ellauri048.html on line 119: Koskenniemi oli huolestunut Valvojan menestyksestä ja kilpailutilanteesta uusien lehtien paineessa. Hän kirjoitti 18.9.1949 Uuden Suomen päätoimittaja Lauri Aholle ja valitti, ettei Valvojan nimi esiinny lehden palstoilla. "Alinomaa siteerataan Ajan Kirjaa ja Näköalaa". Vuonna 1949 aloittaneen Näköalan päätoimittaja oli Aaro Hellaakoski ja toimitussihteeri Tuomas Anhava. Vakinaisiksi avustajiksi olivat lupautuneet mm. Unto Kupiainen, Kai Laitinen, Kaarlo Marjanen, P. Mustapää, Annamari Sarajas, Aale Tynni ja Lauri Viljanen.*
ellauri055.html on line 614: Syxy painaa päälle. Vesa-Matti Loiri vahvasti eläytyen esitti Mustapään runoon sävellettyä pientä sanatonta kansanlaulua jossa oli aika paljon sanoja. Mixei Puulavedestä enää nouse muikkua pohti radion puheohjelma.
ellauri061.html on line 219: Takaisin suolakaivoxeen. Harrastelijanäyttelijöiden ammatit on salvumies, kankuri, nikkari, palkeenparsija, kattilanpaikkuri, ja räätäli. Se Quince ei olekaan kvitteni vaan kulmakivi, Quine, niinkuin Willard van Orman. Pienyrittäjiä. Vizitkin on sen mukaiset. Kankuri Pulma on aasin pääosassa koska se on kaikista rivoin ja typerin. Nää äijät on jonkun Puckin mukaan törkeitä mekaanikkoja, rude mechanicals, ja niistä on kirjoitettu sivumääriä. Mä muistan noi nimet Oberon ja Puck P. Mustapään pikkusievistä runoista. En tiennyt ketä ne olivat, enkä tiedä vieläkään, mutta eiköhän se kohta selviä.
ellauri061.html on line 748: Samaa elämäkerran torjuvaa tulkinnan tapaa Haavio opetti myös Elsa-puolisolleen, kun tämä syventyi Aale Tynnin runoon Tanssilaulu. "Ja he tanssivat vierekkäin, / koko yön he tanssivat näin." Päiväkirjassaan Elsa Enäjärvi-Haavio vetää kuitenkin mutkat suoriksi: "Se, jonka hymyä Martti kiittää runossaan Runon synty on AT." Elsan mukaan "Martti katsoo asiakseen kai jokseenkin aina kertoa, koska hän on tavannut AT:n tai puhunut hänen kanssaan puhelimessa. Ja sen mitä hän ei kerro, minä tiedän ja arvaan." Mustapää tiivistää runousoppinsa kokoelmassa Koiruoho, ruusunkukka (1947): "Minun laulussani on / vain kuva kaivattuni / ja kukka, leikki, uni. / Puck, Oberon." Mutta kansa haluaa ja saakin tietää, kuka se "kaivattu" oikein oli, Kirjallisuustieteen nykyisen teorian mukaan Martti Haavio, nimimerkki P. Mustapää ja P. Mustapään runojen roolihenkilö läkkiseppä Lindblad ovat kolme eri persoonaa, jos heitä ei dna-testi samaksi osoita. Mutta jos media olisi 1940-luvulla ollut nykyisissä voimissaan, olisi Martti Haaviosta ja Aale Tynnistä tehty kohupari.
ellauri066.html on line 47: Runokokoelma ja latinan pro olivat Keken ekan ja ainoan opiskeluvuoden saavutuxet Turussa. VA Koskenniemeen ehti sentään tutustua. Koskenniemi ehti tutustua aika moneen runoilijatyttöseen. Toimeliasta tafsausta. Koskenniemen nuiva arvostelu Keken esikoisesta aiheutti kyllä ärtymystä. Olihan Vaakulla ollut osuutta niiden julkaisemisessa. Vaakku peitti sillä jälkiään, potki päälle tarpeenteon pienen sievän santakeon. Helaakosken arvostelu Lassen kokoelmasta IL:ssä oli tyrmäävä. Teki Pojulle suorastaan raakaa vääryyttä. No raaaxihan Aaroa mainittiin. Elsa Enäjärvi (HS) jota P.Mustapää sittemmin petti rumasti, oli liian naismainen ja Rafu Koskimies (Uusi Normaali) liian setämäinen. Kaikki tässä rupeavatkin töhertämään lehtiin. Lasseakin Helaakosken arvostelu suututti. Se oli karkean tylsästi kirjoitettu. Filosofista runoutta ei ymmärretä.
ellauri066.html on line 198: Sukelsi Aleksis Kiven tuotantoon eroksen kautta, Mustapään Lindblandiin (sic) etu- ja Kailakseen takakautta? No ei vaitiskaan, Väiski oli Aaron lanko, Haavio ja Kailas sen frendejä. Yhdessä setämiehet dissas nenäkkäitä tuijunkantajia. Ne oli liian vasemmistolaisia, Kati Vala ainakin. Avioliitosta Lempi "Alinna" Aaltosen kanssa syntyi kaksi lasta, Katri ja Eero Antti (1929–2019), josta tuli hermo- ja mielitauteihin erikoistunut lääkäri. No wonder.
ellauri147.html on line 41: Pirkko Hiekkalan mielirunoilija P. Mustapää eli Martti Haapio on ollut tikun nenässä myös albumissa 61. Paizi että se on musta P-pää ja ärsyttävä pataoikeistolainen kuikelo, se on myös mun aatteellinen vastustaja monessakin suhteessa. Haapio kielsi lukemasta runoja elämän kautta. Hahaa, heti kun se kuukahti, sen nuorempi vaimo Ale Tyynni-Haapio alkoi kapinoida ja tulkizi sen runoja sen elämän kautta teoxessa Olen typerä kana.
ellauri147.html on line 61: Martti Henrikki Haavio (kirjailijanimi P. Kaaviopää; 22. tammikuuta 1899 Temmes – 4. helmikuuta 1973 Helsinki) oli suomalainen kansanrunouden ja mytomanian tutkija, runoilija ja akateemikko. Runonsa hän julkaisi nimellä P. Mustapää, jonka hän keksi Tallinnan vanhankaupungin Mustapäiden talon nimen perusteella. Ei siis tullutkaan sen nenäfinnistä. Tai niin se väittää.
ellauri147.html on line 67: Martti Haapio vietti osan lapsuudestaan Nokian Tottijärvellä, jossa järjestetään nykyään vuosittain P. Mustapää -päiviä. Tapahtumassa myönnetään myös P. Mustapää -palkinto ansioituneelle runoilijalle hänen elämäntyöstään.
ellauri147.html on line 69: Palkinto myönnetään runoilijalle ansioituneesta elämäntyöstä ja valinnassa kiinnitetään huomiota runouteen, jonka arvoa toivotaan ajan parantavan. Palkintorahan suuruus on 6 000 euroa ja se jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 2004. Palkinnon takana ovat muun muassa Nokian kaupunki, Nokian panimo ja nokialainen kulttuuriyhdistys ”Nokialla kulttuuria kaikille”. Ensimmäisen P. Mustapää -palkinnon voitti Mirkka Rekola. Loput voittajat näkyy seuraavissa kuvissa.
ellauri147.html on line 90: Ale Tyynni married the historian Kauko Pirinen in 1940. They had three children. Meanwhile her literary work brought her into contact with Martti Haavio, better known as the poet P. Mustapää. A deep affection sprang up between them, although both were already married.
ellauri147.html on line 96: The union of these two lyrical writers is generally seen as a happy and creative time. The partners inspired each other as a couple and as writers. Martti Haavio died in 1973 following a heart attack, and Ale Tyynni-Haavio completed her husband’s unfinished memoirs and it was published as Olen typerä kana: Martti Haavio - P. Mustapää 20-luvun maisemassa (‘I am still distant: Martti Haavio – P. Mustapää in the 1920s countryside’, 1978).
ellauri238.html on line 771: Herpertin pelihahmo tais olla tämmönen Mr. Cogito. Ärsyttää runoilijat joilla on kliseisiä alter egoja, esim. P. Mustapää. P. Mustapää oli 1 nilkin 375 humanistista. P. Mustapään runoissa kerrotaan olleen syvää tunnelatausta. Niissä yhdistyivät huumori ja hurmio, mikä oli uutta tuona aikana. Me marssimme Aunuxen teitä. Ei sunkaan Herpertti lie kaupannut Cogiton hatun alla jotain pirun katolista dualismia?
ellauri240.html on line 546: Kommentti: Sota tuli kotikadulle Pietarissa – ja Coca-Colankin korvaa jo venäläinen Mustapääkerttu-kola! Voi ihmisparkoja, Mustapääkerttu-kola on vielä paljon pahempaa kuin Cola Zero!
ellauri240.html on line 548: Ihailijakuvia Venäjän sankareista, liikekannallepanoa pelkääviä nuoria tarjoilijamiehiä ja Coca-Colan korvaajaksi kehitetty aitovenäläinen Mustapääkerttu-kolajuoma. Näin Ukrainan sota näkyy IS:n Venäjä-toimittajan Arja Paanasen kotikadulla Pietarissa.
xxx/ellauri057.html on line 1391: Martti Henrikki Haavio (kirjailijanimi P. Mustapää; 22. tammikuuta 1899 Temmes – 4. helmikuuta 1973 Helsinki) oli suomalainen kansanluonteen ja mytomanian tutkija, runoilija ja akateemikko kuten Hannu Mäkelä. Runonsa hän julkaisi nimellä P. Mustapää, jonka hän keksi teininä puristellessaan finnejä. Haaviot oli sillinpäitä ennenkuin niistä tuli haavioita, mutta nähtävästi jonkun toisen sillin. Taloja naivia talonpoikia Mynämäeltä. Sukunimi vaihtelee kuin elinkautisvangeilla.
xxx/ellauri234.html on line 233: Tää oli P. Mustapäätä, no less. Ja tässä lisää samalta kirjalliselta fasistilta:
xxx/ellauri234.html on line 272: toivoo P. Mustapää 1930
xxx/ellauri234.html on line 319: Entä uhrit! Edellinen sota vei tuhansittain miehiä viimeiselle taipalelle ja raatteen tielle. Se on sodan laki. Niin tulee käymään nytkin. Ei ole tietoa, kuka kaatuu, kuinka moni "saa" antaa henkensä tämän ihanan maan vapauden puolesta. Sitä ei kukaan kysykään. Ei ole oikeutta elää vain itselleen toisen armoille antautuen. Ei tää ole mitään sosialismia vaan oikeaa seppoilua! Eikä orjan elämä ole elämää, ja ryssän ruoskaa ei suomalainen suutele, eikä ota poskeen ryssän moloa, saati hääräilee sen takapihalla. (Credits: P. Mustapää.) Vapauden puolesta kannattaa taistella, ja sen turvaamiseksi on ihan ihanaa kuolla. Isänmaa on ylinnä kaiken, sillä on oikeus vaatia uhreja, ja jokaisen velvollisuus on empimättä täyttää sen vaatimukset. Ja tässä sodassa on isänmaan vapauden turvaamisen rinnalla heimoveljien pelastaminen kuolemasta toisena innoittavana päämääränä. Suurten päämäärien vuoksi on hyvä lähteä, hyvät herrat, tulkoon eteen mitä tahansa. Me olemme valmiit taisteluun ja uhreihin. Suokoon Herra (se hieman alempana istuva kuin isänmaa, isänmaa on ylinnä), että meidän tiemme ei olisi kärsimysten tietä ja että meidän pieneltä kansaltamme ei vaadittaisi kovin suuria uhreja. Mutta oli miten oli, joka tapauksessa meidän tiemme on suora ja selvä, uhreja tai ei uhreja. Parempi silti pysytellä takana, kranaattien kantomatkan ulkopuolella. Näissä mietteissä majuri istui ajatellen nyt eteen tulevaa suurta tehtävää.
xxx/ellauri255.html on line 529: Elias Lönnrotin isä oli nimeltään Mustapää-Matti. Siitä se saatanan Haavio sen nimimerkin otti. Villon oli Espanjan hovin lautastennuolija, Jomppa oli Penan perseennuolija, vaikka kieltää sen. Joku raja täytyy olla vaikka epäselväkin, sanoo liimapaperista kärpänen. Pena puhuu Penasta, suurmiehestä, nerosta, jumalasta. Jomppa laittaa Penaa kelvottomaxi prosaistixi. Pena pahastuu ja heittää Jompan koiran jorpakkoon. Saatanan ketunsyötti, sietäisi lentää perästä. Vaan eipä Jomppa hirviä, vaikka on leveä kuin ladonovi ja Pena pelkkä poijupää.
xxx/ellauri293.html on line 359: Patun sokaisu oli vain väliaikainen hypnoottinen ele. Baarijeesus maxoi potut pottuina myöhemmin lynkkaamalla Barnaclen. Pahin synti sittenkin kyrposlaisilla oli ja on pyydystää ja ahmia muuttolintuja kuten P. Mustapää-kerttuja.
21