ellauri028.html on line 139: 2. Puhutaan Montaignen esseistä ja apropos, kikkeleistä ja panosta.
ellauri032.html on line 188: Sit on ne Penseet, joissa BP pelaa Montaignen (skeptikko) ja Epiktetoxen (stooikko) vastakkain, ja yrittää saada lukijan niin pyörälle päästään että se alkais uskoa katoliseen jumalaan. Montaignelta ei mulla ole vielä mitään, mut heräteostos on kyllä hyvin kuitattu.
ellauri115.html on line 273: Hösöjä olivat myös telkkarisarjan Los Serranos vessaharjaa heiluttavine perheenisineen. Vuoristolainen hösö oli myös Montaigne ja Rousseau toinen samanlainen vaikka sen nimi tarkoittaa punapäätä kuten Russell. Rousseaun haahuilut on sen mielestä aivan eri asia kuin Montaignen esseet. Montaigne kirjoitti näät loputtomasti izestään sukulaisten iloxi. Rousseau kirjoitti loputtomasti izestään omaxi iloxeen. Big fat hairy deal. Narsisti mikä narsisti.
ellauri115.html on line 1002: Cicero sanoi että filosofia on vain valmistautumista kuolemaan. Hmm nojaa, eihän siihen tarvi valmistautua. Pikemminkin se on lisääntyvän pelon peittelyä. Ettei olis niin pelottavaa odotella sitä. Tää on Montaignenkin käsitys.
ellauri207.html on line 259: Antiikissa oli 4 kelvotonta ystävyyden lajia: verisiteet, luokkasiteet, kestiystävyys ja lemmenliitot. Niitä parempi on Montaignen Mikistä perinteinen homoliitto. En välitä veljestäni tuon taivaallista vaikka tulimmekin samasta reiästä. Poikani on töykeä mies, ilkimys tai typerys. Kun kiima pääsee ystävyyden vaiheeseen, eli kun saamme mällin perille, se häipyy ja heikkenee. Vain homoliitossa voi kivasti vetää rinnakkain näitä eri rooleja, milloin etumiehenä, milloin takamiehenä.
ellauri285.html on line 137: Maria pushaa ilmeisesti perspectivismiä, erästä idealismin fleivöriä. Se on oikea alternatiivisten totuuxien filosofia, Protagoraan homomensuura. Perspektivismin varhaiset muodot on tunnistettu Protagorasin (sic), Michel de Montaignen ja Gottfried Leibnizin filosofioissa. José Ortega y Gasset ja Karl Jaspers käsittelivät perspektivismiä erikseen 1900-luvulla.
ellauri408.html on line 1047: Suvunjatkamisen halun jatkona on kuoleman halajaminen. Miten niin? Nahjus on aika morbidi. Olen hiukan kriitikko, hiukan psykologi ja tosi paljon käteenvetäjä. Kaikki fetsit tuntuvat päässä ahtailta. Vanhetessaan Nahjus käy yhä republikaanimmaxi. Varmaa on että loittonen stoalaisuudesta ja nappaa paremmin toi Montaignen nonchaloir. Ei tee enää mieli olla nero. Täytyy tunnustaa ettei puoleentoista vuosikymmeneen ole ottanut enää eteen kunnolla. En enää kiihotu naisista. Testosteroni alkaa olla vähissä. Tyhjään tankkiin 90 kilometriä. Vähän väliä. Jumala sallii päivän paistaa risukasaankin. Tulkaa, täällä on tilaa kaikille. Hieman iso, mutta kyllä tästäkin selvitään!
ellauri409.html on line 150: Nyt suuri vastustaja, jota vastaan Pascal asettui, ensimmäisistä keskusteluistaan herra de Sacin kanssa Port-Royalissa, oli Montaigne. Pascalia ei tietenkään voi tuhota; mutta kaikista kirjailijoista Montaigne on yksi vähiten tuhoutuvista. Voit yhtä hyvin hälventää sumun heittämällä siihen käsikranaatteja. Montaigne on sumu, kaasu, nestemäinen, salakavala elementti. Hän ei järkeile, hän vihjailee, hurmaa ja vaikuttaa; tai jos hän perustelee, sinun on oltava valmis siihen, että hänellä on jokin muu tarkoitus kuin saada sinut vakuuttuneeksi hänen argumentistaan. Ei hän siihen paskanna mihin kyykistyy. On tuskin liikaa sanoa, että Montaigne on oleellisin kirjailija, joka tulee tietää, jotta ymmärtäisimme ranskalaisen ajattelun kulkua viimeisen kolmensadan vuoden aikana. Montaignen vaikutus oli kaikin tavoin vastenmielistä Port-Royalin miehille.
ellauri409.html on line 152: Pascal tutki häntä aikomuksenaan purkaa hänet. Silti Penséesissä, aivan hänen elämänsä lopussa, löydämme ajatuskulkuja kulku toisensa jälkeen, ja mitä vähäisempiä ne ovat, sitä merkityksellisempiä, jotka on melkein "nyysittyjä" Montaignesta, siirtokuvia tai sanoja. Rinnakkaiset ovat useimmiten Montaignen pitkässä esseessä nimeltä Apologie de Raymond Sébond – hämmästyttävä kirjoitus, johon Shakespeare myös todennäköisesti nojasi Hamletissa. Itse asiassa, kun mies tunsi Montaignen riittävän hyvin hyökätäkseen hänen kimppuunsa, hän oli jo saanut tartunnan.
ellauri409.html on line 154: Olisi kuitenkin törkeän epäreilua Pascalia, Montaignea ja jopa ranskalaista kirjallisuutta kohtaan jättää asia tähän. Se ei ole Pascalin vähennys, vaan pikemminkin Montaignen lisäys. Jos Montaigne olisi ollut tavallinen elämänkokoinen skeptikko, pieni pukinpartainen mies kuten Anatole Ranska, tai jopa "ihmisenä kasvanut" porsas pyllerö kuten Renan, tai jopa niinkin kuin suurin repolainen Voltaire, tämä "vaikutus" olisi Pascalin häpeäksi; sillä jos Montaigne olisi ollut vain Voltaire, hän ei olisi voinut vaikuttaa Pascaliin ollenkaan. Kuva Montaignesta, joka avautuu ensimmäisenä silmiemme, alkuperäisen ja itsenäisen yksinäisen "persoonallisuuden" kuva, joka on imeytynyt huvittuneeseen itsensä analysointiin, on petollinen. Montaigne ei ole rajoitettu pyrrhonisti, kuten Voltaire, Renan tai Ranska. Hän on niin sanotusti olemassa lukuisten samankeskisten ympyröiden suunnitelman keskellä, joista ilmeisin on pieni sisin ympyrä, henkilökohtainen röyhkeä skeptisyys, jota voidaan helposti apinoida, ellei sitä jäljitetä.
ellauri409.html on line 522: Näin siis protestantit. Normandian katolliset lähtee vastaiskuun näin: Raymond Sebondin anteeksipyyntö on Montaignen tärkeä teksti, joka sijaitsee hänen esseensä toisen osan keskellä. Kirjoitettu noin 1580, hän paljasti systemaattisesti radikaalimman skeptisismin muodon. Muinaisten lähteiden (Sextus Empiricus, Cicero ja Augustinus) inspiroima Montaigne menee paljon pidemmälle. Vaikka essee esittelee itsensä "anteeksipyyntönä", toisin sanoen puolustajana katalonialaisen teologin Raymond Sebondin teokselle, jonka otsikko on Natural Theology ja jonka Montaigne käänsi, se on itse asiassa lähes täydellinen kumoaminen. Sebond puolusti optimistista ja rationalistista humanismia (jolle on mahdollista tuntea Jumala): kun hänen perusasetuksensa oli antroposentrinen ja optimistinen (ihminen, Jumalan merkittävin luomus, on luomansa ja olentojen mittakaavan huipulla).
xxx/ellauri414.html on line 334: Joissakin tapauksissa Rousseaun väitetty vaikutus Goetheen on osoitettavissa, toisissa hänen inspiraationsa näyttää todennäköiseltä, ja toisissa silmiinpistävät yhtäläisyydet todistavat hengen sukulaisuudesta, vaikka suoraa vaikutusta ei voida todistaa. Ei narsisti narsistin silmää noki. Rousseaun tavoin Montaignen itseanalyysi kiehtoi häntä. Pedofiilinen elementti on havaittavissa useimmissa Rousseaun kirjoituksissa.
12