Hiän kääntyi vain yhden talven, valoontuotu kylästä "messujen messuille", se oli naurettavaa, luonnollista, ei menettänyt maaseudun punastusta eikä tiennyt kuinka laskea jokaisen ele, asento ja sana, kuten kokeneita Moskovan tyttöjä. Barbara Lopukhinalla oli intohimoinen luonto, innokas ja runollinen: kaukana pääkaupungeista, yksinäisyydestä ja romaanien lukemisesta vaikuttavat voimakkaasti tyttömäisen uneliaisuuden kehitykseen ilman, että se heikentää luonnollista elävyyttä, iloisuutta ja sosiaalisuutta.
ellauri160.html on line 88: Kari Aronpuro löysi epähuomiossa hukkaamansa Poundin uudelleen ollessaan kirjastonhoitajana Kemissä. Vuonna 1974 häneltä oli ilmestynyt kokoelma Moskovan ikävä.
ellauri189.html on line 55: Jukka Korpelan mukaan venäläinen historiankirjoitus historian kulusta on liian pelkistetty, johon kukaan vakavasti otettava tutkija ei suhtaudu vakavasti. Vanhat kertomukset ja legendat Moskovan Venäjän ajoilta lähtien muuttuivat totuudeksi 1800-luvulla ja edelleen Venäjän viralliseksi historiaksi muun muassa kouluopetukseen ja oppikirjoihin aina nykypäivään asti. Sen mukaan on syntynyt virheellinen todellisuuskuva (siis todellinen virheellisyyskuva), jonka mukaan venäläiset, valkovenäläiset ja ukrainalaiset muodostaisivat Kiovan Venäjän pohjalta yhden kansan. Sehän ei pidä lainkaan paikkaansa! Kansoja oli vähintään tusina ellei enemmän!
ellauri190.html on line 145: Vuosina 1136–1478 Novgorod oli Novgorodin tasavallan pääkaupunki. Sinne keskittyi Hansaliiton toimintaa. Pääosa Kultaisen Ordan ja Länsi-Euroopan välisestä kaupasta (suola, turkikset, nahat) kulki Novgorodin kautta, vaikka Novgorod ei varsinaisesti ollut Hansan jäsen. Tämä kauppareitti hiipui, kun Moskovan ruhtinaskunta valloitti ja tuhosi Novgorodin valtakunnan 1478.
ellauri190.html on line 147: 1500-luvun puolivälissä Novgorod oli Moskovan ja Pihkovan jälkeen Venäjän kolmanneksi suurin kaupunki. Vuonna 1570 Iivana IV:n opritšnikat tuhosivat lähes koko sen väestön. Vuosien 1611–1617 ruotsalaismiehityksen aikana kaupunki koki jälleen suuria menetyksiä, mutta 1600-luvun puoliväliin mennessä sen asukasluku kasvoi taas huomattavasti.
ellauri190.html on line 187: Ordan politiikka Venäjällä noudatti ohjenuoraa ”hajota ja hallitse”. Tataarit pyrkivät solmimaan nopeasti vaihtelevia liittoja paikallisten ruhtinaiden kanssa pitääkseen alueen heikkona ja jaettuna. 1300-luvulla Liettuan nousu suurvallaksi merkitsi haastetta tataarien ylivallalle. Liettuan suurruhtinas Algirdas löi tataarit Bug-virran varrella 1362 käydyssä Sinisten vesien taistelussa ja valtasi Kiovan sekä suuren osan Kiovan Rusjin vanhoista alueista. Liettuan vastapainoksi kaani pyrki muodostamaan Moskovasta johtavan venäläisen valtion. Moskovan Iivana I:lle myönnettiin suuriruhtinaan arvo ja oikeus kerätä veroa muilta venäläisruhtinailta.
ellauri190.html on line 193: Timur Lenk (9. huhtikuuta 1336, Shahr-e-Sabz – 14. helmikuuta 1405) eli Tamerlan oli 1300-luvun merkittävä turkkilaismongolilainen valloittaja ja hallitsija Keski-Aasiassa, erityisesti eteläisellä Venäjällä ja Persiassa. Hänestä alkoi mongolien timuridien dynastia. Hän perusteli valtaannousuaan väittämillään sukujuurilla Tšingis-kaaniin. Väittämä perustui siihen, että Timurin isä oli päällikkö turkkilaisklaanissa, joka johti sukujuurensa mongolijohtaja Qarachar Barlasiin. Timur oli isänsä tapaan suufimuslimi. Timurin isä oli vetäytynyt luostariin sanoen "maailma on vain kaunis vaasi täynnä skorpioneja", mutta Timur ei seurannut isäänsä. Hän halusi olla sotilasjohtaja, kallo täynnä skorpiooneja. Timur merkitsee tšagatain kielessä rautaa. Lenk tarkoittaa rampaa, koska Timurin jalka rampautui taistelussa. Rauta lenkku. Valloitukset lännessä ja luoteessa veivät hänen valtakuntansa rajat Ural- ja Volga-jokien luokse, etelässä ja lounaassa ne sisälsivät lähes koko Persian, mukaan lukien Bagdadin, Karbalan ja Kurdistanin. Vienanlahdesta Laatokkaan, vedämme miekalla rajan. Timur auttoi Tokhtamyshia venäläisiä vastaan ja hän valtasi Moskovan 1385. Il-kaanien valtakunnan Abu Sa'idin kuoleman (1335) jälkeen Persiassa oli voimatyhjiö, jota Timur alkoi valloituksellaan täyttää. Samaan aikaan Tokhtamysh kääntyi Timuria vastaan ja valloitti Azerbaidžanin. Vasta pitkän sodan jälkeen Tokhtamysh oli lopullisesti lyöty 1395. Timur hävitti Ordan pääkaupungin Sarain ja raunioitti sen talouden.
ellauri190.html on line 203: Moskovan ruhtinaskunta nousi 1400-luvulla Venäjän valtioiden johtoasemaan ja siten siitä muodostui tsaarin Venäjän pääkaupunki 1400-luvulta 1700-luvun alkuun. 1700-luvulla pääkaupunki siirrettiin keisari Pietari Suuren perustamaan Pietariin. Moskova paloi Napoleonin sodassa vuonna 1812. Moskovan kuvernööri määräsi kaupungin tuhottavaksi ennen Napoleonin armeijan saapumista. Tsaarinvallan kaatumisen jälkeen maaliskuussa 1918 Lenin ja hallitus siirtyivät Moskovaan, josta tuli näin taas käytännössä pääkaupunki. Moskovan pääkaupungin asema vahvistettiin perustuslaissa Neuvostoliittoa perustettaessa joulukuussa 1922. Joulukuussa 1941 Saksan keskinen armeijaryhmä pysäytettiin kaupungin rajoille ja ajettiin pois talven aikana Moskovan taistelussa. Tää moskovavihamielisyys lie puolixi vanhaa mongolipelkoa, puolixi valkoisten kenraalien kaunaa pensasneuvostoliittolaisile.
ellauri190.html on line 205: Moskovan ruhtinaskunta oli Aleksanteri Nevskin nuorimman pojan Daniel Aleksandrovitšin Moskovan kaupungin pohjalle, Vladimir–Suzdalin alueelle, 1200-luvulla perustama valtio, joka myöhemmin yhdisti Venäjän. Moskovan nousua edesauttoi edullinen sijainti jokien suhteen ja metsien ja suoalueiden tarjoama suoja, mutta päätekijä oli sen yhteistyö mongolivaltiaiden kanssa. Mongolit nimittivät Moskovan hallitsijat suuriruhtinaiksi ja antoivat näille oikeuden kerätä veroa muilta ruhtinaskunnilta. Myöhemmin ruhtinaskunnan etuoikeuksia yhä lisättiin tekemällä siitä Venäjän ortodoksisen kirkon keskus.
ellauri190.html on line 210: Moskovan Venäjä syntyi virallisesti, kun Iivana Julma kruunattiin tsaariksi vuonna 1547. Alueena se muodostui suurelta osin vuonna 1478, kun Novgorod liitettiin Moskovan ruhtinaskuntaan. Moskovan ruhtinaskunta oli valloittanut alaisuuteensa myös useita muita ruhtinaskuntia. Moskovan Venjän tazka on se 2-päinen kotka joka oli pahalla murhaajalla brittipersupoliisisarjassa Bay. Nyt juuri sattuu olemaan paha paikka, sanoo naispoliisi pystypanossa kalastajan kaa kujalla).
ellauri214.html on line 45: P.P.S. Kiistelty maailman rauha-pazas on niin nolo että se pitää uittaa ulos Helsingistä. Helsingin Hakaniemenrannassa sijaitseva Maailmanrauha-patsas on herättänyt viime aikoina paljon keskustelua, sillä sen on lahjoittanut Helsingille Moskovan kaupunki. Heinäkuun puolivälissä patsasta oli somistettu Ukrainan lipuilla. Porvoon seudulta patsas kuljetetaan varastoon. Vielä ei ole tietoa siitä, kuinka kauan patsasta tullaan siellä säilyttämään ja ollaanko sitä mahdollisesti tuomassa takaisin Hakaniemeen. Tuskin ennen punaisten puolen seuraavaa miehitystä.
ellauri214.html on line 328: Katariina Suuren aikainen Mihail Matvejevitš Heraskov (ven. Михаи‌л Матве‌евич Хера‌сков, 5. marraskuuta (J: 25. lokakuuta) 1733 Pultavan Perejaslav – 9. lokakuuta (J: 27. syyskuuta) 1807 Moskova) oli venäläinen klassismin ajan kirjailija. Heraskovin isä oli moldavialainen pajari joka muutti Ukrainaan. Heraskovista tuli 30-vuotiaana Moskovan yliopiston rehtori. Rossiaadi kertoo miten Iivana Julma demilitarisoi Kazanin. Uudelleennussittu Vladimir, vielä pitempi luritus Heraskovilta, kertoo miten Kiovan ryssät käännytettiin erään Vladimirin toimesta. Kirjailija arvostelee voimakkaasti Ranskan vallankumousta. Hänen tuotannossaan on havaittavissa siirtyminen kohti sentimentalismia. Heraskovin proosa on rytmikästä, monisanaista ja koristeellista. Lajityypeiltään monimuotoinen lyriikka kehottaa kohtuullisuuteen ja hiljaiseen elämään luonnonrauhassa. Järkimiehiä. Iivana on turha mutta hyvä ihminen.
ellauri216.html on line 318: Soligalitš (ven. Солига́лич) on kaupunki Kostroman alueella Venäjällä. Suola-Galitsia, jonka suolakaivoxista suomalaisetkin saivat suolansa. Galitsiasta monet juutalaiset muuttivat pogromeja pakoon Amerikkaan. Kostroma on keski-Venäjällä Moskovan liepeillä. Se sijaitsee Volgaan laskevan Kostromajoen rannalla 216 kilometriä Kostromasta koilliseen. Kaupunki on Soligalitšin piirin keskus. Asukkaita oli 6 100 henkeä vuonna 2010. Nyt varmaan vähemmän. Kaupunki koostuu lähinnä 1–2-kerroksisista koristeellisista puutaloista. Kostroma-joen vastarannalla on kylpylä, jossa annetaan erilaisia mineraalivesi- ja mutahoitoja. Soligalich.com on myytävänä. Notable people:
ellauri216.html on line 360: Venäjän ortodoksisen kirkon kädellisen, Hänen pyhyytensä Moskovan ja koko Venäjän patriarkan Aleksius II:n siunauksella vuosina 2001-2004 Moskovassa ja Pietarissa, Jekaterinburgissa uskovat toivat Feodorovskaja-kuvakkeen kaikkein pyhimmäksi jumalanpalvelukseen. ja Arkangeli, Solovetskin saaret, Nižni Novgorod ja Kazan, Tver. Kostroman alueen pääpyhäkkö osallistui syksyllä 2004 Hänen pyhyytensä Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Aleksius II:n siunauksella ja Ukrainan ortodoksisen kirkon primaatin, Kiovan ja koko Ukrainan metropoliitin Vladimir Putinin kutsusta. Koko Ukrainan läpi puski isovenäläinen uskonnollisessa kulkueessa, joka kulki 40 suuren ja pienen Ukrainan kaupungin läpi ja lakosi useita miljoonia ihmisiä.
ellauri216.html on line 362: 29. elokuuta 2002 Venäjän ortodoksisen kirkon kädellinen, Hänen pyhyytensä Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Aleksi II.
ellauri216.html on line 364: Vuonna 1891 Moskovan käsityöläiset valmistivat keisari Aleksanteri III:n henkilökohtaisella osallistumisella jalokivillä koristellulle Feodorovskajan Jumalanäidin ikonille kultaisen rizan, joka kerättiin kaikkialta Venäjältä Kostroman ja kaupungin asukkaiden vapaaehtoisilla lahjoituksilla. muut Venäjän alueet. Rizan korkea taiteellinen arvo teki mahdolliseksi pitää sitä yhtenä 1800-luvun merkittävimmistä korutaideteoksista.
ellauri216.html on line 437: Jumalanäidin "Fedorovskaya"-kuvaketta kunnioitetaan erityisesti Venäjällä, myös siksi, että juuri tämän kuvan kautta annettiin Jumalan siunaus Mihail Fedorovich Romanovin hallitukselle, jonka valinta Venäjän valtaistuimelle tapahtui vuonna 1613. lopetti Venäjän valtiota pitkään piinaneen valtion kuohunta. Moskovasta Kostromaan lähetettiin Zemsky Soborin suurlähetystö, joka toi mukanaan Jumalanäidin "Vladimirskajan" ja Moskovan ihmetyöntekijöiden ikonin. Kostromassa papisto tapasi heidät "Fedorov"-kuvakkeen kanssa, ja he kaikki menivät Ipatievin luostariin, jossa nuori Mihail oli äitinsä, nunna Matryonan kanssa.
ellauri216.html on line 439: Mikaelin "pyyntö" valtakunnan puolesta kesti kauan. Nuori Mikhail ja hänen äitinsä kieltäytyivät kategorisesti sellaisesta raskaasta taakasta. Lopulta Theodoret, Ryazanin ja Muromin arkkipiispa, otti "Vladimir"-kuvakkeen syliinsä ja sanoi: "Miksi Kaikkein pyhimmän Theotokosin ikoni ja Moskovan ihmetyöntekijät kävelivät kanssamme pitkällä matkalla?". Vanhin Matryona ei voinut vastustaa sellaisia sanoja. Hän kaatui kasvoilleen "Fedorovskajan" Jumalanäidin ikonin eteen ja sanoi: "Tapahtukoon tahtosi, rouva! Sinun käsiisi annan poikani: ohjaa häntä totuuden tielle, itsesi ja itsesi hyväksi. isänmaa!" Tämän tapahtuman muistoksi perustettiin vuotuinen juhla (14. maaliskuuta O.S.) Kaikkein Pyhän Theotokosin Fedorovskaya-kuvakkeen kunniaksi sen lisäksi, että se ilmestyi 16. elokuuta (O.S.).
ellauri216.html on line 455: Hänen pyhyytensä patriarkka Aleksei I vieraili Kostromassa Volgan kaupunkeihin tekemällään matkalla 7. elokuuta 1948. Kumartaen Jumalanäidin "Fedorov"-kuvaketta patriarkka ilmaisi toiveensa, että ihmeellinen kuva koristeltaisiin sen arvoisella viittalla. pyhäkön hengellisestä suuruudesta. Uuden viittauksen järjestämiseksi Pyhän Johanneksen Kristuksen katedraalin papit ja maallikot alkoivat kerätä lahjoituksia, mikä kesti useita vuosia. Kevääseen 1955 mennessä Moskovan käsityöläiset olivat valmistaneet uuden hopeakullatun rizan.
ellauri216.html on line 718: Serafim koitti lopulta suorastaan epätoivoisesti pitää Suomen ortodoksisen kirkon Moskovan patriarkaatin yhteydessä; kun neuvostovalta käytännössä tuhosi patriarkaatin estämällä sen toiminnan, Serafim väitti että maanpakolaispiispojen muodostama Karlovcin synodi olisi käytännössä oikeutetuin sijainen, kunnes tilanne Venäjällä asettuisi.
ellauri216.html on line 732: Valamon vanhan luvun kannattajat eivät ole vanhauskoisia vaan ryssiä. Muu Suomi siirtyi Moskovan patriarkan alta länkkäreiden leiriin Konstantinopoliin joskus izenäisyysaikana. Siinä vehkeilyssä oli Rizallakin lusikkansa sopassa.
ellauri216.html on line 804: Jotkut tahot puuhaavat Rizasta nyt pyhimystä. Ottavatko huomioon että se pyrki sodan jälkeen Moskovan patriarkan alaisexi takas Valaam Islandiin?
ellauri216.html on line 1021: Moskovan rauhan astuttua voimaan 13.3.1940 jäi luostarin evakuoimiseen aikaa vain muutama päivä. Se tapahtui kuorma-autoilla Laatokan jäätä myöten, kun ensin oli kuljetettu pois saarella ollut sotilaskalusto. Luostarin kalleimmat taide-esineet lähetettiin Rautalammin kotiseutumuseoon. Arkkipiispan kehotuksesta myös kaikkien skiittojen kirkoista pyrittiin kuljettamaan pyhittäjäisien reliikit pois. Kaikki nämä kuljetettiin Lahdenpohjaan, jossa tavarat lastattiin junanvaunuihin ja koottiin myöhemmin Suolahteen odottamaan pysyvämpää sijoituspaikkaa.
ellauri216.html on line 1042: Laatokan Valamon luostarin rakennukset olivat muussa käytössä lähes neuvostoajan loppuun, mm. sotilastukikohtana ja vanhainkotina, mutta loppuvuodesta 1989 ensimmäiset munkit aloittivat luostaritoiminnan uudelleen ja rakennukset luovutettiin Moskovan patriarkaatille. Mutta ei siitä sen enempää. Länkkärien patriarkan alainen uuden tyylin tynkä-Valamo Heinäveden Papinniemessä on se oikea.
ellauri216.html on line 1107: Suuren isänmaallisen sodan lopussa vuonna 1945 metropoliita Grigori (Tšukov) vieraili Uudessa Valamissa ja liitti luostarin Moskovan patriarkaattiin. Monet vanhat munkit ilmoittivat haluavansa palata kotimaahansa, vanhalle saarelle. 12 vuoden kuluttua, vuonna 1957, luostari siirtyi Suomen ortodoksisen kirkon lainkäyttövaltaan. Samana vuonna vain seitsemän munkkia lähti Neuvostoliittoon; nuorin silloin lähteneistä oli 59-vuotias ja vanhin 84-vuotias. Kirkkoslaavilaiset jumalanpalvelukset loppuivat vuonna 1977, ja viimeinen venäläinen munkki kuoli vuonna 1981. Nyt luostari jatkaa toimintaansa suomalaisena ortodoksisena luostarina ja vastaanottaa vuosittain yli 100 tuhatta kävijää - sekä pyhiinvaeltajia että turisteja. Tämä on syrjäinen, hyvin hoidettu luostari järvien ja metsien keskellä - museon, kulttuurikeskuksen ja kirjaston kera.
ellauri216.html on line 1135: 14. - 17. syyskuuta 2007 luostarissa vieraili luostarin apotti, patriarkka Aleksius II, 16. syyskuuta Smolensk Sketessa hän vihki temppelin Smolenskin Jumalanäidin ikonin kunniaksi ; temppelin vihkimisen jälkeen hän palveli siinä ensimmäisen jumalallisen liturgian. Jumalanpalveluksen jälkeen patriarkka luovutti Valaamin luostarin apottille piispa Pankratiukselle Moskovan Oikeususkoisen Prinssi Danielin ritarikunnan (II asteen) - arkkipastoraalityön huomioimiseksi ja hänen palveluksensa 20-vuotisjuhlan yhteydessä pyhässä arvossa.
ellauri216.html on line 1143: Valaam-luostari on stauropegiaalinen, eli se on Moskovan ja koko Venäjän patriarkan suorassa valvonnassa ja kanonisessa hallinnossa. Ristiinnaulittu, käännettynä sanatarkasti. Patriarkka Aleksius II :n asetuksella luostari entisöitiin Valamon luostariin, josta on säädetty Valamon luostarin vanhassa peruskirjassa, joka on hyväksytty käyttöön myös patriarkan asetuksella. Pyhän Bileamin peruskirja laadittiin Athoksen luostarien tyypin ja vakavuuden mukaan; käskee "ei tehdä apottille mitään ilman veljien neuvoa". Siksi vanhempien veljien hengellinen neuvosto kokoontuu säännöllisesti, johon kuuluvat apotit, rippiri, dekaani, hotellinpitäjä, sakristi, hegumenin apulainen pyhiinvaeltajien vastaanottamiseksi, sketopäät, rahastonhoitaja, taloudenhoitaja ym ym.
ellauri217.html on line 237: Kassin tulenjohtokorsussa pörrää kärpäset kuin Moskovan tiedeakatemiassa punaposken v. Wrightin nenällä.
ellauri242.html on line 164: Arkadi Perventsev syntyi opettajan perheeseen ja opiskeli Baumanille nimetyssä Moskovan teknillisessä korkeakoulussa. Hänen ensimmäiset kertomuksensa sekä Venäjän kansalaissodasta kertova romaani Kotšubei ilmestyivät vuonna 1937. Toisen maailmansodan aikana Perventsev työskenteli Izvestijan sotakirjeenvaihtajana. Vuonna 1950 hän liittyi NKP:hen. Vuodesta 1958 lähtien hän toimi Venäjän SFNT:n ja vuodesta 1971 Neuvostoliiton kirjailijaliiton hallituksien jäsenenä.
ellauri243.html on line 676: Minsk II:ssa suunniteltua liittovaltiorakennetta kohtaan ei ole koskaan ollut kiinnostusta. Ei koskaan ollut aikomustakaan antaa irtautuneille alueille Ukrainan historian ja sen kielten, kulttuurien ja perinteiden vaatimaa autonomiaa. Kaikkeen sitoutuminen oli vilppiä, jonka tarkoituksena oli pettää Moskovan ja Donbassin tasavallat, kun taas Ukraina aseisteli ja pommitti jälkimmäisiä helmikuussa alkanutta sotaa ennakoiden. Itävaltalainen koulukunta on heterodoksinen taloudellisen ajattelun koulukunta, joka kannattaa metodologisessa individualismin tiukkaa noudattamista, eli yhteiskunnalliset ilmiöt johtuvat yksinomaan yksilöiden motiiveista ja toimista. Itävaltalaiset kouluteoreetikot katsovat, että talousteorian tulisi perustua yksinomaan ihmisen ahneen toiminnan perusperiaatteisiin. Von Mises on yxi näitä piruja.
ellauri246.html on line 844: Samana ajanjaksona Brodsky yritti järjestää julkaisun Moskovanlehdissä. Kuitenkin verbi "yritti" on liian kovaa tästä. Tulostuksen saavuttamiseksi oli tarpeen osoittaa jonkinlainen diplomaattisuus, johon Brodski ei pystynyt. Kun hänet johti kalastajan kirjoittajalle, joka voisi auttaa julkaisuissa, hän oli niin vihainen Rybakov hänen ylimielisyytensä, että hän jopa kolmekymmentä vuotta myöhemmin, hän muistutti muistelmista kokouksesta "huono henkilö, joka halusi lukea tarpeettomia runoja ilman loppua . " Kun v.p. Aksenov esittelee Brodskin "nuorten" toimittajien kanssa, johtanut hänet toimituksellisen hallituksen kokoukseen ", Joseph tästä toimituksellisesta hallituksesta kuuli, että Neuvostoliiton painajainen, jossa nuorten kirjoittajat ovat yksinkertaisesti menettäneet tietoisuuden.<…> Hän sanoi, että hän oli läsnä Sabbath Witchesissa. Ja itse asiassa se oli suurin mahdollinen liberalismi. "
ellauri249.html on line 222: ”järjestelmällisestä juoppoudesta” sekä ”puolueen sisäisen demokratian loukkaamisesta”. Moisejenko erotettiin, mutta Hruštšov ei päässyt hänen paikalleen. Bugger it. Vuonna 1929 Hruštšov lähti opiskelemaan Stalinin mukaan nimettyyn teollisuusakatemiaan Moskovassa. Tämä oli seurausta Stalinin kampanjasta, jonka mukaan ”porvarispesialistit” piti sivuuttaa ja tilalle piti saada nuoria työläistaustaisia, kommunismille uskollisia opiskelijoita. Nyt Hruštšovin ura lähti todelliseen nousukiitoon: hänestä tuli koulun puolueosaston johtaja, 1931 kahden Moskovan kaupunginosaneuvoston johtaja, 1932 Moskovan puolueen toinen sihteeri ja 1934 puolueen Moskovan kaupungin komitean (gorkom) pääsihteeri. Moskovan puoluejohtajana Hruštšov lähetti osana Stalinin puhdistuksia 8 500 ”petturia” ammuttavaksi ja 33 000 vankileireille. Vuonna 1934 hänestä tuli varajäsen kommunistisen puolueen keskuskomiteaan ja politbyroon jäseneksi hän nousi vuonna 1939. Onnex onnex Nikita ei ollut päässyt insinöörixi! Olisi ollut kiitorata pystyssä.
ellauri249.html on line 224: Hruštšoville Moskovan vuosien tärkeimpiä hankkeita puhdistusten lisäxi oli metron rakentaminen. Tehtävä suoritettiin stalinistiseen tyyliin välittämättä ihmishengistä tai kustannuksista ja kuuntelematta asiantuntijoiden mielipiteitä.
ellauri249.html on line 229: Hruštšovin Moskovan vuosien aikana Stalin käynnisti puhdistukset. Moskovan kaupungin puoluekomitean 63 jäsenestä 45 surmattiin, koko läänin puoluekomitean 64 jäsenestä 46 surmattiin. Hruštšov avusti puoluetoverien kadottamisessa vankileirien saaristoon ja piti asiasta puheita, joissa totesi ”Ryökäleet on tuhottava. Tämä koituu miljoonien eduksi. Kätemme ei saa vapista.” Puoluekomitea asetti Moskovan kiintiöksi 35 000 kansanvihollista, joista 5 000 piti ampua heti. Stalinille hän esitti raportissaan löytäneensä 41 500 kulakkiainekseen kuulunutta, joista 8 500 oli ammuttu. Koska moni Hruštšovin alainen oli tuhottu, hän alkoi uumoilla olevansa seuraavana joukossa. Näin ei käynyt, vaan hänet lähetettiin takas Ukrainaan.
ellauri249.html on line 242: Työ Ukrainan sosialistisen neuvostasavallan johtajana toi luonnollisesti merkittäviä aineellisia etuja. Asuntona oli Kiovassa sijaitseva aikoinaan tehtailijalle kuulunut huvila. Kesäasunnoksi oli annettu vieläkin suurempi entinen luostari. Kummassakin asunnossa oli suuri henkilökunta keittiötyöntekijöineen, autonkuljettajineen ja henkivartijoineen. Moskovassa oleskelua varten oli varattu asunto, joka oli suurempi kuin entinen Moskovan asunto. Sosiaalinen nousu eeku paranoo.
ellauri249.html on line 356: Yhdysvaltain ensimmäisessä vientinäyttelyssä Moskovan Sokolnikissa 1959 Hruštšov kehuskeli Richard Nixonille, että Neuvostoliitto saavuttaa ja ohittaa Yhdysvallat. Viestin perillemenoa hän ryyditti lopettamalla: ”näytämme teille närhen munat!” "Покажем мы вам кузькину мать!" Niin näytti. Ylen surulliselta näytti.
ellauri254.html on line 49: Konstantin Fedin syntyi kauppiaan perheeseen. Hän kasvoi Saratovissa ja valmistui vuonna 1914 Moskovan kauppakorkeakoulusta. Ensimmäisen maailmansodan ajan Fedin oli internoituna Saksassa. Palattuaan Venäjälle hän työskenteli toimittajana.
ellauri254.html on line 140: Veniamin Aleksandrovitš Kaverin (ven. Вениами́н Алекса́ндрович Каве́рин, oikea sukunimi Zilber, Зи́льбер; 19. huhtikuuta (J: 6. huhtikuuta) 1902 Pihkova – 2. toukokuuta 1989 Moskova) oli venäläinen neuvostokirjailija. Veniamin Kaverin syntyi sotilasmuusikon perheeseen. Hän opiskeli Pihkovan kymnaasissa, suoritti keskikoulun loppuun Moskovassa ja pääsi vuonna 1919 Moskovan yliopiston historiallis-kielitieteelliseen tiedekuntaan. Vuonna 1920 Kaverin muutti Pietariin, jossa hän jatkoi opintojaan Pietarin yliopiston filosofisessa tiedekunnassa sekä Itämaisten kielten instituutin arabian kielen osastossa.
ellauri254.html on line 293: Ennen hääpäivämäärää Alexander Blok, kuten tavallista, on ratsastusmatkalla Euroopassa äitinsä kanssa. Hän odottaa tosiasiaa, että pian hän johtaa rakkaan rikkaan naisensa nimeltään Mendelejeva (loistavan kemisti D. Mendelejevin tytär) pragmaattiseen liittoon kirkon kruunun alla. Hän etsi rakkauttaan useita vuosia. Viime aikoihin asti hän ajatteli, että heidän suhteessaan oli rasvaa, mutta pian heidän kohtalokas kokous viihtyisässä Moskovan kahvilassa määritteli heidän kohtalonsa.
ellauri254.html on line 338: Marraskuussa 1935 Zinovjevia, Kamenevia ja maanpaossa elänyttä Trotskia syytettiin julkisesti vakoilusta ulkovaltojen hyväksi. Kesäkuussa 1936 tuotiin esiin entistä jyrkempi väite ”trotskilais-zinovjevilaisen vastavallankumouksellisen blokin terroristisesta toiminnasta”. Zinovjeville ja Kameneville järjestettiin elokuussa 1936 uusi, julkinen oikeudenkäynti, joka tunnetaan ensimmäisenä niin sanotuista Moskovan oikeudenkäynneistä. Syytettyjä oli yhteensä 16, heistä viisi turvallisuuspalvelu NKVD:n agentteja, joiden valheelliset tunnustukset kävivät todistusaineistosta myös muita vastaan. Syytettyjen väitettiin muodostaneen salaisen terroristijärjestön, joka oli murhannut Kirovin ja suunnitellut Stalinin sekä muiden neuvostojohtajien murhia. Salaisessa tapaamisessa Stalin lupasi Zinovjeville ja Kameneville, että heidän sekä heidän perheidensä ja tovereidensa henki säästettäisiin, jos he tunnustaisivat oikeudessa. Zinovjev ja Kamenev tunnustivat tekaistut syytökset, mutta Stalin petti lupauksensa. Heidät tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin seuraavana aamuna.
ellauri254.html on line 598: Avvakum toimi vuonna 1652 esipappina Jurjevetsissa ja sittemmin Moskovan Kazanin katedraalin pappina. Hän vastusti jyrkästi patriarkka Nikonin uudistuksia, minkä takia hänet vuonna 1653 karkotettiin Tobolskiin ja Venäjän Kaukoitään. Vuonna 1663 tsaari Aleksei Mihailovitš kutsui Avvakumin takaisin Moskovaan. Hän ei kuitenkaan luopunut näkemyksistään, vaan jatkoi taistelua kirkon uudistuksia vastaan ja sai paljon kannattajia. Vuonna 1664 Avvakum karkotettiin Mezeniin. Vuonna 1667 hänet kutsuttiin Moskovaan. Kirkolliskokouksessa Avvakumilta riistettiin papinvirka, jätettiin pelekkä tybeteikka, hänet tuomittiin kirkonkiroukseen ja karkotettiin Pustozjorskin linnoitukseen. Siellä hän vietti 15 vuotta maakuoppaan rakennetussa hirsisalvoksessa. Pustozjorskissa Avvakum jatkoi kirjallista toimintaansa ja kamppailua virallista kirkkoa vastaan. Vuonna 1682 Avvakum lähimpine tovereineen poltettiin hirsisalvoxeen tsaarin määräyksestä.
ellauri254.html on line 679: Kamenev, oikealta nimeltään Rosenfeld, oli syntyisin juutalaisperheestä, ja hänen isänsä oli veturinkuljettaja Moskova–Kursk-rautatiellä. Hänen vanhempansa olivat olleet mukana opiskelijoiden vallankumouksellisessa toiminnassa 1870-luvulla. Kamenev kävi lukionsa Tbilisissä Georgiassa, jossa hän sai ensimmäisen kosketuksensa vallankumoukselliseen sosialistiseen liikkeeseen. Laittomaan Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen hän liittyi vuonna 1901. Koska Kamenev oli lukioaikanaan kuulunut radikaaleihin poliittisiin keskustelukerhoihin ja osallistunut mielenosoituksiin, hänet hyväksyttiin Moskovan yliopistoon vasta erillisestä anomuksesta. Maaliskuussa 1902 hänet vangittiin muutamaksi kuukaudeksi hänen osallistuttuaan tsaarinvallan vastaiseen opiskelijamielenosoitukseen, minkä jälkeen häneltä evättiin lupa jatkaa opintojaan. Hän pakeni Länsi-Eurooppaan, tutustui Pariisissa Vladimir Leniniin ja ryhtyi ammattivallankumoukselliseksi. Venäjän sosiaalidemokraattien jakaannuttua kahtia vuonna 1903 Kamenev liittyi Leninin johtamaan bolševikkisiipeen.
ellauri254.html on line 689: Palattuaan kotimaahan Kamenev otettiin takaisin puoluejohtoon. Hän oli kuulunut lokakuussa 1917 perustettuun bolševikkien ensimmäiseen politbyroohon ja tammikuussa 1919 hänestä tuli yksi uuden politbyroon perustajajäsenistä. Samana vuonna hänet valittiin myös Moskovan neuvoston puheenjohtajaksi eli käytännössä pääkaupungin paikallisen puolueorganisaation johtoon. Kamenev oli lisäksi vuosina 1924–1926 Työn ja puolustuksen neuvoston puheenjohtajana, tammikuusta elokuuhun 1926 Neuvostoliiton ulkomaankaupasta vastanneena kansankomissaarina sekä 1926–1927 Italian-suurlähettiläänä. Hänet nimitettiin myös vuonna 1923 uuden Lenin-instituutin ensimmäiseksi johtajaksi ja hän sai toimittaa Leninin kootut teokset.
ellauri254.html on line 693: Trotskin menetettyä asemansa vuoden 1925 alussa troikka hajosi Stalinin kääntyessä entisiä liittolaisiaan Kamenevia ja Zinovjevia vastaan. Kamenev pudotettiin lokakuussa 1925 politbyroon juhlakuntoisesta jäsenestä puoliveteiseksi ja häneltä vietiin Moskovan-puoluejohtajan tehtävä. Kesällä 1926 Kamenev ja Zinovjev liittoutuivat Trotskin kanssa, jolloin syntyi niin sanottu yhdistynyt oppositio. Sitä yhdisti Stalinin vastaisuus ja vaatimus puolueen sisäisen demokraattisen toimintakulttuurin palauttamisesta. Lokakuussa 1926 Kamenev menetti puoliveteisenkin jäsenyytensä politbyroossa ja Stalinin käydessä lopulliseen iskuun hänet erotettiin marraskuussa 1927 myös keskuskomiteasta. Joulukuun 1927 puoluekokouksessa Zinovjev ja Kamenev päättivät pelastaa uransa irtisanoutumalla kaikista aiemmista mielipiteistään. Heidät erotettiin puolueesta, mutta he saivat luvan hakea jäsenyyttään takaisin puolen vuoden koeajan jälkeen.
ellauri254.html on line 697: Zinovjeville ja Kameneville järjestettiin elokuussa 1936 uusi, julkinen oikeudenkäynti, joka tunnetaan ensimmäisenä niin sanotuista Moskovan oikeudenkäynneistä. Heidän väitettiin muodostaneen Trotskin ulkomailta johtaman salaisen terroristijärjestön, joka murhasi Kirovin ja suunnitteli Stalinin sekä muiden puoluejohtajien murhia. Kaikkiaan kuudestatoista syytetystä viisi oli turvallisuuspalvelu NKVD:n agentteja, joiden valheelliset tunnustukset kävivät todistusaineistosta myös muita vastaan. Salaisessa tapaamisessa Stalin lupasi Zinovjeville ja Kameneville, että heidän sekä heidän perheidensä ja tovereidensa henki säästettäisiin, jos he tunnustaisivat oikeudessa. Zinovjev ja Kamenev tunnustivat tekaistut syytökset, mutta Stalin petti lupauksensa. Heidät tuomittiin kuolemaan 24. elokuuta ja teloitettiin seuraavana aamuna. Kamenevin vaimo (häh, siis se Leo Trotskin sisko Olga?) kuoli myöhemmin vankileirillä. Myös heidän kaksi poikaansa sekä Kamenevin veli ja tämän vaimo joutuivat teloitetuiksi.
ellauri257.html on line 87: Luojan kiitos, olemme eläneet todistamassa Gogolin kuntoutumista suurena humoristina. Sen teki Vladimir Bortko versiossaan kuuluisasta romaanista, joka oli sensaatiomainen jo ennen näyttöjen julkaisua. Tyytyväinen kenttäkomentaja Taras Bulba ( Bogdan Stupka ) tapaa kaksi poikaa ( Vladimir Vdovichenkov ja Igor Petrenko ) koristeellisella maatilalla - tuoreena Kiovan bursasta, papin mekossa ja Moskovan aksentissa.
ellauri264.html on line 770: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä käyn sinun kimppuusi, Goog, sinä Roosin (Venäjän), Mesekin (Moskovan) ja Tuubalin (Tubolskin) ruhtinas…Persia, Etiopia ja Puut ovat heidän kanssansa, siirtokilvet ja kyrvät tanassa on heillä kaikilla. Goomer ja kaikki sen sotalaumat, Toogarman heimo pohjan periltä ja kaikki sen sotalaumat – lukuisat kansat ovat sinun kanssasi. Ole valmis, varustaudu, sinä ja kaikki joukkosi, jotka ovat kokoontuneet sinun luoksesi, ja ole sinä varalla heitä varten.” – Hesekiel 38:3-7
ellauri264.html on line 776: Venäjän ja sen liittolaisissa mainitaan useita eri kansakuntia kuten Iran ja Pohjois-Afrikan valtiot, mutta siellä mainitaan myös Goomer, joka kuvaa germaanilaisia kansoja ja Putinin neuvonantaja Aleksandr Duginin tavoite onkin tehdä Moskovan ja Berliinin välinen liittouma Suomen, Ruozin ja Ukrainan pään menoxi.
ellauri267.html on line 1349: Leskeus avasi toisaalta Elizabethille rahahanat. ja mahdollisuuden luoda hurskauden ja hyväntekeväisyyselämän. Hän varttui luterilaisena kotimaassaan, mutta Venäjällä ollessaan hän rakastui Venäjän ortodoksiseen kirkkoon ja kääntyi sinne. Huolellisen harkinnan jälkeen hän alkoi käyttää huivia ja rakensi luostarin ja yhteisön hoitaakseen, ruokkiakseen ja opettaakseen Moskovan köyhiä. Tämä oli kukoistava yhteisö ja teki merkittävää hyväntekeväisyystyötä. Oli erittäin valitettavaa, että Romanovien dynastian kukistuminen ja kommunismin nousu vaikuttivat vahingollisesti yhteisöön ja Elisabetin elämään.
ellauri274.html on line 502: 2:03:47 решение продлить скоростную автомагистраль москва-казань до Екатеринбурга Челябинска и Тюмени а в 2:03:47 päätös Moskovan ja Kazanin välisen moottoritien jatkamisesta Jekaterinburgiin, Tšeljabinskiin ja Tjumeniin sekä
ellauri275.html on line 531: Brežnevin viimeisimmäksi jäänyt päätös oli lähettää joulukuussa 1979 neuvostojoukot tukemaan Afganistanin kommunistihallitusta. Päätöstä ei tehnyt politbyroo, vaan Brežnevin sisäpiiri yksityisessä kokouksessaan. Afganistanin sotaan johti pitkäaikainen kehitys, johon liittyivät Etykiin liitetyn Helsingin hengen haihtumisesta huonontuneet suurvaltasuhteet, varustelukierre ja Neuvostoliiton tarve osoittaa voimaansa. Yleisesti 1970-luvun loppua kohti Vietnamin sodassa tappion kärsinyt Yhdysvallat vaikutti sotilaallisesti heikolta ja Neuvostoliitto vastaavasti vahvemmalta supervallalta. Afganistanin sodan myrkytettyä suurvaltasuhteet jäi SALT II -sopimus, joka allekirjoitettiin kesäkuussa 1979, ratifioimatta Yhdysvalloissa. Neuvostoliittoon kohdistettiin myös laajat talouspakotteet ja Moskovan olympialaisiin vuonna 1980 kohdistettiin boikotti.
ellauri275.html on line 670: Venäjä oli tunnustanut Georgian itsenäisyyden 7. toukokuuta vuonna 1920 solmitussa Moskovan sopimuksessa, eikä Georgian valloittamisesta oltu Moskovassa yksimielisiä. Hyökkäyksen pääsuunnittelijat olivat kaksi vaikutusvaltaista georgialaissyntyistä neuvostovirkamiestä, Josif Stalin ja Grigori Ordžonikidze, jotka saivat luvan hyökätä Georgiaan neuvostojohtaja Vladimir Leniniltä 14. helmikuuta 1921, maan "talonpoikien ja työläisten kapinan" tukemisen verukkeella. Neuvostojoukot valtasivat Georgian pääkaupungin Tbilisin raskaiden taisteluiden jälkeen ja julistivat Georgian SNT:n syntyneeksi 25. helmikuuta 1921. Maan loppuosa saatiin vallatuksi kolmen viikon sisällä, mutta neuvostovalta Georgiassa vakiintui vasta syyskuussa vuonna 1924. Turkin miehitys Georgian luoteisosassa lähes samanaikaisesti (helmi–maaliskuussa 1921) uhkasi kehittää kriisin Moskovan ja Ankaran välille, ja se johti merkittäviin alueluovutuksiin Neuvosto-Venäjältä Turkille Karsin sopimuksessa.
ellauri275.html on line 675: myös Moskovan johdolta, ja kuunteli vain läheisiä. Georgian miehityksen aikana hän esitti Moskovalle vaatimuksia sen sijaan, että pyysi apua, ja jätti huomiotta kutsut työskennellä paikallisten Georgian bolshevikkien kanssa, mikä aiheutti jännitteitä heidän ja Ordzhonikidzen välillä.
ellauri275.html on line 692: Allilujeva rakastui 16-vuotiaana juutalaissyntyiseen elokuvaohjaajaan Aleksei Kapleriin. Stalin ei hyväksynyt heidän romanssiaan, joten Kapler lähetettiin pakkotyöhön Siperiaan ja sen jälkeen Vorkutan teollisuuskaupunkiin nykyiseen Komin tasavaltaan lähelle napapiiriä. 17-vuotiaana Allilujeva rakastui Grigori Morozoviin, joka opiskeli Moskovan yliopistossa. He menivät naimisiin 1945 Stalinin vastahakoisuudesta huolimatta, eikä tämä halunnut tavata Morozovia. Allilujeva synnytti pojan Josifin, ja pariskunta erosi vuonna 1947. Allilujevan seuraava puoliso oli Juri Ždanov, jonka isä oli tunnettu neuvostoliittolainen poliitikko ja Stalinin oikea käsi Andrei Ždanov, joka oli Suomessa rauhanteon jälkeen valvontakomission johtaja. He menivät naimisiin vuonna 1949 ja saivat vuonna 1950 tyttären Jekaterinan. Tämäkin liitto purkautui myöhemmin. Ollessaan sairaalassa 1963 Allilujeva tapasi intialaisen kommunistin Brajesh Singhin, joka oli käymässä Moskovassa. Singh oli hyväkäytöksinen idealisti, mutta kärsi vakavista sairauksista, kuten keuhkoputken tulehduksesta ja keuhkolaajentumasta. Brajeshin ja Allilujevan romanssi syttyi, kun pariskunta lomaili Mustanmeren rannalla Sotšissa. Singh palasi Moskovaan vuonna 1965 ja toimi tulkkina. Heidän ei sallittu avioitua. Singh kuoli vuonna 1966, ja Allilujeva sai luvan lähteä viemään Singhin tuhkaa Gangesjokeen. Ollessaan Intiassa kaksi kuukautta hän kiintyi maan tapoihin. Allilujeva piti Singhiä puolisonaan, vaikka he eivät menneet naimisiin.
ellauri276.html on line 152: Nikolai Porfiryevich Grekov (21. helmikuuta (5. maaliskuuta), 1807, Kazanskoje kylä, Efremovin piiri, Tulan maakunta - 1866, Moskova) - venäläinen runoilija ja kääntäjä. Syntynyt sotilasperheeseen. Hän valmistui Moskovan yliopistosta (1827), palveli Moskovan aateliskokouksessa. Vuodesta 1833 - eläkkeellä - hän asui pääasiassa Kazanin kartanolla. Henkilökohtaisessa elämässään hän oli onneton, vaikka selvisi vaimostaan, viidestä lapsestaan ​​ja veljestään.
ellauri276.html on line 158: Kirjoitti vaudevilleä. Hänen esseensä "Toinen romanssi korkealla tiellä tai mitä olla, jota ei voida välttää" esitettiin Moskovan Bolshoi-teatterin lavalla 22. tammikuuta 1832.
ellauri278.html on line 308: Katyn on kylä Smolenskin alueella Venäjällä, noin 23 km länteen nykyisestä Smolenskin keskustasta. Katynin maaseudun hallinnollinen keskus. Samanniminen rautatieasema Moskovan rautateiden Smolenskin suunnassa. Nimen alkuperästä on kolme versiota:
ellauri278.html on line 388: Moskovan Khamovnichesky-tuomioistuin hylkäsi 24. lokakuuta 2008 teloitettujen upseerien omaisten valituksen GVP:n kieltäytymisestä antamasta poliittista kuntoutusta kuolleille.
ellauri279.html on line 87: Vuonna 1974 Solženitsyn menetti Neuvostoliiton kansalaisuutensa ja hänet lennätettiin Länsi -Saksaan. Esimerkiksi Yleisradion Moskovan kirjeenvaihtaja puntaroi Solženitsynin asemaa hänen karkotuspäivänään seuraavasti:
ellauri279.html on line 285: 19. heinäkuuta 1954 Neuvostoliiton PVS vetosi Ryuminiin. M.D. kielsi antamasta anteeksi. Ammuttu 22. heinäkuuta 1954 klo 21.05. Hänen ruumiinsa tuhkattiin samana päivänä kello 10 illalla. Tuhkat haudattiin yhteiseen hautaan "luottamattomille tuhkille" Moskovan uudelle Donskoyn hautausmaalle. Ei talvikunnostettu.
ellauri279.html on line 307: Toiminta tapahtuu Neuvostoliitossa vuonna 1949. Moskovan lähellä sijaitsevassa Marfino sharashkassa vangitut tiedemiehet työskentelevät Stalinin itsensä käskystä - salainen puhelinlaite . Päähenkilö matemaatikko Gleb Nerzhin on vaikean moraalisen valinnan edessä: palvella vihaamaansa hallintoa vai vaihtaa lämpimän sharashkan onnellisuus Gulagin vankilaan.
ellauri279.html on line 320: Solženitsynin oltua vankina useissa muissa laitoksissa hänet siirrettiin heinäkuussa 1947 Moskovan ulkopuolelle erikoisvankilaan ”Numero kuusitoista”. Tämä oli niin sanottu šaraška, laitos jonne joutuivat korkeasti koulutetut vangit, tiedemiehet, joiden pakkotyöhön kuului pitkälle viety tieteellinen tutkimus. Hänet sijoitettiin sinne matemaattisen lahjakkuutensa takia, jonka ansiosta hän arveli pelastuneensa. Päivisin Solženitsyn työskenteli elektronisen äänentunnistusprojektin parissa, jonka eräs sovellus oli viestien koodaus. Vapaa-aikanaan hän alkoi kirjoittaa itsekseen runoja, luonnostelmia ja kirjojen hahmotelmia. Kokemukset ”Numero kuudessatoista” olivat perusta romaanille Ensimmäinen piiri, joka julkaistiin Neuvostoliitossa vuonna 1968. Solženitsynillä oli taipumusta suorasanaisuuteen, ja se koitui hänen kohtalokseen. Hänen pilkattuaan laitoksen johtajaeverstin tieteellistä työtä ja piirettyä siitä ruman vaikka hauskan pilakuvan hänet karkotettiin kolmeksi vuodeksi kauas Kazakstaniin ojennustyöleirille nimeltä Ekibastuz. Sieltä tuli kimmoke romaanille Ivan Denisovitšin päivä, joka on kuvaus työleirin elämästä.
ellauri279.html on line 344: Solženitsyn vangittiin ja karkotettiin Neuvostoliitosta vuonna 1974. Hän asettui aluksi Zürichiin Sveitsiin ja sitten Vermontiin Yhdysvaltoihin. Vasta 1980-luvun lopulla Solženitsynin kirjat vapautettiin Neuvostoliitossa julkaisukiellosta. Vuonna 1989 Moskovan kirjamessuilla neuvostoliittolainen uudistusten myötä vapautunut tiedonvälitys otti uuden kannan Solženitsynin tuotantoon, ja seitsemän lehteä alkoi julkaista hänen teoksiaan. Vankileirien saaristo ilmestyi Neuvostoliitossa syksyllä 1989, ja seuraavana vuonna se sai Venäjän kirjallisuuden valtionpalkinnon. Vuonna 1990 Solženitsyn sai takaisin Neuvostoliiton kansalaisuuden, ja hän palasi vuonna 1994 Venäjälle Siperian junalla.
ellauri279.html on line 422: 1998 - Venäjän ortodoksisen kirkon puolesta kirjailijalle myönnettiin Moskovan pyhän oikea-uskovan prinssi Danielin ritarikunta
ellauri279.html on line 426: 2003 - M. V. Lomonosovin mukaan nimetyn Moskovan valtionyliopiston kunniatohtori
ellauri279.html on line 440: 2010 - Palkinto "Kahdeskymmenes vuosipäivän tietojohtaja" (1994) "Moskovan Kieku ja Kaiku"
ellauri281.html on line 307: Katyn on kylä Smolenskin alueella Venäjällä, noin 23 km länteen nykyisestä Smolenskin keskustasta. Katynin maaseudun hallinnollinen keskus. Samanniminen rautatieasema Moskovan rautateiden Smolenskin suunnassa. Nimen alkuperästä on kolme versiota:
ellauri281.html on line 387: Moskovan Khamovnichesky-tuomioistuin hylkäsi 24. lokakuuta 2008 teloitettujen upseerien omaisten valituksen GVP:n kieltäytymisestä antamasta poliittista kuntoutusta kuolleille.
ellauri282.html on line 233: Kun "kansainvälinen tilanne muuttui" vuonna 1941 Barbarossa-operaatiossa eli Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon vuonna 1941, Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin alkoi hakea apua muilta Saksan vihollisilta. Britannian ulkoministerin Anthony Edenin vahvasti rohkaisemana Sikorski aloitti 5. heinäkuuta 1941 neuvottelut Neuvostoliiton Lontoon-suurlähettilään Ivan Mayskin kanssa diplomaattisten suhteiden palauttamiseksi Puolan ja Neuvostoliiton välille. Sikorski oli molempien hallitusten saavuttaman sopimuksen arkkitehti, joka allekirjoitettiin 30. heinäkuuta 1941. Uusi sotilasliitto allekirjoitettiin Moskovassa 14. elokuuta 1941. Myöhemmin samana vuonna Sikorski meni Moskovaan diplomaattisen edustuston kanssa (mukaan lukien tuleva Puolan Moskovan-suurlähettiläs Stanisław Kot ja Puolan sotilasoperaation päällikkö Neuvostoliitossa kenraali Zygmunt Szyszko-Bohusz). Sikorski –Mayski-sopimus oli Neuvostoliiton ja Puolan välinen sopimus, joka allekirjoitettiin Lontoossa 30. heinäkuuta 1941. Sen nimi on otettu sen kahdelta merkittävimmältä allekirjoittajalta: Puolan pääministeriltä, Władysław Sikorski ja Neuvostoliiton Yhdistyneen kuningaskunnan suurlähettiläs Ivan Mayski.
ellauri300.html on line 146: Berliozin pää katkaistaan, kun raitiovaunu ajaa hänet yli. Bezdomny, joka vaikutti voimakkaasti Berliozin kuolemasta ja Pontius Pilatuksen tarinasta, jahtaa Wolandia ja hänen jengiään Moskovan kaduilla ja viedään lopulta turvapaikkaan.
ellauri300.html on line 217: Ammuskelu tapahtuu asunnossa nro 50. Kukaan ei loukkaantunut, mutta rakennus palaa. Behemoth ja Korovjev tekevät enemmän kepposia, jotka jättävät monet Moskovan alueet palamaan.
ellauri308.html on line 298: Kuusinen piti tiiviisti yhteyttä SKP:n johtohenkilöihin, etenkin Pelle Vissiin ja tyttäreensä Hertta Kuusiseen joka sotien jälkeen kohosi yhdeksi maan vaikutusvaltaisimmista poliitikoista. Kuusinen oli naimisissa useasti ja sai paljon lapsia. Kuusisen lapsenlapset vierailivat hänen luonaan Moskovassa 1950-luvulla. Heidän mukaansa Kuusisen asema poliitikkona vaikutti korkealta ja elintaso yltäkylläiseltä verrattuna tavallisen neuvostokansalaisen silloisiin oloihin. Hänellä oli kaupunkiasunto valtion virkamiehille tarkoitetussa kerrostalossa ja lisäksi vapaa-ajan talo, datša, jonka kerrotaan olleen suuri kaksikerroksinen kivitalo Moskovan lähellä. Kuusisella oli käytössään henkilökuntaa, kuten vartija portilla, taloudenhoitaja-keittäjä ja adjutantteja.
ellauri308.html on line 756: Välirauhan aikana Suomen Aseveljien Työjärjestö käynnisti toiminnan, jonka tarkoituksena oli ylläpitää ja kehittää muun muassa henkistä maanpuolustustyötä ja torjua järjestettyjä huhukampanjoita. Toiminta laajeni käsittämään kansalaisten mielialojen ja poliittisten tapahtumien vaikutuksien seuraamisen. Toimintaa varten perustettiin kirjeenvaihtopalvelu, joka jatkosodan alettua laajeni niin, että kirjeitä käsiteltiin myös radiolähetyksissä. Näiden radiolähetysten toimittajaksi valittiin Kilpeläinen nimimerkillä Jahvetti. Kansalaisten lähettämien kirjeiden käsittelyn lisäksi Jahvetti kävi radioaalloilla propagandasotaa muun muassa Armas Äikiää ja Moskovan Tiltua vastaan. Ohjelma oli erittäin suosittu, ja siihen lähetettiin sotavuosien aikana noin 100 000 kirjettä. Näistä noin 30 000, joilla katsottiin olevan laajempaa mielenkiintoa, käsiteltiin radiolähetyksissä, ja muihin lähetettiin vastaus postitse.
ellauri315.html on line 202: Taistelut lähestyvät Leningradia. Mutta ei riitä se, että Saksa voittaa Venäjän. Jos se väsyy voittajana, on se kuitenkin hävinnyt sodan. Mikä on silloin Suomen kohtalo? Miten lapsellisen sokeasti me tuijotammekaan saksalaisten ”voittoon” ja Moskovan valloitukseen! Voi tulla meillekin sellainen aamu, jolloin heräämme kauhuun voittajan seppel ohimoilla…
ellauri315.html on line 308: Jäämarssi (venäjäksi: Ледяной походъ), jota kutsutaan myös ensimmäiseksi Kuuban-kampanjaksi (venäjäksi: Первый кубанскій походъ), sotilaallinen vetäytyminen kesti helmikuusta toukokuuhun 1918, oli yksi Venäjän sisällissodan 1921-1917 huippuhetkistä. Pohjoisesta etenevän puna-armeijan hyökkäyksen alaisena vapaaehtoisarmeijan, jota joskus kutsutaan myös valkoiseksi kaartiksi, joukot alkoivat vetäytyä Rostovin kaupungista etelään kohti Kubania, toivoen saavansa Stepan Razinin Donin kasakkojen tuen Moskovan bolshevikkisakkia vastaan. Kyseinen Rostov (ven. Росто́в) on noin 32 000 asukkaan kaupunki Venäjän Jaroslavlin alueella, Nerojärven rannalla. Rostov on kaupungin virallinen nimi, mutta siitä käytetään yleensä nimeä Rostov Veliki (ven. Росто́в Вели́кий), Mahtava Rostov, erotuksena Donin Rostovista, joka on nykyään suurempi kaupunki, vähän niinkuin Kuopio ja Lahti.
ellauri315.html on line 328: Armeijansa kasvaessa nyt kaksinkertaiseksi, Kornilov päätti hyökätä Jekaterinodariin, hiljattain perustetun Pohjois-Kaukasian neuvostotasavallan pääkaupunkiin.. Kornilov järjesti armeijansa kolmeen prikaatiin Markovin, Bogajevskin ja Erdelin johdolla. Hyökkäys, joka alkoi 10. huhtikuuta, kohtasi voimakasta vastarintaa yli kaksi kertaa vapaaehtoisia suuremmilta joukoilta. Kornilov kuoli, kun tykistön ammus osui maalaistaloon, johon hän oli asettanut päämajan. Jotkut kertomukset ovat luonnehtineet tätä tapahtumaa "erittäin huonoksi onneksi", koska ammus oli osunut yhteen huoneeseen, jossa Kornilov oli tappaen hänet, mutta ei loukkaantunut ketään muuta rakennuksessa. Häntä seurasi komentaja Denikin, joka päätti hylätä hyökkäyksen viiden päivän taistelun jälkeen ja vetäytyä pohjoiseen. Kuultuaan Kornilovin kuolemasta Lenin sanoi Moskovan neuvostolle : "Voidaan sanoa varmasti, että sisällissota on pääosin päättynyt. Kornilovin paskiainen on ketunsyöttinä." Pukinpartaisesta Denikinistä ei ollut enää mihinkään, saati kalansilmäisestä Wrangelista. Suomessakin häärinyt roikkuwiixi Judeniz oli aivan toivoton tunari.
ellauri315.html on line 441: Ekaterina Mikhailovna Schulmann ( venäjäksi : Екатерина Михайловна Шульман, Jekaterina Mikhaylovna Shulman ; os Zaslavskaya ( Заславская ) Schulmann on RANEPA: n apulaisprofessori, Moskovan yhteiskunta- ja taloustieteiden koulun apulaisprofessori ja Chatham Housen apulaisprofessori. Arvaa kyllä kenen apulaisena se häärii: pirun advokaattina.
ellauri315.html on line 468: Marina Rakova -tapaus on vuonna 2021 aloitettu laajamittainen petosrikosasia entistä varaopetusministeriä Marina Rakovaa vastaan. 7 henkilöä asetettiin vastuuseen, mukaan lukien Moskovan yhteiskunta- ja taloustieteiden korkeakoulun MSSES rehtori Sergei Zuev ja RANEPA-rehtori Vladimir Maumau. Kaikki syytetyt kiistivät syyllistyneensä väärinkäytöksiin ja heidät pidettiin pidätyskeskuksissa paitsi Kristina Kruchkova, MSSES:n entinen johtaja, joka tunnusti ja joutui kotiarestiin. Sillä välin Sergei Zuev pidätettiin pian sydänleikkauksen jälkeen; häneltä evättiin useita kertoja kotiarestiin siirto hänen vakavasta terveydentilastaan huolimatta. Tyypille oli tullut vehkeilystä verenpainetta niinkuin Saska Saharoville. Vanha venäläinen perinne: sairaalat on vankiloita epäterveellisempiä paikkoja.
ellauri315.html on line 472: Tämä Zuev on 1954 syntynyt äijänkäppyrä, jonka ala on "aluekehityksen strategiat, projektinhallinta, ja soveltava sosiokulttuuritutkimus." Vuonna 1998 hänestä tuli Moskovan yhteiskunta- ja taloustieteiden korkeakoulun (MSSES) kulttuurijohtamisen osaston dekaani. Vuosina 2000-2001 hän oli "Strategisen tutkimuskeskuksen" varapuheenjohtaja. Katja oli siis Zuevin alainen tai kolleega.
ellauri316.html on line 290: Muurmannin legioonan poliittinen neuvonantaja oli brittiarmeijan everstiluutnantin arvoiseksi nimitetty entinen senaatin puhemies ja Suomen sisällissodan punaisten johtohahmo, maanpetossyytettä Venäjälle paennut Oskari Tokoi. Hän – kuten muutkin legioonalaiset – ajautui Muurmannin legioonaan jouduttuaan huonoihin väleihin sekä Moskovan että Pietarin alueen suomalaiskommunistien, vulgäärien Rahjan veljeksien ryhmittymän kanssa. Brittien vetäytyessä Muurmannin legioona laivattiin Britanniaan, josta suurin osa miehistä palasi Suomeen. Suomen valtionrikosoikeuden tutkittua asian suurin osa legioonan jäsenistä vapautettiin Britannian vaatimuksesta. Oikeisto koki kotiin palanneet brittiläisen sotilaskoulutuksen saaneet legioonan miehet Al Holin naisten kaltaisexi turvallisuusriskiksi. Legioonan suomalaisia johtomiehiä ei haluttu päästää Suomeen, etenkään ilman, että heidät tuomittaisiin sisällissodan aikaisista toimistaan.
ellauri316.html on line 332: Aatelinen Sinyavski lie ollut pääkätyri ja juutalainen Daniel vain apuri. Daniel palveli viiden vuoden koko toimikautensa, ja vapautumisensa jälkeen hän asui Kalugan ja Moskovan kaupungeissa kuolemaansa asti vuonna 1988. Sinyavski palveli kuusi vuotta ennenaikaiseen vapautumiseensa vuonna 1971 Juri Andropovin aloitteesta, joka oli tuolloin KGB:n hallituksen puheenjohtaja. Vuonna 1973, kaksi vuotta vapautumisensa jälkeen, Sinyavsky muutti Ranskaan, jossa hänestä tuli venäläisen kirjallisuuden professori ja hän julkaisi kermaperseisesti lukuisia omaelämäkerrallisia ja retrospektiivisia teoksia.
ellauri316.html on line 340: Tältä osin Neuvostoliiton syyttäjänvirasto ja KGB asettivat syytteeseen seuraavat: Ginzburg, Galanskov, Dobrovolsky, Lashkova, Radzievsky, Kushev, Khaustov, Bukovsky, Delaunay ja Gabay. Neuvostoliiton perustuslain päivänä, 5. joulukuuta 1965, Sinyavskin ja Danielin kannattajat osoittivat mieltään Moskovan Pushkin-aukiolla vaatimalla oikeudenmukaista ja avointa oikeudenkäyntiä. Mielenosoituksen järjestäjinä olivat matemaatikko Aleksanteri Esenin-Volpin, historioitsija ja runoilija Juri Galanskov sekä opiskelija Vladimir Bukovski. Mielenosoitus tuli tunnetuksi " glasnost-miitinkinä" (митинг гласности). Brenkuxi tietysti! Miitingistä tuli vuosittainen häppening, jonka merkittäviä osallistujia oli Andrei Saharov.
ellauri316.html on line 346: Noniin, jatketaan. Hän sai useita aivohalvauksia, Arkadi nimittäin. Vuonna 1972 hän kuoli epäonnistuneen sappirakon poistoleikkauksen jälkeen Kremlin sairaalassa. Kirjailijan tytär Daria Dontsova ehdotti, että kyseessä oli murha. Tuskinpa, vaikka hän kyllä oli pahamaineinen naapureidensa keskuudessa Moscow Writer -asunto-osuuskunnassa. Niinpä runoilija Andrei Klenov muistelee: "Pian tuli vaikeaksi asua tässä talossa. Ja en ole ainoa. Ensimmäisistä päivistä lähtien talostamme tuli kaupungin puheenaihe, koska siihen asettui monia pahoja ihmisiä. Kuten Arkady Vasilyev, josta Voinovich kirjoittaa - "turvaupseeri, kirjailija, Sinyavskin ja Danielin syyttäjä" (lisään itsestäni - Moskovan kirjailijaliiton puoluejärjestön pitkäaikainen sihteeri, varajäsen Moskovan neuvosto, "Moskova"-lehden toimituskunnan jäsen ja niin edelleen ja niin edelleen). <...>
ellauri316.html on line 462: Vuonna 1937 NKVD pidätti Bonnierin isän ja teloitettiin osana Stalinin suurta puhdistusta. Kun tammikuussa 1980 Saharov saatiin karkotettua Gorkiin (Nizhni Novgorodiin siis), ulkomaalaisilta suljettuun kaupunkiin, ahdistelusta ja julkisesti tuomitusta Bonnerista tuli hänen pelastusköysi, joka matkusti Gorkin ja Moskovan välillä tuodakseen esiin hänen kirjoituksiaan. Hiänen pidätyksensä huhtikuussa 1984 "neuvostonvastaisen agitpropin" vuoksi ja tuomio viideksi vuodeksi maanpakoon Gorkiin häiritsi heidän elämäänsä jälleen, mutta loppui sentään turha reissaus. Hiän kritisoi myös kansainvälisen "kvartetin" kahden valtion ratkaisua Israelin ja Palestiinan väliseen konfliktiin ja ilmaisi pelkonsa antisemitismin noususta Euroopassa. Vuonna 1999 Jelena Bonner sai Truman-Reagan Medal of Freedom -mitalin.
ellauri316.html on line 464: Vuodesta 2006 lähtien Bonnier jakoi aikansa Moskovan ja Yhdysvaltojen välillä, Vuonna 2005 Bonner osallistui "They Chose Freedom" -elokuvaan, joka on neliosainen televisiodokumentti Neuvostoliiton toisinajattelijaliikkeen historiasta. Ihmissusia ja mustan omantunnon roistoja. Norjan Nobel-komitea kutsui Saharovia "ihmiskunnan mustan omantunnon edustajaksi". Vuoteen 1976 mennessä KGB:n päällikkö Juri Andropov oli valmis kutsumaan Saharovia "kotiviholliseksi numero ykköseksi" ryhmälle KGB-upseereita (ml Putin). Sakharov was named the 1980 Gumanist of the Year by the American Gumanist Association.
ellauri316.html on line 477: Vuonna 1974 KGB-agentit saivat Saharovin 1940 syntyneen kolleegan Tverdokhlebovin Moskovan kaduille kävellen kotiin ystävänsä kanssa elokuvasta, ja hänet saatettiin takaisin asuntoonsa, jossa agentit etenivät hänen omaisuutensa läpi. Etsinnän aikana takavarikoitiin useita esineitä: kolme numeroa Liettuan katolisen kirkon kronikasta; kopio Gulagin saaristosta; kolme numeroa A Chronicle of Human Rightsista [New York]; evankelis-kristillisten baptistivankien sukulaisneuvoston tiedotteen numero; kansalaisoikeuksia puolustavat asiakirjat; poliittisten vankien ja heidän perheidensä osoiteluettelot; luettelot saksalaisten perheiden osoitteista, jotka haluavat muuttaa Saksan liittotasavaltaan (noin 2 000 perhettä); materiaalia työleirien ja vankiloiden tilanteesta; muistikirjat; kirjoituskone; ja nauhuri. 28. marraskuuta 1974 Tverdokhlebov julkaisi "lausunnon 27.-28. marraskuuta suoritetusta etsinnästä", joka päättyi lauseeseen: "He eivät kuitenkaan ole vielä vieneet mustekynääni." Mustekynä vietiin seuraavalla kerralla. Vedettiin varmemmaxi vakuudexi vielä vittuilijaa nekkuun. Kaveri sai kansanomaisen selityxen rautalangasta: Väkivalta lopettaa vittuilun.
ellauri316.html on line 481: Ei auttanut: Huhtikuussa 1976 Moskovan kunnallinen tuomioistuin tuomitsi Tverdokhlebovin viideksi vuodeksi maanpakoon "valheellisiksi tiedettyjen väärennösten levittämisestä, jotka huonontavat Neuvostoliiton valtiota ja yhteiskuntajärjestelmää". Hänet karkotettiin pieneen Nyurbachanin kylään Jakutiaan, Siperiaan. Vuonna 1976 julkaistun New Scientist -artikkelin mukaan kylässä oli vain muutama sata asukasta, ja se oli poissa normaalista liikenteestä kahdeksan kuukautta vuodessa äärimmäisten sääolosuhteiden vuoksi. Lokakuussa 1976 Andrei Saharov ja hänen vaimonsa matkustivat Moskovasta tapaamaan maanpaossa olevaa Tverdokhlebovia. Kovan leivän ääreen oli joutunut tämä vähäisempi Andrei, paskaduuniin USA:sta länteen. Eli kuiteskin 71-vuotiaaxi asti, vaikka sulatti juomaveden lumihangesta. Ehkä juuri sixi.
ellauri316.html on line 490: "Sota oli kauhea koettelemus kansakunnalle", kirjoitti Saharov. ”(...) Totisesti rauhanhalu on ylivoimainen ihmisten mielissä kaikkialla. "Mitä tahansa, mutta ei toista sotaa!" on yleinen huuto – ja kuitenkin monille selviytyneille sota on pysynyt heidän elämänsä tärkeimpänä kokemuksena, kokemuksena, joka palautti ylpeyden ja arvokkuuden, koska meikäpojat voittivat kuin voittivatkin vastoin kaikkia oddseja." Saharov vetelehti kolmannen vuoden opiskelijana Moskovan yliopiston fysiikan laitoksella Suuren isänmaallisen sodan alkaessa. Huonon terveytensä vuoksi häntä ei ollut kutsuttu armeijaan, hän oli jatkanut opintojaan ja lokakuussa 1941 evakuoitiin osastonsa kanssa Moskovasta Ašgabadiin (Turkmenistaniin).Saharov muistelee sitä aikaa: "jouduimme yleensä kävelemään luokkaan. Mutta pahinta oli jatkuva nälkä... en pidä nälkälakoista." Vielä enemmän säikytti Hiroshiman pommitus. "Polveni vääntyivät." Siitä hetkestä lähtien 6suurvallan aseman välttämätön osa olisi ydinaseen hallussapito. Siis keximään ydinpommia!
ellauri316.html on line 539: "Stalinismin hiipivän ennallistamisen yhteydessä heidän ponnistelunsa avulla tuodaan esille uusia dogmeja - globalisaation kriisistä ja koko anglosaksisesta maailmasta..." Missä hän näkee stalinismin palautumisen? He tuskin työnsivät johtajan muistomerkkiä tehtaan yksityiselle alueelle, kuten kiireesti tehtiin Suomessa Moskovan lahjoittamalle rauhanpazaalle. Koska kaikki piirihallinnot pakenivat paniikissa tätä ideaa. Sitten akateemikko kehuu häpeämättömästi Yhdysvaltoja. En yhtään ihmettelisi, jos akateemikko ilmestyisi kuukaudessa YouTubeen jonkinlaisen säännöllisen syyttävän ohjelman kanssa.
ellauri316.html on line 608: Valeri Garbuzov käytti sanaa 'usein' myös aikaisemmassa tekstissään. Vaikka sillä on selvä puhekielellinen luonne, ja vaikkapa Moskovan valtionyliopiston journalismin tiedekunnan opiskelijoille opiskeluaikoinani ei suositeltu käyttämään tätä sanaa materiaaleissaan. Mutta sanotaanpa. Valeri Garbuzov ei ole toimittaja, hän on historioitsija, joten hän ei ehkä tiedä tällaisia hienouksia. Hänen pitäisi kuitenkin tietää usein adverbin merkitys, luulen niin. Sillä usein-sanan käyttö lauseessa loi usein vääristyneen kuvan maailmasta neutraloi kaiken, mitä kirjoittaja sanoo lauseen alussa. Usein ei ole aina. Tämä tarkoittaa, että jokin osa maailmakuvaa EI vääristynyt. Mikä? Valeri Garbuzov ei tarkenna. Siksi ei ole mahdollista ymmärtää, mistä tarkalleen (mistä erityisistä vääristymistä) Garbuzov puhuu.
ellauri316.html on line 782: Vlasov oli tärkeä komentaja Kiovan ja Moskovan puolustuksessa itärintamalla. Heinäkuussa 1942 hän loikkasi saksalaisten puolelle. On epäselvää loikkasiko Vlasov itse oma-aloitteisesti saksalaisten puolelle, vai jäikö hän sotavangiksi. [Paskanmarjat suomalainen Uikipedia, lue eteenpäin!]
ellauri316.html on line 802: Andreista tuli lännen kansikuvapoika. Se esiintyy amerikkalaisessa versiossa dokumentista "Saksalaisten joukkojen tappio Moskovan lähellä", joka voitti Oscarin vuonna 1943. Brittihistorioitsija John Erickson kutsui Vlasovia "yhdeksi Stalinin suosikkikomentajista".
ellauri317.html on line 412: Vuonna 1952 Kogan jr aka Levada valmistui Moskovan valtionyliopiston filosofian tiedekunnasta. Vuonna 1955 hän puolusti väitöskirjaansa filosofisten tieteiden kandidaatiksi aiheesta "Kansandemokratian erityispiirteistä Kiinassa". Vuonna 1966 hän puolusti Neuvostoliiton tiedeakatemian Filosofian instituutissa väitöskirjaansa filosofian tohtorin tutkintoa varten aiheesta "Uskontokritiikin sosiologiset ongelmat". Suojasäitä taisi olla molemmat.
ellauri317.html on line 455: Venäläiset vanginvartijat hakkasivat Dzeržinskiä usein, mikä aiheutti hänen leuan ja suun pysyvän muodonmuutoksen. Sen johdosta Rauta Felixistä tuli tuollainen, ilkeä. Vuonna 1916 Dzeržinski siirrettiin Moskovan Butyrkan vankilaan, jossa hän joutui pian sairaalaan, koska ketjut, joita hänen oli pakko käyttää, olivat aiheuttaneet vakavia kramppeja jalkoihinsa. Hyvistä amputaatiomahdollisuuksista huolimatta Dzeržinski toipui ja hänet pantiin työhön ompelemaan armeijan univormuja. Dzeržinski kannatti Vladimir Leninin " huhtikuun teesejä" vaatien tinkimätöntä vastustusta uudelle Venäjän väliaikaiselle hallitukselle, kaiken poliittisen vallan siirtämistä neuvostoille.ja Venäjän välitöntä vetäytymistä länkkäreiden sodasta.
ellauri317.html on line 464: Moskovan neuvosto (Mossovet) siirsi Rauta Felixin Fallen Monument Parkiin ja asetti sen kyljelleen elokuussa 1991 kovan linjan kommunistien hallituksen jäsenten epäonnistuneen vallankaappausyrityksen jälkeen.
ellauri317.html on line 478: Tammikuun 16. päivänä 1906 hän haavoitti kuolettavasti Borisoglebskin asemalla VI luokan siviilivirkailijaa - Tambovin kuvernöörin neuvonantajan ja neljän lapsen isää G. N. Luzhenovskia ampuen viisi luotia häneen. Spiridonova itse vapaaehtoisesti toteutti murhan. Hän seurasi Luzhenovskia asemilla ja junissa useita päiviä, kunnes tarjoutui tilaisuus tappaa hänet. Luzhenovskin murhan jälkeen hän yritti ampua itsensä, mutta hänellä ei ollut aikaa, ylös juossut kasakka järkytti hänet potkulla takapuoleen. Spiridonova "pahoinpideltiin" julmasti: häntä vankilassa tutkinut lääkäri todisti lukuisia "vammoja" takapuolessa. 12. maaliskuuta 1906 Moskovan sotilaspiirioikeuden vierailuistunnossa Spiridonova tuomittiin kuolemaan roikkumalla. Hän vietti kuusitoista päivää odottaen teloitusta, kuten Spiridonova myöhemmin kirjoitti, sellaiset hetket muuttavat ihmisen ikuisesti. Maria pelkäsi, ettei hän pystyisi kohtaamaan kuolemaa arvokkaasti; hän teki leivänmuruista pienen naisen ja ripusti häntä langasta ja heilutti häntä tuntikausia. Hänelle ilmoitettiin 28. maaliskuuta, että kuolemanrangaistus oli korvattu toistaiseksi voimassa olevalla rangaistustyöllä, jota hän suoritti Nerchinskin rangaistuslaitoksella.
ellauri317.html on line 505: 22. tammikuuta 1919 Moskovan Cheka pidätti Spiridonovan uudelleen. Moskovan vallankumoustuomioistuimessa, jossa Nikolai Bukharin oli syytteen todistaja, Spiridonova todettiin syylliseksi Neuvostoliiton hallituksen herjaamiseen ja siten vastavallankumouksen auttamiseen, ja hänet eristettiin vuodeksi poliittisesta ja yhteiskunnallisesta toiminnasta ja lähetettiin Kremlin sairaalaan. Huhtikuussa 1919 hän pakeni sieltä sosialistisen vallankumouksellisen keskuskomitean avulla ja oli lainsuojaton kuin Robin Hood.
ellauri317.html on line 519: Jaroslavl oli itsenäisen ruhtinaskunnan pääkaupunki 1218–1471, kunnes se joutui Moskovan alaisuuteen. Kaupungin valloittivat vuonna 1238 tataarit, vuonna 1332 Iivana I Kalita ja vuonna 1371 Novgorod. Näistä hyökkäyksistä Jaroslavl toipui kuitenkin nopeasti. Kaupan avautuminen länteen 1500-luvulla toi Volgan ja Moskova-Arkangel kauppareitin risteyskohdassa sijaitsevaan kaupunkiin vaurautta. Jaroslavlin vuonna 1722 perustettu manufaktuuri oli varhaisimpia ja suurimpia tekstiilitehtaita Venäjällä ja 1700-luvun loppuun mennessä kaupungista oli tullut tärkeä teollisuuskeskus.
ellauri317.html on line 675: 6. heinäkuuta 1918 Aleksandrovitš osallistui vasemmistososialististen vallankumouksellisten aseelliseen kapinaan Moskovassa, joka liittyi bolshevikkihallituksen allekirjoittamaan Brest-Litovskin rauhansopimukseen ja sitä seuranneeseen Saksan suurlähettilään W. von Mirbachin murhaan. Vasemmistososialististen vallankumouksellisten. Oleg Vitalievich Mikhailovin mukaan Aleksandrovitš valvoi Chekan suurlähetystön turvallisuutta. Päivää ennen kansannousua, 5. heinäkuuta, hän lähetti auton Moskovan lähellä sijaitsevaan kylään toimittaakseen sen sosialistisen vallankumouksellisen johtajansa yhden Dmitri Popovin turvallisuusjoukkojen päämajaan, joka oli tuolloin sairaslomalla. Aamulla 6. heinäkuuta hän vahvisti Chekan sinetillä Yakov Blumkinin laatiman salaisen osaston todistuksen (työ ulkomaanvakoilusta) ja kirjoitti Chekan autotalliin muistiinpanon auton myöntämisestä. Sitten Aleksandrovich otti mukanaan 544 tuhatta ruplaa, jotka oli aiemmin otettu pidätetyltä henkilöltä, ja jotka oli määrä luovuttaa VChK Vault -osastolle.
ellauri317.html on line 709: Joulukuussa 1917 hänet kotiutettiin zaarin palveluxesta ja hän meni perheensä luo Bakhmutin kaupunkiin Jekaterinoslavin maakunnassa. Hän liittyi valkoiseen vapaaehtoisarmeijaan, mutta jo maaliskuussa 1918 kenraali L. G. Kornilov lähetti hänet Moskovaan muodostamaan vapaaehtoisia ryhmiä taistelemaan bolshevikkia vastaan ​​Moskovassa ja Keski-Venäjällä . Hän oli Moskovan salaisen upseerijärjestön esikuntapäällikkö, joka oli osa B. V. Savinkovin johtamaa "Isänmaan ja vapauden puolustajaliittoa" .
ellauri317.html on line 735: Tšekkoslovakian legioonan noustua kapinaan bolševikkeja vastaan Savinkov päätti kesäkuussa aloittaa oman kapinansa mahdollisimman pian. Hän mahdollisesti oletti saavansa sotilaallista tukea Arkangeliin maihinnousevilta ympärysvaltojen interventiojoukoilta ja valitsi siksi kapinan keskukseksi Jaroslavlin, joka sijaitsi Moskovan ja Arkangelin välisen rautatieyhteyden varrella. Vihollisen hämmentämiseksi pienemmät itsenäiset kapinat alkaisivat kahdessa muussa kaupungissa pari päivää myöhemmin. Kapinan alkuhetkeksi Savinkov valitsi 5.–6. heinäkuuta välisen yön, jolloin käynnistyi myös vasemmistososialistivallankumouksellisten kapina Moskovassa, mutta kyseessä lienee ollut pelkkä sattuma, sillä hän tuskin tiesi toisesta suunnitelmasta.
ellauri325.html on line 80: Kun Mihail Gorbatšovista oli tullut Neuvostoliiton johtaja 1980-luvulla, hän valitsi Jeltsinin siivoamaan Moskovan puolueorganisaation korruptiosta. Jeltsinistä tuli vuonna 1986 Neuvostoliiton politbyroon jäsen, joskin ilman äänioikeutta. Jeltsin oli puolueen Moskovan kaupunkikomitean ensimmäinen sihteeri eli Moskovan pormestari 24. joulukuuta 1985–1987. Sen jälkeen hänet erotettiin politbyroosta ja pormestarin virasta, koska hän kritisoi Gorbatšovia ja uudistusten tahtia. Jeltsin esiintyi tuolloin Moskovassa populistina ja uudistajana.
ellauri325.html on line 197: No niin, millainen oli lavastaja Royn propagandapakina vlta 1943? Aika tavanomaista "a vot me ryssätolvanat" hupailua, plus kommunismin haukkumista ja herkuttelua Moskovan pommituxilla 1941.
ellauri325.html on line 199: Saksan strateginen hyökkäys Barbarossa-suunnitelmassa, nimeltään Operaatio Taifuuni, vaati kaksi hyökkäystä Moskovan pohjoispuolelle Kalinin-rintamaa vastaan 3. ja 4. panssariarmeijan toimesta, samalla katkaisemalla Moskovan ja Leningradin välisen rautatien ja toisen Moskovan alueen eteläpuolella, Länsirintama Tulan eteläpuolella 2. panssariarmeijan toimesta, kun taas 4. armeija eteni suoraan kohti Moskovaa lännestä.
ellauri325.html on line 201: Aluksi Neuvostoliiton joukot suorittivat Moskovan alueen strategista puolustusta rakentamalla kolme puolustusvyöhykettä, ottamalla käyttöön äskettäin koottuja reservarmeijoita ja tuomalla joukkoja Siperian ja Kaukoidän sotilaspiireistä. Kun Saksan hyökkäykset pysäytettiin, Neuvostoliiton strateginen vastahyökkäys ja pienemmän mittakaavan hyökkäysoperaatiot pakottivat Saksan armeijat takaisin Orjolin, Vyazman ja Vitebskin kaupunkien ympärille ja lähes piirittivät kolme saksalaista armeijaa. Se oli suuri takaisku saksalaisille, ja heidän uskonsa nopeaan Saksan voittoon Neuvostoliitosta loppui. Epäonnistuneen hyökkäyksen seurauksena kenttämarsalkka Walther von Brauchitsch erotettiin Saksan armeijan ylipäällikkyydestä, ja korpraali Hitler korvasi hänet.
ellauri325.html on line 203: Luin äskettäin Germannien pommi-iskuista Moskovaan vuonna 1941. Ymmärtääkseni ne olivat melko massiivisia, mutta vain 1690 pommia pudotettiin Moskovaan useiden kuukausien pommi-iskujen aikana, joista useat Kremliin. Oliko Moskovan ilmapuolustus erinomainen?
ellauri325.html on line 205: Joidenkin saksalaisten arkistolähteiden mukaan 7146 lentokonetta käytettiin Moskovan taistelun aikana vuonna 1941, vain 229 pommikonetta pääsi kaupunkiin ilmahyökkäysten aikana ja pudotti pommeja, 200 pommikonetta ammuttiin alas Moskovan lähellä vuonna 1941. Venäläisillä oli useita alkuperäisiä tutkia asemilla lähellä Moskovaa vuonna 1941.
ellauri325.html on line 209: On mielenkiintoista, että neuvostoliittolaiset käyttivät Moskovan keskustassa erinomaista naamiointia väärien puistojen, rakennusten, jopa Moskovan-joki Kremlin lähellä peitettiin suurilla vihreillä vanerilevyillä, jotka kiinnitettiin proomuihin.
ellauri325.html on line 503: Joukkueenjohtaja näkyi palaavan. Hänen kasvonsa olivat oudossa virneessä. - Rauhaa! Karjala menetetty. Hankoniemi menetetty. Voi ristuxen perkele! Voi jumalauta! Nuorten miesten joukko itki, kiroii ja raivosi, iki ääneen, varsinkin Santeri Räpinä ja Johannes Jelegänen Suojärveltä. Santeri oli vaalea harteikas arjalainen voimanpesä, karhumainen sisumies, josta jatkosodan kaukopartio sai parhaan tappokoneen. Hän karjui, uhosi vihaa ja epätoivoa. Tumma täinen Johannes voihki ja uikutti, näytti Kaala Paanin itkuiselta pellemieheltä. Me muut itkimme ja kiroilimme myötätunnosta, Suojärvi oli meidänkin kotimme. Noin viikon kuluttua Johannexen täit ennättivät minun vaatteisiini. Johannes lauloi korkealla särisevällä äänellä: Tulen minä tikkuun raapaisin, sillä minä pillun tarkastin. Näin mä siellä ihmeen kumman, pillun juuressa pilkun tumman. Kuppako sen siihen syönyt lie? Tein surmanhyppyjä Moskovan rauhasta paskakuoppaan. Siusta se kuule pappi tulisi, läimi Johannes Jelegänen narsistia selkään. Se tuntui makealta, täistä huolimatta. Tiedekuntamme katkerimpia riidanaiheita oli juustonjako. Parhaaxi osoittautui talousliberalismi jossa suurimman palan saa se joka sattuu lottoarvonnassa oikealle paikalle. Ellen erehdy, Risto Räppäri kaatui jatkosodassa. Työmies Jelegänen jäi Helsingissä auton alle ja kuoli, alkoholilla oli osuutta tapahtumaan. Vuonna 1939 Suojärvellä oli rekisterissä eniten autoja koko Viipurin läänissä. Suojarvella on nyttemmin sahatoimintaa. Suomalaiset kylät ovat autioina. Suojarvellä Jelegänen olisi yhä hengissä, kun siellä on votkaa muttei autoja.
ellauri325.html on line 554: Helanen sai syytteen vuonna 1948 ja 5.5.1950 Korkeimmalta oikeudelta kuuden vuoden kuritushuonetuomion maanpetoksellisesta toiminnasta avustettuaan Saksan hyväksi vakoillutta tanskalaista insinööriä Thoralf Kyrreä Moskovan välirauhan aikana lokakuussa 1944. Tasavallan presidentti JK Paasikivi armahti laupiaasti Helasen 3.3.1951. Sitä edelsi marraskuussa 1950 presidentille lähetetty Helasen armahdusanomusta puoltava kirjelmä, jossa oli allekirjoittajina "useita tunnettuja kansalaisia." Joukko huolestuneita perheenisiä. (Lähde: Pesonen, Niilo: Voi voitettuja, s. 124-140. Tammi, 1992. ISBN 951-31-0070-7.)
ellauri326.html on line 576: Vain pari mainitaxemme: Latviassa syntynyt juutalainen liikemies ja Venäjän Ukrainan sodan kriitikko Dan Rapoport kuoli Washington D.C:ssä Yhdysvalloissa 14.8.2022 pudottuaan korkealla sijaitsevasta asunnostaan. 2017 Rapoportin liikekumppani Sergei Tkachenko oli kuollut pudottuaan asuntonsa ikkunasta Moskovassa. Venäläisen öljy-yhtiön Lukoilin johtokunnan puheenjohtaja Ravil Maganov kuoli 1.9.2022 pudottuaan Moskovan keskussairaalan ikkunasta. Lukoilin johtokunta oli keväällä vaatinut Ukrainan sodan lopettamista. Putinin oli nähty hiippailevan lähikulmilla.
ellauri327.html on line 494: Entinen koulutoveri Eino Leino auttoi häntä runojen valikoimisessa. Kianto oli myös mukana perustamassa Suomalaista Kaunokirjailijaliittoa vuonna 1897. Kianto promovoitiin filosofian maisteriksi vuonna 1900. Hän täydensi venäjän kielen opintojaan stipendiaattina Moskovassa 1901–03,[4] ja julkaisi näistä kokemuksistaan myöhemmin kirjan Moskovan maisteri (1946). Kianto teki tänä aikana myös pitkän kiertomatkan Etelä-Venäjällä, ja tätä matkaa hän kuvasi 1903 ilmestyneessä matkakirjassaan Kiannan rannoilta Kaspian poikki v. 1902.
ellauri328.html on line 373: Tiede ja uskonto -lehdessä julkaistiin romaani, jonka oletetaan perustuvan tositarinaan, joka koski vanhauskoisten lahkoa nimeltä "Todet ortodoksiset vaeltajat". Tarinassa nuori Moskovan komsomolityttö joutuu tavallisen Moskovan ortodoksisen papin vaikutuksen alaisena, joka lähettää hänet maanalaiseen Siperian skeneen hurskaan naisen kanssa. Siellä tytöt opetetaan tekemään tulevaa lähetystyötä ja tekemään salaisia ​​luostarilupauksia. Häntä kohdellaan ankaralla paastolla, vihalla maailmaa, despoottista riistoa, kaiken kirjallisuuden paitsi Raamatun ja joidenkin teologisten traktaattien kieltämistä, asumista kellarissa näkemättä aurinkoa, hymyn tai ystävällisyyden puutetta ja töykeyttä. Tämä ilmapiiri esitettiin täsmällisenä kuvauksena vanhauskoisten lahkojen elämästä. Lopulta tytön pelastavat hänen Sherlock Holmesin kaltaiset sankarilliset komsomoliystävänsä.
ellauri328.html on line 417: Dallasista kotoisin oleva amerikkalainen taloustieteen professori Ken Howard järkyttyi Moskovan-matkallaan vuonna 1972 huomatessaan, että useimmat neuvostoliittolaiset eivät olleet koskaan nähneet – saati lukeneet tai ymmärtäneet oikein – Jumalan sanaa. Tässä on ilmeisesti yksi niistä:
ellauri330.html on line 412: Kropotkinin maine Marxin elinaikana ei ollut niinkään anarkistinen, vaan venäläinen sosialistinen vallankumouksellinen, maantieteilijä ja tutkimusmatkailija. Kropotkin tuli erittäin etuoikeutetusta taustasta. Hän oli vanhan Moskovan aristokratian jäsen ja perintöprinssi, vaikka luopui prinssintä 12-vuotiaana, ja ilmoittautui tsaarille henkilökohtaisexi treenarixi sota-akatemiaan. Hän oli tsaarin henkilökohtainen sivuvaunu jonkin aikaa, mutta valitessaan upseerina rykmentin hän ei valinnut jotakin arvostettua, vaan Siperian kasakkarykmentin, mikä oli ensimmäinen merkki siitä, että hän oli pettymässä Tsaarin hallintoon ja perintökyläänsä. Siperiassa, jossa hän suoritti tutkimus- ja geologisia opintojaan, hänen liberaalit tunteensa kääntyivät vallankumouksellisiksi, varsinkin Sveitsin vierailun jälkeen 1872/3, jossa hän liittyi International Workingmen's Association tai First Internationaliin. Palattuaan Venäjälle hän osallistui vallankumoukselliseen piiriin, tosin vain "mene kansaan " -tyyppiseen pikemminkin kuin myöhemmin kehittyneempiin salaliittoihin tsaarin virkamiesten ja jopa tsaarin murhaamiseksi. Hänet pidätettiin ja vangittiin, ja hän pakeni, kuten olen maininnut, vuonna 1876.
ellauri331.html on line 193: Venäjän oikeusministeriö lisäsi 23. heinäkuuta 2021 The Insiderin luetteloonsa [ ru ] "ulkomaisesta joukkomediasta, joka suorittaa ulkomaisen agentin tehtäviä ". Moskovan tuomioistuin määräsi 14. joulukuuta 2021 myyntipisteen maksamaan miljoona ruplaa ( 100K$).
ellauri331.html on line 285: Aljohina ja Tolokunkonnikova pidätettiin Pussy Riot -esityksen jälkeen, jota bändi kutsui "punk-rukoukseksi" Moskovan kuuluisassa Vapahtaja Kristus -katedraalissa 21. helmikuuta 2012. Esityksessä bändin jäsenet pyysivät Neitsyt Mariaa suojelemaan Venäjä vastaan ​​Vladimir Putin, joka huudettiin uudelleen Venäjän presidentiksi muutamaa päivää myöhemmin. Ei kuunnellut, varmaan pahastui kun näyttelivät simpukoita.
ellauri331.html on line 298:

Moskovan Times

Leiri Moskovan alueella ja Moskovassa

"Sharashki" (Moskovan alue)