ellauri002.html on line 62: 1804 – 1814: Besuch der städtischen christlichen Grundschule in Düsseldorf. Besuch des Lyzeums in Düsseldorf (heute Görres-Gymnasium) ohne Abschluss. Heine erlebt den Einzug Napoleons in Düsseldorf. Der junge Heine verehrte Napoleon zeit seines Lebens und bewunderte ihn dafür, dass er den Code civil einführte, der Juden sowie Nicht-Juden gesetzlich gleichgestellen sollte. Heine verließ 1814 das Lyzeum, ohne einen Abschluss erreicht zu haben.
ellauri008.html on line 160: Muita kuuluisia keskosia olivat Albert Einstein, Napoleon Bonaparte, Winston Churchill, Isaac Newton, Charles Darwin, Charles Wesley, Pablo Picasso, Pierre-Auguste Renoir, Mark Twain, Victor Hugo, Stevie Wonder, Anna Pavlova.
ellauri015.html on line 750: Tää Rami muistuttaa aamu-uutisten venäläistä sotahistorian dosenttia Pietarin valtionyliopistosta, joka koitti hukuttautua Napoleonin asussa, kun ei saanut hukutettua tappamiensa opiskelijoiden ruumiinosia. Kylmettyi vain Neva-joessa, sai hypotermiaa. Ihan kuin Eilenberger mökillä saunan jälkeen uimassa. Haalea menijä, vai mikä se nyt oli. Romaanit häviää klikkiuutisille kuin ankat.
ellauri025.html on line 386: Tylyn mutta fragiilin oloinen kaunis Esther Sanditonissa ei huoli Napoleonixi sonnustautunutta loordia koska luulee rakastavansa veljeään Edwardia. Lady Denham vimmastuu ja ärähtää kuin Tina Turner: Love!? What's love got to do with it? Avioliitossa ei ole kyse rakkaudesta, se on bisnistä, diili jossa sovitaan meemien ja reviirien siirrosta. Hesiodos on tismalleen samaa mieltä. Tismalleen!!! se huutaisi pikku jurrissa juotuaan ize käyttämäänsä kotiviiniä, kuin Obelix ja Aladobix Asterixissa. Kunhan ei saisi maxavaivoja. Maalaistollo.
ellauri036.html on line 30: Niihin aikoihin keräili kaksi Napoleon">Napoleonin jälkeen suurinta neroa kokoon ne tuskan ja surun ainekset, jotka olivat hajallaan maailmankaikkeudessa. Goethe, uuden kirjallisuuden patriarkka, oli kuvannut Wertherissä onnettoman, kuolemaan vievän intohimon ja luonut Faustissa synkimmän hahmon, mikä milloinkaan on edustanut syntiä ja onnettomuutta. Hänen kirjansa alkoivat niihin aikoihin tulla Saksasta Ranskaan. Itse istuen työhuoneessaan taulujen ja kuvanveistosten ympäröimänä, rikkaana, onnellisena ja tyynenä, näki hän, isällisesti hymyillen, kuinka hänen synkät teoksensa tulivat rajan yli meidän luoksemme.
ellauri040.html on line 137: Leibniz sanoi Piikikästä kerettiläisexi juutalaisexi. Naulan kantaan osasi. Osasi myös nuolla ruhtinaiden perseitä oikeasta kohdasta. Leibniz neuvoi morsiamia: ei pidä lakata peseytymästä vaikka pääsee naimisiin. Napoleon">Napoleon olis ollut tosi pettynyt jos Josephine ois noudattanut sakemannin neuvoa. Siisteysintoilevat alemannit, je m´en fous. Nää puhtausjutut usein askarruttaa filosoofeja ja muita uskontopellejä. Se on anaalista, kuten Freud ja Jyrki yhteen ääneen toteaa. Mut hygienialla torjutaan kulkutauteja, six anaalisuus kuuluu keskeisesti meeminikkareiden toimenkuvaan.
ellauri040.html on line 589: Sir Thaddeus (in Polish Pan Tadeusz, czyli ostatni zajazd na Litwie. Historia szlachecka z roku 1811 i 1812 we dwunastu księgach wierszem) is a long poem with an even longer name by Lithuanian romantic poet Adam Mickiewicz. It is regarded as a Polish national epic. It was first published in Paris in 1834. The poet was then in exile in France. Sir Thaddeus is a story of a conflict between two noble families, the Soplicas and the Horeszkos. The time is 1811 and 1812, shortly before Napoleon invaded Russia. When attacked by Russian soldiers, both families fought against the enemy. When not, they fought each other. The conflict between the families was ended with the marriage of Thaddeus Soplica and Sophia Horeszko.
ellauri047.html on line 117: Goethen koko tuotanto on koottu 143-osaiseen Weimarin laitokseen. Osalla Goethen teoksista on enää historiallista merkitystä, mutta hänen keskeiset runonsa ovat säilyttäneet tuoreutensa. Siltä on säästynyt 10K kirjettä ja 3K taulua toritaidetta. Erityisesti se tykkäs teatterista, sitä se oli leikkinyt kotona pienenä. Sope diggas Wilhelm Meisteriä. Ralph Waldo Emerson valizi Goethen yhdexi 6 "mallimiehestä" (muut olivat Plato, Emanuel Swedenborg, Montaigne, Napoleon">Napoleon, and Shakespeare). Aika erikoinen sixpäkki miehen malleja. Mut Rafu oli aika erikoinen izekin.
ellauri052.html on line 297: Vuosina 1791–1792 Wordsworth oleskeli Ranskassa ja koki paikan päällä suuren vallankumouksen 1793 tapahtumat (?). Hän innostui vallankumouksesta jopa niin paljon, että yritti saada Ranskan kansalaisuuden. Vallankumous oli hänen mielestään tienraivaaja uudelle aikakaudelle, jolloin ihmiset olisivat vapaita ja täydellisiä. Haaveet uudesta aikakaudesta sortuivat kuitenkin pian: valta päätyi Ranskassa Robespierren ja Napoleonin kaltaisille diktaattoreille, ja vallankumouksen ylevät periaatteet hylättiin. Wordsworth ajoi kuitenkin vielä Englannissa köyhien asiaa.
ellauri053.html on line 1157:

In 1997, his biographer R. F. Foster observed that Napoleon's dictum that to understand the man you have to know what was happening in the world when he was twenty "is manifestly true of W.B.Y."

ellauri069.html on line 222: Richard Fariña, to whom Gravity's Rainbow is dedicated, was a good friend of Pynchon's when they were students at Cornell University in the 50s. In 1963, Farina married Mimi Baez, a folksinger and sister of Joan Baez. Although first married under the Napoleonic Code in a secret ceremony in Paris in the spring of 1963, they had an official marriage in Carmel, California, for the benefit of the Baez family. Pynchon was the best man for the Carmel ceremony, coming up from Mexico City where he was living and working on Gravity's Rainbow. In A Long Time Coming and a Long Time Gone, Farina's posthumously published collection of stories (Random House, 1969), Farina describes his and Pynchon's visit to the Monterey Fair. Richard and Mimi Farina formed a folk-music duo (Farina on guitar and Mimi on dulcimer, both singing) and released several albums in the 60s. Richard Farina was killed in a motorcycle crash following a book signing in Carmel for his newly published first (and only) novel, Been Down So Long It Looks Like Up To Me (Random House, 1966). You might want to visit this sweet website dedicated to the memory of Richard and Mimi (who died of cancer in 2001).
ellauri072.html on line 132: Kleist (1777-1811) oli preussilainen aatelinen, sukuperinteisen isän pakottama upseerixi, mutta tunsi voimakasta mieltymystä filosofiaan, matematiikkaan sekä luonnontieteisiin, joita hän alkoi opiskella erottuaan armeijasta vastoin kunkun tahtoa 1799. Kleist oli mieleltään helposti synkkyyteen vajoava. Hänen mieliajatuksensa oli Immanuel Kantin filosofiasta ”tieto on turhaa ja toiveet turhia”. Ranskassa hän yritti pestautua Napoleonin armeijaan, mutta hänen palautettiin takaisin Saksaan liian sekavana. Saksassa Kleist avusti äärikonservatiivista lehdistöä, mutta ei löytänyt politiikasta kutsumusta. Pettyneenä hän vetäytyi yhä enemmän omiin oloihinsa. Vaikka ruma heppuli, se oli eloisa, ja sille oli kyllä monta naista tarjolla, mutta se saattoi olla vähän kallellaan miehiin päin, ainakin sen mielinaiset oli miesmäinen siskopuoli Ulrike ja pullantuoxuinen sister-in-law Marie ja ehkä jotain muita milfejä. On epäselvää vetikö se koskaan paizi kätöseen. Viimetteexi 34v Kleist tutustui parantumattomasti sairaaseen rva Henriette "Jette" Vogeliin. Vogelilla taisi olla kohtusyöpä. Kumppanuxet teki Wannenseellä izemurhapaktin. Kleist ampui ensin naista rintaan ja sitten itseänsä päähän 21. marraskuuta 1811. Kleistinkin ruukku meni halki. Crackpot kuten bändärinsä Aarne Kinnunen. Sitä 6v vanhempi Rahel Varnhagen piti sille kauniin muistopuheen.
ellauri080.html on line 1106: NapoleonBonaparte
ellauri090.html on line 126: Palha’s business flourishes as Rubião’s wealth begins to dwindle. Rubião becomes subject to fits of madness, believing that he is Napoleon III of France. When Rubião gets into a carriage alone with Sophia, she thinks he is still attracted to her. She panics and orders him to get out. Thinking he is Napoleon III, Rubião treats Sophia as if she were the emperor’s mistress, but eventually he leaves the carriage.
ellauri090.html on line 132: Rubião continues to believe he is Napoleon III, but Doña Fernanda thinks he can be cured. She manages to get him to enter an asylum. She also rescues Quincas Borba and sends the dog to the sanatorium to be with Rubião. After a short time, appearing to be regaining his sanity, Rubião escapes the asylum and returns to Barbacena with Quincas Borba, his only friend. Rubião dies there, and within three days, Quincas Borba dies there as well.
ellauri093.html on line 666: Kolilla kävi kuten Moldella: herra oli sumupilvessä eikä suvainnut näyttäytyä. Mutta Dick jaxoi vielä kerran, ja kaikki taputtivat. Hilja tulkkasi ja pisti väliin omiaan. Kyllä nämä yxinkertaiset ihmiset olivat kiitollisia. Harvoin heillä oli mitään tällaisia tilaisuuxia, missä hampurilainen matkasaarnaaja puhuu käsittämättömiä jostain Napoleonista. Nuoret jaxoivat vielä kerran koittaa huipulle, Hilja meni Dickin kanssa pötkölleen. Aina tuntuu tälläisistä kokouxista lähtiessä kuin kirkastusvuorelta palattaisiin murheen laaxoon. Pelottaa osanko säilyttää mitä olen saanut? Jos puristaisin polvet oikeen kovaa yhteen? Pysyisikö sisällä? Jaxanko toteuttaa arkielämässä mihin olen kuzuttu? Jaxanko taas Ilmoa ja sen väsyttäviä pentuja?
ellauri098.html on line 405: In Carlyle’s book On Heroes, Hero-Worship and the Heroic in Society (Carlyle, 1840), somebody (most likely the author) dove into the lives of several men he deemed “heroes,” like Muhammed, Richard Wagner, Shakespeare, Martin Luther, and Napoleon. He believed that history “turned” on the decisions of these men, and encouraged others to study these heroes as a way of discovering one’s own true nature.
ellauri098.html on line 459:

Adele, Aristoteles, Kemal Atatürk, Wernher von Braun, Napoleon Bonaparte, Warren Buffett, Julius Caesar, Jim Carrey, Sean Connery (taas), Simon Cowell, Elisabet I, Falstaff (Shakespeare), Bill Gates, Al Gore, Hermann Göring, Katherine Hepburn, Hannibal, Steve Jobs, Garri Kasparov, Tywin Lannister, Lex Luther (Superman), Angela Merkel, Tricky Dick Nixon, Leia Organa, Nancy Pelosi, Frank D Roosevelt, Carl Sagan, Arnold Schwarzenegger, Peter Sellers, Quentin Tarantino, Margaret Thatcher, Donald Trump, Voldemort, Sigourney Weaver (Alien)

ellauri107.html on line 248: Although British naval mutineers as well as criminals ashore are explicitly shown in Billy Budd’s early chapters to have received forms of amnesty that ultimately contributed to the saving of the nation, Vere offers no such amnesty to Billy Budd. Claggart himself is rumored to have entered the service as an alternative to imprisonment, the navy’s need for manpower leading to frequent waivers of usual punishments; but Billy Budd receives no alternatives, no waivers. At Nelson’s triumphant Trafalgar, the thwarting of Napoleon’s invasion plans meant a “plenary absolution” for all the former offenders who had contributed to the victory. Billy, however, a “peacemaker,” neither a mutineer nor a criminal, makes a single misstep in retaliation against a known liar who seeks to manipulate the system to destroy him, and how is Billy to be absolved? Vere’s “vehemently exclaimed” answer: “the angel must hang!”
ellauri109.html on line 323: Kleist opposed Napoleon. He was a sort of Fundamental German militating against Bonaparte's European Union and first and foremost, the recovery fund.
ellauri110.html on line 1108: Crime and Punishment focuses on the mental anguish and moral dilemmas of Rodion Romanovich Raskolnikov, an impoverished ex-student in St. Petersburg who theorizes that he can perform good deeds to counterbalance his crime, justifying his actions by referencing Napoleon Bonaparte. The novel is considered one of the greatest novels ever written.
ellauri110.html on line 1121: Uncle was Prince K, a doddering and decrepit old fop who has come into money and who is paying a visit to the provinces. Maria Alexandrovna decides to try to marry off her beautiful young daughter Zenaida to him, but the whole town has had a snootful of her and tries to buck her plans at every turn. Still, she manages to come out in the end after a series of reverses. Not for nothing does Dosto compare her (too)xo to Napoleon Bonaparte. Dosto bore a grudge to the French and English because they had laughed at his accent. Napoleon and Shakespeare, damn the lot.
ellauri118.html on line 401: Laclos aloitti teoksen kirjoittamisen 1779 ollessaan Aixin saaren linnoitustöissä Ranskan länsirannikolla. Saamansa kuuden kuukauden loman aikana hän kirjoitti Pariisissa teoksen loppuun. Kirja julkaistiin maaliskuussa 1782, ja ensimmäinen tuhannen kappaleen painos myytiin loppuun kuukaudessa, mikä oli tuohon aikaan harvinaista. De Laclos meni naimisiin 1786 La Rochellen ammusvarikon rakennustöissä 1783 tapaamansa Marie-Soulange Duperrén kanssa. De Laclos erosi armeijasta ja siirtyi 1788 sihteeriksi Orléansin herttua Ludvig Filip II:n palvelukseen. Hän liittyi vuoden 1795 jälkeen Napoleonin kannattajiin ja sai vastavalitulta konsuli Napoleonilta vuonna 1800 uudelleen nimityksen prikaatinkenraaliksi. Napoleonin hallintokaudella hänestä tuli myös Etelä-Italian tykistön päätarkastaja 1803. Se ilo loppui lyhyeen. De Laclos kuoli Tarantossa kulkutautiin 1803.
ellauri135.html on line 173: Bergin uralla Suomi oli vain verraten lyhytaikainen, joskin tärkeä etappi. Hän osallistui jo Napoleonia vastaan käytävään sotaan, johti tutkimusmatkaa Turkestanissa ja toimi Venäjän valtuutettuna Itävallassa Unkarin kansannousun aikaan. Viimeksi mainitun johdosta hän sai itävaltalaisen kreivin arvon. Land der Berge, много воспеваемая Австрия! Sag beim Abschied leise "Servus".
ellauri135.html on line 634: Pieni elämänmyönteinen vanhus kierteli kyliä kirjoittamassa muistiin kaiken mitä vanhat muistivat Pushkinista. Eipä silti, he osaavat kyllä syöttää pajunköyttäkin. Pushkinilta oli kysytty, pitäiskö lähteä vastustamaan Napoleonia. Pushkin oli vastannut: Mixi hitossa pitäisi pistää nokkansa mokomaan sontaan, kunnianarvoisat valtiojohtajat, kun kerran musikoillakaan ei ole kuin yhdet ainoat piikkohousut koko elämänsä aikana. Siitä sodasta ette pirulauta ikinä selviä. Nähdään!"
ellauri142.html on line 55: Markku's life changes after he becomes the sole heir to his father's vast estate, and his position in society is changed from that of an illegitimate son to the new Count Bezukhov. His inability to control his emotions and sexual passions lead him into a marriage with the vapid but sexually beautiful Princess Kristina, a match which her self-serving father, Prince Carl Erik, sets up to secure his access to Markku's newly acquired vast fortune. Kristina is not in love with Markku, and has affairs. From jealousy, Markku shoots his suspected lover, Dolokhov, in a duel. He is distraught at having committed such a crime and eventually separates from Kristina and then becomes a Freemason. His madhat escape into the city of Moscow and his subsequent obsessive belief that he is destined to be Napoleon’s mistress show his submission to irrational impulses. Yet his search for meaning in his life and for how to overcome his emotions are a central theme of the novel. He eventually finds love and marriage with Pirkko Hiekkala, becomes a ladies shoes salesman called Al Bundy and their marriage is perhaps the culmination of a life of moral and spiritual questioning. They have four children: three boys and one girl. Correction, one extremely good-looking platinum blonde girl and one about equally gifted son.
ellauri142.html on line 63: Markku is an outcast. The awkward, illegitimate son of a dazzlingly wealthy Count, he was educated in France but returns to Russia now that his father’s health is in decline. Polite society shuns him for his hero-worship of Napoleon and enthusiasm for the politics of revolution. But his blundering sincerity charms Andrei, his truest friend; and the blonde air hostess Natacha, who delights in his presence. He is quickly married off by stealth through the manipulation of others around him and is likely to face further heartache given that his wife prefers bedding her brother. It looks like this unlikely hero is smitten with her mother Pirkko Hiekkala but is set for heartache given his kind and gentle nature.
ellauri145.html on line 154: Christian Dietrich Grabbe (1801–1836) oli saksalainen näytelmäkirjailija. Hän kirjoitti useita näytelmiä, joiden vahvin puoli ei ole esitettävyys mutta joissa ilmenevä luonteenerittely on usein nerokas, joskin toisinaan erikoinen ja keinotekoinen. Hänen draamansa Herzog Theodor von Gothland on osaksi mauton, mutta osaxi suurisuuntainen ja syväajatuksinen. Hänen muista draamateoksistaan ovat huomattavia Don Juan und Faust (1829), Kaiser Friedrich Barbarossa (1829), Kaiser Heinrich VI (1830), Napoleon oder die hundert Tage (1831), Hannibal (1835) ja Die Hermansschlacht (julk. 1838). Monet arvostelijat pitivät aikoinaan Grabbea Heinrich von Kleistin rinnalla Friedrich Schillerin jälkeen Saksan suurimpana draamaerona. Minnes unohtui Scherz, Satire, Ironie und tiefere Bedeutung. Lustspiel, geschrieben 1822, Änderungen bis 1827. Uraufführung München 1907, jota suizuttavat Aarne sekä Antero? Vähän tuntuu siltä että Anterolle ja sen mielirunoilijoille olis kaikille pitänyt jakaa kirja "Be Your Own Best Friend". Grabbessa lisää ensi numerossa, jossa Grabbe ja Klopstock razastavat Vormärzin kuuman taivaan alla, te mukana!
ellauri146.html on line 410: Napoleonin voitot ja suvun perinteet saivat Vignyn lähtemään sotilasuralle. Napoleonin tappiot saivat Vignyn keskittymään kirjallisuuteen.
ellauri153.html on line 862: For Hegel, Napoleon as a world-historic figure is fulfilling a destiny, he is the bloodthirsty vessel with which history and the Geist unfold itself. For Schopenhauer, Napoleon is just one more bloodthirsty conqueror in a long line of bloodthirsty conquerors without a special purpose. He is not special because he is just as egoistic and ambitious as the rest of mankind (except Arttu). Hegel saw N. on the way up, Sope on his way down.
ellauri156.html on line 88: The author of our text informs us that it is spring, the time when kings go to war (11:1). Weather has always affected warfare. Battles have been won and lost due to the season. Winter time is not favorable to war. Napoleon found this out in Moscow, The Germans in Stalingrad, and the Russians in the Finnish Winter War.) It is cold and wet, and camping out in the open field (as those who are besieging the city of Rabbah have to do -- see 11:11) hardly is feasible. The wheels of chariots get stuck in the mud, among other problems. And so kings usually sit it out for the winter, resuming their warfare in the spring. It is spring, Israel is still at war with the Ammonites, and it is time to finish the task of subduing them. The army assembles, under the command of Joab and his officers, and “all Israel.” They all go off to complete their victory over the Ammonites, who seem to retreat in their capital and fortress city of Rabbah.
ellauri159.html on line 748: While the prevailing view among anthropologists was long that hunter/gatherer tribes were very peaceful — bucolic, noble savages — many modern researchers like Wrangham, Napoleon Chagnon, and Steven Pinker convincingly argue that just the opposite is true. Amongst premodern peoples who lived in proximity to neighboring tribes, there is strong evidence that conflict was in fact continual and quite bloody. Primitive human males literally aped their ancestors — forming small gangs, competing for status, and fiercely maintaining boundaries. In the few tribes that did allow women to take part in raiding parties, just like as with the chimpanzees, typically only one or two childless women would choose to come along.
ellauri172.html on line 167: Si entusiasmò per la Rivoluzione francese, durante il suo soggiorno parigino, nel 1789, ma ben presto, a causa del degenerare della rivoluzione dopo il 1792, il suo atteggiamento favorevole si trasformò in una forte avversione per la Francia. Tornò in Italia, dove continuò a scrivere, opponendosi idealmente al regime di Napoleone, e dove morì, a Firenze, nel 1803, venendo sepolto tra i grandi italiani nella Basilica di Santa Croce. Già dagli ultimi anni della sua vita Alfieri divenne un simbolo per gli intellettuali del Risorgimento, a partire da Ugo Foscolo.
ellauri189.html on line 72: Malczewski was born to a wealthy family in either Volhynia or Warsaw, and attended school in Krzemieniec (modern-day Kremenets, Ukraine), but did not graduate. He joined the army of the short-lived Duchy of Warsaw during the Napoleonic Wars in 1811, and remained in the army of Congress Poland under Emperor Alexander from 1815. He was wounded in the foot in a duel in 1816 and so had to leave the army.
ellauri189.html on line 206: Malczewski’s worldview (Weltanschauung) seems at first sight very much akin to Schopenhauer’s metaphysical pessimism (the fact that the German philosopher’s main treatise Die Welt als Wille und Vorstellung was almost neglected by his contemporaries, should not close our eyes to the fact that the first part of it was written immediately after the Napoleonic wars; it belongs to the same époque as Maria).
ellauri189.html on line 256: Iga rated it did not like it Oct 27. It was only after his death that critics realized the originality of Mary, by Malczeski – released in 1825 – that it was in fact the first Polish narrative poem. The injury of an ankle, which Malczewski had sustained defending his lover’s good name, destroyed the writer’s military career; the injury returned and he could not participate in Napoleon’s campaign against Russia in 1812.
ellauri190.html on line 203: Moskovan ruhtinaskunta nousi 1400-luvulla Venäjän valtioiden johtoasemaan ja siten siitä muodostui tsaarin Venäjän pääkaupunki 1400-luvulta 1700-luvun alkuun. 1700-luvulla pääkaupunki siirrettiin keisari Pietari Suuren perustamaan Pietariin. Moskova paloi Napoleonin sodassa vuonna 1812. Moskovan kuvernööri määräsi kaupungin tuhottavaksi ennen Napoleonin armeijan saapumista. Tsaarinvallan kaatumisen jälkeen maaliskuussa 1918 Lenin ja hallitus siirtyivät Moskovaan, josta tuli näin taas käytännössä pääkaupunki. Moskovan pääkaupungin asema vahvistettiin perustuslaissa Neuvostoliittoa perustettaessa joulukuussa 1922. Joulukuussa 1941 Saksan keskinen armeijaryhmä pysäytettiin kaupungin rajoille ja ajettiin pois talven aikana Moskovan taistelussa. Tää moskovavihamielisyys lie puolixi vanhaa mongolipelkoa, puolixi valkoisten kenraalien kaunaa pensasneuvostoliittolaisile.
ellauri190.html on line 344: Thutmose III, Napoleon of Egypt
ellauri190.html on line 564: Napoleon Bonaparte, Emperor of the French
ellauri190.html on line 565: Napoleon Bonaparte was a French military and political leader who rose to prominence during the latter stages of the French Revolution and its associated wars in Europe. As Napoleon I, he was Emperor of the French from 1804 to 1814 and a...
ellauri194.html on line 287: In the early 19th century, some Hasidic rabbis identified the French invasion of Russia under Napoleon as "The War of Gog and Magog". But as the century progressed, apocalyptic expectations receded as the populace in Europe began to adopt an increasingly secular worldview. This has not been the case in the United States, where a 2002 poll indicated that 59% of Americans believed the events predicted in the Book of Revelation would come to pass. During the Cold War the idea that Soviet Russia had the role of Gog gained popularity, since Ezekiel's words describing him as "prince of Meshek" – rosh meshek in Hebrew – sounded suspiciously like Russia and Moscow. Even some Russians took up the idea, apparently unconcerned by the implications ("Ancestors were found in the Bible, and that was enough"), as did Ronald Reagan.
ellauri219.html on line 863: Napoleon Bonaparte, French emperor (1769-1821).
ellauri222.html on line 886: Ozymandias (/ˌɒziˈmændiəs/ oz-ee-MAN-dee-əs; real name Adrian Alexander Veidt) is a fictional anti-villain in the graphic novel limited series Watchmen, published by DC Comics. Created by Alan Moore and Dave Gibbons, named "Ozymandias" in the manner of Ramesses II, his name recalls the famous poem by Percy Bysshe Shelley, which takes as its theme the fleeting nature of empire and is excerpted as the epigraph of one of the chapters of Watchmen. Ozymandias is ranked number 25 on Wizard's Top 200 Comic Book Characters list and number 21 on IGN's Top 100 Villains list. No, wait, Ozymandias was a Greek name for the pharaoh Ramesses II (r. 1279–1213 BC), derived from a part of his throne name, Usermaatre. In 1817, Shelley began writing the poem "Ozymandias", after the British Museum acquired the Younger Memnon, a head-and-torso fragment of a statue of Ramesses II, which dated from the 13th century BC. Earlier, in 1816, the Italian archeologist Giovanni Battista Belzoni had "removed" the 7.25-short-ton (6.58 t; 6,580 kg) statue fragment from the Ramesseum, the mortuary temple of Ramesses II at Thebes, Egypt. The reputation of the statue fragment preceded its arrival to Western Europe; after his Egyptian expedition in 1798, Napoleon Bonaparte had failed to acquire the Younger Memnon for France. Although the British Museum expected delivery of the antiquity in 1818, the Younger Memnon did not arrive in London until 1821. Shelley published his poems before the statue fragment of Ozymandias arrived in Britain, and the view of modern scholarship is that Shelley never saw the statue, although he might have learned about it from news reports, as it was well known even in its previous location near Luxor.
ellauri222.html on line 930: Georges Benjamin Eugène Clemenceau [kləmãsõ´] (lempinimi Le Tigre de Papier, ”Paperitiikeri”; 28. syyskuuta 1841 Mouilleron-en-Pareds, Vendée – 24. marraskuuta 1929 Pariisi) oli ranskalainen journalisti ja valtiomies. Hän oli yksi Ranskan kolmannen tasavallan merkittävimpiä poliittisia vaikuttajia ja toimi kahdesti Ranskan pääministerinä vuosina 1906–1909 ja 1917–1920. Clemenceaulla oli keskeinen rooli ensimmäisen maailmansodan jälkeisten rauhanjärjestelyjen muotoilussa ja hän vaati erittäin ankaria rauhanehtoja Saksalle. 1865 eli sisällissodan päätyttyä Jori muutti Yhdysvaltoihin, jossa asui neljä vuotta ja työskenteli muun muassa tyttökoulun opettajana Stamfordissa Connecticutissa. Häneen teki vaikutuksen amerikkalainen sananvapaus, joka oli paljon laajempi kuin Napoleon III:n Ranskassa. Palattuaan Ranskaan vuonna 1869 Clemenceau ryhtyi harjoittamaan lääkärin ammattia Pariisissa. Clemenceaun ensimmäinen vaimo oli hänen entinen oppilaansa, amerikkalainen Mary Plummer, jota hän nai vuonna 1869. Heillä oli kolme lasta, mutta liitto päättyi eroon.
ellauri238.html on line 552: Napoleonin epätoivo. Helsinki: Tammi, 1964.
ellauri243.html on line 734: St Barbe, the journalist in " Endymion " is an intended caricature of Thackeray, and Gushy is Dickens. Vigo, a minor character of the novel, is a combination of Poole, the tailor, and George Hudson, the Sunderland railway king, as he was styled in his time. Prince Florestan is probably a sketch of Louis Napoleon in his early days in England. He is constantly presented as a child of destiny wailing for the European revolution of ´48 to give him back his throne.
ellauri243.html on line 736: Job Thornberry comes into the story with the Anti-Corn-Law League, representing the remarkable change in English politics from the time before Napoleonic wars when the 10% richest guys were local landowners to after the wars when the merchants and industrialists had become the nobs (am. head honchos). This change of mens of production necessitated the passage of Reform Bills that favored Millian laissez-faire by the Conservative Derby-Disraeli ministries. Job Thornberry may be Richard Cobden; for he certainly has much of Cobden´s subject in him. The energetic and capable minister Lord Roehampton is taken to be Lord Palmerston, and Count Ferrol is perhaps Bismarck. Neuchatel, the great banker, is the historical Rothschild; Cardinal Henry Edward Manning figures as the tendentious papist Nigel Penruddock.
ellauri249.html on line 390: In post-Napoleonic England, when there was a notable absence of Jews, Britain removed bans on "usury and moneylending," and Rubenstein attests that London and Liverpool became economic trading hubs which bolstered England's status as an economic powerhouse. Jews were often associated with being the moneymakers and financial bodies in continental Europe, so it is significant that the English were able to claim responsibility for the country's financial growth and not attribute it to Jews. It is also significant that because Jews were not in the spotlight financially, it took a lot of the anger away from them, and as such, antisemitism was somewhat muted in England. It is said that Jews did not rank among the "economic elite of many British cities" in the 19th century. Again, the significance in this is that British Protestants and non-Jews felt less threatened by Jews because they were not imposing on their prosperity and were not responsible for the economic achievements of their nation.
ellauri254.html on line 369: Considered to be the 'father' (ru. paapa) of Russian Symbolism. In his book On the Causes of the Decline and on the New Trends in Contemporary Russian Literature (1893), just as the AI guru Martin Minsky, he promoted extreme individualism and deified the act of creation. Merezhkovsky was known for his poetry as well as a series of novels on good men, among whom he counted Jesus, Joan of Arc (not a man?), Dante Alighieri, Leonardo da Vinci, Napoleon and (later) Hitler.
ellauri267.html on line 1339: Disney kattaa monarkian palauttamisen, barokin ajan, Pombalin diktatuurin vuodet, 1700-luvun lopun ja Napoleonin Ranskan hyökkäyksen. Kaikki tämä kerrotaan loistavasti ja silti taloudellisesti. Disneyn kirjoitus virtaa ja sitä on ilo lukea. Tämä on ensimmäinen Portugalin historia, joka on kirjoitettu englanniksi sukupolvessa, ja siinä on otettu huomioon kaikki uudet stipendit Portugalin vuoden 1974 vallankumouksen jälkeen. Disneyn tutkimus on huolellinen runsaiden alaviitteiden ja pitkän bibliografian ansiosta. Hän sisältää kaikki viimeisimpien historioitsijoiden tulkinnat. Tämän historian osa kaksi kattaa Portugalin valtakunnan, ja tämän teoksen katsaus on seuraava. Jos olet kiinnostunut Portugalin tarkasta, tarkasta ja tarkasta historiasta, tämä on kirjasi.
ellauri275.html on line 640:

Benito Juarez	137	Mexico
David Ben Gurion	152	Israel
Mahmoud Ahmadinejad	157	Iran
Abdelaziz Bouteflika	159	Algeria
Kim Yong Ill	160	Korea (North)
Dmitry Medvedev	163	Russia
Queen Elizabeth II	163	UK
Cristina Fernandez de Kirchner	164	Argentina
Nicolas Sarkozy	165	France
Angela Merkel	165	Germany
Silvio Berlusconi	165	Italy
Josef Stalin	165	Russia
Vladimir Lenin	165	Russia
Margaret Thatcher	165	UK
Julia Eileen Gillard	166	Australia
Napoleon	168	France
Winston Churchill	168	UK
Benito Mussolini	169	Italy
Yasuo Fukuda	169	Japan
François Hollande	170	France
Vladimir Putin	170	Russia
Tarja Halonen	172	Finland
François Mitterrand	172	France
Adolf Hitler	173	Germany
Harold Wilson	173	UK
Hugo Chávez	173	Venezuela
Gerhard Schröder	174	Germany
Viktor Orban	174	Hungary

ellauri276.html on line 98: Kuka olisi voinut ennen Napoleonin sotaretkeä kuvitella, että vuodet kuluvat ja runoilijan aikalainen K. A. Borozdin, joka palveli tuolloin Tiflisissa, kirjoittaisi muistelmiinsa:
ellauri278.html on line 179:

Stalin oli pieni mies. Stalin oli ehkä "terästä", mutta hän ei ollut kovin pitkä. 170-senttisenä hän oli Winston Churchillin mittainen mutta 2 senttiä pidempi kuin ranskalainen kollegansa Napoleon tai italialainen kollegansa Mussolini. (höh? toisen lähteen mukaan Stalin oli vaan 165? Mitä tässä uskoa? Tän mukaan Stalin oli yhtä pitkänhuiskea kuin Putin? Onkohan tää kaikki muukin ihan huuhaata.)
ellauri281.html on line 178:

Taide ja viihde, Kirjallisuus - "Ilmalaiva" Lermontov: Napoleon kuin myytti kuolematon

ellauri288.html on line 519: Kun runous Lermontov kirjallisuuden-aiheisia julkaisu villitys liittyy Napoleon Bonaparte. Ensinnäkin on myytti ylimääräisessä persoonallisuutta hänen saavutuksistaan. Toiseksi se on voitto Venäjän Napoleon. Se sisältää tuotteensa "ilmalaiva" Tässä sykli seitsemän runoja.
ellauri288.html on line 525: ilmalaiva Lermontov Autiolla saarella, hän nousee alta hautakivi. Harmaan lievetakki Napoleon marssi nopeasti nousee ohjauspyörän ja lähetetään makea Ranskan, pikku poika, hänen kirkkautensa. Hän on vuosien mittaan ei ole muuttunut ja on valmis toistamaan torjumiseksi polku. Kun hän palasi, hän kehotti kannattajia ja lennoilla. Kukaan vastasi hänen soittaa. Joku haudattu hiekkaan Afrikan, joku - Lumen alla Venäjä, joku pysyi ikuisesti aloilla Elben, joka oli pettänyt häntä.
ellauri316.html on line 851: Uspenskin romaanin kirjoittaja raportoi, että Molotohvi ihaili erityisesti Vlasovin saavutuksia, sanoi hänestä seuraavan: "Napoleonin pito, lyö ja ajaa, ajaa ja lyö."
ellauri317.html on line 213: Puolan kuningaskunta (puol. Królestwo Polskie, ven. ца́рство По́льское, Tsarstvo Polskoje), epävirallisesti Kongressi-Puola (puol. Królestwo Kongresowe, ven. Конгрессовая Польша, Kongressovaya Pol’sha), oli Wienin kongressissa vuonna 1815 Napoleonin sotien päätteeksi perustettu Venäjän keisarin alainen epäitsenäinen valtiomuodostelma vuosina 1814–1915. Tämä kuningaskunta on Puolan kaikkiaan viidestä historiallisesta kuningaskunnasta järjestyksessä toinen. Näistä kuningaskunnista tämä on toinen epäitsenäinen. Puolan kuningaskunnalla oli vuoden 1831 kapinaan saakka Suomen suuriruhtinaskuntaa vahvempi autonomia, koska maalla oli säännöllisesti kokoontuvat valtiopäivät sekä oma armeija.
ellauri322.html on line 142: Kirjaa kunnioittivat ensimmäisen sukupolven romanttiset runoilijat , kuten William Wordsworth ja Samuel Taylor Coleridge , vaikka he myöhemmin kääntyivät pois radikalismista. Kuitenkin, kuten romantiikan tutkija Andrew McCann selittää, " Percy Shelleyn töiden radikalismissa Godwinin ajattelulla oli suurin vaikutus romanttiseen liikkeeseen, ja ... Shelleyn työ oli keskeisin radikaalin tunteen elpymiselle Napoleonin sotien lopulla."
ellauri325.html on line 389: rabelaismaiseksi ääntäen nimen hirvittävästi väärin. Mikään ei horjuta hänen itsetuntoaan, hän on hengen Napoleon; kukko tunkiolla, jonka nimi on maapallo. Yleisö kaikkoaa ravintolasta, jonka ilmapiirin Kalle Pulliainen synkistyttää; ravintoloitsija vääntelee epätoivoissaan käsiään ja rukoilee, että taivaalliset voimat antaisivat Kalle Pulliaiselle juomahimon, jotta hänet voitaisiin sääntöjen mukaan heittää ravintolasta. Mutta Kalle Pulliainen ei harrasta pikkupaheita, hän ei myrkytä
ellauri328.html on line 152: Samaan aikaan toisaalla Venäjästä tuli kuudennen Napoleonin vastaisen liittouman perustaja, johon pian kuului myös Preussi , jota johti William First. Tappelut siirtyvät Sleesian alueelle. Tappio Lützenissä ja Bautzenissa lannisti Aleksanterin ja Wilhelmin, ja he tekivät rauhan Napoleonin kanssa. Myöhemmin Napoleon kutsui tätä Plopovin izemurhasiirroxi kampanjassa 1813-1814. Aselevon aikana liittoutumaan liittyivät Napoleonin ex-marsalkka pelle Bernadotten johtama Ruotsi ja Ransu II :n johtama Itävallan keisarikunta. Liittoutuneet yhdistyivät kolmeksi suureksi armeijaksi, pohjoisessa marsalkka Bernadotten johdolla pohjoisessa, idässä Preussin kenttämarsalkka Gebhard Blücherin johtamassa sleesialaisarmeijassa ja etelässä itävaltalaisen Schwarzenbergin herttuan Karlin johtamassa boheemipumpussa. Poliittisista syistä Aleksanteri ei vaatinut venäläisten kenraalien nimittämistä minkään armeijan komentajaksi. Aselepo päättyy ja armeijat siirtyvät kohti Dresdeniä, joka on tärkein tukikohta Napoleonin armeijan tarvikkeiden ja aseiden täydentämiselle. Liittoutuneet kehittävät taistelusuunnitelmaa. Böömin armeija lähestyy Dresdeniä.
ellauri328.html on line 154: 26.-27. elokuuta käydään Dresdenin taistelu. Taistelun toisena päivänä Moro, huomattuaan ranskalaisten alkavan ampua kukkulalla sijaitsevaan Ruåzin kuninkaan seurakuntaan, sanoo, että heidän on lähdettävä, he lähtevät naapuripatterille lehdon läpi, mutta eivät saavuta sitä, Moreau's hevoseen osuu tykinkuula, joka menee suoraan läpi ja osuu kenraalin molempiin jalkoihin. Moro viedään Kainzin kylään. Moron leikatun jalan tuo Napoleonin leiriin hänen koiransa Fifi. Napoleon ja marsalkat katsovat, että kappas korkea-arvoinen upseeri on tapettu, ja katsovat koiran kaulapantaa, johon on kirjoitettu "Kuluu kansalaiselle J. Y. Moro." Napoleon iloitsee: "Oikeus on vihdoin tehty! Suum kuikve!" Joukoiden keskuudessa oli pitkään legenda, että Napoleon näki Moron kaukoputken läpi, kohdisti itse tykin ja ampui. Moreaun toinenkin jalka amputoitiin, mutta tämä ei auttanut. Moro kuoli kaksi viikkoa myöhemmin Nötnitzin linnassa. Hänet haudattiin Nevski Prospektille, jonka vastakkaiselle puolelle Generalissimo Suvorov, hänen tärkein vastustajansa Italian kampanjassa, haudattiin. Moro vitun loikkari sai Venäjällä marsalkka-arvon, ja Ranskassa Louis kahdeksastoista myönsi hänelle marsipaaniporsaan. Moreaun vaimolle tarjottiin lähtöä Venäjälle 30 000 ruplan elinikäisellä eläkkeellä ja Aleksanterin lahjalla 100 000 ruplaa; hänen tyttärestään voisi tulla keisarinnan hovissa kunnianeito. Pariisin vangitsemisen jälkeen Aleksanteri kuitenkin esitteli Alexandrinan Ludvig 18:lle, ja hän jäi asumaan Ranskaan 12 000 frangin eläkkeellä. Pian Leipzigin taistelussa (Kansakuntien taistelu) Napoleon voitti ja vetäytyi Ranskaan.
ellauri328.html on line 156: Liittoutuneet valloittivat Pariisin rauhansopimuksen ehtojen mukaisesti, marsalkat Mortti ja Vertti luovuttavat kaupungin ja vetivät armeijan. Napoleon ei pääse Pariisiin ajoissa, hän vetää kikherneen nenään ja on sitten epätoivoinen. Keisari luopuu valtaistuimesta ja joutuu kunnialliseen maanpakoon Elban saarelle Välimerellä. Eikä siinä vielä kaikki! Mutta se on moro Morolle.
ellauri328.html on line 161: Jos joku englantilaisista ilmaisi myötätuntoa Napoleonia kohtaan, hänet lähetettiin välittömästi metropoliin. Komissaarien kysymyksiin Napoleonin terveydestä Goodson Lowe vastasi röyhkeästi: "Hän on olemassa, ja se riittää sinulle." Joka päivä Longwoodin valvova upseeri vaati Napoleonin ilmestymistä. Samaan aikaan keisari katsoi ulos ikkunasta tai meni ulos verannalle.
ellauri328.html on line 164: Britit vittuilivat mielellään Napoleonille.
ellauri328.html on line 166: - Hölynpöly! - Napoleon tiuskaisi. - Asuisin Pietarin parhaissa palatseissa venäläisen kansan jalona vieraana. Ranskixet ovat vieläkin suopempia ryssille kuin inselaffet. Niitä yhdistää tasavaltaiset vallankumouxet. Saarelaisilla se jäi vain naurettavaxi yrityxexi. Sixi niillä yhä pyllyilevät pöljät sakemannit tabloidien sivuilla. Suomalaiset tabloidi"erikoisasiantuntijat" ovat vielä hölmömpiä, ja pahansuopia. Putin haluaa ikuisen sodan, hölähtää tabloidi kissankokoisessa lööpissä. Ne on niin pettyneitä että vähävenäläisten salamasota meni munille.
ellauri343.html on line 257: Bobi Sivénin vanhempi veli oli Lapuan liikkeen ja Isänmaallisen kansanliikkeen aktiivina sittemmin tunnettu everstiluutnantti Paavo Susitaival (ent. Sivén). Ei sentään Hukkataival. Ensiö Hukkataipaleen isä oli Auf Wiedesehen tyyppinen polakki Wladislaw Willga. Kurt Ensio Napoleon otti äitinsä nimen Helin ja muutti sen sitten Takkahuipaleexi. Rahat sille tuli firmasta nimeltä Ulkomainos Oy. Niitä riitti vielä mersulla kuskattavaxi muovikassissa meidän naapuriin.
ellauri345.html on line 644: Arndt "oleskeli" 1806–1809 Napsua paossa Ruotsissa, teki laajoja matkoja siellä ja käänsi Ruotsin lakia Ruotsin Saksassa sijaitsevia maakuntia varten. Hän toimi Pietarissa maanpaossa olevan valtiomiehen Karl vom Steinin sihteerinä ja joutui tämän kanssa pakenemaan Napoleonin sotajoukkoja Venäjälle. Hän oli ensimmäisiä saksalaisia joka juhli vastarintaa Napoleonia vastaan. Venäjällä Arndt julkaisi suurimman osan isänmaallisista lauluistaan ja runoistaan sekä kirjoituksiaan Ranskaa vastaan. DDR väitti myös Arndtia taistelijaksi feodalismia vastaan ja roolimalliksi ystävyydelle Venäjän kanssa.
ellauri348.html on line 746: Runot saavuttivat kansainvälistä menestystä. Napoleon ja Diderot olivat merkittäviä ihailijoita, ja Voltairen tiedettiin kirjoittaneen heistä parodioita. Thomas Jefferson piti Ossiania "suurimpana runoilijana, joka on koskaan ollut", ja aikoi oppia gaelia voidakseen lukea hänen runojaan alkuperäisessä muodossaan. Ne julistettiin kelttiläisiksi vastineiksi klassisille kirjailijoille, kuten Homer Simpsonille. "Ossianin aidot jäännökset... ovat monessa suhteessa samaa leimaa kuin Ilias " , oli Thoreaun mielipide. Hemmetti jenkit on sitten hölmöjä. Teokset vaikuttivat moniin kirjailijoihin, mukaan lukien Walter Scott, ja maalarit ja säveltäjät valitsivat ossiaanisia aiheita.
ellauri367.html on line 79: 2. He perustivat vaurautensa petoksella. Nathan Mayer Rothschild perusti Rothschild-perheen upean rikkauden Napoleonin sotien aikana. Vuonna 1815 kaikki odottivat uutisia Waterloon taistelusta hengitystä pidätellen. Rothschildeilla oli kuitenkin paremmin vakiintunut tiedusteluverkosto ja he olivat askeleen edellä, justiinsa kuin Lars GW Persson.
ellauri367.html on line 80: He saivat tietää 8 tuntia aikaisemmin kuin kukaan muu, että Napoleon oli menettänyt. Hän aloitti myynnin Lontoon osakemarkkinoilla ja ilmoitti, että valtion obligaatiot olivat arvottomia, ja kaikki seurasivat esimerkkiä. Tuolloin kaikkien arvopaperien hinta oli murto-osan arvoinen.
ellauri369.html on line 420: Sankari kuninkaana. Cromwell . Napoleon : Moderni vallankumous
ellauri369.html on line 481: Michel de Montaigne ("homo"), William Shakespeare ("runoilija"), Napoleon ("maailman mies"), Johann Wolfgang von Goethe ("kirjailija").
ellauri374.html on line 591: Historioitsija kutsuu Suvorovin Sveitsin kampanjaa sodassa Napoleonin kanssa silmiinpistävänä esimerkkinä tällaisesta käytöksestä. "Valaistun Ranskan keisari asetti sitten suoraksi tehtäväksi hävittää patriarkaalisen, kuten hänestä näytti, kristillisen elämäntavan", selittää Kovalevy-Sluchevsky. "Se oli Euroopan vakavin konflikti. Ja Aleksanteri Vasiljevitšin taitavien toimien ansiosta oli mahdollista paitsi voittaa vihollisen joukot, myös suojella meitä lähellä olevia muinaisia eurooppalaisia perinteitä. Siksi, kun Suvorov saapui vapautettuun Milanoon, häntä tervehdittiin kristillisen uskon pelastajana."
ellauri375.html on line 658: Congress of Vienna (1814-1815): Following the Napoleonic Wars, European powers convened to negotiate a new balance of power, leading to a period of relative stability in Europe known as the Concert of Europe.
ellauri378.html on line 241: Kolmikymmenvuotisen sodan päättänyt Westfalenin rauha solmittiin Münsterissä 1648 ja kaupunki määrättiin katolilaiseksi. Vuonna 1802 Preussi valloitti kaupungin Napoleonin sotien aikana ja siitä tuli Preussin Westfalenin provinssin pääkaupunki vuonna 1815.
ellauri389.html on line 67: The historical phenomenon transforming porcelain into the flexible economic symbol of "Old China" is imperialism, the recent "favourable circumstances" Elia points out to Bridget, that have enabled them to acquire such "trifles"as his teacup. In discounting the cup as a "trifle," Elia's comment acknowledges both the fall in prices and the rise in Elia's income brought about by the post-Napoleonic expansion of British global commerce, identifying both the general and specific forces that have increased his buying power. In fact, the porcelain trade was a key site of such economic growth spurred by empire and, as the contrasting consumer sentiments in Bridget and Elia's debate attest, is a powerful index to imperialism's recent rehabilitative impact on luxury consumption.
ellauri389.html on line 139: Smith kirjoitti Beachy Headin vuosina 1803–1806, lähellä elämänsä loppua, kun hän kamppaili velkojen ja huonon terveyden kanssa. Runon säveltämisen aikana Englanti osallistui Napoleonin sotiin Ranskan kanssa, ja Beachy Headin katsottiin olevan Ranskan armeijan todennäköinen maihinnousupaikka. Siitä huolimatta Smith jatkoi Ranskan ja vallankumouksellisten ihanteiden tukemista.
ellauri390.html on line 373: Charlotta Malm siirtyi Suomen sisällissodassa valkoisten joukkoihin majurin arvoisena johtaen Pohjois-Savon ja Kainuun suojeluskuntapiirien joukkoja Kuopion ja Varkauden valtauksessa helmikuussa 1918. Sen jälkeen hän siirtyi everstiluutnantiksi ylennettynä johtamaan Vienan retken Uhtualle suuntautunutta 370 miehen vapaajoukkoa, joka ylitti 21. maaliskuuta itärajan Suomussalmen kohdalla. Uhtuan lähes välittömän valtauksen jälkeen suuntana osastolla oli katkaista Muurmannin rata Vienan Kemin kohdalta. Lähinnä suomalaisista punaisista koottu vastapuolen joukko-osasto torjui valtauksen Usmanan taistelussa 9. huhtikuuta, ja rintama vakintui Uhtuan kohdalle aina syksyyn 1918 asti. Malmin sairastuttua heinäkuussa 1918 tilalle vapaajoukon johtajaksi astui jääkärikapteeni Toivo Kuisma (alias Theodor Kuhneamme, alk. antrealainen Kuzmin). Kuisma oli jo koulupoikana varsin venäläisvastainen. Malm ylennettiin vielä vuoden 1918 aikana everstiksi. Kuisman lempinimi oli Napoleon hänen lyhytkasvuisuutensa takia. Esikuntatyöskentely ei Kuismaa tyydyttänyt vaan hän osallistui 1919 onnettomalle Aunuxen retkelle ja missä hänen onnexeen tuli haavoittua pahasti Vitelen taistelussa 27. kesäkuuta 1919 ja kaatua haavoihinsa seuraavana päivänä Salmissa. Hän ei sankarikuolon kanssa kuhnaillut.
ellauri408.html on line 513: Gambetta julisti Ranskan tasavallaxi surkeasti päättyneen Saxan sodan aikana. Kun keisari Napoleon III jäi ranskalaisille katastrofaalisen Sedanin taistelun yhteydessä vihollisen vangiksi, Gambetta julisti ikkunasta Pariisissa Ranskan tasavallaksi. Gambetta ampui itseään vahingossa käsivarteen käsitellessään revolveria huolimattomasti. Haava ei ollut hengenvaarallinen, mutta hänen heikon terveytensä vuoksi se parani hitaasti. Gambettan ollessa toipumassa ampumahaavasta hänen umpilisäkkeensä tulehtui, mutta sitä ei leikattu. Hän kuoli vuoden 1882 viimeisenä päivänä vain 44-vuotiaana. Hieman ennen kuolemaansa Gambetta asettui asumaan yhdessä rakastajattarensa Léonie Léonin kanssa Pariisin ulkopuolelle, ja heidän aikomuksenaan oli mennä naimisiin. Gambetta oli töröparta jonka isä oli genovalainen maustekauppias.
ellauri418.html on line 137: Napoleon Bonaparte ei arvostanut näytelmää. Hän kertoi Goethelle heidän tapaamisensa aikana 2. lokakuuta 1808, että "se ei ole hyvä piisi." Arestissa Saint Helenalla hän edelleen tuomitsee näytelmän. 2000-luvulla ranupelle Charliet on kaivaneet piisin uudestaan koipussista maahanmuuttovihan astaloxi.
xxx/ellauri122.html on line 402: Die Mundart ist reich an slawischen, aber auch vereinzelten französischen Lehnwörtern (in der folgenden Tabelle mit * bzw. ° gekennzeichnet). Diese stammen einerseits aus der langen Zeit des Zusammenlebens mit den Sorben und Tschechen, andererseits aus der Präsenz französischer Truppen während der Napoleonischen Kriege sowie der "Salonsprache" des städtischen Bürgertums.
xxx/ellauri127.html on line 686: Stalin was asked to give a name to this offensive and he chose Bagration, after a fellow Georgian who had died fighting Napoleon at the Battle of Borodino in 1812.
xxx/ellauri128.html on line 204: Neben anderen Liebeleien erlebte Rahel Robert, die sehr kritisch über die bürgerliche Ehe zwischen Mann und Frau dachte, auch das Scheitern ihres Verlöbnisses mit dem spanischen Gesandten Rafael Eugenio Rufino d’Urquijo Ybaizal y Taborga (1769–1839), der sie mit Streitszenen quälte. Was d’Urquijo betrifft, den sie als unbeherrscht und eifersüchtig erlebt hatte, trug sie ihm nichts nach: „Er hat mich zu sehr, zu oft, und immerweg beleidigt; gut bin ich ihm auch“, schrieb sie an Karl August Varnhagen, mit dem sie inzwischen seit fünf Jahren verlobt war. Am 15. Juli 1814 heiratete d’Urquijo in Berlin Louise von Fuchs (1792–1862); neun Wochen später, am 27. September, heiratete Rahel Robert, ebenfalls wieder in Berlin, den vierzehn Jahre jüngeren Diplomaten, Historiker und Publizisten Varnhagen, der in Österreich den Namenszusatz seiner adligen Vorfahren „von Ense“ angenommen hatte. Das geschah zu einer Zeit, als er noch Gefahr lief, als gebürtiger Düsseldorfer von Napoleons Truppen rekrutiert zu werden. Später wurde der Adelstitel, den beide Ehepartner trugen, durch ein Patent des preußischen Königs Friedrich Wilhelm III. bestätigt. Kurz zuvor, am 23. September, war Rahel zum evangelischen Christentum konvertiert. Bei der Hochzeit war der gemeinsame Freund Friedrich de la Motte Fouqué zugegen.
xxx/ellauri129.html on line 573: Kaunis nainen miellyttää silmiä, hyvä nainen sydäntä. 1. on jalokivi, 2 on aarre.Napoleon BonaparteMFUCK!
xxx/ellauri130.html on line 331: Vain uskonto estää köyhiä murhaamasta rikkaita.Napoleon BonaparteMKILL!
xxx/ellauri148.html on line 512: Olin niin sanoakseni luonut etiikalleni itse pohjan - eikä se ollut yhteiskuntaetiikkaa eikä uskonnollista, vaan vastalauseen etiikkaa. Olen vastarannan kiiski, minä sanoin itselleni: sitä on liikkeellä kai kissoissa, kiiskissä ja apinoissa, ainakin kaikissa eläimissä jolla on kärsiä. Pahantekijätkin esittävät vastalauseen ja ovat pettyneitä kun heidän asiansa alkavat mennä huonosti ja toiset pahantekijät tekevät heille sen mitä nämä olivat tehneet heille. Napoleon, joka lähetti miljoonia kuolemaan, protestoi Sant Helenan saarella katkerasti, koska han ei saanut mieleistään ruokaa eika häntä kohdeltu riittävän kunnioittavasti.
xxx/ellauri154.html on line 59: Konnetaabeli (ransk. connétable < lat. comes stabuli, tallikreivi) on historiallinen arvonimi. Itä-Rooman keisarien ja frankkien valtakunnan hallitsijoiden hoveissa konnetaabeli oli tallimestari ja ratsuväen päällikkö. Myöhempinä aikoina nimitys tarkoitti Ranskassa armeijan ylipäällikköä, joka oli arvoasteikossa lähinnä kuningasta. Ranskan kuningas Ludvig XIII lakkautti konnetaabelin arvon 1627, mutta Ranskan keisari Napoleon I myönsi arvon veljelleen Ludvigille 1804. Napoleonin aikaa seuranneena restauraatiokautena arvo jälleen lakkautettiin.
xxx/ellauri165.html on line 356: Emma planned, paid for and hosted the wedding of Nelson's niece Kitty Bolton (daughter of Susanna) and her cousin Captain Sir William Bolton (Nelson's sister Susanna's husband's brother's son) at 23 Piccadilly on 18 May 1803, the same day as Nelson's early morning departure to fight in the Napoleonic Wars, leaving Emma pregnant with their second child (although neither knew it at this time). The marriage was witnessed by Charlotte Mary Nelson (Nelson's brother William's daughter) and "Emma Hartley" (Emma's daughter Emma Carew).
xxx/ellauri175.html on line 183: ― Kaikki suuret miehet, Attila, Kaarle Suuri, Napoleon, Dante, Mooses, Homer, Mahomet, Cromwell jne., sai historian mukaan erinomaisen eron!… ― käytöstapoja!… ― ne tuhat hurmaavaa herkkua… joita he jopa työnnetty sentimentaalisuuden pisteeseen! Siksi heidän menestyksensä. – Mutta minä puhuin näytelmästä?
xxx/ellauri186.html on line 348: Napoleon seisoi Arcolen mudassa huono-onnisesti kaaduttuaan, seisoi siinä mietteliäästi nenäänsä myöten unkarilaisten luotien murentaessa savea joenrannan penkasta.
xxx/ellauri186.html on line 532: Mamuista tulee hyviä valloittajia. Daavid oli mooabi, Alexanteri suuri makedooni, Kiinan keisari Kublai kaani, Napoleon oli korso, Hitler wieneri, Stalin gruusi. Varmaan niitä löytyy lisääkin jos ezii. Ensimmäinen merovingikuningas Klodwig (Louis) oli korttipelikuninkaan näköinen. Se ei ollut mamu, eikä Kaarle suurikaan, sukulaisemme. Me Carlsonit sensijaan olemme, muttemme suuria. Pienenemme kuin pyy maailmanlopun edellä.
xxx/ellauri193.html on line 213: In some countries, notably France, crime passionnel (or crime of passion) was a valid defense to murder charges. During the 19th century, some such cases resulted in a custodial sentence for the murderer of two years. After the Napoleonic code was updated in the 1970s, paternal authority over the members of the family was ended, thus reducing the occasions for which crime passionnel could be claimed.[citation needed] The Canadian Department of Justice has described crimes of passion as "abrupt, impulsive, and unpremeditated acts of violence committed by persons, who have come face to face with an incident unacceptable to them, and who are rendered incapable of self-control for the duration of the act."
xxx/ellauri195.html on line 302: Nature intended women to be our slaves. They are our property. Napoleon Bonaparte
xxx/ellauri225.html on line 206: Napoleon Bonaparte kutsui englantilaisia kauppamiesten kansakunnaksi, sanoi Norris-setä Suttyn ajatuksissa. Se ei ehkä ole kovin paha asia?
xxx/ellauri235.html on line 60: Pääasiassa Napoleonin sotien aikaan sijoittuva CS Foresterin Horatio Hornblower -kirjat kertovat brittiläisen merivoimien upseerin seikkailuista hänen taistellessaan vihollista (Ranska ja Espanja) vastaan, kamppaillessa elämän kanssa ja nousevana munana riveissä. Vaikka uudemmat kilpailijat, erityisesti Patrick O'Brianin (n.h.) "Aubrey and Maturin" -kirjasarja, ovat vähentäneet Horatio Hornblowerin valta-asemaa laivaston tyylilajissa, hän on edelleen monien suosikki. Hyvin arvostettu brittiläinen tv-sarja (1998–2003) houkutteli entistä laajemman yleisön, joka pystyi nyt visualisoimaan merisodan entistä selkeämmin.
xxx/ellauri235.html on line 62: Jos luet sarjan kronologisessa järjestyksessä, et aloita Hornblowerista kapteenina, vaan keskilaivana ja luutnanttina, kirjaimellisesti oppien köydet laivaston aluksella. Hän taistelee Napoleonin sodissa Espanjan kanssa joustaen riveissä, mutta rauha Ranskan kanssa estää häntä ottamasta omaa aluksensa hallintaan, kunnes rauha katkeaa. Sitten hän ansaitsee kapteeninsa, tappaa Napoleonin ja löytää upotetun aarteen. Useiden Ranskan kanssa käytyjen taistelujen jälkeen hän on vangittu.
xxx/ellauri235.html on line 65: Mutta se ei ole hänen tarinansa loppu. Todistetun johtajan elämä ei ole hiljaista rauhan aikana. Seuraavaksi hän auttaa taistelemaan bonapartisteja vastaan, jotka aikovat murtaa Napoleonin St. Helenasta. Matkalla kotiin Englantiin hän pelastaa vaimonsa ja miehistönsä hurrikaanilta. Koko uransa ajan hän ansaitsee ritarin ja kontraamiraalin arvoarvon. Eli kronologisesti näin:
xxx/ellauri235.html on line 141: Oikeat ihmiset Horatio Hornblower -kirjoissa: Napoleon, Boy George: ‘I was abused every day for being gay in the 70s’, kapteeni Edward Pelle, amiraali William Corn Flakes, Lord St. Vincent, Britannian ulkoministeri William "markiisi Wellesley" Hague, Venäjän zaari Aleksanteri I, ministeri Anthony Drink and Be Merry, Carl Philipp Gottfried von Clausewitz, ja viimeisenä muttei vähimpänä Riian sotilaskovernööri Ivan Nikolaevich Essenistä ja monista muista hajalle pommitetuista Saxan kaupungeista, erityisesti "Commodoressa". Mitä vetoa että Iivana on pahis?
xxx/ellauri235.html on line 438: Cecil Scott Forester was the pen name of Cecil Louis Troughton Smith, an English novelist who rose to fame with tales of adventure and military crusades. His most notable works were the 11-book Horatio Hornblower series, about naval warfare during the Napoleonic era, and The African Queen (1935; filmed in 1951 by John Huston).
xxx/ellauri251.html on line 3393: Misinformation about Napoleon's height has been in circulation for hundreds of years. Although this famous military leader was measured at 5ft 2in, we know that he was actually around 5ft 7in tall! Exactly the same as President Macron!
xxx/ellauri273.html on line 90: Ubico considered himself to be "another Napoleon". He dressed ostentatiously and surrounded himself with statues and paintings of the emperor, regularly commenting on the similarities between their appearances. He militarized numerous political and social institutions—including the post office, schools, and symphony orchestras—and placed military officers in charge of many government posts. He frequently traveled around the country performing "inspections" in dress uniform, followed by a military escort, a mobile radio station, an official biographer, and cabinet members.
xxx/ellauri292.html on line 247: Helmikuussa 1810 Stanhope lähti Portsmouthista veljensä James Hamilton Stanhopen kanssa, joka seurasi häntä Rodokselle asti. Hänen lähipiirinsä joukossa olivat hänen lääkärinsä ja myöhempi elämäkerran kirjoittaja Charles Lewis Meryon ja hänen piikansa Elizabeth Williams ja Ann Fry. Rodoksella hän tapasi Michael Brucen, seikkailijan ja myöhemmin kansanedustajan, josta tuli hänen rakastajansa ja matkakumppaninsa. Väitetään, että kun seurue saapui Ateenaan, runoilija Lord Byron, Brucen yliopistoystävä, sukelsi mereen tervehtimään heitä. Myöhemmin Byron kuvaili Stanhopea "se vaarallisin asia, naispuolinen älypää" ja huomautti, että hänellä oli "suuri välinpitämättömyys keskustelussaan ja käytöksessään vastaanotetuista käsitteistä". Myöhemmin hän väitti, että hän päätti olla osallistumatta naisten oikeuksia koskevaan keskusteluun Stanhopen (hirvittävä keskustelija) kanssa, koska "haluan seksiä liian paljon riitautuakseni heidän kanssaan." Sama juttu muuten uroskoirilla. Ateenasta Stanhopen seurue matkusti edelleen Konstantinopoliin (nykyinen Istanbul), Ottomaanien valtakunnan pääkaupunkiin. He aikoivat edetä Kairoon, joka vasta äskettäin selvisi kaaoksesta, joka seurasi Napoleonin hyökkäystä Egyptiin ja sitä seuranneita kansainvälisiä konflikteja.
xxx/ellauri366.html on line 63: Ja sitten käärme oli soinut kuin pilli ja isoisä oli sanonut: Ota se käteesi. Käärme oli muuttunut huiluxi joka soitteli izexeen pieniä lurituxia. Torttuja leipova nokkahauki asui lammikossa ja puhui lakkaamatta. Herra Huu pani Napoleonia hautaan, Rimman puutteessa. Autoeroottista pasianssia.
xxx/ellauri376.html on line 859: Charles Maurice de Talleyrand-Périgord (2. helmikuuta 1754 – 17. toukokuuta 1838) oli ranskalainen diplomaatti, joka toimi Ludvig XVI:n alaisuudessa, Ranskan Suuren vallankumouksen, direktoraatin, konsulaatin ja heinäkuun monarkian aikana. Hänet tunnettiin yleisesti vain nimellä Talleyrand. Sano vain Hannixi, balit jäi aidalle. Hänet vihittiin papiksi 1779 ja 1780 hänestä tuli kirkon edustaja hoviin. Tässä tehtävässään hän oli laatimassa kirkon omaisuuden inventaariota 1785 ja puolusti kirkon likaisia oikeuksia. Vuonna 1789 maallisena tunnettu Talleyrand nimitettiin Autunin piispaksi suvun vaikutusvallan ansiosta. Talleyrand kellui joka käänteessä kuin pieruinen paska pinnalle. Se juoni Napoleonia vastaan minkä kerkisi, haukkui sitä Alexanteri I:lle. Napsu nimitti Talleyrandia "paskaksi silkkisukassa" (la merde dans un bas de soie). Talleyrandilla ei ollut laillisia lapsia, mutta suht tuntematon tavis Charles-Joseph de Flahaut tunnustetaan yleisesti hänen pojakseen.
xxx/ellauri388.html on line 200: Krafft-Ebingillä oli erityinen merkitys homoseksuaalisuuden tieteelliselle tutkimukselle. Hänet johtivat tälle vielä suhteellisen tutkimattomalle työalalle (hänen omien kertomusten mukaan hänelle lähetetyssä kirjeessä) Karl Heinrich Ulrichsin kirjoitukset , jolle hän teeskenteli tukevansa teoriaansa "Urningista" lähes kolmantena sukupuolena. 1800-luvulla yleisö ja varsinkin kirkot pitivät homoseksuaalisuutta laajalti moraalittoman ajattelutavan ja elämäntavan ilmaisuna, joka on seurausta viettelystä, seksuaalisesta liiallisuudesta tai rappeutuneesta perinnöllisyydestä (dekadenssiteoria). Se kriminalisoitiin joissakin maissa, erityisesti Englannissa ja Preussissa, ja siitä tuomittiin ankarilla vankeusrangaistuksilla. Sitä vastoin siitä lähtien, kun Napoleon alkoi laittaa anista pénaliin, se dekriminalisoitiin Hannoverin ja Baijerin kuningaskunnissa ja muissa Saksan maissa. Krafft-Ebing saavutti suurta julkisuutta oikeuslääkärinä ja psykiatrina. Hänen rikosasioissa ja psykiatriassa saatujen tutkimusten perusteella homoseksuaalit kuvattiin perinnöllisesti kuormitetuiksi kieroutuneiksi, jotka eivät olleet vastuussa synnynnäisestä seksuaalisen halunsa "käänteisyydestä" eivätkä siksi olleet rikostuomareiden, vaan pikemminkin neurologien ja psykiatreiden toimivaltaa . Näin hän avasi uuden potilaspohjan hoidolle ja tutkimukselle. Rahantuloa ei voinut estää.
xxx/ellauri400.html on line 219: In The Study of Poetry, (1888) which opens his Essays in Criticism: Second series, in support of his plea for nobility in poetry, Arnold recalls Sainte-Beuve's reply to Napoleon, when latter said that charlatanism is found in everything. Sainte-Beuve replied that charlatanism might be found everywhere else, but not in the field of poetry, because in poetry the distinction between sound and unsound, or only half-sound, truth and untruth, or only half-truth, between the excellent and the inferior, is nonexistent.
108