ellauri026.html on line 686: Jurotshka hirttäytyi. Mies hakkasi Lavinian. Lavinia erosi miehestään ja muutti Ruotsiin, mistä hän löysi sukulaisia isän puolelta. Sirje kirjoitti Borikselle kirjeen. Boris matkusti Moskovaan ja nai siellä naisen, jolla oli lapsi. Seuraavana keväänä tämä kuoli synnytyxeen. Boris kasvattaa poikaa ja ottotytärtä.
ellauri089.html on line 232: Mandelštam muutti 1918 Moskovaan ja työskenteli valitusasiain kansankomissariaatissa. Hänet pidätettiin vuonna 1934 Stalinin vastaisesta runoudestaan ja karkotettiin Tšerdyniin nykyiseen Permin aluepiiriin ja myöhemmin Voronežiin. Osip Mandelštam pidätettiin toistamiseen vuonna 1938 ja hän kuoli ”Vtoraja retška”-siirtoleirissä lähellä Vladivostokia.
ellauri118.html on line 452: Pasternak opiskeli filosofiaa Marburgin yliopistossa Saksassa Hermann Cohenin oppilaana, mutta kieltäytyi hänelle tarjotusta filosofian tutkijan urasta [lähde?]. Hän palasi Moskovaan vuonna 1914 ja julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa tuona vuonna. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän opetti ja työskenteli Uralilla sijainneessa kemiantehtaassa, mistä hän epäilemättä nyysi Tohtori Živagoon materiaalia [lähde?]. Vuoden 1917 Venäjän vallankumouksen jälkeen Pasternakin maine runoilijana kasvoi. Vuoden 1990 Venäjän hajoamisen jälkeen se romahti [fig. 1].
ellauri135.html on line 236: Kertovat että kerran tullessaan Moskovaan Nikke joutui esiintymään jossain opiskelijakonsertissa. Berg pyysi yhtä ystäväänsä lainaamaan sille liiviä, lähettäen sille aikaisin aamulla kirjelapun näillä säkeillä:
ellauri135.html on line 655: Penzan alueella isoäidin puolison kartanossa meni runoilijan lapsuus. Kotikoulutus oli monipuolista: vieraiden kielten opit, musiikki, piirustus. Myöhemmän luovuuteen vaikuttivat merkittävästi hänen matkansa Kaukasuksella, jossa Michael sai läpi kivennäisvesien käsittelyn. Tässä eteläisessä lomassa runoilija vieraili kolme kertaa ja kirjoitti monia Kaukasiassa liittyviä teoksia. Vuonna 1827 hän muutti Moskovaan isoäitinsä kanssa. Lermontovin lasten elämäkerta osoittaa, että runoilijan persoonallisuudella ja hänen lisätehtävyydellään oli kuvaamaton vaikutus isänsä kuva romanttiseksi sankariksi. Esimerkiksi teokset kuten "Ihmiset ja intohimot" sekä "Strange Man" sisältävät kaikuja vanhempien perhekonnerikosta.
ellauri135.html on line 827: Stray-koirat: mistä mennä Moskovaan?
ellauri145.html on line 648: 14 Ilmeisesti kastilialaisten Federico Chuecan (1848–1908) ja Joaquín Valverden (1846–1910) säveltämä ja Felipe Pérez y Gonzálezin (1854–1910) libretoima koominen fantasiakappale La Gran vía (1886), jonka Nietzsche oli nähnyt joulukuussa kahdesti. Operetilla ei ole yhteyttä Moskovaan tai Roomaan, mutta sen tapa tehdä numero madridilaisesta kadusta korostaa suurkaupunkiarjen nousua ”suuren maailman” puheenaiheeksi.
ellauri190.html on line 160: Nimi esiintyy ensi kertaa vuoden 1147 Ipatijevskaja-kronikassa, jossa Suzdalin ruhtinas Juri Dolgoruki kutsuu Severskin ruhtinaan Svjatoslavin vieraaksensa Moskovaan. Moskova oli tällöin kartano tai majatalo, jonka omisti pajari Stepan Kutško. Juri surmautti hänet, jotta kukaan ei syyttäisi hänen saaneen tilan vääryydellä haltuunsa. Hehe. Juri ympäröi tilan paaluvarustuksella 1156 eli perusti kaupungin. Paikalle muodostui jo varhaisena aikana kaupan keskus. Vanhin säilynyt rakennus oli 1300-luvulla rakennettu kivikirkko Spas na Boru (Спас на Бору).lähde?
ellauri190.html on line 189: Kuoliniskun Ordalle antoi Timur Lenk, joka 1300-luvun lopussa tuhosi Tokhtamyshin armeijan, hävitti Ordan pääkaupungin Sarain, ryösti Krimin kauppakeskukset ja vei taitavimmat käsityöläiset omaan pääkaupunkiinsa Samarkandiin. Tokhtamysh murhattiin 1406. Hän oli Ordan viimeinen vahva kaani, ja hänen jälkeensä kaanikunta alkoi hajota. 1440-luvulta alkaen Orda oli hajaannuksessa ja jakaantuneena kahdeksaan erilliseen kaanikuntaan: Siperian, Qasimin, Kazanin, Astrahanin, Kazakkien, Uzbekkien, Krimin ja Suur-ordan kaanikuntiin. Mikään näistä ei yksinään ollut Moskovaa voimakkaampi, ja se irrottautuikin tataarien kontrollista lopullisesti noin 1480. Kaanikunnat liitettiin Moskovaan yksi kerrallaan 1500-luvulla, lukuun ottamatta Krimin kaanikuntaa, josta tuli Ottomaanien imperiumin vasallivaltio 1475 kunnes se liitettiin Venäjään 1783.
ellauri190.html on line 203: Moskovan ruhtinaskunta nousi 1400-luvulla Venäjän valtioiden johtoasemaan ja siten siitä muodostui tsaarin Venäjän pääkaupunki 1400-luvulta 1700-luvun alkuun. 1700-luvulla pääkaupunki siirrettiin keisari Pietari Suuren perustamaan Pietariin. Moskova paloi Napoleonin sodassa vuonna 1812. Moskovan kuvernööri määräsi kaupungin tuhottavaksi ennen Napoleonin armeijan saapumista. Tsaarinvallan kaatumisen jälkeen maaliskuussa 1918 Lenin ja hallitus siirtyivät Moskovaan, josta tuli näin taas käytännössä pääkaupunki. Moskovan pääkaupungin asema vahvistettiin perustuslaissa Neuvostoliittoa perustettaessa joulukuussa 1922. Joulukuussa 1941 Saksan keskinen armeijaryhmä pysäytettiin kaupungin rajoille ja ajettiin pois talven aikana Moskovan taistelussa. Tää moskovavihamielisyys lie puolixi vanhaa mongolipelkoa, puolixi valkoisten kenraalien kaunaa pensasneuvostoliittolaisile.
ellauri192.html on line 712: Rohmutokkoa tavataan luonnonvaraisena Venäjällä, Kiinan koillisosissa ja Korean niemimaan pohjoisosissa. Sitä tuotiin 1900-luvulla Moskovaan ja Pietariin akvaarioharrastusta ja hämäriä tarkoitusperiä varten. Siellä se karkasi laboratorioista ja läxi leviämään. Rohmutokko alkoi lisääntyä Pietarissa ja levisi sieltä pikku hiljaa Suomenlahdelle. Moskvajoen kautta se levisi myös Volgaan.
ellauri203.html on line 391: Toisessa Puolan tasavallassa, jossa hän opiskeli Stefan Batoryn yliopistossa Wilnossa, hän kallistui aluksi oikeistolaisen endecja - ryhmän puoleen ja liittyi Iso-Puolan leirin jäseneksi; Myöhemmin hän tuki Puolan kommunistista puoluetta, josta hänet pidätettiin ja joutui oikeuden eteen. Neuvostoliiton hyökkäyksen Puolaan jälkeen hän jäi Neuvostoliiton liittämille alueille ja työskenteli kommunistisena funktionaalisena, asuen Lvivissä. Samaan aikaan hänen äitinsä ja sisarensa karkotettiin Siperiaan. Kun hän pakeni Moskovaan Saksan hyökkäyksen jälkeen Neuvostoliittoon vuonna 1941, hänestä tuli yksi Puolan isänmaallisten liiton perustajista sekä sotakirjeenvaihtaja ja poliittinen komissaari Puolan armeijassa idässä. Tuolloin hän kirjoitti paljon neuvostomyönteistä propagandaa.
ellauri216.html on line 326: Kostromalaisia yxinkertaisia ammattimiehiä otetaan mielellään talvexi töihin Moskovaan paskapalkalla. Sillä aikaa ukki nauttii kylässä suurta kunnioitusta. Ämmät kumartavat ja sanovat: "hyvää sunnuntaipäivää Daniil Mihailovits". Ukki saa suutarin ämmältä (kirjailtuja) pyyhkeitä lyötyään perheriidan erotuomarina suutaria leukaan ja potkaistuaan ämmää takalistoon täysiä.
ellauri216.html on line 384: Feodorovskajan Jumalanäidin ikonin kunnioittamisen toinen aalto alkoi 1600-luvulla. Sisälliskiista päättyi, kuningas valittiin. Mihail Romanovia siunattiin tällä kuvakkeella. Tänä päivänä perustettiin kuvan kunniaksi myös kirkkojuhla. Siitä lähtien hänellä on erityinen yhteys kuninkaalliseen perheeseen. Ensimmäiset listat Kostromasta tulivat Moskovaan nunna Marthan (kuninkaan äidin) ansiosta. Jo 1600-luvun lopulla. ikonin ansiosta tapahtuneista ihmeistä kirjoitettiin legenda.
ellauri216.html on line 392: Feodorovskaya-kuvake oli pitkään Kostromassa. Kaupungin asukkaat kunnioittivat häntä erittäin paljon, mistä todistaa raskaan kultaisen rizan läsnäolo: rubiinit, timantit, smaragdit koristavat palkkaa, koristeltu jalometallisormuksilla. Vallankumouksen aikana kaikki pakkolunastettiin. Onneksi itse ikoni jäi temppeliin. Hänet jopa kunnostettiin, minkä vuoksi hänet vietiin Moskovaan.
ellauri216.html on line 441: Moskovaan lähtiessään Mihail Fedorovich otti mukaansa luettelon ihmeellisestä kuvakkeesta ja asetti sen Neitsyt syntymän hovikirkkoon "Senyalle". Siitä lähtien kaikki Romanovien kuninkaallisen talon edustajat kunnioittivat erityisesti "Fedorov" -kuvaa Jumalan äidistä.
ellauri216.html on line 451: Keväällä 1922, koko venäläisen kirkon arvoesineiden takavarikointikampanjan aikana, arvokas riza poistettiin "Fedorovskajan" Jumalanäidin ihmeellisestä kuvasta. Saman vuoden kesällä kunnostajat valtasivat Kostroman Kremlin temppelit; näin ihmeellinen ikoni päätyi heidän käsiinsä. Vuonna 1928 kunnostajayhteisö vei ikonin Moskovaan kunnostettavaksi, mutta pian ikoni palasi kuitenkin Kostromaan.
ellauri216.html on line 461: Hänen pyhyytensä patriarkka Aleksius II:n siunauksella 12. toukokuuta 2001, ensimmäistä kertaa vuoden 1928 jälkeen, "Fedorovskajan" Jumalanäidin ihmeellinen kuva toimitettiin Moskovaan Vapahtajan Kristuksen katedraaliin lokakuussa samana vuonna uskovien palvontaa varten ikoni siirrettiin Jekaterinburgiin. Vuonna 2002 "Fedorovskaya"-kuvake tavattiin Arkangelin ja Pietarin hiippakunnissa. Hänen pyhyytensä patriarkka Aleksius II:n siunauksella vuonna 2003 ihmekuva toimitettiin jälleen Moskovaan, missä sitä säilytettiin Pyhän Danilovin luostarin Kolminaisuuden katedraalissa.
ellauri216.html on line 523: Viimeisinä vuosinaan Nikonin ja tsaariperheen välit paranivat. Aleksein seuraaja Fjodor III kutsui Nikonin takaisin Moskovaan, mutta filmi loppui Nikonista matkalla.
ellauri226.html on line 83: Waters criticised the West for supplying Ukraine with weapons, blaming Washington in particular, and has also criticised NATO, accusing it of provoking Russia. Floydin This is not a drill kiertue Krakovassa peruttiin. Menköön Moskovaan laulamaan toivottivat tuohtuneet polakit.
ellauri246.html on line 541: On sanottava, että venäläisten ulkomaisten edustajien keskuudessa Brodski ei ole kaikki, on jotain lahjakkaitakin runoilijoita joiden joukossa on oikeita ympärileikattuja juutalaisia. Nimittäin Naum Korzhavin, Yuri TugaNovsky, Bakarhyt Kenegeev, Dmitry Basyshev, Lev Losev. Niistä, kuten metropoli runoilijoiden keskuudessa on realistit, modernistit, postmodernistit. Työskentelyssä suurin paikka vie talon arkkityyppejä luopuneesta kotimaasta. Esimerkiksi Nauma Korzhavin kirja nimeltä "kirje Moskovaan". Runko tunnustaa, että hän kirjoittaa ei länsi-lukijalle, ei ulkomaille. Hän on ajatuksia ja tunteita entisessä kotimaassaan ja kaikki, jotka luo vuosia maastamuuttona, näkee kirjeenä venäläiselle lukijalle, toivoo, että hänen tekstinsä tarvitaan jotain, he auttavat selviytymään ja muodostamaan.
ellauri249.html on line 218: Vuonna 1925 Hruštšovin ura sai hyvän sysäyksen eteenpäin. Hänet valittiin Petrovo-Marinskin puoluejohtajaksi. Tätä tehtävää hän hoiti vuoden 1926 loppuun. Hän keskittyi hankkimaan asuntoja ja elintarvikkeita vaikeuksissa oleville työläisille ja myös kuunteli heidän ongelmiaan toisin kuin muut kommunistivirkailijat. Siksi hänet valittiin alueensa edustajaksi Ukrainan kommunistisen puolueen kokoukseen, josta hänet lähetettiin Neuvostoliiton kommunistisen puolueen 14. kokoukseen Moskovaan. Siellä hän tapasi ensimmäistä kertaa Stalinin, joka teki Hruštšoviin miellyttävän vaikutelman. Vähänpä Nikita erehtyi!
ellauri249.html on line 248: Kiovan ja Harkovan antautumiset olivat Neuvostoliitolle valtava onnettomuus. Harkovan luhistuminen antoi saksalaisille mahdollisuuden edetä kohti Stalingradia ja Kaukasuksen öljykenttiä. Stalin määräsi Hruštšovin palaamaan Moskovaan, missä hän sai kuulla johtajaltaan lukuisia verhottuja uhkauksia. Tilaisuus päättyi kuten aina siihen, että Stalin kaatoi piippunsa tuhkat Hruštšovin kaljuun päähän.
ellauri249.html on line 263: Hruštšov oli omalta osaltaan osasyyllinen nälänhätään. Hän oli antanut Stalinille tilanteesta liian hyvän kuvan ja yritti jälkeenpäin paikata tilannetta. Hänen yrityksistään huolimatta luovutuskiintiöitä ei pienennetty jälkikäteen. Hän väittää muistelmissaan nousseensa rohkeasti kertomaan Stalinille kansan kärsimyksistä. Arkistolöydöt vahvistavat asian. Stalin kutsui Hruštšovin Moskovaan, missä oli luvassa mitä kovaotteisinta höykytystä. Karkean ojentamisen jälkeen Stalin lupautui antamaan Ukrainalle apua muun muassa viihtyisien katukeittiöiden ja siemenviljan muodossa.
ellauri249.html on line 268: Länsi-Ukrainassa käytyä sissisotaa lukuun ottamatta Hruštšovilla alkoi mennä paremmin, hän sai käyttöönsä huvilan Livadjasta ja maatalouden parantuneet sadot laitettiin hänen ansiokseen. Hänen kilpailijansa Lazar Kaganovitš syrjäytettiin Ukrainan johdosta ja hänet palkittiin Leninin kunniamerkillä. Koska Hruštšov oli Ukrainassa ollut lojaali Stalinille muun muassa kamppailussa geenitutkijoita ja muita ”porvarillisia nazeja” vastaan, hän sai jälleen kutsun Moskovaan.
ellauri254.html on line 122: Boris Pilnjak vieraili Suomessa vuonna 1934 Hella Wuolijoen ja Olavi Paavolaisen kutsumana. Vierailunsa aikana Pilnjak tapasi mm. F. E. Sillanpään tämän kesäasunnossa Saavutuksessa Hämeenkyrössä ja kutsui tämän vastavierailulle Moskovaan, mutta Sillanpään vierailu Neuvostoliitossa ei koskaan toteutunut. Pian Suomen-vierailunsa jälkeen Pilnjak syrjäytettiin Neuvostoliiton kirjailijaliiton johdosta Neuvostoliiton kulttuurielämän "puhdistuksessa" eikä hänen teoksiaan enää julkaistu. Siten myös Pilnjakin suunnitelma julkaista Sillanpään tuotantoa venäjäksi – hän oli erityisen ihastunut Nuorena nukkuneeseen – raukesi.
ellauri254.html on line 344: Zinovjevit ovat venäläisiä aatelissukuja. Liettualainen aatelismies Aleksander Zenovich, despoottien jälkeläinen, lähti Liettuasta vuonna 1392 Moskovaan. Monet hänen jälkeläisistään olivat stolnikkeja, asianajajia, kuvernöörejä. Stepan Stepanovitš Zinovjev (kuoli 1764) oli Katariina II :n lähettiläs Espanjassa. Nikolai Ivanovitš Zinovjev (1706 - 1773) oli Pietarin poliisipäällikkö ja sitten senaattori. Zinovjev-suku kuuluu Pietarin, Novgorodin, Orjolin ja Poltavan maakuntien sukukirjojen VI-osaan (Gerbovnik, I, 49). Muut Zinovievien suvut, lukumäärältään 19, myöhemmin peräisin. Despot-Zenovich- Liettuan aatelissuku, vaakuna Zenovich. Heidän esi-isänsä Bratosh ja hänen poikansa Zinovy ​​mainitaan vuonna 1401 Liettuan aatelisten joukossa, jotka allekirjoittivat uskollisuusasiakirjan Puolan kuninkaalle. Zinovyn pojanpoika Juri Ivanovich Zenovich oli vuonna 1507 Smolenskin kuvernööri. XVI vuosisadalla. kaksi Despot-Zenovichia oli Smolenskin kastellaanit ja yksi Brestin kuvernööri. Tämä klaani otti käyttöön etuliitteen "Despot" 1600-luvun lopulla, kun legenda ilmestyi sen alkuperästä serbialaisilta despootilta. Despot-Zenovichi-perhe sisältyy Minskin maakunnan sukukirjan VI osaan. Yksi tämän suvun haara muutti 1400-luvun lopulla. Venäjälle, missä hänen sukunimensä sai muodon Zinovjev.
ellauri254.html on line 598: Avvakum toimi vuonna 1652 esipappina Jurjevetsissa ja sittemmin Moskovan Kazanin katedraalin pappina. Hän vastusti jyrkästi patriarkka Nikonin uudistuksia, minkä takia hänet vuonna 1653 karkotettiin Tobolskiin ja Venäjän Kaukoitään. Vuonna 1663 tsaari Aleksei Mihailovitš kutsui Avvakumin takaisin Moskovaan. Hän ei kuitenkaan luopunut näkemyksistään, vaan jatkoi taistelua kirkon uudistuksia vastaan ja sai paljon kannattajia. Vuonna 1664 Avvakum karkotettiin Mezeniin. Vuonna 1667 hänet kutsuttiin Moskovaan. Kirkolliskokouksessa Avvakumilta riistettiin papinvirka, jätettiin pelekkä tybeteikka, hänet tuomittiin kirkonkiroukseen ja karkotettiin Pustozjorskin linnoitukseen. Siellä hän vietti 15 vuotta maakuoppaan rakennetussa hirsisalvoksessa. Pustozjorskissa Avvakum jatkoi kirjallista toimintaansa ja kamppailua virallista kirkkoa vastaan. Vuonna 1682 Avvakum lähimpine tovereineen poltettiin hirsisalvoxeen tsaarin määräyksestä.
ellauri254.html on line 695: Kamenev ja Zinovjev saivat puoluejäsenyytensä takaisin vuonna 1928. Puolueesta erottaminen ja uudelleen jäseneksi hyväksyminen toistui 1932–1933, missä välissä Kamenev oli karkotettuna Minusinskiin. Vuosina 1932–1934 hän oli Moskovaan perustetun Gorkin maailmankirjallisuuden instituutin ensimmäisenä johtajana. Kun Sergei Kirov murhattiin joulukuussa 1934, Zinovjevia ja Kamenevia syytettiin ”moraalisesta osallisuudesta” tapahtuneeseen. Tammikuussa 1935 pidetyssä salaisessa oikeudenkäynnissä Kamenev tuomittiin viiden ja Zinovjev kymmenen vuoden vankeuteen. Kamenev joutui heinäkuussa 1935 yhdessä 38 muun henkilön kanssa syytetyksi myös salaliitosta Stalinia vastaan ja tällä kertaa hänet tuomittiin kymmenen vuoden vankeuteen.
ellauri254.html on line 760: Bernes syntyi juutalaisperheeseen Ukrainassa 1911. Kun poika oli kolmen vanha, perhe muutti Harkoviin, jossa isä myi lumppuja ja käytettyjä polkupyöriä. Teini-ikäisenä Bernes osallistui paikallisen teatterin toimintaan, ja teatterin ohjaaja kannusti häntä eteenpäin. Bernes muutti Moskovaan ja alkoi saada rooleja, joissa henkilöityi sodan kokeneen sukupolven miesten maailma. Parhaat säveltäjät ja sanoittajat tarjosivat hänelle myös teoksiaan laulettaviksi.
ellauri254.html on line 1058: Gorki oli melkoinen julkkis palattuaan Moskovaan. Sen palopuhe kirjailijoiden talossa on taas ajankohtainen:
ellauri256.html on line 340: Eliskä vähävenäläistä kasakkasukua, ei ihme että sitten petti suuren synnyinmaan asian. When Volodja was 13, his kossack father pricked his finger on a rusty pin while filing papers and died of blood poisoning. Äiti myi irtaimen ja muutti Moskovaan.
ellauri256.html on line 342: Majakovski tempautui keskikoululaisena mukaan kumoukselliseen teiniliikkeeseen, jolla oli vahva kannatus hänen kotikaupungissaan Georgiassa. Vuonna 1906 perhe muutti Moskovaan, jossa hänestä tuli taideakatemian oppilas. Vuonna 1908 hän liittyi sosiaalidemokraattiseen puolueeseen. Kumouksellisen toiminnan takia hänet vangittiin kolme kertaa ja hän oli eristyssellissä yhteensä 11 kuukautta. Tuon ajan hän käytti marxilaisuuden opiskeluun ja venäläisen kirjallisuuden lukemiseen. Mitähän sekin siitä tajusi. Vapauduttaan hän tutustui runoilija David Burljukiin, joka johdatti hänet futuristiseen aatteeseen. He muodostivat aluksi niin sanotun kubofuturistisen terroristisolun. He halusivat murskata porvarillisen taiteen vakinntuneet normit ja vihasivat muutoinkin porvaristoa. Silti vain Majakovski oli selvästi sosialismin kannattaja, Burljuk oli salaporvari joka muuttikin sittemmin New Yorkiin.
ellauri257.html on line 493: Paetakseen Puolassa nousevaa antisemitismiä ja sodan uhkaa sekä seuratakseen isoveljeään Singer muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1935. Hän erosi silloisesta vaimostaan Rachelista ja pojastaan Israelista, jotka muuttivat ensin Moskovaan ja myöhemmin silloiseen Palestiinaan. Iisakki pääsi isonveljen hännän alta tämän kuoltua 1945.
ellauri257.html on line 546: Laulaja osallistui eurooppalaiseen jiddishin lehdistöön vuodesta 1916. Vuonna 1919 hän ja hänen vaimonsa Genia menivät Ukrainaan, missä hän löysi töitä The New Times -sanomalehdestä, ja häntä pidettiin yhtenä "Kiovan kirjoittajista". Sitten he muuttivat Moskovaan, missä hän julkaisi artikkeleita ja tarinoita. Kahden raskaan vuoden jälkeen, vuonna 1921, he palasivat Varsovaan. Bolshevismi ei maittanut. Vuonna 1921, kun Abraham Cahan huomasi hänen tarinansa Pearls, Singeristä tuli amerikkalaisen jiddish-sanomalehden The Forward kirjeenvaihtaja. Hänen novellinsa Liuk ilmestyi vuonna 1924, ja se valaisi bolshevikkien vallankumouksen ideologista hämmennystä. Hän kirjoitti ensimmäisen romaaninsa Teräs ja rauta, vuonna 1927. Vuonna 1934 hän muutti Yhdysvaltoihin kirjoittaakseen The Forwardiin.
ellauri275.html on line 692: Allilujeva rakastui 16-vuotiaana juutalaissyntyiseen elokuvaohjaajaan Aleksei Kapleriin. Stalin ei hyväksynyt heidän romanssiaan, joten Kapler lähetettiin pakkotyöhön Siperiaan ja sen jälkeen Vorkutan teollisuuskaupunkiin nykyiseen Komin tasavaltaan lähelle napapiiriä. 17-vuotiaana Allilujeva rakastui Grigori Morozoviin, joka opiskeli Moskovan yliopistossa. He menivät naimisiin 1945 Stalinin vastahakoisuudesta huolimatta, eikä tämä halunnut tavata Morozovia. Allilujeva synnytti pojan Josifin, ja pariskunta erosi vuonna 1947. Allilujevan seuraava puoliso oli Juri Ždanov, jonka isä oli tunnettu neuvostoliittolainen poliitikko ja Stalinin oikea käsi Andrei Ždanov, joka oli Suomessa rauhanteon jälkeen valvontakomission johtaja. He menivät naimisiin vuonna 1949 ja saivat vuonna 1950 tyttären Jekaterinan. Tämäkin liitto purkautui myöhemmin. Ollessaan sairaalassa 1963 Allilujeva tapasi intialaisen kommunistin Brajesh Singhin, joka oli käymässä Moskovassa. Singh oli hyväkäytöksinen idealisti, mutta kärsi vakavista sairauksista, kuten keuhkoputken tulehduksesta ja keuhkolaajentumasta. Brajeshin ja Allilujevan romanssi syttyi, kun pariskunta lomaili Mustanmeren rannalla Sotšissa. Singh palasi Moskovaan vuonna 1965 ja toimi tulkkina. Heidän ei sallittu avioitua. Singh kuoli vuonna 1966, ja Allilujeva sai luvan lähteä viemään Singhin tuhkaa Gangesjokeen. Ollessaan Intiassa kaksi kuukautta hän kiintyi maan tapoihin. Allilujeva piti Singhiä puolisonaan, vaikka he eivät menneet naimisiin.
ellauri276.html on line 230: Ensimmäinen vakava esittely hänen runoutensa tapahtui vuonna 1831, kun Nikolai Stankevitš, runoilija ja filosofi Moskovasta, julkaisi useita runoja "Literaturnaya gazetassa" ( Kirjallinen sanomalehti ) lyhyen johdannon kera. Vuonna 1835 julkaistiin hänen ensimmäinen runokokoelmansa. Koltsov matkusti usein työasioissa Pietariin ja Moskovaan, missä hän tapasi Belinskin, josta tuli hänen mentorinsa, sekä Vasili Žukovskin, Pjotr ​​Vjazemskin, Vladimir Odojevskin ja Aleksandr Puškinin, joka julkaisi säälistä yhden Koltsovin runoista Sovremennik-lehdessään.
ellauri279.html on line 275: Heinä-elokuussa 1937 hän työskenteli jälleen Sverdlovskin alueen viestintäosaston pääkirjanpitäjänä. Ryuminia syytettiin varojen väärinkäytöstä ja siitä, että hän nautti alueellisen viestintäosaston johtajan holhouksesta, joka oli tuolloin pidätetty "kansan vihollisena". Tämän kuultuaan Ryumin lähti Moskovaan. Sodan aikana hän opiskeli Neuvostoliiton NKVD:n korkeakoulussa (22. heinäkuuta - syyskuuta 1941 ), minkä jälkeen hän oli tutkintatyössä Arkangelin sotilaspiirin kansalaisjärjestössä NKVD - ROC "Smersh". Hän oli Suomen Akatemian erityisen tärkeiden tapausten tutkintayksikön vanhempi tutkija ( 21. syyskuuta 1949 - 10. heinäkuuta 1951 ).
ellauri279.html on line 324: Karkotuksen jälkeen Solženitsynin onnistui hiljakseen hankkiutua takaisin Moskovaan ja päästä lopulta Lev Kopelevin ansiosta kosketuksiin kirjallisten piirien, erityisesti Novyi mir -kirjallisuuslehteä päätoimittaneen rintamarunoilija Aleksandr Tvardovskin kanssa. Tvardovski oli kiltti maalaismies ja ihanteellinen kommunisti, joka kaikesta sydämestään tuki Nikita Hruštšovin uudistuslinjaa uskoessaan auttavansa uudistuksia julkaisemalla Solženitsynin ensimmäisen leiriaiheisen kertomuksen Ivan Denisovitšin päivä. Julkaisuluvan antoi itse Hruštšov. 1960-luvun alussa ja erityisesti 22. puoluekokouksen jälkeen jatkuva Stalin-kritiikki tulkittiin olojen vapautumiseksi, ja Ivan Denisovitšin päivän julkaisemista pidettiin lopullisena liberalismin voittona.
ellauri282.html on line 229: Andersin läimiessä Puolan sodanjohdossa tasapuolisesti neukkuja ja niiden silloista kaveria Hitleriä Puolan rajoilla Neuvostoliiton joukot sieppasivat hänet ja heppu vangittiin 29. syyskuuta 1939 haavoittuttuaan kahdesti. Anders joutui alun perin vankilaan Lwówiin Ukrainaan, minkä jälkeen hänet siirrettiin Lubjankan vankilaan Moskovaan 29. helmikuuta 1940. Vangitsemisen aikana häntä kuulusteltiin, kidutettiin ja häntä kehotettiin liittymään puna-armeijaan, mutta se epäonnistui.
ellauri282.html on line 233: Kun "kansainvälinen tilanne muuttui" vuonna 1941 Barbarossa-operaatiossa eli Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon vuonna 1941, Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin alkoi hakea apua muilta Saksan vihollisilta. Britannian ulkoministerin Anthony Edenin vahvasti rohkaisemana Sikorski aloitti 5. heinäkuuta 1941 neuvottelut Neuvostoliiton Lontoon-suurlähettilään Ivan Mayskin kanssa diplomaattisten suhteiden palauttamiseksi Puolan ja Neuvostoliiton välille. Sikorski oli molempien hallitusten saavuttaman sopimuksen arkkitehti, joka allekirjoitettiin 30. heinäkuuta 1941. Uusi sotilasliitto allekirjoitettiin Moskovassa 14. elokuuta 1941. Myöhemmin samana vuonna Sikorski meni Moskovaan diplomaattisen edustuston kanssa (mukaan lukien tuleva Puolan Moskovan-suurlähettiläs Stanisław Kot ja Puolan sotilasoperaation päällikkö Neuvostoliitossa kenraali Zygmunt Szyszko-Bohusz). Sikorski –Mayski-sopimus oli Neuvostoliiton ja Puolan välinen sopimus, joka allekirjoitettiin Lontoossa 30. heinäkuuta 1941. Sen nimi on otettu sen kahdelta merkittävimmältä allekirjoittajalta: Puolan pääministeriltä, Władysław Sikorski ja Neuvostoliiton Yhdistyneen kuningaskunnan suurlähettiläs Ivan Mayski.
ellauri297.html on line 502: Kevättalvella 1948 Neuvostoliitto solmi ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimukset Romanian ja Unkarin kanssa, ja Tšekkoslovakiassa kommunistit tekivät vallankaappauksen. Paasikivi sai 23.2.1948 Stalinilta kirjeen, jossa ehdotettiin neuvotteluja samanlaisesta sopimuksesta, jollaisen venäläiset olivat solmineet Romanian ja Unkarin kanssa ”yhteisen turvallisuuden järjestämiseksi”. Paasikivi tarttui epäilysten ja pelkojen täyttämässä ilmapiirissä ohjiin ja ryhtyi johtamaan Helsingin YYA-neuvottelujen valmistelukokouksia. Moskovaan lähteneen valtuuskunnan venäläisille vastaukseksi esittämä sopimusluonnos syntyi pitkälti Paasikiven ja kenraali Heinrichsin yhteistyön tuloksena vuoden 1948 alusta alkaen. Stalinin kirjeen jälkeen Heinrichs laati muistion, jonka periaatteellisesti tärkeät linjanvedot Paasikivi omaksui. Heinrichsin ja Paasikiven laatimat ehdot veivät neuvottelupöytään presidentin omat miehet Urho Kekkonen ja J.O. Söderhjelm.
ellauri300.html on line 122: Saatana saapuu Moskovaan on yksi venäläisen kirjallisuuden rakastetuimmista klassikoista, mustan komiikan mestariteos, rakkaustarina ja evankeliumin uudelleentulkinta samassa paketissa. Sen käsittelemät teemat - kuten vapaus, rohkeus, kuolevaisuus, usko ja anteeksianto –vetoavat ihmisiin aikakaudesta ja yhteiskuntamuodosta riippumatta. Selvä talousliberaali vastaisku, ei epäilystäkään.
ellauri300.html on line 126: Saatana saapuu Moskovaan on ajan ja paikan rajat ylittävä kaleidoskooppi jossa yhdistyvät myytti ja historia, huumori ja yhteiskunta, rakkaus ja kuolema.
ellauri308.html on line 171: opiskelijan Marina Amiragovan, joka seurasi Kuusista Moskovaan. Koska Otto
ellauri308.html on line 315: Tuominen 1938 Tukholmassa oli hyvin informoitu mies, ja siis varsin hyvin tietoinen siitä rankasta kadosta, joka etenkin terrorin jyrkimmässä vaiheessa 1938 oli käynyt suomalaistoverien harvenevassa halmeessa. Ja menihän siinä vielä enemmän neuvostotovereita. Kyllähän sellainen panee miettimään. Etenkin tuuliviirin sellaisen, kuin Tuominen. Hän oli nyt ”tuulensuojassa” Tukholmassa; miksi lähteä sieltä minnekään, ei Suomeen maanalaiseksi, eikä etenkään Moskovaan..
ellauri308.html on line 571: Vladimir Alexandrovits Pozner Sr. oli ryssämamu jenkeissä.Toisen maailmansodan aikana hän vakoili Neuvostoliiton tiedustelupalveluja ollessaan Yhdysvaltain hallituksen palveluksessa. Pozner syntyi Pietarissa. Hänen perheensä pakeni Neuvosto-Venäjältä bolshevikkivallankumouksen jälkeen, ja Vladimir Poznerista tuli kommunistien kannattaja asuessaan Euroopassa. Vladimir Pozner perheineen muutti Itä-Berliiniin ja myöhemmin Moskovaan 1950 -luvun alussa. Siellä hän työskenteli vanhempana ääni-insinöörinä Neuvostoliiton elokuvateollisuudessa. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1968 ja sai sydänkohtauksen vuonna 1969. Pozner kuoli 31. heinäkuuta 1975 lennon aikana Pariisista Moskovaan.
ellauri313.html on line 188: Länkkärit on pettyneitä vähävenäläisiin kun ne ei taaskaan peittoa 8x suurempaa Iso-Venäjää lännen sekunda-aseilla. Ukraina on pettynyt länkkäreihin kun ne ei anna valkokenraaleille parhaita hehtaaripyssyjä, joilla ulettuisi ratki Moskovaan. No hittovie ei kai länsi halua ryssän ydinlatauxia silmille. Puuhailkoot ukrainalaismorsiamet Pasi-pörriäisineen lännen itärajalla Nansot pikkupröxyinä, ei ne sillä vielä ansaize Naton ykkösvehkeitä. Viron pörriäisillä on puolustustahto korkealla, lupaa lakastunut itätyttö Suomesta. Pitäkää tytöt lippu korkealla, ja pikkupröxyt puolitangossa!
ellauri315.html on line 340: Kesällä 1919 puna-armeija oli saavuttanut suuren voiton Kolchakin armeijaa vastaan. Valkoiset joukot perustivat uuden linjan Tobol- ja Ishim -jokia pitkin pysäyttääkseen väliaikaisesti puna-armeijan, jota Anton Denikinin valkoisen armeijan eteneminen Moskovaan kohtasi etelästä. Syksyllä Denikin oli voitettu ja puna-armeija pystyi ohjaamaan vahvistuksia takaisin itärintamalle. Punaiset murtautuivat läpi Tobol-joella lokakuun puolivälissä ja marraskuussa valkoiset joukot olivat putoamassa takaisin kohti Omskia hajanaisena massana. Punaiset valloittivat Omskin 14. marraskuuta 1919.
ellauri316.html on line 642: Yllä oikeat vaihtoehdot. Pihkova on yhtä ikivanha venäläinen kaupunki kuin Viipuri. Svedut menetti sen Marianne Stolbovan rauhassa. Siellä on pyörinyt niin sakuja, baltteja, polakkeja kuin sveduja. Iivana päätyi kuskaamaan Pleskovin niskuroivan aateliston Moskovaan. Suspektia porukkaa.
ellauri317.html on line 485: Helmikuun vallankumouksen jälkeen hänet vapautettiin oikeusministeri Ai-Ai Kerenskyn määräyksestä ja 8. maaliskuuta 1917 hän saapui Tšitaan ja sieltä toukokuussa Moskovaan, jossa hän alkoi soittaa yhtä pääkappaleista, nim. rooleja vasemmiston sosialististen vallankumouksellisten keskuudessa. Liityttyään puolueen vasemman siiven järjestelytoimistoon hän työskenteli Petrogradin organisaatiossa, puhui sotilasyksiköissä, työläisten keskuudessa vaatien sodan lopettamista, maiden siirtoa talonpojille ja valtaa neuvostoille. Hän teki yhteistyötä Zemlya i Volya -sanomalehden kanssa, toimi Frank Sinatran My Way -lehden toimittajana ja oli Znamya Truda -lehden toimituskunnan jäsen erikoisalana poliittisten lausuntojen tekeminen. Spiridonova valittiin puheenjohtajaksi ylimääräisissä ja II kokovenäläisissä talonpoikaiskongresseissa, työskenteli keskusjohtokomiteassa ja koko Venäjän keskusjohtokomitean talonpoikaisosastossa.
ellauri317.html on line 662: 26. marraskuuta 1920 koko mahnovistien delegaatio (mukaan lukien Popov) pidätettiin ja karkotettiin Moskovaan, missä heidät teloitettiin ampumajoukolla Felix Dzeržinskin käskystä.
ellauri317.html on line 709: Joulukuussa 1917 hänet kotiutettiin zaarin palveluxesta ja hän meni perheensä luo Bakhmutin kaupunkiin Jekaterinoslavin maakunnassa. Hän liittyi valkoiseen vapaaehtoisarmeijaan, mutta jo maaliskuussa 1918 kenraali L. G. Kornilov lähetti hänet Moskovaan muodostamaan vapaaehtoisia ryhmiä taistelemaan bolshevikkia vastaan ​​Moskovassa ja Keski-Venäjällä . Hän oli Moskovan salaisen upseerijärjestön esikuntapäällikkö, joka oli osa B. V. Savinkovin johtamaa "Isänmaan ja vapauden puolustajaliittoa" .
ellauri317.html on line 722: Häntä pidettiin keskitysleireillä Irkutskissa, Tšeljabinskissa ja Jekaterinburgissa. Tammikuussa 1921 hänet vapautettiin ja määrättiin palvelemaan "sotilaallisena asiantuntijana" Priuralin sotilaspiirin päämajassa Jekaterinburgissa. Kuitenkin 20. toukokuuta 1921 hänet pidätettiin uudelleen syytettynä Jaroslavlin kansannousun johtamisesta ja lähetettiin Moskovaan, missä hän vankilassa ollessaan kirjoitti muistelmia (todennäköisimmin tämä oli kuulusteluraporttien käsittelyä). Vähän ennen kuolemaansa hän puhui vankilassaoloajastaan:
ellauri325.html on line 102: Jeltsin kuoli äkilliseen sydänkohtaukseen 23. Huhtikuuta 2007. Oxensi keittiön tasolle vasta keittämänsä kahviporot. Jeltsinin ruumis oli näytillä Kristus Vapahtajan katedraalissa Moskovassa jotta porukat voisivat vakuuttua, että hän oli oikeasti vainaja. Hänet haudattiin Moskovaan Novodevitšin hautausmaalle. Presidentti Putin julisti Venäjälle Jeltsinin kuolinpäivänä kansallisen murukahvipäivän. Jeltsin oli ensimmäinen Venäjän valtionpäämies 113 vuoden jälkeen, joka haudattiin kirkollisin menoin sitten tsaari Aleksanteri III:n. On se surkeaa.
ellauri325.html on line 203: Luin äskettäin Germannien pommi-iskuista Moskovaan vuonna 1941. Ymmärtääkseni ne olivat melko massiivisia, mutta vain 1690 pommia pudotettiin Moskovaan useiden kuukausien pommi-iskujen aikana, joista useat Kremliin. Oliko Moskovan ilmapuolustus erinomainen?
ellauri331.html on line 304: Derk Sauer, ahnas hollantilainen kustantaja, joka tuli Moskovaan vuonna 1989, suunnitteli muuttaakseen pienen, kahdesti viikossa ilmestyvän Moskovan Guardian- nimisen lehdensä maailmanluokan päivälehden. Sauer toi Meg Bortinin ensimmäiseksi toimittajakseen toukokuussa 1992, ja tiimi käytti päämajakseen Radisson Slavyanskaya -hotellin huonetta.
ellauri331.html on line 306: Sauer perusti Moscow Timesin vuonna 1992 tavoittaakseen yhdysvaltalaisia ​​ja eurooppalaisia ​​ulkomaalaisia, jotka olivat muuttaneet Moskovaan kommunismin kaatumisen jälkeen. Hän sanoi: "Se oli täysin erilaista aikaa, Internetiä ei ollut ja siellä oli valtava virta länsimaisista ulkomaalaisista, jotka eivät puhuneet venäjää. Tuolloin he olivat ainoita, joilla oli rahaa Moskovassa, joten The Moscow Times oli mielenkiintoinen väline mainostajille".
ellauri331.html on line 466: Ukrainan asevoimat valmistelevat massiivisia drone-iskuja Moskovaan ja muihin Venäjän kaupunkeihin. Tästä kertoi meille sotilasasiantuntija, Ilmapuolustusmuseon johtaja Juri Knutov. Hänen mukaansa viimeisimmät hyökkäykset Bogorodskin kaupunkialueelle (Noginsk) ja Elektrostaliin osoittavat, että vihollinen tutkii aktiivisesti puolustuksemme heikkoja kohtia.
ellauri331.html on line 474: Readovka on Smolenskin paikallislehti joka on ahkerasti yrittänyt Moskovaan. Useat Venäjän oppositio- ja eräät länsimaiset julkaisut luokittelevat Readovkan Kremlin kannattajaksi resurssiksi. Kostylev kuitenkin kiistää tämän väittäen, että Readovka "pysyy riippumattoman journalismin linjassa". Puolalaisen Belsat TV:n mukaan maaliskuussa 2022 osa Jevgeni Prigožinin työntekijöistä tuli Readovkan työntekijöiksi. Kritiikkiäkin löytyy, tosin hiukka sekavaa. Esim Readovka suomi Peskovia siitä ettei tämä riittävän ankarasti tuominnut osa-aikajuutalaista juontajajulkkista Urgantia joka lähti Ukrainan sotaa pakoon Israeliin 2018.
ellauri331.html on line 501: Vuonna 1935 Samara nimettiin uudelleen Kuybysheviksi bolshevikkijohtajan Valerian Kuybyshevin kunniaksi. Toisen maailmansodan aikana Kuybyshev valittiin Neuvostoliiton vaihtoehtoiseksi pääkaupungiksi, jos Moskova joutuisi hyökkäävien saksalaisten käsiin, kesään 1943 asti, jolloin kaikki siirrettiin takaisin Moskovaan. Lada Samaran aikoihin Kuibyshev oli onnellisesti unohdettu. Lada Kuibyshev ei kuulostaisikaan kovin coolilta. Hiljan näin uuden venäläisen Lada Samaran, se oli ihan länsiauton näköinen.
ellauri331.html on line 621: Isä Jack valmistui Harvardista vuonna 1950, hänestä tuli Associated Pressin toimittaja 40 vuodeksi kylmän sodan aikana ja hän oli Moskovassa neljä vuotta toimistopäällikkönä heinäkuusta 1968 alkaen käsitellen Richard Nixonin matkaa Moskovaan 22.–30. toukokuuta 1972 lieventämisen aikana. Hän (Charlie) on julkaisija ja Russia Insider, antisemitistinen verkkosivusto, joka esittää itsensä vaihtoehtona länsimaisille semitistisille uutiskertomuksille. Bausmanilla on yhteyksiä uusnatsiryhmään The Right Stuff, ja hän osallistui tammikuun 6. päivän hyökkäyksiin Yhdysvaltain Capitolille. Bausman muutti Venäjälle itsensä julistautuneena poliittisena pakolaisena tammikuun 6. päivän hyökkäyksen jälkeen. Hän esiintyy säännöllisesti Venäjän valtion tiedotusvälineissä.
ellauri338.html on line 247: 30. heinäkuuta 1991 Bush saapui Moskovaan huippukokoukseen ukraina-ihottumaisen Mihail Gorbatšovin kanssa. Hän ja Barbara Bush yöpyivät Gorbatšovin ja hänen vaimonsa Raisan kanssa Dachassa Moskovan ulkopuolella, jossa kaksi johtajaa kävivät epävirallisia keskusteluja. Bush kertoi Gorbatšoville, että ei olisi Amerikan etujen mukaista, että Neuvostoliitto hajoaisi, vaikka Bushin republikaanipuolueen kovan linjan jäsenet – erityisesti puolustusministeri Dick Cheney – omaksuivat tämän tuloksen. Hän vakuutti Gorbatšoville vastustavansa itsenäisyyttä matkustaessaan 1. elokuuta Ukrainaan vierailunsa seuraavalla osuudella.
ellauri346.html on line 71: Keskeinen alajuoni on Brežnevin aikakauden julkisen arkkitehtuurin ikävä yhtenäisyys. Tätä asetusta selitetään humoristisessa animoidussa prologissa, jossa poliitikot ja byrokratia syrjäyttävät arkkitehdit (ohjaaja ja animaattori Dmitry Peskov). Tuloksena identtiset, toimivat mutta mielikuvituksettomat monikerroksiset kerrostalot löysivät tiensä jokaiseen kaupunkiin, kylään ja esikaupunkiin kaikkialla Neuvostoliitossa. Ne ovat hämmästyttävän samannäköisiä kuin New Yorkin lähiöiden vuokrakasarmit. Hassujen yhteensattumien ansiosta moskovalainen Zhenya ja leningradilainen Nadya joutuvat viettämään uudenvuodenaaton yhdessä Leningradissa. Aluksi he kohtelevat toisiaan vihamielisesti, mutta vähitellen Nadjan vaza+rinta pehmenee, Zhenyan kalu kovenee ja he rakastelevat. Aamulla heistä tuntuu, että kaikki, mitä heille on tapahtunut, oli harhaa, ja he tekevät vaikean päätöksen erota. Raskain sydämin Zhenya palaa Moskovaan. Sillä välin Nadya harkitsee kaikkea, etenkin Zhenyan elonkeraista kalua, ja päättää, että hiän on saattanut päästää onnenmahdollisuutensa luisumaan, ja lähtee lentokoneella Moskovaan etsimään Zhenyaa. Hiänellä ei ole vaikeuksia löytää häntä, koska heidän osoitteensa ovat samat ja hänen "avaimensa" sopii hiänen "lukkoonsa" kuin suutarin sormi sian pilluun.
ellauri346.html on line 88: Saavuttuaan Moskovan rautatieasemalle hän pyytää työtoveriaan lähettämään kutsumattoman vieraan turkishatussa Moskovaan, mutta tällä hetkellä Kostja laittaa hattua toiselle hänen vieressään istuvalle. Sitten nuorempi Lukashin astuu toiseen turkishattuun ja menee takaisin Nadyan luo, oletettavasti passia hakemaan mutta oikeasti lisää nussimaan. Seuraavaksi hän tapaa Nadezhda Vasilyevna Shevelevan, joka saatuaan tietää, että tämä on Zhenya Lukashinin poika, on erittäin hämmästynyt. Sitten Nadezhda Vasilievna puhuu puhelimessa Evgeniyn kanssa, joka on sama siis kuin Zhenya. (Tshort vazmi tätä venäläisklassikoiden nimisotkua.) Elokuvasta käy selväksi, että alkup. sankarien kohtalot olivat sellaisia, että palattuaan alkup. rakkaidensa luo he nussivatkin heidän kanssaan ja siittivät/synnyttivät lapsia. Vihainen Nadezhda Vasilyevna uskoo, että Lukashin Sr järjesti poikansa saapumisen tuhotakseen tyttärensä elämän ja kostaakseen menee ystävänsä Valjan luo.
ellauri346.html on line 95: Nadya Jr. suostuu tähän rooliin. 13. asunnossa he kertovat yhdessä heihin liittyneen Irakilaisen kanssa lapsille satua pupusta, mutta todellisuudessa heidän tilanteestaan. Tämän jälkeen Kostya juo vodkaa kiitollisen omistajan tarjoamasta sarvesta, kertoo Nadyalle rakastavansa häntä ja pyörtyy. Nadya pyytää Iraklia viemään juuri päihtyneen Kostjan lentokentälle ja olemaan palaamatta. Sillä välin Nadezhda Vasilievna tajuaa rakastavansa edelleen Zhenyaa ja menee asemalle ja sieltä yhdessä Zhenyan kanssa Moskovaan.
ellauri353.html on line 362: Viimeisen tauon jälkeen Tamaran kanssa Babel yritti hetken päästä sovintoon Jevgenian kanssa ja heillä syntyi tyttärensä Natalie vuonna 1929. Vuonna 1932 Babel tapasi siperialaissyntyisen pakanan nimeltä Antonina Pirozhkova (1909–2010). Vuonna 1934, kun Babel ei onnistunut vakuuttamaan vaimoaan palaamaan Moskovaan, hän ja Antonina alkoivat asua yhdessä. Vuonna 1939 heidän avoliittoonsa syntyi tytär Lydia Babel.
ellauri353.html on line 387: Iskä tuli Pariisiin kesällä 1935 osana Neuvostoliiton kirjailijoiden valtuuskuntaa Kansainväliseen kulttuurin ja rauhan puolustajien kongressiin. Hän luultavasti tiesi, että tämä olisi hänen viimeinen tilaisuutensa. Kuten hän oli tehnyt lukuisia kertoja viimeisen kymmenen vuoden aikana, hän pyysi äitiäni palaamaan hänen kanssaan Moskovaan, jossa Pirozhkova häntä kärsimättömästi odotti. Vaikka hän tiesi yleisen tilanteen olevan huono, hän kuitenkin kuvaili hänelle mukavaa elämää, jota perhe voisi siellä elää yhdessä.
ellauri353.html on line 441: Kun ensimmäinen ratsuväki miehitti kaupungin, alkoi joukkoryöstely ja armeijan hajoaminen. Helmikuussa 1920 Moskovaan lähetettiin seuraavan sisältöinen sähke 8. armeijan päämajasta, joka yhdessä Budjonnyn armeijan kanssa miehitti Donin Rostovia:
ellauri353.html on line 464: Budyonnyn suosikkihevonen, budjonnyin hevonen nimeltään Sophist, on ikuistettu kuvanveistäjä N. V. Tomskyn M. I. Kutuzovin muistomerkkiin, joka on asennettu Moskovaan Borodinon taistelun panoraamamuseon eteen. Kollegat sanoivat Simosta jälkikäteen näin:
ellauri367.html on line 41: Eräässä raportissa todettiin myöhemmin: "Noin puolta asiakirjoista, joita brittivakoilijat lähettivät Moskovaan, ei koskaan edes luettu" Stalinin paranoian vuoksi. Siitä huolimatta neuvostoliittolaiset saivat paljon salaisia tietoja – 1 771 asiakirjaa Bluntilta, 4 605 Burgessilta, 4 593 MacLeanilta ja 5 832 Cairncrossilta – vuodesta 1941 vuoteen 1945. He vuotivat saksalaisten toisen maailmansodan aikana käyttämän Enigma-koodin murtamiseen ja atomipommin kehittelyyn liittyviä Britannian valtionsalaisuuksia Moskovaan.
ellauri367.html on line 51: Vuonna 1941 Cairncross työskenteli salaisessa tiedustelukeskuksessa Bletchley Parkissa, joka oli mukana Saksan sotilasviestinnän tulkinnassa. Tämä teki hänen avustaan Neuvostoliitolle todella arvokasta: hän välitti tietoa päävihollisista Moskovaan.
ellauri367.html on line 53: Syyskuun lopussa 1941 Cairncross lähetti Moskovaan raportin pääministeri Churchillille atomiaseiden luomisprojektista, jonka britit valmistautuivat valmistamaan kahden vuoden sisällä. Tämä raportti kiinnitti ulkomaantiedustelupalvelun johtajan P. M. Fitinin huomion, joka ilmoitti asiasta L. Berialle, joka määräsi, että saadut tiedot siirretään tutkittavaksi NKVD:n 4. erityisosastolle, joka harjoitti tieteellistä tutkimusta. Siitä hetkestä lähtien työ atomiaseiden luomiseksi alkoi itse asiassa Neuvostoliitossa (operaatio Valtava ( englanniksi ) - "valtava, hirviömäinen") - aikana, jolloin vihollinen ryntäsi kohti Moskovaa ja tilanne rintamilla oli uhkaava.
ellauri367.html on line 61: Vuonna 1941 hän joutui saartoon, ja talvella hänet evakuoitiin Laatokkaa pitkin koulun kanssa ensin Jaroslavliin, sitten Kostromaan. Lokakuussa 1942 hänet lähetettiin Moskovaan SMERSH-kursseille. Englannin kielen taitonsa ansiosta hänet siirrettiin nopeutettuun kielikoulutukseen. Joulukuusta 1943 lähtien Modin työskenteli ulkomaan tiedustelupalvelussa P. M. Fitinin johdolla.
ellauri367.html on line 208: Palattuaan Neuvostoliittoon hän yritti kuukauden ajan järjestää Trotskin johtaman vasemmisto-opposition toimintaa Ukrainassa. Hänet erotettiin muun trotskilaisen opposition mukana NKP:n keskuskomiteasta marraskuussa 1927 ja koko puolueesta joulukuun 1927 puoluekokouksessa. Hänet määrättiin sisäiseen karkotukseen Astrahaniin ja myöhemmin Barnauliin. Rakovski jatkoi yhteydenpitoa Alma-Ataan karkotettuun Trotskiin. Rakovskia alettiin pitää vasemmisto-opposition johtajana Neuvostoliitossa, kun Trotski vuonna 1929 karkotettiin kokonaan maasta. Neuvostoliittoon jääneistä Trotskin vanhoista liittolaisista Rakovski pysyi tälle pisimpään uskollisena. Helmikuussa 1934 hän lopulta taipui tuomitsemaan Trotskin ja sai luvan palata Moskovaan. Seuraavana vuonna hän sai takaisin NKP:n jäsenyyden.
ellauri367.html on line 210: Rakowski vietti 6 vuotta maanpaossa. Hän oli yksi viimeisistä johtavista trotskilaisista, jotka käänsivät takkinsa ja palasivat Stalinin luo. Hän sai palata Moskovaan, hänestä tuli Neuvostoliiton Japanin- suurlähettiläs syksyllä 1934 ja hänet otettiin takaisin puolueeseen vuonna 1935. 21. elokuuta 1936 hän pyysi Pravdalle lähettämässään kirjeessä virallisesti anteeksi "virheitään". Hän syytti Trotskia ja hänen kannattajiaan "Gestapon agenteiksi" otsikolla "Ei tule armoa". Varsinainen hälläpyörä.
ellauri373.html on line 618: Vuonna 1897 Baselin kongressin jälkeen Bne Moishe -seuran väitetään hajoavan ja suljettu, väistyä toiselle tunnetulle organisaatiolle nimellä "Bne-Zion" ja sai ag Russian- Tällä hallituksella on laillinen oikeus olla olemassa. (!) Tämä uusi organisaatio perustettiin Moskovaan. Usyshkin, Asher Gintsbergin oppilas.
ellauri374.html on line 552: Venäjän hallitus suhtautui kapinaan aluksi yliolkaisesti. Lokakuussa 1773 Pugatšovin päästä luvattiin 500 ruplan palkkio. Syksyllä Pugatšovin joukot piirittivät ja Orenburgin, tärkeän kauppa- ja teollisuuskeskuksen Uraljoen varrelta. Marraskuussa Pugatšovista luvattiin jo 28 000 ruplan palkkio. Tällöinkin Katariina piti Voltairen kanssa käymässään kirjeenvaihdossa kapinaa pelkkänä vitsinä. Maanomistajien paetessa Moskovaan Katariina ymmärsi kapinan laajuuden ja lähetti tammikuussa armeijan kenraali A. I. Bibikovin johtamana kukistamaan sitä.
ellauri374.html on line 556: 14. syyskuuta 1774 Pugatšovin omat kasakat luovuttivat hänet hänen yrittäessään paeta joukkojensa rippeiden kanssa Volgan itäpuolelle. Aleksandr Suvorov sulki hänet metallihäkkiin, jossa hänet kuljettiin Moskovaan teloitettavaksi julkisesti 21. tammikuuta 1775. Häkki on säilynyt ja on näytteillä Moskovassa Historiallisessa museossa Punaisen torin laidalla.
ellauri374.html on line 559:
ellauri381.html on line 495: Hän päätyi "sharashkaan" Marfinoon tai "paratiisisaarille" (kuten sankarimme sitä kutsui), ehkä vahingossa. On vaikeampi selittää sattumalta, että hänen jälkeensä samoilla "saarilla" ilmestyi hänen ystävänsä hänen nuoruudestaan ​​N.D. Vitkevich. Vielä yllättävämpää on, että he molemmat päätyivät Moskovaan ja samaan "sharashkaan" samaan aikaan. (Silloin Vitkevitš ei vielä tiennyt, että "nuoruutensa rintaystävä" oli herjannut häntä, kun Solženitsyniä itseään painostettiin kuulusteluissa).
ellauri381.html on line 575: Huhti-toukokuuhun 1956 saakka Solženitsyn opetti koulussa ja oli kiireinen kirjallisten teosten parissa: hän kirjoitti näytelmän, runoja, valmistautui "Saaristoon" jne. 30. tammikuuta 1956 hän lähetti kirjeen Neuvostoliiton ministerille. Puolustus G.K. Zhukov, jossa hän pyysi hänen apuaan "pakotuksen poistamiseen", "rikosrekisterin poistamiseen" ja "määräysten palauttamiseen". 24. helmikuuta 1956 uusi vetoomus lähetettiin. N.S. Hruštšov pyysi tällä kertaa "täydellistä kuntoutusta". "Täysin odottamatta huhtikuussa 1956", kirjoitti N.A. Reshetovskaya ensimmäisissä muistoissaan - sain kirjeen Sanyalta. Hän kertoi minulle, että hänet vapautettiin maanpaosta ja hänen rikosrekisterinsä oli selvitetty. 20. kesäkuuta Solženitsyn lähti Kok-Terekistä, jossa hän palveli maanpaossa, ja lähti Moskovaan. Siellä hän tapasi monia tuntemiaan ihmisiä ja rehvasteli niille.
ellauri386.html on line 542: Skovoroda syntyi Ukrainan pienviljelijäperheeseen Tšornukin kylässä Lubnyin rykmentissä, kasakkahetmanaatissa. Vuonna 1708 kasakkahetmanaatin alue liitettiin Kiovan kuvernöörikuntaan, vaikka kasakoita ei suorastaan likvidoitu, Venäjän valtakunta (nykyinen Poltavan alue, Ukraina), vuonna 1722. Hänen äitinsä Pelageja Stepanovna Shang-Giray oli suoraan sukua Şahin Giraylle ja hänellä oli osittainen Krimin tataarin syntyperä. Hän oli opiskelija Kyiv-Mohyla-akatemiassa (1734–1741, 1744–1745, 1751–1753), mutta ei valmistunut. Vuonna 1741 hänet vietiin 19-vuotiaana setänsä Ignati Poltavtsevin johdosta Kiovasta laulamaan keisarilliseen kuoroon Moskovaan ja Pietariin ja palasi Kiovaan vuonna 1744. Vuodesta 1759 vuoteen 1769 hän opetti keskeytyksin sellaisia aineita kuin runoutta, syntaksia, kreikkaa ja etiikkaa Kharkov Collegiumissa (kutsutaan myös ukrainalaisemmin Kharkiv Collegiumiksi). Hyökkäyksen jälkeen hänen semantiikan kurssilleen vuonna 1769 hän päätti luopua opettamisesta ja tyytyi säveltämään virsiä. Häntä kuvailtiin taitavaksi soittajaksi huilussa, torbanissa ja kobzassa.
xxx/ellauri075.html on line 60: Vuonna 1908 Sestofilt muutti Freiburgiin Saksaan, ja vuonna 1910 Sveitsiin pieneen kylään nimeltä Coppet. Siellä oli tylsää. Hän palasi Moskovaan vuonna 1915. Vallankumous teki hänen elämästään vaikean, ja bolševikit painostivat häntä lisäämään tuoreeseen teokseensa Potestas Clavium marxilaisten oppien vaikutteita, muuten sitä ei olisi julkaistu. Sestofilt kieltäytyi tästä, mutta luennoi kuitenkin vallanpitäjien luvalla Kiovan yliopistossa kreikkalaisesta filosofiasta.
xxx/ellauri136.html on line 412: Stray-koirat: mistä mennä Moskovaan?
xxx/ellauri202.html on line 40: Šolohov syntyi Venäjän keisarikunnan Donin kasakoiden alueella 1905. Hänen kasakkasukuisella äidillään oli suuri vaikutus pojan kehitykseen. Sisällissodan aikana hän liittyi bolševikkeihin ja joutui kaksi kertaa teloitetuksi tämän vuoksi. Vuonna 1922 hän siirtyi Moskovaan ja ryhtyi kirjallisella uralle.
xxx/ellauri231.html on line 243: Denikinin tytär Marina Denikina sai Venäjän kansalaisuutensa takaisin vuonna 2005. Hän pyysi presidentti Putinilta, että hänen isänsä ruumis haudattaisiin uudelleen Venäjälle Donskoin luostariin Moskovaan, mikä tapahtuikin 3. lokakuuta 2005.
xxx/ellauri231.html on line 258: Etelä-Ukraina joutuessa lähes kokonaan mustien kapinallisten hallintaan, valkoisten syöttölinjat katkesivat ja eteneminen Moskovaan pysähtyi.
xxx/ellauri255.html on line 174: Luovuttuaan sotilasurastaan 21-vuotiaana kaikkien lämpimästi sitä suositellessa Bakunin muutti Moskovaan, jossa hän opiskeli filosofiaa, mitäs muuta. Pappa maxoi. Nikolai Stankevitšin johtamassa ryhmässä Bakunin tutustui muun muassa Kantin, Schellingin, Fichten ja Hegelin ajatuksiin, vaikkei tosin ymmärtänyt niistä hölkäsen pöläystä. Hän perusti myös oman 1 hengen opintopiirin ja käänsi venäjäksi joitakin Fichten teoksia. Lisäksi Bakunin tapaili panslavismin kannattajia, kuten Konstantin Aksan Hännän Allakov, Pjotr Tadaajev ja Aleksandr Herzen.
xxx/ellauri281.html on line 747: Hän on myös sukua Sergei Kara-Murzalle (s. 1939), Neuvostoliiton/venäläiselle historioitsijalle, kemistille ja filosofille. He ovat Kara-Murza- suvun jäseniä, Moskovaan asettuneen ja kristinuskoon 1400-luvulla jKr. kääntyneen tataariaristokraatin jälkeläisiä. (Nimi käännöksessä tarkoittaa "musta herra".)
xxx/ellauri291.html on line 136: Avaruus: viimeinen raja. Nämä ovat tähtialuksen Enterprise matkat. Sen viiden vuoden tehtävä: tutkia outoja uusia maailmoja, etsiä uutta elämää ja uusia sivilisaatioita, mennä rohkeasti sinne, minne kukaan ei ole ennen käynyt, vaikka Moskovaan.
xxx/ellauri319.html on line 86: Vuonna 1910 hän tuli Riian ammattikorkeakoulun arkkitehtuurin tiedekuntaan. Mutta sodan syttyessä instituutti evakuoitiin Moskovaan. Vuonna 1918 hän valmistui Moskovan korkeakoulusta (MVTU) "sertifioiduksi insinööri-arkkitehtiksi". Opinnäytetyö - krematorioprojekti :).
xxx/ellauri329.html on line 365: Alkusysäyksen kirjalleen Aleksijevitš sai, kun hän tapasi Ljudmila Ignatenkon, paikallisen palomiehen vaimon. Mies oli hälytetty yöllä sammuttamaan voimalassa syttynyttä tulipaloa ja sinne tämä työtovereineen riensi ilman minkäänlaisia suojavarusteita. Seuraavana päivänä alkoivat rajut oireet ja neljän päivän kuluttua miehet siirrettiin Moskovaan sairaalan eristysosastolle. Kahden viikon päästä he kaikki olivat kuolleet. Ilman näitä miehiä voimakas säteily olisi voinut tuhota koko Euroopan elinkelvottomaksi.
xxx/ellauri356.html on line 426: Sergei Jakovlevich Efron (29. syyskuuta [11. lokakuuta] 1893, Moskova, Venäjän valtakunta - 16. lokakuuta 1941, Moskova, Neuvostoliitto) - publicisti, kirjailija, valkoisen armeijan upseeri, Markovite, pioneeri, NKVD -agentti. Marina Tsvetaevan aviomies. Palattuaan Moskovaan hänet pidätettiin ja teloitettiin vuonna 1941. Kuntoutunut postuumisti. Jakov oli luterilaisexi käännähtänyt juutalainen. Marina and Serjoza had an intense relationship, but Tsvetaeva had affairs, such as those with Osip Mandelstam and a poetess Sofia Parnok. Serjozha otti osaa jäämarssiin valkoisten puolella, mutta käänsi maanpaossa takkinsa ja osallistui toisen takinkääntäjän nirhaamiseen Sveizissä päästäxeen äiti-Venäjälle takasin. Ei olis kannattanut. Tytär todisti että Serjozha oli Trozkin agentti.
xxx/ellauri356.html on line 438: Vuonna 1939 Tsvetaeva palasi Neuvostoliittoon miehensä ja tyttärensä jälkeen, asui NKVD:n dachassa Bolshevossa (nykyinen M.I. Tsvetajevan muistotalo-museo Bolshevossa), naapurit olivat Klepininit. [Sama anglosaxixi: Vuonna 1939 hän palasi poikansa kanssa Moskovaan tietämättä saamastaan vastaanotosta. Stalinin Neuvostoliitossa jokainen, joka oli asunut ulkomailla, oli epäilty, samoin kuin kuka tahansa, joka oli ollut älymystön joukossa ennen vallankumousta.]
xxx/ellauri361.html on line 195: Nehljudov astuu asepalvelukseen, mikä Tolstoin maailmankatsomuksen mukaan " turmelee ihmisiä". Mentyään kaupunkiin ja turmelluttuaan juomisen ja uhkapelaamisen seurauksena hän kuitenkin palaa kaksi vuotta myöhemmin tätiensä tilalle ja hyökkää sisään Katyushaan seksuaalisesti ja jättää tämän raskaaksi. Ja niin, jo sellainen mies, matkalla rykmenttiin, hän pysähtyy kylään tapaamaan tätejään, missä hän viettelee häneen rakastuneen Katyushan, ja viimeisenä päivänä ennen lähtöä tönäisee satasen ruplasetelin häneen, lohduttaen itseään sillä, että "kaikki tekevät näin". Poistuttuaan armeijasta varttiluutnanttina, Nehljudov asettuu Moskovaan, missä hän viettää tylsän esteetin, hienostuneen egoistin toimettomana elämää, joka rakastaa vain omaa nautintoa (mutta pelkää naisia).
xxx/ellauri376.html on line 225: Dmitri oli kotoisin Simbirskistä. Isävainaa oli husaari ja äiti emigrantti. Dmitri puhui ranskaa pienenä. Vuonna 1832 Grigorovich meni saksalaiseen lukioon, minkä jälkeen hänet siirrettiin ranskalaiseen Monighettyn sisäoppilaitokseen Moskovaan. Vuonna 1835 hän ilmoittautui Nikolajevski-tekniikan instituuttiin, jossa hän ystävystyi opiskelijatoverinsa Fjodor Dostojevskin kanssa ja kiinnostui kirjallisuudesta. Vuonna 1840 Grigorovitš erosi instituutista saatuaan ankaran rangaistuksen siitä, ettei hän ollut tervehtinyt muodollisesti suurherttua Mihail Pavlovitšia tämän kulkiessa ohitse. Hän liittyi Imperial Academy of Arts -akatemiaan, jossa ukrainalainen Taras Shevchenko oli hänen läheinen ystävänsä. Yksi hänen ensimmäisistä kirjallisista tuttavistaan oli Nikolai Nekrasov, jonka hän tapasi opiskellessaan Akatemian studioissa.
97