ellauri219.html on line 300: Striking and versatile, Tony Curtis was a Hollywood idol who made a dizzying amount of movies (over 100) between 1949 and 2008. He will always be remembered for his role alongside Jack Lemmon and Marilyn Monroe (No.25) in the 1959 cross-dressing caper Some Like It Hot, but another stand-out remains his performance alongside Burt Lancaster as fast-talking press agent Sidney Falco in the 1957 film noir The Sweet Smell Of Success. Tässä jää nyt mainizematta Veijareita ja pyhimyksiä (The Persuaders!), ITC Entertainmentin 1970–1971 tuottama televisiosarja. Sen pääosissa esiintyivät Tony Curtis (Danny Wilde) ja Roger Moore (lordi Brett Sinclair; koko nimi Brett Rupert George Robert Andrew Sinclair, Marnockin 15. jaarli). Sitä tehtiin 24 jaksoa. Tony ja Roger eivät voineet sietää toisiaan. Läskiintynyt Tony kuoli kasarina sydämen pysähdyxeen. Rooger aateloitiin, vaikkei käynyt loppuun edes teatterikoulua. “But because of the war there were 16 girls in every class to four boys so while I didn’t learn that much about acting, I learned a hell of a lot about sex.”
ellauri219.html on line 316:
25: Marilyn Monroe
ellauri219.html on line 319: Something of a Mae West (No.3) for her generation, Marilyn Monroe starred alongside Tony Curtis (No.22) in Some Like It Hot, and became the Hollywood pin-up of the 50s. Her shock death still attracts conspiracy theories; Sgt. Pepper was officially released on what would have been her 41st birthday ( June 1, 1967).
ellauri219.html on line 510: Hailed as the British answer to Marilyn Monroe (No.25), Diana Dors starred mostly in risqué sex comedies, but later branched out into singing, notably with the Swinging Dors album of 1960. Her career found a new lease of life the following decade, both as a cabaret star and a tabloid sensation.
ellauri219.html on line 768:
Monroe/1955-Marilyn-Monroe-x7822Golden-Dreamsx7822-Authentic-full-3o-2048-63-r-a2a2a2-2.jpg" />
ellauri220.html on line 125: 1950- ja 60-luvun suurimpia seksisymboleja olivat muun muassa elokuvatähti Marilyn Monroe sekä Brigitte Bardot, Jayne Mansfield ja Raquel Welch. Näähän mulla on jo muualla. Miespuolisista seksisymboleista tunnetuimpia olivat muun muassa laulaja, muusikko ja näyttelijä Elvis Presley ja näyttelijä James Dean. Näyttelijä Ursula Undress oli yksi 1960-luvun suurimmista seksisymboleista.
ellauri220.html on line 164: Mansfield sijoittui toiseksi heti Marilyn Monroen jälkeen, kun Playboy nimesi 1900-luvun sata suurinta seksisymbolia vuonna 1999.
ellauri325.html on line 468: Optimisti: "En tarkoita … sitä etteikö lehdissämme tulisi olla ulkomaidenkin tapahtumia ja oloja selostavia artikkeleja, vaan tarkoitan, että selvästi tendenssimäisiä artikkeleja ei tarvita – olkoonpa niiden tendenssinä sitten osoittaa, että jopa pinuppa Marilyn Monroe lukee yksityiselämässään korkealaatuista romaanikirjallisuutta ..."
ellauri348.html on line 64: Ehkä en koskaan voi tehdä sitä, mitä toivon, mutta ainakin on toivoa. Marilyn Monroe. (Izemurha 36-vuotiaana.)
ellauri348.html on line 232: Monroe Marilyn">Marilyn Monroe 1. kesäkuuta 1926 – 4. elokuuta 1962) oli yhdysvaltalainen näyttelijä ja malli. Kuudenneksi suurimmaksi naiskuvalegendaksi Hollywoodin kultakaudelta sijoitti hänet American Film Institute Vuonna 1999 . Pop-kulttuurin ikoni kiitos homo Andy Warholen. Pitkään 36-vuotiaana mömmöillä toteutetun izemurhan jälkeen vuonna 1962 Monroe on edelleen hänen kuolemaansa mennessä eniten laskutettu näyttelijä vuosikymmenen ajan, ja hänen elokuvansa tuottivat 200 miljoonaa dollaria (vastaa 2 miljardia dollaria vuonna 2022). Seksuaalinen vallankumous sekä aikakauden tunnus seksisymboleista hahmoista, hänestä tuli yksi 1950-luvun ja 1960-luvun alun eräs suosituimmista blondipommi.
ellauri374.html on line 259: Vuoden 1903 Kishinevin pogromi kiinnitti kansainvälisen yleisön huomion, ja se mainittiin Rooseveltin Monroe-doktriinin johdannossa esimerkkinä ihmisoikeusloukkauksista, jotka oikeuttaisivat Yhdysvaltojen osallistumisen vastaaviin toimiin Latinalaiseen Amerikkaan. Buahahaa.
ellauri390.html on line 518:
ellauri392.html on line 117: Toisaalta hänen näkemyksensä ovat suurelta osin ristiriidassa Martin Heideggerin ja hänen oppilaansa Hans-Georg Gadamerin sekä WK Wimsattin ja Monroe Beardsleyn näkemysten kanssa kirjallisuusteosten "semanttisesta autonomiasta" teoksissa "The Intentional Fallacy". ja "The Affective Fallacy". Wimsatt ja Beardsley uhosivat, että teksti on ensisijainen merkityksen lähde, ja kaikki tekijän halujen tai elämän yksityiskohdat ovat toissijaisia. Nämä ovat elämä ja teos -menetelmän pahimmat mustamaalaajat.
ellauri392.html on line 119: Monista kirjoistaan ja artikkeleistaan huolimatta Monroe Beardsley tunnetaan luultavasti parhaiten ensimmäisestä estetiikkaa käsittelevästä artikkelistaan. Artikkelissaan "The Intentional Fallacy", jonka hän kirjoitti yhdessä William K. Wimsattin kanssa ja joka julkaistiin vuonna 1946 (ja jota painettiin laajalti uudelleen, esim. Joseph Margolisin toim. teoksessa Philosophy Looks at the Arts, 3. painos, 1987), hän vastusti uusromanttista näkemystä, jonka mukaan taideteos tarkoittaa sitä, mitä taiteilija sanoo sen tarkoittavan tai mitä hän aikoo sen tarkoittavan. Tarkemmin sanottuna kysymys voidaan asettaa suhteena näiden välillä Taiteilija tarkoitti x:n tarkoittavan p:tä teoksessaan w ja x tarkoittaa p:tä työssä w . ED Hirschin mukaan (1) edellyttää (2), ainakin jos w on kirjallinen teos, koska 'x':n merkitys on yksinkertaisesti se, mitä kirjoittaja tarkoitti tai tarkoitti 'x': llä. Taiteilijan aikomuksen tunteminen on siten teoksen merkityksen tuntemista. Tämä on (1) ja (2) välisen suhteen toinen ääripää. Beardsley on toisessa ääripäässä. Hän väittää, että taiteilijan aikomukset eivät ole lainkaan merkityksellisiä taideteoksen tulkinnan kannalta. (1) ei ainoastaan sisällä kohtaa (2), vaan se itsessään ei tarjoa suoraa näyttöä kohdasta (2). Taiteilijan aikomuksilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä teos tarkoittaa. Arskan mielestä tää oli ihan upeaa, ja Kristina-tädin myös.
ellauri405.html on line 588: Seku löysi kirjamarkkinoilta Elinor Glynin paperbackin "Sinistä verta." Elinor Glyn lanseerasi käsitteen "It girl", tyttö jossa on "sitä jotakin": sex appealia ja tyyliä. Sinistä verta kuten Glynin 1916 kirjassa. Clara Bow oli 1 ensimmäisiä it girlejä. Marilyn Monroe oli toinen, tai Lana Turner. Viimeisimpiä on korealainen tyttöbändi Aespa. Mä kyllä pidän tollaisista "it" tytöistä, pienet rinnat prinsessallani siedän. Kyllä isotkin kannut ovat ihan okei. "It" on kuitenkin se pääasia.
ellauri456.html on line 105: Doris Day nauroi hampaat irvessä panttersalmiakkihattu päässä ja veti "Que Sera, Sera (Whatever Will Be, Will Be)". Naama peruslukemilla se näytti aika tavixelta. Se kääntyi katolisesta Christian Scientistixi ja suojeli lemmikkielukoita. Siitä ei löydy juuri nakukuvia. Mit mir nicht, meine Herren. Während eine Schauspielerin wie Marilyn Monroe durch die Überbetonung ihrer erotischen Anziehungskraft den Ruf einer „Sexgöttin“ hatte, pflegte Doris Day ein komplett gegensätzliches Image und verkörperte Frauen, die in ihrer Sittsamkeit unbeirrbar waren. Groucho Marx kam mit dem Bonmot „Ich kannte Doris Day, bevor sie Jungfrau wurde“. Komiker und Kritiker bezeichneten Day als „älteste Jungfrau der Welt“.
ellauri475.html on line 212:
ellauri475.html on line 214: Jo Yhdysvaltain perustajahahmoihin kuuluneella ateistipresidentti Thomas Jeffersonilla oli näkemys uuden valtion maantieteellisestä tulevaisuudesta. Marraskuussa 1801 hän kirjoitti kirjeen ystävälleen James Monroelle: ”On mahdotonta olla katsomatta kaukaisiin tuleviin aikoihin, kun väestömme nopea kasvu laajentaa meitä rajojen yli ja kattaa mantereen pohjoiset jos ei eteläisetkin osat.”
Yhdysvaltain ulkoministeri John Quincy Adams kiteytti vuonna 1819 vain hieman vaatimattomammin: ”Maailma on tuleva tuntemaan ajatuksen, että todellinen valtapiirimme on koko Pohjois-Amerikan manner. Alkaen siitä kun meistä tuli itsenäinen kansakunta, tämä pyrkimys on ollut luonnonlaki aivan kuten se, että Mississippin on määrä virrata mereen.” Adams jatkoi toteamalla, että Espanjalla ja Britannialla oli siirtomaita Yhdysvaltain etelä- ja pohjoisrajoilla. Hänen mukaansa oli ”mahdoton ajatus, että vuosisadat kuluisivat ilman että ne [alueet] liitettäisiin Yhdysvaltoihin”.
Yhdysvallat itsenäistyi Britanniasta vuonna 1776 eli tasan 250 vuotta sitten. Alussa oli 13 siirtokuntaa Pohjois-Amerikan itärannikolla. Uuden valtion laajeneminen oli hämmästyttävän nopeaa. Se tapahtui ennen kaikkea alkuperäiskansojen eli intiaanien sianharjaspäiden kustannuksella. Yhdysvaltojen laajentumista avitti Euroopan suurvaltojen heikkous tai näiden jumiutuminen sotiinsa eurooppalaisia naapureita vastaan.
ellauri475.html on line 216: Varsinainen jättipotti tuli Napoleonilta vuonna 1803. Yhdysvaltain Ranskan-lähettiläs Robert Livingston ja erityislähettiläs James Monroe olivat Pariisissa käydäkseen kauppaa New Orleansin satamakaupungista. Mississippi-joki ja sen suulla sijaitseva New Orleans olivat yhdysvaltalaisten tavaraliikenteelle elintärkeitä. Täysin yllättäen Napoleon tarjosi yhdysvaltalaisille mahdollisuutta ostaa koko Louisianan alue. Silloinen Louisiana oli Ranskalle kuulunut valtava maapala, joka ulottui Meksikonlahdelta nykyisen Kanadan rajaseuduille. Koska tiedonkulku Atlantin yli oli 1800-luvun alussa todella hidasta, Livingstonin ja Monroen täytyi tehdä päätöksiä omavaltaisesti. ”Me emme epäröineet pitkään vaan ryhdyimme neuvottelemaan koko alueesta”, kaksikko kirjoitti toukokuussa 1803 presidentti Jeffersonille. Kirjeen kirjoitushetkellä kaupat oli jo allekirjoitettu. Yhdysvallat maksoi maa-alueesta vaivaiset 15 miljoonaa dollaria. Louisianan hinnaksi tuli 7 dollaria neliökilometriltä, mikä nykyrahassa on noin 150 dollaria eli 128 euroa. Thomas Jeffersonin kauden Louisiana-hankinta oli Yhdysvaltain historian massiivisin yksittäinen laajentumisrykäisy. Maakaupan kohde oli 2,14 miljoonan neliökilometrin kokoinen – eli vain hitusen pienempi kuin Grönlanti. Ranut eivät olleet silloinkaan järin fixuja.
xxx/ellauri068.html on line 180: Vaudevilleperheeseen syntynyt Rooney aloitti esiintymisen jo 17 kuukauden ikäisenä. Elokuva-alalle hän siirtyi vuonna 1926. Rooney tuli tunnetuksi Mickey McGuire -hahmona, ja hän käytti jonkin aikaa oikean nimensä sijaan Mickey McGuirea. Vuonna 1932 hän kuitenkin muutti nimensä virallisesti Mickey Rooneyksi. Noihin aikoihin Rooney tapasi Walt Disneyn, ja myöhemmin hän kertoi, että Mikki Hiiri (Mickey Mouse) olisi nimetty hänen mukaansa. Lisäksi Rooney väitti, että hän olisi keksinyt Marilyn Monroelle tämän taiteilijanimen.
xxx/ellauri081.html on line 34: Lindsay Lohan has a long-lasting fascination with Marilyn Monroe going back to when she saw Niagara during The Parent Trap shoot. In the 2008 Spring Fashion edition of New York magazine, Lohan re-created Monroe's final photo shoot, known as The Last Sitting, including nudity, saying that the photo shoot was "an honor." The New York Times critic Ginia Bellafante found it disturbing, saying "the pictures ask viewers to engage in a kind of mock necrophilia. ... the photographs bear none of Monroe's fragility."
xxx/ellauri122.html on line 1092: Capote was born Truman Streckfus Persons in New Orleans, Louisiana, on September 30, 1924. His father, Arch Persons, was a well-educated ne'er-do-well from a prominent Alabama family, and his mother, Lillie Mae Faulk, was a pretty and ambitious young woman so anxious to escape the confines of small-town Alabama that she married Arch in her late teens. Capote's early childhood with Arch and Lillie Mae was marked by neglect and painful insecurity that left him with a lifelong fear of abandonment. His life gained some stability in 1930 when, at age six, he was put in the care of four elderly, unmarried cousins in Monroeville, Monroe County. He lived there full-time for three years and made extended visits throughout the decade. Capote was most influenced by his cousin Sook, who adored him and whom he celebrated in his writings. He also forged what would become a lifelong friendship with next-door neighbor Nelle Harper Lee, who later won the Pulitzer Prize for her book, To Kill a Mockingbird. Capote appears in the novel as the character Dill.
xxx/ellauri122.html on line 1131: paremmin Marilyn Monroe, jolla oli yhtä isot kannut kuin Sook
xxx/ellauri123.html on line 1047: Modern Style (British Art Nouveau style) figures. Ennen ennenaikaista kuolemaansa 26-vuotiaana Aubrey käännähti katoliikixi ja antoi pois groteskit kullin ja vitun kuvat papeille. Vladimir Nabokovin mielestä ne oli tosi hienoja. Monroe Beardsleyn mielestä ei ollut mitään väliä mitä Aubrey oli tarkoittanut niillä. Kyrvänkuvat puhuvat puolestaan eikö niin? Eikö niin?
xxx/ellauri125.html on line 632: Munamiehen maailma on Riku Niemisen luoman ja esittämän hahmon Munamiehen musiikkialbumi, joka ilmestyi 18. toukokuuta 2011. Se sisältää singlet ”Pidä huolta” ja ”Pomppufiilis”, sekä varta vasten Munamiehelle sävellettyjä kappaleita. Artisteina ovat muiden muassa Michael Monroe, Pedro Hietanen, ja kappaleiden sanoituksista vastaa ainakin Pekka Eronen, jos muut vetäytyvät vastuusta.
xxx/ellauri125.html on line 644: Vieri pois – 3.00 (feat. Michael Monroe)
xxx/ellauri176.html on line 786: 70. Richardin kampaamo oli koristeltu ulkopuolelta Marilyn Monroe tyylisellä Warhol-kuvalla. Trendikästä. Jika tabi on sorkkasaappaat. Niiden variantti on Inarin varvaskumit. Pystybaarista kuuluu Johnny Cashin jollotusta. John Denverin Take me home country roads, tuttu viisu hentai piirretystä. Tää on kuin Netflix sarjan subtitlet sokeille. Konnapaxulaisella on kiiltävät Guccin loaferit. Rei puhuu Richardille Pig Latin. Taxi maxoi 8000 jeniä ja risat. Kiinnos. Teknojumputuxen täyttämässä homobaarissa on erihajuisia sähkötupakan huuruja. Homot pyörähtelee Shakiran tahtiin. Kyseessä on Shakiran fanklupin facebookryhmän yxityistilaisuus.
xxx/ellauri225.html on line 411: Crane´s critical effort, like those of Keats and Rilke, is mostly to be found in his letters: he corresponded regularly with Allen Tate, Yvor Winters, and Gorham Munson, and shared critical dialogues with Eugene O´Neill, William Carlos Williams, E. E. Cummings, Sherwood Anderson, Kenneth Burke, Waldo Frank, Harriet Monroe, Marianne Moore, and Gertrude Stein. He was also an acquaintance of H. P. Lovecraft, who eventually would voice concern over Crane´s premature aging due to alcohol abuse. Most serious work on Crane begins with his letters, selections of which are available in many editions of his poetry; his letters to Munson, Tate, Winters, and his patron, Otto Hermann Kahn, are particularly insightful. His two most famous stylistic defenses emerged from correspondences: his "General Aims and Theories" (1925) was written to urge Eugene O´Neill´s critical foreword to White Buildings, then passed around among friends, yet unpublished during Crane´s life; and the famous "Letter to Harriet Monroe" (1926) was part of an exchange for the publication of "At Melville´s Tomb" in Poetry. The literary critic Adam Kirsch has argued that "Crane has been a special case in the canon of American modernism, because his reputation was never quite as secure as that of Eliot or Stevens. In fact he FAILED."
xxx/ellauri281.html on line 486: Arthur Asher Miller (ven. А́ртур А́шер Ми́ллер, sv en viss aptyp), 17. lokakuuta 1915, Harlem, New York - 10. helmikuuta 2005 , Roxbury, Connecticut ) on yhdysvaltalainen näytelmäkirjailija ja kirjailija. Näytelmästä " Death of a Salesman " palkittiin Pulitzer - palkinnolla, useiden Tony - palkintojen voittaja. Marilyn Monroen kolmannexi paras aviomies.
xxx/ellauri281.html on line 500: Norman Mailer´s 1973 biography of Marilyn Monroe (usually designated Marilyn: A Biography) was a large-format book of glamor photographs of Monroe for which Mailer supplied the text. Originally hired to write an introduction by Lawrence Schiller, who put the book package together, Mailer expanded the introduction into a long essay. Miller sai Monroelta persettä mutta muuten persnettoa, Mailer kääntäen ei saanut persettä, mutta nettosipa kuitenkin ihan kivasti. Two Jewish boys with sturdy Norman names making hay with Marilyn.
xxx/ellauri281.html on line 514: Miller kehitti teeman "muukalaisen " kuvan uudelleenmäärittelystä vuoden 1955 draamassa Näkymä sillalta, jonka sankari oli hylkiö ja tiedottaja. Seuraavana vuonna Miller kutsuttiin todistamaan Un-American Activities Commissioniin. Hän kieltäytyi tekemästä niin ja hänet todettiin syylliseksi kongressin halveksumiseen. Hänen kansainvälinen passinsa peruutettiin. Marilyn Monroe , tähän mennessä näytelmäkirjailijan vaimo, seurasi häntä Washingtoniin, missä hän oman elokuvauransa uhalla piti puheen hänen puolustuksekseen. Millerin muistokirjoitus, joka julkaistiin The Guardianissa vuonna 2005, viittaa siihen, että Marilynin uran esitys pelasti hänet vankilasta.
xxx/ellauri281.html on line 516: Konflikti viranomaisten kanssa ja myrskyinen avioliitto Monroen kanssa pakottivat Millerin leikkaamaan jyrkästi kirjallisuutta. Vasta vuonna 1962, Marilynin kuoleman jälkeen, hän kirjoitti ensimmäisen näytelmän seitsemään vuoteen - "Pulkauksen jälkeen". "Pulkauxen" omaelämäkerrallinen luonne aiheutti skandaalin: Milleria syytettiin Marilyn Monroen uran tuomisesta lavalle, kun hänen kuolemansa oli vielä tuoreessa muistissa, vaikka todellisuudessa näytelmäkirjailija vilautteli siinä omaa imagoaan ja ensimmäisen vaimonsa Mary Slatteryn uraa paljon ankarammin.
xxx/ellauri281.html on line 520: 
xxx/ellauri281.html on line 523: Vuonna 1956 Arthur meni naimisiin kuuluisan Hollywood-näyttelijän Marilyn Monroen kanssa . Avioliitto kesti viisi vuotta, jonka aikana Marilyn koki kaksi keskenmenoa. Tammikuussa 1961, puolitoista vuotta ennen Monroen kuolemaa, pari erosi.
xxx/ellauri281.html on line 525: Monroe was rebounding from her unhappy nine-month marriage to DiMaggio. Miller was preparing to testify before the House Un-American Activities Committee, and his own marriage had long been troubled. As the demonically quotable Kazan had earlier put it: “He was starved for sexual relief.”
xxx/ellauri281.html on line 527: Arthur Miller was 35 and at the top of his career when, in 1951, he first set eyes on Marilyn Monroe. He was the author of “All My Sons” and “Death of a Salesman,” the first play to win all three major drama prizes (the Pulitzer Prize, the Tony Award and the New York Drama Critics’ Circle Award). He would soon begin work on “The Upokas.” She was 24 and, except for her glorious behind, virtually unknown.
xxx/ellauri281.html on line 529: The occasion was a Hollywood party in Miller’s honor. A married father of two, he was dazzled by the erotic scenery. Women were clearly on offer to him. He had, he would write, “never before seen sex treated so casually as a reward of success.” When Monroe arrived, she was “almost ludicrously provocative,” he wrote, squeezed into a dress that was “blatantly tight, declaring rather than insinuating that she had brought her body along and that it was the best one in the room.” The director Elia Kazan caught “the lovely light of lechery” in Miller’s eyes.
xxx/ellauri281.html on line 537: With Monroe out of the picture — she died in 1962 — Mr. Bigsby pretty much folds up this big, busy tent. Miller went on to write important plays, notably “After the Fall” (1964), but his best work was in the distant rearview mirror.
xxx/ellauri281.html on line 539: The long, strange, elegiac ballad of Arthur Miller and Marilyn Monroe — one that would end for her in miscarriages, bottles of pills and increasingly erratic behavior, and for him in a long gap in his theater career — takes up only a few chapters of “Arthur Miller: 1915-1962,” Christopher Bigsby’s sober and meteor-size new biography. But they are crucial chapters. The book moves inexorably toward Monroe’s appearance; her magnetism sucks everything rapidly toward it. Miller’s long life (1915-2005) can be cleaved neatly into B.M. and A.M. — before Marilyn and after.
xxx/ellauri329.html on line 161: stars including: Haley Starr, Missy Monroe,
xxx/ellauri410.html on line 148: Faber & Faber published The Faber Book of Blue Verse (1997), which was reissued as Making Love to Marilyn Monroe (2006). Both editions contain Eliot’s “Columbiad: Two Stanzos,” “There Was a Young Girl of Siberia,” and “ ’Twas Christmas on the Spanish Main,” and include verse by such eminent authors as Geoffrey Chaucer, Edna St. Vincent Millay, and the famous Anon. It is an indigestible fudge of the familiar, the feeble and the indiscriminately filthy” (Wheen 262).
xxx/ellauri417.html on line 544: Brendan Monroe 655 reviews · 179 followers November 16, 2023
xxx/ellauri455.html on line 1025: Notable secondary converts to Judaism include celebrities like Ivanka Trump, who converted before marrying Jared Kushner, and Isla Fisher, who converted before her marriage to Sacha Baron Cohen (Borat). Other famous converts include Ruth, Jezebel, Sammy Davis Jr., Elizabeth Taylor, Martha Nussbaum, and Marilyn Monroe, each of whom embraced Judaism for personal reasons.
xxx/ellauri455.html on line 1118: Diana Dors (syntynyt Diana Mary Fluck 1931-1984) oli englantilainen näyttelijä ja laulaja. Dors nousi julkisuuteen blondina sexipommina, pitkälti amerikkalaisten Marilyn Monroen, Jayne Mansfieldin ja Mamie Van Dorenin tyyliin. Dianan ollessa vielä brunetti näytti Desmond "alaston apina" Morris sille melaa lammella. Nimi Fluck ei oikein kelvannut jos vaikka mainosvaloissa ällä sammuisi. Hänen lempinimensä oli "The Body". Dors oli nuorena hyvin hauska ja myöhemminkn nokkela. Dors kuvaili itseään "ainoaksi seksisymboliksi, jonka Britannia on tuottanut Lady Godivan jälkeen". Diana seurusteli kaksi vuotta Michael Caborn-Waterfieldin, hämäräperäisen liikemiehen, kanssa. Seuraavakin mies Dennis Hamilton oli paskiainen. Dors tapasi Dennis Hamilton Gittinsin toukokuussa 1951 poikaystävänsä ollessa vankilassa ja juuri tehtyään ensimmäisen aborttinsa. Limaisena juonittelijana hän keksi erilaisia tapoja pitää Dianan nimi otsikoissa. Hän oli tabloidirehu. American Board of Film Censors kielsi väliaikaisesti hänen elokuvansa Lady Godiva Rides Again yhdestä skandaalista syystä: hän paljasti navansa. Kännyttyään katolisexi 1970 Diana lihoi kilpirauhasvajaatoiminnasta ja kuoli 1984 munasarjasyöpään. Hänen kirjansa olivat tuhmia. Mielenkiintoista, kuinka rohkea hän saattoi olla, ottaen huomioon vahvat uskonnolliset näkemyksensä. Hän oli harras katolilainen Usko tai älä, Diana Dors oli itse asiassa uskonnollinen ihminen. Vuonna 1973 hän kääntyi katolilaisuuteen ja jopa tykkäsi käydä messussa sunnuntaisin. Hänellä ehti olla ca. 4 miestä ja 3 aborttia. Hän kärsi. Kärsi kärsi kirkkaamman kruunun saat. Dianan tähden voisi vähän aikaa kärsiäkin kiirastulessa.
55