Monilla on seipäitä. Joskus 2 ryhmää kohtaa, lyö yhteen, liikkuu katulaatoilla, eroaa, tappelee. Mutta takatukat tulee taas.
ellauri131.html on line 95: Inkeriläispataljoonan jäsenet olivat etupäässä hyvin nuoria, jopa alle 20-vuotiaita. Kouluikäisiä oli lähes 10 prosenttia. Monilla oli takanaan järkyttäviä elämänvaiheita Neuvosto-Venäjällä.
ellauri163.html on line 901: Durkheimin malli on seuraavanlainen: Monilla ihmisillä on uskonnollinen tunne, jonka mukaan he ovat alaisina yliluonnollisille olennoille, jotka antavat heidän toiminnalleen käskyjä. Durkheimilaisen käsityksen mukaan he tuntevat tällöin yliluonnollisen mahdin sijaan heitä voimakkaamman luonnollisen yhteiskunnan voiman. Yksilön sisäänsä sulkeva yhteiskunta synnyttää jäsentensä mieliin ajatuksen jumalasta, joka on tosiasiassa heijastus yhteiskunnasta.
ellauri254.html on line 148: Kauniita oraita! Kankeita, suurisuisia, mutta silti vittu! Monilla on venehattu vinossa, samoin aivot, mutta se on ohimenevää! Olen nyt tottunut pitämään kirjallisuutta vallankumousasiana. Mitään suurta ei synny kommunismin ulkopuolella. Serapionin kaverit eeku vähenenevät...
ellauri279.html on line 221: Mutta sitten syksyllä 1948 Golda Meir vieraili Neuvostoliitossa. Venäjän juutalaiset olivat olleet liian juhlallisia, liian innostuneita ja osoittaneet liikaa ihailua Israelin pääministeriä kohtaan! Myös Yhdysvallat ja Israel näyttivät tiivistävän ystävyys- ja yhteistyösuhteita. Monilla Venäjän juutalaisilla oli perheitä ja tuttuja Yhdysvalloissa ja lännessä. Ja sitten oli asia juutalaisten antifasistisesta komiteasta (JAC). Monet sen "kosmopoliittisista" jäsenistä olivat matkustaneet laajasti Neuvostoliiton ulkopuolelle, ja vozhd ("suuri johtaja") oli alkanut epäillä tätäkin!
ellauri311.html on line 413: Luulisin sen johtuvan siitä, että monet älykkäät ymmärtävät ajankäytön merkityksen eivätkä halua haaskata kallista aikaansa "aivot narikkaan" -touhuun. Sen vielä jotenkin ymmärtäisi, jos olisi sellainen tilanne, jossa saa rentoutua nauramalla. Mutta huippu-urheilun töllöttämisessä ei ole mitään hauskaa. Se on useimmille katsojille erittäin vakavaa touhua. Monilla se kiihdyttää elimistön huippukierroksille. Ja ensi vuonna kukaan ei muista tämän vuoden voittajia. Se on täysin tuloxetonta touhua. Hukkaan heitettyä aikaa. Pelkkää ajankulua.
ellauri315.html on line 144:
ellauri347.html on line 309: From viittasi autoritaarisuuden ääriversioon masokismi (Sacher-Masoch) ja sadismi (de Sade), ja huomauttaa, että molemmat tuntevat olevansa pakotettuja näyttelemään eri roolejaan, niin että jopa sadisti kaikella näennäisellä vallallaan masokistiin nähden, on ja ei ole vapaa valitsemaan tekojaan. Sen tekee mieli sadistoida niin kovasti ettei se voi sille midiä. Mutta autoritaarisuuden lievempiä versioita ovat kaikkialla. Monilla luokilla on esimerkiksi implisiittinen sopimus opiskelijoiden ja professorien välillä: Opiskelijat vaativat rakennetta ja professori pysyy muistiinpanoissaan. Se näyttää harmittomalta ja jopa luonnolliselta, mutta näin opiskelijat välttävät vastuun ottamista oppimisestaan ja the professori voi välttää alansa todellisten asioiden ottamista esille, esim. välttyä tekemästä kateederilla vaijeritemppua.
ellauri374.html on line 466: Baškiiria äidinkielenään puhuville on suuri ilonaihe saada pitää käsissään äidinkielistä Raamattua. Työtoverimme, joka palvelee baškiirikylissä, on saanut todistaa liikuttavia hetkiä uuden Raamatun äärellä. Monilla ovat nousseet kyyneleet silmiin, kun he painavat Pyhän Kirjan rintaansa vasten ja kiittävät Jumalaa.
ellauri377.html on line 54: Monilla spiritismiin kietoutuneilla kulteilla on gnostisia ideoita perustanaan, erityisesti niillä, joissa mainitaan "äiti Maa" tai "universaali äiti". Tästä jo näkee että gnostilaisen opetuksen ja kristinuskon välillä ei ole yhteyttä. Kaikki yhdennäköisyys on täysin satunnaista.
ellauri382.html on line 442: S.V. Naipaul on tuiki vastenmielinen ällöke, samaa luokkaa kuin heimolaisensa Salman Rushdie. Snellman ei ollut yhtään parempi, julma mies nälisti joukoittain maanmiehiään kuoliaaxi katovuosina välttääxeen hopeamarkan devalvaation. Monilla miekkosilla kuten Dostojevski naisten halvexunta ilmenee naisten alentamisena näyttelemään B-osia kuin mutiaiset ja vinkuintiaanit (ja naiset) perinteisissä jenkkijänkkäreissä ja lajitteluna madonniin, huoriin ja rumiin vanhoihin ämmiin.
ellauri393.html on line 217: Monilla nisäkkäillä ja joillakin linnuilla, matelijoilla ja hailla plus Hanna Montanalla on ylimääräinen silmäluomi, jota kutsutaan nimellä nictating membrane. Luomi on osittain läpinäkyvä ja pyyhkäisee silmän yli sivuttain sisäkulmasta lähtien. Tämä ylimääräinen silmäluomi auttaa suojelemaan silmää roskilta tai vammoilta ja yleensä pitää myös sarveiskalvon kosteana. Ihmisillä ja useimmilla muilla kädellisillä tuo kolmas silmäluomi on kuitenkin surkastunut ihomaiseksi taitteeksi silmäkulmaan, ilman mitään tarkoitusta. Tämä on saattanut tapahtua, koska käytämme käsiä ruoan ottamiseen sen sijaan että hyökkäisimme saaliin kimppuun suullamme ja kaivaisimme peltoja kasvoillamme. Olemme siis kehittyneet niin, ettemme tarvitse niin paljoa suojaa silmillemme. Tarvittaessa käytämme suojakaseja.
ellauri399.html on line 128: 00:50 Niin pitkälle kuin muistan, varhaisesta lapsuudesta asti, olen aina ollut täysin kiehtonut ajatus kuolemasta. Nyt saatat ajatella, että se on jotenkin sairasta, mutta tiedät, kun lapsi sanoo yöllä lauseen "Jos minun pitäisi kuolla ennen kuin herään", siinä on jotain aivan outoa . Millaista olisi mennä nukkumaan ja olla koskaan heräämättä? Nyt useimmat järkevät ihmiset vain hylkäävät ajatuksen. He sanovat, ettet voi kuvitella sitä. He kohauttavat olkapäitään ja sanovat: "No, siitä se tulee." Mutta luulen, että olen yksi niistä vihamielisistä ihmisistä, jotka eivät ole tyytyväisiä sellaiseen vastaukseen. Ei sillä, että yrittäisin löytää jotain muuta sen lisäksi, vaan että olen aivan kiehtova siitä, millaista olisi mennä nukkumaan ja olla koskaan heräämättä. 01:57 Tarkoitan, että monet ihmiset ajattelevat, että se on kuin menisi pimeyteen ikuisesti tai haudattaisiin elävältä. Mutta ilmeisesti se ei olisi ollenkaan niin, koska tunnemme pimeyden kontrastina - ja vain kontrastina - valon kanssa. Minulla on ystävä – tyttö, joka on erittäin älykäs ja sananvalkoinen – ja hän syntyi sokeana, eikä hänellä ole pienintäkään aavistustakaan, mitä pimeys on. Sana merkitsee hänelle yhtä vähän kuin sana "valo". 02:38 Joten jos menisit nukkumaan – et ole tietoinen pimeydestä nukkuessasi – ja niin jos menisit uneen, tajuttomuuteen, aina ja aina ja aina, se ei olisi ollenkaan kuin menisit pimeyteen. , se ei olisi ollenkaan kuin elävältä haudattu. Ihan kuin itse asiassa sinua ei olisi koskaan ollut olemassakaan. Ei vain sinä, vaan myös kaikki muu. Olisit siinä tilassa kuin et olisi koskaan ollut. Ja siellä ei tietenkään olisi ongelmia, ei olisi ketään, joka katuisi minkään menetystä, sitä ei voisi edes kutsua tragedioksi, koska ei olisi ketään, joka kokisi sen tragediana. Se olisi – yksinkertaista – ei mitään. Ikuisesti ja ikuisesti, koska sinulla ei vain olisi tulevaisuutta, sinulla ei olisi myöskään menneisyyttä eikä nykyisyyttä. 04:00 Nyt luulisi, että se oli se kohta, jossa sanoimme: "No, puhutaan jostain muusta." Mutta en ole tyytyväinen siihen; Kieltäydyn, koska tämä saa minut ajattelemaan kahta muuta asiaa. Tämä tyhjyyden tila saa minut ensinnäkin ajattelemaan - ainoa asia, jonka saan kokemuksessani lähellä tyhjyyttä, on se, miten pääni näyttää silmiini. Koska minusta tuntuu, että siellä on maailma – ikäänkuin – silmieni edessä, ja sitten silmieni takana ei ole mustaa täplää, ei ole edes sumeaa kohtaa. Ei ole yhtään mitään. En ole tietoinen päästäni, ikään kuin mustana aukona kaiken tämän valoisan visuaalisen kokemuksen keskellä. Siinä ei ole edes kovin selkeitä reunoja, koska näkökenttä on soikea. Ja jos liikutan sormiani näkökenttääni pitkin, se on näin, ja tämä on kohta, jossa sormeni vain katoavat näkyvistä. Epämääräinen reuna. Mutta sitten tämän ovaalin takana ei ole mitään. Ihan vain näköaistin perusteella. Tietysti, jos käytän sormiani ja kosketan, voin tuntea jotain silmieni takana. Mutta jos käytän näköaistia yksin, siellä ei vain ole mitään. Nyt kuitenkin siitä tyhjyydestä, jonka näen. No, se on ensimmäinen asia, joka minulle tulee mieleen. 06:00 Seuraava asia, jota se saa minut ajattelemaan, on tämä: jos olen kuollessani kuin en olisi koskaan ollutkaan, niin olin sellainen ennen syntymääni. Koska - aivan kuin yrittäessäni palata silmieni taakse ja löytää mitä siellä on, tulen tyhjään paikkaan - jos yritän muistaa takaisin ja takaisin, ja takaisin ja takaisin, minulla on varhaisimmat muistoni ja sitten , niiden takana ei mitään. Täysin tyhjä. Mutta aivan kuten tiedän, että silmieni takana on jotain käyttämällä sormia pääni päällä, niin tiedän muiden tietolähteiden kautta, että ennen syntymääni oli jotain tekeillä. Siellä oli isäni ja äitini, ja heidän isänsä ja äitinsä, ja koko maapallon aineellinen ympäristö ja sen elämä, josta he tulivat, ja sen takana aurinkokunta ja sen takana galaksi ja sen takana kaikki galaksit , ja sen takana… toinen tyhjä: välilyönti. 07:11 Joten ajattelen, että jos palaan, kun olen kuollut, tilaan, jossa olin ennen syntymääni, enkö voisi tapahtua uudestaan? Tiedätkö, se mikä on tapahtunut kerran, voi hyvin tapahtua uudelleen. Jos se tapahtui kerran, se on poikkeuksellista, eikä se todellakaan ole kovin erikoisempaa , jos se tapahtuisi uudestaan. Toisin sanoen tiedän varmasti – koska olen nähnyt ihmisten kuolevan ja olen nähnyt ihmisiä syntyvän heidän jälkeensä –, että (joka tapauksessa) kuolemani jälkeen ei synny vain joku, vaan myös lukemattomia muita olentoja. . Että minä tiedän. Me kaikki tiedämme sen, siitä ei ole epäilystäkään. Mutta mikä meitä huolestuttaa, on se, että kun olemme kuolleet, ei voi olla mitään ikuisesti, ikään kuin siitä olisi syytä huolehtia. Ennen syntymääsi ei ollut tätä samaa ikuisesti mitään, ja kuitenkin tapahtuit. Ja jos tapahtui kerran, voit tapahtua uudelleen. 08:40 Mitä se nyt tarkoittaa? No, päästään siihen ensin sen yksinkertaisimmalla tavalla, ja selittääkseni itseni minun on keksittävä uusi verbi: tämä on verbi I . Ja ensinnäkin kirjoitamme sen I-kirjaimella, mutta sen sijaan, että se olisi pronomini, kutsumme sitä verbiksi. Universumi on . Se on minä -ed minussa ja se on sinussa. Kirjoitetaan nyt sana silmä uudelleen . Kun puhun "nähdä silmällä jotain", se tarkoittaa katsoa jotain, olla tietoinen jostakin. Joten muutamme oikeinkirjoitusta ja sanomme universumin silmät ; se tulee tietoiseksi itsestään meissä jokaisessa. Ja se katselee jatkuvasti ja joka kerta kun se katsoo , jokainen meistä, jossa se katsoo, tuntee olevansa kaiken keskipiste. Ja että tiedän, että sinä tunnet olevasi minä, aivan samalla tavalla kuin minä tunnen olevani minä . Ja meillä kaikilla on sama tyhjän tausta. Emme muista tehneemme sitä aiemmin, mutta sitä on kuitenkin tehty ennenkin. Uudelleen, uudestaan ja uudestaan, ei vain ennen ajassa, vaan kaikkialla ympärillämme kaikkialla muualla avaruudessa on kaikki; on universumi I-ing 10:11 Katsokaa nyt, yritän tehdä tämän selvemmäksi tällä tavalla: kun sanon "Se on universumi I-ing ", kuka minä on ? Mitä tarkoitat 'minä'? No, sillä voit tarkoittaa kahta asiaa. Toisaalta voit tarkoittaa sitä, mitä kutsutaan egoksesi, persoonallisuutesi. Mutta se ei ole sinun todellinen minäsi, koska persoonallisuutesi on käsityksesi itsestäsi ; se on kuvasi itsestäsi. Ja se koostuu siitä, miten tunnet itsesi, kuinka ajattelet itsestäsi, ja se on täynnä sitä, mitä kaikki ystäväsi ja sukulaisesi ovat kertoneet sinulle itsestäsi. 10:55 Joten kuvasi itsestäsi – kuinka ilmeisesti tahansa – et ole enää sinä kuin valokuvasi tai enemmän kuin kuva mistään . Kaikki kuvamme itsestämme eivät ole muuta kuin karikatyyrejä. Useimmille meistä ne eivät sisällä tietoa siitä, kuinka kasvatamme aivojamme, kuinka työskentelemme hermoihimme, kuinka kierrätämme verta, kuinka eritämme rauhasten kanssa ja miten muokkaamme luita. Se ei sisälly sensaatioon tai kuvaan, jota kutsumme egoksi. Ilmeisesti siis egokuva ei ole minun minäni. 11:40 Joten minun minäni sisältää kaikki nämä tekijät, joita voisimme sanoa, että keho tekee: verenkierto, hengitys, hermojen sähköinen toiminta - kaikki tämä olen minä, mutta en tiedä siitä mitään . en tiedä miten se tuli yhteen, en tiedä miten se rakennettiin. Ja silti teen kaiken tämän, jos se on totta, myös sanoakseni "hengitän. Minä kävelen. Mielestäni. Olen tajuissani." En tiedä miten pärjään, mutta teen sen samalla tavalla kun kasvatan hiuksiani. Minun täytyy siis paikantaa itseni keskipiste – minun minäni – syvemmälle tasolle kuin egoni, joka on kuvani tai käsitykseni itsestäni. 12:41 Mutta kuinka syvälle mennään?Voimme sanoa, että keho on minä , mutta keho tulee ulos muusta maailmankaikkeudesta, tulee ulos kaikesta energiastaan. Joten se on maailmankaikkeus, joka minä olen . Universumi on samalla tavalla kuin omenapuu tai tähti loistaa . Ja omenan keskipiste on puu, loistavien keskipiste on tähti, ja niinpä minän peruskeskus – eli Itse – jota kutsutaan tässä tapauksessa Alan Wattsiksi, joka on vain nimi. tälle tietylle fyysiselle organismille; kukinta tästä erityisestä ympäristöstä, loistaa ulos tästä ympäristöstä – tekee kaiken tämän ikuisen maailmankaikkeuden keskuksen .Voi, ikuinen – asia on ollut olemassa kymmenen tuhatta miljoonaa vuotta ja todennäköisesti jatkuu vielä ainakin niin paljon, joten emme murehdi kuinka kauan se jatkuu. 13:55 Mutta - toistuvasti - se on , joten minusta tuntuu täysin järkevältä olettaa, että kun kuolen ja tämä fyysinen ruumis haihtuu ja koko muistijärjestelmä sen mukana, niin se on jälleen kerran tietoisuus, joka minulla oli ennen - ei aivan samalla tavalla – vaan vauvan syntymästä. Syntyy tietysti lukemattomia vauvoja, ei vain ihmisvauvoja, vaan sammakkovauvoja, kaniinivauvoja, hedelmäkärpästen vauvoja, vauvaviruksia, bakteereja, ja kuka heistä aion olla? Vain yksi heistä, ja silti jokainen heistä. Koska tämä kokemus tulee aina yksikössä, yksi kerrallaan. Mutta ehdottomasti yksi niistä. 15:03 Itse asiassa sillä ei ole paljon väliä. Sillä jos synnyin uudesti hedelmäkärpäsenä, luulisin, että hedelmäkärpäsenä oleminen oli tavallista, tavallista tapahtumien kulkua. Ja luonnollisesti luulisin olevani tärkeä henkilö – erittäin sivistynyt olento – koska hedelmäkärpäsillä on ilmeisesti korkea kulttuuri. Emme edes tiedä, miten sitä etsiä, mutta luultavasti heillä on kaikenlaisia sinfoniaa, musiikkia ja taiteellisia esityksiä siinä, miten valo heijastuu heidän siivistään eri tavoin, kuinka he tanssivat ilmassa, ja he sanovat: "Oi, katso häntä! Hänellä on oikea tyyli! Katso, kuinka auringonvalo nousee hänen siivistään!" Ja he ovat maailmassaan yhtä tärkeitä ja yhtä sivistyneet kuin me omassa maailmassamme, jotta jos heräisin hedelmäkärpäsenä, en tunteisi itseäni (ikään kuin) erilaiseksi kuin silloin Herään ihmisenä. Olisin tottunut siihen. 15:58 "No", sanot kuitenkin, "se en olisi minä ! Sillä jos se olisin minä uudelleen, minun pitäisi muistaa, millainen olin ennen." Selvä, mutta et – nyt – muista, millainen olit ennen, ja silti olet tarpeeksi tyytyväinen ollaksesi se minä, joka olet. Itse asiassa se on täysin hyvä järjestely tässä maailmassa, että emme muista mitä se oli ennen. Miksi? Koska monimuotoisuus on elämän mauste, ja jos muistaisimme, muistaisimme, muistelimme tehneemme tämän uudestaan ja uudestaan, ja uudestaan ja uudestaan, meidän pitäisi kyllästyä. Ja aivan kuten muisto on kaunis asia, joka täytyy muistaa, ilman muistia emme voi olla älykkäitä. Mutta aivan kuten olen selittänyt, että hahmon näkemiseksi pitää olla tausta, jotta muisto olisi arvokas, pitää olla myös unohdus. 07:01 Siksi nukumme joka yö virkistäytyäksemme: menemme alitajuntaan, jotta tietoisuuteen paluu on jälleen hieno kokemus. No, kun sitä on kestänyt tarpeeksi kauan – kun päivästä toiseen muistamme menneitä päiviä (vaikka univäli onkin) – tulee kohta, jolloin todellakin , jos ajattelemme, mikä on meidän todellista mieltymystämme. , haluamme unohtaa kaiken , mikä meni ennen, jotta voimme saada poikkeuksellisen kokemuksen nähdä maailma jälleen vauvan silmin – olipa vauva mikä tahansa. Joten se on täysin uusi ja meillä on (Text sourced from https://www.organism.earth/library/document/essential-lectures-8) kaikki hämmästyttävä ihme, joka lapsella on; kaikki havainnon eloisuus, jota emme voi saada, jos muistamme kaiken ikuisesti. 17:52 Joten näetkö mitä tapahtuu? Maailmankaikkeus on järjestelmä, joka ei vain unohda itsensä ja muistaa sitten uudelleen niin, että aina on jatkuvaa muutosta ja jatkuvaa vaihtelua ajan kuluessa, vaan se tekee sen myös avaruuden aikavälillä katsomalla itseään jokaisen eri elämisen läpi. organismi antaa ikään kuin kokonaisvaltainen näkemys – tiedäthän, se on tapa päästä eroon ennakkoluuloista: päästä eroon yksipuolisesta näkemyksestä. Joten kuolema on siinä mielessä valtava vapautus yksitoikkoisuudesta. Se asettaa täydellisen unohtamisen välin rytmiseen päälle ja pois, päälle ja pois, jotta voit aloittaa kaiken alusta etkä koskaan kyllästy. 18:56 Mutta pointti on, että jos kuvittelet ajatuksesta olla mitään aina ja aina ja aina, sanot todella: "Kuolemani jälkeen maailmankaikkeus pysähtyy." Ja mitä sanon on: ei, se jatkuu aivan kuten se tapahtui, kun sinä synnyit. Saatat sanoa, että sinun mielestäsi on uskomatonta, että sinulla on useampi kuin yksi elämä. Mutta sanon ensinnäkin, eikö olekin uskomatonta, että sinulla on tämä ? Eikö olekin uskomatonta, että tässä olet menneisyytesi keskellä? Miksi, se on hämmästyttävää. Joten jos se on hämmästyttävää, se voi aina tapahtua uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. 19:52 Tämä tarkoittaa siis sitä, että aivan kuten et tiedä kuinka onnistut olemaan tietoinen, kuinka onnistut kasvattamaan ja muotoilemaan tätä kehoasi, se ei tarkoita, että et tee sitä. . Samoin et tiedä, kuinka universumi loistaa tähdet, muodostaa tähtikuvioita ja galaksit galakseja – et tiedä. Mutta se ei tarkoita, ettet tee sitä samalla tavalla kuin hengität tietämättä kuinka hengität. Jos sanon: "Todella ja todella, minä olen koko tämä universumi" tai - toisin sanoen - "Tämä tietty organismi on koko maailmankaikkeuden tekemä minä-olento ", ja joku voisi sanoa minulle: "No kuka helvetissä luuletko olevasi? Oletko sinä jumala? Lämmitteletkö galakseja? Pystytkö sitomaan Plejadien makeat vaikutteet tai löysäätkö Orionin siteet ? ” Ja minä vastaisin siihen: ”Kuka helvetti sinä luulet olevasi ? Voitko kertoa minulle, kuinka kasvatat aivosi, miten muotoilet silmämunasi ja kuinka pystyt näkemään? No, jos et voi kertoa minulle sitä, en voi kertoa sinulle, kuinka lämmitän galaksia." Vain: Olen paikantanut itseni keskuksen syvemmälle ja yleismaailmallisemmalle tasolle kuin me kulttuurissamme olemme tottuneet tekemään. 21:43 Niin sitten,jos tuo universaali energia on todellinen minä – todellinen Itse, joka on kuin kaikki nämä erilaiset organismit leviävät eri tiloihin tai paikkoihin ja tapahtuvat uudestaan ja uudestaan ja uudestaan eri aikoina – meillä (Text sourced from https://www.organism.earth/library/document/essential-lectures-8) on ihmeellinen järjestelmä menossa. josta voit olla ikuisesti yllättynyt. Universumi on todella järjestelmä, joka jatkuvasti yllättää itsensä. Monilla meistä (etenkin teknisen osaamisen aikakaudella) pyrkimys saada kaikki hallinnassamme on väärä kunnianhimo, koska sinun tarvitsee vain ajatella hetken: millaista olisi, jos todella tietäisit ja hallitset kaikki? Oletetaan, että meillä on superkolossaali teknologia, joka voisi mennä villeimmille unelmillemme teknologisesta osaamisesta, jotta kaikki tapahtuva olisi ennalta tiedossa, ennustettavissa ja kaikki olisi hallinnassamme? Miksi, tiedätkö, se olisi kuin rakastelisi muovinaisen kanssa. Siinä ei olisi yllätystä, ei äkillistä vastauskosketusta – aivan kuin kosketamme toista ihmistä, se ei ole kuin koskettaisi jotain muovista valmistetta. Sieltä tulee vastaus, jotain odottamatonta. Ja sitä me todella haluamme, kun haluamme olla yhteydessä toiseen. 23:25 Näet, et voi kokea tunnetta, jota kutsut "itseksi", ellei se ole ristiriidassa "toisen" tunteen kanssa. Se on kuin tunnettua ja tuntematonta, valoa ja pimeyttä, positiivista ja negatiivista. Muuta tarvitaan, jotta voit tuntea itsesi. Eikö se sitten ole se järjestely, jonka haluat? 23:54 Ja niin, samalla tavalla, etkö voisi sanoa, että järjestely, jonka haluat, ei ole muistaa – muisti on aina, muista, kontrollin muoto : minulla on se mielessä, muistan sen, tiedän numerosi. Olet hallinnassa. Jos nyt jatkat muistamista, muistamista ja muistamista, se on kuin kirjoittaisit paperille ja jatkaisit kirjoittamista, ja kirjoittamista ja kirjoittamista, kunnes paperille ei jää tyhjää tilaa. Muistisi on täynnä, joten sinun on pyyhittävä kaikki puhtaaksi, jotta sinulla on valkoinen paperi uudelleen ja voit alkaa kirjoittaa sille uudelleen. 24:36 Sitä kuolema siis tekee meille: se pyyhkii liuskekiven puhtaaksi ja myös – katsoen sitä planeetan väestön ja ihmisorganismin näkökulmasta – se puhdistaa meidät jatkuvasti. Ja ajatus teknologiasta, jonka avulla jokainen meistä voisi olla kuolematon, olisi jotain, joka täyttiisi planeetan vähitellen ihmisillä, joilla on toivottoman täynnä muistoja. He olisivat kuin ihmiset, jotka asuvat talossa, johon he olisivat keränneet niin paljon omaisuutta, niin paljon kirjoja, niin monia maljakoita, niin monia veitsisarjoja ja haarukoita, niin monia pöytiä ja tuoleja, niin monia sanomalehtiä. – ei olisi tilaa liikkua! Tarvitsemme tilaa elääksemme. Ja avaruus on eräänlaista tyhjyyttä. Ja kuolema on eräänlainen tyhjyys. Kaikki on sama periaate. Ja asettamalla ikään kuin lohkoja tai tyhjyyden tiloja - avaruuden tiloja - jonkin tilojen väliin saamme elämän asianmukaisesti erilleen. Saksan sanaa käyttäen: Lebensraum , "huone asumiseen". Sitä avaruus antaa meille, ja sen antaa meille kuolema. 26:00 Katso nyt: huomaa, että kaikessa, mitä olen sanonut kuolemasta, en ole tuonut sisään mitään, jota voisin kutsua pelotukseksi. En ole tuonut mitään tietoa mistään, jota et jo tiedä. En ole vedonnut mihinkään mystiseen tietoon sieluista, muistoista entisistä elämistä tai sellaisista. Olen vain puhunut siitä termeillä, jotka me jo tiedämme. Joten jos sanot: "Kaikki tämä ajatus, joka ihmisillä on haudan takana olevasta elämästä, on vain toiveajattelua", sanon: "Okei. Minä myönnän sen." Oletetaan, että se on toiveajattelua ja että kun olemme kuolleet, ei vain ole mitään . Todettakoon se tosiasia: se tulee olemaan loppu. Huomaa nyt ensinnäkin, että se on pahin asia, jota sinun täytyy pelätä. Pelottaako se sinua? Kuka pelkää? Oletetaan, että se loppuu? Ei enää ongelmia! 27:11 Mutta sitten tulet huomaamaan, että tämä tyhjyys – jos noudatit väitettäni – on jotain, josta sinä ikään kuin pomppaat jälleen , aivan kuten pomhdit alun perin syntyessäsi: sinä pommitat tyhjyydestä. Tyhmyys on eräänlaista pomppimista, koska se merkitsee – mikään ei merkitse mitään. Joten palaat takaisin. Kaikki uutta, kaikki erilaista, ei mitään verrattavaa aikaisempaan, virkistävä kokemus. 27:43 Jajos siis saat tämän tunteen – aivan kuten sinulla ei ole mitään käsitystä silmiesi takana – saat tuntemattomuuden tunteen (erittäin voimakkaan, pirteän tyhjyyden) koko olemuksesi taustalla, eikä siinä ole mitään pelättävää. , silloin – tällä tavalla – voit tulla ihmiseksi, jolle loppuelämä on kastiketta, koska olet jo kuollut. Tiedät, että tulet kuolemaan. Sanomme, että yksi asia on varma, se on kuolema ja verot. Ja meidän jokaisen kuolema nyt on yhtä varma kuin se olisi, jos kuolisimme viiden minuutin kuluttua. Joten missä on ahdistuksesi, missä on puhelusi? Pidä itseäsi jo kuolleena, jotta sinulla ei ole mitään menetettävää.Turkkilainen sananlasku sanoo: "Se, joka nukkuu lattialla, ei putoa sängystä." Joten samalla tavalla henkilö, joka pitää itseään jo kuolleena, joka – siis et ole käytännössä mitään. Sadan vuoden päästä olet kourallinen pölyä. Se tulee olemaan totta. Hyvä on. Toimi tuon todellisuuden mukaan, etkä yllätä itsesi yllättäen mistään: tuosta mitä enemmän tiedät, ettet ole mitään, sitä enemmän tulet olemaan jotain.
ellauri418.html on line 290: "Monilla venäläisillä pienyrittäjillä on kannustin ostaa tavaroita ulkomaisilta markkinoilta pakotteita määräävistä maista, tuoda ne kotiin ja myydä suurella hinnalla", Connolly sanoi. Hänen mukaansa maa ei ennen konfliktia investoinut riittävästi, mutta pakotteiden käyttöönoton jälkeen talouden kehityssuunta muuttui. Venäjän talous on osoittanut ennätyskasvua viimeisen kymmenen vuoden aikana. "Kasvavatko he edelleen, on tietysti iso kysymys", asiantuntija päätti.
xxx/ellauri086.html on line 403: Tästä ei pidä tehdä mitään päätelmiä "näiden rivien kirjoittajan" säkityxestä. Se on aivan eri asia, kuten sanoin tuomittuani lasten kalliit välineurheilut ja Seijan sitten muistuttaessa Helmin razastuxesta. Kaxinaismoraali ei ole vielä mitään, oikeampi kanta on 7G-moraali. Jokaisella apinalla on oma lehmä ojassa. Monilla useampia, lehmiähän on maapallolla jopa enemmän kuin niiden apinaomistajia.
xxx/ellauri116.html on line 214: Varhaisbaletti-izekuria. Mitä potaskaa. Kuolemattomuus on ylimainostettua. Tilanne on toivoton muttei vakava, koittaisizä säkin Koko sen vähitellen oppia. Hubara tarkoittaa trappilintua. Trapit (Otididae) on lintujen heimo, jonka jäseniä elää Aasiassa, Australiassa, Euroopassa ja varsinkin Afrikassa. Kuusitoista heimon 25 lajista on afrikkalaisia. Trapit ovat kaikkiruokaisia ja pesivät maassa. Ne kävelevät tanakasti vahvoilla jaloillaan. Monilla lajeilla on näyttävät soidinmenot.
xxx/ellauri127.html on line 207: Monilla on useita ongelmia samanaikaisesti, fyysisiä tai psyykkisiä sairauksia, työttömyyttä, oppimisen ja keskittymisen haasteita - siis roppakaupalla kelpaamattomuuden ja ulossulkemisen kokemuksia. Tätä vastaan voi miettiä pastellinväristen selfhelp-oppaiden maalailuja siitä, miten tärkeitä unelmat ovat ihmismielelle – miten ihminen ilman unelmia on “kuin pystyyn kuollut”.
xxx/ellauri129.html on line 561: Monilla unbefriedigte rouvilla on rakastajia. (Älä?) Jean de la Bruyère M FUCK!
xxx/ellauri376.html on line 449: Monilla hahmoilla on nimet, jotka kuvaavat pitkälle heidän persoonallisuuttaan.
xxx/ellauri379.html on line 88: Joillekin taistelijoiden luokille ei kuitenkaan välttämättä myönnetä geneveläistä sotavankiasemaa, ja määritelmä on laajentunut kattamaan yhä useampia taistelijaluokkia ajan myötä. Aiemmin merirosvojen, vakoojien ja frangipaanien plus sipulirenkaiden teloitus on sallittu, ja sitä on pidetty voimassa olevan kansainvälisen oikeuden mukaan laillisena. Francs-tireurs (termi, joka on peräisin Ranskan ja Preussin sodasta) ovat vihollisen siviilejä tai miliisi, jotka jatkavat taistelua sotivan osapuolen miehittämillä alueilla eivätkä käytä sotilasunivormuja ja joita voidaan siten kutsua sisseiksi, partisaaneiksi, kapinallisixi jne. Monilla sodan jälkeisillä voittajilla, kuten Ranskalla, Puolalla ja Neuvostoliitolla, oli kokemusta siitä, että akseli teloitti vastarintataistelijoita, jos heidät vangittiin. Sota sai heidät varmistamaan, että ainakin heikäläiset syvälle vihollislinjojen taakse jääneet kommandot ja muut erikoisjoukot suojeltaisiin sotavankeina sen sijaan, että ne teloitettaisiin nopeasti, kuten Hitler määräsi vuoden 1942 Commando- käskyllään. Sodan jälkeen tämä oli sotarikos, josta sakut maxoivat päällään Nurembergissä.
xxx/ellauri379.html on line 239: Noh. En mitenkään pysty uskomaan että pelkkä älykäs keskustelu kirjallisuudesta ja filosofiasta Twilightin kanssa riittäisi pidemmän päälle parikymppiselle jannulle joka runkkaa lastenanimaation ääressä. Monilla tulppa on suunnilleen samankokoinen kuin mitä tyyppi ize. Pienet ponit sopivat anustapeixi. Persetulppia, hehe (Nigella). Pegasuxen sarvi on paxulti vaseliinilla liukastettu kyrpä. Syötämme heille muovia. Hyvällä ruokahalulla pojat syövät mikromuovia ja tulevat lisääntymiskelvottomixi. (Fluttershy)
24