heidän kokouksensa saattoivat hukkua loppumattomien puheiden hämärään. Keväällä 1917 Petrogradin Neuvoston toimeenpaneva komitea eli Ispolkom muodosti itse nimittämän komitean, jossa oli (lopulta) kolme jäsentä kummastakin osapuolesta. edustettuna Neuvostoliitossa. Kerenskystä tuli yksi sosiaalisen vallankumouksellisen puolueen (SR:n) jäsenistä.
ellauri315.html on line 267: Helmikuun 1917 vallankumouksen jälkeen hän liittyi äskettäin muodostettuun väliaikaiseen hallitukseen ensin oikeusministeriksi, sitten sotaministeriksi ja heinäkuun jälkeen hallituksen toiseksi ministeri-puheenjohtajaksi. Hän oli sosialistisen vallankumouspuolueen sosialidemokraattisen Trudovik- ryhmän johtaja. Kerenski oli myös Petrogradin Neuvostoliiton varapuheenjohtaja, asema, jolla oli huomattava määrä valtaa. Saska vannoi ministerinä, ettei koskaan loukkaa demokraattisia arvoja, ja päätti puheensa sanoilla "En voi elää ilman muita apinoita. Kun alat epäillä minua, tapa minut." Valtava enemmistö (työläiset ja sotilaat) antoi ajatuxelle suuret suosionosoitukset, ja Kerenskystä tuli nyt ensimmäinen ja ainoa joka osallistuivat sekä väliaikaiseen hallitukseen että Ispolkomiin. Ispolkomin ja väliaikaisen hallituksen välisenä linkkinä melko kunnianhimoinen Kerenski hyötyi tästä asemasta. Kerenskystä tuli väliaikaisen hallituksen pääministeri, ja hänen toimikautensa kului ensimmäiseen maailmansotaan. Sodan massiivisesta vastustuksesta huolimatta Kerensky päätti jatkaa Venäjän osallistuminen. Hänen hallituksensa torjui sodanvastaisen mielipiteen ja erimielisyyden vuonna 1917, mikä teki hänen hallinnostaan entistä epäsuositumman.Kerenski lähti rintamalle ja vieraili divisioonassa toisensa jälkeen kehottaen miehiä suorittamaan velvollisuutensa. Hänen puheensa olivat tällä hetkellä vaikuttavia ja vakuuttavia, mutta niillä ei ollut juurikaan pysyvää vaikutusta.
ellauri315.html on line 326: Peter Kenez (syntynyt nimellä Péter Kenéz vuonna 1937) on Venäjän ja Itä-Euroopan historiaan ja politiikkaan erikoistunut historian väärentäjä. Peter Kenez syntyi ja kasvoi Pesterzsébetissä, Budapestissa, Unkarin kuningaskunnassa. Hänet pidätettiin maaliskuussa 1944 Margarethe-operaation jälkeen ja karkotettiin Auschwitzin keskitysleirille ja tapettiin. Ei sentään, hänen isänsä. Hänen äitinsä pakeni hänen kanssaan Budapestiin, missä he selvisivät Eichmann-Kommandon ja Nuoriristipuolueen juutalaisten vainosta. Vuoden 1956 Unkarin kansannousun jälkeen hän pakeni Yhdysvaltoihin. Hän valmistui tohtoriksi Harvardin yliopistosta neuvonantajana vanha tuttu Richard Pipes. Hän on opettanut Kalifornian yliopistossa Santa Cruzissa vuodesta 1966, missä hän on tällä hetkellä emeritusprofessori. Hän opettaa myös kursseja Neuvostoliiton elokuvasta ja monitieteistä hologrammikurssia kirjallisuuden professori Murray Baumgartenin kanssa.
ellauri315.html on line 456: Tammikuussa 2023 Ekaterina Shulmanista on tullut professori M.Narikbajevin nimessä Kazakstanin yliopistossa KAZGUU, hän opettaa yliopistossa valtiotiedettä. Kazakstan on mainio paikka tuottaa potaskaa. Ei tarvi muuttaa loputtomiin. Sehän on entistä Neuvostoliiton maaperää.
ellauri315.html on line 512: Neuvostoliiton sankarikaupunkeja Ukrainassa ovat Kiova, Odessa, Sevastopol ja Kerz. Zelensky pani 2022 potin nokkiin ja perusti prenikan jolla koristeli joukon Venäjä-Ukrainan sodan sankarikaupunkeja perään.
ellauri316.html on line 55: Venäjän Kaliningrad oli satoja vuosia saksalainen, siellähän taapersi elastaanihousuinen Immanuel Kant töihin tarkkana kuin taskunauris, kunnes Neuvostoliitto valtasi alueen vuonna 1945. Neuvostoliiton hajottua Puolan ja Liettuan välissä sijaitseva alue on ollut pelinappula Venäjän ja lännen poliittisessa pelissä.
ellauri316.html on line 328: Oikeudenkäynti eteni Neuvostoliiton uuden johtajan pääsihteeri Leonid Brežnevin aloitteesta. Brežnev neuvotteli henkilökohtaisesti Konstantin Fedinin kanssa, Neuvostoliiton kirjailijoiden liiton johtajan kanssa, jonka virallinen jäsen Sinyavski oli. Fedin, jota Sinyavsky oli arvostellut ilkeästi. eräässä esseessä, kehotti häntä tekemään varoittavan esimerkin kirjoittajista. Syyttäjä (Arkadi) väitti teoksiinsa viitaten, että Sinjaysky ja Daniel olivat tarkoituksella yrittäneet saada neuvostovaltion näyttämään korruptoituneelta ja moraalittomalta maailman näyttämöllä.
ellauri316.html on line 330: Sinyavski ja Daniel tuomittiin liittovaltion propagandasta ja feminisaatiosta. Olikohan ne kenties juutalaisia homoja? Ne julkaisi satiirisia kirjoituksia Neuvostoliiton elämästä ulkomailla salanimillä Abram Tertz ja Nikolai Arzhak. Sinyavsky ja Daniel kiistivät syyllisyytensä, mikä oli epätavallista poliittisesta syytteestä Neuvostoliitossa, mutta heidät tuomittiin silti seitsemäksi ja viideksi vuodeksi tiukan kurin työleireille. Väkivalta lopettaa vittuilun.
ellauri316.html on line 334: PEN International sekä yksittäiset kirjailijat, kuten WH Auden, William Styron ja Hannah Arendt ilmaisivat närkästyksensä. Muut, jotka vetosivat kirjoittajien vapauttamiseen, olivat Heinrich Böll, Günter Grass, Lillian Hellman, Saul Bellow, Norman Mailer, Robert Lowell, Philip Roth, Marguerite Duras ja Philip Toynbee. Sinyavskyn ja Danielin tuomion jälkeen Graham Greene pyysi epäonnistuneesti, että heidän rojaltinsa Neuvostoliitossa maksettaisiin heidän vaimoilleen. Tuolloin tuore Nobel-palkittu Mihail Šolohov kutsui kahta kirjailijaa "ihmissusiksi" ja "mustan omantunnon roistoiksi", jotka olisivat saaneet huomattavasti ankaramman rangaistuksen "ikimuistoisella 20-luvulla". Elinkautinen kommunisti Louis Aragon julkaisi huolensa julistuksessa L'Humanitéssa, ja yhdessä Jean-Paul Sartren kanssa kieltäytyi myöhemmin osallistumasta Neuvostoliiton kirjailijoiden kymmenenteen kongressiin. Kova isku diktatuurille.
ellauri316.html on line 336: Keväällä 1968 Yhdysvaltain YK-suurlähettiläs Arthur Goldberg yritti kiinnittää YK:n ihmisoikeuskomission huomion vangittujen kirjailijoiden ahdinkoon ja kuvaili oikeudenkäyntiä "törkeäksi yritykseksi antaa laillisuuden muoto perusihmisoikeuden eli hallituxille vittuilun tukahduttamiselle." Neuvostoliiton valtuuskunta, Iran ja kommunistiset maat ja Afro-Aasian blokki varmistivat tämän puheen poistamisen komission asiakirjoista.
ellauri316.html on line 338: Neuvostoliiton kirjailijaliiton jäsenten allekirjoittama kirje, joka tuli tunnetuksi "63:n kirjeenä" (myös: 62, joku jänisti) vaati kirjoittajien vapauttamista takuita vastaan ja väittivät, että oikeudenkäynti itsessään aiheutti enemmän mainehaittaa kuin kirjoittajien teokset. Allekirjoittajina olivat Korney Chukovsky, Ilja Ehrenburg, Viktor Shklovsky, Venyamin Kaverin, Bella Akhmadulina,Bulat Okudzhava ja Arseny Tarkovski plus 56 never heardia. (Tai 55.) Helmikuun 14. päivänä 1966 25 huomattavaa Neuvostoliiton intellektuellia kirjoitti avoimen kirjeen Leonid Brežneville, silloiselle pääsihteerille, pyytäen, ettei stalinismia palauteta kuntoon. Heidän joukossaan olivat akateemikot Andrei Saharov, Vitali Ginzburg, Jakov Zeldovitš, Mihail Leontovitš, Igor Tamm, Lev Artsimovitš, Pjotr Kapitsa ja Ivan Mayski, kirjailijat Konstantin Paustovsky [tästä hyypästä on muuten paasaus] ja Viktor Nekrasov, säveltäjä Dmitri Šostakovitš, näyttelijät Smoktu Innnovsky May, Oleg Yefremov ja monet muut vähemmän julkkixet. Kirjettä levitettiin laajalti samizdatissa, mutta virallinen lehdistö ei koskaan julkaissut sitä. Jotkut allekirjoittajista kärsivät seurauksista, kuten ulkomaille matkustamisen kieltämisestä ja teoksensa virallisen julkaisemisen rajoituksista.
ellauri316.html on line 340: Tältä osin Neuvostoliiton syyttäjänvirasto ja KGB asettivat syytteeseen seuraavat: Ginzburg, Galanskov, Dobrovolsky, Lashkova, Radzievsky, Kushev, Khaustov, Bukovsky, Delaunay ja Gabay. Neuvostoliiton perustuslain päivänä, 5. joulukuuta 1965, Sinyavskin ja Danielin kannattajat osoittivat mieltään Moskovan Pushkin-aukiolla vaatimalla oikeudenmukaista ja avointa oikeudenkäyntiä. Mielenosoituksen järjestäjinä olivat matemaatikko Aleksanteri Esenin-Volpin, historioitsija ja runoilija Juri Galanskov sekä opiskelija Vladimir Bukovski. Mielenosoitus tuli tunnetuksi " glasnost-miitinkinä" (митинг гласности). Brenkuxi tietysti! Miitingistä tuli vuosittainen häppening, jonka merkittäviä osallistujia oli Andrei Saharov.
ellauri316.html on line 342: Toimittaja Alexander Ginzburg pidätettiin, koska hän laati raportin Valkoisena kirjana tunnetusta oikeudenkäynnistä. Hänet tuomittiin viideksi vuodeksi tiukan kurin työleirille. Hänen oikeudenkäynnistään vuonna 1968 (Galanskov-Ginzburgin oikeudenkäynti) tuli sinänsä maamerkki Neuvostoliiton ihmisoikeusliikkeessä. Galanskov ressukka on unohdettu, kun se oli pesunkestävä ryssä eikä juutalainen eikä osannut edes enkkua.
ellauri316.html on line 350: Neuvostoliiton kirjallisuuskriitikko Mihail Gus kommentoi Vasilievin työtä seuraavasti: "Arkady Vasilievin kirjojen keskipisteessä ei yleensä ole fiktiivisiä hahmoja, vaan ihmisiä, joilla on rikkaat, autenttiset elämäkerrat. Täten kirjailija loi toistuvasti kuvan Mihail Vasilyevich Frunzesta - upeasta leninististä, taipumattomasta, rohkeasta maanalaisesta taistelijasta, puna-armeijan legendaarisesta komentajasta. Historiatieteiden tohtori, toisen maailmansodan yhteistyön vääristelijä Boris Kovalev kuitenkin huomauttaa, että "kirjailija vääristi monia tosiasioita". Tämä lause täpärästi läpäisi suomalaisen sensuurin.
ellauri316.html on line 445: tunnetuksi Neuvostoliiton ydinaseen kehittäjänä, mutta myöhemmin hänestä
ellauri316.html on line 455: Saharov työskenteli opiskelijana fyysikko Igor Tammin kanssa ja hänet värvättiin 1948 Neuvostoliiton ydinpommia kehittävään ryhmään. Neuvostoliiton ensimmäinen ydinpommi räjäytettiin 29. elokuuta 1949. Saharovin osuus oli ratkaiseva seuraavassa vaiheessa, vetypommin kehittämisessä. Ensimmäinen vetypommi räjäytettiin 1953. Samana vuonna Saharoville myönnettiin maan korkein arvonimi "sosialistisen työn sankari". Saharov uskoi Neuvostoliiton ydinaseen olevan välttämätön voimatasapainon saavuttamiseksi ja rauhan säilyttämiseksi.
ellauri316.html on line 457: Neuvostoliiton viimeinen johtaja, fellow rauhannobelisti Mihail Gorbatšov kumosi karkotuksen 1986. Saharov valittiin maaliskuussa 1989 uuteen Neuvostoliiton kansanedustajien kongressiin, jossa hän toimi muutaman kuukauden ennen äkillistä kuolemaansa sydänkohtaukseen 68-vuotiaana. Nuorempana kuukahti kuin Trump, Biden, ikätoverinsa Pirkko Hiekkala, tai edes Putin ja tämä paasaaja! Ei pitäisi olla koleerinen, tulee sydänvaivoja.
ellauri316.html on line 464: Vuodesta 2006 lähtien Bonnier jakoi aikansa Moskovan ja Yhdysvaltojen välillä, Vuonna 2005 Bonner osallistui "They Chose Freedom" -elokuvaan, joka on neliosainen televisiodokumentti Neuvostoliiton toisinajattelijaliikkeen historiasta. Ihmissusia ja mustan omantunnon roistoja. Norjan Nobel-komitea kutsui Saharovia "ihmiskunnan mustan omantunnon edustajaksi". Vuoteen 1976 mennessä KGB:n päällikkö Juri Andropov oli valmis kutsumaan Saharovia "kotiviholliseksi numero ykköseksi" ryhmälle KGB-upseereita (ml Putin). Sakharov was named the 1980 Gumanist of the Year by the American Gumanist Association.
ellauri316.html on line 466: Toukokuussa 1984 Saharovin vaimo Jelena Bonner pidätettiin, ja Saharov aloitti nälkälakon vaatien vaimoltaan lupaa matkustaa Yhdysvaltoihin sydänleikkaukseen. Hän joutui pakkosairaalaan ja sai pakkosyötön. Myöhemmin Saharov kuvaili, että kesti "vuosia", ennen kuin hän "ymmärsi, kuinka paljon korvaamista (siis kompensaatiota), petosta ja vastaavuuden puutetta todellisuuden kanssa oli" Neuvostoliiton ihanteissa. "Aluksi ajattelin kaikesta omin silmin näkemästäni huolimatta, että Neuvostovaltio oli läpimurto tulevaisuuteen, eräänlainen prototyyppi kaikille maille." Sitten hän tuli hänen sanoin "symmetriateoriaan: kaikki hallitukset ja järjestelmät ovat pahoja, kaikki ihmiset ovat sorrettuja ja kaikkia uhkaavat yhteiset vaarat." Siinäpä osuit naulaan kantaan Andrei! Tervetuloa länteen, paskahommiin vapauteen! Kuten Richard Rorty totesi, ei vastaavuuden puute todellisuuden kanssa ole ollenkaan se juttu.
ellauri316.html on line 475: Sakharovin nimiin on pantu sen 7 antisovjet palkintoa. Entisen Neuvostoliiton toisinajattelijan Pjotr Vinsin, nyt Yhdysvalloissa asuva liikemies, rahoittamaa palkintoa hallinnoi auttamattomasti vanhentunut Glasnostin puolustussäätiö Moskovassa. Palkinnon "journalismista omantunnon tekona" ovat vuosien saatossa voittaneet kuuluisat toimittajat, kuten Anna Politikovskaja. Andrein prujut sijaizevat nyt Harvardin yliopistossa. Moldovan pääkaupungissa Chisinaussa on akateemikko Andrei Saharov-katu. PC-pelin STALKER: Shadow of Chernobyl ja sen esiosan Ecologists-ryhmän johtaja on professori Saharov-niminen tiedemies. Kuvitteellinen planeettojenvälinen avaruusalus Kosmonautti Aleksei Leonov romaanista 2010: Odyssey Two, kirjoittanut Arthur C. Clarke, saa voimansa "Sakharov-asemasta" nimeltä Tsar Bomba.
ellauri316.html on line 481: Ei auttanut: Huhtikuussa 1976 Moskovan kunnallinen tuomioistuin tuomitsi Tverdokhlebovin viideksi vuodeksi maanpakoon "valheellisiksi tiedettyjen väärennösten levittämisestä, jotka huonontavat Neuvostoliiton valtiota ja yhteiskuntajärjestelmää". Hänet karkotettiin pieneen Nyurbachanin kylään Jakutiaan, Siperiaan. Vuonna 1976 julkaistun New Scientist -artikkelin mukaan kylässä oli vain muutama sata asukasta, ja se oli poissa normaalista liikenteestä kahdeksan kuukautta vuodessa äärimmäisten sääolosuhteiden vuoksi. Lokakuussa 1976 Andrei Saharov ja hänen vaimonsa matkustivat Moskovasta tapaamaan maanpaossa olevaa Tverdokhlebovia. Kovan leivän ääreen oli joutunut tämä vähäisempi Andrei, paskaduuniin USA:sta länteen. Eli kuiteskin 71-vuotiaaxi asti, vaikka sulatti juomaveden lumihangesta. Ehkä juuri sixi.
ellauri316.html on line 493: Kilpavarustelu asetti raskaan taakan siihen "vedettyjen" maiden talouksille, ja yli 2000 ydinkoeräjähdystä, joista 500 tapahtui maan päällä, aiheuttivat tuntuvia ympäristövahinkoja koko planeetalle. Vähemmän kuitenkin kuin vimmattu fossiilien polttelu ja kirottu muovi. Muovi! Muovi! huusi Lauri Hakulinen Kuusitien parvekkeelta. Vuonna 1987 Neuvostoliiton ja USA:n solmima sopimus keskipitkän ja lyhyemmän kantaman ohjusten poistamisesta on nyt katkolla. Kohta ne alkanevat meidän päiden yllä viuhua.
ellauri316.html on line 522: Seuraavaksi akateemikko avaa silmämme kuinka kauheasti Neuvostoliiton propaganda valehteli. Hän keksii koko joukon myyttejä:
ellauri316.html on line 524: Mikä tässä on myytti? Kyllä, minulla oli myös iso albumi "Mistä uhka maailmalle tulee". Siellä oli kaavio amerikkalaisista tukikohdista ja Pershingin lentoreiteistä. Ja siellä oli jopa jotain Star Warsista. Mutta ei, kaikki valehteli, akateemikon mukaan, Neuvostoliiton propagandaa!
ellauri316.html on line 527: "Neuvostoliiton tieteellisessä ja opetuskirjallisuudessa on levinnyt myös toinen teesi - viimeiseen vaiheeseensa tulleen kapitalismin historiallisesta tuhosta - imperialismista."
ellauri316.html on line 809: Vinnitsan vankileirillä Vlasov suostui tekemään yhteistyötä natsien kanssa ja johti "Venäjän kansojen vapauttamiskomiteaa" (KONR) ja "Venäjän vapautusarmeijaa" (ROA), joka koostui vangituista Neuvostoliiton sotilashenkilöistä. Hän käytti aina hänelle erityisesti räätälöityä sotilaallista leikkausta valtavan ruumiinrakenteensa vuoksi, hän oli pitkä kenraali silmälaseissa.
ellauri317.html on line 208: Liittoutuneiden välisissä neuvotteluissa toisen maailmansodan aikana 1942–1945 Josef Stalin vetosi Curzonin aikoinaan tekemään ehdotukseen ja vaati Curzonin linjaa Neuvostoliiton sodanjälkeiseksi länsirajaksi. Neuvotteluissa ehdotettiin kuitenkin kahta toisistaan hieman poikkeavaa rajalinjaa, joista käytettiin nimityksiä ”A” ja ”B”. Ne poikkesivat toisistaan siten, että vaihtoehdon ”B” muokaan Lwów olisi jäänyt Puolalle, vaihtoehdon ”A” mukaan sekin olisi tullut Neuvostoliitolle. Teheranin ja Jaltan konferensseissa Franklin D. Roosevelt ja Winston Churchill yrittivät taivutella Stalinia myönnytyksiin, mutta Stalin piti pintansa. LWÖW! se haukahti ja Lemberg säilyi stalinisteilla.
ellauri317.html on line 393: Erityisesti nykyaikainen Venäjän propaganda edistää Vladimir Putinin persoonallisuuskulttia ja myönteisiä näkemyksiä Neuvostoliiton historiasta.
ellauri317.html on line 412: Vuonna 1952 Kogan jr aka Levada valmistui Moskovan valtionyliopiston filosofian tiedekunnasta. Vuonna 1955 hän puolusti väitöskirjaansa filosofisten tieteiden kandidaatiksi aiheesta "Kansandemokratian erityispiirteistä Kiinassa". Vuonna 1966 hän puolusti Neuvostoliiton tiedeakatemian Filosofian instituutissa väitöskirjaansa filosofian tohtorin tutkintoa varten aiheesta "Uskontokritiikin sosiologiset ongelmat". Suojasäitä taisi olla molemmat.
ellauri317.html on line 436: Felix Edmundovich Dzerzhinsky (puola : Feliks Dzierżyński [ˈfɛliɡz dʑɛrˈʐɨjskʲi] ; [a] venäjä: Феликс Эдмундович Дзержинский ; [b] 11. syyskuuta [ OS 30. elokuuta] 1877 – 20. heinäkuuta 1926), lempinimeltään "Rauta Felix", oli bolshevikkivallankumouksellinen poliitikko. Vuodesta 1917 kuolemaansa vuonna 1926 saakka hän johti kahta ensimmäistä Neuvostoliiton salaista poliisijärjestöä, Chekaa ja OGPU:ta, jotka perustivat valtion turvallisuuselimiä vallankumouksen jälkeistä neuvostohallintoa varten. Hän oli yksi "punaisen terrorin" arkkitehdeistä ja kasakkojen poistobluesin säveltäjistä.
ellauri317.html on line 457: Dzeržinski vastusti Leniniä sellaisissa keskeisissä kysymyksissä kuin Brest-Litovskin sopimus, ammattiliitot ja Neuvostoliiton kansallisuuspolitiikka.
ellauri317.html on line 501: 6. heinäkuuta 1918 V. Kokovenäläisen Neuvostoliiton kongressin aikana hänet pidätettiin yhdessä muiden vasemmiston sosiaalivallankumouksellisten johtajien kanssa ja lähetettiin vartiotaloon Kremliin. Pidätettynä Spiridonova kirjoitti, että PLSR:n johto kuten Stalin teki useita vakavia taktisia virheitä.
ellauri317.html on line 505: 22. tammikuuta 1919 Moskovan Cheka pidätti Spiridonovan uudelleen. Moskovan vallankumoustuomioistuimessa, jossa Nikolai Bukharin oli syytteen todistaja, Spiridonova todettiin syylliseksi Neuvostoliiton hallituksen herjaamiseen ja siten vastavallankumouksen auttamiseen, ja hänet eristettiin vuodeksi poliittisesta ja yhteiskunnallisesta toiminnasta ja lähetettiin Kremlin sairaalaan. Huhtikuussa 1919 hän pakeni sieltä sosialistisen vallankumouksellisen keskuskomitean avulla ja oli lainsuojaton kuin Robin Hood.
ellauri317.html on line 513: Vuonna 1937 hänet pidätettiin uudelleen Ufassa. Neuvostoliiton korkeimman oikeuden sotilaskollegio katsoi hänen syyllistyneen siihen, että Spiridonova "ennen pidätyspäivää kuului yhdistyneen sosialistisen vallankumouksellisen puhelinkeskuksen toimintaan, ja laajan vastavallankumouksellisen terroristitoiminnan kehittämiseksi organisoi terrorismia ja sabotaasia palvelevat ryhmät Ufassa, Gorkyssa, Tobolskissa, Kuibyshevissä ja muissa kaupungeissa... jne. jne." Marjaa säilytettiin Ufan vankilassa ja sitten Moskovassa Butyrkan vankilassa. Neuvostoliiton korkeimman oikeuden sotilaskollegio tuomitsi hänet 25 vuodeksi vankeuteen. Hän palveli Jaroslavlin ja Oryolin vankiloissa.
ellauri317.html on line 576: Toisen maailmansodan viimeisinä viikkoina Euroopassa Skoropadskyi pakeni eteneviä Neuvostoliiton joukkoja vetäytyvän Saksan armeijan mukana. Hän kuoli Metten Abbeyssä Saksassa 26. huhtikuuta 1945 haavoittuttuaan (16. huhtikuuta 1945) liittoutuneiden Plattlingin pommituksissa lähellä Regensburgia, ja hänet haudattiin Oberstdorfiin kuin koira.
ellauri317.html on line 582: Vuonna 1919 Skoropadskyj ja muut Skoropadskyjin talon jäsenet joutuivat pakenemaan Ukrainasta, koska hänen isänsä hallitus romahti juuri ennen Neuvostoliiton ja Puolan hallitusta. Skoropadskyj kihlautui 13. helmikuuta 1957 Heluna Melnyk-Kaluzhynskan kanssa, mutta hän kuoli puolitoista viikkoa sitten KGB:n agenttien myrkytettyä hänet operaatiossa Ukrainan itsenäisyysjohtajien eliminoimiseksi. Hänen väitetään saaneen avioliiton ulkopuolisen lapsen Olesya Tukhai-Bein kanssa, vaikka tätä ei ole koskaan todistettu. Ali-Karim Bei! Ach, back to the salt mines.
ellauri317.html on line 593: ei olekaan Voldemar Putler, vaan Jēkabs Peterss (venäjäksi : Яков Христофорович Петерс , Yakov Khristoforovich Peters , englanniksi: Jacob Peters ; 3. joulukuuta [ OS 21. marraskuuta] 1886 – 25. huhtikuuta 1938). Hän oli Latvian kommunistinen vallankumouxellinen, joka pelasi pajazzoa Neuvostoliiton perustamisessa. Yhdessä Felix Dzeržinskin kanssa hän oli yksi Neuvosto-Venäjän salaisen poliisin Chekan perustajista ja päällikköistä. Hän oli Chekan varapuheenjohtaja vuodesta 1918 ja lyhyen ajan virkaatekevänä puheenjohtajana 7.7.-22.8.1918.
ellauri317.html on line 633: N:ro 3 Dmitri Antonovitš Volkogonov (venäjäksi : Дми́трий Анто́нович Волкого́нов ; 22. maaliskuuta 1928 – 6. joulukuuta 1995) oli Neuvostoliiton ja Venäjän historioitsija ja prinssieversti, joka oli Neuvostoliiton armeijan psykologisen sodankäynnin osaston päällikkö. Huolimatta siitä, että hän oli pysähtyneisyyden aikana sitoutunut stalinisti ja marxilais-leninisti, hylkäsi kommunismin ja neuvostojärjestelmän viimeisen vuosikymmenen aikana ennen kuolemaansa syöpään vuonna 1995. Hälläpyörä! Tuuliviiri! Takinkääntäjä! Volkogonov julkaisi kirjoja, jotka kelpasivat liberaalin venäläisen ajattelun jännitysviihteexi, joka syntyi Glasnostin aikana 1980-luvun lopulla ja Neuvostoliiton jälkeisenä aikana 1990-luvun alussa. Stalin oli ampunut Dmitrin vanhemmat kun Bukharin oli löytänyt niiltä pamfletin. Katkeroittaahan se vähän. Lukiessaan arkistoista Brežnev- vuosina Volkogonov "löysi asiakirjoja, jotka hämmästyttivät häntä - papereita, jotka paljastivat huippukommunistit julmiksi, epärehellisiksi ja taitamattomiksi". Kolleegat kritisoivat Volkogonovin kirjoituksia sodasta, koska hän ei ollut koskaan ottanut kantaa, siis ollut jalka taistelukentällä. Hän oli, sanottiin, "nojatuolikenraali". Volkogonov selitti: "Kun näin yhä enemmän suljettuja Neuvostoliiton arkistoja, samoin kuin suuret länsimaiset kokoelmat Harvardin yliopistossa ja Hoover- instituutissa Kaliforniassa, Leninin profiili muuttui arvioni mukaan". Hän sanoi, että käännekohta oli, kun hän löysi yhden Leninin käskyistä, joissa vaadittiin kulak-talonpoikien julkista hirttämistä vuonna 1918:
ellauri317.html on line 644: Huolimatta Dmitrin laajasta paksusuolen- ja maksasyövän leikkauksesta vuonna 1991, sekä hänen poliittisen toimintansa että hänen kirjoitustensa julkaisuvauhti nousivat jyrkästi. Kun Volkogonovin kirjojensa englanninkielisten painosten toimittaja Harold Shukman tapasi hänet ensimmäisen kerran Oxfordissa Englannissa vuonna 1989, hän havaitsi Volkogonovin olevan "täysin erilainen kuin hänen ajatuksensa Neuvostoliiton kenraalista". Shukman selitti: "Hän ei röyhkeile, ei juonut eikä polttanut, ja monissa erilaisissa tilanteissa, joissa olin nähnyt hänet - muissa maissa, Venäjällä, tutkijoiden kanssa jne., hän oli poikkeuksetta leppoisa ja rento ja selvästi suosittu, aivan kuin hänen elämänkerturina kuvaamansa Josif Vissarionoviz." Volkogonov kertoi toimittajalleen, että hänen viimeisinä vuosinaan osoittama "hengellinen voima" johtui kristillisen kasteen läpikäymisestä. His family donated his papers to the United States Library of Congress.
ellauri317.html on line 669: Vähän ennen helmikuun vallankumousta, joulukuussa 1916, Vjatšeslav Aleksandrovitš palasi Venäjälle Tukholmasta väärennettyjen asiakirjojen avulla ja saapui Petrogradiin. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän onnistui suorittamaan puoluetyötä jakamalla lehtisiä Pietarin maanalaisessa - huolimatta siitä, että hän oli omien internatsionalististen asemiensa vuoksi jyrkässä oppositiossa oikeistolaisten sosialististen vallankumouksellisten huipulle. Hän osallistui aktiivisesti vallankumouksellisiin tapahtumiin. Petrogradin työläisten ja sotilaiden edustajainneuvostossa (Petrosovet) Aleksandrovich työskenteli julkaisu- ja painatuskomissiossa. Helmikuussa 1917 työläiset valitsivat hänet Pietarin Neuvostoliiton toimeenpanevaan komiteaan (Executive Committee), mutta menshevik-SR -enemmistö potkaisi hänet pihalle.
ellauri317.html on line 711: Hän oli yksi Jaroslavlin Neuvostoliiton vastaisen kansannousun järjestäjistä ja sotilasjohtajasta 6.-21.7.1918 . Hän johti kapinallisten asevoimia - pohjoisen vapaaehtoisarmeijan Jaroslavlin osastoa (sen lukumäärä vaihteli eri arvioiden mukaan 400 - 1000 pistin - upseerit, kadetit, Demidov-lyseumin opiskelijat, lukiolaiset, muutama talonpoika nuoriso), hänestä tuli Jaroslavlin maakunnan ylipäällikkö. Kapinan seurauksena neuvostovallalta likvidoitiin elimet. Samaan aikaan eversti Perhurov vastusti kohtuuttomia raiskauxia ja pidätyksiä.
ellauri318.html on line 186: Ukrainassa oli myös runsaasti Neuvostoliiton vanhoja ydinaseita, joiden luovuttaminen Venäjälle politisoitui Krimin kriisin vuoksi. Kriisistä uhkasi tulla laajempi, kun samanaikaisesti suurvaltapoliittiset etupiirirajat olivat siirtymässä itään päin Naton laajentumisen myötä.
ellauri321.html on line 504: Nykyaikainen Feodosia on lomakaupunki, jossa asuu noin 69 000 ihmistä. Siellä on rantoja, mineraalilähteitä ja mutakylpyjä, parantola ja lepokoti. Kuten muissakin Krimin lomakaupungeissa , matkailijat tulevat enimmäkseen entisen Neuvostoliiton maista.
ellauri321.html on line 537: Neuvostoliiton arkistot
ellauri321.html on line 543: Joulukuun 1. päivänä 1941 kaikki juutalaiset koottiin. Saksalaiset kertoivat heille, että heidät siirrettäisiin jonnekin Ukrainaan. Joulukuun 4. päivänä 1941 aamulla kaikki juutalaiset, mukaan lukien isäni, äitini ja siskoni, vietiin panssarintorjuntahautaan, jossa saksalaiset ampujat teloittivat heidät. 1500-1700 ihmistä ammuttiin sinä päivänä. [Juutalaisen eloonjääneen Dora T.:n laskelma, annettu Neuvostoliiton ylimääräiselle toimikunnalle 20. kesäkuuta 1944; RG.22-002M : Kela 2, Fond 7021, Opis 9, Delo 56]
ellauri325.html on line 72: Amerikkalaiset erikoisjoukot auttavat Ukrainan armeijaa, mutta amerikkalaisten joukkojen osallistumisesta ei puhuta eikä hyökkäystä ole mahdollista torjua. Samaan aikaan toisaalla Jack Ryan analysoi kolmenkymmenen vuoden takaisia tapahtumia ja tulee siihen tulokseen, että FSB:n johtaja Roman Talanov on puolilegendaarinen Neuvostoliiton salamurhaaja "Zenit", joka on osallisena salaperäisessä tapauksessa, jossa KGB:ltä varastettiin 204 miljoonaa dollaria vuonna 1985. Ryanin poika Jack Jr. saa selville, että Volodin varasti rahat. joka perusti 90-luvulla ensimmäisen liikepankin Venäjälle ja otti siten hallintaansa yksityistämisprosessin. Sitten 90-luvun alussa Talanov esiteltiin rikollisryhmään "Seitsemän vahvaa ihmistä", hänestä tuli lain varas ja rikollisryhmien kykyjä käyttäen toi Volodinin valtaan, saamalla tästä FSB:n johtajan viran.
ellauri325.html on line 78: Viurusilmäinen Boris Nikolajevitš Jeltsin (ven. Бори́с Никола́евич Е́льцин, 1. helmikuuta 1931 Butka, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto – 23. huhtikuuta 2007 Moskova, Venäjä) oli Venäjän ensimmäinen porvarillinen presidentti sitten vallankumouxen vuosina 1991–1999. Jeltsinillä oli myös keskeinen rooli Neuvostoliiton alasajossa, ja hänen presidenttikaudellaan Venäjällä tapahtui suuri joukko "uudistuksia" kohti markkinataloutta. Uudistusprosessi oli vaikea: Neuvostoliiton hajoaminen aiheutti suuria taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia, jotka leimasivat Venäjän koko 1990-lukua. Jeltsinin kaudella syttyi Tšetšenian sota.
ellauri325.html on line 80: Kun Mihail Gorbatšovista oli tullut Neuvostoliiton johtaja 1980-luvulla, hän valitsi Jeltsinin siivoamaan Moskovan puolueorganisaation korruptiosta. Jeltsinistä tuli vuonna 1986 Neuvostoliiton politbyroon jäsen, joskin ilman äänioikeutta. Jeltsin oli puolueen Moskovan kaupunkikomitean ensimmäinen sihteeri eli Moskovan pormestari 24. joulukuuta 1985–1987. Sen jälkeen hänet erotettiin politbyroosta ja pormestarin virasta, koska hän kritisoi Gorbatšovia ja uudistusten tahtia. Jeltsin esiintyi tuolloin Moskovassa populistina ja uudistajana.
ellauri325.html on line 82: Vuoden 1989 Neuvostoliiton kansanedustajien kongressin vapaissa vaaleissa Jeltsin esiintyi marttyyrinä ja kritisoi perestroikaa. Jeltsinin mielestä perestroika oli epäonnistunut ihmisten elämänlaadun parantamisessa. Jeltsin tuli valituksi kongressiin suurella äänimäärällä. Vittu mikä huijari, viurusilmä veijari. Melkein kuin Anni Sinnemäki.
ellauri325.html on line 88: Joulukuussa 1991 Jeltsin perusti Ukrainan ja Valko-Venäjän johtajien kanssa Itsenäisten valtioiden yhteisön, joka tulisi korvaamaan hajoamassa olleen Neuvostoliiton. Gorbatšov erosi jo saman kuun lopulla, ja Jeltsinin johtama Venäjän hallitus otti hoitaakseen Neuvostoliitolle kuuluneet velvollisuudet.
ellauri325.html on line 98: Jeltsin erotti 1990-luvun lopulla neljä pääministeriä ja vuonna 1998 koko hallituksensa. Seuraavana vuonna parlamentti yritti asettaa presidentin syytteeseen siitä, että hän olisi muun muassa edesauttanut Neuvostoliiton hajoamista. Jeltsin kuitenkin selvisi toukokuun 1999 epäluottamuslauseesta, jonka antoi duuman oppositio, demokraatit ja kommunistit.
ellauri325.html on line 106: Ajatus, joka syntyi ensimmäisen kerran Neuvostoliiton hämärävuosina, kultainen miljardi on salaliittoteoria, jonka mukaan miljardin wannabe miljardöörin maailmanlaajuisen länsieliitin salaliitto pyrkii hamstraamaan maailman rikkauksia ja resursseja jättäen muun planeetan kärsimään ja kurjistumaan, nälkään kuolemaan ja nuolemaan näppejään. Presidentti Vladimir Putin ja muut Kremlin korkeat virkamiehet ovat vuosien ajan pitäneet ajatusta Venäjällä äärimmäisenä teoriana hyökkäyslinjana länttä vastaan Ukrainan konfliktin aiheuttamien suhteiden katketessa.
ellauri325.html on line 110: Kultainen miljardi näyttää tulleen ensimmäisen kerran laajemman yleisön tietoon publicisti Anatoli Tsikunovin vuonna 1990 julkaisemassa artikkelissa, joka kirjoitti kirjaimella A. Kuzmich, "The Plans of the Plans of the Global Leadership for the Orjument of Russia". Kuzmich väitti, että länsimaiden eliitti katsoi nälkäisenä erityisesti Neuvostoliiton valtavia luonnonvaroja – sen kaasua, öljyä ja metsiä – ennusteiden mukaan maailmanlaajuisten toimitusten hupenemisesta ja Neuvostoliiton taantumisesta.
ellauri325.html on line 112: Ajatus maailman luonnonvaroista, jotka hyödyttävät valittua miljardin ihmisen ryhmää, sai lisää kannattajia konservatiivisen venäläisen kirjailijan Sergei Kara-Murzan kautta, joka käytti sitä selittämään, miksi Neuvostoliiton jälkeinen Venäjä tuolloisen presidentin Boris Jeltsinin johdolla hävisi maailmanlaajuisen talouspelin. Hän toistaa kuluneita antisemitistisiä tasoitteita ja kirjoitti vuoden 1999 esseessä:
ellauri325.html on line 168: Harkovasta luikki Pietariin maxamatta sakkoja. Siellä teki pilalehtiä. Lokakuun vallankumouksen jälkeen kaikki muuttui dramaattisesti. Averchenko ja koko lehden henkilökunta ottivat kielteisen kannan bolshevikkiviranomaisia kohtaan, ja heinäkuussa 1918 bolshevikit sulkivat Uuden Satyriconin muiden oppositiojulkaisujen ohella. Palatakseen kotimaahansa Sevastopoliin (valkoisten miehittämälle Krimille ) Averchenko joutui käymään läpi lukuisia vaikeuksia matkaamalla Venäjän ja saksalaisten miehittämän alueen läpi Krimille. Siellä se veljeili Lenin pikkubroidin kaa. Dmitri Iljitš Uljanov ( 4. (16.) elokuuta 1874, Simbirsk - 16. heinäkuuta 1943, Gorki Leninski ) - Venäjän vallankumouksellinen ja Neuvostoliiton puolue- ja valtiomies, Vladimir Iljitš Leninin nuorempi veli. Vale-Dimitri oli valelääkäri joka seukkasi jonkun aikaa isobroidin sala-ampujan Fanny Kaplanin kanssa.
ellauri325.html on line 201: Aluksi Neuvostoliiton joukot suorittivat Moskovan alueen strategista puolustusta rakentamalla kolme puolustusvyöhykettä, ottamalla käyttöön äskettäin koottuja reservarmeijoita ja tuomalla joukkoja Siperian ja Kaukoidän sotilaspiireistä. Kun Saksan hyökkäykset pysäytettiin, Neuvostoliiton strateginen vastahyökkäys ja pienemmän mittakaavan hyökkäysoperaatiot pakottivat Saksan armeijat takaisin Orjolin, Vyazman ja Vitebskin kaupunkien ympärille ja lähes piirittivät kolme saksalaista armeijaa. Se oli suuri takaisku saksalaisille, ja heidän uskonsa nopeaan Saksan voittoon Neuvostoliitosta loppui. Epäonnistuneen hyökkäyksen seurauksena kenttämarsalkka Walther von Brauchitsch erotettiin Saksan armeijan ylipäällikkyydestä, ja korpraali Hitler korvasi hänet.
ellauri325.html on line 489: Matti Kuusi sivuaa Ohareissaan sotamuistoja. Ei ne olleet kovin kummosia. Venäjän vallattua Krimin Ukrainalta vuonna 2014 Mainilan laukaukset nousivat kansainväliseen keskusteluun. Ukrainan YK-suurlähettiläs vertasi marraskuussa 2018 Venäjän toimia Mustallamerellä Neuvostoliiton vuonna 1939 lavastamaan tapahtumasarjaan. Sodat muistuttavatkin monessa kohdin toisiaan. Sevastopol on Leningrad, Krim on kannas, ja länkkärit kannustavat itärintaman sodankäyntiä taas kazomosta maxamalla viuluja. Jatkosota 2022 on juuttunut asemasotavaiheeseen. Israelin jumala on edennyt pommittamaan Syyriaa.
ellauri325.html on line 569: Linkomies kirjoitti, että Airo oli alkanut sodan aikana käyttää liikaa alkoholia, mikä oli vähentänyt marsalkka Mannerheimin arvonantoa Airoa kohtaan. Lisäksi Airo oli Linkomiehen mukaan suhtautunut kielteisesti hallituksen kevättalvella 1944 käymiin rauhantunnusteluihin Neuvostoliiton kanssa. Airo kirjoitti närkästyneen palautteen otsikolla ”Soopaa à la Linkomies” sanoen puolestaan, että Linkomies ei ollut ollut lainkaan kiinnostunut rintamatilanteesta. Airoa loukkasi myös Linkomiehen väite, että Airo olisi ollut ”nuoremman kansalliskiihkoon taipuvaisen upseeripolven henkinen johtaja” ja hänen mukaansa ”moisen höpinän” perusteena oli hänen kymmenvuotinen kautensa Upseeriliiton puheenjohtajana. AKS:n yhteydenotosta vallankaappausmielessä hän sanoi "Ei kuulu teille."
ellauri326.html on line 78: Joskus esitetään vääriä argumentteja, että vuonna 1931 "Masaryk ampui työläiset". Santarmit ampuivat vaivaiset neljä lakkoilevaa työntekijää lähellä Duchcovaa. Paikka, jossa tragedia tapahtui, eli Ústí nad Labemin ja Chomutovin välisellä linjalla oleva teräsbetoninen rautatiesilta, joka rakennettiin alkuperäisen kivikaarisillan paikalle, julistettiin kulttuurimuistomerkiksi kommarien helmikuun voiton 1948 jälkeen, ja siitä tuli virallisen muistomerkin paikka. Lähelle pystytettiin vuonna 1954 pronssilevyillä ja veistoksellisilla koristeilla varustettu monumentti akateemisen kuvanveistäjä Karel Lerchin toimesta (Duchcovan alikulkutunnelin monumentti). Muistomerkki sijaitsi täällä vuoteen 1989 asti, kunnes "kivihiilen louhinnan laajentumisen vuoksi" se siirrettiin nykyiselle paikalle linnan puutarhaan hyyskän taaxe, noin 1 km onnettomuuspaikalta. Vuonna 1995 alikulkusillalta poistettiin kansallismonumentin asema. Näet vuoden 1990 jälkeen helmikuun tapahtumia pidetään siirtymänä ulkoisesta demokratiasta totalitarismiin, mikä johti Tšekkoslovakian liittämiseen Neuvostoliiton valtablokkiin, ennakoi huomattavan tšekkiläisen ja slovakilaisen yhteiskunnan myöhemmän sorron, ja siitä tuli syy maan talouden laskuun ja valtavaan talousliberaalin väestön muuttoaaltoon.
ellauri326.html on line 381: Saksasta saadun materiaalin hinnaksi arvioitiin noin 35 miljoonaa markkaa (vuoden 2008 euroiksi muutettuna noin 11 miljoonaa euroa). Saksan osuus olisi saattanut nousta huomattavasti suuremmaksikin ellei ruotsalainen lehdistö olisi joulukuun alkupuolella 1939 tuonut Neuvostoliiton lähetystön tietoon saksalaisten sallimaa kauttakulkua ja asekauppoja niin sanottujen bulvaanien välityksellä.
ellauri327.html on line 359: "Entinen Neuvostoliiton kenraali sanoo, että Josif Stalin on juutalaista alkuperää." Monet valkovenäläiset, jotka pakenivat bolshevikeita, sanovat, että Stalin oli juutalainen. Yksi heistä, tsaariarmeijan kapteeni, väitti tunteneensa Stalinin lapsena ja että Stalinin isä (Dzhugashvili) oli "juutalainen suutari".
ellauri327.html on line 366: Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääpaholaisella Leonid Brežnevilla oli juutalainen vaimo ja hänen lapsensa ovat juutalaisia.
ellauri327.html on line 373: Nyt siirrytään Venäjän presidenttien luo "Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen". Ensimmäinen presidentti oli Boris Jeltsin, joka oli todennäköisesti juutalainen, todisteet ovat uskomattoman vahvoja!
ellauri327.html on line 544: Ukrainan ydinaseet ovat ydinammuksia ja niiden kuljetusvälineitä, jotka Ukraina peri Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Vuodesta 1991 lähtien Ukrainalla oli kolmanneksi suurin ydinasearsenaali maailmassa. Ukraina menetti ydinaseasemansa 2. kesäkuuta 1996. Tämä on toinen tapaus historiassa Etelä-Afrikan jälkeen, joka luopui ydinaseista apartheid -järjestelmän purkamisen riskin vuoksi. Kukaan ei halunnut että savunaamat alkaa ilotulitella niillä.
ellauri327.html on line 548: Entisen Neuvostoliiton ydinohjelma laajennettiin vain neljään tasavaltaan: Valko-Venäjälle, Kazakstaniin, Venäjälle ja Ukrainaan. Vuoden 1991 hajoamisen jälkeen Ukrainasta tuli maailman kolmanneksi suurin ydinvoima, ja sen hallussa oli noin kolmasosa entisistä Neuvostoliiton ydinaseista, jakelujärjestelmästä ja merkittävästä tietämyksestä sen suunnittelusta ja tuotannosta. Ukraina peri noin 130 UR-100N mannertenvälistä ballistista ohjusta (ICBM), joissa kussakin oli kuusi taistelukärkeä, 46 RT-23 Molodets ICBM:tä, joissa kussakin oli kymmenen taistelukärkeä, sekä 33 raskasta pommikonetta, yhteensä noin 1 700 ydinkärkeä, jotka jäivät Ukrainan alueelle.
ellauri327.html on line 551: Sen jälkeen strategisia aseita oli määrä siirtää myös Venäjälle, koska Ukraina liittyi Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen väliseen sopimukseen strategisten hyökkäysaseiden vähentämisestä ja rajoittamisesta.
ellauri327.html on line 583: Vuonna 2016 World Affairs -lehdessä julkaistussa artikkelissa Mariana Budjeryn Harvard Kennedy Schoolin Belfie Centeristä väitti, että Ukrainan ydinaseriisunta ei ollut "tyhmä virhe" ja että oli epäselvää, olisiko Ukraina parempi ydinvaltiona. Hän väitti, että Ukrainan itsenäistymisen pyrkimyksenä oli tehdä siitä ei-ydinvaltio ja että Yhdysvallat ei myöskään olisi tehnyt Ukrainasta poikkeusta muiden Neuvostoliiton jälkeisten valtioiden, kuten Valko-Venäjän ja Kazakstanin, ydinaseriisunnassa.
ellauri328.html on line 367: 1900-luvulla kristittyjen vastarinta Neuvostoliiton valtio-ateismin politiikkaa vastaan tapahtui Raamatun salakuljetuksen kautta.
ellauri328.html on line 371: Neuvostoliiton marxilais-leninistinen ateistinen ja uskonnonvastainen lainsäädäntö "laisti uskonnollista toimintaa siinä määrin, että se oli olennaisesti pakotettu pois julkisesta elämästä". Ken Howardin johtama ryhmä osallistui Raamatun salakuljetukseen Neuvostoliittoon ja julkaisi myöhemmin Raamatun jäljennöksiä silkkipainatusmenetelmillä "käyttäen pyllyverhomateriaalina salakuljetettua alushameina tai nakkiverhoina käytettyä kangasta, mikä salli sivujen painamisen huomaamatta". Koko Neuvostoliiton alueelle perustettiin 75 operaatiota, joissa painettiin yli miljoona sivua. Vuonna 2021 Washington DC:n Raamatun museo pystytti näyttelyn tästä Ken Howardin ja hänen tiiminsä Raamatun salakuljetuksesta ja silkkipainotoiminnasta.
ellauri328.html on line 444: Näyttelyssä on todellisia silkkipainatuksella luotuja venäläisiä Raamatun sivuja ja viimeinen tunnettu olemassa oleva naisten laatikkopari 1980-luvulta. Mietin, menikö ironia Neuvostoliiton viranomaisille – kuinka nämä amerikkalaiset kristityt (todennäköisimmin kapitalistit!) olivat naamioineet " ihmisten tuotantovälineet" viikunanlehtien lyhteisiin!
ellauri330.html on line 68: Neuvostoliiton politiikka on syksystä 1939 lähtien Suomen kohtaan ollut yhtä suurta erehdystä. Erehdysten seuraukset ovat tulleet ilmi nopeammin kuin olisimme voineet odottaa.
ellauri330.html on line 460: Kropotkinin Leivän valloituksen tarkoitus oli osoittaa, että ruokaa, vaatteita ja suojaa oli jo olemassa ja niitä voitiin saada aikaan hyvin nopeasti ihmisten koettujen tarpeiden tyydyttämiseksi. Niin tunnetusti tapahtuikin Neuvostoliiton alkuaikoina. Lännen sanktioista tuli tosin pieni hidaste.
ellauri331.html on line 200: Mihail Komissar ja hänen kollegansa kansainväliseltä radioasemalta " Radio Moscow " perustivat Interfaxin syyskuussa 1989 Mihail Gorbatšovin perestroikan ja glasnost - kauden aikana osana Neuvostoliiton Gosteleradiojärjestelmää. Interfax käyttää faksilaitteita tekstin lähettämiseen, mistä johtuu yrityksen nimi.
ellauri331.html on line 202: Vuoteen 1990 mennessä Interfaxilla oli 100 tilaajaa, ja virasto alkoi nopeasti herättää hallituksen konservatiivien huomion, jotka yrittivät sulkea viraston. Tämän seurauksena virasto sai aseman suurimmissa länsimaisissa tiedotusvälineissä, ja asemaa vahvisti sen uutisointi vuoden 1991 elokuuputschista ja Neuvostoliiton romahtamisesta. Ei silti ole mikään Putin-kriitikko, pikemminkin oligarkkipulju.
ellauri331.html on line 204: Interfax jatkoi laajentumistaan 1990-luvulla lisäten siihen tytäryhtiöitä rahoitus-, metallurgian-, öljy- ja kaasumarkkinoita varten, maatalouden, liikejuridiikan, liikenteen, televiestinnän tiedotustuotteita sekä pörssitoimijoille tarkoitetun markkinatietoterminaalin "EFiR - tietojärjestelmä". sen yleiseen uutisointiin. Interfax avasi myös tytäryhtiöitä Neuvostoliiton jälkeisissä valtioissa ensin Ukrainassa (1992), Valko-Venäjällä (1993) ja Kazakstanissa (1996) ja myöhemmin Azerbaidžanissa (2002), tuona aikana paikallisten yritysten määrä. toimistoista Venäjän federaation alueilla 50:een.
ellauri331.html on line 206: Mainostaakseen tietotuotteitaan ulkomailla Interfax avasi ensimmäisen yrityksensä entisen Neuvostoliiton ulkopuolella vuonna 1991, kun "Interfax America" avattiin Denverissä, CO. Tätä seurasi Lontoossa toimiva "Interfax Europe Ltd." (1992), "Interfax Germany GmbH", jonka kotipaikka on Frankfurtissa ( 1993), ja "Interfax News Service Ltd." Hongkongissa ( 1998 ).
ellauri331.html on line 272: Mash-lehden apulaispäätoimittaja Sergei Titov ilmoitti 1. helmikuuta 2021 jättävänsä julkaisun Putinin palatsia koskevan raportin ja Arkady Rotenbergin haastattelun jälkeen. Hänen mukaansa päätöksen näiden videoiden julkaisemisesta tekivät "pukuihmiset" eivätkä Mashin työntekijät. Hän vertasi tapahtumia Neuvostoliiton sensuuriin. Huhtikuussa 2018 Aram Gabrelyanov myi osuutensa Mashista Nikita Mogulinille. Mogulin omisti 51 % Mash LLC:stä, mutta tämä osuus oli pantattu Gabrelyanoville heinäkuussa 2018 päivätyllä lainasopimuksella. Syyskuussa 2018 Nikita Mogulin myi osuutensa ja lähti projektista. "Sisärenkaan" mukaan entinen Mashin päätoimittaja, johtaja ja osaomistaja Maxim Iksanov asui presidentin osaston omistamassa talossa Moskovassa, vertaa Majakovski ja Otto Ville Kuusinen!
ellauri331.html on line 326: 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa Moskovsky Komsomolets julkaisi materiaaleja aiheista, jotka olivat tuolloin puolikielletyt (epäviralliset nuorisoliikkeet, rock-musiikki, länsimainen elokuva jne.). Suosittu oli "Sound Track" (tunnetaan myös nimellä "ZD Awards"), sanomalehden musiikkiosio, myöhemmin kuukausittainen hittiparaati lehden alaisuudessa sekä vuosittainen palkinto populaarimusiikkipohjaisen musiikin alalla . tämän hittiparaatin tuloksista. "Soundtrackin" ensimmäinen julkaisu on päivätty syksyllä 1975 . Osasto kertoi yleisölle Neuvostoliiton esiintyjistä ja poptähdistä (yleensä sosialistisista maista). Vuonna 1977 lukijoille annettiin ensimmäistä kertaa mahdollisuus ilmaista toiveensa kirjallisesti. Yleisötutkimusten perusteella Chris Kelmin toimesta koottiin ja julkaistiin ensimmäinen "Musiikkiparaati" (myöhemmin nimetty " Soundtrack Hit Parade ").
ellauri331.html on line 346: Web-sivuston ngs.ru historia alkoi 12. maaliskuuta 1998. Maxim Sidorkin, joka ansaitsi elantonsa myymällä CD-levyjä, loi sen käyttämällä yksinkertaisinta FrontPage-editoria. Sitä mäkin olen käyttänyt, se oli aivan paska. emacsilla ja netscapella työ joutui paremmin. Sidorkin päätti kehittää verkkosivuston Novosibirskin kauppiaiden verkkoportaaliksi toivoen houkuttelevansa mahdollisimman monia mainostajia. Vuonna 2001 verkkosivustosta tuli hänen tärkein tulonlähde. Vittu että vituttaa nää rags to riches tarinat. Neuvostoliiton rauniot oli varsinainen villin lännen preeria. Eipä tästä tämän enempää, Novosibirsk ei nappaa pahemmin.
ellauri331.html on line 404: Pravda.ru ( venäjäksi : Правда.Ру, käännetty 'totuus' ) on entinen Pravda Online, vuonna 1999 perustettu venäläinen uutissivusto, jonka omistaa Pravda.ru Holding, jota johtaa Vadim Gorshenin. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen vuonna 1912 perustettu vanhin neuvostolehti Pravda jakautui kahteen eri lehteen. Merkittävät päätoimituksen jäsenet (Viktor Afanasjev, Gennadi Seleznev, Juri Žukov, Vera Tkatšenko ja Vadim Gorshenin) lähtivät Pravdasta kapitalismin tielle muodostamaan online-uutis- ja mielipidesivuston Pravda.ru. Näytösoikeudenkäynnin jälkeen Pravda-nimeä saivat käyttää sekä Venäjän kommunistisen puolueen omistama sanomalehti että Pravda.ru, jota ylläpitävät nämä lakkautettuun Neuvostoliiton Pravdaan liittyvät ahnaat toimittajat.
ellauri331.html on line 406: Vuonna 2007 Federation of American Scientists luokitteli Pravda.ru:n suosituksi vasemmistolaiseksi kansallismieliseksi uutissivustoksi Vuonna 2013, kun Venäjän presidentti Vladimir Putin julkaisi The New York Timesissa väitteen Syyrian presidentti Bashar al-Assadin tukemiseksi, Yhdysvaltain senaattori John McCain ilmoitti julkaisevansa vastausartikkelin Pravdassa viitaten sanomalehteen. Venäjän federaation kommunistisen puolueen omistuksessa. McCain kuitenkin julkaisi lopulta artikkelinsa Pravda.ru:ssa. Tämä aiheutti vastalauseita kommunistisen Pravdan toimittajalta Boris Komotskilta ja vastauksen Pravda.ru:n toimittajalta Dmitri Sudakovilta: Komotski väitti, että "Venäjällä on vain yksi Pravda, se on kommunistisen puolueen elin, ja me eivät ole kuulleet mitään republikaanisen senaattorin aikeista" ja hylkäsi Pravda.ru:n nimellä "Oklahoma-City-Pravda", kun taas Sudakov pilkkasi Komotskia väittäen, että "kommunistisen puolueen Pravda levikki on kuin AvtoVAZ : n tehdaslehti. Neuvostoliiton aika". McCain yritti myöhemmin julkaista kirjoituksensa myös Kommunistisessa Pravdassa, mutta lehti kieltäytyi julkaisemasta sitä, "koska se ei vastannut Venäjän federaation kommunistisen puolueen poliittisia kantoja ". Buahahaha, ei ihme että McCain kärsi rökäletappion presidenttivaaleissa. Olipa tyhmä mies.
ellauri331.html on line 499: RIA Novostin historia ulottuu 24. kesäkuuta 1941, jolloin Neuvostoliiton kansankomissaarien neuvoston ja kommunistisen puolueen keskuskomitean päätöksellä " Neuvostoliiton tiedotustoimiston perustamisesta ja tehtävistä " perustettiin Neuvostoliiton tiedotustoimisto (Sovinformburo). Neuvostoliiton kansankomissaarien neuvoston ja keskuskomitean alaisuudessa. Sen päätehtävänä oli valvoa kansainvälisten, sotilaallisten tapahtumien ja maan kotieläinten tapahtumien kattamista aikakauslehdissä ja radiossa (14.10.1941–3.3.1942 toimipaikkana oli Kuibyshev – nykypäivän Samara). Se oli riittävän sisämaassa ettei saxalaisten tykit sinne yltäneet. Omskilainen bolshevikki Kuibyshev onnexeen kuoli 45-vuotiaana sydämen vajaatoimintaan 1935 ennen Stalinin vainoharhoja.
ellauri331.html on line 501: Vuonna 1935 Samara nimettiin uudelleen Kuybysheviksi bolshevikkijohtajan Valerian Kuybyshevin kunniaksi. Toisen maailmansodan aikana Kuybyshev valittiin Neuvostoliiton vaihtoehtoiseksi pääkaupungiksi, jos Moskova joutuisi hyökkäävien saksalaisten käsiin, kesään 1943 asti, jolloin kaikki siirrettiin takaisin Moskovaan. Lada Samaran aikoihin Kuibyshev oli onnellisesti unohdettu. Lada Kuibyshev ei kuulostaisikaan kovin coolilta. Hiljan näin uuden venäläisen Lada Samaran, se oli ihan länsiauton näköinen.
ellauri331.html on line 503: Vuonna 1961 Novosti Press Agency (APN) seurasi Sovinformburoa. Siitä tuli Neuvostoliiton julkisten organisaatioiden johtava tiedotus- ja lehdistöelin. APN:n perustajat olivat Neuvostoliiton journalistiliitto, Neuvostoliiton kirjailijaliitto, Neuvostoliiton ystävyys- ja kulttuurisuhteiden liitto ulkomaille sekä Znaniye-seura. Viraston peruskirja hyväksyttiin 3. huhtikuuta 1961. Peruskirjan mukaan APN:n tavoitteena oli "edistää kansojen keskinäistä ymmärrystä, luottamusta ja ystävyyttä kaikin mahdollisin tavoin julkaisemalla laajasti tarkkaa tietoa Neuvostoliitosta ulkomailla ja tutustuttamalla Neuvostoliiton ihmisten elämään vieraissa maissa". APN:n motto oli "Information for Peace, for the Friendship of Nations". APN:llä oli toimistoja yli 120 maassa. Virasto julkaisi 60 kuvitettua sanoma- ja aikakauslehteä 45 kielellä ja 4,3 miljoonan kappaleen kertalevikki. Neuvostoliiton kanssa APN julkaisi Moscow News -sanomalehden, josta tuli syyskuussa 1990 itsenäinen julkaisu. APN Publishing House julkaisi yli 200 kirjaa ja kirjasta, joiden vuotuinen levikki on yhteensä 20 miljoonaa kappaletta, ja kirjasarjoja, kuten ABC Political Science. Vuonna 1989 TV-keskus avattiin APN:ssä. Myöhemmin se muutettiin TV-Novosti-televisioyhtiöksi, joka on vuodesta 2005 lähtien operoinut RT- mediaverkkoa.
ellauri331.html on line 509: Venäjän presidentti Vladimir Putin allekirjoitti 9. joulukuuta 2013 RIA Novostin "Joistain toimenpiteistä valtion joukkotiedotusvälineiden tehokkuuden parantamiseksi" ja sen yhdistämisen kansainväliseen Voice of Russia -radiopalveluun Rossija Segodnjan luomiseksi. Dmitri Kiseljov, Venäjän kanavan entinen ankkuri, nimitetään uuden tietotoimiston johtajaksi. TV-verkon RT päätoimittajan haastattelun mukaan Margarita Simonyan ei ollut täysin tietoinen tietotoimiston uudelleenorganisoinnista ja sai tiedon kuuntelemalla kilpailevaa radioasemaa Kommersant-FM. Uudelleenjärjestely aiheutti huolta siitä, että RIA Novostista tuli propagandakanava, toisin kuin Neuvostoliiton aikana.
ellauri331.html on line 660: 26. kesäkuuta 2013 Piontkovsky kommentoi Edward Snowdenin tapausta sanomalla: "Jos Pushkov uskaltaa vetää vertauksen Snowdenin ja Neuvostoliiton toisinajattelijoiden välille, minun on vastattava, että millään heistä ei ollut mitään tekemistä Neuvostoliiton erikoispalveluiden kanssa, eikä kukaan heistä sitoutunut siihen että pettää valtion ja osastojen salaisuuksia." Eli Snowdenin kuuluukin saada 300 vuoden tuomio, koska hän ei noudattanut pelisääntöjä, vihelsi pelin poikki kesken meikäläisten hyökkäystä.
ellauri332.html on line 754: Samanlaista paskaa tulee sivukaupalla joka selaimesta ennenkuin edes pääsee Wikipediaan. Suurin osa aikaa netissä menee mainostulvan väistelyyn. Martti Larnin Neljäs nikama kertoo hyvin miten tää mainosten pakkosyöttö alkoi. Saataisiinpa Neuvostoliiton ajat takaisin.
ellauri335.html on line 417: Tänä päivänä vuonna 1896 syntyi erinomainen Neuvostoliiton komentaja, neljä kertaa Neuvostoliiton sankari, Neuvostoliiton marsalkka Georgiy Zhukov. Ihmiset kutsuivat häntä "Voiton marsalkka".
ellauri335.html on line 423: Stalinin kuoleman jälkeen Žukov palasi Neuvostoliiton armeijan johtoon. Hän oli jopa Neuvostoliiton puolustusministeri ja NSKP:n keskuskomitean politbyroon jäsenehdokas. Mutta vuonna 1957 Pravda-sanomalehdessä ilmestyi marsalkka Konevin artikkeli, jossa todettiin, että Žukov "armeijana ja valtiomiehenä väärin, puolueettomalla tavalla johtai niin monimutkaista organismia kuin nykyaikaiset asevoimat ja loukkasi törkeästi Leninistiset asevoimien johtamisen periaatteet", "ansioitti ansaitsemattomasti itselleen erityisen roolin suunnitelman laatimisessa strategista hyökkäysoperaatiota varten natsijoukkojen kukistamiseksi Stalingradissa" ja juurrutti "persoonallisuutensa kultin" asevoimiin.
ellauri338.html on line 204: Neuvostoliiton aikana ruoasta oli myös muunnelmia, joita ei ollut alkuperäisessä reseptissä. Erityisesti rapeat kalapalat.
ellauri338.html on line 221: Hän kirjoitti kulinaarisia kolumneja Nedelya-sanomalehteen, ja monet lukijat ostivat sanomalehden yksinomaan niiden takia. Samaan aikaan vastauksena Nedeljassa julkaistuihin Pokhlebkinin resepteihin saapui kirjeitä, joissa Neuvostoliiton lukijat olivat raivoissaan erityisesti sammen mainitsemisesta, jota ei ollut myynnissä.
ellauri338.html on line 241: Chicken Kiev -puhe on lempinimi puheelle, jonka Yhdysvaltain presidentti George H. W. Bush piti Kiovassa Ukrainassa 1. elokuuta 1991, kolme viikkoa ennen Ukrainan itsenäisyysjulistusta ja neljä kuukautta ennen joulukuun itsenäisyysäänestystä, jossa 92.26. % ukrainalaisista äänesti eroamisen puolesta Neuvostoliitosta. Neuvostoliitto romahti 145 päivää puheen jälkeen osittain Ukrainan painostamana. Puheen, jossa Bush varoitti "itsemurhaista nationalismista", kirjoitti Condoleezza Riisi, myöhemmin presidentti George W. Bushin aikainen ulkoministeri, kun hän vastasi Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan asioista ensimmäiselle presidentti Bushille. Se raivostutti ukrainalaiset nationalistit ja amerikkalaiset konservatiivit, kun konservatiivinen New York Timesin kolumnisti, Ken Safiren setä William Safire kutsui sitä "Kiivan kanapuheeksi", joka on nimetty täytetyn kananrintaruoan mukaan protestina sitä vastaan, mitä hän piti sen "kolossaalisena virhearviona", nim. heikko sävy ja laskuvirhe.
ellauri338.html on line 243: 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa itsenäisyysmielisyys kasvoi Ukrainassa ja muissa Neuvostoliiton tasavalloissa. Yhdysvallat harjoitti sekaantumattomuuden politiikkaa. Bush odotti Neuvostoliiton presidenttiä Mihail Gorbatšovia hallitsevan uudistusprosessia ja vältti tukemasta tasavaltojen nationalisteja. Kuten Bush myöhemmin kirjoitti muistelmissaan,
ellauri338.html on line 253: Puhe pidettiin Ukrainan SSR:n korkeimmalle neuvostolle, Ukrainan parlamentille Kiovassa. Bush kannatti viime huhtikuussa Gorbatšovin ja yhdeksän tasavallan, mukaan lukien Ukrainan, välillä tehtyä sopimusta, joka sitoutui uuteen unionisopimukseen hajautetumman Neuvostoliiton perustamisesta. Hän sanoi, että sopimus "vahvistaa toivoa, että tasavallat yhdistäisivät suuremman autonomian suurempaan vapaaehtoiseen vuorovaikutukseen - poliittiseen, sosiaaliseen, kulttuuriseen, taloudelliseen vuorovaikutukseen mieluummin kuin toivottomaan eristäytymiseen". Hän myös ylisti Gorbatšovia ja kutsui sitä " vääräksi valinnaksi " valita neuvostojohtajan ja itsenäisyyttä kannattavien johtajien välillä: "Oikeudenmukaisesti presidentti Gorbatšov on saavuttanut hämmästyttäviä asioita, ja hänen glasnostin, perestroikan ja demokratisoitumisen politiikkansa viittaavat kohti vapauden tavoitteita demokratia eli taloudellinen vapaus."
ellauri338.html on line 255: Bush esitti Neuvostoliiton uudistuspolitiikkansa: "Tulen tänne kertomaan teille: tuemme taistelua tässä suuressa maassa demokratian ja talousuudistuksen puolesta. Moskovassa hahmottelin lähestymistapaamme. Tuemme niitä, jotka ovat keskellä ja tasavallat, jotka tavoittelevat vapautta, demokratiaa ja taloudellista vapautta." Hän varoitti itsenäisyydestä, jos se vain muuttaa kaukaisen tyranninsa paikalliseksi: "Amerikkalaiset eivät tue niitä, jotka pyrkivät itsenäisyyteen korvatakseen kaukaisen tyrannian paikallisella despotismilla. He eivät auta niitä, jotka edistävät itsemurha- nationalismiin perustuvaa etniseen vihaan."
ellauri338.html on line 259: Puhe sai yhden vaisun taputuksen Ukrainan parlamentissa. Bushin kantaa kuitenkin arvostelivat ukrainalaiset nationalistit. Rukhin puheenjohtaja Ivan Drach kertoi toimittajille, että "Gorbatšov näyttää hypnotisoineen presidentti Bushia" ja valitti, että Yhdysvaltain presidentti "on johdonmukaisesti tukahduttanut tasavaltojen demokraattisia liikkeitä". Drach kritisoi tapaa, jolla Bush oli ollut Neuvostoliiton johtajan puolella:
ellauri339.html on line 99: Tänä päivänä vuonna 1896 syntyi erinomainen Neuvostoliiton komentaja, neljä kertaa Neuvostoliiton sankari, Neuvostoliiton marsalkka Georgiy Zhukov. Ihmiset kutsuivat häntä "Voiton marsalkka".
ellauri339.html on line 105: Stalinin kuoleman jälkeen Žukov palasi Neuvostoliiton armeijan johtoon. Hän oli jopa Neuvostoliiton puolustusministeri ja NSKP:n keskuskomitean politbyroon jäsenehdokas. Mutta vuonna 1957 Pravda-sanomalehdessä ilmestyi marsalkka Konevin artikkeli, jossa todettiin, että Žukov "armeijana ja valtiomiehenä väärin, puolueettomalla tavalla johtai niin monimutkaista organismia kuin nykyaikaiset asevoimat ja loukkasi törkeästi Leninistiset asevoimien johtamisen periaatteet", "ansioitti ansaitsemattomasti itselleen erityisen roolin suunnitelman laatimisessa strategista hyökkäysoperaatiota varten natsijoukkojen kukistamiseksi Stalingradissa" ja juurrutti "persoonallisuutensa kultin" asevoimiin.
ellauri339.html on line 197: "International" A. Ya. Kotsin coverina Venäjällä tuli vallankumouksellisen sosiaalidemokratian yleisesti tunnustettu puoluehymni vuoden 1918 alusta lähtien - RSFSR:n, sitten Neuvostoliiton, hymni. Neuvostoliiton uuden kansallislaulun hyväksymisen yhteydessä vuonna 1944 "Internationalista" tuli All Unionin kommunistisen puolueen virallinen hymni. Teksti kuuluu ranskalaiselle runoilijalle, anarkistille, First Internationalin ja Pariisin kommuunin jäsenelle Eugene Potierille. Se kirjoitettiin Pariisin kommuunin tappion päivinä (1871), ja se laulettiin alun perin "La Marseillaisen" säveleen.
ellauri339.html on line 199: Venäjän federaation hymni (ven. Госуда́рственный гимн Росси́йской Федера́ции, Gosudarstvennyi gimn Rossijskoi federatsii) lauletaan Aleksandr Aleksandrovin säveltämän Neuvostoliiton hymnin sävelin. Sanat on tehnyt Sergei Mihalkov, joka sanoitti myös Neuvostoliiton kansallislaulun. Virallista suomenkielistä käännöstä ei ole. Huomataan että Venäjän hymnit muuttuvat asteittain yhä nazimaisemmixi ja köyhälistötyöläisten taisto vaihtuu vanhaan tuttuun unelmien ja yxityisomaisuuden jahtaamiseen.
ellauri339.html on line 201: Neuvostoliiton hymni (ven. Гимн Советского Союза, Gimn Sovetskogo Sojuza) oli Neuvostoliiton kansallislaulu. Hymnin sanoitti Sergei Mihalkov ja sävelsi Aleksandr Aleksandrov. Se korvasi Kansainvälisen kansallislauluna 15. maaliskuuta 1944, koska uskottiin, että neuvostosotilaat vastaisivat paremmin kansallislauluun, joka oli omistettu Neuvostoliitolle kuin maailmanlaajuiselle liikkeelle (Kansainvälinen).
ellauri339.html on line 203: Neuvostojohtaja Josif Stalin mainittiin alkuperäisessä sanoituksessa. Stalinin kuoleman (1953) ja henkilöpalvonnan päätyttyä 1956 häneen viittaavia sanoja ei enää käytetty, joten vuoteen 1977 asti sanoja ei laulettu. Vuodesta 1977 sanoitusta käytettiin ilman Stalinin nimeä. Vuonna 1990 Venäjän SFNT otti käyttöön oman kansallislaulun, Mihail Glinkan sävellyksen Patrioottinen laulu, jonka hankaluutena oli se, ettei siihen ollut sanoja. VSFNT oli ollut ainoa neuvostotasavalta, jolla ei ollut omaa kansallislaulua. Patrioottinen laulu oli Venäjällä käytössä Neuvostoliiton hajottua ja Venäjän itsenäistyttyä aina vuoteen 2000.
ellauri339.html on line 205: Vuonna 2000 presidentti Putinin aloitteesta Neuvostoliiton hymnin sävellys otettiin uudelleen käyttöön Venäjän federaation kansallislauluna. Mihalkov kirjoitti uudet sanat edustamaan Venäjän uutta ei-kommunistista luonnetta.
ellauri339.html on line 207: Neuvostoliiton hymni Venäjän federaation hymni
ellauri339.html on line 501: Tämän jälkeen taiteilijan konsertteja Venäjällä alettiin peruuttaa, ja valtionduuman edustajat vaativat, että häneltä evättiin kaikki nimikkeet ja palkinnot, mm. Jelzinin ripustama Neuvostoliiton sankarin prenikka.
ellauri339.html on line 527: Kiovan asukkaan Paievskan kasvatti hänen isoisänsä, kunnian saanut Neuvostoliiton toisen maailmansodan veteraani, joka oli taistellut Leningradin piirityksessä. Ennen sotaa Paievska työskenteli suunnittelijana, aikidovalmentajana ja vapaaehtoisena lääkärinä. Hän oli Aikido- liiton "Mutokukai-Ukraine" puheenjohtaja. Paievska loukkaantui työmatkansa aikana, jolloin molemmat lonkat oli vaihdettava ja hän jäi osittaiseksi. Hänet piti olla Ukrainan vuoden 2020 Invictus Games -joukkueen ainoa naisjäsen, joka kilpailee jousiammunnassa ja uintissa, mutta hänen vangitsemisensa esti häntä kilpailemasta uudelleen aikataulutettuihin kisoihin huhtikuussa 2022. Paievskan tytär kilpaili hänen sijastaan ja voitti pronssimitalin jousiammunnassa.
ellauri339.html on line 658: Nyt hän viettää kaksi viikkoa kuukaudessa etulinjassa kouluttamalla joukkoja käyttämään Amor-tablettipohjaista ohjelmistoa, jonka avulla panssarivaunu- ja kranaatinheitinmiehistö kohdistaa hyökkäyksensä separatisteihin ja leikkaavat ne kahtia. Ohjelman suunnitteli GIS Arta, irrallinen kokoelma ukrainalaisia ohjelmoijia, jotka liittyivät yhteen sen jälkeen, kun joukot eksyivät vanhentuneiden Neuvostoliiton karttojen avulla. Come Back Alive tarjoaa tabletteja ja kestäviä kannettavia tietokoneita, jotka käyttävät ohjelmistoa.
ellauri339.html on line 665: Suurin osa sotilasavun lähteestä on arviolta 20 miljoonaa ulkomailla asuvaa ukrainalaista syntyperää olevaa ihmistä. Diasporan rikkain osa on Yhdysvalloissa ja Kanadassa, ja heidän tarinassaan on lukuisia lukuja: 1800-luvun loppu, toisen maailmansodan jälkeinen ja Neuvostoliiton jälkeiset aallot. Yhdysvaltain vuoden 2010 väestönlaskennassa kirjattiin 345 000 ulkomailla syntynyttä ukrainalais-amerikkalaista.
ellauri340.html on line 139: Bauman syntyi tarkkaavaiseen puolalaiseen juutalaisperheeseen Poznańissa, toisessa Puolan tasavallassa, vuonna 1925. Vuonna 1939, kun natsi-Saksa ja Neuvostoliitto miehittivät Puolan, hänen perheensä pakeni itään Neuvostoliittoon. Toisen maailmansodan aikana Bauman värväytyi Neuvostoliiton hallitsemaan ensimmäiseen Puolan armeijaan ja työskenteli politrukkina. Hän osallistui Kolbergin taisteluun (1945) ja Berliinin taisteluun. Toukokuussa 1945 hänelle myönnettiin sotilaallinen kunniaristi. Toisen maailmansodan jälkeen hänestä tuli yksi Puolan armeijan nuorimmista majoneeseista.
ellauri340.html on line 489: Natoporukat kyllä kovin pahastuivat kädensijan tuesta jugoslavian serbiosapuolelle ja pahexuivat sen vekutusta natopommituxista. Ei näin Petteri! Tuota et tee! Ei tipu dynypreisia ellet pane suuta heti nappiin! Amerikkalainen kääntäjä Scott Abbott (n.h.), joka matkusti Handken kanssa Jugoslavian halki, minkä jälkeen julkaistiin lukuisia esseitä, totesi, että Handke piti Jugoslaviaa "uskomattomana, rikkaana monikulttuurisena valtiona, josta puuttui sellainen nationalismi, jonka hän näki Saksassa ja Itävallassa". Abbott lisäsi, että Handke piti maan hajoamista utopian katoamisena. Just sama juttu kuin Neuvostoliiton kohalla: kun sosialismi karkotetaan maasta, natonazit tulee tilalle.
ellauri341.html on line 473: Tuomio(ja): Max Jakobson käytti aseenaan kynää. Jakobson oli korrekti eikä pahemmin revitellyt. Hän seurasi, mitä maailmalla tapahtui ja reagoi siihen. Max Jakobson syntyi 30. syyskuuta 1923 Viipurissa. Max Jakobson kuoli 2013. Jakobsonia yritettiin saada 1970-luvulla YK:n pääsihteerin virkaan, mutta hanke kaatui eritoten Neuvostoliiton vastustukseen. Jakobson syntyi 30. syyskuuta 1923 Viipurissa juutalaiseen perheeseen. Juutalaistausta oli yhtenä osatekijänä myös sille, ettei Jakobsonista 1970-luvun alkuvuosina tullut YK:n pääsihteeriä.
ellauri341.html on line 478: Jakobson oli luotettava ja taitava työntekijä, joten Kekkonen käytti ahkerasti hänen palveluksiaan. Jakobsonin näkemykset eivät aina miellyttäneet itänaapuria. Tamminiemen pesänjakajat -kirja luonnehtikin häntä Suomen porvariston Susloviksi, viittauksena Neuvostoliiton pääideologiin Mihail Susloviin. Jakobson kuului ulkoministeriössä "everstijunttaan" eli "tohtorikoplaan". Hän on itse kertonut, että länsimieliseksi syytetyn ryhmän tavoitteena oli yksinkertaisesti estää Suomen ajautuminen liiaksi itään puolueettomuuslinjalta. Viittaus eversteihin ja tohtoreihin ei Jakobsoniin sovellu. Hän ei ollut koulutukseltaan sotilas eikä liioin tohtori. Peruskoulutukseltaan hän oli ylioppilas. 1970-luvun puolivälissä Jakobson siirtyi Elinkeinoelämän valtuuskunnan toimitusjohtajaksi. Eläkkeelle hän jäi 1984.
ellauri343.html on line 51: Karjalaisen tuvan seinät oli tapetoitu Totuus-lehdellä. Totuutta me emme niistä löytäneet. Vaan ihan jotain paskaa Neuvostoliiton rauhantahdosta tai sosialismin saavutuxista. Naurettavaa buahahaa. Ihankuin jotain putinismia. Onhan meillä oma totuutemme, tämä alternatiivinen. Hyväntahtoiset hölmöt karjalaiset asuivat muiden elukoiden kanssa saman katon alla. Hyödyllisiä idiootteja. Me zuhnat emme tahdo kärpäsiä ruokapöytään. Meidän lehmät suljetaan pihatoihin, eikä koskaan ulos lasketa. Pohjanmaa on itikoille suuri vankila. Sellaisia saavutuxia. Ja Naton rauhantahtoa. Jenkkiarmeija saa tulla tänne ilman passia.
ellauri343.html on line 99: Neuvostoliitolle ensiarvoisen tärkeän Leningradin strateginen asema oli heikko myös maasodankäynnin suhteen, koska Suomen ja Neuvostoliiton välinen valtakunnanraja kulki Rajajoella noin 32 kilometrin etäisyydellä eli tykinkantaman päässä kaupungista. Lisäksi Suomen alueen kautta oli mahdollista katkaista tärkeä Leningrad-Muurmansk rautatielinja.
ellauri343.html on line 113: 445 neuvostosotilaan joukkohauta. Suurin osa hautauksista on peräisin Neuvostoliiton ja Suomen välisen sodan ajalta (1939-1940) ;
ellauri343.html on line 126: Elokuva perustuu heinäkuun 1941 tapahtumiin, jotka tapahtuvat Itä-Karjalassa Neuvostoliiton ja Suomen välisen sodan aikana. Luutnantti Eero Perkolan osasto on määrätty etenemään vihollislinjojen taakse tukemaan myöhemmin kenraalimajuri Erkki Johannes Raappanin johtaman 14. jalkaväedivisioonan pääjoukkojen etenemistä Rugozeron suuntaan. Jevgeni Haukka esiintyi filmissä avainroolissa "haavoittunut neuvostosotilas".
ellauri343.html on line 132: "Tie Rukajärveen" (tunnetaan nimikkeillä "Neljäkymmentäyksi: Vastakkainasettelu", "Vyöjitys" ja "Viholinjojen takana") on vuoden 1999 elokuva. Perustuu suomalaisen kirjailijan Antti Tuurin romaaniin ”Elämä on isänmaata varten” (Suomeksi: Elämä isänmalle, 1998). Rukajärvi on kylän ja Rugozeron (Muezerskyn piirikunta Karjalan tasavallan) suomalainen nimi. Elokuva perustuu heinäkuun 1941 tapahtumiin, jotka tapahtuvat Itä-Karjalassa Neuvostoliiton ja Suomen välisen sodan aikana. Luutnantti Eero Perkolan osasto on määrätty etenemään vihollislinjojen taakse tukemaan myöhemmin kenraalimajuri Erkki Johannes Raappanin johtaman 14. jalkaväedivisioonan pääjoukkojen etenemistä Rugozeron suuntaan.
ellauri343.html on line 176: Prokhor, kyllä, näin länsimainen propaganda toimii nyt, he luottavat voittoon meistä, joten Neuvostoliiton romahtamisen myötä he aloittivat laajamittaisen työn huijatakseen väestöään ja harjoittaakseen samaa propagandaa täällä, vaikka viranomaiset auttoivat heitä aktiivisesti ja auttavat heitä edelleen.
ellauri343.html on line 182: Anton, nuori vuonna 1939? Vakavasti? Armeijalla, jossa on enemmän panssareita kuin koko maailmassa yhteensä? Sisällissodan, Espanjan, Kiinan sodan kokemuksella? (ja Suomen sodan aikaan myös yhteinen sota saksalaisten kanssa Puolaa vastaan). Mitä "poskille" sanot? Tällaisten jättimäisten tappioiden kautta? Täysin pilalla oleva potentiaali, jota valmisteltiin 30-luvun alusta lähtien? Ottaen huomioon bolshevikkien "suuren suunnitelman" (ei vähempää, ei enempää - koko maailman valtaaminen) ei ole hyppysellinen.... Neuvostoliitto kuoli siinä sodassa. Sellaista se oli, Voitto. Toisin kuin nykyajan hauraat mielet, kaikki ymmärsivät sen silloin hyvin. Minäkin muistan sen hyvin. Tai ainakin olen lukenut Svetlana Vasiljevitsin kirjasta. Ja viitteeksi, suomalaiset osoittautuivat Neuvostoliiton liittolaisiksi vuodesta 1944. Kaikki tämä sotku (sota suomalaisia vastaan, Leningradin saarto) ei olisi tapahtunut, ellei Leninin "hämmästyttävä" politiikka Suomea kohtaan olisi tapahtunut.
ellauri343.html on line 193: Heinäkuussa 1941 suuri isänmaallinen sota oli jo käynnissä. Neuvostoliiton ja Suomen välinen sota päättyi 12.3.1940.
ellauri343.html on line 307: Lopuksi Setälä siteerasi Ateenalaisten laulun sanoja "Nuorukaiselle kuolla kuuluu" -säkeestä lähtien loppuun saakka. Joltisenkin tovin jälkeen seppeleet laskivat Karjalan Kansalaisliiton Itä-Karjalan komitea, Karjalainen osakunta, valtioneuvoston Itä-Karjalan toimituskunta, Neuvostoliiton Karjalan autonomisen kansantasavallan edustaja Sergei Lavrov, Repolan Sivistysseura ja Helsingin Suomalaisen Normaalilyseon luokkatoverit. Kappeli kohahti, kun paikalle saapui kenraali Mannerheim seuranaan kenraali Hannes Ignatius ja mustalainen Allan Åkerblom. Mannerheim laski arkulle seppeleen, jonka nauhoista hän luki suomeksi, ruotsiksi ja venäjäksi: "Isänmaalliselle nuorukaiselle, joka kaatui Suomen lipun laskiessa Itä-Karjalassa. Till en fosterländsk yngling som föll när den finska flaggan kom ner I Östra Karelen. «Патриотичному молодому человеку, павшему, когда в Восточной Карелии упал финский флаг."
ellauri343.html on line 327: Propagandistinen alternatiivitotuus Suomen hyökkäyssodasta 1941-44 pysyy entisenlaisena. Saksan ja Suomen välit muuttuivat kesällä 1940. Syynä oli Saksan valtakunnankanslerin Adolf Hitlerin heinäkuussa tekemä päätös hyökätä Neuvostoliittoon seuraavana kesänä: Saksa tarvitsi Suomea hyökkäyksensä toteuttamiseen. Lisäksi Saksaa kiinnostivat Petsamon nikkelivarat. Hitler siis muutti suhtautumistaan Suomea kohtaan siitäkin huolimatta, että se oli vastoin Saksan ja Neuvostoliiton välistä sopimusta.
ellauri343.html on line 330: Yhteistyö natsi-Saksan kanssa ei valtiojohtoa lukuunottamatta kansaa innostanut, mutta vaihtoehtoisia kumppaneita ei ollut näköpiirissä. Jatkuvan painostuksen alla oli yhä ilmeisempää, että Neuvostoliiton kanssa oltaisiin ennemmin tai myöhemmin jälleen sodassa. Kirkkainta oli ymmärrys siitä, että toista kertaa Suomi ei pärjäisi sodassa yksin.
ellauri343.html on line 336: Suomen ehdot osallistumiselle olivat seuraavat: Suomen olisi säilyttävä vastaisuudessakin itsenäisenä, Saksan oli hyökättävä ensin, ja vasta Neuvostoliiton aloitettua sotatoimet liittyisi Suomi rintamaan. Suomen tavoite sodassa oli vallata takaisin talvisodassa menettämänsä alueet. Haha eikä siinä vielä kaikki: Ihan enstexi lähettiin Rukajärven tielle.
ellauri343.html on line 419: Jatkosodan loppuvaihe käynnistyi kesäkuussa 1944 Neuvostoliiton massiivisella hyökkäyksellä. Stalin pääsi yllättämään tarkoin suunnitellulla laajalla strategisella siirrolla sekä länsiliittoutuneet (Täh? Nehän oli samalla puolella? tulikohan tässä freudilainen lipsahdus?) että etenkin Suomen, jonka osalta Neuvostoliitto pyrki nyt nopeaan ratkaisuun.
ellauri346.html on line 123: Mykola Oleksandrovich Shchors (25. toukokuuta (6. kesäkuuta) 1895, Snovsk, Velikoschimelsk Volost, Horodnyan lääni, Tšernihivin lääni, Venäjän valtakunta - 30. elokuuta 1919, Biloshitsin kylä, Korostenskyn piiri, Oblastin provinssin piiri, nyt Volostenskin piiri, Volostenskin piiri, Korostensk Province Ukraina on ukrainalainen Neuvostoliiton sotilashahmo, yksi bolshevikkien sotilaskomentajista Neuvostoliiton ja Ukrainan välisen sodan aikana. Ukrainan punakaartin kapinallisten ryhmittymien jäsen. 1930-luvulla Neuvostoliiton propaganda alkoi aktiivisesti käyttää Shchorsin kuvaa ihmiskilpenä.
ellauri346.html on line 129: Shchorsin elämänjakso huhtikuusta elokuuhun 1918 on edelleen synkkä kohta, joka Neuvostoliiton aikoina oli täynnä myyttejä ja legendoja. On turvallista sanoa, että hänen tapaamisensa Leninin kanssa , hänen partisaanimenneisyytensä Siperiassa tai muut taistelutyöt eivät pidä paikkaansa. Vaihtoehtoisilla versioilla Shchorsin läheisyydestä SR- puolueen johtajien kanssa tai hänen Maria Spiridonovan allekirjoittamista mandaateista ei myöskään ole dokumentaarista vahvistusta.
ellauri346.html on line 131: Ainoa asia, josta ei ole epäilystäkään, on poliittisten mieltymysten muutos. Lyhyen oleskelun jälkeen Keski-Volgan alueella lähellä Samaraa ja Stavropolia hän ilmestyi elokuun lopussa 1918 Koko-Ukrainan keskussotilaskomission valtuudella neutraalille alueelle, missä hän alkoi muodostaa säännöllisiä Ukrainan Neuvostoliiton sotilasyksiköitä. kapinallisyksiköiltä. Kuten silminnäkijät ovat todistaneet, Shchors osoitti siitä lähtien suvaitsemattomuutta sosialistivallankumouksellisia kohtaan ja yritti kaikin mahdollisin tavoin päästä eroon heistä kapinallisten riveissä.
ellauri346.html on line 133: 22. syyskuuta 1918 lähtien hän oli Bohun-rykmentin komentaja Ukrainan ensimmäisessä Neuvostoliiton divisioonassa. Marraskuusta 1918 lähtien Mykola Shchors yhdisti 2. prikaatin komentajan tehtävät, johon Bohunskyn lisäksi kuului myös Taraschansky-rykmentti, sekä rykmentin komentajan asema. Helmikuun 6. päivänä 1919 kello 10 aamulla Bogun-rykmentti Shchorsin komennossa valloitti Kiovan. Lokotosh nimitettiin Kiovan varuskunnan päälliköksi ja Shchors Kiovan komentajaksi. Shchors hoiti kaupungin komentajan tehtäviä noin viikon, helmikuun puoliväliin asti.
ellauri346.html on line 135: Kiovan suunnan joukkojen ryhmän nro 18 6. maaliskuuta 1919 päivätyn määräyksen mukaan Shchors nimitettiin 1. divisioonan päälliköksi Lokotoshin sijaan. 7. maaliskuuta 1919 Ukrainan kansantasavallan armeija valtasi Berdychivin kaupungin. Jo 9. maaliskuuta kaupungin alueelle saapui ensimmäisen Ukrainan neuvostodivisioonan päällikkö Mykola Shchors, jonka tehtävänä oli poistaa bolshevikkeja uhkaava tilanne. Kovien taistelujen seurauksena, joihin Ivanovo-Voznesensky-rykmentti, kaksi panssaroitua junaa Luhanskista sekä aseelliset paikalliset työväenjoukot osallistuivat yhdessä šorsivien kanssa, Ukrainan kansantasavallan joukot lyötiin ja työnnettiin takaisin Novohrad-Volynskyi 19. maaliskuuta. Bolshevikit vangitsivat Berdychivin. Taistelujen aikana Mykola Shchors pystytti havaintopisteensä yhteen Paljaskarmeliitin luostarin torneista, josta hän johti Neuvostoliiton joukkoja. Aika törkeetä!
ellauri346.html on line 137: Toukokuussa 1919 hän teki kaikkensa säilyttääkseen kurin ja varmistaakseen divisioonansa taistelukyvyn, mutta ei tukenut Grigorivin kapinaa. Grigorjevin kapina (Grigorjevin kapina, Grigorjevshchyna , toukokuun sotilaspoliittinen kriisi Neuvostoliitossa) on suurin kapina bolshevikkihallitusta vastaan Ukrainassa, joka syntyi muodostetun Ukrainan neuvostoarmeijan 6. Ukrainan Neuvostodivisioonan rykmenttien esityksen jälkeen. Hersonin maakunnassa Grigorjevin komennossa. Kapinan tärkeimmät tapahtumat tapahtuivat 7.–31. toukokuuta 1919, ja niihin liittyi kapinallisten sotilasyksiköiden toimien ohella joukko väestön bolshevikkien vastaisia mielenosoituksia. Viime kädessä tämä johti Neuvostoliiton hallinnon radikaaliin epävakauteen ("toukokuun sotilaspoliittinen kriisi").
ellauri346.html on line 164: Nyt Venäjä on siirtynyt pois Euroopan maista, poliitikko uskoo. "On vaikea väitellä [presidentti Vladimir] Putinin kanssa, kun hän sanoo, että 1900-luvun maailma, joka perustuu ensin Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton hegemoniaan ja sitten Yhdysvaltojen ja sen NATO-liittolaisten hegemoniaan, on romahtamassa. Mutta olisi hyvä selvittää, kuka hallitsee 2000-luvun maailmaa. Ja kuinka löytää kannattavin ja mukavin paikka Venäjältä”, Nadezhdin sanoo. Yhdysvaltojen ja Euroopan rooli hänen mielestään vähenee maailmassa, ja Aasian jättiläiset pelaavat yhä enemmän, samoin kuin Brasilia ja myöhemmin Nigeria, josta vuosisadan loppuun mennessä tulee kolmanneksi väkirikkain maa Intian ja Kiinan jälkeen. ”Euroopassa pystymme olemaan yksi johtavista maista – suurin talous. Puhumattakaan väestöstä, alueen pinta-alasta, luonnonvaroista ja sotilaallisesta voimasta" - tältä hänen argumenttinsa näyttävät.
ellauri349.html on line 466: E. Saarisen sotaveteraani-innostus onkin ilmeisesti vielä oikeistoisänmaallisemman Pipsa Kailuan aikaansaannosta. E. Saarinen ei edes tiedä mikä oli ajopuuteoria. Ei se koskenut talvisodan aikoja, vaan se oli fasistisen Suomen hyökkäyssodan 1941-44 poisselittämistä. Ettei muka suomalaisilla ollut mitään hampaankolossa, kun ne lähtivät Hitlerin kelkassa Rukajärven tielle, ajauduttiin vaan vahingossa rajan yli puolustettaessa kotikontua. "Silloin tahdottiin jotain ja päätettiin taistella sen puolesta." Juu, niin tahdottiin, Suur-Suomea. Vittu Eski ei osaa historiaa eikä viizi edes zekata Wikipediaa. Perestroika alkoi 1985, Gorbazov oli vallassa, Brezhnevin ja Gromykon nimiä poistettiin kadunkulmista. Zaari-Venäjän lippua heilutettiin kaduilla vuonna 1988, ja Reaganin piru teki kaikkensa heiluttaakseen Venäjällä venettä. Neuvostoliitto oli muka voimissaan, CIA ei muka tiennyt 1988 mitään Neuvostoliiton hajoamisesta? Let me laugh.
ellauri351.html on line 129: Lorenzin työ keskeytti toisen maailmansodan alkamisen ja vuonna 1941 hänet värvättiin Saksan armeijan sairaanhoitajaksi. Vuonna 1944 hänet lähetettiin itärintamalle, missä hänet vangittiin Neuvostoliiton puna-armeijaan ja vietti neljä vuotta saksalaisena sotavankina Neuvostoliiton Armeniassa. Sodan jälkeen hän katui jäsenyyttään natsipuolueessa.
ellauri351.html on line 135: Neuvostoliiton Armenian vankeudessa hän jatkoi työskentelyä lääkärinä ja "oppi siedettävän sujuvasti venäjää ja tuli melko ystävälliseksi joidenkin venäläisten, enimmäkseen lääkäreiden kanssa." Kun hänet palautettiin kotimaahansa, hänen annettiin säilyttää kirjoittamansa kirjan käsikirjoitus ja lemmikkikottarainen.
ellauri351.html on line 698: Yksi pahimmista asioista viimeisen 30 vuoden politiikassa on se, että rikkaat eivät enää pelkää köyhiä – suurinta osaa maailman ihmisistä – koska niitä ei enää mihkään tarvita. Neuvostoliiton tuho oli "traumaattinen ei vain kommunisteille vaan sosialisteille kaikkialla". Älä muuta vikise.
ellauri353.html on line 323: Suuri Puhdistus. Neuvostoliiton viisi ensimmäistä marsalkkaa: Budionni ja Blücher (seisomassa); Tukhachevsky, Voroshilov ja Jegorov (istuivat). Vain Voroshilov ja Budionni kuolevat luonnollisella kuolemalla, loput ammutaan eri puhdistusten aikana Trozkin kätyreinä (kz Rakowin protokollapinoa).
ellauri353.html on line 371: Mishka Yaponchik (syntynyt Moisei Wolfovich Vinnitsky; 30. lokakuuta 1891 – 29. heinäkuuta 1919) oli Odesan gangsteri, juutalainen vallankumouksellinen ja Neuvostoliiton sotilasjohtaja.
ellauri353.html on line 381: Toisen taantumuxellisen näytelmä "Maria" oli tarkoitus esittää vuonna 1935, mutta NKVD peruutti sen harjoitusten aikana. Huolimatta sen suosiosta lännessä, Mariaa esitettiin Venäjällä vasta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.
ellauri353.html on line 387: Iskä tuli Pariisiin kesällä 1935 osana Neuvostoliiton kirjailijoiden valtuuskuntaa Kansainväliseen kulttuurin ja rauhan puolustajien kongressiin. Hän luultavasti tiesi, että tämä olisi hänen viimeinen tilaisuutensa. Kuten hän oli tehnyt lukuisia kertoja viimeisen kymmenen vuoden aikana, hän pyysi äitiäni palaamaan hänen kanssaan Moskovaan, jossa Pirozhkova häntä kärsimättömästi odotti. Vaikka hän tiesi yleisen tilanteen olevan huono, hän kuitenkin kuvaili hänelle mukavaa elämää, jota perhe voisi siellä elää yhdessä.
ellauri353.html on line 394: Joulukuun 23. päivänä 1954, Hruštšovin sulan aikaan Babel kuntoutettiin. Babelin teoksia julkaistiin jälleen laajasti ja niitä kehuttiin. Hänen julkinen kuntoutus kirjailijana aloitettiin hänen ystävänsä ja ihailijansa Konstantin Paustovskin (albumi 135) avulla, ja vuonna 1957 julkaistiin osa Baabelin valituista teoksista hänen suojattinsa ja rikostoverinsa Ilja Ehrenburgin ylistävällä esipuheella. Uusia kokoelmia valikoiduista Babelin teoksista julkaistiin vuosina 1966, 1989 ja 1990. Silti tiettyjä " tabuja " sisältäviä osia, kuten Trotskin maininnat, sensuroitiin glasnost- jaksoon asti vähän ennen Neuvostoliiton hajoamista.
ellauri353.html on line 401: John Updiken mukaan Maxim Gorky sanoi André Malrauxille, että Babel oli "parasta mitä Venäjällä on tarjota". Neljännesvuosisataa myöhemmin Babelin aikalainen Konstantin Paustovsky kirjoitti muistelmissaan: "Hän oli meille ensimmäinen todella Neuvostoliiton kirjailija." Judith Stora-Sandor, yksi Baabelin ensimmäisistä elämäkerran kirjoittajista, kirjoitti vuonna 1968, että Baabelin "kirjallinen herkkyys oli ranskalainen, hänen näkemyksensä juutalainen ja hänen kohtalonsa aivan liian venäläinen".
ellauri353.html on line 416: Semjon Mihailovitš Budjonnyi (ven. Семён Миха́йлович Будённый, 25. huhtikuuta (J: 13. huhtikuuta) 1883 – 26. lokakuuta 1973) oli bolševikkien sotasankari Venäjän sisällissodassa sekä Josif Stalinin liittolainen ja Neuvostoliiton marsalkka.
ellauri353.html on line 418: Pyhän Yrjön ristin ja Pyhän Yrjön mitalin täysi haltija, kolme kertaa Neuvostoliiton sankari (1958, 1963, 1968). Kahdeksan Leninin ritarikunnan saaja. Puna-armeijan ensimmäisen ratsuväen armeijan komentaja sisällissodan aikana, yksi punaisen ratsuväen avainjärjestäjistä, jonka ansiosta hänen ja hänen tovereidensa kuvat levisivät laajasti Neuvostoliitossa ja Neuvostoliiton vastaisessa propagandassa sekä lukuisissa kirjoissa, elokuvissa, maalauksissa ja musiikissa. Ensimmäisen ratsuväen armeijan taistelijat tunnetaan yhdessä nimellä "Budenovtsy". Suuren isänmaallisen sodan ensimmäisinä vuosina hän komensi strategisten suuntien ja rintamien hevosia.
ellauri353.html on line 439: Pohjois-Kaukasuksen operaation tulos oli kuitenkin Neuvostoliiton vallan lopullinen vakiinnuttaminen suurimmassa osassa Pohjois-Kaukasian aluetta. Valkoisten Donin ja Kubanin armeijat tuhoutuivat lähes kokonaan: 164 tuhatta sotilasta ja upseeria vangittiin, 540 asetta, 23 panssaroitua junaa, 17 panssarivaunua, 30 lentokonetta, valtava määrä ampumatarvikkeita ja sotilasvarusteita tuli punaisten pokaaleixi.
ellauri353.html on line 448: Neuvostoliiton ja Puolan sodassa 1. ratsuväki osallistui Kiovan operaatioon ja yritti sitten vallata Lvovin onnistumatta siinä. Taisteluissa Varsovan lähellä Budyonnyn armeija kärsi vakavan tappion Puolan säännölliseltä ratsuväeltä Komarowin taistelussa. Budennovilaisten vetäytymistä Varsovasta leimasivat joukkoryöstelyt ja siviiliväestöön kohdistuva väkivalta. Tänä aikana jotkut 1. ratsuväen armeijan yksiköt värjäytyivät vereen juutalaisten kaupunkien pogromeilla.
ellauri353.html on line 454: Vuonna 1923 Budyonny nimitettiin puna-armeijan ratsuväen ylipäällikön avustajaksi ja Neuvostoliiton vallankumouksellisen sotilasneuvoston jäseneksi. Vuodesta 1924 vuoteen 1937 hän oli puna-armeijan ratsuväen tarkastaja. 1. heinäkuuta 1928 lähtien yksi " Hevoskasvatus ja hevoskasvatus " -lehden järjestäjistä ja toimittaja. Vuonna 1930 hän johti Moskovan hevoskasvatus- ja hevoskasvatusinstituutin perustamista Uspenskiin kokeellisen hevostilan pohjalta. Vuonna 1932 hän valmistui sotaakatemiasta. M. V. Frunze. Samaan aikaan hän teki ensimmäisen laskuvarjohypynsä vuonna 1931 osana tutkimusta uusista nykyaikaisista vihollisen torjuntamenetelmistä.
ellauri353.html on line 456: A.I. Solzhenitsynin mukaan Budjonny tukahdutti laskuvarjolla vuosina 1930-1931 kazakistien neuvostovastaiset kapinat. Marraskuussa 1935 Neuvostoliiton keskuskomitea ja kansankomissaarien neuvosto myönsivät viidelle suurimmalle Neuvostoliiton komentajalle uuden sotilasarvon" Neuvostoliiton marsalkka". Budyonny oli heidän joukossaan.
ellauri353.html on line 505: Cedric Errol Fauntleroy (1891–1973) oli yhdysvaltalainen lentäjä, joka vuonna 1919 tarjoutui palvelukseen Puolan ilmavoimiin Puolan ja Neuvostoliiton välisen sodan aikana vuosina 1919–1921.
ellauri353.html on line 523: Synnyttyään vuonna 1894, Babel hupsahti helvetin vuosisadalle, joka oli juuri edessä. Hän kirjoitti venäjäksi. Hän oli kommunisti. Hän oli yliopistokoulutuksen saanut juutalainen. Hänet teloitettiin ampumajoukolla 27. tammikuuta 1940 Butyrkan vankilassa Moskovassa. Hänellä oli suhde Neuvostoliiton NKVD:n voimakkaan päällikön vaimon kanssa, mikä oli luultavasti vain yksi hänen kuolemansa syistä. Häntä oli kidutettu, kuten muitakin juutalaisia kirjailijoita, joita epäiltiin tuolloin epälojaalisuudesta. Hänet pyyhkäistiin pois, yhdessä miljoonien muiden juutalaisten kanssa, jotka kuolivat hulluksi tulleen maailman verilöylyissä, paljastaen ihmisen villiksi, villiksi kuin ihminen.
ellauri353.html on line 535: Ei ole enää yhtä, keskitettyä yhtenäistä Fourth Internationalia. Eiole enää eukkoa on nuori neito vain... Suurimman osan olemassaolostaan ja historiastaan NKVD:n agentit jahtivat Neljättä Internationaalia, ja se joutui poliittisen sorron kohteeksi sellaisissa maissa kuin Ranska ja Yhdysvallat sekä Neuvostoliiton kannattajat. Neljäs internationaali kamppaili ylläpitääkseen yhteyttä näissä tukahduttamis- ja sorron olosuhteissa toisen maailmansodan aikana, koska myöhemmät proletaarikapinat olivat usein neuvostoliittolaisten stalinistien ja militanttien nationalististen ryhmien vaikutuksen alaisia, mikä johti tappioihin neljännelle internationaalille ja nujersi trotskilaiset, jotka eivät sittemmin onnistuneet saamaan merkityksellistä vaikutusvaltaa.
ellauri353.html on line 545: Neuvostoliiton ja Puolan välisen sodan aikana, joka puhkesi aktiiviseen elämään vuonna 1920, suurilla ratsuväen yksiköillä oli erittäin tärkeä rooli molemmille osapuolille. Budënniyn 1. hevosarmeija 1 (Konnaya Armiya) ja Gai Khanin KavKor johtivat Neuvostoliiton etenemistä: vain, jotta molemmat joukot päätyivät melko häpeälliseen vetäytymiseen. Puolan ratsuväki oli myös tärkeä, mutta puolalaisten ratkaisevat taistelut voitettiin suurelta osin ilman niitä – Varsovan puolustus, Piłsudskin oikea koukku Veikselissä ja Niemenin taisteluja johti jalkaväki.
ellauri353.html on line 547: Lisäksi eri syistä vastapuolten ratsuväki ei käytännössä koskaan taistellut toisiaan vastaan. Aluksi Budënniy tuhosi puolalaisen ratsuväen läpimurtonsa jälkeen Kiovan lähellä, ja sen jälkeen he tapasivat vain 31. elokuuta 1920. Epäilen, että tällä viimeisellä Puolan taistelulla on yhtä paljon tekemistä sen "todisteena", että puolalainen ratsuväki oli parempi kuin Neuvostoliiton ratsuväki (Ukrainan turpasaunan mainizemista välteltiin huolella), kuin sillä on tekemistä kampanjan todellisen merkityksen kanssa. Varmasti siitä esitetään kaikenlaisia naurettavia väitteitä.
ellauri353.html on line 552: Komarówin taistelu oli täydellinen katastrofi Venäjän 1. ratsuväen armeijalle, joka kärsi raskaita tappioita ja tuskin välttyi täysin piirittämiseltä. Taistelun jälkeen 1. ratsuväen armeijan moraali on romahtanut ja armeijaa, joka oli yksi pelätyimmistä Neuvostoliiton joukoista ei pidetty enää tehokkaana taisteluvoimana."
ellauri353.html on line 557: Jokaisella rykmentillä oli tatjankalentue, 7. pataljoonalla oli yhteensä noin 20 tällaista MG-kärryä. Matkustaakseen nopeasti ratsuväkidivisioona vähensi tarkoituksella kuormastoa, mikä tarkoitti, että tykistö ei kantanut paljon ammuksia. He odottivat toimittavansa hylätyistä Neuvostoliiton varastoista (molemmat osapuolet ammuskeli 3" Putilov-aseilla).
ellauri353.html on line 561: Vaikka taistelua kuvattiin usein suurena puolalaisena voittona, taistelu jätti Konnaya Armiyat ennalleen, ja he pääsivät ulos Puolan motista Werbkowicessa. Varmasti puolalainen ratsuväki oli suoriutunut erittäin hyvin fyysisessä taistelussa, mutta heidän energisen liikkeensä puute koko päivän aikana petti heidät. Kentän hallussa oli vain tunnearvoa – tavoitteena oli ollut Neuvostoliiton hevosarmeijan motittaminen, eikä sitä saavutettu, koska hengästyneet puolalaiset eivät kyenneet jatkamaan takaa-ajoa.
ellauri353.html on line 568: Isaac Babel näyttää olleen läsnä kuudennen divisioonan politrukkina ja hänen novellinsa tapahtumien ympärillä viittaa huomattavaan hengenmenetyxeen sekä komentajien että miesten keskuudessa. Mutta on muistettava, että hän kirjoitti fiktiota ja nimien muuttamisen lisäksi hänen tarinansa eivät ole luotettavia yksityiskohtiensa suhteen – esimerkiksi hänen tarinansa Cześnikistä kertoo taistelusta Jakolevin entisiä Neuvostoliiton kasakkoja vastaan, jotka olivat Puolan armeijan pohjoispuolella, joten melko kaukana Cześnikistä.
ellauri353.html on line 582: Stalin ja muut NKP:n johtajat tiesivät erittäin hyvin Ranskan ja Englannin vallankumousten historian, eikä "punaisen Bonaparten" tai "punaisen munkin"1 haamu ei antanut heidän nukkua rauhassa. On huomattava, etteivät he olleet ainoita: valkoisten siirtolaisuuden aikana heräsi aika ajoin toiveita siitä, että Neuvostoliiton sotilasvallankaappaus, jota johtaa jokin kunnianhimoinen sotilasjohtaja, jonain päivänä pyyhkäisi pois bolshevikkihallinnon ja palauttaisi heidän valtakuntansa Venäjän heille.
ellauri353.html on line 595: Klim ja "Koba" syyttivät heitä osallistumisesta "neuvostonvastaiseen trotskilaiseen sotilasjärjestöön", Neuvostoliiton sotilaallisen tappion suunnittelusta tulevassa sodassa, vakoilusta Saksan hyväksi, terrori-iskujen valmistelemisesta politbyroon jäseniä vastaan ja aikomuksesta järjestää sotilasvallankaappaus.
ellauri355.html on line 65: Rutskoi saapui pian suurelle Valkoisen talon pohjoisparvekkeelle, ja käski mielenosoittajia hyökkäämään kohti pormestarin taloa ja Venäjän päätelevisioasemaa, Ostankinon televisiokeskusta. Myöhemmin Rutskoi kiisti ulkomaisen TV-yhtiön CNN:in nauhoittaman hyökkäyskäskyn. Aika samaa puuhastelua kuin Trumpfilla Capitoliumilla. Myös Hasbulatov käski mielenosoittajia hyökkäämään, ja eläkkeellä ollut kenraali Aleksandr Makashov tuli hyökkäykseen mukaan. Kapinalliset ajoivat kahdella kuorma-autolla pormestarin talon katukerroksen ikkunoista sisään, ja talo oli helpolla vallattu. Pian panssarit ja kuorma-autot lähtivät ajamaan kohti Ostankinon televisiokeskusta punaliput liehuen ja Neuvostoliiton hymni soiden. Kremlistä oli kuitenkin samaan aikaan lähtenyt muutama hallituksen panssariauto puolustamaan TV-keskusta. Ostankinossa taisteltiin tunteja, ja kymmeniä kuoli. TV sammui pian sen jälkeen, kun alakerrasta oli alkanut kuulua raskaiden konekiväärien rätinää. Tunnin pimennyksen jälkeen TV:n ykköskanava aloitti lähetykset salaisesta kriisistudiosta. Nyt TV:ssä nähtiin muun muassa itkevä Jegor Gaidar, joka pyysi uudistusmielisiä tulemaan ihmiskilviksi Tverin kaduille kaupungintalon ympärille panssareita vastaan. Sinne saapuikin melko pieni määrä, vain muutamia tuhansia ihmisiä. Moskovan keskiluokka ei pitänyt uudistuksista. Toimintakyvytön hallitus pysyi hiljaa, ja iltapäivää kohti hallituksen edustajia alkoi saapua istuntoon. Samaan aikaan Rutskoi määräsi ilmavoimat pommittamaan Kremliä [puppua]. Rutskoi uskoi kesän laajojen kotimaassaan tekemiensä vierailuretkien pohjalta valtakunnan asevoimien tukevan häntä.
ellauri355.html on line 150: Venäläinen kauppias perusti Kharkovin polkupyörätehtaan noin 130 vuotta sitten. Ennen vallankumousta tehdaspyöriä kutsuttiin "Venäjäksi", armeijan sotilasosasto osti ne, ja yritys otti käyttöön kehittyneitä tekniikoita, jotka yrittivät ylittää eurooppalaiset analogit, mikä monissa tapauksissa onnistui. Neuvostoliiton aikana kaikkien pyöräilijöiden unelma oli pyörämerkki "Ukraina". Nykyään tehdas tuottaa moderneja polkupyörien malleja.
ellauri367.html on line 42: Neuvostoliiton käsittelijät pitivät Macleania ja Burgessiä "toivottomina juoppoina" johtuen siitä, että heidän oli vaikea pitää salaisia ammattejaan omana tietonaan.
ellauri367.html on line 45: Vuonna 2019 Venäjä kunnioitti Burgessiä ja Macleania seremoniassa sillä että rakennukseen, jossa he asuivat Moskovassa 1950-luvulla, heitettiin muistolaatta. Venäjän ulkomaantiedustelupalvelun (SVR) päällikkö ylisti kaksikkoa sosiaalisessa mediassa siitä, että se "on toimittanut Neuvostoliiton tiedustelupalveluille tärkeimmät tiedot yli 20 vuoden ajan, antaen merkittävän panoksen fasismin voittamiseen, strategisten tahojemme suojelemiseen, oligarkkien etujen ja maamme turvallisuuden takaamiseen." The Guardian lehti tuli tähän johtopäätökseen: "Se ei meitä juuri hämmästytä, että tällainen haiseva, röyhkeä, valehteleva, röyhkeä, huumorintajuinen, humalainen löysä saattoi tunkeutua brittien vakoilulaitoxen sydämeen ilman että kukaan ilmeisesti olisi huomannut, että hän oli myös Neuvostoliiton mestari." Pluspuolelle voi lisätä että aivan silmitön määrä britti vaklausjorinoita saatiin kynäillyxi ja videoiduxi näistä veikoista, melkein enemmän kuin Enid Blytonilla on Viisikko kirjoja.
ellauri367.html on line 49: Itse asiassa mitään "Viisikkoa" ei ollut olemassa: yksinkertaisesti, neuvostotiedustelu-upseeri Juri Modin valitsi viisi luotettavinta useista brittiagenteista, jotka tulvivat Neuvostoliiton tiedustelupalvelua viesteillään Suuren isänmaallisen sodan alussa. Modin sai tämän tehtävän, koska Neuvostoliiton tiedustelu oli järkyttynyt kuuluisien brittiläisten salaisten palveluiden edustajien toiminnasta, jotka yrittivät paljastaa vihollistensa salaisuudet Neuvostoliitolle. "Viisikon" ulkojäsen John Cairncross ei puolestaan pitänyt työtään Neuvostoliiton hyväksi petoksena, koska hän välitti liittolaiselleen tärkeitä tietoja, jotka petollisten oikeistolaisten brittipoliitikkojen salaliitto piti tarkoituksella salassa. Todiste siitä, että Five ei ollut verkotettuna, on se, että työskennellessään MI6: ssa Kim Philbyn johdolla John Cairncrossilla ei ollut aavistustakaan tarkoituksista, joita varten Philby antoi hänelle työtehtäviä. Hän oli koko ajan suihkussa.
ellauri367.html on line 57: Kesäkuussa 1947 vakoilupäällikkö Juri Modin saapui Lontooseen Neuvostoliiton suurlähetystön kryptografina (englanninkielisissä lähteissä lehdistöavustaja) valvomaan Burgessiä, Bluntia ja Cairncrossia. Tänä aikana Cairncross, jota Modin kutsui parhaaksi agentiksi, luovutti Neuvostoliitolle täydellisen paketin luotavan NATOn asiakirjoja - liiton rakenteesta, rahoitusjärjestelmästä ja kokoonpanosta. sekä ennusteen Suomen ja Ruåzin NATO:on liittymisen ajankohdasta.
ellauri367.html on line 62: Vuosina 1944-47. Juri työskenteli Neuvostoliiton NKGB-MGB:n 1. osaston englannin osastolla, missä hänet määrättiin valvomaan "Cambridgen Viisikkoa". Hän muisteli, että "... En opiskellut tiedustelutaitoa jossain koulussa, en teoriassa, vaan käytännössä, poikkeuksellisissa olosuhteissa... Agenttiemme raportteja lukiessani aloin nähdä heidät läheisinä ihmisinä." Onnexi ei kukaan heistä joutunut tiilenpäivä lukemaan. Palattuaan Neuvostoliittoon hän opetti Neuvostoliiton KGB:n Higher Intelligence Schoolissa Moskovassa, puolusti väitöskirjaansa ja ryhtyi apulaisprofessoriksi. Juri Modin kuoli vuonna 2007 Moskovassa. Modin mukaan Tim koira ei ollut Cairncross vaan Victor baron Rothschild, Burgessin opiskelijatoveri Trinity Collegessa.
ellauri367.html on line 189: Christian Georgievich Rakowski (venäjä Христиан Георгиевич Раковский; bulgaria Кръстьо Раковски Krastjo Rakowski; romania Cristian Racovski; ukraina Христиан Георгиевич н Георгъристия н Георгsch Rakowskyj; syntynyt 1. elokuuta, heinäkuuta / 13. elokuuta 1873, seurakunta Kotelissa, Itä-Rumeliassa, Ottomaanien valtakunnassa; † 11. syyskuuta 1941 Medvedev-metsässä lähellä Orjolia, Venäjän SFNT:ssä, Neuvostoliitossa) oli bulgarialainen sosialistinen vallankumouksellinen, bolshevikkipoliitikko ja Neuvostoliiton diplomaatti. Hän oli vallankumouksellisen Georgi Rakovskyn vastavallankumouxellinen veljenpoika.
ellauri367.html on line 206: Vuonna 1922 Rakowski osallistui Genovan konferenssiin, jossa hän auttoi neuvottelemaan Rapapallon sopimuksesta ja Lausannen konferenssista. Neuvostoliiton muodostumisen jälkeen joulukuussa 1922 hän kannatti pitkälti itsenäistä liittotasavaltojen politiikkaa ja vallankumouksen jatkamista Kaakkois-Euroopassa. Trotskin ympärillä olevan " vasemmisto-opposition " jäsenenä Josef Stalin poisti hänet Ukrainasta vuoden 1923 puolivälissä, ja hänen piti neuvotella Neuvostoliiton virallisesta tunnustamisesta Isossa-Britanniassa ja Ranskassa. Ison-Britannian tapauksessa tämä epäonnistui "Zinovievin kirjeen" julkaisemisen ja sitä seuranneen työväenpuolueen hallituksen kaatumisen jälkeen lokakuussa 1924. Sen jälkeen kun Ranska oli tunnustanut Neuvostoliiton, hänestä tuli siellä suurlähettiläs lokakuusta 1925 lokakuuhun 1927. Koska hän oli allekirjoittanut trotskilaisen protokolla-alustan, hänet karkotettiin maasta.
ellauri367.html on line 210: Rakowski vietti 6 vuotta maanpaossa. Hän oli yksi viimeisistä johtavista trotskilaisista, jotka käänsivät takkinsa ja palasivat Stalinin luo. Hän sai palata Moskovaan, hänestä tuli Neuvostoliiton Japanin- suurlähettiläs syksyllä 1934 ja hänet otettiin takaisin puolueeseen vuonna 1935. 21. elokuuta 1936 hän pyysi Pravdalle lähettämässään kirjeessä virallisesti anteeksi "virheitään". Hän syytti Trotskia ja hänen kannattajiaan "Gestapon agenteiksi" otsikolla "Ei tule armoa". Varsinainen hälläpyörä.
ellauri367.html on line 217: Perestroikan aikana Rakovski kunnostettiin vuonna 1988, kaikkien muiden Neuvostoliiton maanpettureiden mukana.
ellauri367.html on line 219: José Landowskyn Rakowskin hätäpaskoina vääntämistä tunnustuxista keräämän protokollapinon mukaan Rakovski mainitsee salaliiton sieluina nimeltä Iona Yakir, Boris Feldman ja Mihail Tukhachevsky. Pöytälaatikon tylsemmät toiset veitset olivat kenraali Avgust Kork, Ieronim Uborevich, Vitovt Putna, Vitali Primakov, Robert Eideman, Nikolai Kashirin. Siinä täsmennetään, että Tukhachevsky, Pavel Dybenko ja Vasili Blücher allekirjoittavat sotilaalliset julistukset ja esiintyvät muodon etuosassa Aleksei Rykovin ja Nikolai Bukharinin rinnalla. Leon Trotsky tulee olemaan puolueen pääsihteeri, komissaarien neuvoston puheenjohtaja, vallankumouksellisen sotaneuvoston puheenjohtaja ja Kominternin presidentti. Tukhachevskysta tulee Neuvostoliiton esikunnan päällikkö ja Neuvostoliiton ensimmäinen marsalkka, Iagodasta tulee sisäasiain komissaari, Rakovskista ulkoasioiden komissaari, Nikolai Bukharinista maailmanvallankumouksen salainen johtaja, Rykovista tulee Neuvostoliiton talouden komissaari. ja Gamarnikin puolustuskomissaari. Vallan todellisuuden takaavat Trotski, Jagoda ja Gamarnik itse. Rakovskilla tulee olemaan suuri kansainvälinen rooli. Hän ilmoittaa Jossif Stalinin, Vjatšeslav Molotovin, Mihail Kalininin, Kliment Vorošilovin ja Nikolai Ježovin fyysisen likvidoinnin.
ellauri367.html on line 226: Rakovsky viedään mukavaan huoneeseen, jossa on erilaisia ruokia, ja Duval kuulustelee sitä sen jälkeen, kun Landowsky sujauttaa juomaansa korkealaatuista huumetta. Rakovsky aloittaa väittämällä, että jos Karl Marx tiesi kapitalismin ristiriidat, se johtuu siitä, että hän tunsi ne, jotka tuottivat ne siinä. Sitten hän teoristi liiton kansainvälisen rahoituksen (jota hän kutsuu "kansainväliseksi kapitalismiksi" tai "kapinterniksi") ja kommunistisen internationaalin (Comintern) välillä. Hän lisää, että Marx jätti kirjoituksissaan selvästi huomaamatta taloudellisen ilmiön, joka kuitenkin kiehtoi hänen aikansa ihmisiä: Rothschildin perheen viiden veljeksen valtavan pääoman keräämisen. Se täsmentää, että niitä on 5, aivan kuten Neuvostoliiton punaisen tähden 5 haaraa. Tuskin sattumaa! (Amschel Mayer Rothschild, Salomon Mayer Rothschild, Nathan Mayer Rothschild, Carl Mayer von Rothschild, James de Rothschild). Rakovskylle näiden kahden entiteetin yhteinen vihollinen, toinen, joka kannattaa kosmopolitismia (koska pääomalla ei ole rajoja) ja toinen kansainvälisyyttä (koska proletariaatilla ei ole rajoja), on kansallisvaltio ja sen tavoitteena on sen tuhoaminen.
ellauri367.html on line 261: Esther Frumkin (jiddish: עסטער פרומקין ; 1880 – 8. kesäkuuta 1943), syntynyt Malkhe Khaye Lifshitz ja joka tunnetaan toisellakin nimellä, Marija Jakovlevna Frumkinan nimellä, tai pelkkä Esther, palveli Neuvostoliiton poliitikkona ja Bundistisena vallankumouksellisena johtajana General Jewish Labour Bundissa Liettuassa, Puolassa ja Venäjällä ja myöhemmin Jevsektsiyassa Neuvostoliitossa. Jiddishin kielen kiihkeä kannattaja, hänen poliittinen kantansa juutalaisten assimilaatiosta ei tyydyttänyt perinteisiä juutalaisia eikä neuvostojohtajia.
ellauri367.html on line 301: Päätellen, että kansainvälisen rahoituksen tavoitteena on natsismin hyökätä stalinismia vastaan sotilaallisesti, hän pyrkii edistämään liittoa Puolan jakamisen ympärillä (Saksan ja Neuvostoliiton välisen sopimuksen esikuvana). Gabriel kysyy sitten yhteyshenkilön nimeä, joka voisi varmuudella sanoa olevansa kansainvälisen korkean rahoituksen alalla. Rakovsky sanoo, että Lionel Walter Rothschild oli yksi heistä (kuoli 1937), Kuhn, Loeb & Co -pankki Schiffin, Warburgin, Loebin ja Kuhnin perheen, Bernard Baruchin, Felix Frankfurterin, Frank Altschulin, Benjamin Victor Cohenin, Nathan Straus Jr:n kanssa., Laurence Steinhardt, Léon Blum, Samuel Irving Rosenman, Walter Lippmann, Herbert H. Lehman, Dreifus, Thomas W. Lamont, Georges Mandel, Henry Morgenthau, Mordecai Ezekiel, Jesse L. Lasky, mutta neuvoo häntä lopulta puhumaan Yhdysvaltain Neuvostoliiton suurlähettiläs Joseph E. Daviexelle.
ellauri367.html on line 312: Stig Svante Eugén Bergling (1. maaliskuuta 1937 Tukholma, Ruotsi – 24. tammikuuta 2015 Tukholma) oli ruotsalainen poliisi ja vakooja, joka työskenteli Neuvostoliiton hyväksi. Hänet tuomittiin vuonna 1979 Ruotsissa elinkautiseen vankeuteen vakoilusta. Berglingin ja hänen vaimonsa loikkaus Suomen kautta Neuvostoliittoon lokakuussa 1987 nostatti suuren myrskyn Olof Palmen murhatutkinnan virheiden ja tuloksettomien sukellusvene-etsintöjen turhauttamien ruotsalaisten keskuudessa. Berglingin tapauksessa ongelmana oli ollut, ettei Supo ollut saanut Säpolta oikea-aikaisia tietoja. Turhautuneet ruåzalaiset antoi potkut kaikille.
ellauri367.html on line 317: Stig Erik Constans Wennerström (22. elokuuta 1906 Tukholma – 22. maaliskuuta 2006 Danderyd) oli Ruotsin ilmavoimien eversti ja vakooja. Wennerström työskenteli 15 vuotta vakoojana Neuvostoliiton hyväksi. Aikaisemmin hän oli työskennellyt vakoojana Saksan laskuun, minkä venäläiset saivat selville ja pakottivat paljastumisen uhalla vakoilemaan jatkossa heidän hyväkseen.
ellauri368.html on line 178: Dyynihemmojen pyhä kirja on oranssi katolinen raamattu, "kasautunut kirja", ekumeenisten kääntäjien komission tuottama protestanteista ja katoliikeista kokoonkeitetty uskonnollinen teksti. Se sisältää elementtejä useimmista muistakin muinaisista uskonnoista, mukaan lukien Mirja Saari, mahayana-kristinusko, Zensunni-katolisuus ja buddislamilainen perinne. Sen ylimpänä käskynä pidetään: "Älä turmele nielua liislla arrakilla." Merkittävä teema Dunen aristokraattisten perheiden takana oli "aristokraattinen byrokratia", jonka hän piti analogisena Neuvostoliiton kanssa. No hei, pikemminkin oligarkkien. Mitäs Herbert tarjoaa sitten tilalle? Eipä juuri uutta, samaa Yhdysvaltain konstituutiota taas:
ellauri370.html on line 704: Anton Denikinin valkoinen armeija oli antisemitismin linnake, jossa käytettiin "isku juutalaisiin ja pelasta Venäjä!" sen mottona. Vaikka bolshevikkien puna-armeija syyllistyi antisemitistisiin väärinkäytöksiin, sen politiikka vastusti antisemitismiä, ja sen seurauksena se sai enemmän tukea suurelta osalta juutalaisväestöä, vaikka Neuvostoliiton uskonnonvastaisen propagandan ja yksityisomaisuuden kansallistamisen politiikka osoittautui epäsuosituxi ja ennusti tulevaa antisemitismiä Neuvostoliitossa ja antikommunismia New Yorkissa.
ellauri370.html on line 725: Ukrainassa Hmelnytskiä pidetään yleisesti kansallissankarina. Kaupunki ja maaseutu kantavat hänen nimeään. Hänen kuvansa on näkyvästi esillä ukrainalaisissa seteleissä ja hänen monumenttinsa Kiovan keskustassa on Ukrainan pääkaupungin keskipiste. Myös Bohdan Hmelnytskin ritarikunta on myönnetty useita kertoja – yksi Ukrainan ja entisen Neuvostoliiton korkeimmista kunnianosoituksista.
ellauri373.html on line 272: Vuonna 1922 vaino voimistui ja otti uusia muotoja. Varojen etsimisen verukkeella nälkään näkevän väestön auttamiseksi noudatettiin asetusta kaikkien kirkoiden ja luostareiden kaikkien kallisarvoisten koristeiden ja arvoesineiden takavarikoimisesta . Neuvostoliiton julkaisuissa julkaistujen tietojen mukaan 15. toukokuuta 1922 mennessä 48 provinssin talousosastot saivat kirkoilta takavarikoituja arvoesineitä : kultaa 700 puutaa hopeaa 17 961 puutaa, timantteja 33 796 kappaletta, helmiä 3 puutaa, 15 80 000 jalokiveä, 28 kiloa esineitä, joissa on timantteja, helmiä ja muita kiviä.
ellauri374.html on line 129: Vjatšeslav Sazonov, Neuvostoliiton matemaatikko, joka todisti Sazonovin lauseen. Siinä todetaan, että kahden Hilbert-avaruuden välinen rajoitettu lineaarinen operaattori on γ -radioiva, jos se on Hilbert–Schmidt-operaattori.
ellauri374.html on line 491: - Tshuvassian tasavallassa on sekä etnisesti puhtaita alueita että tshuvassien ja venäläisten tai tshuvassien ja mordvalaisten asuttamia seutuja. Käytännössä tshuvassit ovat minun laillani kaksikielisiä. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen etninen tietoisuutemme on vahvistunut ja muistuttaa kansallisen heräämisen aktiivikaudesta, joka ulottui 1870-luvulta 1930-luvulle.
ellauri374.html on line 528: Vuonna 1932 alkoi Baškortostanin alueen raakaöljyn hyödyntäminen. Vuoden 1943 lopulla löydettiin suuri Tujmazjin öljyesiintymä. Toisen maailmansodan aikana Baškortostanista tuli yksi merkittävimmistä alueista, jonne Neuvostoliiton länsiosista siirrettiin tehtaita ja teollisuutta sekä suuri määrä ihmisiä. Sodan aikana nämä teollisuuslaitokset tuottivat aseita, polttoaineita ja elintarvikkeita. Sodan jälkeen Baškortostanin alueen teollisuus kehittyi ja monipuolistui edelleen, alueelle kehittyi kaivos-, koneenrakennus- ja öljynjalostusteollisuutta. Baškortostanin teollisuus muodosti vankan perustan kaikkien Euroopan Venäjän syrjäseutujen talouden kasvulle.
ellauri374.html on line 640: Venäjän valtakunta valloitti Keski - Aasian 1800-luvun jälkipuoliskolla. Maa, josta tuli Venäjän Turkestan ja myöhemmin Neuvostoliiton Keski-Aasia, on nyt jaettu pohjoisessa Kazakstanin , keskellä Uzbekistanin , idässä Kirgisian, kaakossa Tadzikistanin ja lounaassa Turkmenistanin kesken. Aluetta kutsuttiin Turkestaniksi, koska suurin osa sen asukkaista puhui turkkilaisia kieliä paitsi Tadžikistan, joka puhuu iranilaista kieltä.
ellauri374.html on line 664: Orenburg toimi Kirgisian autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan (nykyisessä Kazakstanissa ) pääkaupunkina Venäjällä vuosina 1920–1925. Kun tasavalta nimettiin uudelleen Kazakstanin autonomiseksi sosialistiseksi neuvostotasavallaksi vuonna 1925, Orenburg liittyi Venäjään.Kaupungin etäisyys Saksan hyökkäyksestä toisen maailmansodan aikana sai monet Neuvostoliiton yritykset pakenemaan sinne, mikä auttoi vauhdittamaan kaupungin talouskasvua. Niin aina. Venäjän talous senkun kohisee Ukrainan sodan vauhdittamana.
ellauri374.html on line 694: Neuvostoliiton raskas luonnos
ellauri374.html on line 696: Putin on kuin Neuvostoliiton pieni voimakas hevonen, jolla on raskastähkärakenne ja vilkas kävely. Jalat ovat vartalon pituuteen verrattuna lyhyitä, ja niissä on vähän tai ei lainkaan höyheniä. Kanuunan luun ympärysmitta on noin 22 cm. Ehkä Orlov Trotterin vaikutuksen seurauksena pää ei ole raskas. Pää on yleensä joko kastanja- tai mansikkaroan, mutta voi myös olla kalju. Yleisiä vikoja ovat sirppikinner ja selän heikkous.
ellauri374.html on line 718: Äänestys, jossa oli vähän jännitystä, pidettiin poliittisen opposition ja sananvapauden jyrkimmän tukahdutuksen taustalla Venäjällä sitten Neuvostoliiton.
ellauri378.html on line 76: Lazar Moisejevitš Kaganovich ( venäjäksi : Лазарь Моисеевич Каганович ; 22. marraskuuta [ OS 10. marraskuuta] 1893 – 25. heinäkuuta 1991), oli Neuvostoliiton poliitikko ja hallintovirkamies sekä yksi Joseph Stalinin tärkeimmistä työtovereista. Hän oli yksi useista kumppaneista, jotka auttoivat Stalinia valtaamaan vallan. Hän oli useiden vuosien ajan ainoa juutalainen, jolla oli korkein asema Neuvostoliiton johdossa. Kiovan maakunnassa syntynyt Kaganovich liittyi kommunistiseen puolueeseen vuonna 1911 ja hänestä tuli puolueen Kiovan komitean jäsen vuonna 1914. Hän jelppi Kobaa 30-luvun terrorissa. Mitä tulee juutalaisiin asioihin, hän ei vain ollut vieraantunut sionismista ja Bundista, vaan hän vastusti myös Jevsektsiyaa. Sata vuotta sen jälkeen, kun bolshevikit pyyhkäisivät valtaan, historioitsijat ja aikalaiset kamppailevat edelleen ymmärtääkseen juutalaisten merkittävää roolia.
ellauri378.html on line 92: Venäjän noin kolme miljoonaa juutalaista vallankumouksen aikaan muodostivat maailman suurimman juutalaisen yhteisön, mutta heitä oli vain noin 2 % Neuvostoliiton väestöstä. He keskittyivät Pale of Settlementiin (keisarillisen Venäjän läntinen alue) sekä Ukrainaan ja Valko-Venäjään, missä heitä oli 5–10 prosenttia väestöstä, kun taas Venäjällä itse vuoden 1926 väestönlaskennassa havaittiin vain 600 000 juutalaista.
ellauri378.html on line 99: Molotov, Stalinin johtaman Neuvostoliiton voimakas ulkoministeri, esitti monia huomautuksia juutalaisista Felix Tšueville vuosina 1969-1986 käydyissä keskusteluissa, joista tuli pohjana vuoden 1991 kirjalle Molotov muistaa. Hän muistutti, että Leninin ollessa kuolemassa "juutalaiset hallitsivat monia johtavia tehtäviä, vaikka he muodostivat vain pienen osan maan väestöstä". Zinovjevistä hän muisteli: "Hän ei edes näyttänyt juutalaiselta." "Aikansa he haistelevat ympäriinsä, sekoittelevat asioita, mutta ovat aina valmiita kuin lukkari sotaan."
ellauri378.html on line 176: Gamzatovin runo innosti näyttelijä-laulaja Mark Bernesiä pyytämään monien menestyskappaleiden tekijää Jan Frenkeliä säveltämään sen laulettavakseen. Hän sai myös runoilijan suostumuksen muuttaa runon kuvaamat ratsumiehet sotilaiksi, jotta teksti muistuttaisi kuulijoita paremmin toisesta maailmansodasta. Sävellyksen teko oli Frenkelille vaikeaa, mutta kun hän lopulta kutsui Bernesin kuulemaan sitä, tämä puhkesi kyyneliin kuin Lazar Moisejevitshin ruumis. Bernes on mainittu aiemmin albumissa 254. Runoilija Gamzatov on myöhemmin kertonut Neuvostoliiton viranomaisten pitäneen laulua uskonnollisuuteen viittaavana, kuin rukouksena, mikä oli maassa kiellettyä. Lopulta itse Leonid Brežnev antoi luvan laulun julkaisemiseen. Laulu jäi Mark Bernesin viimeiseksi menestyslevyksi, sillä hän kuoli vielä samana vuonna keuhkosyöpään. Säveltäjä Frenkelistä ja runoilija Gamzatovista tuli laulun myötä elinikäiset ystävät. Sniff. Nyyhk. BUAAAAAAAH!
ellauri381.html on line 68: 1940-luvun jälkeen termiä "Bandera" käytetään usein viittaamaan kaikkeen ukrainalaiseen nationalismiin. Tätä nimeä käytti erityisen usein Neuvostoliiton propaganda, joka merkitsi sillä koko Ukrainan nationalistista maanalaista toimintaa Suuren isänmaallisen sodan aikana ja sen jälkeen, samoin kuin ukrainalaisia nationalisteja ulkomailla ja niitä, jotka vastustivat Ukrainassa Neuvostoliiton kansallista politiikkaa. Neuvostoliiton "Banderan" käsitteestä tuli vähitellen yleinen sana, ja sitä sovellettiin kaikkiin ukrainalaisiin nationalisteihin riippumatta heidän jäsenyydestään OUN:ssa.
ellauri381.html on line 72: Venäjällä Banderan kiistanalaista toimintaa käytetään Ukrainan vastaisen propagandan välineenä. Neuvostoliiton ja sitten Venäjän propaganda kuvailee Banderaa ja hänen kannattajiaan vastenmielisinä natsien kätyreinä. Toisen maailmansodan jälkeen sanaa "Bandera" alettiin käyttää suhteessa kaikkiin ukrainalaisen nationalismin muotoihin, ja siitä tuli "neuvostovastaisten ukrainalaisten" nimitys riippumatta ideologisesta yhteydestä Banderaan. Venäläisen propagandan suosittu myytti Banderan SS-divisioonan "Galicia" perustamisesta on suuntaa-antava, vaikka se muodostettiin paikallisista vapaaehtoisista, ja OUN boikotoi divisioonaan mobilisaatiota, johti asianmukaista kampanjointia ja otti mielellään karkurit Galician divisioonasta UPA:n riveihin. Totta, myöhemmin OUN tunnusti divisioonan potentiaalisten taistelijoidensa kouluksi ja yritti ottaa divisioonan riveihin luotettuja ihmisiä, joiden piti kampanjoida sisällä ja oikeaan aikaan ottaa se haltuunsa. Saksalaiset yrittivät kuitenkin estää tämän vapaaehtoisten huolellisen valinnan avulla.
ellauri381.html on line 85: 22. kesäkuuta 1941, päivänä, jolloin Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoa vastaan, hän perusti Ukrainan kansalliskomitean. Komitean johtaja Jaroslav Stetsko ilmoitti Ukrainan valtion perustamisesta 30. kesäkuuta 1941 Saksan vangitsemassa Lvivissä. Julistus lupasi tehdä yhteistyötä natsi-Saksan kanssa. Saksalaiset eivät hyväksyneet julistusta, ja Gestapo pidätti Banderan, koska hän kieltäytyi kumoamasta asetusta. Saksalaiset vapauttivat hänet syyskuussa 1944 siinä toivossa, että hän voisi taistella Neuvostoliiton etenemistä vastaan. Sodan jälkeen Bandera asettui perheensä kanssa Länsi-Saksaan. Vuonna 1959 KGB- agentti murhasi Banderan Münchenissä.
ellauri381.html on line 91: Ukrainan nationalistit marssivat Kiovan läpi kädessään Banderan muotokuvalla varustettu lippu sekä Oikeistosektorin ja Svobodan liput. Bandera on lippu espanjaxi. The Guardianin mukaan sodanjälkeinen Neuvostoliiton historia levitti kuvaa Banderasta ja UPA:sta yksinomaan fasistisina yhteistyökumppaneina ja muukalaisvihamaisina. Toisaalta, nationalismin noustessa Ukrainassa, hänen muistonsa siellä on kohonnut. Banderan ihailu ja kunnostamisyritykset ovat kasvava trendi Ukrainassa.
ellauri381.html on line 183: 61. armeijan syyttäjän raporttien mukaan ukrainalaiset ampuivat Neuvostoliiton kansalaisia ja tekivät yksittäisiä murhia. Niinpä syyskuun ja joulukuun 1943 välisenä aikana Seletsin kylässä Rivnen alueella ”nationalistijoukko” tappoi yli 50 paikallista asukasta, mukaan lukien naisia, vanhuksia ja lapsia.
ellauri381.html on line 190: Karjalan rintama oli Neuvostoliiton asevoimien Puna-armeijan yhdistetty asetoiminen ja strateginen muodostelma Suuren isänmaallisen sodan aikana (23. elokuuta 1941 - 15. marraskuuta 1944). Klim tunaroi siellä ja sai potkut Kobalta. Pää pysyi sentään tallella.
ellauri381.html on line 192: Se muodostui Neuvostoliiton asevoimien ylimmän johdon esikunnan 23. elokuuta 1941 antamalla määräyksellä osasta pohjoisrintaman joukoista, nimittäin 7., 14. ja 23. armeijan hallinnasta, jotka puolustivat klo. rintaman luomisen aika linjalla Barentsinmereltä Laatokajärvelle. Rintaesikunnan sijainniksi määrättiin Belomorskin kaupunki (Karjalais-Suomen SSR. Karjalan kielellä Šuomua - "soinen maa", suomeksi Sorokka). Ensimmäiset kirjalliset maininnat Sorokajoen asutuksesta ( karjalan kielellä saari - "saari", karjalan kielellä joki - "joki"; "saarijoki", Vyg -joen haaran nimi ) ovat vuodelta 1419. Sieltä kuuluisan luostarin perustajat, vanhimmat German ja Savvaty, lähtivät Solovkiin vuonna 1429. Vuodesta 1551 lähtien Sorotskajan merenrantakylästä tuli tsaari Ivan Julman asetuksella Solovetskin luostarin perintö.
ellauri381.html on line 203: Vuoden 1944 toisella puoliskolla (heinä-elokuussa) rintamajoukot suorittivat Laatokan ja Onegan sotilaslaivuuksien tuella Svir-Petrosavodskin operaation, syyskuussa vihollisen takaa-ajoa Kantalahden ja Kestengan suuntiin, lokakuuta pohjoisen laivaston tuella - Petsamo-Kirkenes-operaatio. Tämän seurauksena Neuvostoliiton luoteisosassa palautettiin valtionraja Suomen ja Norjan kanssa.
ellauri381.html on line 209: Karjalan rintama oli pisin kaikista Suuren isänmaallisen sodan Neuvostoliiton rintamista - vuonna 1943 jopa 1600 km.
ellauri381.html on line 217: Ainoa rintama, jonka yhdellä osuudella (Murmanskin alueella) saksalaiset joukot eivät kyenneet rikkomaan Neuvostoliiton valtionrajaa. (Itse asiassa puhumme sotaa edeltävästä rajasta Suomen kanssa, joka kulki Musta-Tunturin harjanteen keskustaa pitkin Srednyn niemimaalla. Neuvostoliiton ja Suomen välisen sodan päätyttyä Moskovan sopimus 13.3.1940, raja siirrettiin 9 km länteen, ja koko alue Srednyn niemimaa tuli osaksi Neuvostoliittoa, mutta heillä ei ollut aikaa rajata rajaa, ja vanha rajamerkki jäi Neuvostoliittoon.)
ellauri381.html on line 219: Neuvostoliiton sankarin arvonimi myönnettiin 140 sotilaalle sotilaallisista rikoksista Karjalan rintamalla.
ellauri381.html on line 385: "Odota minua" on Neuvostoliiton pitkästyttävä sotilaallinen draama, joka on kuvattu Konstantin Simonovin samannimisen runon perusteella Central United Film Studiossa Suuren isänmaallisen sodan aikana. Julkaistu Neuvostoliiton näytöillä 22. marraskuuta 1943.
ellauri381.html on line 406: Em. Konstantin Simonov kirjoitti: "Miksi, tietäen etukäteen, että hän ei pysty kertomaan koko totuutta romaanissa käsitellystä rakennuksen tilanteesta ja luonteesta, kirjoitti Azhaev silti romaaninsa silloin? Tässä voi ilmeisesti syntyä erilaisia vastauksia, mutta jos tämä kysymys kysyttäisiin minulta, vastaisin siihen ymmärrykseni mukaan näin: Azhaev tunsi ilmeisesti syvän sisäisen tarpeen muodossa tai toisessa kirjoittaa edelleen siitä, missä hän oli osallistuja vuonna kivi ja puu ja todistaja ihmisistä, jotka sitten, sotavuosina, rakentaessaan tämän öljyputken, saivat aikaan mahdottomalta vaikuttaneen öljyputken. Tässä kirjassa hän kirjoitti GULAG-vangeista vapaina ihmisinä, Neuvostoliiton kansalaisina, jotka epäinhimillisissä olosuhteissa antoivat oman panoksensa voittoomme fasismista. Ja hän teki tämän aivan tietoisesti, haluten romaanillaan pystyttää muistomerkin heidän ponnisteluilleen, heidän rohkeudestaan ja omistautumisestaan kotimaahansa."
ellauri381.html on line 410: Grigori Svirski muisteli maanpaossa kirjoittamassaan kirjassa ”Teloitusvuosien sankarit” seuraavasti: ”Koko joukko Simonovin seuraajia (N. Drozdov, Simonin ”Uuden maailman” päällikkö tovereineen) kirjoitti ex-convictin periferiassa julkaistun muistelmaprujun kokonaan uudelleen; kirjailija muutti keskitysleirien johtajasta Barabanovista, jota vangit ja vartijat pelkäsivät kuin tulta, vapaan neuvostoelämän sankarin Robin Batmanovin. Simonov tuki innokkaasti valhetta: Azhaevin kirjan pääöljyputkea kaikkien korjausten jälkeen eivät edelleenkään panneet onnettomat, nälkäiset, puolikuolleet vangit, jotka kirjoittaja oli pettänyt, vaan yksinomaan onnelliset Neuvostoliiton kansalaiset.
ellauri381.html on line 412: Simonov kävi huolellisesti läpi valmiin käsikirjoituksen nähdäkseen, oliko siellä leiri"vihjeitä", tarpeettomia psykologisia assosiaatioita jne.; ja Vasili Azhaev, hiljainen, sairas vanki-"vapautettu", sai kiitosta vaikenemisestaan. Hiljaisuuden ja arkuuden vuoksi he määräsivät hänet vetämään näytelmälehteä "Neuvostoliiton kirjallisuus vieraalla kielellä", jossa, kuten tiedätte, päällikkö ei päättänyt mitään. Hän oli onnellinen, Vasily Azhaev, mutta hän ei voinut enää elää: hän kuoli aivohalvaukseen ja muihin kovan työn aikana saatuihin sairauksiin. Azhaevin Gulagin saaristosta tuli Konstantin Simonovin ansiosta maailmankuulu vapaan työn apoteoosi vapaassa maassa - sensaatiomainen romaani "Kaukana Moskovasta", jolle myönnettiin ensimmäisen asteen Stalin-palkinto. Tämä oli kenties ennätys valheellisuudessa veristen väärennösten aikakaudella."
ellauri381.html on line 453: Vuonna 1974 Andrei Saharov puhui kriittisesti Solženitsynin näkemyksistä, ei hyväksynyt Sanyan ehdottamaa autoritaarista vaihtoehtoa siirtyä kommunismista saman tien fasismiin epädemokraattista kehityspolkua, "uskonnollis-patriarkaalista romantiikkaa" ja ideologisen tekijän yliarviointia. Saharov vertasi Solženitsynin ihanteita viralliseen Neuvostoliiton ideologiaan, Stalinin aika mukaan lukien, ja varoitti niihin liittyvistä vaaroista. Solženitsynin maanpakolainen ystävä, "sharashkaan" vangittu Lev Kopelev kritisoi julkisesti Solženitsynin näkemyksiä useaan otteeseen, ja vuonna 1985 hän tiivisti valituksensa kirjeeseen, jossa hän syytti Solženitsyniä emigranttien riitauttamisesta ja suvaitsemattomuudesta.
ellauri381.html on line 463: Voi arvostella Solženitsyniä siitäkin, että hän oikeutti Neuvostoliiton sotavankien yhteistyön saksalaisten kanssa Suuren isänmaallisen sodan aikana. Vitun jenginpetturi! Vlasovilainen! Ensimmäisen syljen nero! Käytännössä hänen näkemyksensä isänmaallisuudesta, moraalista ja uskonnosta vetivät puoleensa Venäjän yhteiskunnan taantumuksellisinta osaa.
ellauri381.html on line 507: Karagandan alueen syyttäjänviraston tietokeskuksesta löydetty vangin kortti A.I. Solženitsyn todistaa, että 18. elokuuta 1950 Aleksanteri Isajevitš vietiin Karagandaan ja määrättiin samana päivänä Neuvostoliiton sisäasiainministeriön Steplagin 9. leiriosastolle, joka oli osa Irtyshuglestroy-säätiötä Ekibastuz Pavlodarin kaupungin alueella, ja siksi sillä oli toinen nimi: Ekibastuzin leiri. Ekibastuz sijaitsee laajan Pavlodarin hiilikentän alueella Kazakhstanissa. Kazakhstanissa on paljon potaskaa.
ellauri381.html on line 555: Neuvostoliiton valtion turvallisuusministeriön 9. osasto allekirjoitti 27. joulukuuta 1952 "käskyn nro 9. /2 - 41731" , jonka perusteella vankeusajan päätyttyä A.I. Solženitsyn lähetettiin maanpakoon. Kuten hän väittää, häntä "pidettiin leirillä vain muutaman päivän", sitten hänet "otettiin jälleen vankileirille". Ja hän kirjoittaa: "Pavlodarin, Omskin, Novosibirskin siirrot välähtivät jälleen... Omskin siirrossa hyväluonteinen vartija, joka soitti toisilleen työasioissa, kysyi meiltä viideltä Ekibastuzista: 'Mikä jumala rukoilee puolestanne ?' - 'Ja mitä? Ja minne?' – piristyimme heti, kun huomasimme, että paikka oli hyvä. 'Kyllä, etelään', vartija ihmetteli. Ja todellakin, Novosibirskistä meidät käännettiin etelään... Dzhambulin asemalla meidät poistettiin vaunuista... Siinä se linkki!... Helmikuun loppu on, täällä Irtyshillä on nyt kovaa - mutta täällä on lempeä kevättuuli."
ellauri381.html on line 573: "No, minä", huomautti A.I. Solženitsyn, joka puhui 22. syyskuuta 1967 Neuvostoliiton kirjailijaliiton hallituksen sihteeristön kokouksessa, antoi tarinan suurille onkologeille tarkastettavaksi - he tunnustivat sen lääketieteellisestä näkökulmasta moitteettomaksi ja nykyaikaiseksi. Tämä on juuri syöpää, syöpä sellaisenaan. A historioitsija A. Ostrovski kääntyi osana Solženitsynin elämää koskevaa tutkimusta myöhemmin erään onkologin puoleen, joka kertoi tutustuneensa "syöpäosastoon" silloin kun se meni Samizdatiin, mutta ei voinut lukea sitä loppuun juuri siksi, että lääketieteellisestä näkökulmasta taudin kulku ja hoitoprosessi on kuvattu täysin epäpätevästi.
ellauri381.html on line 575: Huhti-toukokuuhun 1956 saakka Solženitsyn opetti koulussa ja oli kiireinen kirjallisten teosten parissa: hän kirjoitti näytelmän, runoja, valmistautui "Saaristoon" jne. 30. tammikuuta 1956 hän lähetti kirjeen Neuvostoliiton ministerille. Puolustus G.K. Zhukov, jossa hän pyysi hänen apuaan "pakotuksen poistamiseen", "rikosrekisterin poistamiseen" ja "määräysten palauttamiseen". 24. helmikuuta 1956 uusi vetoomus lähetettiin. N.S. Hruštšov pyysi tällä kertaa "täydellistä kuntoutusta". "Täysin odottamatta huhtikuussa 1956", kirjoitti N.A. Reshetovskaya ensimmäisissä muistoissaan - sain kirjeen Sanyalta. Hän kertoi minulle, että hänet vapautettiin maanpaosta ja hänen rikosrekisterinsä oli selvitetty. 20. kesäkuuta Solženitsyn lähti Kok-Terekistä, jossa hän palveli maanpaossa, ja lähti Moskovaan. Siellä hän tapasi monia tuntemiaan ihmisiä ja rehvasteli niille.
ellauri381.html on line 577: Tähän mennessä Aleksanteri Isajevitšin kuntoutuspyyntöä ei ollut vielä hyväksytty, vaikka se olisi todennäköisesti voinut tarkoittaa hänen tunnustaneen lojaalisuutta olemassa olevaa poliittista järjestelmää kohtaan. Jos kuitenkin uskot häntä, hän palasi maanpaosta aikomuksenaan jatkaa aloittamaansa venkoilua. Ensinnäkin hän halusi lähettää teoksensa ulkomaille. Tuolloin tämä oli sinänsä rikos, ja jos otetaan huomioon tarinoiden "Preussin yöt" ja "Voittajien juhla" sisältö, joiden sivuilta Neuvostoliiton vastatiedusteluupseerit ilmestyivät mitä rumimmassa muodossa, niin niiden julkaiseminen ulkomailla saattaa viivästyttää toista ajanjaksoa.
ellauri381.html on line 579: 6. helmikuuta 1957 Neuvostoliiton korkeimman oikeuden sotilaskollegio ... antoi päätöksen, joka kunnostaa täysin A.I. Solženitsyn, josta hänelle ilmoitettiin 2. maaliskuuta. Jatkuu...
ellauri381.html on line 606: Ukrainan asiakielimies Taras Kremlin totesi, että sellaiset "venäjänkieliset" nimet kuten Severodonetsk, Arbuzinka, Juzhnoukrainsk, Juzhnoye, Nadezhdovka ja Luch olisi muutettava ja joidenkin siirtokuntien pitäisi saada "historialliset nimensä". Viime aikoina Ukrainan viranomaiset ovat alkaneet taistella paitsi Neuvostoliiton historiaa vastaan, myös kaikkea Venäjään liittyvää vastaan. Sama ilmiö kuin koirilla joiden on pakko kusaista edellisen koiran kusipaikalle.
ellauri381.html on line 615: Moskovassa pidetyssä kansainvälisessä kokouksessa, jossa keskusteltiin liittovaltion kysymyksistä, Kostov keskeytti keskustelun ja ilmaisi Y. V. Stalinille pahoittelunsa Bulgarian ja Neuvostoliiton talouselämän epätasa-arvoisista, maalleen haitallisista sopimuslausekkeista. Tyytymättömyys polkuhintoihin, joilla Neuvostoliitto ostaa bulgarialaista tupakkaa ja myy sitä eteenpäin alle torihintojen. Traitor yritti ryhtyä toimiin puolustaakseen Bulgarian taloudellisia etuja harjoittamalla suhteellisen itsenäistä hintapolitiikkaa ulkomaisissa taloussuhteissa. Sillä hän sai aikaan vain Stalinin jyrkän tyytymättömyyden, joka sanoo hänelle päin naamaa: "Roisto!" (Подлец!)Tällä hänen kohtalonsa oli sinetöity.
ellauri381.html on line 619: Kostov, joka ei asunut Neuvostoliitossa, kehitti näkemyksiä joistakin "kapitalismista sosialismiin siirtymisen erityispiirteistä Bulgariassa", mikä aiheutti epäilyjä neuvostoviranomaisissa ja Josif Stalinissa henkilökohtaisesti. Tähän vaikutti lisääntynyt pelko "kansallisista sosialismiin johtavista teistä" Neuvostoliiton ja Jugoslavian välisten suhteiden katkeamisen jälkeen kesällä 1948.
ellauri381.html on line 626: 19. tammikuuta 1950 Bulgaria julisti Heathin persona non grataksi ja katkaisi diplomaattisuhteet Yhdysvaltoihin 20. helmikuuta. Yhdysvallat ilmoitti diplomaattisuhteiden keskeyttämisestä Bulgarian kanssa seuraavana päivänä, ja Heath lähti maasta 24. helmikuuta. Heath ja 43 Yhdysvaltain lähetystön jäsentä nousivat Orient Expressiin 23. helmikuuta ja lähtivät Turkkiin. Bulgarian hallitus tuomitsi suhteiden katkeamisen uudeksi vaiheeksi "amerikkalaisten imperialistien taistelussa rauhan ja demokratian eturintamaa vastaan". Vuosikymmen myöhemmin Haastatteluissaan amerikkalaisten toimittajien kanssa diktaattori Zhivkov kiisti, että Bulgaria olisi Neuvostoliiton nukkevaltio . "Nukke? Ei totta!" Zhivkov sanoi Edwin Gritzille Washington Postista "Suuri panettelu. Neuvostoliitto auttaa meitä rakentamaan itsenäistä taloutta."
ellauri381.html on line 662: Toinen tarina on tarina petturi Innokenty Volodinista. Ulkomaille matkustava diplomaatti, Neuvostoliiton älymystön eliitin edustaja, yrittää välittää Yhdysvaltain suurlähetystölle tietoja Neuvostoliiton tiedusteluagentin yrityksestä seurata yhdysvaltalaisten tutkijoiden kehitystä atomipommin tuotannon alalla.
ellauri382.html on line 258: Zinaida Martynovna Portnova (venäjäksi: Зинаида Мартыновна Портнова; 20. helmikuuta 1926 – 15. tammikuuta 1944) oli Neuvostoliiton teini, partisaani ja Neuvostoliiton kuolemanjälkeinen sankari. Hänet tunnetaan natsien sabotoinnista ja myrkyttämisestä toisen maailmansodan aikana ennen kuin hänet vangittiin ja tapettiin 17-vuotiaana.
ellauri382.html on line 262: Vuonna 1942 Portnova liittyi Valko- Venäjän vastarintaliikkeeseen ja liittyi paikalliseen maanalaiseen komsomolijärjestöön Obolissa, Vitebsk Oblastissa, nimeltä Young Avengers. Hän aloitti jakamalla Neuvostoliiton propagandalehtisiä Saksan miehittämälle Valko-Venäjälle, keräämällä ja piilottamalla aseita Neuvostoliiton sotilaille ja raportoimalla Saksan joukkojen liikkeistä. Opittuaan aseiden ja räjähteiden käytön vanhemmilta Portnova osallistui sabotaasitoimiin pumpulla, paikallisella voimalaitoksella ja tiilitehtaalla. Näissä teoissa hiänen on arvioitu tappaneen yli 100 saksalaista sotilasta.
ellauri382.html on line 756: Serhii Plokhy käy moneen otteeseen läpi Putinin ideologiaan vaikuttaneita venäläisiä ajattelijoita. Heihin kuuluu Venäjän kansalaissodassa valkoisten joukkojen kenraali Anton Denikin, jonka muistelmista Putin vakuuttui. Anton Denikinin toilailuista on paasauxissa paljon mazkua. Suomalaisittain on yllättävää, että Plokhy listaa Putinin vaikuttajiin myös kirjallisuuden nobelistin Alexander Solzhenitsynin. Tämän hän mainitsee ize asiassa useimmin. Eikös Sanjan pitänyt olla länkkärien taskussa? Hän viittaa Solzhenitsynin vuonna 1990 ilmestyneeseen kirjoitukseen, jossa tämä vaati ”Venäjän unionin perustamista”. Siihen kuuluisivat Venäjä, Ukraina, Valko-Venäjä ja Kazakstanin pohjoisosa. Ei-slaavilaisia Neuvostoliiton osia Solzhenitsyn ei kaivannut. Plokhii on ukrainaxi huono. Zekixi Plochy tarkoittaa samaa kuin hepreaxi sharon, eli tasanko. “Serhii Plokhy’s Putin is an unprecedented retelling of a familiar disaster. It is a horror story – of political cynicism and scientific ignorance – from which the world will be saved, if at all, only by heroism and luck.“ He has his mother’s laugh.
ellauri382.html on line 767: Myytit ovat vaarallisia, otshenj plokhije. Kiovassa sijaitsevan 62 metriä korkean Äiti synnyinmaa -veistoksen kilvestä poistettiin elokuussa 2023 Neuvostoliiton symbolit sirppi ja vasara. Tilalle pantiin Ukrainan kolmikärkitunnus. Yksi suurimmista myyteistä liittyy Kiovan Rusiin. Rus käännetään usein virheellisesti Venäjäksi, vaikka se liittyy enemmän Ukrainaan. Kiovan Rus oli viikinkien yli tuhat vuotta sitten perustama valtio, joka omaksui kristinuskon Bysantista ja kävi kauppaa pitkin jokireittejä. Sen nimi kuuuluisi oikeasti olla Kiovan Ruozi. Paikalliset surmasivat ensimmäisen ruhtinaan Ihorin eli Ingvarin vuonna 945, koska tämä keräsi heiltä veroja. Hänen leskensä Helga eli Olga palautti heimot valtaansa. Ukrainalaiset muodostivat valtakunnan ytimen, ja heillä on vahvat perustelut väittää olevansa entisen Kiovan Ruozin jatkajia.”
ellauri382.html on line 778: Ei liene ylläri, että ukrainalaiset tekivät lopun neuvostoliitosta. ”Ukrainalaiset vahvistivat itsenäisyytensä kansanäänestyksessä 1.12.1991. Viikko sen jälkeen Ukrainan, Venäjän ja Valko-Venäjän johtajat päättivät Neuvostoliiton lakkauttamisesta. Sen paremmin Gorbatšov kuin Jeltsinkään eivät pystyneet kuvittelemaan Neuvostoliiton jatkamista ilman Ukrainaa. Jeltsin selitti kahdesti George Bush vanhemmalle, että ilman Ukrainaa Venäjä joutuisi vähemmistöön suhteessa Keski-Aasian muslimitasavaltoihin.” Samaan aikaan Kiovassa kokoontui kasakkaneuvosto, joka irtisanoi Venäjän alamaisuuden. Sen mukaan Venäjä oli nyt rikkonut Perejaslavissa vuonna 1654 antamansa lupaukset pitää puolalaiset pois kasakoiden tukasta.
ellauri383.html on line 565: Neuvostoliiton peruuttamattomat sotilaalliset tappiot ovat 11 444 100 ihmistä.
ellauri383.html on line 566: Wehrmachtin, SS-joukkojen ja muiden Natsi-Saksan sotilaallisten kokoonpanojen peruuttamattomat tappiot Neuvostoliiton ja Saksan rintamalla olivat 7 181 100 ihmistä.
ellauri384.html on line 189: Heller syntyi 1. toukokuuta 1923 Coney Islandilla Brooklynissa köyhien juutalaisten Lena ja Isaac Donald Hellerin pojaksi Venäjältä. Jo lapsena hän rakasti kirjoittamista; teini-iässä hän kirjoitti tarinan Neuvostoliiton hyökkäyksestä Suomeen ja lähetti sen New York Daily Newsille, joka hylkäsi sen.
ellauri386.html on line 474: "Matka" vaikutti voimakkaasti dekabristiliikkeeseen. Varhaiset sosialistit Nikolai Ogarev ja Alexander Herzen julkaisivat version Matkasta maanpaosta vuonna 1858, ja useimmat Neuvostoliiton kriitikot väittivät Radishchevin olevan bolshevismin edeltäjä. Huolimatta kirjailijan ihanteen ja neuvostotodellisuuden välisistä eroista, neuvostoviranomaiset onnistuivat maalaamaan hänet "materialistiksi, aktiiviseksi taistelijaksi itsevaltaista tyranniaa vastaan ja todelliseksi bolshevismin esi-isäksi". Muu kylmän sodan aikainen kritiikki leimasi Radishchevin liberaaliksi intellektuelliksi.
ellauri389.html on line 184: Vuonna 1978 australialainen toimittaja Michael Bernard kirjoitti kolumnin The Age -lehteen, jossa hän käytti termiä whataboutism Neuvostoliiton taktiikkaan torjua kaikenlaista sen ihmisoikeusloukkauksia koskevaa kritiikkiä luettelemalla länkkäreiden vastaavia. "Ja te lynkkaatte neekereitä" (Neuvostoliiton tunnuslause).
ellauri389.html on line 209: Jeane Kirkpatrick näki esseessään The Myth of Moral Equivalence (1986) Neuvostoliiton whataboutismin yrityksenä käyttää moraalista päättelyä esitelläkseen itsensä legitiiminä supervaltana, joka on tasavertainen Yhdysvaltojen kanssa. Vertailu oli periaatteessa mahdotonta hyväksyä, koska oli vain yksi legitiimi suurvalta, USA, ja se ei puolustanut valtaetuja vaan arvoja. BUAAAAAHAHA stop you are killing me!
xxx/ellauri103.html on line 109: Nykyinen sananvapauden tila vertautuu Krohnin mielestä 1970-luvun hurjimpiin ja fanaattisimpiin taistolaisaikoihin, jolloin pahin julkinen etikettivirhe oli neuvostovastaisuus, eli silloisen totalitaristisen naapurimaamme Neuvostoliiton kritisoiminen.
xxx/ellauri120.html on line 418: Nyrki Tapiovaara kuului kirjailija- ja taiteilijaryhmä Kiilan kantajäseniin, kuten myös kuvataiteilija Tapio Tapiovaara. Hän vaikutti myös muissa vasemmistolaisissa kulttuuriyhdistyksissä. Tapiovaara oli Etsivän Keskuspoliisin silmätikku. 1930-luvun ilmapiirissä kulttuuriradikaalien toimintaa rajoitettiin lainsäädännöllä, kiellettiin halventamasta Suomen hallitusta, eduskuntaa ja muita vastaavia tahoja, ja elokuvia sensuroitiin ankaralla kädellä. Nyrki Tapiovaara ihaili Neuvostoliittoa, tosin vuoden 1938 suuret oikeudenkäynnit ja puhdistukset laimensivat hänen myönteisiä tunteitaan maata kohtaan. Lopullisesti Tapiovaaran rakkaus Neuvostoliittoon murskaantui seuraavan vuoden lopussa Neuvostoliiton pommittaessa Helsinkiä. Hän oleskeli tuolloin Helsingissä ja kirjoitti sisarelleen Tuulikki Ahtialalle olevansa ”täynnä vihaa ja taistelutahtoa”. Hän kuvasi hyökkäystä ”järkyttäväksi, häpeälliseksi, inhoittavaksi”.
xxx/ellauri168.html on line 117: Teorian mukaan uuden maailmanjärjestyksen voimat ovat vastuussa lähes kaikista 1900-luvun suurista sodista sekä taloudellisista onnistumisista ja kurimuksista, joista heidän myös väitetään hyötyneen suuresti. Näihin tapahtumiin on luettu muun muassa Venäjän bolševikkivallankumous, 1930-luvun lama, ensimmäinen ja toinen maailmansota, kylmä sota sekä Neuvostoliiton hajoaminen. Nälänhätien, tautien ja aids-epidemian on väitetty olevan uuden maailmanjärjestyksen aseita, joilla he kontrolloivat maailman väestöä ja vähentävät näin rajallisiin luonnovaroihin kohdistuvaa painetta. Puhumattakaan ilmastonlämpenemisestä ja koronapandemiasta. Yhdysvalloissa tapahtuneiden terrori-iskujen tarkoituksena taas on väitetty olleen sotatilalakien oikeuttaminen. Jotkut kutsuvat YK:n valtuuttamaa Persianlahden sotaa ensimmäiseksi avoimesti uuden maailmanjärjestyksen sodaksi, koska silloinen Yhdysvaltain presidentti George H. W. Bush käytti kyseistä termiä puhuessaan kongressille.
xxx/ellauri186.html on line 378: "Huippututkija" ennustaa Venäjän tuhoa, kertoo höxötyxissään Ilta-pulun limanen "huipputoimittaja" Himanen. Kyseessä on sama japanilaisamerikkalainen äärioikeistolainen löysä paska Fukuyama joka ennusti historian loppua Neuvostoliiton kaaduttua. Eipä loppunut, eikä sodatkaan, siitä on viirusilmän uusi isänmaa kyllä huolta pitänyt. Ukrainan sotamenestyxen myötä nilviäiset ryömivät taas näkysälle koloistaan. Välillä nuijapää jo ehti pyytää anteeksi typeryyxiään. Nyt on hintalappu takasin paikallaan. Ei kazo kansa enää Mauno Matoon vaan pyhään Sauliin joka ohjaa sen oikotieta viimeisten aikojen pyhien yhteyteen Natoon. Vladimirin tunarointi sataa suoraan anglosaxin laariin.
xxx/ellauri195.html on line 155: Osallistuminen Neuvostoliiton vastaiseen mielenosoituxeen
xxx/ellauri202.html on line 42: Šolohov liittyi kommunistiseen puolueeseen 1922 ja pysyi sille uskollisena koko uransa. Hän oli Neuvostoliiton kirjailijaliiton toimielimissä vuodesta 1934 ja vuodesta 1936 maan korkeimman neuvoston jäsen. Hän seurasi Nikita Hruštšovia presidenttinaä 1959 ja valittiin keskuskomiteaan 1961. Hänestä tuli tiedeakatemian jäsen 1939. Hän oli kaksinkertaisen sosialistisen työn sankari ja palkittiin sekä Leninin että Stalinin palkinnolla Trotskin palkinnon ja Nobelin lisäksi. Tätä virhettä Ruozin olympiakomitea sittemmi katkerasti katui.
xxx/ellauri208.html on line 517: Äiti suhtautui yhteiskunnallisiin vääryyksiin tunteellisemmin, kyynelehti ja raivosi nälänhätäkuvien äärellä, vei meidät euro-ohjuksia vastustaville marsseille, kertoi Vietnamista ja Tonkininlahden välikohtauksesta, Punaisesta armeijakunnasta ja Neuvostoliiton alistamista sukulaiskansoista. Mutta tärkeintä oli, ettemme katsoneet liikaa televisiota ja luimme riittävästi romaaneja. Romaanien lukeminen oli äidistä varmin inhimillisyyden tae, ja varsinkin parhaiden romaanikirjailijoiden kärsimykseen eläytyminen. Hän kertoi Dostojevskista katorgalla ja valeteloituksesta, Kafkan tuskallisesta isäsuhteesta, unettomuudesta ja kasvissyönnistä ja Woolfin mielialaheilahteluista ja itsemurhasta.
xxx/ellauri218.html on line 271: Neuvostoliiton viranomaiset salasivat Kyštymin onnettomuuden pääosin vuoteen 1980, jolloin epäisänmaallinen biologi Žores Medvedev (ei sukua presidentille) paljasti sen. Tapahtuma on luokiteltu toiseksi korkeimmalle tasolle 6 (vakava ydinonnettomuus) kansainvälisellä, 7-portaisella älä itke IINES-asteikolla. Ylin taso on "apokalyptinen katastrofi." Sitä odotellessa.
xxx/ellauri228.html on line 227: Vuonna 1944 neuvostojoukot valtasivat Lwówin uudestaan, jolloin Lem saattoi jatkaa opintojaan. Pian Lwówin vapauttamisen jälkeen Lem lähetti Neuvostoliiton Puolustuksen kansankomissariaatille kirjeen, jossa hän esitteli piirroksia suunnittelemistaan panssarivaunuista ja muista aseista, kuten raketeista. Lemin vaunut ulottuivat pienistä, yhden sotilaan vaunuista 220 tonniseen Czołg P "maataistelulaivaan". Njeuvostolaiset päästivät vain röhönauruja. Finally, he admitted: “Except for what was mentioned earlier, I also have drafts of assault guns resembling exoskeletons of beetles”, which were not contained in the letter.
xxx/ellauri228.html on line 269: Tarkovskin pätkä on siis mukautettu puolalaisen kirjailijan Stanislaw Lemin erottuvasta, filosofisesta vuodatuxesta vuodelta 1961. Elokuvan käsikirjoituksesta ja yleisestä lähestymistavasta ei pitänyt ainakaan Lem, joka piti Tarkovskin näkökulmaa täysin ristiriidassa romaanin alkuperäisen tarkoituksen kanssa. Jenkkikriitikon mielestä kirjoittaja on saattanut olla yliherkkä näissä asioissa; hän on kokenut aiemmin konflikteja Neuvostoliiton elokuvissa työnsä perusteella. Stan ei luottanut neuvostolaisiin sen enempää kuin sinä tai minä. Sitäpaizi he olivat nauraneet pilkallisesti hänen "Tankietka B:lleen".
xxx/ellauri228.html on line 277: Näiden asioiden ilmaiseminen hänelle annetuissa ohjeissa oli haaste Tarkovskille: osa Neuvostoliiton viranomaisten elokuvan sensuuria sisälsi kaikkien viittausten poistamiseen Turskaan, Lorrdiin tai yliluonnolliseen käsikirjoituksesta. Tarkovsky onnistui kiertämään sensorit, sisällyttämään hengellisen sisältönsä epäsuorasti joko symboliikan (kuten sateiden) tai epäselvien viittausten kautta, jotka jäivät sensuurien huomaamatta, kuten silloin, kun hän vihjaa, että tietty hallusinaatio on pahis, pyytämällä hahmoa pilkallisesti kysymään Kelviniltä, "heittikö hän mustesäiliön siihen, kuten Luther". WTF, mitä Luther muka edustaa ortodokseille muuta kuin pahaa sakemannia?
xxx/ellauri228.html on line 279: Soljarista on usein verrattu toiseen suureen ulkoavaruuselokuvaan, Stan Kubrickin vuoden 2001: A Space Odysseyyn, ja niillä on yhteisiä ominaisuuksia (paizi se että Kubrikin kuva toi Kubrikille rökälevoittoja). Tarkovsky piti vuotta 2001 "kylmänä ja steriilinä", ja hänellä oli se, mitä kerran kuvattiin "melkein viskeraaliseksi negatiiviseksi reaktioksi" elokuvaan (Johnson ja Petrie). Neuvostoliiton kriitikot pelasivat näitä eroja ja kutsuivat Soljarista "vuoden 2001 vastaiseksi". Tämä on liioittelua, mutta siinä on kyllä aivan keskeisiä eroja. Kubricin elokuva on mystifioiva ja pseudouskonnollinen, erityisesti sen Pro Life-henkinen loppuhuipennus. Soljaris on pikemminkin emotionaalinen kuin teknologinen tarina; suru ja syyllisyys ovat Tarkovskin hahmojen motivoivia voimia, tieteellinen tarina vain kehys.
xxx/ellauri230.html on line 419: Japanin hallitus käytti Nikolaevin tapausta perustellakseen Sahalinin miehityksen jatkamista, perustellen sitä tarpeella suojella saarella asuvia japanilaisia Nikolaevskissa tapahtuneiden tapahtumien toistumista vastaan. Japanilaiset miehittivät Sahalinin 22. huhtikuuta 1920. Kysymys japanilaisten joukkojen vetämisestä Sahalinin pohjoisosasta ratkesi vuonna 1924 alkaneiden ja vuonna 1925 Neuvostoliiton ja Japanin välisen sopimuksen allekirjoittamiseen päättyneiden neuvottelujen tuloksena.
xxx/ellauri230.html on line 425: Tryapitsyn oli taistelija Neuvostoliiton vallasta, sama kuin siperialainen "isoisä" Nestor Kalandarishvili ... Pojat tuhosivat Yakov Tryapitsynin turhaan. He eivät ymmärtäneet tätä monimutkaista asiaa perusteellisesti ja sössivät hyvää polttopuuta.
xxx/ellauri230.html on line 429: 1920-1950-luvulla Neuvostoliiton, Kaukoidän seuraajan, Nikolaevsk-on-Amurin konfliktin näkemyksen mukaan tapahtuman virhe oli japanilaisten sotavankien luvaton teloitus toukokuun lopussa 1920, vastoin Geneven sopimusta, ja tapahtumat Nikolaevsk-on-Amurissa 11.-15. maaliskuuta 1920, mainittiin ylilyönnin syyksi. Kaikesta syytettiin Ya. I. Tryapitsyniä, hänen mielivaltaisuutensa vuoksi hänet julistettiin anarkistiksi, tuomittiin ja ammuttiin.
xxx/ellauri231.html on line 193: Maaliskuussa 1919 Koltshak itse vaati yhdeltä kenraaleistaan, että tämä "seuraa japanilaisten esimerkkiä, jotka Amurin alueella olivat tuhonneet paikallisen väestön". Neuvostoskaja Rossija, Ludwig Martensin perustaman Neuvostoliiton toimiston viralliset urut, lainasi menshevikkien urkuja, Vsegda Vperjod, (always in my periods) väittäen, että Koltshakin miehet käyttivät joukkoruoskimisia ja tuhosivat kokonaisia kyliä maan tasalle tykistötulella. Väitetään, että 4000 talonpoikaa joutui kenttätuomioistuinten ja rangaistusretkien uhreiksi ja että kaikki kapinallisten asunnot poltettiin. Ote Irkutskin läänin Jenisein läänin hallituksen määräyksestä, missä kenraali. S. Rozanov sanoi:
xxx/ellauri231.html on line 308: Mahno on paikallinen sankari kotikaupungissaan Huliaipolessa, jonka pääaukiolla on Pappa-Tuhnun patsas. Huliaipolen paikallishistoriallisessa museossa on pysyvä Mahnolle omistettu näyttely. 2010-luvun lopulla Huliaipolen kaupunginvaltuusto valmistautui pyytämään Mahnon tuhkan palauttamista Ranskasta osana kampanjaa turistien houkuttelemiseksi kaupunkiin ja julisti Mahnon osaksi kaupungin brändiä. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen osa Ukrainan äärioikeistosta on myös yrittänyt saada Mahnon takaisin ukrainalaiseksi nationalistiksi ja vähätellä hänen anarkistista politiikkaansa.
xxx/ellauri231.html on line 310: Useat Neuvostoliiton ja Venäjän elokuvat kuvasivat Mahnoa usein negatiivisessa valossa. Boris Tširkov esitti Mahnoa vuoden 1942 eeppisessä elokuvassa Alexander Parkhomenko, jossa hän lauloi votkaa juotuaan tunnetusti perinteisen kasakkalaulun "Ihanaa, veljet, ihanaa". Vuoden 2005 Nestor Mahnon yhdeksän elämää oli venäläinen elämäkerrallinen minisarja Nestor Mahnon 9 elämästä. Pavel Derevjanko näytteli Mahnoa, ja venäläiset kriitikot kiittivät hänen esitystänsä. Sarja tunnettiin Mahnon positiivisesta kuvauksesta.
xxx/ellauri231.html on line 411: Vuosina 1925–1926 Kirotut päivät ( Окаянные дни ) alkoi ilmestyä Buninin päiväkirja vuosilta 1918–1920 Pariisissa sijaitsevassa Vozrozhdenye - sanomalehdessä (sen lopullinen versio julkaisi Petropolis vuonna 1936). 2000-luvun Bunin-tutkijan Thomas Gaiton Marullon mukaan Kirotut päivät, yksi harvoista Venäjän vallankumouksen ja sisällissodan ajoilta säilytetyistä bolshevikkien vastaisista päiväkirjoista, yhdisti "venäläisen 1800-luvun antiutopistisen kirjoittamisen vastine kahdeskymmenes" ja "kivulias poliittisten ja yhteiskunnallisten utopioiden paljastaminen... julisti George Orwellin ja Aldous Huxleyn antiutopistista kirjoitusta. Bunin ja Zamyatin ymmärsivät oikein, että Neuvostoliiton kokeilu oli tarkoitettu itsensä tuhoamiseen", Marullo kirjoitti vahingoniloisena Njeuvostoliiton kaaduttua.
xxx/ellauri231.html on line 424: Jenkit halusivat Buninin sodan ajaxi Nykkiin mutta se menikin niillä rahoilla Grasseen, kasvatti vihannexia ja söi kissoja ja koiria. Vuonna 1942 Villassa vieraileva toimittaja kuvaili Buninia "laihaksi ja laihtuneeksi mieheksi, joka näyttää muinaiselta pariisilaiselta". Ivan Bunin oli vankkumaton naisten vastustaja ja kutsui Adolf Hitleriä ja Benito Mussolinia "raivotuiksi apinoiksi". Kerran Pariisin Neuvostoliiton venäläisen teatterin yleisössä Bunin huomasi istuvansa nuoren puna-armeijan everstin vieressä. Kun jälkimmäinen nousi ja kumarsi ja sanoi: "Onko minulla kunnia istua Ivan Aleksejevitš Buninin vieressä?" kirjailija hyppäsi jaloilleen: "Minulla on vielä suurempi kunnia istua suuren puna-armeijan upseerin vieressä!" hän vastasi intohimoisesti.
xxx/ellauri231.html on line 426: Syksyllä 1945, suuren isänmaallisen nousukauden aallolla, Buninin 75. syntymäpäivää juhlittiin laajasti Pariisin venäläisessä yhteisössä. Bunin alkoi kommunikoida läheisesti Neuvostoliiton astiantuntijoiden, toimittaja Juri Žukovin kanssa ja kirjallinen agentti Boris Mihailpov, joka sai kirjailijalta useita uusia tarinoita julkaistavaksi Neuvostoliitossa. Huhut alkoivat kiertää, että neuvostoversio The Complete Buninista oli jo työn alla.
xxx/ellauri231.html on line 427: Vanja suunnitteli jo paluuta Neuvostoliittoon, kuten Aleksandr Kuprin oli tehnyt 1930-luvulla. Puhuessaan kommunististen kollegojensa kanssa Pariisissa vuonna 1946 Bunin ylisti korkeimman neuvoston päätöstä palauttaa Neuvostoliiton kansalaisuus Venäjän pakkosiirtolaisille Ranskassa, mutta ei edelleenkään sanonut "kyllä" neuvostopuolen jatkuvaan kehotukseen palata. "Vanhan miehen on vaikea palata takaisin paikkoihin, joissa hän on parempina aikoina rynnähtänyt vuohia. Kaikki ystävät ja sukulaiset on haudattu... Se olisi minulle hautausmaamatka", hän kuulemma sanoi Žukoville lupaavasti, "alan ajattelemaan sitä enemmän". Taloudelliset vaikeudet ja ranskalaisen yleisön suhteellinen välinpitämättömyys Dark Avenues -lehden julkaisemista kohtaan olivat hänen motiivinsa.
xxx/ellauri231.html on line 431: Neuvottelut kirjailijan paluusta päättyivät hänen muistelmiensa ( Воспоминания, 1950) julkaisun jälkeen, jotka olivat täynnä kärjistävää kritiikkiä Neuvostoliiton kulttuuria kohtaan. Ilmeisesti tietoisena omasta negatiivisuudestaan Bunin kirjoitti: "Synnyin liian myöhään. Jos olisin syntynyt aikaisemmin, kirjalliset muistelmani olisivat olleet erilaisia. En olisi ollut vuoden 1905, ensimmäisen maailmansodan ja sitten vuoden 1917 todistaja. ja mitä seurasi: Lenin, Stalin, Hitler... Kuinka voin olla kateellinen esi-isämme Nooalle. Häneltä syntyi vain 1 arkki koko elämänsä aikana."
xxx/ellauri231.html on line 435: 1 Buninin viimeisten vuosien suurista tapahtumista oli hänen riitansa vuonna 1948 Maria Tsetlinan ja Boris Zaitsevin kanssa sen jälkeen, kun venäläisten kirjailijoiden ja toimittajien liitto Ranskassa päätti erottaa Neuvostoliiton passin haltijat jäsenyydestään. Bunin vastasi eroamalla unionista (ei siis Sovjet). Kirjoittajan viimeiset vuodet olivat katkeruutta, pettymystä ja huonoa terveyttä turmelevaa tupakointia; hän kärsi astmasta, keuhkoputkentulehduksesta ja kroonisesta keuhkokuumeesta.
xxx/ellauri234.html on line 117: Izenäistymisen alusta lähtien ja etenkin punakapinan kukistuttua kansaamme ruokittiin vittumaisella tavalla vihaamaan kaikkea venäläistä ja erityisesti Neuvostoliittoa. Vihamielistä suhtautumista pönkitettiin aina talvisodan alkuun asti taantumuksellisen ja soi-disant "vapaamielisen" lehdistön, koulujen ja radion välityksellä, lyhyesti sanottuna: kaikin mahdollisin tavoin. Kun vihan myrkyllä täytetyt painostuskeinot eivät ihan riittäneet pokerryttämään kansamme terveitä mielipiteitä, nujerrettiin kaikenlainen ennakkoluulottomuus ja objektiivinen suhtautuminen itäista naapuriamme kohtaan voimakeinoin. Suomen ja Neuvostoliiton valisten ystävällisten ja luonnollisten suhteiden puolestapuhujia vainottiin, heidän organisaationsa lakkautettiin, ja tuhannet kansalaiset tuomittiin pitkin kuritushuonetuomioihin. Silloiset valtaapitävat tuomitsivat ja väkivalloin nujersivat kaikenlaisen poliittisen toiminnan, johon ei kuulunut ryssävihaa.
xxx/ellauri234.html on line 124: Maamme johto ei missään vaiheessa tunnustanut syyllisyyttään talvisodan syttymiseen eikä liioin ollut valmis rauhanomaiseen ja ystävällismieliseen politiikkaan suurta rauhantahtoista naapuriamme kohtaan. Sen sijaan maamme vanhoillinen johto solmi salaisia poliittisia ja sotilaallisia suhteita natsi-Saksan kanssa. Samaan aikaan käynnistettiin huonosti peitelty propaganda revanssisotaa varten. Maamme sotilaallinen ja poliittinen johto tukeutui Hitlerin Saksan sotilaalliseen voimaan ja aloitti heti rauhansopimuksen solmimisen jälkeen vuonna 1940 valmistelut uutta Neuvostoliiton vastaista sotaa varten tällä kertaa natsi-Saksan liittolaisena.
xxx/ellauri234.html on line 126: Rauhaa rakastavat Suomen kansalaiset, joita vale- ja vihapropaganda ei ollut sokaissut, toivoivat pysyvien luottamuxellisten ja ystävällismielisten suhteiden lujittuvan naapurimaamme kanssa. Siten olisi voitu luoda kansainvälistä rauhanpolitiikkaa. Heti välirauhan jälkeen perustettiin »Suomen-Neuvostoliiton välisen rauhan ja ystävyyden seura» ajamaan tätä asiaa. Yhdistys saavutti nopeasti suuren suosion. Sodanlietsojat maassamme eivät katsoneet tätä kehitystä suopein silmin. Vasta perustettu yhdistys oli vakava este uusille sotasuunnitelmille ja revanssisotaan valmistautumiselle. Yhdistyksen toiminta oli estettävä, jotta uuden sodan aikaan saaminen varmistettaisiin.
xxx/ellauri234.html on line 138: SEURAAVANA PÄIVÄNÄ alkoivat kuulustelut. Tällä kertaa ne jaivät lyhyiksi. Valtiollinen poliisi oli ylityöllistetty urakassaan pidättää antifasisteja ja rauhanpuolustajia. Minulle tarjottiin mahdollisuutta täydelliseen syntien tunnustamiseen sodanvastaista toimintaa koskien. Samalla kaikki tekoni luvattiin jalosti antaa anteeksi, kunhan todistaisin tämän mielentilan muutoksen kertomalla kaiken tietämäni »salaisesta ja rikollisesta juonittelusta». Koska toimintani työväenliikkeessä ei koskaan ollut rikollista ja koska olin parhaan kykyni mukaan pyrkinyt palvelemaan työväestön ja rauhan asiaa, en luonnollisestikaan voinut vaadittua »tunnustusta» antaa. Tämän perusteella minut katsottiin parantumattomaksi. Kovilla »kostotoimenpiteillä» uhaten minut siirrettiin Vaasan lääninvankilaan tutkintavankeuteen määräämättömäksi ajaksi ilman laillista tutkintaa tuomioistuimessa. Ainoa »rikos», joka painolastikseni voitiin sysätä, oli se, että olin kolmen kuukauden ajan ollut Suomen ja Neuvostoliiton rauhan ja ystävyyden seuran jäsen ennen sen lakkauttamista. Tänä aikana seura oli siis toiminut lain kirjaimen mukaan.
xxx/ellauri234.html on line 145: matkan ajan oli myös todella huono. Vanginvartija valisti meitä tiedolla, että sodasta tulisi lyhyt. Neuvostoliiton lyöminen kestäisi ainoastaan kaksi viikkoa tai korkeintaan kuukauden, ja natsismin voitto olisi varmistettu. Hän tiesi kertoa, että venäläisten vuokraama Hangon niemellä sijaitseva alue oli vallattu takaisin neljässä tunnissa. (Kuten hyvin tiedetään, viimeiset venäläiset joukot lähtivät Hangon niemeltä 5. joulukuuta samana vuonna). Rintamalla olevat »pojat» ehtisivät kotiin heinänkorjuuseen. Salamasota vietäisiin loppuun ennätyksellisen lyhyessä ajassa, ja Suomesta tulisi Pohjolan johtava valtio. Tällä tavoin Hitler palkitsisi urheat ja uskolliset liittolaisensa Suomessa. Kaikki muuttuisi parempaan päin, ja tuhatvuotinen valtakunta siunaisi meitä sekä jälkeläisiämme.
xxx/ellauri237.html on line 363: Vuonna 1965 Urho Kekkonen nimitti oman suosikkinsa kenraalimajuri Yrjö Keinosen Puolustusvoimain komentajaksi täysin ohi useiden pätevämpien ja virkaiältään vanhempien kenraalien ohitse. Keinonen ylennettiin vasta nimityksen jälkeen ensin kenraaliluutnantiksi ja kohta sen jälkeen kenraaliksi. Keinonen sitten kunnostautuikin Kekkosen käsikassarana mm. puhuessaan Suomen Puolustusvoimista Neuvostoliiton armeijan jatkeena täysin YYA-sopimuksen hengessä.
xxx/ellauri252.html on line 252: Vuonna 1946 presidentti Truman erotti Wallacen, koska tämä oli kannattanut suuriäänisesti yhteistyötä Stalinin kanssa ja ystävyyttä Neuvostoliiton kanssa juuri kun Truman ja demokraatit olivat alkaneet pitää Neuvostoliittoa ei vain ideologisena vihollisena vaan myös vakavana uhkana rauhalle, minkä tähden Lännen velvollisuus oli hillitä sen työntymistä Eurooppaan ja muuallekin.
xxx/ellauri252.html on line 499: Catalina-operaatio kuului hallituksen salassa pidetyimpin hämärähommiin. Ruotsalaiset lentokoneet olivat amerikkalaisten laskuun vakoilleet Neuvostoliiton aluevesillä. Venäläiset olivat ampuneet niistä kaksi alas ja hallitus oli valehdellut ummet ja lammet nostattaakseen kommunisminvastaisen hengen, mikä olikin ollut hiuksenhienosti saavuttamassa perimmäisen tarkoituksensa, nimittäin yllyttää ruotsalaiset liittymään suureen antisosialistiseen paktiin, NATOON.
xxx/ellauri253.html on line 53: Teoksessa Pääkallokehrääjä Remes kuvaa fiktiivistä kommunistivaltiota, Suomea, joka syntyi Neuvostoliiton vallattua Suomen 1944. Silloinen ulkoministeri Erkki Tuomioja pahoitteli kotisivuillaan tammikuussa 2001 luettuaan kirjan Ruttokellot, että Remeksen koko tuotannossa kaikki pahuus näyttää liittyvän Venäjään ja venäläisiin.
xxx/ellauri253.html on line 80: 1990-luvun alun lamaan vaikuttaneita syitä olivat ennen kaikkea oikeistohallituxet, ulkomaan rahoitusmarkkinoiden vapautus, kasinotalous, pörssikuplat, kiinteistökuplat, Neuvostoliiton romahduxen seurauksena idänkaupan tyssähdys, rakennusalan possahdus, bensan hinnan nousu, Saxojen yhdistymisen aiheuttama korkotason nousu, kovan kakan politiikka, pakkodevalvaatio, sahahampainen Iiro Viinanen. Aivan tolkutonta kähmintää ja tunarointia. Valtion pankkituet valuivat Suomen sillinruotowiixisen oligarkin taskuun.
xxx/ellauri253.html on line 259: Pääkallokehrääjä on olematon perhoslaji. Se on vaihtoehtohistoria toisenlaisesta Suomesta. Tässä spekulatiivisessa fiktiossa (spefi) Suomen demokraattinen tasavalta on kuulunut osana Neuvostoliiton itäblokkiin kesäkuusta 1944 lähtien, jolloin neuvostojoukot miehittivät Suomen jatkosodan päätteeksi. Sosialistisessa Suomessa Leininintien varteen pysäköidyt autot ovat Ladoja ja Otto-Ville Kuusisen jättipatsas vartioi postitaloa, joka on vanhaan tapaan Heikinkadulla. Epämiellyttävä valkokenraali on lakaistu vittuun. Eletään vuotta 1986, kun kansainväliset tapahtumat käynnistyvät. Kreml saa viestin vetää puna-armeijan joukkonsa välittömästi pois Suomesta. Uhkaus vahvistuu vakavaksi ja todelliseksi. Suurvallan turvallisuuskoneisto käynnistyy täydellä teholla, sillä Sininen Armeijakunta -niminen terroristiryhmittymä aikoo tehdä Suomessa demilitarisaation.
xxx/ellauri273.html on line 305: Václav Havel (5. lokakuuta 1936 Praha, Tšekkoslovakia – 18. joulukuuta 2011 Hrádeček, Tšekki) oli tšekkiläinen kirjailija ja poliitikko. Hän oli Tšekkoslovakian viimeinen ja Tšekin tasavallan ensimmäinen presidentti. Vaclav Havel syntyi Prahassa. Neuvostoliiton tukeman kommunistien vallankaappauksen jälkeen 1948 Havelin perhe joutui vaikeuksiin, koska vanhempia pidettiin rikkaina kapitalisteina, ja Václavin oli vaikea jatkaa opintojaan peruskoulun jälkeen. (No jatkoiko vai löikö lössixi? Veikkaan jälkimmäistä.)
xxx/ellauri273.html on line 331: Leninin kansainvälinen rauhanpalkinto oli Neuvostoliiton jakama Nobelin rauhanpalkintoa vastaava tunnustus. Palkinto perustettiin vuonna 1949 nimellä Stalinin kansainvälinen rauhanpalkinto. Palkinnon myönsi Neuvostoliiton hallituksen nimittämä kansainvälinen raati merkittäville henkilöille, joiden katsottiin lujittaneen kansojen välistä rauhaa. Päinvastoin kuin Nobelin rauhanpalkinto, Leninin rauhanpalkinto myönnettiin tavallisesti useille henkilöille samana vuonna. Vuonna 1956 Nikita Hruštšovin valtaannousun jälkeen tunnustus nimettiin Leninin kansainväliseksi rauhanpalkinnoksi. Kaikkia palkinnon aikaisemmin saaneita pyydettiin palauttamaan palkintonsa, jotta STA voitaisiin kumata ja kirjoittaa tilalle LE. Suurin osa Sta/Lenin palkituista on never heard, mutta on tuttujakin joukossa:
xxx/ellauri280.html on line 223: 1940-luvun jälkeen termiä "Bandera" käytetään usein viittaamaan kaikkeen ukrainalaiseen nationalismiin . Tätä nimeä käytti erityisen usein Neuvostoliiton propaganda , joka merkitsi sillä koko Ukrainan nationalistista maanalaista toimintaa Suuren isänmaallisen sodan aikana ja sen jälkeen, samoin kuin ukrainalaisia nationalisteja ulkomailla ja niitä, jotka vastustivat Ukrainassa Neuvostoliiton kansallista politiikkaa. Neuvostoliiton "Banderan" käsitteestä tuli vähitellen yleinen sana, ja sitä sovellettiin kaikkiin ukrainalaisiin nationalisteihin riippumatta heidän jäsenyydestään OUN:ssa.
xxx/ellauri280.html on line 227: Venäjällä Banderan kiistanalaista toimintaa käytetään Ukrainan vastaisen propagandan välineenä. Neuvostoliiton ja sitten Venäjän propaganda kuvailee Banderaa ja hänen kannattajiaan vastenmielisinä natsien kätyreinä. Toisen maailmansodan jälkeen sanaa " Bandera " alettiin käyttää suhteessa kaikkiin ukrainalaisen nationalismin muotoihin, ja siitä tuli "neuvostovastaisten ukrainalaisten" nimitys riippumatta ideologisesta yhteydestä Banderaan. Venäläisen propagandan suosittu myytti Banderan SS-divisioonan "Galicia" perustamisesta on suuntaa-antava , vaikka se muodostettiin paikallisista vapaaehtoisista, ja OUN boikotoi divisioonaan mobilisaatiota [9], johti asianmukaista kampanjointia ja otti mielellään karkurit Galician divisioonasta UPA:n riveihin. Totta, myöhemmin OUN tunnusti divisioonan potentiaalisten taistelijoidensa kouluksi ja yritti ottaa divisioonan riveihin luotettuja ihmisiä, joiden piti kampanjoida sisällä ja oikeaan aikaan ottaa se haltuunsa. Saksalaiset yrittivät kuitenkin estää tämän vapaaehtoisten huolellisen valinnan avulla.
xxx/ellauri280.html on line 262: Ekibastuzin energia on lahja kansantaloudelle. Neuvostoliiton postimerkki, 1981
xxx/ellauri280.html on line 274: Marraskuussa 1970 otettiin käyttöön Bogatyrin avolouhoksen ensimmäinen vaihe . Bogatyrin kaivoksen julisti All-Union shokkirakennus . Vuonna 1977 NKP:n keskuskomitea ja Neuvostoliiton ministerineuvosto antoivat päätöslauselman "Ekibastuzin polttoaine- ja energiakompleksin perustamisesta ja 1500 kilovoltin tasavirtasiirtolinjan Ekibastuz - Center rakentamisesta ".
xxx/ellauri280.html on line 309: Tehtävä: Ekibastuzin hiilikaivosten rakentaminen, Neuvostoliiton hiiliteollisuusministeriön Irtyshuglestroy-säätiön toiminnan varmistaminen, kaupunkikorttelien rakentaminen, lämpövoimalan rakentaminen , jonka oli määrä toimia Ekibastuzin hiili-, tiili- ja sementtitehtaissa, puuntyöstölaitos, kivilouhokset.
xxx/ellauri280.html on line 324: FSB:n keskusarkiston asiakirjat vahvistavat Solženitsynin Gulagin saaristossa mainitsemat tiedot . Neuvostoliiton valtion turvallisuusministerin S. D. Ignatievin , G. M. Malenkovin ja L. P. Berian viestistä :
xxx/ellauri280.html on line 341: Vuodesta 1976 lähtien länsisaksalainen kirjailija ja kriminologi Frank Arnau ja tšekkoslovakialainen toimittaja Tomasz Rzezach syyttivät Neuvostoliiton KGB:n ohjeiden mukaisesti Solženitsyniä leirin "siippailusta" viitaten kopioon hänen nimikirjoituksestaan, jota kutsutaan "Vetrovin irtisanomiseksi", päivätty 20. tammikuuta 1952. Ivan Denisoviz kiisti kaiken.
xxx/ellauri280.html on line 454: Mganga (nganga) käännettynä afrikkalaisesta bantun kielestä (nykyisin swahili Angola) on velho, parantaja, lääkäri. Ilmaus "The Suuri Mganga on tulossa!" - Neuvostoliiton elokuvasta 1945, joka perustuu J. Vernen kirjaan "Viisitoistavuotias kapteeni" Ja "suuri Mganga tulee" hajottaakseen pilvet ja pysäyttääkseen sateet loitsuilla, tansseilla ja uhrauksilla.
xxx/ellauri280.html on line 502: Tietojen arvo Neuvostoliiton projektiin oli arvaamaton. Hans Bethe sanoi kerran, että Klaus Fuchs oli ainoa fyysikko, jonka hän tiesi todella muuttaneen historiaa. Koska neuvostoprojektin johtaja paha Lavrenti Beria käytti ulkomaista tiedustelutietoa ize keittiössä sen sijaan, että olisi antanut niitä tutkijoille, koska hän ei luottanut tutkijoihin oletuksena, ei tiedetä, olivatko Fuchsin fissiotiedoilla hänen proggixiinsa merkittävä vaikutus. Ottaen huomioon, että Neuvostoliiton ohjelman tahdin määräsi ensisijaisesti uraanin määrä, jonka se pystyi hankkimaan, tutkijoiden oli vaikea arvioida tarkasti, kuinka paljon aikaa säästyi.
xxx/ellauri280.html on line 506: Vieläkin keskustellaan siitä, olisivatko Fuchsin vetypommista välittämät tiedot olleet hyödyllisiä, oli se sen verran noloa. Useimmat tutkijat ovat samaa mieltä Hans Bethen vuonna 1952 tekemän arvion kanssa, jossa todettiin, että kun Fuchs lähti lämpöydinohjelmasta vuoden 1946 puolivälissä, vetypommin mekanismista tiedettiin liian vähän, jotta hänen tiedoistaan olisi ollut hyötyä Neuvostoliitolle. Menestyksekäs Teller-Ulam-suunnitelma kehitettiin vasta vuonna 1951. Neuvostoliiton fyysikot totesivat myöhemmin, että he näkivät yhtä hyvin kuin amerikkalaiset lopulta, että Fuchsin ja Edward Tellerin varhaiset suunnitelmat olivat hyödyttömiä.
xxx/ellauri280.html on line 508: Neuvostoliiton fyysikon German Goncharovin myöhempi arkistotyö ehdotti, että Fuchsin varhainen työ ei auttanut Neuvostoliiton pyrkimyksiä vetypommiin, mutta se oli lähempänä lopullista oikeaa ratkaisua kuin kukaan tuolloin tunnisti. Se todellakin vauhditti Neuvostoliiton tutkimusta hyödyllisistä ongelmista, jotka lopulta antoivat oikean vastauksen. Hyvä Klasu!
xxx/ellauri280.html on line 512: Vuonna 2019 kirjassaan Trinity: The Treachery and Pursuit of the Most Dangerous Spy in History Frank Close väittää , että "ensisijaisesti Fuchs auttoi neuvostoliittolaisia saavuttamaan amerikkalaiset" kilpailussa ydinpommista. Vuoden 2020 Atomic Spy -kirjan kirjoittaja Nancy Thorndike Greenspan antaa ponnisteluilleen vähemmän arvoa. Hiän ehdottaa, että neuvostoliittolaiset olisivat kehittäneet pomminsa jopa ilman hänen apuaan, "tosin luultavasti vasta vuonna 1951". Toisaalta Neuvostoliiton pommin aikaisemmalla kehityksellä saattoi olla yksi merkittävä etu maailmalle, voimatasapaino; kirjoittaja on vakuuttunut siitä, että tämä esti Yhdysvaltoja käyttämästä pommiaan Pohjois-Koreaan.
xxx/ellauri281.html on line 707: Civil Courage -palkinto on ihmisoikeuspalkinto, joka tunnustaa "pidäkkeettömän vastustuksen paha pahaa vastaan suurella henkilökohtaisella riskillä - pikemminkin kuin sotilaallisen rohkeuden". Northcote Parkinson Fund -rahasto perusti palkinnon vuonna 2000. Palkinnon tavoitteena ei ole "luoda sijoituxia", vaan "kiinnittää yksilöllisesti huomiota joihinkin poikkeuksellisen omantunnon sankareihin". Se sai inspiraationsa Neuvostoliiton toisinajattelijan Aleksanteri Solženitsynin esimerkistä. Vuonna 2007 Northcote Parkinson Fundin nimi muutettiin The Train Foundationiksi tunnustuksena rahaston ensisijaisen lahjoittajan, sijoitusneuvojan John Trainin perheen panoksesta. Vuonna 2022 johtokuntaan kuului oligarkkisesti seitsemän jäsentä.
xxx/ellauri281.html on line 747: Hän on myös sukua Sergei Kara-Murzalle (s. 1939), Neuvostoliiton/venäläiselle historioitsijalle, kemistille ja filosofille. He ovat Kara-Murza- suvun jäseniä, Moskovaan asettuneen ja kristinuskoon 1400-luvulla jKr. kääntyneen tataariaristokraatin jälkeläisiä. (Nimi käännöksessä tarkoittaa "musta herra".)
xxx/ellauri281.html on line 780: Liveblogimme on raportoinut jatkuvasti ja kattavasti Euroopan suurimman sodan puhkeamisesta sitten vuoden 1945. Tiedämme, että on tärkeää pysyä kanavalla loppuun asti. Liitytkö meihin? Siellä olemista ei voi korvata – ja pysymme maassa, merellä ja ilmassa, kuten teimme vuoden 1917 Venäjän vallankumouksen, 1930-luvun Ukrainan nälänhädän, Neuvostoliiton romahtamisen vuonna 1991 ja ensimmäisen Venäjän ja Ukrainan välisen konfliktin vuonna 2014 aikana. Meillä on kuuluisa, 200-vuotinen historia puolueellisesta kumikaulailusta kaikkialla Euroopassa läpitte mullistusten, rauhan ja kaiken siltä väliltä. Emme anna periksi nyt. Teetkö muutoksen ja tuetko myös meitä? Etkö tue?
xxx/ellauri281.html on line 802: Haigin lähti hakemaan Lähi-idän maiden tukea Ronald Reaganin ulkopolitiikalle, joka korosti turvallisuusyhteistyötä ”Neuvostoliiton uhan vuoksi”.
xxx/ellauri281.html on line 812: Yhdysvaltain ja Kiinan ulkoministerit Alexander Haig ja Huang Hua sanoivat yhteisessä julkilausumassaan Pekingissä, että maiden on tiivistettävä yhteistyötään ”Neuvostoliiton hyökkäys- ja laajentumispolitiikan uhan edessä”.
xxx/ellauri281.html on line 829: Solidaarisuus vaati kokouksessaan Gdańskissa vapaita vaaleja Puolaan. Neuvostoliiton uutistoimisto TASS sanoi, että Solidaarisuuden kokous oli sosialismin ja Neuvostoliiton vastainen ja varoitti Solidaarisuuden valmistelevan vallankaappausta.
xxx/ellauri281.html on line 844: Neuvostoliiton tunnetuimman toisinajattelijan Andrei Saharovin ja hänen puolisonsa Jelena Bonnerin kerrottiin ryhtyneen syömälakkoon. Heidän tarkoituksenaan oli painostaa viranomaisia myöntämään viisumi Moskovassa asuneelle Liza Aleksejevalle, jotta tämä pääsisi matkustamaan puolisonsa, Bonnerin pojan luokse Yhdysvaltoihin. Saharovin ja Bonnerin ilmoitettiin lopettaneen syömälakkonsa 9. joulukuuta.
xxx/ellauri281.html on line 847: Suurvallat alkoivat syytellä toisiaan Puolan tilanteen kärjistämisestä. Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan arvosteli Neuvostoliittoa osallistumisesta ihmisoikeuksien polkemiseen Puolassa. Pravda puolestaan kirjoitti vähän myöhemmin Yhdysvaltain pyrkivän luomaan Puolaan tilanteen, joka johtaisi Neuvostoliiton väliintuloon.
xxx/ellauri286.html on line 103: Se, että Viron miehityksestä ja neuvostoelämän realiteeteista liikkui paljon totuutena pidettyjä valheita, oli tavallista arkea. Olin kasvanut maailmassa, jossa miehittäjä oli päässyt kirjoittamaan Viron historian mieleisekseen ja neuvostopropagandan jäljet ulottuivat myös Neuvostoliiton rajojen ulkopuolelle.
xxx/ellauri286.html on line 133: Neuvostoaikana Suomi oli Neuvostoliiton näyteikkuna: maa, jonka avulla voitiin osoittaa, että Neuvostoliitto kykenee elämään rauhallista rinnakkaiseloa itsenäisen naapurinsa kanssa. Tosielämässä suomalaisiin koulukirjoihin vaadittiin Moskovan hyväksyntä ja Moskova vaikutti myös siihen, millaisia kirjoja meillä oli saatavilla. Se vaikutti siihen, millaisia kirjoja kirjastoissa oli. Se vaikutti siihen, millaista tietoa meillä oli saatavilla ja millaista tietoa meitä rohkaistiin hankkimaan.
xxx/ellauri286.html on line 136: Välirauhan aikana marraskuussa 1940 Suomen hallitus kielsi Neuvostoliiton painostuksesta talvisotaa käsittelevän kirjallisuuden julkaisemisen. Lokakuun lopussa Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatšeslav Molotov esitti Suomen Moskovan-lähettiläälle J. K. Paasikivelle voimakkaan paheksuntansa siitä, että Suomessa oli ilmestynyt talvisodan päätyttyä suuri määrä kirjallisuutta, joiden Molotov katsoi sisältävän kiihotusta ja vihan lietsontaa Neuvostoliittoa vastaan, ja tämän jälkeen oikeusministeriö määräsi takavarikoitaviksi räikeimmiksi katsotut teokset, mm. Onttoni Miihkalin Suomussalmen sotatantereilla.
xxx/ellauri286.html on line 138: Jatkosodan jälkeen yleisistä kirjastoista poistettiin tai siirrettiin lukittuihin varastoihin liki 300 sisällöltään Neuvostoliiton vastaisiksi katsottua teosta. Entisen sisäministerin Yrjö Leinon muistelmateoksen Kommunisti sisäministerinä julkaiseminen estettiin ns. yöpakkaskriisin aikana vuonna 1958, koska sen pelättiin vahingoittavan Suomen ja Neuvostoliiton suhteita, ja teos julkaistiin vasta Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991. Viimeisimpiä tapauksia ovat olleet epäsiveellisiksi katsottujen, norjalaisen Agnar Myklen novellikokoelman Silmukka kuun sirppiin ja romaanin Laulu punaisesta rubiinista (1957) sekä yhdysvaltalaisen Henry Millerin romaanin Kravun kääntöpiiri (1962) suomennosten takavarikointi.
xxx/ellauri286.html on line 144: Koska suomettumisen ilmapiiri ei tarkoittanut miehitystä, vaan pikemminkin poliittista nuorallatanssia ja hämärän maastoa, jossa roolit ovat epäselvät, Suomi ei ryhtynyt Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen poistamaan tietoisesti suomettumista eikä selkeää pesäeroa tehty.
xxx/ellauri286.html on line 152: Ja yhtä luonnollista oli se, että kun näistä asioista puhuttiin eufemismein, niistä puhuttiin vain luotettavassa seurassa ja mielellään ulkoilmassa. Kun kirjoitettiin kirjeitä, todelliset merkitykset punottiin rivien väleihin ja toisinaan käytettiin salakieltä. KGB:n silmät ja korvat olivat kaikkialla, myös Suomessa, sillä suuren isänmaan jättäneitä ulkovirolaisia seurattiin ankarasti myös Neuvostoliiton rajojen ulkopuolella. Ja syystäkin! Heti alkoivat vehkeillä. Panivat tupeen päähän ja kirjoittivat propagandakirjoja.
xxx/ellauri286.html on line 161: Lukemani kirjat ja näkemäni elokuvat eivät käsitelleet Viron lähihistoriaa tai Neuvostoliittoa niin, että olisin tunnistanut itse kokemani Neuvostoliiton, siis samalla lailla kuin Amerikan mainstream-ohjelmistosta tunnistaa todellisen USA:n. Tunnistettava Viron lähihistoria siirtyi tuolloin sukupolvelta toisella oraalisen tradition kautta, ei kirjoitetun. Se siirtyi rivien välien kautta.
xxx/ellauri286.html on line 208: Kyseessä oli ensimmäinen kansallinen selkkaus Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen, jossa Venäjän harjoitti valtapolitiikkaansa rajojensa ulkopuolella ja pyrki vaikuttamaan itsenäisen maan asioihin rivoilla nukeilla.
xxx/ellauri286.html on line 223: Lev Semjonovitš Rubinštein (ven. Лeв Семёнович Рубинштейн; s. 19. helmikuuta 1947 Moskova, Neuvostoliitto) on venäläinen runoilija, koulutukseltaan pyllykielitieteilijä. Rubinštein työskenteli kirjastonhoitajana ja kuului 1970-luvulla Neuvostoliiton underground-runoilijoihin. Hän on työskentellyt Helsingin yliopistossa venäläisen kirjallisuuden tutkijatohtorina. Rubinštein oli moskovalaisen konseptualismin perustajia ja suuntauksen tärkeimpiä edustajia yhdessä runoilija Dmitri Prigovin (1940–2007) kanssa. Rubinšteinin teksti on suuri huijaus, joka hämmentää lukijaa, sanoo kriitikko Tomi Huttunen. Valokuva-albumi muuttuu korttipakan edetessä vuorovaikutuspeliksi.
xxx/ellauri286.html on line 244: Venäjä on pyrkinyt jatkuvasti todentamaan, että itsenäisyyden aika Baltian maissa oli “anomalia” verrattuna siihen, mikä Venäjän mielestä on Baltian maiden normaali tila ja normaali tila on Venäjän mielestä se, että Baltian maat ovat Venäjän tai Neuvostoliiton vallan alla.
xxx/ellauri286.html on line 292: Suomen tietotoimisto STT on alkanut kouluttaa toimittajia propagandakampanjoita silmällä pitäen. Vaikka Suomessa propaganda ja lukutaito rapistui Neuvostoliiton romahtamisen myötä,
xxx/ellauri286.html on line 303: Vironkielisten painotuotteiden vieminen Neuvostoliiton ulkopuolelle oli tarkasti säänneltyä, joten lehdellä oli merkitystä jo siksi, että vironkieliset kaipasivat vironkielisiä lehtiä.
xxx/ellauri286.html on line 309: Kodumaa-lehden aikaan Neuvostoliitto ei kuitenkaan kyennyt tavoittamaan medioillaan yhtä suuria yleisömääriä maansa rajojen ulkopuolella kuin Venäjä nykyään, ja se on yksi merkittävä ero, kun vertaillaan keskenään Neuvostoliiton ja Venäjän harjoittamaa psykologista vaikuttamista. Tässäkin osoittaa kapitalismi etevämmyytensä!
xxx/ellauri286.html on line 377: Teoxia: Sota vai rauha: kirjoituxia lännestä. Šiškiniä on verrattu muiden muassa Orhan Pamukiin ja J. M. Coetzeehen. Vuodesta 1995 Šiškin on asunut Sveitsissä. Hän kirjoittaa myös saksaksi. Vuonna 1995 Shishkin muutti Sveitsiin perhesyistä. Hän työskenteli Zürichissä maahanmuuttoministeriössä ja erityisesti pakolaisten parissa venäjän ja saksan kääntäjänä. Hän on naimisissa kääntäjänsä kanssa (Zhenjya, kuvassa). Hänellä on Sveitsin kansalaisuus. Sen vaimo Zhenya pitelee sen päätä ettei se käänny enempää vasemmalle. Zhenya on sen kääntäjä. Vähän väliä käydään kääntymässä USA:ssa propagandaretkillä Harrimanin kustannuxella. W Averell Harriman, better known as Averell (Pää kiinni, Averell! Anna sen sytytyslangan olla, Averell!) Rautatieparoni E. H. Harrimanin poika, Harriman toimi Neuvostoliiton suurlähettiläänä ja osallistui suuriin toisen maailmansodan konferensseihin. Isänsä rahoilla hän perusti WA Harriman & Co -pankkitoiminnan vuonna 1922. Harrimanilla oli 3 erittäinkin lukratiivista avioliittoa. Harriman veti naruja, jotta hänen tyttärensä Kathleen voisi seurata häntä Neuvostoliittoon palvelemaan hänen avustajanaan. Kaksi kolmasosaa Yhdysvaltojen viereisen talven trumpetistijoutsenista viettää kauden Harriman State Parkissa.
xxx/ellauri291.html on line 157: Zulun roolia oli tarkoitus laajentaa toisella kaudella, mutta Takein roolin ansiosta John Waynen The Green Barets -elokuvassa hän esiintyi vain puolessa kaudesta, ja hänen roolinsa täytti Walter Koenig suhteellisen nuorena, moppihuippuna venäläisenä navigaattorina. Lippuri Pavel Chekhov. Kun Takei palasi, heidän oli jaettava pukuhuone. He esiintyivät yhdessä Enterprisen ruorissa sarjan loppuosan ajan. Neuvostoliiton Pravda sanomalehden epävirallisessa jutussa (saattaa olla vaihtoehtoista totuutta) valitti, että kulttuurisesti monimuotoisten henkilöiden joukossa ei ollut venäläisiä, joita pidettiin henkilökohtaisena vähättelynä tälle maalle, koska neuvostovenäläinen Juri Gagarin oli ensimmäinen mies, joka teki avaruuslennon. Gene Roddenberry sanoi vastauksena, että "Tšehov-juttu oli meidän puoleltamme suuri virhe, ja olen edelleen hämmentynyt siitä, ettemme sisällyttäneet venäläistä heti alusta alkaen." Desiluun dokumentaatio kuitenkin viittaa siihen, että tarkoituksena oli tuoda Star Trekiin hahmo, jolla on seksivetoisuutta teini-ikäisille tytöille! Walter Koenig huomautti Star Trek: The Original Series -sarjan 40-vuotisjuhlatapahtumassa 2006 epäilevänsä Pravdaa koskevaa huhua, koska Star Trekiä ei koskaan esitetty Neuvostoliiton televisiossa. On myös väitetty, että The Monkeesin entinen jäsen Davy Jones oli mallina herra Chekhoville. Königit oli juutalaisloikkareita Neuvostoliitosta jotka Liettuassa asuessaan otti nimen Kantin kotikaupugista Koenigsbergistä. Davy Jones on merimiesten paholaisesta käyttämä nimitys. Jones jolla oli 14 hevosta kuoli floridalaisessa sairaalassa 67-vuotiaana sydäninfarktiin. 9v vanhempi Walter Koenig virnistelee vielä 86-vuotiaana lippalakki päässä.
xxx/ellauri291.html on line 450: Disinformaation tarkoitus on horjuttaa ja jakaa rivejämme. Meidän on alettava purkaa niitä kognitiivisia ja älyllisiä vaikutuksia, jotka syntyvät vastaanottajissa, meissä itsessämme. Neuvostoliiton aikana niin kutsuttu maskirovka nostettiin sotilaalliseen oppiin. Siinä on kyse kokoelmasta menetelmiä vihollisen harhaanjohtamiseksi, mukaan lukien informaatiosodan avulla. On tärkeää olla kiinnittymättä siihen, mitä Venäjä sanoo, vaan siihen, mitä Suomen hallitus ja omistava luokka todella tekee.
xxx/ellauri291.html on line 461: Vuoden 1978 Neuvostoliiton sotilastietosanakirja määrittelee petoksen samalla tavalla, painottaa strategista tasoa ja sisältää sotilaallisten toimenpiteiden lisäksi nimenomaisesti poliittisia, taloudellisia ja diplomaattisia toimia. Se toistaa suurelta osin vuoden 1944 Encyclopedian käsitteen, mutta lisää, että Strateginen maskirovka toteutetaan kansallisella ja teatteritasolla vihollisen harhaanjohtamiseksi poliittisten ja sotilaallisten kykyjen, aikomusten ja toimien ajoituksen suhteen. Näillä aloilla, koska sota on vain politiikan jatke, se sisältää poliittisia, taloudellisia ja diplomaattisia toimia sekä sotilaallisia toimia.
xxx/ellauri291.html on line 465: Sotilasanalyytikko William Connor kuitenkin varoitti, että neuvostoajattelussa oppi kattaa paljon enemmän kuin naamiointia ja petosta. Hän ehdotti, että sillä oli vihollisen aktiivisen hallinnan konnotaatio. Operaatio Bagrationin aikaan vuonna 1944, Connor väittää, Venäjän sotilaallisen petoksen doktriini sisälsi jo kaikki nämä näkökohdat. Neuvostoliiton käytännössä ja opissa merkitys kehittyi sisältämään strategiset, poliittiset ja diplomaattiset tavoitteet, toisin sanoen toimiminen kaikilla tasoilla.
xxx/ellauri291.html on line 469: Todiste Neuvostoliiton petoksen onnistumisesta Stalingradissa tuli, Adair huomauttaa, kun Saksan kenraaliesikunnan päällikkö kenraali Kurt Zeitzler väitti marraskuun alussa, että "venäläisillä ei ole enää mainitsemisen arvoisia reservejä eivätkä he kykene käynnistämään laajamittaista hyökkäystä". Tämä tapahtui kaksi kuukautta ennen kuin Saksan 6. armeija antautui.
xxx/ellauri296.html on line 163: Kun tämä viedään loogiseen johtopäätökseensä, voidaan perustella 6 miljoonan juutalaisen grillijuhlat, kuten tapahtui Puolassa, 20 miljoonan ihmisen lähettäminen Gulagiin, kuten tapahtui Neuvostoliiton marxilaisten aikana, ja 50-70 miljoonan kiinalaisen kuoleman aiheuttaminen, kuten tapahtui kommunistisessa Kiinassa.
xxx/ellauri303.html on line 122: Genrih Grigorjevitš Jagoda (ven. Генрих Григорьевич Ягода; 1891 Rybinsk – 15. maaliskuuta 1938 Moskova, alun perin Enon Geršonovitš Jehuda) oli Neuvostoliiton salaisen poliisin NKVD:n päällikkö vuosina 1934–1936. Jagoda oli syntyperältään juutalainen. 1936 Jagoda oli salaisen poliisin riveissä järjestämässä pakkotyöläiset tekemään Vienanmeren–Itämeren kanavaa. Häntä on syytetty kirjailija Maksim Gorkin murhaamisesta myrkyttämällä vuonna 1936. Hän valvoi Moskovan ensimmäistä suurta näytösoikeudenkäyntiä, jossa Lev Kamenev ja Grigori Zinovjev tuomittiin kuolemaan. Tämä oli käännekohta Stalinin vainoissa, koska sen jälkeen pakkotyöleirit laajenivat GULAG-järjestelmäksi. Jagoda joutui itsekin pian Stalinin epäsuosioon, ja menetti paikkansa 16. syyskuuta 1936 Nikolai Ježoville, joka johti pääosan Stalinin suuresta puhdistuksesta. Jagoda tuomittiin ja teloitettiin aivan ansiosta 1938.
xxx/ellauri303.html on line 124: Nikolai Ivanovitš Ježov (ven. Николай Иванович Ежов, 1. toukokuuta 1895 – 4. helmikuuta 1940) oli Neuvostoliiton salaisen poliisin NKVD:n johtaja suuren puhdistuksen aikana 1936–1938.
xxx/ellauri303.html on line 127: Ježov oli uskollinen Josif Stalinin kannattaja. Vuonna 1935 hän esitti ajatuksen, että poliittisen opposition salliminen johtaa väistämättä väkivaltaan ja terrorismiin ja oli siksi kukistettava. Siitä tuli Stalinin puhdistusten ideologinen perusta. Ježov nimitettiin 1936 sisäasiain kansankomissaariksi NKVD:n johtoon. Tässä ominaisuudessa hän johti terrorikampanjaa. Ježovin aikana vangittiin tai teloitettiin noin puolet Neuvostoliiton poliittisista ja sotilasjohtajista, lisäksi sadattuhannet muut, joita epäiltiin epälojaaliudesta tai taloudellisesta sabotaasista.
xxx/ellauri319.html on line 289: Neuvostoliiton kirjallisuustutkimus ei mainostanut tällaista kriitikon asennetta ukrainalaisiin runoilijoihin, vaan se puhui "kunnioittavasti" asenteesta sekä "edistyksellisten suuntausten tukemisesta", totesi myös "innostuksen Ukrainan kansan sankarillista historiaa kohtaan".
xxx/ellauri329.html on line 297: Tarinat antavat kuvan Neuvostoliiton elämästä (se ei ole hyvä), mutta poika ja hänen perheensä ovat joko hämäriä (etenkin äiti) tai epämiellyttäviä (poika teini-ikäisenä) tai molempia.
xxx/ellauri329.html on line 359: Sodalla ei ole naisen kasvoja -teoksensa jälkeen Aleksijevitš antoi äänen vieläkin nuoremmille ja kirjoitti toisesta maailmansodasta lasten näkökulmasta. Tätä Aleksijevitšin tuotannon kenties koskettavinta teosta ei ole suomennettu, eikä myöskään seuraavaa, jossa kirjailija käänsi katseensa uudempaan konfliktiin: Neuvostoliiton ja Afganistanin väliseen sotaan 1980-luvulla. Vuonna 1993 valmistui teos ihmisistä, jotka tekivät itsemurhan sosialismin romahdettua. Sitäkään ei ole saatavilla suomeksi.
xxx/ellauri329.html on line 373: Aleksijevitš on joutunut teostensa kanssa myös valtaapitävien hampaisiin. Sodalla ei ole naisen kasvoja -kirjaa syytettiin epäisänmaalliseksi, kun siinä nostettiin esiin sodan pelottavuus ja kauheus. Rintamalla taistelleiden neuvostonaisten kiillotetun sankarimyytin mureneminen oli joillekin tahoille liikaa. Neuvostoliiton ja Afganistanin sodasta kertovasta kirjasta Aleksijevitš haastettiin oikeuteen saakka, mutta juttu raukesi lopulta. Tsernobyl-kirja taas ei ole ollut mieluista luettavaa niille, jotka pyrkivät (edelleen) peittelemään ja vähättelemään onnettomuuden seurauksia.
xxx/ellauri329.html on line 431: Kliment Jefremovich Voroshilov (venäjäxi Климент Ефремович Ворошилов, lausutaan ukrainaxi Kлимент Охрімович Ворошилов, tunnetaan kansanomaisesti nimellä Klim Voroshilov (venäjäksi:Клим Ворошилов; 4. helmikuuta 1881 – 2. joulukuuta 1969), upseeri ja poliitikko. Hän oli yksi viidestä alkuperäisestä Neuvostoliiton marsalkasta ja korkeimman neuvoston puheenjohtajiston puheenjohtajana nimellisenä Neuvostoliiton valtionpäämiehenä vuosina 1953-1960. 2 vuotta vanhempi kuin Wilho Pylkkänen.
xxx/ellauri329.html on line 435: Hän palveli ansioituneesti Tsaritsynin taistelussa, jonka aikana hänestä tuli Stalinin läheinen ystävä. Vorošilov valittiin kommunistisen puolueen keskuskomiteaan vuonna 1921, ja vuonna 1925 Stalin nimitti hänet sotilas- ja laivastoasioiden kansankomissaariksi (myöhemmin puolustuksen kansankomissaareiksi). Vuonna 1926 hänestä tuli politbyroon täysjäsen. Vuonna 1935 Voroshilov nimitettiin Neuvostoliiton marsalkaksi.
xxx/ellauri329.html on line 441: Tsaritsynin puolustaminen, lempinimeltään "Punainen Verdun ", oli yksi laajimmin kuvatuista ja muistetuista sisällissodan tapahtumista Neuvostoliiton historiankirjoituksessa, taiteessa ja propagandassa. Tämä johtui siitä, että Josif Stalin osallistui kaupungin puolustamiseen heinä-marraskuussa 1918.
xxx/ellauri329.html on line 446: Toisen maailmansodan syttyessä Vorošilov joutui vastuuseen Neuvostoliiton epäonnistumisista Suomessa talvisodan aikana ja hänen tilalleen puolustuskomissaarixi tuli Semjon Timošenko. Saksan hyökkäyksen jälkeen kesäkuussa 1941 hänet kutsuttiin takaisin ja nimitettiin valtion puolustuskomiteaan. Voroshilov ei pystynyt pysäyttämään saksalaisten Leningradin piiritystä, ja hänet vapautettiin jälleen komennosta syyskuussa 1941.
xxx/ellauri329.html on line 468: Hänen mukaansa suurin osa Ukrainan väestöstä elää edelleen Neuvostoliiton periaatteiden ja käsitteiden mukaan, joita hän kutsuu "neuvostopropagandaksi", eikä ole valmis "omaksumaan lakia".
xxx/ellauri329.html on line 504: Rybakov oli itsekin kokenut Siperian. Hän kirjoitti Arbatin lapset vuosina 1966-1983, mutta teos julkaistiin vasta perestroikan myötä vuonna 1987. Teos on kriittinen kuvaus vainojen aikakaudesta. Se valottaa Stalinin ristiriitaista persoonaa ja vihjaa nuoren Neuvostoliiton olleen vainoharhaisen diktaattorin kynsissä.
xxx/ellauri329.html on line 522: YLE:n Arbatin lasten sivustolla sanotaan jotenkin suomettuneen makuisesti, että: "Se valottaa Stalinin ristiriitaista persoonaa vihjaten nuoren Neuvostoliiton olleen vainoharhaisen diktaattorin kynsissä." Eikö vieläkään voi asioita selkeämmin sanoa? Esim. Stalin oli hirviö ja ryssät pölkkypäitä.
xxx/ellauri356.html on line 216: Farías väitti myös, että hänen löytämiensä Itä-Saksan arkiston asiakirjojen perusteella Neuvostoliiton ja Allenden Chilen välillä oli monia poliittisia ja muita yhteyksiä. Ylläri.
xxx/ellauri361.html on line 216: Anton Tšehov puhui teoksesta myönteisesti. Hän kutsui kyllä Nehljudovin ja Katjushan suhdetta "melko epäselväksi ja keinotekoiseksi". Maksim Gorki näki romaanin Tolstoin vihonviimeiseksi teokseksi. Leninin mukaan tää oli ihan parhautta. Ilman "ylösnousemusta" ei olisi ollut Gorkin "äitiä" ja kenties koko sosialistista realismia, yritystä mukauttaa todellisuus ideologiaan, minkä Neuvostoliiton sanamestarit tuskallisesti mutta uskonnollisesti tekivät.
xxx/ellauri376.html on line 244: Neuvostoliiton kirjallisuuskriitikko Lydia Lotmanin mukaan tarina "antaa elävän ja laajan kuvan linnoituskylän elämästä". Kuten Dimitrin aiemmassa tarinassa "Kylä", kirjailija keskittyy jälleen maaorjatalonpoikaan, mutta tällä kertaa päähenkilön henkisestä rakenteesta ja moraalisesta luonteesta puuttuvat jo ne idealisoinnin ja romanttisen korotuksen piirteet, jotka olivat Tarinan "Kylä" sankarittarelle ominaista: Anton on "tumma, masentunut ja vetelä".
xxx/ellauri380.html on line 222: Ukrainan äärioikeisto ei ole identtinen ukrainalaisen nationalismin kanssa, joka johtui osittain Ukrainan historiallisesta jakautumisesta eri keisarillisten valtojen kesken. Neuvostoliiton jälkeisessä Ukrainassa on kilpailevia nationalismeja ja kulttuurisia suuntautumisia. Nationalistiset järjestöt toisen maailmansodan aikana ovat edelleen kiistanalaisia. Kansallisiin asenteisiin äärioikeistoa kohtaan vaikuttaa Ukrainan monitahoinen rooli natsien miehityksen aikana, kun ukrainalaiset osallistuivat vapaaehtoisesti SS-joukkoon ja keskitysleirin vartijoina.
xxx/ellauri380.html on line 419: Vuonna 1984 romaanin uusi, paljon laajennettu versio julkaistiin englanninkielisenä käännöksenä. Siihen mennessä Solženitsyn oli asunut Yhdysvalloissa muutaman vuoden. Hän pystyi julkaisemaan Venäjällä tukahdutettuja lukuja Neuvostoliiton kirjallisuudensensuurin vuoksi ja lisäämään aineistoa Hoover-instituutin (niinpä tietysti) kirjastossa tekemänsä laajan tutkimuksen perusteella. Näihin sisältyi Vladimir Leniniä koskevaa vittuilua, jotka julkaistiin erikseen nimellä Lenin Zürichissä, ja useita lukuja, jotka käsittelivät pääministeri Pjotr Stolypinia sekä Stolypinin murhaajan Dmitri Bogrovin taustaa ja persoonallisuutta sekä ohranan epäiltyä osallisuutta. tässä salamurhassa. Reilusti yli 800-sivuinen romaani muodostaa alun Red Wheel -sarjalle, jota jatkettiin kymmenen vuotta myöhemmin marraskuussa 1916.
595