ellauri089.html on line 693: Public Domain Dedication Principia Ethica was written by G. E. Moore, and published in 1903. It is now available in the Public Domain.
ellauri096.html on line 234: 5.3 Moore’s problem
ellauri096.html on line 236: Church’s referee report was composed in 1945. The timing and structure of his argument for unknowables suggests that Church may have been by inspired G. E. Moore’s (1942, 543) sentence:
ellauri096.html on line 240: Moore’s problem is to explain what is odd about declarative utterances such as (M). This explanation needs to encompass both readings of (M): ‘p&B∼p
ellauri096.html on line 245: The common explanation of Moore’s absurdity is that the speaker has managed to contradict himself without uttering a contradiction. So the sentence is odd because it is a counterexample to the generalization that anyone who contradicts himself utters a contradiction.
ellauri096.html on line 247: There is no problem with third person counterparts of (M). Anyone else can say about Moore, with no paradox, ‘G. E. Moore went to the pictures last Tuesday but he does not believe it’. (M) can also be embedded unparadoxically in conditionals: ‘If I went to the pictures last Tuesday but I do not believe it, then I am suffering from a worrisome lapse of memory ’. The past tense is fine: ‘I went to the picture shows last Tuesday but I did not believe it’. The future tense, ‘I went to the picture shows last Tuesday but I will not believe it’, is a bit more of a stretch (Bovens 1995). We tend to picture our future selves as better informed. Later selves are, as it were, experts to whom earlier selves should defer. When an earlier self foresees that his later self believes p
ellauri096.html on line 251: Robert Binkley (1968) anticipates van Fraassen by applying the reflection principle to the surprise test paradox. The student can foresee that he will not believe the announcement if no test is given by Thursday. The conjunction of the history of testless days and the announcement will imply the Moorean sentence:
ellauri097.html on line 339:
ellauri112.html on line 914: On the next three pages of the web site, we will read articles by William B. Sprague, Moses Stuart, William Slater, and Dunlop Moore. These four nineteenth century religious leaders will give us their answers to the question Moses Stuart asked in 1835, namely, "What is the duty of the churches, in regard to the use of fermented (alcoholic) wine, in celebrating the Lord´s Supper?"
ellauri119.html on line 599: No ei Sean Connerykaan ollut kummempaa kuin kehonrakentaja rekkakuski muurarinsälli kuten Jerry Cotton ja ruumisarkkujen viimeistelijä. Roger Moore toimi sodan jälkeen miehitysvaltojen pikku kapiaisena Saxassa ja miesmallina.
ellauri140.html on line 220: The Ballad of the Green Berets ist ein 1966 veröffentlichtes Lied geschrieben von Robin Moore, gesungen von Barry Sadler über die Green Berets, eine Spezialeinheit der US-amerikanischen Armee. In den USA erreichte das Lied den ersten Platz der Billboard Hot 100 Charts sowie den ersten Platz in den Popcharts und den zweiten Platz in den Countrycharts. Es war die meistverkaufte Single des Jahres 1966 in den USA.
ellauri140.html on line 226: The song was written by then Staff Sgt. Barry Sadler, beginning when he was training to be a Special Forces medic. The author Robin Moore, who wrote the book, The Green Berets, helped Sadler write the lyrics and get a recording contract with RCA Records. The demo of the song was produced in a rudimentary recording studio at Fort Bragg, with the help of Gerry Gitell and LTG William P. Yarborough.
ellauri155.html on line 826: Strawson was committed to the value of publication, of books and articles, whereas Austin seemed content to develop his views and promulgate them in lectures and talks. His achievements were recognised by election in 1960 to the British Academy, by the reception of a knighthood in 1977 and by many other honours. In 1998 he became the twenty-sixth philosopher to have a volume devoted to him in the famous Library of Living Philosophers series, adding another British name to the list of recipients of this honour, previous ones being Whitehead, Russell, Moore, Broad and Ayer. Austin did not get included, nyaah nyaah nyaah!
ellauri155.html on line 833: G. E. Moore (1942)
ellauri164.html on line 228: Kantilaisen transsendentaalisen idealismin vastustaja on filosofisen realismin oppi, toisin sanoen väite, että maailma on tunnettavissa sellaisena kuin se todellisuudessa on, ottamatta huomioon tietäjän tapaa tietää. Tätä ovat ehdottaneet filosofit, kuten Bertrand Russell, G. E. Moore, ja vielä kuuluisammat Ralph Barton Perry ja Henry Babcock Veatch. Realismi väittää, toisin kuin idealismi, että havaitut kohteet ovat olemassa suunnilleen sellaisina kuin ne näyttävät itsessäänkin, riippumatta tietävän katsojan mielestä. Pallokallolla ei ole siihen mitää asiaa.
ellauri213.html on line 434: Seuraavassa on listattuna pahoja naisia rikkomuxineen (kuvissa söpöset alleviivattu): Irma Grese (Naziwächterin), Myra Hindley (serial pedocide), Isabela of Castile (born in the year 1451 and died in 1504, Isabella the Catholic, was queen of Castile and León. She and her husband, Ferdinand II of Aragon, brought stability to the kingdoms that became the basis for the unification of Spain. Isabella and Ferdinand are known for completing the Reconquista, ordering conversion or exile of their Muslim and Jewish subjects and financing Christopher Columbus’ 1492 voyage that led to the opening of the “New World”. Isabella was granted the title Servant of God by the Catholic Church in 1974), Beverly Allitt (pedocide, Angel of Death), Queen Mary of England (catholic), Belle Gunness (norwegian-american serial killer), Mary Ann Cotton (serial killer), Ilse Koch (Lagerfrau), Katherine Knight (very bad Aussie), Elizabeth Bathory (hungarian noblewoman and serial killer), Sandra Avila Beltran (drugs), Patty Hearst (hänen isoisänsä oli lehtikeisari William Randolph Hearst. Hiän joutui kidnappauksen uhriksi, mutta pian tämän jälkeen hiän teki pankkiryöstön ja joutui vankilaan), Genene Jones (infanticide nurse), Karla Homolka (Canadian serial killer), Diane Downs (infanticide), Aileen Wuornos (serial killer), Griselda Blanco (drug lady), Lizzie Borden (kirvesmurhaaja), Bonnie Parker (bank robber), Anne Bonny (pirate), Mary Bell (pedocide), Delphine LaLaurie (serial slavekiller), Patricia Krenwinkel (Manson family member), Leslie van Houten (Manson family member), Darlie Routier (infanticide), Susan Smith (infanticide), Susan Atkins (Manson family member), Ching Shih (pirate), Anna Sorokin Delvey (con woman), Amelia Dyer (serial killer), Assata Shakur (black terrorist), Belle Gunness (serial killer), Gypsy Rose Blanchard (matricide), Pamela Smart (mariticide), Ruth Ellis (nightclub hostess, last woman hanged in UK), Phoolan Devi (bandit), Ma Barker (matriarch), Jennifer Pan (parenticide), Virginia Hill (gangster), Karla Faye Tucker (burglar, first woman injected in US), Leonarda Cianciully (serial murderer, soapmaker), Mary Read, Carill Ann Fugate (murder spree), Grace Marks (maid), Belle Starr (outlaw, friend of Lucky Luke), Zerelda Mimms (Mrs. Jesse James), Jane Toppan (serial killer), Sara Jane Moore (wannabe assassin of Gerald Ford), Martha Beck (serial killer), Doris Payne (jewel thief), Mary Brunner (Manson family member), Barbara Graham (executed by gas), Grace O'Malley (pirate), Sada Abe (jealous geisha. When they asked why she had killed Ishida, “Immediately she became excited and her eyes sparkled in a strange way: ‘I loved him so much, I wanted him all to myself. But since we were not husband and wife, as long as he lived he could be embraced by other women. I knew that if I killed him no other woman could ever touch him again, so I killed him…..’ ), Samantha Lewthwaite (white somali terrorist), Theresa Knorr (murderess), Lynette Fromme (Manson family, wannabe assassin of Gerald Ford), The Freeway Phantom (serial killer), Carol M. Bundy (serial killer), Fanny Kaplan (bolshevik revolutionary), Marguerite Alibert (Ed VII courtesan), Jean Harris (author), Linda Hazzard (physician, serial killer), Mary Jane Kelly (1st victim of Jack the Ripper), Kim Hyon-hui (North-Korean spy), Vera Renczi (serial killer), Clare Bronfman (filthy rich criminal), Kirsten Gilbert (serial killer nurse), Gerda Steinhoff (Lagerwächterin), Linda Carty (baby robber), Estella Marie Thompson (black prostitute, blowjobbed Hugh Grant), Elizabeth Becker (Lagerwächterin), Juana Barraza (asesina en serie), Olivera Circovic (baseball player, writer, jewel thief), Olga Hepnarova (mental serial killer), Sabina Eriksson (knäpp tvilling), Minnie Dean (serial killer), Madame de Brinvilliers (aristocrat parri- and fratricide), Martha Rendell (familicide, last woman hanged in Western Australia), Violet Gibson (wannabe assassin of Mussolini), Idoia López Riaño (terrorist), Styllou Christofi (murdered her daughter in law), Mary Eastley (convicted of witchcraft), Wanda Klaff (Lagerwächterin), Giulia Tofana (avvelenatrice), Tisiphone (1/3 raivottaresta), Jean Lee (murderer for money), Brigitte Mohnhaupt (RAF terrorist), Marcia (mistress of Commodus), Beate Zschäpe (far-right terrorist), Evelyn Frechette (singer, Dillingerin heila), Francoise Dior (naziaktivisti), Linda Mulhall (nirhasi äidin poikaystävän saxilla), Brigit Hogefeld (RAF terrorist), Martha Corey (Salem witchhunt victim), Marie Lafarge (arsenikkimurha), Debra Lafave (teacher, gave blow job to student), Enriqueta Marti (asasina en serie), Alse Young (witch hanging victim), Elizabeth Michael (actress, involuntary manslaughter: nasty boyfriend hit his head and died while beating her), Susannah Martin (witchcraft), Maria Mandl (Gefängnisoffizerin), Mary Frith (pickpocket and fence), Hanadi Jaradat (suicide bomber), Marie-Josephte Carrivau (mariticide), Gudrun Ensslin (RAF founder), Anna Anderson (vale-Anastasia), Ans van Dijk (jutku nazikollaboraattori), Elizabeth Holmes (bisneshuijari), Ghislaine Maxwell (Epsteinin haahka), Julianna Farrait (drugs), Yolanda Saldivar (embezzler, killer), Jodi Arias (convicted killer Jodi Ann Arias was born on July 9, 1980, in Salinas, California. In the summer of 2008, Arias made national headlines when she was charged with murdering her ex-boyfriend Travis Alexander, a 30-year-old member of the Church of Jesus Christ of Latter Day Saints who was working as a motivational speaker and insurance salesman. Aargh. Justifiable homicide.) Alyssa Bustamante (kid murder), Mary Kay Letourneau (kid abuser), Mirtha Young (drugs), Catherine Nevin (mariticide), Pilar Prades (maid), Irmgard Möller (terrorist), Christine Schürrer (krimi), Reem Riyashi (suicide bomber), Amy Fisher (jealous), Wafa Idris (suicide bomber), Jeanne de Clisson (ex-noblewoman), Christine Papin (maid murderer), Sally McNeil (body builder), Mariette Bosch (murderer), Sandra Ávila Beltrán (drugs), Alice Schwarzer (journalist), Andrea Yates (litter murderer), Mimi Wong (bar hostess), Pauline Nyiramasuhuko (criminal politician), Josefa Segovia (murderer), Martha Needle (serial killer), Antonina Makarova (war criminal), Mary Surratt (criminal businessperson), Dorothea Binz (officer), Leona Helmsley (tax evasion), Angela Rayola (reality tv personality), Léa Papin (maid murderer), Ursula Erikssson (kriminell mördare), Maria Petrovna (spree killer), Aafia Siddiqui (criminal), Fatima Bernawi (palestinian militant), La Voisin (fortune teller), Deniz Seki (singer), Rasmea Odeh (Arab activist), Hildegard Lächert (nurse), Sajida al-Rishawi (suicide bomber), Hayat Boumeddiene (ISIS groupie, nähty viimexi Al Holissa), Herta Ehlert (Lagerwächterin), Elizabeth Stride (seriös mördare), Adelheid Schulz (krimi), Jenny-Wanda Barkman (Wächter), Shi Jianqiao (pardoned assassin. The assassination of Sun Chuanfang was ethically justified as an act of filial piety and turned into a political symbol of the legitimate vengeance against the Japanese invaders.), Rosemary West (serial killer), Juana Bormann (Lagerwächterin), Kathy Boudin (criminal), Kate Webster (assassin), Teresa Lewis (murderer), Hermine Braunsteiner (Lagerwächterin), Flor Contemplacion (assassina), Constance Kent (fratricide), Tamara Samsonova (serial killer), Herta Bothe (Lagerwächterin), Maria Gruber (Mörderin), Irene Leidolf (möderin), Waltraud Wagner (Mörderin), Elaine Campione (criminelle), Greta Bösel (Pflegerin), Marie Manning (Mörderin), Darya Nikolayevna Saltykova (sadist), Nora Parham (executed), Maria Barbella (assassina), Linda Wenzel (ISIS activist), Anna Marie Hahn (Mörderin), Suzane von Richthofen (parenticide), Charlotte Mulhall (murderer), Khioniya Guseva (kriminal), Daisy de Melker (serial killer nurse), Stephanija Meyer (Mörderin), Sinedu Tadesse (murderer), Ayat al-Akhras (suicide bomber), Akosita Lavulavu (minister of infrastructure and tourism), Sabrina de Sousa (criminal diplomat), Sally Basset (poisoner), Emma Zimmer (Aufseher), Mary Clement (serial killer), Irina Gaidamachuk (serial killer), Dagmar Overbye (serialmorder), Gesche Gottfried (Mörderin), Frances Knorr (serial killer), Beate Schmidt (Serienmörderin), Elizabeth Clarke (accused victim of witchcraft), Kim Sun-ja (serial killer), Olga Konstantinovana Briscorn (serial killer), Roxana Baldetti (politico), Rizana Nafeek (house maid), Margaret Scott (accused of witchcraft), Jacqueline Sauvage (meurtrier), Veronique Courjault (tueur en série), Barbara Erni (thief), Hilde Lesewitz (Schutzstaffel Wächterin), Thenmoli Rajaratnam (suicide bomber), etc. etc..
ellauri219.html on line 300: Striking and versatile, Tony Curtis was a Hollywood idol who made a dizzying amount of movies (over 100) between 1949 and 2008. He will always be remembered for his role alongside Jack Lemmon and Marilyn Monroe (No.25) in the 1959 cross-dressing caper Some Like It Hot, but another stand-out remains his performance alongside Burt Lancaster as fast-talking press agent Sidney Falco in the 1957 film noir The Sweet Smell Of Success. Tässä jää nyt mainizematta Veijareita ja pyhimyksiä (The Persuaders!), ITC Entertainmentin 1970–1971 tuottama televisiosarja. Sen pääosissa esiintyivät Tony Curtis (Danny Wilde) ja Roger Moore (lordi Brett Sinclair; koko nimi Brett Rupert George Robert Andrew Sinclair, Marnockin 15. jaarli). Sitä tehtiin 24 jaksoa. Tony ja Roger eivät voineet sietää toisiaan. Läskiintynyt Tony kuoli kasarina sydämen pysähdyxeen. Rooger aateloitiin, vaikkei käynyt loppuun edes teatterikoulua. “But because of the war there were 16 girls in every class to four boys so while I didn’t learn that much about acting, I learned a hell of a lot about sex.”
ellauri221.html on line 126: Bondin rikastumisunelmat ovat säälittäviä. Uusi avoauto, rintaneuloja, lava Taittingeria, hmm mitä vielä? Maaliremontti, jotain huonekaluja, loput rahat eläkkeeseen ja ero nollanollista. Volttikuskin näköinen Craig oli lähempänä Flemingin alkuperäistä matujamesta kuin sliipatumpi Connery ja kermaperse Moore.
ellauri222.html on line 886: Ozymandias (/ˌɒziˈmændiəs/ oz-ee-MAN-dee-əs; real name Adrian Alexander Veidt) is a fictional anti-villain in the graphic novel limited series Watchmen, published by DC Comics. Created by Alan Moore and Dave Gibbons, named "Ozymandias" in the manner of Ramesses II, his name recalls the famous poem by Percy Bysshe Shelley, which takes as its theme the fleeting nature of empire and is excerpted as the epigraph of one of the chapters of Watchmen. Ozymandias is ranked number 25 on Wizard's Top 200 Comic Book Characters list and number 21 on IGN's Top 100 Villains list. No, wait, Ozymandias was a Greek name for the pharaoh Ramesses II (r. 1279–1213 BC), derived from a part of his throne name, Usermaatre. In 1817, Shelley began writing the poem "Ozymandias", after the British Museum acquired the Younger Memnon, a head-and-torso fragment of a statue of Ramesses II, which dated from the 13th century BC. Earlier, in 1816, the Italian archeologist Giovanni Battista Belzoni had "removed" the 7.25-short-ton (6.58 t; 6,580 kg) statue fragment from the Ramesseum, the mortuary temple of Ramesses II at Thebes, Egypt. The reputation of the statue fragment preceded its arrival to Western Europe; after his Egyptian expedition in 1798, Napoleon Bonaparte had failed to acquire the Younger Memnon for France. Although the British Museum expected delivery of the antiquity in 1818, the Younger Memnon did not arrive in London until 1821. Shelley published his poems before the statue fragment of Ozymandias arrived in Britain, and the view of modern scholarship is that Shelley never saw the statue, although he might have learned about it from news reports, as it was well known even in its previous location near Luxor.
ellauri243.html on line 616: Mahoney was married to model Barbara "Barbie" Ann Moore, and the couple had two children. He later married model Hildegarde "Hillie" Merrill, the former Mrs. Arthur C. Merrill, who had two sons from her previous marriage.
ellauri247.html on line 114: GLOSSARY Bahloo, moon. Beeargah, hawk. Beeleer, black cockatoo. Beereeun, prickly lizard. Bibbee, woodpecker, bird. Bibbil, shiny-leaved box-tree. Bilber, a large kind of rat. Bindeah, a prickle or small thorn. Birrahlee, baby. Birrableegul, children. Birrahgnooloo, woman's name, meaning "face like a tomahawk handle." Boobootella, the big bunch of feathers at the back of an emu. Boolooral, an owl. Boomerang, a curved weapon used in hunting and in warfare by the blacks; called Burren by the Narran blacks. Borah, a large gathering of blacks where the boys are initiated into the mysteries which make them young men. Bou-gou-doo-gahdah, the rain bird. Bouyou, legs. Bowrah or Bohrah, kangaroo. Bralgahs, native companion, bird. Bubberah, boomerang that returns and bumps you in the back of your head. Buckandee, native cat. Buggoo, flying squirrel. Bulgahnunnoo, bark-backed. Bunbundoolooey, brown flock pigeon. Bunnyyarl, flies. Byamee, man's name, meaning "big man." Bwana, African sir. Capparis, caper. Combi, bag made of kangaroo skins. Comfy, foldable plastic pillow. Cookooburrah, laughing jackass. Coorigil, name of place, meaning sign of bees. Corrobboree, black fellows' dance. Cunnembeillee, woman's name, meaning pig-weed root. Curree guin guin, butcher-bird. Daen, black fellows. Dardurr, bark, humpy or shed. Dayah minyah, carpet snake (vällykäärme). Deegeenboyah, soldier-bird. Decreeree, willy wagtail. Dinewan, emu. Dingo, native dog. Doonburr, a grass seed. Doongara, lightning. Dummerh, 2nd rate pigeons. Dungle, water hole. Dunnia, wattle. Eär moonan, long sharp teeth. Effendi, Turkish sir. Euloo marah, large tree grubs. Edible. In fact yummy. Euloo wirree, rainbow. Gayandy, borah devil. Galah or Gilah, a French grey and rose-coloured cockatoo. Gidgereegah, a species of small parrot. Gooeea, warriors. Googarh, iguana. Googoolguyyah, run into trees. Googoorewon, place of trees. Goolahwilleel, absolutely top-knot pigeon. Gooloo, magpie. Goomade, red stamp. Goomai, water rat. Goomblegubbon, bastard or just plain turkey. Goomillah, young girl's dress, consisting of waist strings made of opossum's sinews with strands of woven opossum's hair hanging about a foot square in front. Yummy. Goonur, kangaroo rat. Goug gour gahgah, laughing-jackass. Literal meaning, "Take a stick of bamboo and boil it in the water." Grooee, handsome foliaged tree bearing a plum-like fruit, tart and bitter, but much liked by the blacks. Guinary, light eagle hawk. Guineboo, robin redbreast. Gurraymy, borah devil. Gwai, red. Gwaibillah, star. Kurreah, an alligator. Mahthi, dog. Maimah, stones. Maira, paddy melon. Massa, American sir. May or Mayr, wind. Mayrah, spring wind. Meainei, girls. Midjee, a species of acacia. Millair, species of kangaroo rat. Moodai, opossum. Moogaray, hailstones. Mooninguggahgul, mosquito-calling bird. Moonoon, emu spear. Mooregoo, motoke. Mooroonumildah, having no eyes. Morilla or Moorillah, pebbly ridges. Mubboo, beefwood-tree. Mullyan, eagle hawk. Mullyangah, the morning star. Murgah muggui, big grey spider. Murrawondah, climbing rat. Narahdarn, bat. Noongahburrah, tribe of blacks on the Narran. Nullah nullah, a club or heavy-headed weapon. Nurroo gay gay, dreadful pain. Nyunnoo or Nunnoo, a grass humpy. Ooboon, blue-tongued lizard. Oolah, red prickly lizard. Oongnairwah, black driver. Ouyan, curlew. Piggiebillah, ant-eater. One of the Echidna, a marsupial. Quarrian, a kind of parrot. Quatha, quandong; a red fruit like a round red plum. Sahib, Indian sir. Senhor, Brazilian sir. U e hu, rain, only so called in song. Waligoo, to hide. Wahroogah, children. Wahn, crow. Walla Walla, place of many waters. Wallah, I swear to God. Wallah, Indian that carries out a manual task. Waywah, worn by men, consisting of a waistband made of opossum's sinews with bunches of strips of paddy melon skins hanging from it. Wayambeh, turtle. Weeoombeen, a small bird, girl's name. Some thing like robin redbreast, only with longer tail and not so red a breast. Willgoo willgoo, pointed stick with feathers on top. Widya nurrah, a wooden battle-axe shaped weapon. Wirree, small piece of bark, canoe-shaped. Wirreenun, priest or doctor. Womba, mad. Wondah, spirit or ghost. Wurranunnah, wild bees. Wurranunnah, tame bees. Wurrawilberoo, whirlwind with a devil in it; also clouds of Magellan. Yaraan, white gum-tree. Yhi, the sun. Yuckay, oh dear!
ellauri262.html on line 167: During his army training, Lewis shared a room with another cadet, Edward Courtnay Francis "Paddy" Moore (1898–1918). Maureen Moore, Paddy's sister, said that the two made a mutual pact that if either died during the war, the survivor would take care of both of their families. Paddy was killed in action in 1918 and Lewis kept his promise. Paddy had earlier introduced Lewis to his mother, Janie King Moore, and a friendship quickly sprang up between Lewis, who was 18 when they met, and Janie, who was 45. The friendship with Moore was particularly important to Lewis while he was recovering from his wounds in hospital, as his father did not visit him.
ellauri262.html on line 171: Lewis lived with and cared for Moore until she was hospitalized in the late 1940s. He routinely introduced her as his mother, referred to her as such in letters, and developed a deeply affectionate friendship with her. Lewis's own mother had died when he was a child, while his father was distant, demanding, and eccentric.
ellauri262.html on line 173: Were they lovers? Owen Barfield, who knew Jack well in the 1920s, once said that he thought the likelihood was "fifty-sixty". After conversations with Mrs. Moore's daughter, Maureen, and a consideration of the way in which their bedrooms were arranged at The Kilns, he was quite certain that they were.
ellauri272.html on line 204: Neonomicon by Alan Moore
ellauri294.html on line 551: Richard Mooren piirtämä sarjakuvasovitus elokuvasta julkaistiin sanomalehdissä osana Disneyn Treasury of Classic Tales -ohjelmaa. Seurasi sarjakuva nimeltä The Fox and the Hound , joka sisälsi hahmojen uusia seikkailuja. Vuosina 1981–2007 tuotettiin muutamia Fox and the Hound Disney -sarjakuvatarinoita Italiassa, Alankomaissa, Brasiliassa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa.
ellauri321.html on line 295: 3. Marianne Moore, ‘Marriage’.
ellauri323.html on line 190:Moore_1948_hires.jpg" height="300px" />
ellauri323.html on line 194: Marianne Moore syntyi Kirkwoodissa, Missourissa, presbyteerikirkon pappilassa, jossa hänen äidinpuoleinen isoisänsä John Riddle Warner palveli pastorina. Hänen isänsä, John Milton Moore, koneinsinööri ja hullu keksijä, kärsi psykoottisesta episodista, jonka seurauksena hänen vanhempansa erosivat ennen hänen syntymäänsä; Moore ei koskaan tavannut häntä. Hiän oppi myöhemmin sukulaisilta, että uskonnollisen harhan kuumeessa hän katkaisi oikean kätensä. Hiänet ja hiänen vanhemman veljensä John Warner Moore kasvatti heidän äitinsä Mary Warner Moore. Perhe kirjoitti toisilleen suuria kirjeitä koko elämänsä ajan, ja he osoittivat toisiaan usein leikkisillä lempinimillä, jotka perustuivat Kaislikossa suhisee kirjan hahmoihin ja käyttivät yksityistä kieltä.
ellauri323.html on line 196: Äitinsä ja veljensä tavoin Moore pysyi omistautuneena presbyteerinä, johon hänen isoisänsä vaikutti voimakkaasti, ja hän lähestyi kristillistä uskoaan voimanopetuksena, joka on todistettu koettelemusten ja kiusausten kautta; hänen runoissaan käsitellään usein vahvuuden ja vastoinkäymisten teemoja. Hän ajatteli "ei ollut mahdollista elää ilman uskonnollista uskoa". Moore asui St. Louisin alueella kuusivuotiaan asti. Kun hänen isoisänsä kuoli vuonna 1894, he kolme asuivat sukulaisten luona lähellä Pittsburghia 2v, sitten muuttivat Carlisleen, Pennsylvaniaan, missä hänen äitinsä sai työpaikan opettaa englantia yksityisessä tyttökoulussa.
ellauri323.html on line 198: Moore tuli Bryn Mawr Collegeen vuonna 1905. Hän valmistui neljä vuotta myöhemmin BAxi pääaineenaan historia, taloustiede ja valtiotiede. Runoilija HD oli hänen luokkatovereidensa joukossa heidän fuksivuotensa aikana. Bryn Mawrissa Moore alkoi kirjoittaa novelleja ja runoja Tipyn O'Bobiin, kampuksen kirjallisuuslehteen, ja päätti ryhtyä kirjailijaksi. Valmistuttuaan hän työskenteli hetken Melvil Dewey 'n Lake Placid Clubissa tankotanssijana ja opetti sitten liike-elämän alkeita Carlisle Indian Industrial Schoolissa vuosina 1911-1914.
ellauri323.html on line 200: Vuonna 1916 Moore muutti äitinsä kanssa Chathamiin, New Jerseyn osavaltioon, josta pendelöi Manhattanille. 2v myöhemmin he muuttivat New Yorkin Greenwich Villageen, jossa Moore seukkasi monien avantgarde- taiteilijoiden kanssa, erityisesti niiden kanssa, jotka olivat yhteydessä Others- lehteen. Hänen tuolloin kirjoittamiaan innovatiivisia runoja kiittelivät suuresti setämiehet Ezra Pound, William Carlos Williams, TS Eliot ja myöhemmin Wallace "Cat" Stevens. Plus HD eli Hilda Doolittle, joka ei ollut setämies vaan täti.
ellauri323.html on line 204: Marianne Mooren avioliitto
ellauri323.html on line 341: Kukaan ei olisi voinut ennakoida Mooren yhdennentoista tunnin oleskelua julkkisten maailmassa septuagenaarina 50-luvulla äidin kuoltua. Henry Ford ei tosin huolinut Mooren päättömiä nimiehdotuxia vaan risti uuden automallin Edselixi. TS Eliot ylisti hänen runojaan jo varhain, ja sanoi, että ne kuuluivat tuon ajan "pieneen kestävän runouden joukkoon". Teos vaikutti "kohtalaisen älylliseltä", kuten Eliot ilmaisi johdannossaan Mooren vuoden 1935 "Selected Poems" -teokselle: "Vain niille, joiden äly liikkuu helpommin, he näyttävät välittömästi olevan emotionaalista arvoa." Kohtuullisen intellektuellilla oli sanansa: Mark Van Doren, Columbian professori, tuomitsi hänet pelkäksi nokkelaksi, "korkeakulmakarvaisten" runoilijaksi. Mutta Eliot ja muut – William Carlos Williams, HD, Stevens, Pound – epäilivät, että hän oli sukupolvensa parhaita runoilijoita, puhtaamman modernismin harjoittaja kuin he olivat uskaltaneet. Hänen ennen myöhäistä tähtikoiruuttaan tuottamien pienten teosten parhaat puolet – kaksi tusinaa runoa, ehkä - on monille edelleen vertaansa vailla amerikkalaisessa kirjallisuudessa. John Ashbery ei ole yksin kiusauksensa "kutsua häntä suurimmaksi nykyajan runoilijaksemme" kanssa.
ellauri323.html on line 343: Runot olivat kovia, ja vieläkin kovempia, koska ne eivät olleet "vaikeita" – pirstoutuneita, viittauksia – määrätyllä modernistisella tavalla. Pound sanoi, että ne olivat "epätoivoissa olevien älykkäiden ihmisten aivopieru" ("mielenhuuto", oli Ezran käyttämä sananvalinta). Vasta myöhemmin ymmärrämme, että se, mitä on kuvattu, ei ole sitä, mitä Moore näki, vaan mitä Moore tunsi nähdessään sen, mitä hän näki. Varmaan se näki kotonakin kaikenlaista kuten Juan keskuspuistossa, märkiä myskihärkiä.
ellauri323.html on line 345: Mooren äiti Mary Warner Moore muutti Mooren ja hänen veljensä John Warnerin (tunnetaan perheelle nimellä Warner) pastori Mooren luo, joka oli jäänyt leskeksi nuorena eikä koskaan täysin toipunut. Tämä järjestely – aikuinen tytär perusti talon leskeksi jääneen isänsä kanssa – esikuvasi Mooren omaa outoa kauppaa Maryn kanssa, joka jakoi sängyn Mariannen kanssa vuodesta 1918 kuolemaansa saakka, vuonna 1947, jolloin Moore oli kuusikymmentä. Elämänkerturi Leavell on ensimmäinen Mooren elämäkerran kirjoittajista, joka luonnehtii hiänen äitiään yksiselitteisesti lesboksi.
ellauri323.html on line 347: Pastori Mooren kuoleman jälkeen Mary muutti Mariannen ja Warnerin Carlisleen Pennsylvaniaan, missä he ystävystyivät paikallisen pastorin George Norcrossin perheen kanssa. Mary ja kolmas Norcrossin tytär, myös nimeltään Mary, rakastuivat pian; Mary Moore oli 38-vuotias ja Mary Norcross 25-vuotias, kun he aloittivat suhteen, joka kesti lähes kymmenen vuotta. Voidaan väittää, että 13-vuotiaasta lähtien Moore oli ensimmäinen kaliiperinsa amerikkalainen kirjailija, joka oli kasvatettu homoseksuaalisen naisparin toimesta.
ellauri323.html on line 349: Älyköiden äityköiden väliset kirjeet on suurimmaksi osaksi tuhottu, mutta muutamat jäljellä olevat viittaavat suureen intohimoon, ja Norcross odottaa "ilta toisensa jälkeen" toistensa "saamista", "ahneina" odotuksessa, "nälkäisenä" Mary Mooren "arvokkaan itsensä puolesta".
ellauri323.html on line 350: Marianne Mooren oma seksuaalisuus oli mysteeri kaikille hänen koko elämänsä, varmaan izelleenkin. Hänen monien vinojen omakuviensa joukossa on "nuhteeton poikamies" tai "ruusunuoraton punalintu", whatever that may mean. Bryher vertasi hänen ulkonäköään heraldiseen pterodaktyyliin.
ellauri323.html on line 352: Vaikka hänen teoksiaan ei nykyään lueta laajalti, Bryher oli monien arvostettujen historiallisten romaanien kirjoittaja; hänen kirjansa käsittelevät erilaisia ajanjaksoja ihmiskunnan historiassa Rooman valtakunnan viimeisistä päivistä normanien valloituksiin. Nykyään Bryher tunnetaan ehkä paremmin keskeisenä hahmona kansainvälisessä modernististen kirjailijoiden ja intellektuellien yhteisössä, johon kuuluivat muun muassa James Joyce, Marianne Moore, Gertrude Stein, Sylvia Beach ja Ernest Hemingway. Toinen tämän ryhmän jäsen, Hilda Doolittle, kuuluisa imago-runoilija, joka tunnetaan nimellä HD, oli Bryherin elinikäinen kumppani.
ellauri323.html on line 354: Moore ei kirjoittanut sanaakaan ennen kuudenkymmenen vuoden ikää ilman että äiti seisoi vieressä tai viereisessä huoneessa, toimien usein hänen toimittajanaan. Asiaa pahensi se tosiasia, että Marylla oli tiukkoja ja usein virheellisiä tuomioita Mooren runoudesta: hän piti "Mustekalaa", kenties Mooren paras runo, et "vau huono runo" ja protestoi, kun hänen tyttärensä uppoutui toisen mestariteoksen "Jerboa” kirjoittamiseen. Marianne alkoi toistaa lausetta "keksipöly" ja hymyili oudosti. Tämä on sellainen asia, jota kirjailijoissa siedetään, mutta Marylla ei ollut suvaitsevaisuutta.
ellauri332.html on line 395: Tämä raina poikkeaa liian kauas kaappihinuri Nathanial Hawthornen vuonna 1850 julkaistusta romaanista vuoden 1660 puritaanisesta siirtokunnasta. Vuoden 1995 elokuva näyttää tietämättömältä. Sitä tervehdittiin pelätyllä elokuvakritiikillä, "tahattomasti hauska". Tänä aikana Demi Mooren nimi teltassa oli kuin jinx. Lyhyesti sanottuna hänen esityksensä Hester Prynnestä osoittautui vahingossa humoristiseksi.
ellauri332.html on line 438: In fact, there are min. eight other film and TV adaptations, including an Emmy award-sinning TV mini-series, and Roland Joffé's 1995 Hollywood feature starring Robert Duvall, Gary Oldman and Demi Moore.
ellauri341.html on line 541: Andrew Moore ehdotti, että neoliittisen vallankumouksen aamunkoitto johtui pitkistä kehitysjaksoista Levantissa, mahdollisesti alkaneen epäpoliittisen kauden aikana.
ellauri349.html on line 646: Pääteos, jossa Heidegger kamppailee Gelassenheitin käsitteen kanssa, on Discourse on Thinking (Käännös Gelassenheitista; 1966), tarkemmin sanottuna osio nimeltä " Keskustelu ajattelusta maapolulla", jossa hän yrittää selittää ymmärrystä kolmen eri keinoin. Näkökulmat: tutkijan, viisaan ja tutkijan näkökulmat. Heidegger käyttää kirjassa erilaisia tapoja päästää lukijaa läheisempään kosketukseen vapautumisen tai olla-antamisen kanssa dialogin, runouden, oksymoronin, kiehtovan käännöksen ja niin edelleen avulla. Tekemällä tämän hän yrittää "hajottaa riippuvuutemme metafysiikkaan (mukaan lukien hänen oman aikaisemman ajatuksensa) ja rohkaista meitä hyväksymään olemisen antamisen tapahtumaan". (Moore, 2019, s. xvii).
ellauri349.html on line 648: Gelassenheitin käsite on teos, joka selkeimmin kuvaa Heideggerin myöhempää ymmärrystä "antamisesta", joka kaatuu hänen myöhempään työhönsä ja rakentaa perustan ymmärrykselle siitä, kuinka "ihmisen olemus ymmärretään parhaiten Gelassenheitina " (Moore, 2019, s. xvi). Lisäksi ”olemisen itsensä Gelassenheitin muotona olevan käsityksen perusteella ihmisen olemusta voidaan luonnehtia Gelassenheitiksi. Tämä voi kuitenkin tulla ilmeiseksi vain siinä määrin kuin ihminen antaa olemisen vallita antaa-olla" (ibid.).
ellauri349.html on line 652: Laskennallinen ajattelu on ajattelutapa, joka "on tullut hallitsemaan planeettaa ja jota pidetään usein ainoana laillisena tapana suhtautua asioihin. Itse asiassa se ei määrää vain sitä, kuinka asioihin suhtaudutaan, vaan myös sitä, mitä ne pohjimmiltaan ovat. Se väittää, että se mikä on, on sitä, mikä voi näyttää laskettavalta, tilattavalta ja viime kädessä manipuloitavalta" (Moore, 2019, s. 126). Selvennykseksi todettakoon, että tämä ajattelutapa on todellakin tarpeellinen ja siinä on etunsa, mutta Heideggerin tärkein huolenaihe on, että se ylittäisi muita ajattelutapoja ja päätyisi ainoaksi tavaksi suhteuttaa asioita.
ellauri349.html on line 657: Heidegger kuvailee sitä ajattelun tyypiksi, joka "pohdiskelee tunnetta, joka vallitsee (ger. waltet ) kaikessa, mikä on" (Moore, 2019, s. 127). Voidaan väittää, että tämä on eräänlaista passiivisuutta, mutta Heidegger on vahva väitteessään, että meditatiivinen ajattelu on toiminnan muoto, vaikkakaan ei "aktiivinen" toimintatapa. Se ei (myös) ole täydellistä passiivisuutta, kuten "itsetahdon antamista jumalallisen tahdon hyväksi " (Heidegger, 1966, s. 62).
ellauri349.html on line 680: Tämä teksti on ollut lyhyt retki termiin Gelassenheit, sellaisena kuin Eckhart ja Heidegger ovat käsitelleet. Lopuksi ja tiivistääkseni yrityksemme, haluaisin kiinnittää huomiomme Gelassenheitin viiteen pääasiaan. Nämä ovat seuraavat (Moore, 2019, s. 135):
ellauri349.html on line 693: Heideggerin näkemyksen mukaan olemme aina jo matkalla kohti Gelassenheitia, avoimuudessa sitä kohti, mutta emme täysin perillä. Samanlainen ajatus löytyy Eckhartin ymmärryksestä jumaluudesta tai jumalallisesta tahdosta, koska hän ei pidä Jumalaa (tai jumalallista tahtoa) jonakin meistä erillisenä. Pikemminkin Eckhart ymmärtää, että meidän on oltava " gelâzen ", jotta ymmärtäisimme, että olemisen salliminen luonnehtii jumaluuden ykseyttä ja sielun perustaa" (Moore, 2019, s. 138). Sekä Heidegger että Eckhart ovat yhtä mieltä siitä, että vapautuminen on tämäntyyppisen pohdiskelun olennainen perusta.
ellauri391.html on line 554: Epistemologiassa Wright on väittänyt, että GE Mooren todiste ulkoisesta maailmasta (" Tässä on yksi käsi ") on loogisesti pätevä, mutta se ei voi välittää perustetta lähtökohdasta johtopäätökseen, koska se ilmentää hänen kutsumaansa episteemisen kiertokulkua, mikä takaa lähetysvirheen". Samaa tasoa on muutkin Crispinin älynväläyxet.
ellauri395.html on line 626:Moore%2C_William_Branham%2C_Oral_Roberts%2C_Gordon_Lindsay_Kansas_City_1948.jpg/440px-Young_Brown%2C_Jack_Moore%2C_William_Branham%2C_Oral_Roberts%2C_Gordon_Lindsay_Kansas_City_1948.jpg" />
ellauri395.html on line 627:Vasemmalta: Young Brown, Jack Moore, William Branham , Oral Roberts , Gordon Lindsay ; kuva otettu herätyskokouksessa Kansas Cityssä vuonna 1948. Lyhkäset evankelistat yrittävät varvistaa, mutta nothing doing.
ellauri396.html on line 290: syntyperäisenä Moore; parilla oli kaksi poikaa
xxx/ellauri068.html on line 557: Berlin died in 1989 at the age of 101. Composer Douglas Moore sets Berlin apart from all other contemporary songwriters, and includes him instead with Stephen Foster, Walt Whitman, and Carl Sandburg, as a "great American minstrel"—someone who has "caught and immortalized in his songs what we say, what we think about, and what we believe." Composer George Gershwin called him "the greatest songwriter that has ever lived" and composer Jerome Kern concluded that "Irving Berlin has no place in American music—he is American music."
xxx/ellauri084.html on line 51: "The Llewellyn Davies family figured in .... G.E. Moore and the Cambridge Apostles, because two of the brothers, Crompton and Theodore (Llewellyn Davies) were Apostles, handsome, clever fellows who were close friends of Moore (and of Bertrand Russell)."www.artsjournal.com...
xxx/ellauri087.html on line 216: Tapahtuipa mitä tahansa, niin 007 ei kiusaannu. (Ei muuten ole totta, muistan monia kiusaantuneita ilmeitä vanhoista Bond-leffoista, sekä Conneryn että Roger Mooren ajoilta.)
xxx/ellauri087.html on line 323: Moorellakaan ei ollut sille mitään sanottavaa, mutta matemaatikko Hardyn kanssa se tuli juttuun. Hardyn periaate sanoo että geenijakaumat on stabiileja ellei ympäristö vaikuta. Lawrence oli varmaan jotain kolmikymppinen kansakoulunopettaja ja Hardy sitä 7v vanhempi kiltinoloinen kaveri jonka vanhemmat oli olleet seminaarinkäyneitä opettajia. Hardykin oli "apostoli". Sen ainoa romanssi oli sen tuttavuus Ramanujanin kaa, sen joka kuolinvuoteella piti Hardyn ehdottamaa tyhmää kokonaislukua kiinnostavana. Masentuneena vanhuxena se kirjoitti Matematiikan apologian. Russell kirjoitti Principia Mathematican 1910, jonka nimen se otti Mooren Principia Ethicasta 1903, joka puolestaan apinoi Newtonin (Philosophiae naturalis) Principia Mathematicaa 1687, jonka esikuva oli Eukleideen Stoikheia 300 BC. Aika nenäkästä porukkaa.
xxx/ellauri087.html on line 353: Lawrence kirjoitti Lady Ottoline Morrellille (sille jonka kanssa Bertie puuhasteli ties mitä à trois polakki Konradin polstareissa) että Garrettin pöyhkeät apostolikaverit sai sen näkemään unta koppakuoriaisista. Ällöistä mustista koppiaisista jonka jalat sätkii kun ne laittaa selälleen ja jotka ryömii väkisin ulos sormivälistä kun niitä koittaa pitää nyrkissä. Sittisontiaisia, Keynes Russell Moore ja niitten kaverit. Pitäsköhän vilkasta G.E. Mooren Principia Ethicaa. Onko siinä jotain kuoriaismaista siinäkin. Demand-side ekonomisti Keynes uskoi siihen apostolipoikana, mikä on jo huolestuttavaa.
xxx/ellauri087.html on line 355: Joku Braithwaite näkee Moorella 3kin säiettä: hyvän määrittelemättömyys, eettinen moniarvoisuus, ja utilitarismi. Tää kuulostaa toisaalta Ludi-tyyppiseltä analyyttiseltä hämäräpuheelta, toisaalta kapitalistiselta hapatuxelta. Kazotaan onko tämä arvaus oikea. Keynesin mielestä benthamiitit yliarvosti talouskriteeriä puhumattakaan parta-Kallesta jolla se menee ihan överixi.
xxx/ellauri087.html on line 357: In essence Keynes finds that Moore's apostles adopted his religion meaning one's attitudes towards oneself and the ultimate (Mr. Moore), but ignored his morals, whatever they might be, besides taking in pretty boys from behind like Socrates. What are they pray? Let's give G.E. himself the floor!
xxx/ellauri122.html on line 952:'Watchmen' by Alan Moore and Dave Gibbons (Illustrator)
xxx/ellauri125.html on line 750: Courtney Michelle Harrison was born on July 9, 1964, at Saint Francis Memorial Hospital in San Francisco, California, the first child of psychotherapist Linda Carroll (née Risi) and Hank Harrison, a publisher and road manager for the Grateful Dead. Her parents met at a party held for Dizzy Gillespie in 1963. Her mother, who was adopted at birth and raised by an Italian-American family in San Francisco, was the biological daughter of novelist Paula Fox; Love's maternal great-grandmother was screenwriter Elsie Fox. Phil Lesh, the founding bassist of the Grateful Dead, is Love's godfather. According to Love, she was named after Courtney Farrell, the protagonist of Pamela Moore's 1956 novel Chocolates for Breakfast. Love is of Cuban, English, German, Irish, and Welsh descent.
xxx/ellauri128.html on line 522: Among Hubbard´s many publications were the fourteen-volume work Little Journeys to the Homes of the Great and the short publication A Message to Garcia. He and his second wife, Alice Moore Hubbard, died aboard the RMS Lusitania when it was sunk by a German submarine off the coast of Ireland on May 7, 1915.
xxx/ellauri129.html on line 656: Elizabeth's lawyers, Stephen Moore and John W. Orr, responded by calling witnesses from the neighborhood that knew the Packards but were not members of Theophilus' church. These witnesses testified they never saw Elizabeth exhibit any signs of insanity, while discussing religion or otherwise. The final witness was Dr. Duncanson, who was both a physician and a theologian. Dr. Duncanson had interviewed Elizabeth and he testified that while not necessarily in agreement with all her religious beliefs, she was sane in his view, arguing that "I do not call people insane because they differ with me. I pronounce her a sane woman and wish we had a nation of such women.
xxx/ellauri129.html on line 851:
:max_bytes(150000):strip_icc()/anne-bonny-559573471-5bcf9724c9e77c0051cf5840.jpg){kind=link}
:quality(75)/cloudfront-us-east-1.images.arcpublishing.com/elcomercio/Z4JHQMAFJJHIDKHFIBQ3E7BR7E.jpg){kind=link}
xxx/ellauri169.html on line 155: Walt Disney sai 32 palkintoa työstä jota hänen studioissaan tehtiin. Walt Disneyn kuuluisa allekirjoitus oli itse asiassa jonkun muun suunnittelema ja se opetettiin Waltille. Walt kykeni ainoastaan tekemään tökerön Disney-allekirjoituksen, joten hän delegoi allekirjoituksensa kirjoittamisen useille artisteille mukaanlukien Bob Moore. Myöhemmin, kovan harjoittelun jälkeen hän oppi tekemään sen riittävän hyvin tehdäkseen sitä julkisuudessa.
xxx/ellauri208.html on line 615: Retired porn actor Randy West oli hölmön näköinen kaveri. On kai se hölmö vieläkin vaikka on jo retardi. Se on Piki Zillesin ikätoveri. In August 1980 he garnered attention when he became the first model to appear in the centerfold of Playgirl magazine with an erection. He was Robert Redford 's body double in a film where a couple's marriage is disrupted by a stranger's offer of a million dollars for the wife to spend the night with him. It stars Robert Redford, Demi Moore, and Woody Harrelson. It received mostly negative reviews, but was a box-office success, grossing nearly $267 million worldwide on a $38 million budget. West has never married or fathered children, which he blames on his career for making it hard for him to form "normal relationships." As of 2013, he spends his time competing in celebrity golf tournaments for charity. Rikullakaan ei ole lapsia. Se nai kyllä kovasti mutta muuta annettavaa ei sillä ole. Tässä episodissa teemoina ovat EAT! ja FUCK!. KILL! on mukana vaan tausta-ajatuxena: ellei tule lasta ei kohta tule enää paskaakaan.
xxx/ellauri209.html on line 110: Michael Mooren kertomus siitä miten liberaalit jenkit 9/11 isänmaallisuusaallon aikana käänsivät kelkkansa ja keräytyivät pahan pensaan juurelle on karmaisevaa kertomaa. Just sitä samaa on menossa nyt länsiliiton laajuisesti Ukrainan selkkauxessa. Turha tästäkään on eziä oikeassa olleita ja syyllisiä, tää on vaan tällästä determinististä murkkukekojen keskinäistä vellontaa, käydään jäsentenvälisiä kuihtuvassa ekomaisemassa. Jauhokuoriaiset ovat aina ongelma.
xxx/ellauri218.html on line 142: Donnie Ray Moore (February 13, 1954 – July 18, 1989) was an American relief pitcher in Major League Baseball (MLB) who played for the Chicago Cubs (1975, 1977–79), St. Louis Cardinals (1980), Milwaukee Brewers (1981), Atlanta Braves (1982–84) and California Angels (1985–88). Moore is best remembered for the home run he gave up to Dave Henderson while pitching for the California Angels in Game 5 of the 1986 American League Championship Series. With only one more strike needed to clinch the team's first-ever pennant, he allowed the Boston Red Sox to come back and eventually win the game. Boston then won Games 6 and 7 to take the series. Shortly after his professional career ended, he shot his wife three times in a dispute, failed to finish her and then committed suicide. Kylmä olen sitten huono. En osu edes omaan päähäni. Kierot palefacet puhuvat tyhmän Simson-nekrun ympäri. Hyvässä sovussa lähdetään ottelusta autolle.
xxx/ellauri224.html on line 48: Michael Mooren kertomus 20 vuoden takaisista vaaleista joissa Bush saatiin valituxi laittomasti Al Goren paikalle on tarkkaa kopiota Trumpin aikaisista vaalikähmyistä. Ihan sama kumpi roisto pääsee voitolle, peli on samaa rikollista äänipokeria. Jengi siellä tietää izekin: maa on läpimätä banaanivaltio joka hoippuu taas kerran sisällissodan partaalla. Syy on sama kuin muissa samanlaisissa kärhämissä: törkeästi lisääntynyt eriarvoisuus, jota ryöstöviljelyllä kuohkeutettu unelmatorttu ei enää pysty lykkäämään yhä synkemmältä näyttävään maxuhetkeen.
xxx/ellauri224.html on line 116: Kun murkkupesää sohasee niin heti on siellä porukat sotasina pylly pystyssä aukomassa leukojaan ja strittaamassa happoa vaikkei vihollisesta ole mitään tietoa. Samoin kävi jenkeissä paholaisen kaxoistornien kaaduttua. Siihen taisi Michael Mooren Bushin vastustuskin kaatua. Nyt on sama ilmiö nähtävissä Ukrainan rajaseuduilla. Pikku Suomen nuori polvi on aivan vitun maanpuolustustahtosia. Leuat lengolla ja pyllyt pystyssä ollaan taas ajamassa rautaa rajalle.Siinä hötäkässä unohtuu rauha, rakkaus ja luonnonsuojelu.
xxx/ellauri224.html on line 124: Moore had remarked only days earlier that: "I fully expect the Fox News Channel and other right-wing media to portray this as an award from the French. There was only one French citizen on the jury. Four out of nine were American. This is not a French award, it was given by an international jury dominated by Americans."The jury was made up of four North Americans (one of them born in Haiti), four Europeans, and one Asian. Some fucking expatriate commies, I bet.
xxx/ellauri224.html on line 131: Moore compares Trump's rise to power to that of Adolf Hitler and the Nazi Party, parallels the Reichstag fire with the September 11 attacks, compares Hitler's hate speeches against different ethnicities, religions, and sexual orientations to some of Trump's comments, and showcases then-recent instances of unprovoked racial violence that he states was inspired by Trump.
xxx/ellauri224.html on line 133: Despite grossing just $6.7 million worldwide, one of the lowest totals of Moore's career, Fahrenheit 11/9 received generally positive reviews from crickets. Which helped to get Trump elected as President. Enough is enough, Mike, close your trap!
xxx/ellauri224.html on line 135: In the conclusion of the film, Moore notes that the United States Constitution no longer protects normal Americans from the wealthy and powerful of American society, and that the American Dream is now nothing more than a bad wet dream.
xxx/ellauri224.html on line 137: David Walsh of World Socialist Web Site wrote: "The 'hope' now Moore expresses near the conclusion of the work that we might 'get rid of the whole rotten system that gave us Donald Trump' is empty and meaningless, in so far as he continues to support one of the principal props of that rotten system, the Democratic Party. Whatever occasional insights and striking imagery it might offer, Fahrenheit 11/9 is false and dishonest at its core."
xxx/ellauri225.html on line 410: Crane´s critical effort, like those of Keats and Rilke, is mostly to be found in his letters: he corresponded regularly with Allen Tate, Yvor Winters, and Gorham Munson, and shared critical dialogues with Eugene O´Neill, William Carlos Williams, E. E. Cummings, Sherwood Anderson, Kenneth Burke, Waldo Frank, Harriet Monroe, Marianne Moore, and Gertrude Stein. He was also an acquaintance of H. P. Lovecraft, who eventually would voice concern over Crane´s premature aging due to alcohol abuse. Most serious work on Crane begins with his letters, selections of which are available in many editions of his poetry; his letters to Munson, Tate, Winters, and his patron, Otto Hermann Kahn, are particularly insightful. His two most famous stylistic defenses emerged from correspondences: his "General Aims and Theories" (1925) was written to urge Eugene O´Neill´s critical foreword to White Buildings, then passed around among friends, yet unpublished during Crane´s life; and the famous "Letter to Harriet Monroe" (1926) was part of an exchange for the publication of "At Melville´s Tomb" in Poetry. The literary critic Adam Kirsch has argued that "Crane has been a special case in the canon of American modernism, because his reputation was never quite as secure as that of Eliot or Stevens. In fact he FAILED."
xxx/ellauri225.html on line 427: Crane was admired by artists including Allen Tate, Eugene O´Neill, Kenneth Burke, Edmund Wilson, E. E. Cummings and William Carlos Williams. Although Hart had his sharp critics, among them Marianne Moore and Ezra Pound, Moore did publish his work, as did T. S. Eliot, who, moving even further out of Pound´s sphere, may have borrowed some of Crane´s imagery for Four Quartets, in the beginning of East Coker, which is reminiscent of the final section of "The River", from The Bridge.
xxx/ellauri225.html on line 669: Elokuvassa seurataan toukokuun 1931 tapahtumia nuoren Kjellin kautta. Hän soittaa nahkaklarinettia paikallisessa työväen soittokunnassa ja haaveilee jazzmuusikon urasta. Hän "ihastuu" tehtaanjohtajan tyttäreen Annaan, joka "tulee" raskaaksi. Elokuva oli ehdolla vuoden parhaaksi vieraskieliseksi elokuvaksi sekä Oscar-palkintogaalassa että Golden Globessa. Voiton vei kuitenkin molemmissa Costa-Gavrasin poliittinen trilleri Z – hän elää!. No voi helevetti. Ojentiko Roger Moore pokaalin?
xxx/ellauri227.html on line 237: Saxalaissyntyinen Marlon Brandau teki miehen työn kieltäytyessään Oscarista ja päästäessään vakavan ja huipputyylikkään 26-vuotiaan Sacheen Littlefeatherin (Marie Louise Cruz) puhumaan puolestaan edes minuutixi lavalle jossa jäyhäleukainen britti Roger Moore tyrkytteli sille typerää äijäpazasta. Brandaun puheelle ei muka aikaa liiennyt kun ohjelma oli niin täynnä kiprempiä juttuja. Nyt on Sacheen kuollut, kärsivällisesti odotettuaan Oskarin anteexipyyntöä 50 vuotta lähes lähtöpäivään saakka. Amerikan alkuasukkaille kävi kuin Suomen sotaveteraaneille: mitä vähemmän niitä oli jäljellä, sitä suopeammin valtalinjan koirat suhtautuivat niihin ja raaputtivat korvan takaa, taputtivat päälaelle ja kestizivät kulutusjuhlista tähteixi jääneillä ydinluilla. Nyt on tutkivat journalistit selvittäneet, ettei Sacheen ollutkaan intiaaniheimoa. Hahaa, Brandau oli ihan pihalla!
xxx/ellauri239.html on line 376: The Walking Dead is an American post-apocalyptic horror television series based on the comic book series of the same name by Robert Kirkman, Tony Moore, and Charlie Adlard—together forming the core of The Walking Dead franchise. The series features a large ensemble cast as survivors of a zombie apocalypse trying to stay alive under near-constant threat of attacks from zombies known as "walkers" (among other nicknames). With the collapse of modern civilization, these survivors must confront other human survivors who have formed groups and communities with their own sets of laws and morals, sometimes leading to open, hostile conflict between them. Tää on varmaan Homer Simpsonin zombieiden esikuva.
xxx/ellauri273.html on line 133: #46 Wes Moore #47 Herman Boone #48 Jeff Bauman
xxx/ellauri273.html on line 277: Toisin kuin jakaminen, yhtenäisyys ei edellytä jokaisen maksavan samaa summaa; sen sijaan se edellyttää saman korkorakenteen olemassaoloa kansallisesti. Esimerkiksi kongressi voi verottaa kuorma-autojen renkaita eri tavalla kuin polkupyörän renkaita; mutta kuorma-auton renkaita verotetaan kuinka tahansa, kuorma-auton rengashintojen on oltava samat kaikissa osavaltioissa. Sellaisenaan se on maantieteellinen vaatimus. Steward Machine Co. v. Davis (1937); Flint v. Stone Tracy Co. (1911); Knowlton v. Moore (1900). Korkein oikeus ei ole koskaan poistanut välillistä veroa yhtenäisyyden epäonnistumisesta, vaikka se onkin käsitellyt asiaa useaan otteeseen. Tasaisuusanalyysiä ei ole helppo pelkistää mustan kirjaimen sääntöihin; kuitenkin joitain tällaisia sääntöjä ilmenee:
100