ellauri022.html on line 574: Monsieur fragen.
ellauri100.html on line 1363: Jean-Paul Sartre is sitting at a French cafe, revising his draft of Being and Nothingness. He says to the waitress, “I’d like a cup of coffee, please, with no cream.” The waitress replies, “I’m sorry, Monsieur, but we’re out of cream. How about with no milk?”
ellauri146.html on line 176: LE MAITRE D'ÉCOLE, assis à la fenêtre. Le Diable l'emporte. Le drôle nous arrive si tard dans la nuit pour nous aider à avaler le punch. C'est le maudit auteur, ou, comme on devrait proprement le nommer, le minuscule auteur, l'auteur de la pièce. Il est bête comme un sabot de vache, bave sur tous les écrivains et n'est bon lui-même à rien, a une jambe de travers, des yeux louches et une insipide face de singe. Fermez-lui la porte au nez, Monsieur le Baron, fermez-lui la porte.
ellauri146.html on line 180: LE MAITRE D'ÉCOLE. Fermez-lui la porte, Monsieur le Baron, fermez-lui la porte au nez.
ellauri155.html on line 806: In Volume 4 of John Calvin’s Tracts and Letters, a letter written by Calvin in April of 1541 can be found. It is a fairly lengthy letter written to Monsieur de Richebourg because his son Louis, a young man, had recently died. Louis had been a student of Calvin at the Academy in Geneva, and the impact of his young friend’s death can be heard at the beginning of this letter to the deceased’s father:
ellauri172.html on line 920: Le Journal d'un curé de campagne, roman de Georges Bernanos, 1936, avec le curé de Torcy, personnage inspiré à Bernanos par ses souvenirs d'enfance de Fressin, et le curé d'Ambricourt[38] qui emprunte plusieurs traits au curé Fenouille de Monsieur Ouine. CHECK
ellauri172.html on line 974: Monsieur le curé fait sa crise, de Jean Mercier, 2016, avec l'abbé Benjamin Bucquoy.
ellauri210.html on line 67: « Monsieur Gide n'a pas l'air d'un enfant d'amour, ni d'un éléphant, ni de plusieurs hommes : il a l'air d’un artiste ; et je lui ferai ce seul compliment, au reste désagréable, que sa petite pluralité provient de ce fait qu'il pourrait très aisément être pris pour un cabotin (komeljanttari). Son ossature n'a rien de remarquable ; ses mains sont celles d'un fainéant, très blanches, ma foi ! Dans l'ensemble, c'est une toute petite nature. »
ellauri210.html on line 394: « Monsieur Gide n'a pas l'air d'un enfant d'amour, ni d'un éléphant, ni de plusieurs hommes : il a l'air d’un artiste ; et je lui ferai ce seul compliment, au reste désagréable, que sa petite pluralité provient de ce fait qu'il pourrait très aisément être pris pour un cabotin (komeljanttari). Son ossature n'a rien de remarquable ; ses mains sont celles d'un fainéant, très blanches, ma foi ! Dans l'ensemble, c'est une toute petite nature. »
ellauri353.html on line 235: Don Rafael Acosta embajador de Miranda, el matrimonio Thévenot, y Florence la hermana de Madame Thévenot, están invitados a cenar en casa del matrimonio Sénechal. Sin embargo, hay una confusión, y Monsieur Sénechal ha salido rumbo a otra cita. Como alternativa, se proponen ir a un restaurante cercano, pero al llegar se dan cuenta de que el dueño del establecimiento ha muerto. A partir de este momento, las reuniones entre este selecto grupo de burgueses se verán interrumpidas por una serie de eventos extraordinarios, algunos reales y otros producto de su imaginación. La alternancia entre lo real y lo onírico produce giros inesperados en la trama, en la que intervienen otros personajes como militares, un obispo, policías, guerrilleros y campesinos, todos causantes de interrupciones durante los frustrados intentos de los seis primeros por sentarse a comer y disfrutar del encanto de ser burgueses.
ellauri365.html on line 40: C'hoarvezout a ra an istor en ur fouzhlec'h. Evit louzañ bourc'hizien eus Rouen, Monsieur et Madame Beauflanquet, eo kemmet an ti en ul leti hag a ro bod d'un harem turk.
ellauri365.html on line 49: Maupassant [måpasa], Henry René Albert Guy de, fransk författare, f. 5 aug. 1850 på slottet Miromesnil i Normandie, d. 6 juli 1893 Auteuil, var ättling af en gammal lothringsk adels- familj; modern var sy- ster till skalden Alfred de Poittevin. Föräld- rarna skildes tidigt, och den intelligenta och litterärt intresse- rade modern, en barn- domsväninna till Gu- stave Flaubert, ledde sonens uppfostran. Hans barndom förflöt vid Normandies kust, där M. insöp sin kärlek till naturen och lärde kän- na dessa normandiska typer, som han sedan så gärna skildrade. Adertonårig inträdde han 1868 i Marinministeriet, men öfvergick 1878. till kultusministeriet. Han saknade emellertid intresse för ämbetsmannabanan. Redan tidigt vak- nade hans lust för litteraturen, som närdes af mo- derns ungdomsminnen. Flaubert omfattade honom med en faders kärlek, kritiserade strängt hans. första omogna försök, inpräntade i hans sinne sina egna konstnärliga principer, lärde honom att genom aldrig tröttnande observation söka uppfånga det förut icke iakttagna och därför nya och att återge. det så, att det skildrade fenomenet skiljer sig från alla andra och blir individuellt och enastående. Framför allt afhöll han honom från att debutera för tidigt. Från midten af 70-talet meddelade dock M. under hvarjehanda pseudonymer (oftast Guy de Valmont) smärre bitar åt tidningar och tidskrifter, och 1879 fick han uppförd en drama- tisk bagatell, Histoire du vieux temps. Hans verk- liga debut inföll dock först 1880 med diktsamlingen Des vers. Den har obestridligen ett originellt skaplynne och väckte uppseende kanske ej minst därför, att den hotades med ett åtal för osedlighet hufvudsakligen på grund af dikten Le mur), som deck afstyrdes genom inflytelserika vänner. M. insåg sedan själf, att hans talang låg mera för prosan, i all synnerhet sedan han samma år ut- gifvit novellen Boule de suif (i "Soirées de Mé- dan"). Med denna novell, som utmärktes genom skarp observationsförmåga och ypperlig prosa- stil, slog M. igenom och intog sin plats som en at den naturalistiska skolans förnämsta representanter och en af den franska litteraturens största novellister. Den efterföljdes af en lång rad novel ler, först publicerade i "Gil Blas" och "Echo de Paris" och sedan samlade i bokform under följande titlar: La maison Tellier (1881), M:lle Fifi (1882), Les contes de la Bécasse (1883), Clair de lune i (1884), Au soleil (resebilder, s. a.), Les soeurs Rondoli (s. a.), Miss Harriett (s. a.), Yvette (s. a.; sv. öfv. 1905), Monsieur Parent (s. a.), Contes du jour et de la nuit (1885), Contes et nouvelles (s. 4.), Contes choisis (1886), La petite Roque (s. a.), Toine (s. 1.), Le Horla (1887), Sur l'eau (rese- skildringar, 1888), Le rosier de Mime Husson (s. å.), L'héritage (s. a.), La main gauche (1889), Histoire d'une fille de ferme (s. a.), La vie errante (reseskildringar, s. å.) och L'inutile beauté (1890); efter hans död ha ytterligare publicerats Le père Milon (1899; "Gubben Milon", s. å.), Le colporteur (1900) och Dimanches d'un bourgeois de Paris (s. å.). Till dessa novellsamlingar ansluta sig sexromanerna Une vie (1883; "Ett lif", 1884), Bel-ami (1885; "Qvinnogunst", 1885 och 1901), Mont-Oriol (1887; sv. öfv. 1895), Pierre et Jean (1888; "Pierre och Jean", s. a.), Fort comme la vi mort (1889; "Stark som döden", 1894 och 1910) och Notre coeur (1890; "Vårt hjerta", 1894 och 1910). För scenen skref M. vidare treaktsskåde spelet Musotte (i samarbete med J. Normand, 1891) och La paix du ménage (uppf. på Théâtre fran- çais, 1893). M. skref äfven litterära studier, bl. a. öfver Emile Zola (1883) och Gustave Flaubert (1884). Denna oerhörda produktion fullbordades en på den korta tiden af omkr. tio år. Den gjorde honom hastigt världsberömd som en äkta represen tant för den franska conten, en ättling i rakt ned stigande led af de gammalfranske fabliåförfattarna, med ära upphärande Rabelais', La Fontaines och Voltaires traditioner.
ellauri370.html on line 270: Egyptiin jäi miljoonittain juutalaisia Monsieur Mossen porukoiden lähtiessä kultineen "luvattuun" maahan. Assyrialainen Tiglatpilsneri kuskasi juudalaiset vankilaan 700-luvulla eKr, eivätkä he koskaan palanneet. No jotkut pojanpojat palasivat, ei se vankeus kestänyt kauempaa kuin Neuvostoliitto. Tiglatpileser III (oik. Pulu) oli Assyrian kuningas vuosina 745–727 eaa. Hän oli luultavasti vallananastaja, joka kuulostaakseen uskottavammalta otti vanhan kuuluisan hallitsijanimen. Tiglatpileser aloitti Assyrian valtapiirin laajentamisen. Hänestä voidaan katsoa alkaneen Assyrian toisen suurvaltakauden. Pian valtaannousunsa jälkeen hän valloitti Urartun (nykyisessä Armeniassa). Lisäksi hän kävi sotaa Juudaa vastaan, josta on maininta Aikakirjoissa. Hän myös alisti Babylonian Assyrian vallan alle. Tiglatpileser valtasi 736 eaa. Meedian ja laajensi valtakuntansa nykyiseen Iraniin saakka. Assyria käsitti tuolloin koko Mesopotamian ja Levantin. Valtakunta ulottui Persianlahdelta, Iraniin ja Välimerelle. Kuningas Nabonassarin kuoleman jälkeen Babylonissa syttyi 729 eKr. kapina. Kuningas oli ollut luotettava vasalli, ja Tiglatpileser joutui kukistamaan kapinan. Hän myös teloitti usurpaattorin ja kruunautti itsensä Babylonian kuninkaaksi nimellä Pulu. Tiglatpileserin nuorempi poika Sargon II anasti vallan 722 eaa. Sargon ei juurikaan laajentanut Assyriaa, mutta hän kehitti valtakunnan taloutta ja siirsi väestöä tuottavuuden kehittämiseksi.
ellauri421.html on line 47: Kun lahtelaisten Virosten lapsitoive mureni, ilon palauttivat mäyräkoira Carlos, liikunta, yhteiset hetket ja toiset haaveet. Viroset kävelevät illoin bras dessus, bras dessous Boulevard Richard Renoirilta Seinen rannalle. Madame Vironen panee kanan uuniin ja Monsieur Vironen lataa piippunsa. Monsieur Vironen ripustaa puhelimen koukkuun ja tuntee izensä painavaxi. Brasserie Dauphinista tuodaan olutta ja voileipiä. Monsieur Vironen soittaa Mme Viroselle että ei tule kotiin kanalle. Asiantuntijan mukaan tahattomasti lapsettomat löytävät merkitystä elämäänsä usein muista asioista.
xxx/ellauri057.html on line 899: À partir de novembre 1919, il publie les premiers de 800 billets d’humeur, sous le nom de Monsieur Le Coq (jusqu’en décembre 1922)
xxx/ellauri127.html on line 728: %This poem is quoted by Monsieur Verdoux in Charlie Chaplin's homo film, before committing a loony murder. "Our feet were soft in flowers...". Hänen viimeisiksi sanoikseen jäävät: ”En olekaan koskaan maistanut rommia!”, kun vankilanjohtaja tarjoaa hänelle viimeistä lasillista ennen giljotiiniin vientiä. Loppukuvaksi jää mielikuva kyynisestä ja mitään katumattomasta miehestä, joka menee kuolemaan koska kaikkien on kuoltava joskus. Se että kuolema tulee mestaamalla ja tuomiona murhista, näyttää olevan hänelle aivan samantekevää.
xxx/ellauri166.html on line 379: "In the imagery of the Kabbalah the shekhinah is the most overtly female sefirah, the last of the ten sefirot, referred to imaginatively as 'the daughter of Cod'. ... The harmonious relationship between the female shekhinah and the six sefirot which precede her causes the world itself to be sustained by the flow of divine energy. She is like the moon reflecting the divine light into the world." Juppajju, tässä on sitten neizyt Maaria. Se oli niinkö Monsieur Mossen äisky, uusikuu.
xxx/ellauri202.html on line 229: Conservateur en esthétique, mais progressiste en politique, France trouve dans l'affaire Dreyfus son Histoire contemporaine (l'Orme du mail, 1897 ; le Mannequin d'osier, 1897 ; l'Anneau d'améthyste, 1899 ; Monsieur Bergeret à Paris, 1901). Il a aussi prêté sa plume aux diverses manifestations de la gauche militante. (Académie française, 1896 ; prix Nobel 1921).
18