ellauri001.html on line 558: Muistan miettineeni mikä lenkku,

ellauri002.html on line 1493: Ylpistyneenä Juhona lähdin Jönsy-veljen häihin Ilomantsiin. Jöns nai lapsuudenystävän ja leikkitoverin Merikatu viidestä, jonka kanssa pelattiin rantaradan vieressä neljää maalia. (Mä en pelannut, en osannut. Muistan ratapölkyn keroseenin hajun. Litistelin junan alle viiden pennin rahoja.) Sen isä, juoppo armeijan lääkäri, ei hyväksynyt Jönsiä (Jöns ei mennyt armeijaan). Naimisiin menivät ne kuitenkin, äiti ei vastustanut, ja Jöpi oli tytön vanha unelma. Se (tyttö) oli muuten samalla luokalla kun dona Carita, luokan priimus, soitti nokkahuilua ja viulua, hyvä kaikessa. (Myös neljässä maalissa.) Tästä tuli liittoon pitkän päälle harmia. Meikäläiset ei tykkää olla kakkoskuskeja. (A propos, täällä kotona kuskeja on kaksi: minä poljen, sinä ohjaat, niinkuin matka tanssi käy.)
ellauri002.html on line 1702: Ekassa tuotantokaudessa lupasin kertoa myös Sysmästä. Suopelto Sysmiössä oli vanhempien uusi kesäpaikka. Lapset alko kasvaa isoiks, Sommarhemin plottu umpeen, ja ne halus paremmat maisemat ja uimapaikat. Calle löysi Sysmästä vanhan osuuskaupan (sellainen oli muotia), entisen kievarin, jonka vieressä oli höyrylaivalaituri. Se remontoitiin perusteellisesti. Iso talo, pieni tontti, Päijänteen hulppeet maisemat. Meille lapsille se ei enää ollut mikään paikka, ei jäänyt kummempia muistoja. Vietin siellä ylioppilaskesää kuvista päätellen enimmäkseen yöpuvussa. Muistan että piirsin antiikin Kreikan karttoja.
ellauri002.html on line 1906: Kesä- ja joululomat vietin Suomessa dona Caritan kanssa. Muistan joululoman, jolla kelloja ei siirretty, elettiin koko loma Bostonin ajassa. Samahan se oli, kun oltiin enin aika vuoteessa.
ellauri004.html on line 124: Muistan sanoneeni joskus nuorempana

ellauri014.html on line 1289: Köxät lainaa julkisesta kirjastosta Lady Chatterleyn epsanjaxi v 1930. Tushkinpa. Kirja oli kielletty vielä 60-luvulla. Löysin sen teinipoikana vanhempien kirjahyllystä piilotettuna hyllyn taakse. Muistan että talonmiehen fallos oli pikkuinen ja ruttuinen ruiskahduxen jälkeen. Veripenis, sanoisi Herr Kuckelmann.
ellauri015.html on line 36: Mutta kauneuden taju on ihmisessä valmiina. Sitä ei tarvitse paljon sytytellä. Muistan koululaiseni matkanneeni linja-autossa kotiin keväällä, kun takanani muuan isäntä sanoi toiselle isännälle vasemalla olevaa lampea tarkoittaen: Katohan, miten kaunista! Ja minäkin katsoin ja näin saman. Oli kaunista. (Aarne Kinnunen: Estetiikka)
ellauri020.html on line 389: Akun politiikka on tavanomaista jenkkiulostetta. Free enterprise seppoilua: köyhyys on oma häpeä, kärsikööt tyhmät ja laiskat ansionsa mukaan. Heikot sortuu elon tiellä, jätkä senkun porskuttaa. Sellaista sosiaalidarwinismia edusti sen ikätoveri Fred Karlssonkin, kunnes sai tyttärexi geneettisen epäluoman, kääpiön. Siihen loppui sen uhoilu. Muistan kuinka se nieleskeli, kun se kertoi takaiskusta tutkimusyxikössä, lupasi tuoda vammasen lapsen usein työpaikalle. Ei muuten tuonut, ei kertaakaan. Toinen särö sen julmaan maailmankuvaan tuli kun se putosi kuistin katolta ja siitä tuli klenkka loppuiäxi. Entisestä Åbo IFK:n kiekkoatleetista tuli nilkku nilkki. LOL. Katkeruuttaanko vaiko vaan laskelmoivana kylmiönä koitti sitten potkia mut ja Kimmon virasta. Sekin failasi. Nyt se on kuulemma palannut Turkuun ja hautautunut mökille Nauvon saarelle. Terve menoa.
ellauri023.html on line 441: tullut enää lisää samassa tahdissa. Muistan minäkin Kauko-Paavon kahnustamassa

ellauri024.html on line 590: Lukaisin esseen Lakrizipenis ja omenansyönnin ammattilaiset. Se on mestariluokan vittuilua, aivan erinomainen lyttäys sievistelevälle omenaposkelle. Muistan izekin ajatelleeni aikoinaan, että Punaposken ns. kulttuuriesseet oli kuin F.E.Sillanpään radiopakinoita tarhaikäisille. Parhaita paloja Makelta on siteerattu erixeen alempana. Se että Make sai Archien niin pitkävihaisesti hapantelemaan, osoittaa paremmin kuin sen tuhat sanaa, että pilkka naurattaa vaan jos se sattuu jonkun muun tiimin nilkkaan kuin oman. Siinä ei nähtävästi tyylipisteet paljon auta. Avointa nälvintää ja luonteenomaista salavittuilua Makelle, Archie käy kuumana.
ellauri028.html on line 843: Me ostettiin 2007 jenkeissä käydessä aito vaahtomuovinen söpö GW Bush-stressinukke muovisessa verkkokassissa, jota saattoi puristella lyttyyn ja mätkiä päähän nyrkillä. Bad bush, hyi helvetti. Älä muistele. Me tultiin kaikki kipeixi Matin ja Jillin vetoisessa veden vaivaamassa kellarissa, kukin vuorollaan. Mikään ei ollut juuri muuttunut 70-luvun ajoista. Muistan taas kerran ajatelleeni: mitäs läxit. No menihän se ohi sittemmin.
ellauri031.html on line 125: Mä keräsin siellä ollessani 1979-80 Drakan slangisanaston, jonka lainasin Fred Karlssonille päivitettäväxi. Taaxepäin siis, se oli sisäänottoerää 64-5. Tietysti tykistössä, mä jouduin mosatrampparix. En päässyt teit isäin astumaan, vaikka anoin. No sithä musta tulikin latva-B, pääsin kryckaxi. Första jägarkompaniet, typerä laulu. Muistan kuinka noloa oli kun sitä veisattiin.
ellauri033.html on line 601: Jotain tuttua on garun touhuissa. Muistan että mäkin harjoitin tollasta demi-suggestiota nuorena, lämmittelin pokia ja jäähyttelin toisia, kunnes niitä saattoi yhdellä kertaa kypsyä panovalmiixi useita. Tuli ihan kiire vällykäärmeelle. Mulle se tekniikka ei tullut Sixtltä, vaan se oli Pipalta opittua, selektiivistä lämpöä ja kylmyyttä. Hyvin pelitti. Garusta on kiva ajatus, vaik se halvexiikin 1789 vallankumousta, ajatella bylsivänsä maajussin viekkaana jälkikasvuna linnanherran suvun viatonta tyttöä. Kuin kuraverinen Kusti bylsimässä rotukoiria.
ellauri042.html on line 41: Muistan muita päiviäni,
ellauri045.html on line 339: "Muistan että minulla oli silloin ollut koko ajan jatkuva päänsärky ja paha mieli ja olin sinnitellyt päivien läpi yxi kerrallaan, izestäni ja elämästäni lainkaan piittaamatta." Mit vit, eihän tää jäbä mistään muusta piittaakaan kuin izestään. Iso tyhjä paperi jonka keskelle kirjoitettu vaan Minä.
ellauri048.html on line 253: Lapsena rakastin Pupu Tupuna ja Miina ja Manu -sarjoja. Otso-herra oli myös kova nimi. Ehkä rakkain lastenkirjallisuuden klassikko oli kuitenkin Oiva Paloheimon Tirlittan, jota minulle luettiin ensin ääneen ja jota luin vanhemmalla iällä itse. Tirlittanin tarinassa oli jotain maagista ja jopa pelottavaa. Romaanissa Tirlittanin koti hajoaa salamaniskussa niin, että vanhemmat ja sisarukset lentävät kaikki eri ilmansuuntiin ja Tirlittan jää yksin selviämään maailmassa pyjama päällään. Hän lähtee kulkemaan okariina kädessään ja etsii vanhempiaan. Muistan, että lapsena ei ymmärtänyt monia kirjan asioita - esimerkiksi erään tädin sairastama luuvalo kuulosti nimen perusteella kummalliselta sairaudelta.
ellauri049.html on line 263: »Muistan kyllä että Saksassa melkein jokainen juttelee politiikka bierlasiensa ääressä, mutta että Sinä olet haksahtanut!» (Hiisku s. 153). Tää on Aune Hiisku. Hiiskuista on ollut puhetta paasauxissa Vexi Anterosta.
ellauri049.html on line 571: Je me souviens Muistan menneen, muistelen
ellauri051.html on line 1571: 966 I remember now, 966 Muistan nyt,
ellauri053.html on line 1148: Täähän menis vaikka Maaritin lyricsinä jos tähän olis Samilta joku hyvä musiikki. Muistan jäätelökesää, päivät lyhenee jouluun...
ellauri061.html on line 994:

Eunukki: Muistan, muistan ton ikivanhan jutun, mutta en tajua miten se tuohon uneen liittyisi.
ellauri061.html on line 1381: Seitsemän vuotta twitterissä ja yli 7000 seuraajaa. Muistan, kun iloitsin 90 seuraajasta. Kun tviitit ovat elämästä, ne ovat parasta.
ellauri062.html on line 540: Guasimodo ja Montale oli hermeetikkoja, eli peukuttivat hermetismiä. Hermetismi tarkoitti alunperin Hermes Trismegistoxen oppeja, jotka Timon Airaxinen mainizi muistaaxeni Vanhuudesta-kirjassa, jonkinlaista kabbalaa. Hermes Trismegistos kexi säilykkeen. Muistan kun mehuja ja hilloja rexattiin mehumaijalla, suljettiin purkit hermeettisesti sellasella rautapannalla ja pantiin atamonia. Meillä on mehumaija Rauhixen vintissä. Rexauspurkkeja taitaa olla kellarissa.
ellauri065.html on line 159: Puolan heti toisen jälkeen olivat hyvin Laajoissa Oder-Neisse-linja tuli Puolan länsirajan ja Curzonin linja itärajan. Vuonna 1945 natsi-Saksan tappion jälkeen Puolan rajat piirrettiin uudelleen niiden päätösten mukaisesti, jotka liittolaiset tekivät ensin Teheranin konferenssissa 1943, jossa Neuvostoliitto vaati Ison-Britannian ulkoministeri Lord Curzonin vuonna 1920 ehdottaman linjan tunnustamista. Joseph Stalin toisti saman Neuvostoliiton kannan uudelleen Jaltan konferenssissa Rooseveltin ja Churchillin kanssa helmikuussa 1945, mutta paljon voimakkaammin Saksan uhkaavan tappion edessä. Uudet rajat ratifioitiin Potsdamin konferenssissa elokuussa 1945 täsmälleen kuten koko Itä- ja Keski-Eurooppaa jo hallitseva Stalin ehdotti. Harry Truman muisti: Muistan Potsdamissa, että pääsimme keskustelemaan asiasta Itä-Puolassa, ja Ison-Britannian pääministeri huomautti, että paavi ei olisi tyytyväinen Puolan katolisen lopun järjestelyyn. Ja Venäjän pääministeri Generalissimo nojasi pöydälle ja veti viiksensä tuolla tavalla, katsoi herra Churchillille ja sanoi: Herra Churchill, herra pääministeri, kuinka monta jakoa [diviziony] sanoitte paavilla olevan? Puolan aluemuutokset heti toisen maailmansodan jälkeen -
ellauri066.html on line 38: Vallankumousta ei tullut, mutta yhteiskunta ja yliopisto kyllä muuttuivat. Moni aktivisteista ja radikaaleista on edennyt tieteenalansa huipulle kansainvälisiin tehtäviin, professoreiksi, kansanedustajiksi ja jopa yritysmaailman johtopaikoille. Minusta tuli vain tällänen olkihattuinen kääntäjä. Tutkintojärjestelmä uudistui. Muistan itsekin olleeni mukana filosofisten ja yhteiskuntatieteellisten tutkintojen uudistamistoimikunnan (FYTT) jossakin alajaoksessa pohtimassa taideaineiden tutkintorakennetta. Opintotukeen vaadittiin ja lopulta myös saatiin muutoksia (yhdessä vaiheessa vaadittiin tuhannen markan opintorahaa kaikille, ja sisäpiirin iskulause kuului: ”tonni käteen – känni toteen”). Laitoshallintoonkin saatiin opiskelijaedustus, monen myllerryksen ja takapakin saattelemana tosin. Yliopistohistorian alaviitteeksi jäänee se, kun Helsingin yliopiston päärakennuksen suuri juhlasali täysin organisoidusti ja ilmeisesti ensimmäistä kertaa laitoksen historiassa vallattiin 4. marraskuuta 1976 ja siellä pidettiin puheita läpi yön. Yliopiston johto teki viisaan valinnan eikä kutsunut poliisia tyhjentämään rakennusta, eivätkä valtaajatkaan asettuneet haittamaan yliopiston normaaleja toimintoja – vahtimestariparkojen työvuoroja tietysti lukuun ottamatta.
ellauri067.html on line 59: Samaa tuoteryhmää edustaa myös Sara Medbergin Kultaportin kaunottaret, paizi Saralla on sentään vähän naisasiaa ja huumoria mukana. Tyttö sopassa. Muistan lukeneeni poikasena ällön nuortenkirjan Meranon (eiku Muranon, Merano oli leffateatteri Viiskulmassa) lasitehtaan päähän potkituista lasipojista, joista yhdelle lopussa kuitenkin kai kävi jotakuinkin hyvin. En muista nimeä. Saattaisit pitää myös äänikirjasta Katja Lahti Lasitehdas, tuotekuvaus:
ellauri072.html on line 348: Muistan vaan etten tykännyt. Jotain huuhaa jeesustelua kai sekin oli Hessen tuntien. Wikipediasta luin että Siddarthan heilan nimi oli Kamala. Olikohan se ize sitten Bideen oloinen. Tuskinpa.
ellauri073.html on line 38: Vesa-Matti Sairanen: Hei, Kauko. Näin sinut Kyyjärven Shellillä syyskeväällä 79. Muistan, jäit mieleen kun nojasit pajatsoon ja söit munkin. Niin karski nuori mies, muistelen. Oot sitten sinäkin ruvennu meikkaamaan. Ei muistella hyvällä. Hyi! T: nurkkapöydän kiharahiuksine…
ellauri082.html on line 328: Me ostettiin mustaa afgaa ja punaista libaa perunatorilta. Muistan että menin sinne kerran ostamaan, mutta en muista uskalsinko pyytää oikeesti. Jönsyltä sitä sai ja kavereilta. Jotkut teki hashishbrownieita, kai mä niitäkin söin MIT:n aikoina. Viimexi taisin maistaa maria Floridassa Mike Handin piipusta. Ei siitä koskaan mitään riippuvuutta tullut, eikä tupakastakaan.
ellauri089.html on line 174: Joopa joo olihan se hienoa, vaikkei siitä seurannutkaan sitten paljon paskaakaan. Muistan että oli Münchenin rautatieasemalla lähdössä junalla kohti Ateenaa. Kuulähetys tuli rautatieaseman rakeisista mustavalkotelevisioista katonrajassa. Ei kyllä Walter Cronkite vaaan joku saxalainen uutislähetys. Me pojat oltiin aika uupuneita ja levättiin tovi aseman ulkopuolella olleella Liegewiesellä. Me oltiin 16-vuotiaita, suunnilleen All-American Boy Cliffordin ikäisiä. Hyvä Kip! Hyvä Oliver!
ellauri097.html on line 677: Yliopiston uuden puolen graffitien kirjavoimien vessojen vierellä on ilmoitustauluja johon ennen tuli tiedekuntatenttien tuloxet. Siinä vieressä oli usein Kake Niemisen samizdat-julkaisuja koskien eetteripyörteitä. Muistan säälineeni niiden kirjoittajaa, vaikka en ollut sitä nähnytkään. Nyt mä nään että sen parta oli aika kadehdittava. Tukasta en sano mitään. Se oli Jaakko Hintikan ikätoveri. Jaakko eli 5v vanhemmaxi. Kuuluisia suomalaisia.
ellauri115.html on line 50: Jönsyltä pääsi hukkumaan sen Sälinkään kirjaston lainahyllystä lainaamat JJ Rousseaun postuumixi jääneet unelmat (Yxinäisen kävelijän haaveilut). Korvattuaan kirjastolle vahingon se löysi sen. Nyze on kirjaston kirjan onnellinen omistaja. Mäkin lainasin kirjan kirjastosta ihan uteliaisuutta. Muistankohan palauttaa.
ellauri118.html on line 37:

Päivät lyhenee jouluun. Muistan jäätelökesää kuin Wagner sika.

ellauri133.html on line 774: ”Muistan tarkasti hetken, jolloin huolestuin Laurista ensimmäisen kerran. Kesällä 2021 olimme lähdössä koiran kanssa Sysmästä takaisin kaupunkiin, kun Lauri kysyi yhtäkkiä, että mihin me ollaan menossa. Tuntui siltä, kuin kärpäsen siipi olisi hipaissut. Sinä hetkenä muistisairaus lensi elämäämme.
ellauri135.html on line 595: Я помню чудное мгновенье: Muistan suuren hetken:
ellauri152.html on line 478: Nyt ritti! Älä puhu noista pakanoista samaan hengenvetoon kuin meidän pyhimyksistämme. Buddha oli kotoisin Kiinasta... Muistan sen Maailman poluista. Siellähän poltetaan leskiä ja tapetaan iäkkäät vanhemmat ja kaikki muut vain juhlivat."
ellauri160.html on line 668: – Mun isä on arabi, ja kulttuurierot äidin kanssa olivat valtavat. Sitten se lopulta päättyi niin, että äitini ja isäni erosivat niin huonoissa väleissä, etten ole ollut oikeastaan missään tekemisissä isäni kanssa. En ole nähnyt isääni sen jälkeen, kun olin 12. Muistan, että aina lapsena mulla oli sellainen ajatus, että en ikinä halua tuollaista miestä. Sixi valizinkin Nikon sekä Stefun.
ellauri163.html on line 57: Mitä kaikkea tuhrin tähän tilikirjaan jonka olin ostanut vanhojen tavaroiden kaupustelijan kärryiltä? Käyttäytymisohjeita, novellien, romaanien, näytelmien aiheita, ruumiillisen ja henkisen hygienian sääntöja jotka olin oppinut samaiselta Payot'lta; kaikenlaisia ajatelmia jotka saattoivat olla joko omiani tai jäänteitä lukemastani ja unohtamastani; eikä vähempää kuin uusi versioni kymmenexi käskyxi joita en saanut valmiiksi koska niistä puuttui juoni. Muistan tänäkin päivänä jotain näistä kymmenestä käskystä (joita kertyi minun käsissäni 12):
ellauri172.html on line 736: Son nom ? Je me souviens qu'il est doux et sonore Sen nimi? Muistan että se on söpö sekä sointuva,
ellauri172.html on line 996: Nää on tälläsiä poikakoululaisten skizoja. Muistan kuinka kerran teininä pimeänä marraskuun iltana eetuilemassa Merikadulla jossain Pikkupuiston kohdalla tajusin valaistuxenomaisesti, että tytötkin on vain apinoita, ihan niinkuin me! Sen koommin en enää langennut tähän huismannilaiseen kusetuxeen.
ellauri188.html on line 466: Muistan että olin järkyttynyt pienenä siitä kohdasta missä kuriiria sokaistaan hehkuvalla miekalla mutta onnexi sitä itkettää ajatellessaan ettei näkis enää koskaan sievää heilaansa, niin että silmät täyttyvät suojaavista kyynelistä, ja näkö säilyikin 20/20 kunnossa.
ellauri188.html on line 475: Täytyy kuunnella ja kopioida siitä. Muistan kuinka hoilasin sitä izexeni kymmenluvun alussa Barcelonan projektin loppukokouxessa vessassa. Sekään ei ollut ihan huippuhetkiä. Isä älä laula.
ellauri204.html on line 306: Erotuxena muista etanamiehistä Mooses on kaxisarvinen. Muistan nähneeni kuvia Moosexen pazaista joissa sillä oli pukinsarvet. Renessanssiajan suurimpiin kuvanveistäjiin kuuluva Michelangelo sai vuonna 1505 Paavi Julius II:lta tilauksen Mooses-patsaasta. Michelangelo teki patsasta pitkään ja hartaasti. Lopullinen versio valmistui vuonna 1545. Ja totta mooses, Moosexella on siinä selvät pirunsarvet!
ellauri206.html on line 261: Michel molo islamofobi pääsi radioaalloille typerän Charlie Hebdo metakan aikana. Muistan kun tyypit tuli kokouxiinkin keekoillen je suis Charlie napeilla. Vapauxista turhimpia on sananvapaus. Turvat kiinni turvelot!
ellauri206.html on line 464: Mitä vähemmän puhuu, sitä fiksummalta vaikuttaa, joten jos et ole älykäs, niin suosittelen olemaan hiljaa. Miki Liukkosta kiinnostavat kaikki asiat, ja se johtaa välillä pälätysluentoihin – kertoi suorassa lähetyksessä tuoreesta kihlauksestaan. Muistan jo lapsuudesta sen, että äiti käski aina minun olla hiljaa välillä, mutta muuten se on otettu aika hyvin vastaan.
ellauri216.html on line 533: Ippolitilla puhutaan luostareista ja niiden merkityksestä. Puolustamme Dimitrin kanssa kiihkeästi luostareita ja niiden merkitystä sielunpelastuskilpajuoxussa. Opettaja ei jostakin syystä suosi luostareita. Suutahdan mielessäni, kun hän lausuu usein aikaisemminkin ihmisten suusta kuulemani lauseet: Entäs sitten, jos kaikki menisivät luostariin? Kuin kas sitten käy? Ihmissuku pääsee loppumaan! Kukaan ei pääse kulkemaan! Elukoillehan on annettu käsky lisääntyä ja täyttää maa! Vielä hän jatkaa: »Muistan pyhien elämäkerroista, taisi olla pyhittäjä Makarios Egyptiläisen elämästä, opetuksen kahdesta naisesta, jotka avioelämän ja sen vaivojen kestämisen kautta saavuttivat erakkoja korkeamman kunnian. Siinä teille erinomaisuus!
ellauri216.html on line 860: Heinäveden Papinniemi kuului Saastamoisen yhtiölle. Sattuvaa., Muistan kuinka tunkkaista oli munkkilassa pienenä, savun hajua ja pesemättömiä äijiä. Siellä ne nyt on pesineet yhtä kauan kuin Rauhixen päärakennus. Haritonin ikkunasta näkyy hautausmaalle jossa Tero kävi kykkimässä Penan haudalla.
ellauri220.html on line 413: Muistan, kun kansainvälisen oikeuden professori Jan Klabbers esiintyi Helsingin yliopiston juhlasalissa juuri sen jälkeen, kun Venäjä oli anneksoinut Krimin. Hän aloitti esityksensä sanomalla, että Venäjä on tässä rikkonut kansainvälistä oikeutta. Sitten hän jatkoi ”Mutta niin on Yhdysvallatkin useaan kertaan viimeisten 15 vuoden aikana”. Pieni ero toiminnassa kuitenkin on, kuten toinen kansainvälisen oikeuden professori Martti Koskenniemi totesi Venäjän hyökättyä Ukrainaan: ”Yhdysvalloista poiketen Venäjä ei edes yritä keksiä verukkeita hyökkäykselleen”. Hienoa.
ellauri238.html on line 685: Muistan kyllä kuinka lähtiessäni viimeisestä tutkimuspaikastani Helsingin yliopiston palveluxeen ajattelin että alamäki jatkuu yhä jyrkempänä. Ja oikeassa olin. Verstaalle en koskaan kotiutunut, hist.kielit. osaston nahistelevat pikku satraapit vaan vituttivat. Ensimmäinen asemapaikka Kouvolassa oli pahempi kuin Ovidiuxen Konstanza. Räntäisillä kotimatkoilla Kouvolasta suunnittelin ajaa mannepirssin nokan alas Kymijoen sillalta tai pahki Söderkullan kallioleikkauxiin. Mutta seurasin Daota, en ajanut, annoin asioiden mennä omalla painollaan. Wu wei, heipparallaa hei, kuppa kullinnupin vei.
ellauri247.html on line 323: <William Hogarth (10. marraskuuta 1697 Lontoo – 26. lokakuuta 1764 Lontoo) oli englantilainen taidemaalari ja graafikko, joka tunnetaan erityisesti suurta suosiota saavuttaneista kuvasarjoistaan. Hogarth oli erittäin taitava ja tarkka piirtäjä ja suosi runsaita yksityiskohtia ja groteskeja sävyjä. Hänen tyylinsä oli kova ja realistinen. Hogarth kuvasi kuparipiirrossarjoissaan aikaansa ja ihmishahmoja moralisoiden ja ivaten. Hogarth teki vuosina 1731–1732 ensimmäisen moralistisen piirrossarjansa ’Ilotytön tarina’. Hogarth oli äärimmäisen kansallismielinen eikä koskaan myöntänyt saaneensa vaikutteita ulkomaisilta taiteilijoilta vaikka oli käynyt kahdesti Pariisissa ja tuonut sieltä tuomisixi hyppykupan. Hogarth was born in London to a lower-middle-class family. Hogarth's works are mostly satirical caricatures, sometimes bawdily sexual. Kuvissa se on ilkimyxen näköinen. Sen suurin kyseenalainen ansio oli copyrightin laillistaminen. Stanley Kubrick based the cinematography of his 1975 period drama film, Barry Lyndon, on several Hogarth paintings. Muistan että se oli pitkäpiimäinen, en kyllä muista siitä muuta, koska se oli mun ja Seijan eka yhteinen elokuvaretki. Kubrick on kaiken kaikkiaan aika joutavanpäiväinen.
ellauri267.html on line 467: Muft. [ Murkulle . ] Seuraa minua kotiin, sirrah:—[ On pakolle . ] Muistan sinut vielä joskus.
ellauri274.html on line 610: 2:15:36 помню европейцы спорили с американцами как развиваться в российской экономике 2:15:36 Muistan, kuinka eurooppalaiset väittelivät amerikkalaisten kanssa Venäjän talouden kehittymisestä
ellauri275.html on line 384: Muistan nämä kultaiset tarinat Ratsastaja:
ellauri321.html on line 557: Feodosiassa myös Sonderkommando 10b toteutti teloituksen, jonka aikana suuri joukko juutalaisia – miehiä, naisia ja lapsia ammuttiin kuoliaaksi. En osaa sanoa kuinka monta heitä oli, ehkä 500 tai 700 tai jopa 800. Muistan, että tätä teloitusta varten juutalaiset kerättiin kaupunkiin ja vietiin sitten teloituspaikalle, osa heistä marssi, kun taas toiset veivät kuorma-auto. Teloituspaikka oli noin 1,5 kilometriä kaupungin ulkopuolella, mäkisellä alueella, lähellä hyvin päällystettyä tietä. Tämän teloituksen aikana minut määrättiin eristämään raskaan sotilasliikenteen päätieltä, jotta kukaan ei pääse ajamaan teloituspaikkaa kohti. Panssarintorjuntahauta alkoi paikasta, jossa seisoin, ja ulottui teloituspaikalle 200-250 metrin päähän. Tässä vaiheessa juutalaiset vietiin tai ajettiin tälle teloituspaikalle.
ellauri321.html on line 561: En osaa sanoa, kuinka kauan teloitus kesti, koska SD-mies vapautti minut tehtävistäni puolentoista-kahden tunnin jälkeen, koska sinä päivänä jouduin suorittamaan myös vartijatehtäviä kasarmissa. Kysyt minulta, kuka ampui tämän teloituksen aikana. Muistan, että koko SD-osasto osallistui, ainakin 50-60 miestä Waffen-SS:stä, - en tiedä mihin yksikköön he kuuluivat, noin 9-15 poliisia ja myös 25-30 venäläisen apujoukon jäsentä. Poliisi. Uskon, että P. oli vastuussa tästä teloituksesta, koska näin hänet teloituspaikalla. [Otto Willi Max R.:n kuulustelusta, tehty 9. joulukuuta 1961; Ludwigsburg 213-AR-1899/66]
ellauri330.html on line 257: Haastattelija Adam Smith: Muistan kirjailijan Nicholson Bakerin (n.h.) ehdottaneen, että kaikki ajatuksen arvoiset ajatukset ovat noin vaatekaapin kokoisia ja kottikärryjen monimutkaisia sekä kananmunan haisevia. Miten ize ajattelet ajatuksia?
ellauri342.html on line 183: -Ah! kyllä... kyllä... Muistan... Hyvä pieni poika, tämä Tistet Védène!... Ja nyt, mitä hän haluaa meiltä?

ellauri342.html on line 184: --Voi, kyllä, kyllä.... Muistan.... Hyvä pieni poika, Tistet Vedene.... Ja nyt, mitä voimme tehdä hänen hyväkseen?
ellauri347.html on line 278: Ehkä hiän oli 25-vuotias; hän oli kaunis, viehättävä ja sisältäpäin lisäksi maalattu, ensimmäinen sisältä maalattu, jonka tunsin. Muistan, että minä olin kuullut että hän oli ollut kihloissa, mutta jonkin ajan kuluttua rikkoi sitoumuxen. Muistan, että hän oli lähes poikkeuksetta isänsä seurassa joka oli leski. Isä, muistaakseni hän oli vanha, epämiellyttävä ja pikemminkin houkuttelematon mies, tai niin minä luulin (ehkä arviointini oli hieman puolueellinen mustasukkaisuus). Sitten eräänä päivänä kuulin järkyttävän uutisen: hänen isänsä oli kuollut ja heti jälkeenpäin hiän oli tappanut itsensä ja jättänyt määrätyn testamentin että hiän halusi tulla haudatuksi isänsä kanssa. (s. 4)
ellauri347.html on line 402: Muistan katsoneeni haastattelun televisiosta kerran, pienenä sota Nicaraguassa. Heidän joukossaan oli paljon amerikkalaisia palkkasotureita ne kontrat, ja yksi erityisesti oli kiinnittänyt toimittajien huomion. Hän oli ammus asiantuntija -- joku, joka räjäytti siltoja, rakennuksia ja tietysti satunnaisia vihollisen sotilaita plus siviilejä. Kun häneltä kysyttiin, kuinka hän pääsi tähän työhön, hän hymyili ja kertoi toimittajalle, ettei hän ehkä pidä tarinasta. Näet, milloin hän oli lapsi, hän halusi laittaa sähinkäiset pikkulintujen selkään jotka hän oli saanut kiinni, sytyttää niiden pikku sulakkeet, päästää ne irti ja katsoa niiden räjähtävän. Tämä mies oli nekrofiili. Ei käyttänyt korzua vaikka squaw kärtti.
ellauri350.html on line 508: Kuvittele että olet tavannut tytön ja olette nussineet neljä kertaa joka deitillä, ja nyt hän ei vastaa viesteihisi enää. Mikä neuvoxi? Voisit kirjoittaa esim näin: Hej! Muistan että luit hauskoja populääripsykologisia juttuja joltain sivustolta. Voisitko jakaa linkin! Olen terapian tarpeessa ja muutenkin puutteessa, if you get what I mean. Onko pulmapäivät ohi? Vieläkö on maalarit talossa? Minusta on hienoa että käyn isäni kanssa huorissa kerran kuussa. On hienoa harrastaa ilotaloja! Mixikö päädyin niiden pariin? Käyn nussimassa kerran viikossa, se on ihanaa! Entäpä sinä jänisrukka? Jatkaisin mielelläni vazakkain. Tässä vielä varmemmaxi vakuudexi hauska gif:
ellauri351.html on line 452: Hän opiskeli lääketiedettä Albert Einsteinin lääketieteellisessä koulussa. Hän kasvatti lääketieteellisessä koulussa parran, ainoana opiskelijana, jolla on sellainen. Yhdelläkään sairaalalääkärillä ei ollut partaa. Joen parta liittyi siihen, että hän oli hippi ja vasemmistolainen. Hän osallistui rauhanmarsseihin ja poliittisiin mielenosoituksiin. Muistan, että hänen partaansa oli mahdollista tarttua leikkaussaleissa. Sanomattakin on selvää, että parta, jota hän ei ajanut pois, merkitsi jotain muuta myöhemmin hänen elämässään. Muutama kuukausi sitten hän kertoi minulle vitsillä, että poliittisesti hänen näkemyksensä olivat "Tšingis-kaanin oikealla puolella". Jossain Berke Khanin huudeilla.
ellauri368.html on line 170: Muistan että toi kirja alkoi jo ensimmäisen osan aikana aika ankarasti vituttaa, koska "Atreun pojista" oli tehty niin izestäänselvät hyvixiet, ja muut oli aivan paskoja. Tälläset sepustuxet on ize asiassa leffoina paremmat, koska koko juonen klisheisyyttä ei ehdi täysin arvostaa, kun täytyy seurata jänskiä "skarpa lägen", joita tulee eteen joka viides minuutti.
ellauri381.html on line 672: ...Ennen työn aloittamista esitin Aleksanteri Isaevichille vain albumin, jossa oli valokuvia roolien tulevista esiintyjistä. Ja tämä riitti hänelle suostumaan. Hän piti todella ajatuksesta kuvata Jevgeni Mironov nimiroolissa. Muistan, että Galina Vishnevskaya jopa sanoi yhdessä haastattelussa: "Kuinka samanlainen Mironov on nuoren Solženitsynin kanssa." Olen vakuuttunut, että tämä oli oikea valinta.
ellauri395.html on line 503: Muistan...
ellauri418.html on line 308: Kovin oli Lidilissä kansainvälistä 23. päivä. Pari afrikkalaista nuorukaista puhuivat kännyköihin asioitaan huutamalla. Ukrainalaisperhe, vanhammat + 4 lasta, valtasivat käytävät. Arabiaa puhuvat miehet pitivät poikittain pihassa autoaan kolmessa ruudussa. Lopuksi sisään laahusti sateenkaariväreissään afrikkalaisporukka 4 - 5 naista. Olin helpottunut kun pääsin autooni ja sain sen työntämällä liikkeelle. Muistan kun persujen terävä kärkinokka kuulutti neljä vuotta sitten, että "on päättämällä päätetty, että Kankaanpäähän ei tule ainuttakaan yli tietyn kiintiön ulkomaista lomalle!"
ellauri426.html on line 380: Hahmoilta puuttui luonnetta, liikaa kerrottavaa näyttelemisen sijaan ja kertominenkaan ei ollut tarpeeksi sekavaa, jotta jotkin osat eivät olisi järkeviä. Muistan hämärästi nähneeni elokuvan vuosia ja vuosia sitten suurelta näytöltä. Kävin katsomassa sitä suuren ryhmän kanssa ja nauroimme enimmäkseen ääneen sen tahattomalle huumorille. Tarina on merkityksetön ja uskomattoman tylsä, ja siinä on erittäin huonoja luonnehdintoja ja älyttömiä dialogeja.
ellauri426.html on line 661: Vuonna 1995 Stinneyn seitsemännen luokan opettaja WL Hamilton - musta mies - puhui The Sumter Item -lehden haastattelussa Georgesta. Hamilton sanoi: "Muistan päivän, jolloin hän tappoi nuo lapset, kun hän tappeli koulussa tytön kanssa, joka oli hänen naapurinsa. Stinneyn sisar Aimé Ruffner kiisti syytökset ja otti Hamiltoniin yhteyttä sen julkaisemisen jälkeen. Aimé sanoi: "Kysyin häneltä, miksi hän sanoisi jotain sellaista", hän sanoi. "Hän kertoi minulle, että joku maksoi hänelle sanoakseen sen. En tiedä kuka maksoi hänelle, mutta hänen tarkat sanansa olivat "koska he maksoivat minulle." Hamilton kuoli pian hänen haastattelunsa julkaisun jälkeen.
xxx/ellauri027.html on line 865: Otin "laivan" kainalooni, löysin ison laivan sivulta nuoraportaat ja laskeuduin merenpintaan asettaen oman lahjaxi saadun laivani laineille. Ensin minua pelotti, että jospa se painuisi pohjaan minun allani, mutta se ei vaipunut yhtään. Sitten tulivat Maire ja lapset perään. Muistan hyvin, kun otin vauhtia siitä suuresta valtamerihöyrystä, joka oli kuin valtaisa kivitalo. Töytäisin lujasti, ja niin olimme siitä irti...
xxx/ellauri027.html on line 1305: ”Muistan yhä tarkalleen, miten istuin postibussin perällä Vaasa-Turku valtatiellä ja jossakin noin Porin tienoilla koin uudelleen syntymisen tilan. Olin kuin Paavali Damaskoxen tiellä. Oivalsin, että nyt olen matkalla juuri minulle tarkoitettuun tulevaisuuteen”, hän kuvaa avainkokemustaan. Vaikutusta saattoi olla matkaeväixi nautituilla 6 pussikaljalla.
xxx/ellauri044.html on line 1063: Mun määritelmän mukaan häpeä olis sisäistettyä koivuniemen herruutta, tiiminpettäjän izeruoskintaa. Burgon mielestä häpeä on 1-puolista rakkautta. Onx erona ehkä kumpaa sisäisistä äänistä kannustetaan, partapozoa vai sen lytättyä poikaa? Poika häpeää kun isä on pettynyt, on pettynyt kun 1-puolisesti rakastaa isää joka ei rakasta sitä, rakastaa vaan maailmaa, antaa pojan pois. Hylätty poika huutaa: eeli, laama sabakhtaani? Taivaan isän still-face experiment. Häpeä on mieskohtaisesti koettu isän pettymys. Muistan sen ilmeen teini-ikäisellä johnilla. Se sattui kovasti.
xxx/ellauri057.html on line 114: Muistan, hienoja kuorkkeja.
xxx/ellauri057.html on line 1133: Lao Rui: Muistanxmä nyt oikein et Arska oikein pahexui muistelmissaan kun Irma tuli seminaariin tyylikkäässä vermeissä. Sellainen ei ollut sopivaa.
xxx/ellauri057.html on line 1145: Lao Rui: Kyl mustki se tuntu tosi oudolta. Muistan et pienenä mäkin ajattelin ettei olis elämää ilman äitykkää. No olihan sitä mut ei ehkä ihan täysipainosta. 😢
xxx/ellauri084.html on line 673: Kävinkö mä koskaan Hayden Libraryssa? Muistan vain Harvardin Widenerin, jossa oli paljon vanhoja Outsiderejä. Hayden kuului propellipäille. Wallun "Hei äiskä" ❤ koiraa ja kasveja enemmän kuin lapsiaan. Mario bros joka muistuttaa palopostia tai sitä Yogi bearin pienempää kaveria pitää tuulettimen äänestä. Se on perusjenkkiä. Jill ei pysty nukkumaan ilman sitä. Se on kuin isohiilijalkainen merimies.

xxx/ellauri085.html on line 626: Minua pieretti, mutta en ollut vielä pieraissut. Tästä ja ziljoonasta muusta yhtä säteilevän nerokkaasta Wallun mietteestä maxoin yli 40 euroa. Joko mainizin että homodonttinen Mario on tod.näk. äiskän velipuolen tilillepano? Kai se on tullut jossain esille. Wallulla on selkeesti ollut paniikkikohtauxia. Niitä oli mullakin pienenä Merikadulla. Muistan yhdetkin reikäiset pienet skottiruutuiset jamihousut lastenhuoneen ulko-oven kohdalle tehdyssä kaapissa...

xxx/ellauri087.html on line 119: Saarinen ei huolestu kuin Hotakaisen Kari mainosmiehenä: kaikki käsistäni lähtevä on positiivista. Onkohan se hyväxi psyykelle. Muistan mitä mietin liiallisessta runkkaamisesta opiskeluaikoinani! Onkohan myönteisyydellä samanlaisia vaikutuxia, että lopulta munat surkastuvat ja selkäranka tippuu housuun? (Kari Hotakainen, Klassikko s. 239)
xxx/ellauri087.html on line 637: 80-luvulla väitöskirjaa viimeistellessään Yrjö alkoi taas turhautua. Vastarannankiisken uranäkymät tuntuivat ahtailta, vaikka elämä oli muuten mallillaan. Samalta alalta oli löytynyt fiksu vaimo Ritva Engeström. Lapsia oli siunaantunut kaksi. ”Muistan sen varsin onnellisena aikana.” Vapaan kasvatuksen ansiota tai ei, kumpikin poika on päässyt toteuttamaan itseään maailmalla. Jyri Engeström, 40, on maineikas teknologia-yrittäjä ja somepioneeri. Räjäyttelee Kaliforniassa ja Länsi-Käpylässä siiliasemia. Tatu Engeström, 34, jatkaa sukuperinteitä kuvataiteilijana. Senkään työt ei käy kaupaxi.
xxx/ellauri114.html on line 495: Kiitos hienosta blogista Armas-enosta. Hän oli ilman muuta särmikäs. Muistan hänet hyvin! On muistettava, että myös häneen sota jätti traumoja: Armas taisteli Raatteen tiellä ja oli niitä "ohiammuttuja". Suomalainen kansallisjuoma, viina, teki jossain vaiheessa tehtävänsä, mutta hän on ilman muuta niitä suuria suomalaisia! Terveisiä pohjoisesta, Ilmari Schepel. Armaksen siskonpoika ja Simon serkku.
xxx/ellauri126.html on line 679: Pelokkaina pisaroina emme tajua, ettei valtamereen voi hukkua, ei edes ämpäriin. (Pipa ei pitänyt pisara-sanasta, niiden perheessä se oli peitenimi pillulle. Onnen pipanat kuullostaa myös ällöltä. Pienenä en syönyt puuroa jos se oli jyrkkää tai siinä oli pipunoita. Muistan pitkiä istuntoja lasten syöttötuolissa hämärässä ruokasalissa kylmän puuron ääressä.)
xxx/ellauri148.html on line 149: Ennen käyntiään Palestiinassa Mosche Blecher oli ilmeisesti vastustanut sionisteja. Moshe Blecher odotti Messiasta, ainoastaan ja vain Messiasta. Mutta aikaa myöden siionistiset aatteet alkoivat miellyttä häntä enemmän. Jos Messias ei kerta halua tulla, niin onko juutalaisten odotettava loputtomiin? Ehkä juutalaisten on asetuttava Pyhään maahan väkisin niinkuin edelliselläkin kerralla, ja sitten Messias tuo pelastuxen. Muistan että hän alkoi väitellä asiasta isäni kanssa. Isäni mielestä sionistiti olivat ei-uskovaisia lurjuxia, jotka saastuttavat Pyhän maan. Mutta Moshe Blecher vastasi: Ehkä niin on määrätty. Ehkä he ovat Messiaan, Joosefin pojan etujoukkoja, niinkö tollanen pre-emptive strike. Jospa he siellä sitten katuvat ja muuttuvat hurskaixi juutalaisixi. Mistä sitä tietää mitä taivas on suunnitellut.
xxx/ellauri175.html on line 250: - Vai niin! Joo ; Muistan sen: näin sen Espanjassa, luulen: kyllä, Firenzessä! keskeytti neiti Alicia Clary mietteliäänä.
xxx/ellauri177.html on line 747: -- En halua tyttäreni jättävän minua. Voit lähettää pojan yliopistoon, jos pidät sitä sopivana. Pidän rakkaan blondin hameissani. Opetan hänet lukemaan. Vai niin! Muistan, otan opettajat, jos olen unohtanut kirjeeni... Elämme kaikkien näiden pienten ihmisten kanssa jaloissamme. Tulet olemaan onnellinen, eikö niin? Vastaa, kerro minulle, että sinulla on lämmin, että hymyilet, etkä tule katumaan mitään?
xxx/ellauri179.html on line 927: ’Er petticoat was yaller an’ ’er little cap was green, Muistan toki, sen pikkarit oli keltaset ja lippis vihreä,
xxx/ellauri199.html on line 927: No ei toikaan mua kummemmin säväytä. Mitähän lie runoilija tarkoittanut tässä? 1964 oli Krutsevin aikoja, oisko jotain poliittista kuitenkin? Eikös Karjalan palauttamisesta ollut silloin puhetta? Viipuri on ikivanha venäläinen kaupunki. Muistan koulupoika-ajoilta, miten Hrustshev sanoi: Berliini on hyppysissäni. Berliini on Lännen arin elin (testicles). Kun haluan, että Länsi vikisee, puristan Berliinistä. Putin tekee samaa Ukrainassa. Kun Hrushtshev lempattiin ja komennon otti troikka, ei presidenttikollega Suomessa ollut moksiskaan: ”Minulla on ollut Kremlissä hyvä ystävä, ja nyt heitä on kolme”, lausahti Urkki jaloilleen pudonneena. Koronaisella Salellakin on vähintään 3 ystävää, kaikki kyllä lännen suunnalla.
xxx/ellauri208.html on line 46: Aina en kestänyt odotusta kotiin asti. Muistan useammin kuin kerran livahtaneeni Kouvolasta tullessa Käpylän asemanseudun takaiselle joutomaalle ja kätkeytyneeni verkkoaidan taakse pajukkoon. Kaivoin Men Only lehden asiapullosalkusta. Selasin esiin sopivan aukeaman. Laskin housut viimeistä kesäänsä kukkivien joutomaapujojen tuoxussa. Tungin kullini sopivaan puunhaarukkaan, tuijotin lähikuvaa mehevästä tuherosta ärvöllään ja tyydytin itseni puuta vasten louhinta- ja paalutustöiden, maansiirtokoneiden ja raideliikenteen taustapauhussa. Sulkiessani sepalustani ja katsellessani tummalla puunrungolla valuvaa spermavanaa saatoin tehdä elämänhallinnallisista mahdollisuuksistani vain pessimistisiä päätelmiä. Vapaus oli ennen kaikkea fiktio, eikä puskarunkkarin kannattanut elätellä korkealentoisia harhoja kohtalonsa muovaamisesta.
xxx/ellauri235.html on line 873: I remember what she said Muistan sen opetuxet nyt
xxx/ellauri235.html on line 886: Remembering what my little girl said Muistan vanhan kunnon Patin opetuxet nyt
xxx/ellauri259.html on line 520: Siinä oli meitä poikia, Jari Tervo, Kimmo Oksanen, Paula Rintamaa, Jukka Mauno, Hilkka Oksama ja Touko Siltala. (Tytöille ei ole wikisivuja.) Yksi helmistä oli kotimaisen kirjallisuuden lehtori Pentti Lyly. Hän oli ikäpolvea, joka arvosti huolellista pukeutumista. Jos ilmassa oli vähänkään kosteutta, niin Lylyllä oli kalossit. Muistan edelleen hänen kalosseistaan tulleen sihisevän läpsyttävän äänen. Hän riisui ne arvokkaasti salin edessä, katsahti meitä opiskelijoita ja katsoi sitten yliopiston päärakennuksen isoista ikkunoista ulos ja otti mietteliään ilmeen ennen kuin kertoi päivän teemana olevan Otto Mannisen lyriikan erityispiirteet. Tämä kuulostaa sketsiltä, mutta minusta tuo kaikki oli äärimmäisen hassua. Että voi todellakin olla olemassa aristokatteja, joilla on aikaa ja varaa perehtyä tämmöiseen paskaan ja halua jakaa vielä siitä tietoa meille perusopiskelijoille.
xxx/ellauri385.html on line 294: Lokakuuhun 1782 mennessä Lamb oli kirjoilla Christ's Hospital -sairaalan hyväntekeväisyyskoulussa , jonka kiltti kuningas Edward VI perusti vuonna 1553. Koulun julmuudesta huolimatta Lamb tuli siellä hyvin toimeen, mikä johtui osittain ehkä siitä, että hänen kotinsa ei ollut kaukana, mikä mahdollisti hänen, toisin kuin monet muut pojat, palata usein sen turvaan. "Muistan hyvin, että minulla oli joitain erikoisia etuja, joita muilla koulukavereilla ei ollut."
xxx/ellauri388.html on line 164: Tunsin selvästi, että kääntymisen Turskan puoleen, kun se aina tapahtui vasta lankeemisen jälkeen, vähitellen täytyi kadottaa merkityksensä. Huomasin että parempi on rukoilla ekana, niin sitten runkkaushetkestä tuli erityisen makoisa. Se tuntuu parhaalta kun on Jumala naama norsunvitulla samalla ajatuksissa. Muistan, että semmoinen elämä näytti minusta viehättävältä, jos siihen kerran olisi voinut päästä. Mutta parhaalla tahdollakaan ei siihen voinut päästä. Koetin päästä alkuun siten että samalla kun vemputin kertomalla kerroin mielessäni: Jehova, Jehova, Jehova, hetki hetkeltä niin pitkälle kuin saatoin. Mutta ei se juuri tuonut lisää seisokkeja. Mahdotonta oli pakottaa ajatusta eli mielialaa väkisin pysymään. Ja sentähden, kun näin, että ejakulaatio ehdottomastikin häivyttää ajatukset pois Jumalasta, kummastelin, että hän kuitenkin voi vaatia itseänsä aina ajattelemaan ennenkuin auttaa.
xxx/ellauri388.html on line 511: Muistan, kuinka kipeätä minulle teki, kun kerran, lopetettaessa fysioloogista luentoa himoista, eräs nuori mies huudahti epätoivoisella äänellä: 'Mitäs meidän nuorten sitten on tekeminen! Me tahdomme elää hyvin, mutta meidän himomme ovat väkevät? te lääkärit ette sano meille, mitä meidän on tekeminen!?' Luennolla oli saapuvilla lääkäreitä, mutta ei kukaan sanonut sanaakaan tukeakseen nuorta miestä kieltäymyksen tiellä.
xxx/ellauri416.html on line 636: Muistan hyvin päivän jona toi Charlie paska iski tuulettimeen. Kaikki izeään wokeina pitävät nykytyskielten laitoxen humanistilehtorit ja kieltenopettajat jakelivat rintanappeja, joissa luki "Je suis Charlie". En ottanut.
93