ellauri042.html on line 730: There is no doubt that Dostoevsky´s writing witnesses a large awareness of and sometimes even obsession with religious, philosophical and emotional questions as well as question of guilt. Myshkin from the novel “The Idiot” shared many character traits with his creator, such as russophilia, hyperreligiosity with profound belief in the Russian-orthodox church, melancholy, auras of happiness, generalized seizures. Furthermore, Dostoevsky wrote in large letters, and his style was sometimes compulsive and abrupt.
ellauri110.html on line 1104: Dosto oli patakonservatiivi xenofobi slavofiili. Epileptinen misogyyni. Hymistelijöiden kuningas. Sen suhtautuminen mamuvankikavereihin oli törkeä. Mixkähän mä en pidä siitä (enää). Idiootti teki muhun teini-ikäisenä vahvan säväyxen. Tuhannen samanlaisen ernun lailla tunsin olevani ruhtinas Myshkin valepuvussa. Toinen samantyyppinen napaantuijottavien nuorten kirjailija oli Herman Hesse. Näissä porukoissa on jotain hyvin keskiluokkaista. Ylemmän keskiluokan aatteluus velvoittaa.
xxx/ellauri139.html on line 199: Ippolit is a 17-year-old boy who is dying of tuberculosis. An ardent nihilist, he yearns to be taken seriously and attempts to dramatically leave the world. He delivers rambling, self-absorbed, nihilistic speech entitled “A Necessary Explanation” to Myshkin, Nastasya, and Rogozhin, and many others at a party at Lebedev’s dacha. After this, he attempts to commit suicide by shooting himself with the gun he’s had since he was a child. This entire plan backfires, as everyone grows bored with his speech, and when it comes time to kill himself he fails to do so because there is no cap in the gun. After this incident, Ippolit’s illness shows progress and he eventually dies.
xxx/ellauri139.html on line 205: As the beginning of the conclusion shows, the end to the novel can hardly be considered a happy one. In most cases, whatever positive transformations the characters underwent through their friendship with Myshkin unravel, either because they were unable to sustain the wisdom they learned from him or because they were so traumatized by the cruel absurdity of their life that they are reduced to a state of helplessness.
xxx/ellauri139.html on line 216: (2) He is struck by how perceptive and on the ball the ball-less Myshkin is about a lot of things.
xxx/ellauri139.html on line 222: (4) Ippolit tries to figure out the point of living for two weeks. On the one hand, why not just die now and get it over with? But on the other hand, he feels like it's actually only now that he has a death sentence of sorts that he has really started to live. (Which, okay, guys, remember the story Myshkin told about the condensed man and how full of life his last few hours must be? There is definitely more to the idea that the person who knows he is about to die lives a very full life at the end—as Dostoevsky himself experience at his staged execution.)
xxx/ellauri139.html on line 230: Jo Dostojevskin varhaisimmissa luonnoksissa ja sunnitelmissa esiintyy "idiootiksi" nimitetty sankari. Tämän kuva kuitenkin selvästi eroaa siitä ruhtinas Myshkinin kuvasta, joka on "meille" tuttu teoksen lopullisesta versiosta. Alkuperäisessä laitoksessa "idiootti" on loukattu olento, ylpeä ja kostonhimoinen, yhtälailla hillitön hyvässä ja pahassa, kykenevä mitä hillittömimpiin temppuihin lahjakkaan, mutta villin ja hillittömän luonteensa mukaisesti. "Vihonviimeinen esimerkki ylpeydestä ja egoismista", "tekee roistomaisia temppuja pahuuttaan ja ajattelee, että niin pitääkin", "Ylpeydestä etsii ulospääsyä ja pelastusta"; "Rajaton ylpeys ja rajaton viha" - sellaisia luonnehdintoja sisältyy romaanin "Idiootti" ensimmäisen laitoksen muistiinpanoihin ja suunnitelmiin. "Romaanin perusajatus: niin paljon voimaa, niin paljon pelkoa oman ajan sukupolvea kohtaan - eikä uskoa mihinkään. Rajatonta idealismia ja rajatonta sensualismia", lukee Dostojevskin muistiinpanoissa, kun hän luonnehtii sankarinsa tragediaa, kuten se näyttäytyy kirjailijalle alun perin. Vasta ensimmäisen laitoksen työstämisen seuraavassa vaihessa Dostojevski keksi toisen "idiootin" kuvan, josta voidaan jo tunnistaa tulevan Myshkinin piirteitä. Tässä vaiheessa ilmestyy sankarille myös muita piirteitä; "outo", "hiljainen", "hiirulainen", "hän alkaa joskus äkkiä lukea kaikille tulevan siunauksellisen olotilan piirteitä". Pannaan merkille "hänen ("idiootin") luonteensa ja suhteensa lapsiin", "hyvin heikko terveys", muiden henkilöiden ihmettely "hänen yksinkertaisuutensa ja nöyryytensä".
xxx/ellauri139.html on line 240: Työstäessään Myshkinin kuvaa Dostojevski irroittautui venäläisestä reformistisesta toiminnasta myönteisen sankarin kirjallista kuvaa muodostaessaan, tehtävä, jonka ratkaisemiseen vallankumouksellisten demokraattien rinnalla kaikki parhaat venäläiset 19. vuosisadan jälkipuoliskon kirjailijat osallistuivat, erityisesti L.N. Tolstoi ja N.G. Leskov.
xxx/ellauri139.html on line 250: Eräitä Myshkinin kuvaan liittyviä romaanin episodeja luodessaan kirjailija on käyttänyt oman elämänkertansa piirteitä. Myshkinille kuten muutamille muillekin kirjojensa sankareille kirjailija antoi sen vaikean hermosairauden, epilepsian, josta hän itsekin kärsi; Myshkinin tila ennen epileptista kohtausta vastaa sitä, mitä hän oman kertomansa mukaan koki sairauskohtauksen lähestyessä.
xxx/ellauri139.html on line 252: Dostojevskajan (puolison) ilmoituksen mukaan myös rakkaudessa lapsiin on omaelämänkerrallinen luonne. Myshkinin muistelu koskien sitä kuinka hän Sveitsissä tapasi lauman koulusta juosten palaavia lapsia, kuuluu kirjailijan muistoihin Dresdenistä. Rusakko ja Nabokov tulee ezimättä mieleen. Ihanteena lapsen kaatiot, "sureskeleva" talonpoikaistyttö Marie. Ruhtinas on kasvanut lasten keskellä, kanssakäymisessä luonnon kanssa, kaukana tästä säätyläisporvalillisuudesta.
xxx/ellauri139.html on line 265: Yx episodi sisältää vittuilua ajan aate-elämän konkreettisiin tapahtumiin. Toinen näistä episoodeista, "nykyajan kaikkein nuorimpien positivistien episoodi" on Burdovskin ja hänen ystäviensä ryhmän käynti tapaamassa Myshkiniä "Pavlitshevin äpäränä" . Dostojevski täyttää koko tämän episodin poleemisin heitoin 60-luvun vallankumouksellis-demokraattisen lehdistön ideoita vastaan, materialismia ja ateismia vastaan, "naisasialiikettä" vastaan, "järkevän egoismin" teoriaa vastaan jne. Mainittujen lukujen tekstiin sisältyy poleemisia heittoja Tshernyshevskin "Mitä on tehtävä?" ideaa vastaan, M. Е. Saltykov-Shtshedrinin Iskraa vastaan jne. Dostojevski pyrkii osoittamaan, että materialistiset teoriat, jotka olivat levinneet venäläisen yhteiskunnan demokraattiseen osaan, voisivat helposti olla käytettävissä rikosten puolustukseksi ja johtaisivat "ajatuksen horjahteluun" nuorison keskuudessa (tämän valheellisen idean Dostojevski pani liikkeelle vielä Rikoksessa ja rangaistuksessakin).
xxx/ellauri139.html on line 271: Jevgeni Pavlovitshin ja Myshkinin ilmaisemat ajatukset ovat Dostojevskin omaksuman kannan ilmauksia. Hän kuvailee niitä kirjeissään vuosina 1867-1868 A.N. Maikoville ja N.N. Strahoville; ne sisältävät joukon 60-luvun liberaalien ja demokraattien vastaisia syytöksiä ja vihjauksia.
xxx/ellauri139.html on line 273: Dostojevski pärmänttää, että sosialismi on roomalaiskatolisuuden kaukaisempi jälki-ilmiö, ne ovat samaa uskotonten väkivaltaa. Luokkataistelun ja vallankumouksen sijaan kirjailija asettaa Myshkinin suulla "hallitsevan luokan itsensä kehittämisen", taantumuksellisimman slavofiilisen utopian suostumuxellisesta anaaliyhdynnästä Itsevaltiaan ja kansan, sortajan sorrettujen ja välillä. Dostojevski väittää, että tähän onneen vie, ei vallankumous, ei sosialismi, vaan ortodoksisen kirkon ideaalien levittäminen.
xxx/ellauri139.html on line 275: Myshkinin puheen taantumuksellis-utopististen ilmausten järjestelmä sai jatkokehittelyn Kirjailijan päiväkirjassa ja versoili laveasti romaaneissa Riivaajat ja Karamazovin veljekset.
xxx/ellauri139.html on line 283: Kuitenkin, kuten Myshkinin hahmo todistaa, tämä kriitikko ei ymmärtänyt Dostojevskin ajatusta. Hän näki Myshkinissä apinan, jolla oli "korkeita järjen ja sydämen saavutuksia", mutta samalla kuitenkin häneltä puuttuu "arkielämän tahdikkuutta", kykyä "sopeutua apinoihin ja tilanteisiin", ja sen takia muut häntä käyttävät hyväkseen.
xxx/ellauri139.html on line 305: Eli "Tämä on nerokkaasti ajateltu asia; siinä on kuohuttavia kohtia, mutta vielä enemmän huonosti ilmaistuja ja herra tietää kuinka karkeita". Myshkin, L.N. Tolstoin arvion mukaan, on "briljantti, joka maksaa sellaiselle joka rakastaa briljantteja, useita tuhansia." (Mitähän sekin tahtoi sanoa? Ilmeisesti Lexa ei ollut valmis kaivamaan kuvetta, vaikka lompakko oli niin paxu ettei paskalle taipunut.)
xxx/ellauri139.html on line 820: Dostoon liittyvien kliseiden viidakossa alkoi kiinnostaa mixi Ippolitin välttämätön selitys (s. 597/954) entitled “A Necessary Explanation” to Myshkin, Nastasya, and Rogozhin, and many others at a party at Lebedev’s dacha. oli jenkkioppaan mielestä 'rambling, self-absorbed, nihilistic speech'.
xxx/ellauri193.html on line 390: Rogozhin oli se Idiootin "seitan is greit" tyyppi. No olihan Rogozhin selvästi vetävämpi kuin alituiseen pyörtyilevä Dos- siis Myshkin, se hiirulainen. Pintselsaba.
18