ellauri001.html on line 141:

Motto:

ellauri001.html on line 864:

Motto:

ellauri001.html on line 1735:

Motto:

ellauri002.html on line 31:

Motto

ellauri002.html on line 1123:

Motto

ellauri002.html on line 1923:

Motto

ellauri003.html on line 26:

Motto

ellauri004.html on line 24:

Motto

ellauri006.html on line 24:

Motto

ellauri007.html on line 24:

Motto

ellauri008.html on line 25:

Motto

ellauri008.html on line 41:

Motto

ellauri009.html on line 30:

Motto

ellauri016.html on line 25:

Motto

ellauri017.html on line 25:

Motto

ellauri018.html on line 24:

Motto

ellauri019.html on line 32:

Motto

ellauri020.html on line 35:

Motto

ellauri021.html on line 22:

Motto

ellauri022.html on line 27:

Motto

ellauri023.html on line 34:

Motto

ellauri024.html on line 91:

Motto

ellauri025.html on line 28:

Motto

ellauri026.html on line 32:

Motto

ellauri028.html on line 35:

Motto

ellauri029.html on line 78:

Motto

ellauri030.html on line 37:

Motto

ellauri030.html on line 69:

Motto

ellauri031.html on line 41:

Motto

ellauri032.html on line 28:

Motto

ellauri033.html on line 31:

Motto

ellauri034.html on line 35: Oonkohan mä kirjoittanut Falladasta johkin muualle? Se oli konin koukussa ja aika sekopää, sixe kai jäi kehäraakkina henkiin Hitlerin ja vielä DDR:nkin aikana. Sen 1946 kirjoittama nazivastainen kirja Jeder stirbt für sich allein julkaistiin harppisakuissa sodan jälkeen. Hitti siitä tuli vasta 2016 kun joku teki filmin siitä. Filmi on voittajaosapuolen ihan viimeisiä herkutteluita nazeilla, ennenkuin silminnäkijät on kaikki kuopassa. Kirja ja sen nimi käännätettiin uudestaan, siitä tuli filmin mukaan Yksin Berliinissä, mistä on pudonnut alkuperäinen pointti pois. Nimi on näät viittaus Paavaliin, jonka mukaan kukaan ei elä yxin izeään varten, eikä kuolekaan, kaikki tehdään herran suuremmaxi kunniaxi. (kts. Motto.)
ellauri034.html on line 46:

Motto

ellauri035.html on line 31:

Motto

ellauri036.html on line 33:

Motto

ellauri037.html on line 29:

Motto

ellauri038.html on line 39:

Motto

ellauri039.html on line 31:

Motto

ellauri039.html on line 366: Motto: That our daughters may be as corner stones, polished after the similitude of a palace — Psalms 144:12
ellauri040.html on line 33:

Motto

ellauri040.html on line 114: Motto: Harva urpo on niin urpo kuin Urpo Harva.

ellauri040.html on line 277: Motto ja nimike panee odottamaan jotain naisasiaa, mutta petytte, sitä ei löydy tästä paasauxesta mottoa pitemmälle. Kiinnitetään huomiota siihen, että suomalaisinsinöörien kirjoissa naiset pitävät suunsa kiinni ja keittävät kahvia, mutta siihen se sitten jää. Pitäkööt suunsa kiinni vastakin ja tehkööt tuoretta kahvia. Nainen vaietkoon seurakunnassa. Nyt puhuu piipunrassi tosimiehelle.
ellauri041.html on line 47:

Motto

ellauri042.html on line 36:

Motto

ellauri043.html on line 61:

Motto

ellauri045.html on line 38:

Motto

ellauri046.html on line 41:

Motto

ellauri047.html on line 28:

Motto

ellauri048.html on line 33:

Motto

ellauri049.html on line 32:

Motto

ellauri050.html on line 42:

Motto

ellauri051.html on line 86:

Motto

ellauri052.html on line 352: If you haven't been introduced to Desperate Ambrose, Old Timer, Willie and Pop Wimpus you've been missing a lot of good, clean American humor. C. M. Payne has found the real underlying humor in home life and brings it to you in this favorite of comic strip readers everywhere. "S'Motter Pop". Charles M. Payne (1873–1964) was an American cartoonist best known for his popular long-running comic strip S'Matter, Pop?[2]. He signed his work C. M. Payne and also adopted the nickname Popsy. In 1964, Payne died in poverty.
ellauri058.html on line 48:

Motto

ellauri060.html on line 28:

Motto

ellauri061.html on line 27:

Motto

ellauri061.html on line 730:

Motto

Immotus nec Iners Quis contra nos?
ellauri062.html on line 27:

Motto

ellauri063.html on line 27:

Motto

ellauri064.html on line 27:

Motto

ellauri065.html on line 27:

Motto

ellauri066.html on line 27:

Motto

ellauri067.html on line 27:

Motto

ellauri067.html on line 417: Crest of the Royal Hockey Club, Antwerp, Belgium. Motto of the Carlstad Crusaders, Sweden´s dominant American Football team in Karlstad, Sweden. Motto of Ponsonby Rugby Club, Auckland, New Zealand.
ellauri069.html on line 27:

Motto

ellauri070.html on line 27:

Motto

ellauri071.html on line 27:

Motto

ellauri072.html on line 37:

Motto

ellauri073.html on line 30:

Motto

ellauri074.html on line 32:

Motto

ellauri077.html on line 31:

Motto

ellauri078.html on line 31:

Motto

ellauri079.html on line 31:

Motto

ellauri080.html on line 31:

Motto

ellauri082.html on line 31:

Motto

ellauri083.html on line 31:

Motto

ellauri088.html on line 30:

Motto

ellauri089.html on line 31:

Motto

ellauri090.html on line 39:

Motto

ellauri092.html on line 37:

Motto

ellauri092.html on line 102: In November 1882 when he spoke at Cambridge University he was filled with great anxiety as this educational centre for Britain’s aristocratic and wealthy youth had a reputation of unparalleled riotous behaviour. That first night at a Zoom meeting Moody spoke on ‘the Spirit’s power service.’ The university vicar Handley Moule was somewhat nervous. The young C.T. Studd (the same guy who impressed J.R.Mott with his biceps) greatly doubted ‘if this Yankee was up to the task.’ The first mission night on the Monday had 1,700 students in attendance. As Sankey sang his sacred Hymns they jeered, laughed and shouted. When Sankey finished he was near to tears. As Moody preached on Daniel in the lions den (how appropriate) again they laughed, shouted and did all in their power to disturb him. He maintained his calm. By the end of the week at least 200 students had accepted a check from the speaker. Amongst them was a main ‘ringette player’ who later assumed missionary position in China and was the first lady Bishop of King Kong. Out of this mission came The Cambridge Seven, missionaries who made a lot of dough. This campaign had huge proceeds that also leeched the youth of the whole nation.
ellauri092.html on line 110: Tästä nousee seurraava mielenkiintoinen ajatuskuvio: Moody tartutti Hermonin kesäleirillä ton kedgereeismin ja lähetysinnon J.R. Mottiin. J.R. Mott tartutti sen Helsingin visiitillä Hilja Hahnssoniin. Hilja Krohn tartutti sen saxantunneilla komeawiixiseen ja kaunissilmäiseen vaikka lyhyehköön Wilho Pylkkäseen. Eliskä Wilholla oli jo helluntaiviruxen varhaismuoto veressä kun se lähti Lontooseen?! Sillä saattoi olla kokemusta uppokasteesta Hilja Krohnin opastuxella jo siinä vaiheessa.
ellauri092.html on line 440: Helmi Heikinheimo joka läxi lähettinä Kiinaan (Wilhon kolleega) oli Heikel, samoin sen veli Hannes, mutta palasivat maitojunalla. Hilja oisi kernaasti avautunut Mottille, mutta se otti vastaan vaan miespotilaita tällä käynnillä. Ne on nopeammin hoidettu.
ellauri092.html on line 444: Hilja oli kuin kissa pistoxissa, mutta Mott ei ottanut enää vastaan, oli kiireellisempää menoa. Monta nuorta miestä pelastettavana. Mitä tollanen pushing 40 ämmä tekee täällä ylipäänsä, johan mä sen kerran pelastin. Eikö se nyt pysy pyhitettynä? Tyhmä uuhi karkailee vuohipukkiseuraan vielä kiellon jälkeen.
ellauri092.html on line 446: Hilja pettyi ja vähän pahastui, mutta tuumi jälkeenpäin: Parempi oli ettei Mott ottanut sitä rajusti. Siitä olis tullut isä v ä ä r ä s s ä m i e l e s s ä. Ilmarissa epäjumaloimisen vaaraa ei ollut. Lanko Kaarle oli komeampi muttei ilmeisesti ollut naistenmiehiä.
ellauri092.html on line 469: Onnex Motti 61vee tuli panemaan oman annoxensa Turun päiville. Kun se mylvähti kuin hirvieläin, kukaan ei saattanut jäädä koskemattomaxi. (No Hiljahan ei enää ollutkaan.) Kuningas Jeesuksen käskevällä höökällä, unohtamatta kuitenkaan hyvä poliisi tyyppistä rakkaasti houkuttelevaa iänensävyä.
ellauri092.html on line 494: Vielä sananen Mottista, Hilja ei malta lopettaa. Sillä oli varmaan aika housut märkänä tästä Mottista. Jotain toista kuin lökäpöxy Ilmari. Hilja olis lämmittänyt Johnin kylmät lakanat tulikuumixi.
ellauri092.html on line 498: Mott voi pahoin junissa ja luki salapoliisiromaaneja. Kuka oli murhaaja? Myöhemmin se voi pahoin valtamerilaivoilla (paizi Titanic). Murhaaja oli hovimestari.
ellauri092.html on line 499: Mottin vaimo Leila oli maisteri, John pelkkä kandi. Silti se osas valmistaa Johnille viihtyisän kodin ja lämmittää lakanat. Se olikin Amerikan miestenliikkeen johtajien sisar. Se ei koskaan estänyt Johnin rientoja. Se toimi Johnin omatuntona niin ezen ei ize tarvinnut vaivaantua kolkutuxista.
ellauri092.html on line 501: Jahas, Mott käväisi myös Keswickissä! Juoni sakenee. Moodymainen kiertue-elämä houkutti. Mottit päättivät ryhtyä friilänssereixi.
ellauri092.html on line 507: Leilan mukautumiskyky oli ilmiömäinen. Esimerkkinä Leilan mukautumiskyvystä mainizen 24 vuorokautta kestäneen matkan Durbanista etelä-Afrikasta Buenos-Aireslin. Laiva oli pienehkö ja puutteellisesti varustettu. Niinpä ei ollut lääkäriäkään mukana. Leila rouva hankki kaiken varalta runsaat säilyke-eväät. Tuli sitten niin ankaria myrskyjä, että suorastaan hengenvaara oli kysymyksessä. Mottin täytyi tilata laivan puusepältä erityinen suojus, jotta Leila ei putoaisi vuoteesta. Itse hän asettui lattialle makaamaan. Reippaalla mielellä he silti pysyivät, ja hytissä Leila hoiteli eväs-emännyyttänsä, milloin syöminen kävi päinsä ja palveluskuntakin oli avuton. Toisen kerran heidän oli pakko Japanin merellä matkustaa hytittömässä laivassa ja kaiken yötä maata pitkällään, pidellen kiinni kanteen ruuvatun pöydän jalasta, jotta eivät sinkoaisi yli laidan. Olipa Mottilla uskollisia ja sieviä palkallisia sihteereitäkin. Eräs, jota ei merikipu vaivannut, kiinnitti kirjoituskoneensa laivapöytään ja izensä samoin sängynpäätyyn, voidaksensa hoitaa välttämättömiä tehtäviä. Tietysti heillä oli ihaniakin matkoja, jolloin koko seurue nautti meri-ilmasta ja näköaloista, jopa kansipeleilläkin hankki terveellistä
ellauri092.html on line 508: liikuntaa. Mutta milloin vain olosuhteet myönsivät, Mott käytti pääosan matkapäivistä hiljaiseen hartauteen, luovaan ajatustyöhön, "sielunhoidollisiin keskusteluihin" pikku sihteerien kaa, kirjeitten sanelemiseen tai omiin paasauxiinsa. Leila luki sillä aikaa kansituolissa Johnin koirankorville selattuja dekkareita.
ellauri093.html on line 31:

Motto

ellauri093.html on line 94: Mott oli suurenmoinen mies mutta samalla myös pikkumainen pilkunnussija Kimmo Koskenniemen kaliiperia. Se laski sormensa joka erälle ja kysyi: mixi / tämä / on näin? Se varmisti kokousten yxityiskohdat etukäteen aina huoneistojen koristelua, edustajien nokintapaikkoja ja laulettavia tunteeseenvetoavia lauluja myöden. Se teki jumalalle rahanarvoisia palveluxia ja jumala teki sille vastapalveluxia, tit for that. Se muisti köyhiä sihteerejä telttakepillä ja valizi harkutisti tuliaiset kesähuvilansa talonpoikaisnaapurien lapsille, ei liian halpaa eikä liian kallista. Tietenkään hän ei ollut erehtymätön eikä virheetön, mutta niin lähellä kuin mahdollista olematta jumalan joululahja ize.
ellauri093.html on line 96: Moody oli Mottin esikuva. Se matki Moodya kuin motivational speaker Tony Robbins guruaan. Motivational speaker on saarnaaja jonka epäjumala on mammona. Saarnaaja on motivational speaker jonka votiivi on joku meemi tai virtuaalivaluutta. Mott ja Moody molemmat oli valoisia keswickiläisiä kuten Wilhokin. Mott aloitti mefodistina ja oli businessminded som fan. Kaikenlainen raha kelpas, pecunia non olet. Se hääri hmhkkinä näkymättömän verkon keskellä kuin Riitta Roth.
ellauri093.html on line 98: Yx Welch ei aluxi tykännyt Mottista. Sivusta kazottuna se vaikutti egoistilta. Mutta kun Mott sitten käänsi Welchiin päin karismansa valonheittimet Welch pehmeni. Selvä narsisti! Niinpä tietysti! Se varmaan samastu salaa mielessään jeesuxeen. Mutta ei se niin tyhmä ollut että ois sanonut niin ääneen. Sinäpä sen sanoit, kiersi kysymyxen Jessekin.
ellauri093.html on line 100: Mottin kaxi käsivartta oli prayer and money. Se hankki rahaa miljonääreiltä tosi röyhkeesti. Tavaratalomagnaatti oisi lahjoittanut talon Koreaan. Mott sanoi eiku anna 3. Okei jos pyllistyt mun kanssani. Ovi pantiin lukkoon ja pyllisteltiin kahteen pekkaan. Or so they say. Siitä virkistynyt pohatta lahjoitti ne 3 taloa. 1 niistä lienee mennyt tuhannen säleixi Korean sodassa, Hilja pahoitteli.
ellauri093.html on line 102: Mott oli niin jenkki ettei se edes ize tajunnut. Sehän oli mielestään vaan globalisti. WW1:n jälkeen voittajat förbi sakuilta siirtomaamissiot. Mott koitti lohdutella sakuveljiä samalla kun veljeili ryssille. Sakut suuttuivat.
ellauri093.html on line 104: Oktogenaarina Mott tuli vielä kerran Suomeen kuuntelemaan Suomen laulua ja hokemaan: parhaat päivämme on vielä tuolla edessäpäin. Se oli Eski-luokan posetiivari. Pakanoita syntyi enemmän kuin missunäärejä ja entisetkin kääntyilivät takaisin. Ei tullut valmista sen aikana. So what? Eihän se voi epäonnistua kerta kaikki menee herra isoherran tahdon mukaan. Verhon takana venttaa silti voittopalkinto. Jumbopalkintokin on
ellauri093.html on line 107: Mihin Motti perusti optimisminsa? 1) kristittyjä on miljoonia enemmän kuin vuosisadan vaihteessa. Ahkeraan on uskovaisten pyllyt jauhaneet.
ellauri093.html on line 108: 2) Miljoonikot on entistäkin rikkaampia, kun köyhät ovat luovuttaneet roponsa. 3) Maailma on viety määrättömiin kärsimyxiin. Nyt on helppo uskoa että stratosfäärissä on parempi. 4) Luettelosta jäi uupumaan että jeesuskin on luvannut tulla vielä käymään uudestaan. Sitä odotellessa sai Hilja vielä kerran paistatella valonheittäjien hohteessa ja puristella Mottia, vaikka nyt vaan kädestä. Kiitollinen juhlamieli täytti emättimen.
ellauri093.html on line 110: Mottin kuoltua se unohtui kaikilta tosi nopeesti. Valonheittäjät oli sammuneet.
ellauri093.html on line 633: Sillä oli yhtä rikas taivaallinen isä kuin Mottilla. Helluntaijuhlat Dickin kaa vaiko taas vain aidan taa Imin kanssa tylsille Haydn-juhlille? Hmmnojaa, tiedän parempaa. Vaan minkäs teet, käske herra palvelijasi kuulee. Siis Haydn-juhlille.
ellauri093.html on line 637: Esim tällänen skezi: vanhus keitti kattilassa perunankuoria. Eikö rikas poika Intiasta lähetä mitään apua? No kirjeitä tulee joissa on näitä sinisiä kuvapapereita, mutta en minä niistä mitään ymmärrä. Näyttäkäähän minulle? (Wau! seteleitä!) Joo mummu eihän näillä ole mitään arvoa, paras että käyn heittämässä ne tuonne pihalle. (Menee.) Vanha leski ei ollut tietoinen rikkaudestansa ja tyytyi perunankuoriin! Näin on meidänkin elamassamme! Sana on kuin seteleitä ja silti syömme mieluummin viihdetuotannon perunankuoria! (No harva meistä osaa vaihtaa sanaa seteleixi, se kysyy Mottin ja Dickin tapaisia meklareita.)
ellauri093.html on line 643: Voi oisipa ollut ihanaa kelliä Dickin sängyssä, mutta yxinään siinä oli kovin koleaa. Ollapa nyt pirtin peräkammarissa. Olisin mielelläni kertonut Dickille niitä samoja polttavia kysymyxiä joista olisin puhunut Mottille ja Nicolaylle, mutta en saanut tilaisuutta, rva Dolmen vahti meitä kuin haukka kananpoikia. Se oli hyyvin erilainen kuin miehensä.
ellauri093.html on line 652: Uudestaan totesin saman kuin Bethel-kirkossa: ei pastori Dolmen ollut tyhjän puhuja, vaan toimen mies. Hän ei kalastanut saalista vain izellensä, vaan antoi toisellekin aika vonkaleita. Dickin huulet hymysivät herkästi ja lempeä kaze lepäsi mun yllä ikäänkuin kehoittaen: painakaamme nyt oikein mielixemme! Lyhyinä lepohetkinä kohotimme huokauxia laipioon. Myöhemmin selvisi missä on tämmöissen hyvän yhteispelin syvin salaisuus. Hän ei antautunut hommiin kokeilematta ensin kahdenkesken avustajan hameen alta (aivan niinkuin kerroin Mottin tehneen).
ellauri093.html on line 668: Opettajiin olen ollut kiintynyt lapsuudesta asti. Past. Dolmenista tuli mulle enemmän kuin kristiveli, enemmänkin kristikundikaveri. Olimme kahdenkesken. Liikutuxen vallassa pyysin: anna mulle siunaus! Mä polvistuin, ja hän (krhm) antoi siunauxen. Veljeni kertoo että pakanamaassa kastettu neekeri aivan erityisellä rakkaudella kiintyy kastelijaansa. Enhän minä pakana ollut eikä Dick mua ihan uppokastellut, mutta sinä hetkenä hän kyllä hyvin läheisesti liittyi minuun. Mutta Mott oli sittenkin mun elämäni miehistä paras, sen messiin mä olisin kyllä lähtenyt jos se olis pyytänyt. Muttei pyytänyt. Dick Dolmenin en milloinkaan. Ei sekään kyllä pyytänyt.
ellauri093.html on line 919: Leila Mott. Povisen Marie. Helen Dolmen. Ne tukivat aviopuolisojensa työtä uhrautuvaisesti ja kypsällä ymmärtämyxellä, auttoivat kilvoituxessa, toivat pyyhkeitä, laastareita ja mustikkamehumukeja, ja loivat siunattuja koteja. Varmaan Gracekin tavallaan täytti paikkansa. Olisinpa saanut olla yxi heistä (paizi Grace). Mutta mulla oli vaan tää porsas, Ilmo Kurki-Suonio.
ellauri094.html on line 31:

Motto

ellauri095.html on line 30:

Motto

ellauri096.html on line 30:

Motto

ellauri097.html on line 36:

Motto

ellauri098.html on line 33:

Motto

ellauri099.html on line 32:

Motto

ellauri100.html on line 32:

Motto

ellauri101.html on line 33:

Motto

ellauri102.html on line 34:

Motto

ellauri105.html on line 32:

Motto

ellauri106.html on line 31:

Motto

ellauri107.html on line 32:

Motto

ellauri108.html on line 30:

Motto

ellauri109.html on line 31:

Motto

ellauri110.html on line 31:

Motto

ellauri111.html on line 32:

Motto

ellauri112.html on line 32:

Motto

ellauri115.html on line 33:

Motto

ellauri117.html on line 33:

Motto

ellauri118.html on line 33:

Motto

ellauri119.html on line 33:

Motto

ellauri131.html on line 32:

Motto

ellauri132.html on line 32:

Motto

ellauri133.html on line 32:

Motto

ellauri135.html on line 33:

Motto

ellauri140.html on line 32:

Motto

ellauri141.html on line 33:

Motto

ellauri142.html on line 35:

Motto

ellauri143.html on line 37:

Motto

ellauri144.html on line 36:

Motto

ellauri145.html on line 36:

Motto

ellauri146.html on line 38:

Motto

ellauri147.html on line 37:

Motto

ellauri150.html on line 36:

Motto

ellauri151.html on line 41:

Motto

ellauri152.html on line 35:

Motto

ellauri152.html on line 569: Epäselväxi jää mihin puuhun Haman ripustettiin ja miten se kiinnitettiin siihen. Ja pyrkikö se oikeesti Esterin pukille. Ja tuliko Esterin pehmenneestä perseestä yhtään mitään. Muita Mordechaita: schweiziläinen Motti väpelö, joku Kesäyön unelman kriitikko, paha rabbi Mordechai, jonka mielestä 1 jeshivapoika < 1000 Arabs.
ellauri153.html on line 35:

Motto

ellauri155.html on line 36:

Motto

ellauri156.html on line 35:

Motto

ellauri158.html on line 35:

Motto

ellauri159.html on line 33:

Motto

ellauri160.html on line 40:

Motto

ellauri161.html on line 32:

Motto

ellauri162.html on line 31:

Motto

ellauri163.html on line 33:

Motto

ellauri164.html on line 33:

Motto

ellauri171.html on line 36:

Motto

ellauri172.html on line 43:

Motto

ellauri180.html on line 36:

Motto

ellauri181.html on line 36:

Motto

ellauri182.html on line 37:

Motto

ellauri183.html on line 36:

Motto

ellauri184.html on line 36:

Motto

ellauri185.html on line 36:

Motto

ellauri188.html on line 36:

Motto

ellauri189.html on line 36:

Motto

ellauri190.html on line 36:

Motto

ellauri191.html on line 38:

Motto

ellauri192.html on line 38:

Motto

ellauri194.html on line 37:

Motto

ellauri196.html on line 38:

Motto

ellauri197.html on line 37:

Motto

ellauri198.html on line 37:

Motto

ellauri203.html on line 37:

Motto

ellauri204.html on line 39:

Motto

ellauri205.html on line 38:

Motto

ellauri206.html on line 38:

Motto

ellauri207.html on line 36:

Motto

ellauri210.html on line 37:

Motto

ellauri211.html on line 37:

Motto

ellauri213.html on line 37:

Motto

ellauri213.html on line 284: The Scout Motto is Будь готов (Bud' Gotov, Be Prepared in Russian. The Russian noun for a single Scout is Скаут, but can alternately be Разведчик or Навигатор depending on the organization. As Разведчик also carries the connotation of spy, now often perceived as negative in the post-Soviet period, many now refer to themselves as Скаут or Навигатор, the more neutral term for the original meaning, an advance party sent to reconnoiter the terrain, similar to pathfinder or explorer.
ellauri214.html on line 37:

Motto

ellauri216.html on line 38:

Motto

ellauri217.html on line 37:

Motto

ellauri219.html on line 38:

Motto

ellauri220.html on line 38:

Motto

ellauri221.html on line 38:

Motto

ellauri222.html on line 37:

Motto

ellauri223.html on line 36:

Motto

ellauri226.html on line 36:

Motto

ellauri236.html on line 36:

Motto

ellauri238.html on line 34:

Motto

ellauri240.html on line 38:

Motto

ellauri241.html on line 39:

Motto

ellauri242.html on line 39:

Motto

ellauri243.html on line 39:

Motto

ellauri244.html on line 39:

Motto

ellauri245.html on line 45:

Motto

ellauri246.html on line 38:

Motto

ellauri247.html on line 46:

Motto

ellauri248.html on line 44:

Motto

ellauri249.html on line 45:

Motto

ellauri254.html on line 43:

Motto

ellauri254.html on line 63: Die Serapionsbrüder ist eine 1819 bis 1821 veröffentlichte Sammlung von Erzählungen und Aufsätzen von E.T.A. Hoffmann. Hoffmann stellte die vier Bände zu großen Teilen aus bereits vorher veröffentlichtem Material zusammen, fügte aber einige neue Erzählungen sowie eine Rahmenhandlung hinzu, in der einige literarisch gebildete Freunde über Probleme der Kunst diskutieren und als fiktive Autoren der Erzählungen auftreten. Vorbild für diesen Freundeskreis waren die Treffen der Serapionsbrüder, eines literarischen Kreises um Hoffmann, dem neben weiteren Schriftstellern auch Adelbert von Chamisso und Friedrich de la Motte Fouqué angehörten. Der Name leitete sich ursprünglich vom Heiligen Serapion her, an dessen Gedenktag – dem 14. November – der Freundeskreis sich zum ersten Mal nach längerer Trennung im Jahr 1818 wieder zusammenfand. Wichtiger als dieser äußere Anlass wird aber das sogenannte serapiontische Prinzip, dem sich die Mitglieder des Kreises verpflichtet fühlen.
ellauri254.html on line 78: Lothar: Friedrich de la Motte Fouqué;
ellauri256.html on line 43:

Motto

ellauri257.html on line 42:

Motto

ellauri258.html on line 42:

Motto

ellauri260.html on line 42:

Motto

ellauri262.html on line 43:

Motto

ellauri263.html on line 42:

Motto

ellauri264.html on line 42:

Motto

ellauri266.html on line 42:

Motto

ellauri267.html on line 44:

Motto

ellauri269.html on line 42:

Motto

ellauri270.html on line 40:

Motto

ellauri271.html on line 43:

Motto

ellauri272.html on line 43:

Motto

ellauri274.html on line 42:

Motto

ellauri275.html on line 42:

Motto

ellauri276.html on line 40:

Motto

ellauri277.html on line 40:

Motto

ellauri278.html on line 42:

Motto

ellauri279.html on line 41:

Motto

ellauri281.html on line 41:

Motto

ellauri282.html on line 41:

Motto

ellauri283.html on line 40:

Motto

ellauri284.html on line 43:

Motto

ellauri285.html on line 45:

Motto

ellauri286.html on line 41:

Motto

ellauri288.html on line 42:

Motto

ellauri290.html on line 43:

Motto

ellauri294.html on line 42:

Motto

ellauri297.html on line 37:

Motto

ellauri299.html on line 37:

Motto

ellauri299.html on line 286: Hänen uskollisuutensa oli psykoanalyysin kohdesuhteiden koulukunnalle. Hän uskoi, että alkion kehityksen ensimmäinen kolmannes oli tärkein osa ihmisen elämää. Häntä rohkaisi Fodorin, Peerbolten, Mottin, Donald Winnicottin ja Swartleyn synnytystä edeltävien ja perinataalisten vaikutusten tutkiminen. Hän kritisoi Freudin näkemystä, joka ensin tuki Rankin painotusta syntymätraumalle.
ellauri300.html on line 43:

Motto

ellauri301.html on line 37:

Motto

ellauri302.html on line 37:

Motto

ellauri302.html on line 69: Also, in his powerful novel ''Mottke the Vagabond," Ash has given us scenes from the underworld of Warsaw that are unparalleled for unflinching truth to detail.
ellauri308.html on line 38:

Motto

ellauri309.html on line 36:

Motto

ellauri310.html on line 29:

Motto

ellauri311.html on line 29:

Motto

ellauri313.html on line 30:

Motto

ellauri315.html on line 31:

Motto

ellauri316.html on line 30:

Motto

ellauri317.html on line 29:

Motto

ellauri318.html on line 31:

Motto

ellauri321.html on line 30:

Motto

ellauri322.html on line 31:

Motto

ellauri323.html on line 31:

Motto

ellauri324.html on line 30:

Motto

ellauri325.html on line 30:

Motto

ellauri326.html on line 30:

Motto

ellauri327.html on line 31:

Motto

ellauri328.html on line 31:

Motto

ellauri328.html on line 129: Suum cuique toimii Mustan Kotkan ritarikunnan (saksa: Hoher Orden vom Schwarzen Adler; perustettu vuonna 1701), Preussin kuningaskunnan korkeimman ritarikunnan tunnuslauseena. Motto on edelleen käytössä nazeilla Saksassa – sotilaspoliisin (Feldjäger) tunnuksella ja yhdessä Berliinissä toimivan vapaamuurarien Black Eagle Lodgen (saksaksi: Johannisloge Zum schwarzen Adler) kanssa. Ilmauksen yleinen saksankielinen käännös – Jedem das Seine – kirjoitettiin kyynisesti natsien Buchenwaldin keskitysleirin pääportille, mikä johti siihen, että lause on suosittu taas nyky-Saksassa.
ellauri328.html on line 136: Vuonna 1937 natsit rakensivat kyynisesti Buchenwaldin keskitysleirin vain 7 km:n päähän Goethen Weimarista, Saksasta. Motto Jedem das Seine asetettiin leirin pääsisäänkäynnin porttiin. Portit suunnitteli Franz Ehrlich, Bauhausin taidekoulun entinen oppilas, joka oli ollut vangittuna leirillä kommunismin vuoksi. Vähän samankuuloinenhan se onkin mutta silti eri kuin kommunistien vaalilause. Kommarithan ei vaan anna vaan myös ottavat.
ellauri330.html on line 30:

Motto

ellauri331.html on line 31:

Motto

ellauri332.html on line 30:

Motto

ellauri332.html on line 276: Elokuva seuraa Teemu Keskisarjan nyrkkeilijän nousua (johon on lisätty rakkaus Bronxista), joka pääsee niin pitkälle ja huomaa sitten, että hänen tunnepitoisuuden puute on este kehässä ja hänen elämässään. Ohjaaja Martin Scorcesen ja Robert De Niron johdolla sitä pidetään klassikkona. Automerkistä tutun De Niron "menetelmänäyttelijä" -lähestymistapa väkivaltaisen Jake LaMottan hahmoon aiheutti kuitenkin paljon epämukavuutta näyttelijöille ja miehistölle. Tämä sisälsi suunnittelemattoman todellisen fyysisen nokkapokan, joka tapahtui yhdessä De Niron ja Cathy Moriartyn kohtauksista. Yleisö repesi. Kärpässarjan nyrkkeilijä näyttää urpolta ruipelolta, vetäiskö turpaan edes Sauli Niinistölle. No sille kyllä.
ellauri333.html on line 32:

Motto

ellauri334.html on line 32:

Motto

ellauri335.html on line 31:

Motto

ellauri336.html on line 30:

Motto

ellauri338.html on line 30:

Motto

ellauri339.html on line 30:

Motto

ellauri340.html on line 31:

Motto

ellauri341.html on line 31:

Motto

ellauri342.html on line 30:

Motto

ellauri343.html on line 30:

Motto

ellauri344.html on line 30:

Motto

ellauri345.html on line 36:

Motto

ellauri346.html on line 34:

Motto

ellauri347.html on line 34:

Motto

ellauri348.html on line 34:

Motto

ellauri349.html on line 35:

Motto

ellauri350.html on line 34:

Motto

ellauri351.html on line 33:

Motto

ellauri352.html on line 35:

Motto

ellauri353.html on line 36:

Motto

ellauri355.html on line 36:

Motto

ellauri359.html on line 37:

Motto

ellauri360.html on line 36:

Motto

ellauri362.html on line 36:

Motto

ellauri364.html on line 37:

Motto

ellauri365.html on line 37:

Motto

ellauri367.html on line 29:

Motto

ellauri368.html on line 31:

Motto

ellauri369.html on line 30:

Motto

ellauri369.html on line 331: Jane teki näet onnistuneen vierailun sinne syyskuussa 1825. Siellä ollessaan Carlyle kirjoitti saksalaisen romanssin (1827), kokoelman Johann Karl August Musäuksen , Friedrich de la Motte Fouquén , Ludwig Tieckin , ETA Hoffmannin ja Jeanin aiemmin kääntämättömiä saksalaisia romaaneja.
ellauri370.html on line 32:

Motto

ellauri371.html on line 30:

Motto

ellauri371.html on line 633:

Motto: Kapina tyranneille on kuuliaisuutta Jumalalle.

ellauri372.html on line 30:

Motto

ellauri373.html on line 31:

Motto

ellauri374.html on line 30:

Motto

ellauri375.html on line 30:

Motto

ellauri377.html on line 38:

Motto

ellauri378.html on line 35:

Motto

ellauri381.html on line 42:

Motto

ellauri382.html on line 42:

Motto

ellauri383.html on line 41:

Motto

ellauri384.html on line 42:

Motto

ellauri386.html on line 44:

Motto

ellauri389.html on line 41:

Motto

ellauri390.html on line 41:

Motto

ellauri391.html on line 42:

Motto

xxx/ellauri010.html on line 33:

Motto

xxx/ellauri013.html on line 40:

Motto

xxx/ellauri027.html on line 32:

Motto

xxx/ellauri044.html on line 73:

Motto

xxx/ellauri056.html on line 34:

Motto

xxx/ellauri059.html on line 43:

Motto

xxx/ellauri068.html on line 27:

Motto

xxx/ellauri075.html on line 31:

Motto

xxx/ellauri076.html on line 31:

Motto

xxx/ellauri081.html on line 31:

Motto

xxx/ellauri084.html on line 31:

Motto

xxx/ellauri084.html on line 211: Motto: Kovin kulunut, mutta osuva: ”Asialliset hommat hoidetaan, mutta muuten ollaan kuin oikeuden sokeat kanat”.
xxx/ellauri085.html on line 31:

Motto

xxx/ellauri086.html on line 31:

Motto

xxx/ellauri087.html on line 31:

Motto

xxx/ellauri091.html on line 32:

Motto

xxx/ellauri091.html on line 39: Hilja Haahden päiväkirja on kuin Kummelin virsikirjan lisälehtiä. Kategoriasta paatumus, lankeemus ja pelastus. Hilja odotti kesälomalla Hämeenlinnan lakanoilla peitetyssä kodissa vanhempia, pelasi itsensä kanssa tikkupeliä ja luki Iäisyysaatelmia. Voi kun olisi tuntenut John Mottin jo silloin pienenä! Ei sittenkään, se olisi ollut liian väkevää lääkettä.
xxx/ellauri091.html on line 189:

Hilja Haahti ja Hra Mott

xxx/ellauri091.html on line 206: Oli 7.p. huhtikuuta 1899. Vuosisata oli vaihtumassa, jeesuxen toinen tuleminen oli ilmassa. Kristillisissä ylioppilaspiireissä vallizi jännittynyt odotus. No ei vaitiskaan. mutta yliopilaiden kristillisen maailmanliiton pääsihteeriä Mr. John R. Mottia odoteltiin palaavaxi, siis tulevaxi puhujaxi Helsinkiin. - Vai odoteltiin palaavan? - Juu, odoteltiin paa-laa-van. Nuori mies, 33-vuotias, kerrottiin. Ei hän ollut pappi eikä lukkari, vaan yksinkertaisesti Mister Mott. Amerikkalainen hän oli, mutta osasi englantia, jota harvat siihen aikaan Suomessa edes ymmärsivät.
xxx/ellauri091.html on line 214: John Mott ei ole järin tunteisiin vetoava puhuja. Älyllinen selkeys ja johdonmukaisuus leimaa hänen esityxiänsä. Helsingissä hän ei ehtinyt valmistautua, hyvä että ehti vaihtaa matkanahkatakkinsa moitteettoman esitelmöizijänasuun. Tällä kertaa hänellä oli löyhät housut ja leopardipikkutakki. Mainoxista päätellen hän oli tottunut täysiin saleihin. No nyt ei ainakaan tarvinnut huutaa. Varmaan hän laivalla sumusireenin puhallellessa oli ajatellut: "Johan tuo on kuin tuomiopäivän pasuuna. Jumala tarkoittaa että minun tulee nyt hiljentyä hänen eteensä. Kiinteät tulot silti odottavat."
xxx/ellauri091.html on line 218: Yliopiston juhlasalissa Mr. Mott esiintyi kuin lähetti, kulki pitkin diagonaaleja. Myöhemmissä yxityisluontoisemmissa tilaisuuxissa hän "ohjasi syvemmälle". Puhui muun muassa vapaudesta aika samaan tyyliin kuin Timo Airaxinen. Ei riitä välttää pahaa (kuten luento-opetus) vaan hankkia myös hyvää (kuten viini, Ferrari ja tonnikala). Se oli vakuuttavaa totuutta, joka täytyy vaan ymmärtää oikeaxi. Pitää vaan totella käskyjä ja panna ne täytäntöön. Ei vaan "Roger", vaan suorastaan "Wilco". Mä vastaan runomuodossa (se on helpompaa):
xxx/ellauri091.html on line 237: Mietin pitäiskö minunkin mennä naisylioppilaiden vastaanottoon madame af Forsellesin kotiin käytettäväxi tarvittaessa. En mene, päätin. Tietysti minulla olisi ollut tuo vanha kipeä asiani: miten saan varmistettua jumalalta lapsen? Mitä minun on tehtävä että sen varmuuden saisin? Ei. en osaa vielä kyllixi englantia, minun täytyisi turvautua rva af Forsellesiin. Mahdotonta näin aroissa kysymyxissä. Ja vaikka Mr. Mott on laihanlainen, voisiko hän sittenkään mahtua mun asemaan?
xxx/ellauri091.html on line 241: Entä minä? Aino ystäväni oli mennyt kihloihin tohtori (Arthur) Hjeltin kanssa, ja hänen häänsä oli suunniteltu touokuuxi. Ompelin hänelle paljotöistä tsheremissiläismallista sohvatyynyä. Vai tarkastinko "Tuomenmarjojen" korehtuuria? Vai "Huoneenharjojen?" Vaiko "Suomenkarjojen?" (Nämä runovihkoni ilmestyivät sinä keväänä.) Kazoin uponnutta kelloa. Se näytti perunoita. Tai siis Hauptmannin näytelmä (jonka se oli, ukkomies elonsa vaelluxen puolitiessä, kirjoittanut muna ojossa 14-vuotiaan tytön takia, joka toisin kuin sen vaimo ymmärsi sitä ja samoin kuin se ize tykkäs vielä talviurheilusta), oli aaterikkaudestansa huolimatta hämärä ja pitkäveteinen, toisin kuin vanha testamentti. Ajatuxeni harhailivat pois lakkaamatta. Kuinka toista olisikaan ollut siellä, missä kaikki rakkaimmat toverini nyt olivat koossa Mr. Mottin sanomaa kuulemassa! Ei uponnut kello sinänsä ollut syntiä (vaikka teatterihan on, ja Hauptmann ize suuri syntinen?). Kysymys oli siitä mikä oli ensiarvoista. Eli siis kivintä. Olin langennut kiusaajan ansaan. Sillä mitään muuta ei voinut olla tämä izelleni epäedullinen menettely.
xxx/ellauri091.html on line 249: luo herra Mottin mä tulla saan
xxx/ellauri091.html on line 253: Siihen se pyhästyi. Enempää ei syntynyt, ei tikistämälläkään. Eikä ehtinytkään syntyä, sillä saavuin perille. Mr. Mott nuori mies puhui vieläpä mukavia nuorille naisille! Ei hänen ikänsä johtunut meidän mieleemmekään. Paavali kirjotti Timoteuxelle (molemmat vanhoja äijiä): Älkää nuoruuttanne koskaan antako ylen." Ja "Kehota opeta ahkerasti kunnes minä tulen". Joopa joo, "kunnes minä tulen", toi on hyvä. Puhuja tiesi, minkä kirkastusvuoren päiviä laaxon kiusauxet seuraavat. Teille kaikille ne tulevat kerran kuussa, olkaa siis varuillanne ja valvokaa. Perkele haluaa hävittää siistit alusvaatteenne. Muistakaa siis että kuukut eivät ole synti. Ne muuttuu synnixi vasta kun ne jäävät pois. Siitä syystä "se" on heti torjuttava ja juosten riennettävä "sitä" pakoon. Ehkä sinulla on kotonasi "sellainen" kirja jossa on kuvia ... tuo se viipymättä minulle. Heikoimpaan paikkaan on laitettava 2x vartio. Side ja tamponi. Voimakkaan puheen päätöxexi lauloimme: Herre, det var nog ett väldigt tufft tal -- herra varjele sulta ilmaisexi saamiemme huoletonten housukilpiemme valkeet siivet. Olin syvästi liikuttunut. Kuljin niinkuin kuljetettava.
xxx/ellauri091.html on line 257: Tuomiot ovat sittemin väljentyneet, kuten keppostelevan pensionaattitytön omatunto, ja Hra Mottin kuulijoiden vyötärökuminauhat. Joitakin vuosikymmeniä myöhemmin sama kirja ilmestyi toisen kustantajan suomennuttamana (jollain huonommalla) nimellä "Uhmapää" (der Trotzkopf). Hymyilytti sekin että joku kristillismielinen arvostelija sitä sitten lehdessä suositteli raikkaana nuortenkirjana. Hehe, tässä exkursuxessa puhuu jo oikea hapahko Hilja Teodoliina eikä joku pelle. Myöhemmin Hilja joutui opinnoissa lukemaan useitakin "huonoja kirjoja", mm. Heine, Uhland, Geibel, Zola, Daudet, Chateubriand. Ahon "Papin rouva" on (tai oli) Hiljan shame-listalla. Joku kaveri oli kertonut sen sisällyxestä sellasta, että Hilja päätteli: -- Sitä kirjaa en lue, olkoon kuinka etevä tahansa. Minusta tuntuu, että sen siveellisyys on huono, ja siveetön avionrikkojahan se Jussi on (tai oli) izekin. Ja sellaisia olen aina karttanut. Paizi vasta nyt, prof. Aspelinin luennon jälkeen, olin kirjastosta lainannut "Papin rouvan". Ennen Mr. Mottin esitelmäiltaa olin päässyt kirjan melkein loppuun, vain 4 lehteä oli jäljellä. Se oli minua kiinnostanut, mutta käsityxeni sen repivästä hengestä ei ollut parantunut. Voi ei! Mullahan on huono kirja kotona (tosin lainastosta). Mun täytyi päästä hänen puheillensa. Onko jeesuxesta ihan jepa että mä luen näitä vaan opiskelumielessä?
xxx/ellauri091.html on line 270: Kesken veisuun tuli minun vuoroni. Mr. Mott vastasi lyhyesti, ettei ole synti lukea huonoja kirjoja, jos kuzumus niin vaatii. Mutta vastapainoxi en saisi niitä kirjoittaa. Olen pahoillani mutta näin on päässyt käymään. Eikö hän muuta sanonut? Ei varmaankaan, paizi näkemiin Anu. Mixi siis minulla oli juhlallinen olla, kuin jumalan naaman edessä? Tieteellinen tutkimus oli houkutellut, Hanna Andersiin oli siitä painanut paljon paljetta. Mulla oli siitä jo kumu kuin Tupulla. Mutta kestin kiusauxen, sillä kirjailijan kuzumus poltti povessani kuin tulikipinä. Ja nyt tunsin vazassani, olin jeesuxen omena, käyttäisin saamani lahjan (housukilven) hänen kunniaxensa. Samalla minut valtasi ihmeellinen riemuisa tunne, että olin kuin sulaa vahaa Mr. Mottin käsissä, hänelle antautunut. Ehkä olinkin, en kazonut. Palasin kotiin, vaikka olin juhlakunnossa.
xxx/ellauri091.html on line 272: No Mr. Mott lähti sitten itään päin Tolstoi-junalla. God bless you, siltä pääsi asemasillalla kuin Donald Trumpilta. Kai se oli hurjan helpottunut. Uudet seikkailut odottivat sitä Pietarissa. Mr. Motti lähti laulun kaikuessa ja lakkien heiluessa. Hän oli ollut Jumalan savuava ase. Mikä siis oli hänen käyntinssä tulos? Näkyväisiä voi arvioida, ei näkymättömiä, ja monet ylioppilasneitosista hävisivätkin tovin perästä näkyvistä lukuvuodexi tai kokonaan. Se mitä pääsi tapahtumaan jäi niiden ja jumalan välisexi salaisuudexi. Tuskin se kertoi siitä edes Mr. Mottille.
xxx/ellauri091.html on line 274: Eli mitä opimme tästä? Että herrasväistä tulee kansan parhaat johtajat, ja niistä tulee tottelevaisempia kun niitä kesyttää joku Mr. Mottin kaltainen paskanpuhuja. Kristus on kallio ja aurinko, koskivoima ja sillä tuotettava valo. Kristus on lähes kaikki mitä teollistuva yhteiskunta tarvizee. Kunpa työläisetkin tajuaisi tän. Mr. Mottin käynnistä seurasi hurja määrä opiskelijoiden välisiä yhdyntöjä, ettei se ihan turha reisu ollut. Suomenkieliset ja ruozinkieliset, pakkokirkolliset ja vapaakirkolliset, vanhasuomalaiset ja nuorisuomalaiset, perustuslailliset ja -laittomat, kaikki yhteisessä hyörinässä. Tätä koettiin jo helmikuun manifestin aikana.(Ei se ihan kommunistisen manifestin veroinen jamboree ollut, mutta ei huono.) Nyze erikoisesti korostui. Oli jumalan ihme etteivät valtiolliset näkökannat kyenneet nostamaan muureja herrasväkien välille. (Huonommiin kävi sitten vuoden 1918 tapahtumissa, mutta nehän ei olleetkaan herrasväkeä.)
xxx/ellauri091.html on line 277: Mr. Mott lähetti Hiljalle vielä jonkun kirjoittamansa pamfletin. Laiha kirja ehkä, muttei huono. Mottin ohje viisastelevalle sydämmelle oli sama kuin AA-veikkojen: ota päivä kerrallaan, ja usko mihin haluat, kunhan työnnät tohvelisi aamulla niin pitkälle sängyn alle ettet niitä sieltä illalla polvistumatta saa. Jotenkin nää uskovat että polvet ovat yhteydessä uskonkeskuxeen. Ehkäpä ne ovatkin, en ole kokeillut. Voishan se olla vaikka jotain akupunktion tapaista.
xxx/ellauri091.html on line 279: Kaiken kokemansa perusteella H.H. piti pitkään esitelmiä aiheesta "Kristityn suhteesta kirjallisuuteen." Yhden kirjan kirjallisuustiedettä. Vähän tämän jälkeen Hilja pääsi vanhempien kanssa Herran pöytään syömään. Ruoka ei ollut kummosta ja pienet annoxet. Viini oli maittavaa vaikka lasit pieniä, ja pootooria ei tarjottu. Eikä jälkiruokaa. Mr. Mottillakin oli saanut jäätelöä. Toukok. 6 1889 olen päiväkirjaan kirjoittanut: Olen antanut jeesuxelle sydämmeni. Tänään herran palvelija julisti, että syntini ovat anteexi annetut. Huomenna jeesus ize antaa ruumiinsa ja verensä pantixi siitä. Iäxi ja kokonaan tahdon olla hänen omansa. Kunpa olisin tyhjä astia jonka hän saisi äärillensä täyttää! Valitettavasti Hilja oli (on) vajaa astia. Kovasta yrittämisestä huolimatta ei vaan tule hekuman huippua. Se jäi pienexi ja köyhäxi, mutta sentään hiljeni. Kauan siinä meni.
xxx/ellauri091.html on line 704: Se laulu jäi John Mottiltakin laulamatta Titanicissa, kun ne purjehtikin SS Laplandilla. Jumala tarvii meitä, tuumasivat onnekkaat lähetit.

xxx/ellauri091.html on line 767: John R. Mott
xxx/ellauri091.html on line 776: The Nobel Peace Prize 1946 was divided equally between Emily Greene Balch "for her lifelong work for the cause of peace" and John Raleigh Mott "for his contribution to the creation of a peace-promoting religious brotherhood across national boundaries."
xxx/ellauri091.html on line 809: John Raleigh Mott (May 25, 1865 - January 31, 1955) was born in Livingston Manor, New York, Sullivan County, New York and his family moved to Postville, Iowa in September of the same year. He attended Upper Iowa University, where he studied history and was an award-winning student debater. He transferred to Cornell University, where he received his bachelor's degree in 1888. He was influenced by Arthur Tappan Pierson one of the forces behind the Student Volunteer Movement for Foreign Missions, which was founded in 1886. Mott married Leila Ada White (1866-1952) in 1891 and had two sons and two daughters.
xxx/ellauri091.html on line 813: John R Mott oli aikanaan maailmanlaajuisesti hyväxytyin kristitty. Niin oli Jeesuskin niin kauan kuin se oli ainoa. Paras mahdollinen kristitty. Mott ei ehkä ajanut nimellisesti Amerikan asiaa, mutta globalisaation apostolina se kulki jeesussandaalit jalassa. Menkää ja tehkää kaikki kansat opetuslapsixeni! Kõige maade kristlased ühinege! Make Christ the King! se villizi nuorisoa huolimatta maasta, kansasta ja ihonväristä. Samaan laarin se sataa kumminkin, minun isäni talossa on monta kauppahuonetta. Eloa on paljon mutta työväkeä on vähän. Työnantajalle win-win tilanne.
xxx/ellauri091.html on line 815: John Raleigh Mott (May 25, 1865 – January 31, 1955) was an evangelist and long-serving leader of the Young Men's Christian Association (YMCA) and the World Student Christian Federation (WSCF). He received the Nobel Peace Prize in 1946 for his work in establishing and strengthening international Protestant Christian student organizations that worked to promote peace. He shared the prize with Emily Balch.
xxx/ellauri091.html on line 819: John Raleigh Mott is an American like Emily Greene Balch, with whom he shares this year’s Nobel Peace Prize. He was born in Sullivan County in the state of New York on May 25, 1865. It was assumed that he would follow in the footsteps of his father, a timber merchant engaged in transporting timber on the tributaries of the Delaware River. But he was an avid reader, and the town’s Methodist minister persuaded his parents to allow him to continue his studies. For a long time the boy did not know what he wanted to be. His father hoped that he would return to the timber trade, while he himself vacillated between the church, law, and politics. But during his years of study he was stirred by the Gospel of Christ to mankind, and when the Y.M.C.A. asked him to become a traveling secretary among the students of American and Canadian universities he interpreted the offer as a call from the Lord. He answered the call. It did not take him back to the Delaware River. It sent him out into the wide world and it has brought him here today.
xxx/ellauri091.html on line 821: Mott and a colleague were offered free passage on the Titanic in 1912 by a White Star Line official who was interested in their work, but they declined and took the more humble liner the SS Lapland. According to a biography by C. Howard Hopkins, upon hearing of the news in New York City, the two men looked at each other and remarked that, "The Good Lord must have more work for us to do."
xxx/ellauri091.html on line 825: And the old John Mott is still to be found in the midst of the young, a tireless servant of his Master. His long life has brought him profound disappointments. But they have never broken his spirit nor cooled his ardor.He believes that good will triumph in the end, that all the trials and struggles, all the disappointments and defeats, must bring the fulfillment of the Christian promise that all men shall become one. Like the story of Adam run backwards, the last woman stuck back to where she was taken from.
xxx/ellauri091.html on line 827: The World’s Student Christian Federation was founded in 1895 under his leadership at a meeting held in Vadstena Castle1. Following this happy event, Mott departed on his first missionary journey. He wanted to organize student associations all over the world. On this journey he visited twenty-four countries, founded seventy new associations, created national associations of Christian students in India, Ceylon, New Zealand, Australia, China, and Japan, and selected corresponding members of the world federation in Egypt, Hawaii, and in many European countries.
xxx/ellauri091.html on line 829: Few men have traveled in so many countries, spoken to so many people, and inspired so much confidence as has John Mott.
xxx/ellauri091.html on line 851: Mott is honored with a feast day on the liturgical calendar of the Episcopal Church (USA) on October 3. Why it is Helmi's birthday! All the windows are to the west! 😃
xxx/ellauri103.html on line 35:

Motto

xxx/ellauri104.html on line 34:

Motto

xxx/ellauri113.html on line 31:

Motto

xxx/ellauri114.html on line 30:

Motto

xxx/ellauri116.html on line 33:

Motto

xxx/ellauri116.html on line 410: Kognitiivinen psykoterapia. Motto: Asiat ei päätä vaivaa vaan käsityxet niistä.
xxx/ellauri116.html on line 412: Kognitiivinen käyttäytymisterapia. Motto: Ongelman määrittely, toimintasuunnitelma ja sen toteuttaminen valkkuhengessä. (vrt. kohta 5 alla.)
xxx/ellauri116.html on line 414: Psykodynaaminen psykoterapia (psykoanalyysi). Motto: antaa asiakkaan jaaritella, siitähän ne tykkäävät. Ei tarjota mitään pikaratkaisuja, ettei hoitosuhde katkea.
xxx/ellauri116.html on line 416: Kognitiivis-analyyttinen psykoterapia. Motto: Historia on mielen sisäistynyttä keskustelua nykypäivässä ja suhteessa elämään ja ihmisiin. (Ei tarvi ymmärtää.)
xxx/ellauri116.html on line 418: Ratkaisukeskeinen psykoterapia. Motto: Kaze eteenpäin! Asento! Ojennus! Mars kohti tavoitteita! (vrt. kohta 8 alla.)
xxx/ellauri116.html on line 420: Integratiivinen psykoterapia. Motto: Konstit ovat monet sano eukko kun kissalla pöytää pyyhki. Asiakasta käytetään joustavasti pöytäriepuna.
xxx/ellauri116.html on line 422: Perhepsykoterapia. Motto: Kaikki yhden kimpussa yhteisvoimin, 1 kaikkien.
xxx/ellauri116.html on line 424: Izekuri. Motto: Lakkaa paapomasta izeäsi. Ota izeäsi raivelista kiinni. Kääri hihasi. Kampaa tukkasi. Määrää marssijärjestys. Lakkaa säälimästä izeäsi. Loppuu jo se valitus. Paska katkee NYT!
xxx/ellauri120.html on line 32:

Motto

xxx/ellauri121.html on line 31:

Motto

xxx/ellauri122.html on line 35:

Motto

xxx/ellauri123.html on line 35:

Motto

xxx/ellauri123.html on line 389: Mottoni: Elämme samanaikaisesti tässä maailmassa ja henkimaailmassa.
xxx/ellauri124.html on line 35:

Motto

xxx/ellauri125.html on line 35:

Motto

xxx/ellauri126.html on line 35:

Motto

xxx/ellauri127.html on line 35:

Motto

xxx/ellauri128.html on line 35:

Motto

xxx/ellauri128.html on line 201: Ausschlaggebend war die Vereinigung von Menschen unterschiedlicher Stände und Berufe, religiöser oder politischer Orientierung zu Gesprächen: Dichter, Naturforscher, Politiker, Schauspieler/-innen, Aristokraten und Reisende kamen zusammen. Die Nähe des Theaters, der Börse und der Französischen Gemeinde sorgte für Vielfalt. Mitunter wurde, wie im Elternhaus der Henriette Solmar (einer Cousine Rahel Varnhagens), mit Rücksicht auf Besucher aus fremden Ländern französisch gesprochen. Berühmte Gäste in dieser ersten Phase waren Jean Paul, Ludwig Tieck, Friedrich von Gentz, Ernst von Pfuel, Friedrich Schlegel, Wilhelm und Alexander von Humboldt, Friedrich de la Motte Fouqué, Prinz Louis Ferdinand und dessen Geliebte Pauline Wiesel. Allerdings gibt es nur wenige zeitgenössische Quellen und gar keine zeitgenössischen Bilder dieser Geselligkeiten. Es wurden nicht nur Prominente eingeladen, sondern auch viele Personen, die kaum Spuren hinterlassen haben. Fanny Lewald (die Rahel Varnhagen nicht mehr kennengelernt hat) gibt allerdings zu bedenken: „Man hört die Namen Humboldt, Rahel Levin, Schleiermacher, Varnhagen und Schlegel, und denkt an das, was sie geworden, und vergißt, daß die Humboldt’s ihrer Zeit nur zwei junge Edelleute, daß Rahel Levin ein lebhaftes Judenmädchen, Schleiermacher ein unbekannter Geistlicher, Varnhagen ein junger Praktikant der Medizin, die Schlegel ein paar ziemlich leichtsinnige junge Journalisten gewesen sind“.
xxx/ellauri128.html on line 203: Neben anderen Liebeleien erlebte Rahel Robert, die sehr kritisch über die bürgerliche Ehe zwischen Mann und Frau dachte, auch das Scheitern ihres Verlöbnisses mit dem spanischen Gesandten Rafael Eugenio Rufino d’Urquijo Ybaizal y Taborga (1769–1839), der sie mit Streitszenen quälte. Was d’Urquijo betrifft, den sie als unbeherrscht und eifersüchtig erlebt hatte, trug sie ihm nichts nach: „Er hat mich zu sehr, zu oft, und immerweg beleidigt; gut bin ich ihm auch“, schrieb sie an Karl August Varnhagen, mit dem sie inzwischen seit fünf Jahren verlobt war. Am 15. Juli 1814 heiratete d’Urquijo in Berlin Louise von Fuchs (1792–1862); neun Wochen später, am 27. September, heiratete Rahel Robert, ebenfalls wieder in Berlin, den vierzehn Jahre jüngeren Diplomaten, Historiker und Publizisten Varnhagen, der in Österreich den Namenszusatz seiner adligen Vorfahren „von Ense“ angenommen hatte. Das geschah zu einer Zeit, als er noch Gefahr lief, als gebürtiger Düsseldorfer von Napoleons Truppen rekrutiert zu werden. Später wurde der Adelstitel, den beide Ehepartner trugen, durch ein Patent des preußischen Königs Friedrich Wilhelm III. bestätigt. Kurz zuvor, am 23. September, war Rahel zum evangelischen Christentum konvertiert. Bei der Hochzeit war der gemeinsame Freund Friedrich de la Motte Fouqué zugegen.
xxx/ellauri128.html on line 416: Remy de Gourmont, né au manoir de la Motte à Bazoches-au-Houlme, près d'Argentan (Orne), le 4 avril 1858 et mort à Paris le 27 septembre 1915 (à 57 ans), est un écrivain français, à la fois romancier, journaliste et critique d'art, proche des symbolistes. Remy on ruppaperseen näköinen.
xxx/ellauri129.html on line 31:

Motto

xxx/ellauri129.html on line 68: extravertiertes Denken orientiert sich stark an objektiven und äusseren Gegebenheiten und ist oft, aber nicht immer an konkrete und reale Tatsachen gebunden. Personen mit diesem Typus haben ein hohes Rechtsbewusstsein und fordern gleiches von anderen. Dabei gehen sie teilweise kompromisslos vor, nach dem Motto «Der Zweck heiligt die Mittel»; eine konservative Neigung ist gegeben. Aufgrund der untergeordneten Gefühlsfunktion wirken sie oftmals gefühlsarm und unpersönlich.
xxx/ellauri130.html on line 31:

Motto

xxx/ellauri134.html on line 32:

Motto

xxx/ellauri136.html on line 32:

Motto

xxx/ellauri137.html on line 36:

Motto

xxx/ellauri138.html on line 32:

Motto

xxx/ellauri139.html on line 32:

Motto

xxx/ellauri148.html on line 40:

Motto

xxx/ellauri149.html on line 36:

Motto

xxx/ellauri154.html on line 33:

Motto

xxx/ellauri157.html on line 35:

Motto

xxx/ellauri165.html on line 32:

Motto

xxx/ellauri166.html on line 32:

Motto

xxx/ellauri167.html on line 36:

Motto

xxx/ellauri168.html on line 36:

Motto

xxx/ellauri169.html on line 36:

Motto

xxx/ellauri170.html on line 36:

Motto

xxx/ellauri173.html on line 36:

Motto

xxx/ellauri174.html on line 35:

Motto

xxx/ellauri174.html on line 494: Mottona ainakin on pätkä korkeaa veisua, joka on aika huuruisa biisi sekin.
xxx/ellauri175.html on line 35:

Motto

xxx/ellauri176.html on line 43:

Motto

xxx/ellauri177.html on line 36:

Motto

xxx/ellauri178.html on line 36:

Motto

xxx/ellauri179.html on line 36:

Motto

xxx/ellauri186.html on line 35:

Motto

xxx/ellauri187.html on line 36:

Motto

xxx/ellauri193.html on line 34:

Motto

xxx/ellauri195.html on line 35:

Motto

xxx/ellauri199.html on line 35:

Motto

xxx/ellauri200.html on line 35:

Motto

xxx/ellauri201.html on line 35:

Motto

xxx/ellauri202.html on line 34:

Motto

xxx/ellauri208.html on line 37:

Motto

xxx/ellauri209.html on line 36:

Motto

xxx/ellauri212.html on line 37:

Motto

xxx/ellauri212.html on line 97: Mottoruno anglosaxilla:
xxx/ellauri215.html on line 37:

Motto

xxx/ellauri218.html on line 39:

Motto

xxx/ellauri224.html on line 41:

Motto

xxx/ellauri225.html on line 36:

Motto

xxx/ellauri227.html on line 36:

Motto

xxx/ellauri228.html on line 36:

Motto

xxx/ellauri229.html on line 36:

Motto

xxx/ellauri230.html on line 35:

Motto

xxx/ellauri231.html on line 37:

Motto

xxx/ellauri232.html on line 37:

Motto

xxx/ellauri233.html on line 36:

Motto

xxx/ellauri234.html on line 36:

Motto

xxx/ellauri235.html on line 36:

Motto

xxx/ellauri237.html on line 36:

Motto

xxx/ellauri239.html on line 38:

Motto

xxx/ellauri250.html on line 44:

Motto

xxx/ellauri251.html on line 43:

Motto

xxx/ellauri252.html on line 42:

Motto

xxx/ellauri253.html on line 42:

Motto

xxx/ellauri255.html on line 43:

Motto

xxx/ellauri259.html on line 42:

Motto

xxx/ellauri261.html on line 42:

Motto

xxx/ellauri265.html on line 43:

Motto

xxx/ellauri268.html on line 42:

Motto

xxx/ellauri273.html on line 42:

Motto

xxx/ellauri280.html on line 41:

Motto

xxx/ellauri281.html on line 40:

Motto

xxx/ellauri286.html on line 41:

Motto

xxx/ellauri287.html on line 42:

Motto

xxx/ellauri287.html on line 568: Valokuvia ovat vielä: Libanonin setrit, Kalat Simanin basilikan rauniot, Krak de Chevaliers (länsitornit), Vaspasionin ja Tituksen merkintä tunnelissa sekä leikkaus ja tunneli, Selucas; Margabin linnan vallit, kylpylä, Hama (Syyria); Jablehin moskeija, sulttaani Ibrahimin moskeija ja kirkollisen kaupungin portti, Tartus (Syyria); John Whiting, Grace Whiting, yksi heidän pojistaan (?) ja lapsi; uudelleenesitys roomalaisten sotilaiden hyökkäyksestä Jerusalemiin, Jerusalemin YMCA:n pääsisäänkäynti Dr. John Raleigh Mott, Lord ja Lady Allenby (1933-1934); Arabit jauhamassa ateriaa ja ratsastamassa, Jerusalemin 21. piiritys (22. lokakuuta 1938), "Tommies" vartioi Damascus Gatessa, American Colony -asunnossa ja Sea of Galilea Scot´s Mission Hospital, Tiberias.
xxx/ellauri289.html on line 41:

Motto

xxx/ellauri291.html on line 41:

Motto

xxx/ellauri292.html on line 41:

Motto

xxx/ellauri293.html on line 40:

Motto

xxx/ellauri295.html on line 41:

Motto

xxx/ellauri296.html on line 42:

Motto

xxx/ellauri298.html on line 52:

Motto

xxx/ellauri303.html on line 43:

Motto

xxx/ellauri304.html on line 43:

Motto

xxx/ellauri305.html on line 42:

Motto

xxx/ellauri306.html on line 43:

Motto

xxx/ellauri307.html on line 43:

Motto

xxx/ellauri307.html on line 413: Dovid Zaklikowski on Brooklynissa asuva freelance-toimittaja. Dovid ja hänen vaimonsa Chana Raizel ovat neljän lapsen ylpeitä vanhempia: Motti, Meir, Shaina & Moshe Binyomin. Toivottavasti heistä tulee yhtä hyviä kuin Leah, Rachel ja Ephraim. Jos se on mahdollista.
xxx/ellauri307.html on line 739: He played squash, sang in the Amherst Glee Club, and was a writing student of visiting novelist Alan Lelchuk (n.h.). [Merkittäviä kriittisiä tutkimuksia Lelchukista ovat olleet Philip Roth Esquiressa, Wilfrid Sheed Book -of-the-Month Club Newsissa, Benjamin DeMott The Atlanticissa, Mordechai Richler Chicago Tribunessa ja Steven Birkets The New Republicissa. Nämä olivat varmaan kaikki juutalaisia, kuten Lechuk izekin. American Mischief "Yksikään kirjailija ei ole kirjoittanut niin tietäen ja kaunopuheisesti lihallisen intohimon seurauksista Massachusettsissa Scarlet Letterin jälkeen." Philip Roth, Esquire. On Home Ground "On Home Ground herättää nuorille lukijoilleen ajankohtaisia kysymyksiä ja tekee sen niin taitavasti. Se saavuttaa niin paljon menestystä kuin baseball-harjoitus ja nostalgia." Juutalaisomisteinen The New York Times Book Review. Lelchuk kirjoittaa valtavan ilolla kuvista, sanoista ja järkähtämättömästä kuolevaisesta erityisyydestä. Naisille, jotka etsivät vastauksia, hän tarjoaa juutalaisia olankohautuxia, epäselvyyttä, joka on omituisen tyydyttävää." Catherine Bateson (juutalaisen Margaret Meadin juutalainen tytärvainaa).] Brown spent the 1985 school year abroad in Seville, Spain, where he was enrolled in an art history course at the University of Seville. Brown graduated from Amherst in 1986.
xxx/ellauri307.html on line 743: Benjy DeMott -vainaa "saw as three pervasive social myths: the assumption, held by many Americans, that we live in a classless society; the promise, held out by movies and television, that individual friendships between blacks and whites can vanquish racism all by themselves; and the images of women, ubiquitous in popular culture, that render them almost indistinguishable from men." He opined that movements of the lower classes have a tendency to 'go awry.' Benjamin Haile DeMott was born on June 2, 1924, in Rockville Centre, N.Y.; his father was a carpenter, his mother a faith healer. He joined the Amherst faculty in 1951 and earned a Ph.D. in English literature from Harvard two years later. He observed that a tenet of national faith in America had been that "goodness equals laughter, that humour can banish crisis, that if you pack up your troubles and smile, horror will take to the caves". Critical response to Mr. DeMott's work was divided. His detractors saw his pop-culture references as forced efforts to look au courant.
xxx/ellauri312.html on line 28: