ellauri061.html on line 44: Näytelmän henkilöt:
ellauri061.html on line 132: Näytelmän henkilöt:
ellauri061.html on line 641: No sit pikasesti vaan spoileri. Näytelmä on melkein lopussa. H. avaa kirjeen jonka von Neumann ja Morgenstern vei britteihin jossa H. käskettiin nirhata ja kirjotti sen uudestaan niin että kopla ize pitää listiä ja postileimasi sen iskältä perityllä leimalla.
ellauri061.html on line 1662: Cymbeline on William Shakespearen kirjoittama, melko harvoin esitetty näytelmä, joka luokitellaan historialliseksi romanssiksi. Cymbeline on kuningas ja isä, joka on ajautumassa täydelliseen katastrofiin sekä poliittisesti että perheensä kanssa. Rooman valtakunnan sotilaat ovat nousemassa maihin ja Britannia on vaarassa tulla suurvallan murskaamaksi, kuningaskunnan suunnan määrää juonitteleva kuningatar. Näytelmä kertoo viattomuudesta ja kateudesta, katoamisista ja jälleennäkemisestä sekä ennen kaikkea anteeksiannosta.
ellauri083.html on line 211: Näytelmä: Kaksi kaupunkia
ellauri112.html on line 100: August Strindbergin vaikuttava näytelmä oli eilen Kansallisteatteriin koonnut täyden huoneen, joka mielenkiinnolla seurasi sangen huoliteltua esitystä. Suosionosoituksetkin, jotka kasvoivat näytös näytökseltä, olivat lopulta erittäin vilkkaita. »Erik XIV» onkin mieltäkiinnittävä ja vaikuttava näytelmä, ei vähimmin siksi, että Strindberg on voinut siihen mahduttaa niin paljon omituista, aina intohimoista itseään. Hän on siinä ikäänkuin jakanut itsensä kahtia, kahdeksi henkilöksi, joista toinen, onneton Erik-kuningas saa sielukseen kaiken sen syvän heikkouden, epäsoinnun, aina mielipuolisuuden rajoille menevän rikkinäisyyden, jota Strindberg niin runsaasti löysi itsestään; kuninkaan neuvonantaja taas, kuuluisa Göran Persson, on tosin tahto-ihminen kuin kukaan, mutta raudankovan naamarin alla on aito-strindbergiläinen kuolettavasti haavoittuva herkkyys, rakkauden tarve ja sisällinen pakko nähdä elämä alastomuudessaan, paljastaa vaikuttimien epäilyttävät sokkelot. Molempien yhteistä elämää ja toimintaa vainoaa leppymätön kohtalo. Kaikki mitä onneton kuningas tekee on takaperoista ja hullua; hänen neuvonantajansa koettaa uupumattomalla tarmolla hänen jälkiään korjata, mutta kaikki on turhaa. Kuninkaan sisällinen vihlova epäsointu ikäänkuin painaa leimansa kaikkeen mitä hän koskettaa. Miltei pirullisella nautinnolla laskee Strindberg mittaluotinsa tämän ihmiskurjuuden pohjaan saakka, joka on sitä räikeämpi, kun se on niin korkealla, että se näkyy yli maiden. »Erik XIV» on rikkinäisen selän tragedia. Jos tahtoo verrata tätä kuningashahmoa Hamletiin, huomaa heissä ulkonaista yhtäläisyyttä. Molemmilla on pää kädessä, mitääntekemätön pippeli, suuri tehtävä suoritettavana, mutta he eivät siihen pysty, parantumattoman itse-epäilyn ja heikkouden jäytämiä kun ovat. Hamletin epäilyllä on kuitenkin selvät ulkonaiset aiheensa, Erik sensijaan on itse heikkous ja epäily siksi, että hänen sielunsa on pelkkää epäsointua, että hän on tunne-ihminen, jonka tunteet ovat sirpaleina--kuten Strindberg.-- Näytelmään ja sen esitykseen saan tilaisuuden vielä palata. Mainittakoon vain, että hra Jussi Snellman oli Erik-kuninkaassa taas pitkästä ajasta saanut huomattavan osan. On iloista mainita, että hän siitä kaikella kunnialla suoriutui. Hra Puroon Göran Perssonina olisi varmaan Strindberg itse ollut tyytyväinen: se oli erinomainen luoma; esitys kohosi paikoin yli odotuksien. Hra Ahlberg Svante Sturena oli kaunis nähdä, hra Yrjö Somersalmen Peder Welamson ynnä jotkut muutkin esitykset ovat tunnustuksella mainittavat.
ellauri118.html on line 403: Kirjallisuuden tutkijat epäilevät hänen tutustuneen Milanossa Stendhaliin. Teosta Vaarallisia suhteita pidetään yleisesti lajityyppinsä kirjeromaanin parhaana esimerkkinä. Teoksen henkilöt jakaantuvat selvästi hyviin ja pahoihin. Cécile ja ritari Danceny ovat hyviä, viattomia, nuoria ja kokemattomia. Valmont ja markiisitar de Merteuil ovat pahoja. Valmont on terävä-älyinen, viehätysvoimainen pelimies, jonka intohimona on valehtelu. Markiisitar de Merteuil ei ole hyveellinen, viaton, uskollinen tai aito. Häneltä puuttuu myös kaikki uskonnollisuus. Yhdessä Valmontin kanssa hän pitää ihmisiä joko ottajina tai niinä, joilta otetaan. Heillä ei ole muita aitoja tunteita kuin itserakkaus. Valloitukset tuovat paitsi vallantunnetta myös eroottista tyydytystä. Vaikka Cécile ja ritari Danceny turmelevat viattomuutensa, he tuntevat kuitenkin katumusta. Rouva de Tourvel edustaa aitoutta ja viattomuutta, joka säilyy iästä huolimatta. (Höh? Mistä iästä? Se oli 22v.) Teos puhuu lakkaamatta hyveestä ja viattomuudesta sekä niiden menettämisestä. Valmont ja markiisitar de Merteuil yrittävät parhaansa mukaan kitkeä viattomuuden ja hyveet, pelkästään kostonhalunsa takia tai pönkittääkseen omaa statustaan. Teoksen painopiste ei ole toiminnassa, vaan viettelyn tekniikassa. Siinä suhteessa tää jää selvästi 2.ksi verrattuna Vargas Llosaan. Vastoinkäymiset ovat Valmontille esteitä, jotka ovat kierrettävissä oveluudella ja julmuudella. Vaarallisia suhteita on lajityypistään huolimatta hyvin draamallinen, ja se on sovitettu teatterinäyttämölle lukemattomia kertoja. Elokuvaksi se on sovitettu viidesti. Helsinkiläinen Ryhmäteatteri esitti vuonna 2015 Vaarallisia suhteita Suomenlinnan kesäteatterissa. Näytelmäsovituksen teki Juha Kukkonen ja pääosia näyttelivät Minna Suuronen ja Antti Virmavirta. Se oli Pierren uran huippuhetkiä.
ellauri118.html on line 609: Useimmat Behnin näytelmistä kantaesitettiin Lontoon Dorset Gardenissa, ja siellä myös Veijari sai ensi-iltansa vuonna 1677. Ensi-illassa oli läsnä teatteria harrastava kuningas Kaarle II. Näytelmän suosiota kuvaa myös se, että vuosisadan loppuun mennessä Veijari palasi näyttämölle muutaman vuoden välein. 1700-luvun ensimmäisellä puoliskolla Veijarin suosio vain kasvoi, mutta sitten näytelmä unohdettiin yli kahdeksisadaksi vuodeksi. Veijarin esitykset alkoivat uudestaan, kun Royal Shakespeare Company löysi sen vuonna 1986. Suomen lisäksi Veijaria on esitetty useissa muissa maissa.
ellauri118.html on line 611: Veijari-näytelmässä Aphra Behn kuvaa itselleen tuttua hovimiesten, keikareiden, seikkailijoiden sekä itsenäisten ja itsetietoisten naisten maailmaa. Hänen vakiohenkilöitään ovat kevytkenkäiset naiset ja huikentelevaiset herrasmiehet. Ilottelevan ja nokkelan dialogin keinoin Behn kertoo useiden nuorten naisten ja miesten rakkaustarinat ja –seikkailut. Tapahtumapaikkana on Napoli ja karnevaalien aika, mikä antaa naamioiden ja pukuleikkien kautta tilaa monille sekaannuksille. Näytelmän miehet ovat pääasiassa englantilaisia, mutta naiset ovat italialaisia. Komedian lopussa kaikki rakastuneet saavat omansa.
ellauri141.html on line 650: Näytelmä Mörön asemalla, iloinen romaani. Aura, Turku 1944
ellauri146.html on line 61: Näytelmän perkele on hauska, lukee unilääkkeexi Klopstockin Messiasta, pag. 29. infra. (Er liest zwei Verse und schläft ein.)
ellauri203.html on line 505: Näytelmä Torquato Tasso (1833) teki Kukolnikista tunnetun kirjailijan. Siitä kohtuuttomasti innostuneena hän kirjoitti useita taiteilijakohtaloita käsitteleviä draamoja, joita ei pidetty onnistuneina. Kukolnikin historialliset tragediat kuten Ruka Vsevyšnego otetšestvo spasla (”Kaikkivaltiaan käsi pelasti isänmaan”, 1834) vastasivat Nikolai I:n käsityksiä ja ne olivat aikanaan varsin suosittuja. Niissä hallitsija ilmentää kansan tahtoa, kun taas aatelisto edustaa itsekkyyttä, joka usein johtaa petokseen. Kukolnik kirjoitti samassa hengessä etupäässä Pietari I:n aikaan sijoittuvia historiallisia kertomuksia, mutta myöhemmissä teoksissaan hän pyrki välttämään yhteiskunnallisia aiheita.
ellauri238.html on line 125: Näytelmä jatkui niin, että istuin poliisiautossa takapenkillä huopa harteillani, ja viereeni istahti runoilija Eli Sipervo, joka hyvin osaaottavasti kysyi mistä syystä minä tällä tavalla riehuin.
ellauri242.html on line 76: "Neiti Ista, minä ohjaan nyt Kansallisteatteriin Aleksis Kiven Seitsemän veljestä. Otan siihen mukaan kalvean immen tarinan. Voisitteko te olla kalvea impi? Kyllä kiitos, sanoin." Näytelmä esitettiin suurella näyttämöllä. Siinä Aapo kertoo jouluaattona Impivaarassa tarinaa kalveasta immestä, vuoreen suljetusta ritarista ja rakastavasta parista.
ellauri267.html on line 1318: Näytelmä sijoittuu Pohjois-Afrikkaan, jossa Portugalin kuningas Don Sebastian ja hänen liittolaisensa on voitettu ja vangittu maureita vastaan käydyn sodan jälkeen. Sebastianin tärkein halu on mennä naimisiin rakastamansa naisen kanssa, Almeyda, Barbaryn kristitty kuningatar, jota myös pidetään vankina. Tämän hän onnistuu tekemään sen jälkeen, kun keisari Muley-Moluch on antanut hänelle jonkin verran vapautta, jotta Sebastian voi yrittää voittaa Almeydan käden keisarille. Sebastian ja Almeyda pakenevat keisarin kostoa avioliitostaan, koska hänet tapetaan kapinassa, mutta he eivät pakene kohtaloa. Viimeisessä näytöksessä he oppivat vanhalta neuvonantajalta Alvarezilta, joka on juuri vapautettu vankeudesta, että he ovat velipuoli ja sisar, joilla on ollut sama isä. Heidän suhteensa insestisyys, vaikka se olikin tietämätöntä, pakottaa heidät eroamaan ja vetäytymään erillisiin uskonnollisiin taloihin.
ellauri267.html on line 1328: Näytelmässä ei ollut yhtään hyvää mauria, kaikki rättipää miehet oli ketkuja retkuja ja petkunteriä. Tamminiemen pesänlikaajia, Loka-Laitisia.
ellauri308.html on line 739: Kansallisteatteri esitti syksyllä 1948 Jean-Paul Sartren näytelmää Likaiset kädet, jossa pääosanäyttelijä Aku Ankka oli naamioitu Staliniksi. Näytelmän kritiikit olivat muuten myönteisiä, mutta Työkansan Sanomissa 12. lokakuuta 1948 julkaistussa Äikiän kirjoituksessa ”Kansallisteatterin tökerö teko” syytettiin teatteria Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden vahingoittamisesta. Koska Äikiän artikkeleita luettiin Neuvostoliitossa, se herätti siellä huomiota, minkä seurauksena Neuvostoliitto lähetti nootin Suomen ulkoministerille ja näytelmän esitykset loppuivat.
ellauri323.html on line 108: Pian heidän häiden jälkeen Benedetti kehotti vaimoaan osallistumaan julkiseen turnaukseen. Näytelmän aikana hiän kuoli, kun osa telineestä, jossa hiän istui, antoi periksi. Kiirehtien hiänen viereensä hän huomasi, että hiänellä oli yllään hiuspaita, siis sellainien jouhipaita joita Peeveli tarsolainen väsäsi. Hänen vaimonsa kuoleman aiheuttama järkytys ja todisteet hiänen salaisesta katumuksestaan ​​tekivät häneen niin suuren vaikutuksen, että hän hylkäsi ammattinsa ja ryhtyi fransiskaaniksi.
ellauri340.html on line 545: Varhaisessa näytelmässä nimeltä Kaspar Handke kertoo löyhästi tarinan, joka perustuu Kaspar Hauserin, vankityrmässä kasvaneen pojan, historialliseen tapaukseen. Näytelmä esittelee Kasparin samanlaisessa aistien puutteessa, mutta sen sijaan hän altistuu nyky-yhteiskunnan melulle: joukkomedian moralismin pommitukselle, hygieenisille neuvoille ja tottelemiskäskyille. Samaa kohtaloa peläten Handke on viimeisen kahden vuosikymmenen aikana samalla tavalla vastustanut ulkoisia näkökulmia ja aistihavaintoja, jotka saattavat olla ristiriidassa hänen välittömimpien kokemustensa ja tietonsa kanssa. Mutta luottaen vain omiin lauseisiinsa, hän on muuttanut vastustuksensa nykymaailmaa kohtaan paljon rumammaksi.
ellauri353.html on line 83: Pohjalaista kirkonrakentajasukua. Näytelmä kertoo veljesten kasvusta, pohjalaisesta sisusta, ja kuinka tarinankertojaisän ja lehmiä veistävän äidin lapsista tuli merkittäviä kirjailijoita ja kuvataiteilijoita. Tapperin suvun juuret juontuvat pohjalaisista kirkonrakentajista.
ellauri353.html on line 87: Veljessarjan nuorin Yrjö on lavastaja ja pari vuotta sitten kuollut akateemikko Kain Tapper oli tunnettu kuvanveistäjä. Näytelmän ensi-ilta pidetään syyskuun loppupuolella.
ellauri353.html on line 177: Kuolema selittää hiänelle, että hän on itse asiassa kyllästynyt tappamiseen - mutta koska hänen on toteltava Jumalaa, hän ei voi tehdä muuta. Näytelmän todellinen konna on siis Jumala.
ellauri353.html on line 383: Näytelmä on hyvin kiistanalainen. Se näyttää tarinoita molempien osapuolten yhteenotosta Venäjän sisällissodan aikana – bolshevikit ja vanhan yhteiskunnan jäsenet – tekemättä tuomiota tavalla tai toisella. Baabelin mielipide kummallakin puolella on erittäin epäselvä, mutta hän väittää, että se, mitä tapahtui bolshevikkien vallankumouksen jälkeen, ei ehkä ollut parasta Venäjälle." No vittu ylläri että Babelin torni hajotettiin maan tasalle.
ellauri386.html on line 194: Joseph Frankin mukaan inkvisiittorin hahmon prototyyppi löytyy Schillerin Don Carloksesta: "Näytelmässä on sama perustelu pahuuden olemassaololle maailmassa, sama vastaus teodikian ongelmaan, eli Dostojevskin legendan sydän." Wait! wait! tekee mieli huutaa kuin Adrian Monk, selitäppä tarkemmin! Mikä se perustelu siis tässä oli? Eikai taas toi valintamyymälä-tematiikka? Eli ettei voi vapaasti valita hyvän ja pahan väliltä jos kaikki on vain hyvää? Mitä vittua? Mixi tarvizisi silloin valita? Mitä intrinsistä kivaa on valizemisessa? Onxe joku mezästäjä-keräilijän perustarve? Sitäpaizi mikä vapaus se nyt on jos väärästä valinnasta tulee heti näpeille? On vapaus valita vain K-kauppiaan osoittamasta laarista, muuten tulee sähköiskuja. Sori ei tää kyllä pelitä.
xxx/ellauri068.html on line 256: Näytelmä esittää Sokrateen sofistina ja humpuukimaakarina, jollainen se kai olikin, ja sixi pilkattiin myös monissa muissa ajan komedioissa. Platon esitti Sokrateen puolustuspuheessa näytelmän yhdeksi syyksi, joka lopulta johti Sokrateen saamaan kuolemantuomioon. Sokrates tuomittiin kuitenkin vasta 24 vuotta näytelmän esitystä myöhemmin. Vitun humpuukimaakari, Plato siis.
xxx/ellauri113.html on line 343: Näytelmän konna on Darwin, joka tuhosi kristinuskon. Se sama apina epsanjalaisen anispullon kyljessä. Darwin tuhosi kristinuskon, tuhotaan siis Darwin! Lajien synty oli paholaisen ilosanoma. Darwin on helppo tuhota! Pekka tekee yhteistyötä brittein kanssa tässä asiassa Creation-lehdessä. (Ylläri.) Vastus on kyllä kova sanoo Pekka ja heiluttaa miniatyyrinyrkkiä.
xxx/ellauri138.html on line 255: Näytelmän huomio on ennen kaikkea tunteissa ja kärsimyksessä, ei niinkään toiminnassa. Se kuvaa Filokteteen tuntoja, koska hänet oli hylätty, sekä hänen kärsimiään suuria kipuja ja yritystään löytää niille joku tarkoitus. Näin tragedia kuvaa kärsimystä sekä henkiseltä että ruumiilliselta kannalta. Monet näytelmän teemat voidaan nähdä sellaisina, jotka nykyään nähtäisiin osana lääketieteen etiikkaa.
xxx/ellauri281.html on line 482: Arthur Asher Miller (ven. А́ртур А́шер Ми́ллер, sv en viss aptyp), 17. lokakuuta 1915, Harlem, New York - 10. helmikuuta 2005 , Roxbury, Connecticut ) on yhdysvaltalainen näytelmäkirjailija ja kirjailija. Näytelmästä " Death of a Salesman " palkittiin Pulitzer - palkinnolla, useiden Tony - palkintojen voittaja. Marilyn Monroen kolmannexi paras aviomies.
xxx/ellauri281.html on line 504: Miettiessään, millainen sodanjälkeinen amerikkalainen yhteiskunta olisi, hän oli kirjoittanut vuoteen 1947 mennessä näytelmän All My Sons. Teoksen keskiössä on teollisuusmiehen perheen hajoaminen, joka myy viallisia naistenvaatteita sotilasosastolle yrittääkseen pelastaa yrityksensä. Näytelmä mestarillisine dialogeineen, ensimmäisistä minuuteista lähtien aivan valloittavan dynaaminen juoni ja mieleenpainuvat episodiset hahmot olivat Millerin ensimmäinen vakava menestys. Miller ja Kazan saivat myös ensimmäiset uuden Antoinette Perryn (Tony) teatteripalkinnon kirjailijana ja ohjaajana
xxx/ellauri281.html on line 508: 1950-luvun ensimmäisellä puoliskolla Miller jatkoi töissään amerikkalaisen yhteiskunnan paradoksien ja moraalisten dilemmien paljastamista, jossa julistetaan yksilöllisyyden ylivaltaa, mutta käyttäytymisnormeja asettaa jäykästi julkinen moraali, maahanmuuttajien kansakunta, jossa siitä huolimatta. tämä "muukalaisen" pelko elää jatkuvasti ja uusia vihollisia keksitään. Näytelmäkirjailijan sanoin: "Kun ymmärrät, että ortodoksisuus on välttämätön, sinun on pakko kokea inkvisiittiö". Näytelmä " The Upokas " oli omistettu tälle aiheelle, ja se kritisoi ankarasti mcarthyismia 1950-luvun alussa. Katsojalle metafora aiheutti hämmennystä ja jopa ansaitsemattoman loukkauksen tunteen monissa amerikkalaisissa, ja Martin Beck -teatterissa 22. tammikuuta 1953 debytoinut draama kesti alle 200 esitystä. Mutta kaksi vuotta myöhemmin, Joe Stalinin ja Joe McCarthyn kuoltua, se lavastettiin uudelleen suurella menestyksellä. Huolimatta yleisön viileästä vastaanotosta se voitti Donaldson- ja Tony-palkinnot jo vuonna 1953, ja vuonna 1958 se sai myös Obi Wan Kenobi palkinnon, joka myönnettiin saavutuksista off-Broadway- teatterissa.
xxx/ellauri298.html on line 131: Tämä uni tuli selvästi eilisillan kehnosta hollantilaisesta trillerileffasta vlta 2016, jossa oli haukotuttavasti vielä kerran juutalaisia ja nazeja. Hölmö juutalaispoika halusi U.S. mariinixi Afganistaniin tai Irakiin muka "puolustamaan" jotakin, kai USAn elintärkeitä etuja. Huorahtava tytär, tyypillinen omistava juutalaisäiti sankarina ja sen väpelö pikkumies. Ikävä pikku patriarkka isoisä oli ollut poikasena Auschwizissa. Näytelmän konnana oli perheen pidättäneen naziupseerin nyrjähtänyt pojanpoika. Se oli pahoittanut mielensä kun juutalaiset kohtelivat tylysti sen katuvaista isää. Koko hommassa ei ollut järjen hiventä, pelkkiä sadistis-eroottisia klisheitä. Kesken se oli jätettävä. Homma oli selkeästi tähdätty amerikkalaisille kuluttajille, vaikka hollantia puhuttiin. Esim konna kirjoitti seinille anglosaxixi että oink oink, se oli olevinaan antisemiittinen herja siitä että juutalaiset ei tahdo syödä sikoja. Kaikkei traumaattisin kokemus äidille oli että nuori nazi ei huolinutkaan sitä raiskata. Väpelö oma mies ei ole sama asia, vaikka onkin ilmeisesti hyvä tienaaja.
xxx/ellauri314.html on line 95: Kuntaas Artturin näytelmä kertoo keski-ikäisestä kaupparatsusta nimeltä Willy Loman, joka menettää työnsä ja jonka elämä lähtee alamäkeen. Hän joutuu luopumaan amerikkalaisesta unelmastaan ja hyväksymään, ettei pysty lunastamaan kaikkia odotuksia ja muun muassa läheisilleen tekemiään lupauksia. Näytelmä kritisoi rahan saamaa valtaa ja siinä käsitellään runsaasti muun muassa yksinäisyyttä, pettymystä ja henkilökohtaista tragediaa. Lisäksi siitä on olemassa muutamia TV-versioita sekä kaksi elokuvaa. Elokuvat ovat ohjanneet László Benedek (1951) ja Volker Schlöndorff (1985).
xxx/ellauri314.html on line 116: Näytelmä tapahtuu elokuussa 1912 yhden päivän aikana, noin puoli
xxx/ellauri314.html on line 121: teemoihin kuuluu lääkkeiden ja alkoholin sekakäyttö ja sen vaikutus muuhun perheeseen. Äiti Mary on riippuvainen morfiinista ja kaikki perheen kolme miestä alkoholista. Näytelmässä he vuoroin salailevat asiaa, syyttelevät toisiaan, vastustavat syytöksiä, katuvat ja kieltävät koko asian omalta kohdaltaan. Perheen isä on uransa parhaat päivät nähnyt suosikkinäyttelijä, joka käyttää rahansa huonoihin kiinteistökauppoihin sen sijaan, että maksaisi perheensä jäsenten tarvitsemia hoitoja. Äidin mieli on järkkynyt lapsen menettämisen takia. Kyyninen vanhempi poika Jamie on vastahakoisesti seurannut isäänsä teatterialalle. Nuorempi poika, 23-vuotias Edmund on ollut merillä ja palannut sieltä sairaana, syyksi epäillään tuberkuloosia. Hän on äidin lemmikki, vaikka juuri hänen syntymänsä yhteydessä huonolta lääkäriltä saatu morfiiniresepti on johtanut äidin lääkekierteeseen. Äiti takertuu menneeseen, kaivaa esiin häämekkonsa. Edmund saa kuulla, että hänet lähetettäisiin parantolaan.
xxx/ellauri314.html on line 123: Siinäpä se oli. Näytelmän tapahtumapaikka on kirjailijan perheen kesäasuntoa Monte Cristo Cottagea
xxx/ellauri314.html on line 129: Näytelmästä ohjasi Sidney Lumet vuonna 1962 samannimisen elokuvan, jonka osia näyttelivät Katharine Hepburn (Mary), Ralph Richardson (James), Jason Robards (Jamie), Dean Stockwell (Edmund) ja Jeanne Barr (Cathleen). Robards, Stockwell ja Hepburn palkittiin rooleistaan Cannesin elokuvajuhlilla, ja Hepburn sai myös parhaan naisnäyttelijän Oscar-ehdokkuuden.
xxx/ellauri319.html on line 704: KATKELMA neljännen luokan kirjoittamasta, ohjaamasta ja toteuttamasta joulunäytelmästä: Näytelmä alkaa. Maria ja Joosef seisovat majatalon ovella ja pyytävät huonetta josta on näköala Beetlehemiin. Majatalon isäntä: "Ettekö näe, että ovella lukee "Täynnä"." Joosef: "Näemme, mutta ettekö te näe että vaimoni voi saada lapsen minä hetkenä hyvänsä?" Majatalon isäntä: "Sehän ei ole minun syytäni." Joosef: "No ei se ole minunkaan."
xxx/ellauri376.html on line 402: Hänen (sienensyöjän) maineensa perustuu yhteen teokseen - Gore ot uma (1822–24); Wit Works Woe, 1933), satiirinen näytelmä eripituisilla riimeillä jambisilla riveillä. Näytelmän tuotanto kiellettiin ja siitä julkaistiin vain fragmentteja Gribojedovin elinaikana. Venäläisille siitä on tullut heidän tärkein näytelmänsä, lukuun ottamatta mahdollisesti Gogolin Revizoria. Tyyli on tiiviyden, puhekielen ja nokkeluuden mestariteos, joten monet Gribojedovin onelinereistä ovat tulleet sananlaskuiksi. Sama pätee moniin hahmoihin: Chatskiin, sankariin, ja varsinkin niihin, joiden kautta Griboedov satiirisoi lahjonnan, paikanhaun ja mahtipontisuuden vanhanaikaista Venäjää. Yhdessä Pushkinin sankarin Jevgeni Oneginin kanssa Chatski on ensimmäinen esimerkki venäläisen kirjallisuuden "turhasta miehestä", tyypistä, josta ryssät ovat puhuneet paljon myöhemmin.
38