ellauri203.html on line 522: Verkhovensky junior on talousliberaali Verhojanskyn nihilistipoika. Niinpä niin, anna lipilaarille pikkusormi niin sitä kohta lutkuttaa pesunkestävä nihilisti. Tää ois niinkö Sergey Nechayev, 1 oikea nihilisti, vallankumouxellisen katkismuxen tekijä. Idea on tehä terroria kunnes siitä tulee horroria.
ellauri238.html on line 414: Neckte den wackelnden Mondgroßpapa, Ukki kuu pussasi kehtolasta,
ellauri243.html on line 753: I find only Necessity supreme.
ellauri317.html on line 153: Aeneasin voitto latinalaisista on siten tehty vieläkin moraalisesti kiistanalaisempaa ja kaksijakoisempaa kuin Aeneissa, sillä troijalainen prinssi vaatii yleiseen ja mielivaltaiseen teurastukseen pakenevia latinalaisia vastaan, mikä muistuttaa Venäjän valkokaartien pahimpia julmuuksia kasakkoja vastaan. Rakastetun pömpeävän kasakkapojan muuttuminen järjettömäksi venäläiseksi kissanpieruksi on täydellinen Aeneasin Turnuksen surmaamista edeltävässä huippuhetkessä, jolloin Troijan prinssi rinnastetaan nimenomaisesti "Nechesa-prinssiin"; jälkimmäinen oli ei kukaan muu kuin prinssi Gregory Potemkin (1739–1791), vaikutusvaltaisin Katariina II:n suosikeista, joka, vaikka hänestä oli tehty nimellinen kunniakasakka (tästä nimi Nechesa), johti Sichin likvidaatiota vuonna 1775 ja Hetmanaatin liittämistä Venäjään. Toisin kuin Vergiliusissa, jossa lopun äkillisyys peittää sen, kuinka paljon on vielä tehtävää, kun pääsemme Eneidan loppuunhämmentynyt ja surullinen lukija jää nykyaikaan, jolloin aikoinaan kiivaasti itsenäiset, kunnianhimosta ja ahneudesta kesytetyt kasakat ovat yhdistäneet voimansa ulkomaisten hyökkääjien kanssa ja murskaaneet joukossaan ne (zaporoshilaiset), jotka pitivät edelleen kiinni autonomiasta.
ellauri322.html on line 248: The publisher of Mary Wollstonecraft's " Thoughts on the Education of Daughters " was the same Joseph Johnson who in 1785 was the publisher of Oowper's " Task." With her little story written and a little money saved, the resolve to live by her pen could now be carried out. Mary Vollstonecraft, therefore, parted from her friends at Bristol, went to London, saw her publisher, and frankly told him her determination. He met her with fatherly kindness, and received her as a guest in his house while she was making her arrangements. At Michaelmas, 1787, she settled in a house in George Street, on the Surrey side of Blackfriars Bridge. There she produced a little book for children, of " Original Stories from Real Life," and earned by drudgery for Joseph Johnson. She translated, she abridged, she made a volume of Selections, and she wrote for an " Analytical Review," which Mr. Johnson founded in the middle of the year 1788. Among the books translated by her was Necker " On the Importance of Religious Opinions." Among the books abridged by her was S:dzmann's " Elements of Morality."
ellauri336.html on line 366: Just came across this post. My mother, Nechama bat Nissan, of blessed memory told me that the reason women from Eastern Europe shaved their heads was that during the pogroms the Russian soldiers would crash a Jewish wedding; kidnap the bride, and rape her. The woman would shave her head to be unattractive to the Russian beast. But did it really work? Nowadays everyone seems to be shaving between their legs, has that ever cooled anybody's boner down?
ellauri349.html on line 749: Lauffen am Neckarissa syntyneen Hölderlinin lapsuus oli surullinen. Hänen äitinsä halusi hänen osallistuvan luterilaiseen seurakuntapalvelukseen, ja hän kävi Tübingenin luostarissa, jossa hän ystävystyi Hegelin ja Schellingin kanssa. Hän valmistui opintonsa vuonna 1793, mutta ei kyennyt omistautumaan kristinuskoon ja ryhtyi sen sijaan yksityisopettajaksi.
ellauri362.html on line 166: Thomas Jefferson Hogg (24. toukokuuta 1792 – 27. elokuuta 1862) oli brittiläinen asianajaja ja kirjailija, joka tunnetaan parhaiten romanttisesta ystävyydestään romanttisen runoilijan Percy Bysshe Shelleyn kanssa. Hogg kasvoi Durhamin kreivikunnassa, mutta vietti suurimman osan elämästään Lontoossa. Hän ja Shelley ystävystyivät opiskellessaan University Collegessa Oxfordissa ja pysyivät läheisinä Shelleyn kuolemaan asti. Oxfordissa ollessaan he tekivät yhteistyötä useissa kirjallisissa projekteissa, jotka huipentuivat heidän yhteiseen karkotukseensa "The Necessity of Atheism" -nimisen esseen julkaisemisen jälkeen. He pysyivät hyvinä ystävinä, mutta heidän suhteensa oli joskus kireä, koska Hogg oli romanttisesti kiinnostunut lörppävittuisista naisista, jotka olivat romanttisessa suhteessa Shelleyn kanssa. Suurin osa hänen kirjoittamistaan fiktioista oli huonoxi arvioitua. Hänen tunnetuin kirjallinen teoksensa oli Percy Bysshe Shelleyn elämä, runoilijan keskeneräinen elämäkerta. Vaikka kirja oli hyvin tutkittu ja maalasi selkeän kuvan Shelleystä nuorena miehenä, sitä kritisoitiin Percyn esittämisestä negatiivisesti. Kärsittyään kihdistä Hogg kuoli unissaan. Uni jäi kesken viimeinen.
ellauri365.html on line 291: Several of Maupassant's short stories, including "La Peur" and "The Necklace", were adapted as episodes of the 1986 Indian anthology television series Katha Sagar.
ellauri391.html on line 417: Necessitas consequentiae tarkoitti aristoteelisessa skolastiikassa sitä, että on välttämätöntä, että jos Jumala tietää, että p, niin p. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että jos Jumala tietää että p, niin välttämättä p. (necessitas consequentiae). Tää kohta oli Eevalla yxinkertaisesti väärin. Luther käyttää itsenäisesti Scotuksen teoriaa eikä liity siihen sisältyvään käsitykseen mahdollisista maailmoista. Olis kannattanut. Tekee saman virheen kuin pyllysyöpään kuollut Jon Barwise, jolle kaikki mahdollinen oli välttämätöntä. Luther katsoo Scotuksesta poiketen, että jos Jumala tietää että p hetkellä t, ei ole mahdollista että ei-p hetkellä t. Ei välttämättä sanoo K Jaakko J ja virnuilee etusormi nenänsyrjässä. Jumala ei välttämättä tiedä että p, sillä Jumalalle on kaikki mahdollista. Se voi tietää ennalta että p, muuttaa sitten mieltään ja tietää siitä lähin yhtä varmasti että ei-p. Niin kauan kun se suunnitteli että p se tiesi sen, sen jälkeen se tiesi paremmin. Ks. Knuuttila 1977, 135-149 ja lyijykynä-Carlson 1976.
ellauri434.html on line 269: The Third Way: Possibility and Necessity.
ellauri434.html on line 322: Personally, I see no problem with actual infinity. Nor with having both complex and simple things at once. And overall determinism with occasional indeterminism. Necessity is just a human thought mistake. Things just go as they do.
xxx/ellauri128.html on line 182: Madame de Staël (/stal/) ou bien Anne-Louise-Germaine Necker, baronne de Staël-Holstein, était une romancière, épistolière et philosophe genevoise et française née le 22 avril 1766 à Paris où elle est morte le 14 juillet 1817. Issue d´une famille de protestants valdo-genevois richissimes, fille du ministre des finances de Louis XVI Jacques Necker, elle est élevée dans un milieu de gens de lettres. Elle épouse, en 1786, le baron Erik Magnus Staël von Holstein, ambassadeur du roi Gustave III de Suède auprès de la cour de France à Versailles. Le couple se séparera en 1800. Devenue baronne de Staël, elle mène une vie sentimentale agitée et entretient en particulier une relation orageuse avec Benjamin Constant, écrivain et homme politique franco-vaudois rencontré en 1794. Entretemps, sa réputation littéraire et intellectuelle s´est affirmée grâce à trois essais philosophiques que sont les Lettres sur les ouvrages et le caractère de Jean-Jacques Rousseau (1788), De l´influence des passions sur le bonheur de l´individu et des nations (1796) et De la littérature considérée dans ses rapports avec les institutions sociales (1800). Favorable à la Révolution française et aux idéaux de 1789 au debut, elle adopte une position critique dès 1791 et ses idées d´une monarchie constitutionnelle la font considérer comme une opposante gênante par les maîtres de la révolution. Malgré le statut de diplomate de son mari, elle doit se réfugier auprès de son père en Suisse à plusieurs reprises. Interdite de séjour sur le sol français par Napoléon Bonaparte qui la considère comme un obstacle à sa politique, elle s´installe en Suisse dans le château familial de Coppet qui sert de lieu principal de rencontres au groupe du même nom, et d´où elle fait paraître Delphine (1802), Corinne ou l´Italie (1807) et De l´Allemagne (1810/1813b). Ses œuvres fictionnelles majeures, dans lesquelles elle représente des femmes victimes des contraintes sociales qui les enchaînent, sont Delphine (1802) et Corinne ou l´Italie (1807).
xxx/ellauri139.html on line 199: Ippolit is a 17-year-old boy who is dying of tuberculosis. An ardent nihilist, he yearns to be taken seriously and attempts to dramatically leave the world. He delivers rambling, self-absorbed, nihilistic speech entitled “A Necessary Explanation” to Myshkin, Nastasya, and Rogozhin, and many others at a party at Lebedev’s dacha. After this, he attempts to commit suicide by shooting himself with the gun he’s had since he was a child. This entire plan backfires, as everyone grows bored with his speech, and when it comes time to kill himself he fails to do so because there is no cap in the gun. After this incident, Ippolit’s illness shows progress and he eventually dies.
xxx/ellauri139.html on line 214: (1) Ippolit starts reading "My Necessary Explanation," which is rambling, doesn´t have much of a logical flow, and goes on for several chapters.
xxx/ellauri139.html on line 821: Dostoon liittyvien kliseiden viidakossa alkoi kiinnostaa mixi Ippolitin välttämätön selitys (s. 597/954) entitled “A Necessary Explanation” to Myshkin, Nastasya, and Rogozhin, and many others at a party at Lebedev’s dacha. oli jenkkioppaan mielestä 'rambling, self-absorbed, nihilistic speech'.
xxx/ellauri224.html on line 76: Dront am Neckar steht a Bänkle, Joggele, mei Bua (I bin Soldat, vallera), M’r muass a faulenze könne, O dees wär schee, i wenn i Geld gnug hätt und Das Hobellied.
xxx/ellauri224.html on line 540: The protectors park the duo's car, a Renault Le Car, behind a mail truck for them to find the following morning. Fred and Barney salvage their relationships with the twins and discover the special treat from the girls turns out to be matching berets with Fred's and Barney's tiny penises embroidered in the front. The protectors, seeing the problem, leave a gift for their girlfriends (and, for the two men): Penis Enhancement Necklaces. The film ends with Fred, Barney, and the twins going out for Chinese food in Fred's car, while arguing about what their tattoos say.
xxx/ellauri225.html on line 293: Le Guin initially defended her writing; in a 1976 essay "Is Gender Necessary?" she wrote that gender was secondary to the novel´s primary theme of loyalty. Le Guin revisited this essay in 1988, and acknowledged that gender was central to the novel; she also apologized for depicting Gethenians solely in heterosexual relationships. In fact they did a lot of trainwatching and pussymunching too, she just did not tell.
xxx/ellauri237.html on line 929: Maslow es famoso por su teoría de la Pirámide de Necesidades porque, según él, las necesidades siguen una jerarquía, de más básicas a más complejas, y su pirámide está construida por cinco niveles.
xxx/ellauri237.html on line 934: Necesidades fisiológicas: comer, respirar, beber, joder...
xxx/ellauri237.html on line 936: Necesidades de de seguridad: seguridad física, empleo, ingresos...
xxx/ellauri237.html on line 938: Necesidad de afiliación: casarse, ser miembro de una comunidad...
xxx/ellauri237.html on line 940: Necesidades de reconocimiento: respeto de los demás, estatus, reputación...
xxx/ellauri237.html on line 942: Necesidades de autorrealización: desarrollo moral, espiritual, búsqueda de una meta en vida...
xxx/ellauri380.html on line 254: Dirlewanger syntyi Würzburgissa 26. syyskuuta 1895. Hän oli kauppiaan poika ja vietti suuren osan lapsuudestaan Esslingen am Neckarissa sen jälkeen, kun hänen perheensä muutti sinne vuonna 1906. Hän kävi Esslinger Gymnasiumia (tunnetaan nykyään nimellä Dirlewanger-Gymnasium) ja Schelztor-Oberrealschulea. Hän suoritti Abiturinsa vuonna 1913. Hänen amoraalisen persoonallisuutensa, ml alkoholismi ja sadistinen seksuaalinen suuntautuminen, mureutti ensimmäisen maailmansodan rintamakokemukset ja sen kiihkeä väkivalta ja barbaarisuus.
xxx/ellauri484.html on line 197: Gottfried ”Götz” von Berlichingen (n. 1480 – 23. kesäkuuta 1562), joskus nimellä Berlingen, myös tunnettu nimellä Götz Rautakäsi, oli saksalainen valtakunnanritari (Reichsritter) ja palkkasoturi. Hän syntyi noin vuoden 1480 paikkeilla Berlichingenissa Saksan Württembergissä aristokraattiseen perheeseen. Hän osti ryöstösaaliilla Hornbergin linnan, joka sijaitsee Neckar-joen rannalla nykyisessä Baden-Württembergissä.
xxx/ellauri484.html on line 200: Gottfried „Götz“ von Berlichingen zu Hornberg, „mit der eisernen Hand“ (* um 1480 in Jagsthausen; † 23. Juli 1562 auf Burg Hornberg in Neckarzimmern), war ein deutscher Reichsritter. Er wurde vor allem durch seine Rolle im schwäbischen Bauernkrieg und als Vorbild der gleichnamigen Hauptfigur in Johann Wolfgang von Goethes Schauspiel Götz von Berlichingen bekannt. Im Werk wird ihm das berüchtigte „Götz-Zitat“ zugeschrieben („Er aber, sag's ihm, er kann mich im Arsche lecken!“), daraufhin auch bekannt geworden als der sogenannte „Schwäbische Gruß“.
xxx/ellauri484.html on line 220: Kun Georg Metzlerin johtama niin kutsuttu Neckarin laakson-Odenwaldin osasto lähestyi Gundelsheimia lähellä hänen linnaansa, Götz joutui monien muiden vertaistensa tavoin tekemään sopimuksen talonpoikien kanssa ja suostumaan varauksin palvelemaan Schwabenin liittoa vastaan ja liittymään talonpoikien "kristilliseen veljeskuntaan" (24. huhtikuuta 1525). Koska toista taistelukokenutta johtajaa ei ollut, talonpojat pakottivat Götzin ottamaan Neckarin laakson-Odenwaldin osaston komentoonsa ja nimittivät hänet kapteenikseen (kellari Buchenissa (Odenwald)). Vaikka hän piiritti Würzburgin "Frauenbergiä" (nykyään Marienberg), hän neljä viikkoa myöhemmin käytti hyväkseen Schwabenin liiton armeijaa vastaan suuntautunutta lähetystöään palatakseen linnaansa toukokuussa. Hänen, Heilbronnin Hans Berlinin ja Wendel Hiplerin vaikutuksesta Amorbachin luostarissa annettiin 4. toukokuuta "kahdentoista artiklan julistus" , joka pehmensi merkittävästi kahtatoista artiklaa.
xxx/ellauri484.html on line 245: Schwabenin liitto (myös Schwabenin maan liitto) perustettiin 14. helmikuuta 1488 Esslingen am Neckarin valtiopäivillä keisari Fredrik III: n aloitteesta Schwabenin keisarillisten kartanoiden yhdistykseksi. Alueellisten ruhtinaiden, kuten aluksi Tirolin herttuan ja kreivin sekä myöhemmin Württembergin herttuan, lisäksi edustettuna oli korkea-aateli sekä aateliston ritarit ja aseenkantajat; samoin kuin kirkollisten alueiden prelaatit. Myös 20 Schwabenin keisarillista kaupunkia pystyivät osallistumaan. Ulmista tuli pääkaupunki.
xxx/ellauri484.html on line 376: Päälliköt keskustelivat keskenään, pitäisikö heidän tehdä Goetz von Berlichingenistä komentajansa, ”koska hän voisi tuoda heille aateliston”. Ehdotus sai myötätuntoa, mutta Florian Geyer, joka näki talonpoikien ja heidän päälliköidensä tässä mielialassa taantumuksen alun, erosi joukosta ja marssi yhdessä Mustan joukkonsa kanssa ensin Neckarin alueen ja sitten Würzburgin alueen läpi tuhoten kaikkialla linnoja ja pappien pesiä.
xxx/ellauri484.html on line 382: Kiero Truchsess kusetti homokristittyjä valeaselevolla ja potki riitelevät maajussit hajalle kuin Mirri tiskikoneen. Jaecklein Rohrbach vangittiin ja raahattiin kahleissa Neckargartachiin, jossa Truchsess määräsi hänet kahlehdittavaksi tolppaan, polttopuiden ympäröimäksi ja kuoliaaksi hiljaisella tulella, samalla kun hän ritarien kanssa juhlien iloitsi tästä jalosta näytelmästä.
xxx/ellauri484.html on line 384: Ruhtinaiden armeija koostui noin 13 000 miehestä. Talonpoikien demoralisoituminen ja lannistuminen olivat kuitenkin menneet liian pitkälle, jotta energinen toiminta olisi ollut mahdollista. Goetz von Berlichingen, joka pian sen jälkeen avoimesti esiintyi petturina, on saattanut auttaa pidättelemään maajussien joukkoja. Hilpeä ja kirkas joukko saapui Krautheimiin 24. toukokuuta kaikkea muuta kuin hyvässä kunnossa. Neckarsulmista Goetz marssi kohti Oehringeniä. Joukot sulivat päivä päivältä. Myös Goetz von Berlichingen katosi marssin aikana. Hän ratsasti kotiin neuvoteltuaan aiemmin Truchsessin kanssa vanhan aseveljensä Dietrich Spaetin kautta siirtymisestään toiselle puolelle.
xxx/ellauri484.html on line 386: Joukko hajosi nopeasti, ja Metzler ja Wendel Hipler onnistuivat vaivoin pitämään koossa noin 2 000 miestä, jotka he johtivat jälleen kohti Krautheimia. Sillä välin 5 000 miehen vahvuinen frankenilainen armeija oli saapunut, mutta Goetzin ilmeisesti petollisin aikein määräämän sivumarssin seurauksena Löwensteinin yli kohti Oehringeniä se ohitti homojoukot ja siirtyi kohti Neckarsulmia. Tätä pientä kaupunkia, jota puolusti homojoukkojen osasto, piiritti Truchsess. Frankenilaiset saapuivat yöllä ja näkivät unionin armeijan tulet, mutta heidän johtajillaan ei ollut rohkeutta hyökätä. He vetäytyivät Krautheimiin, jossa he viimein löysivät loput homojoukoista. Koska Neckarsulm ei saanut apua, se antautui 29. päivänä unionin joukoille. Truchsess määräsi välittömästi 13 talonpoikaa teloitettavaksi ja meni joukkoja vastaan polttaen, ryöstäen ja murhaten koko matkan Neckarin, Kocherin ja Jaxtin laaksojen halki. Hänen marssinsa merkkinä olivat rauniokasat ja puissa roikkuvat talonpoikien ruumiit.
xxx/ellauri485.html on line 237: Rousseausta Eetu oli kylmä kala, ja varmaan olikin. Kummallakin heppulilla vehkeet vaati pientä laittoa. Eetun dumppaamasta sussusta tuli rva Necker, mother of the revolution ja that of Mme Staël. Eetu ei pitänyt vallankumouxista.
xxx/ellauri487.html on line 329: Historical Necessity: Historically, ale was safer than water, making it a routine part of the diet.
51