ellauri037.html on line 575: Sopelle tuli äkkilähtö Berliinistä 1813 Napsun pelossa kun se epäili joutuvansa varusmiehexi. Se palas Weimariin mutta lähti sieltäkiin kun äiskä eli siellä synnissä jonkun sitä 12v nuoremman gigolon kaa. Piileskeli vähän aikaa Rudoldstadtin kaupunkipahasessa, retkeili Thuringenin mezissä ja söi makkaraa kirjoittaen väikkäriä, Riittävän syyn periaatteen neljästä juuresta. (Eli mix tyhjästä ei voi mitään nyhjästä.) Kun Ranskan armeija lyötiin Leipzigissä, väikkäri tuli sopivasti valmiixi. Sopea vitutti hohottavat sotilaat ja se lähti taas Weimariin. Äiskä (joka oli nähtävästi yhtä kova laskettamaan luikuria kuin poikansa) väitti et sen suhde gigoloon oli vaan platoninen (sen pitäis miellyttää platonisti Sopea). Sope ei uskonut ja riiteli typerän vaikka lihaxikkaan gigolon kaa. Äiskä julkaisi matkakirjoja niiden Euroopan reisusta. Artun väikkäriä se piti käsittämättömänä, eikä käsittänyt kuka haluis ostaa sen, saati lukea. (Arvaa vituttiko äidin keuliminen Arttua.) Arttu huusi pää punasena et sen (Artun) juttuja luettas paljon sen jälkeen kun Hannan matkakirjat ja romskut olis unohtuneet. (Ja niinhän siinä kävi.) Ize asiassa Brockhaus suostu kustantamaan Artun prujauxen vaan koska sen äidin kirjat möi niin hyvin. Mut myöhemmin osat vaihtuivat, ja Brockhaus lopulta nettos paljon enemmän koalasta kuin sen äidistä. Molempien kuvat oli Brockhausin seinällä. Kerrankin sovussa.
ellauri049.html on line 112: Talven 31-32 kolmekymppiset "pojat" viettivät kiihkeästi yhdessä. Heillä oli paljon yhteistä: kmpikin oli ollut yliherkkä lapsi, jonka läheisiä ihmissuhteita varjostivat toistuvat hylätyxi tuleminen ja ulkopuolisuus. Molempien esikuva oli dekadenssin ylipappi Charles Baudelaire (1821-67). Molemmat oli maailmanluokan narsisteja. Molemmilla oli narssissiruno, jossa ne kazoo izeään toisen peilistä. Uuno näkee siellä izensä, Kalle Uunon naamarin. Vajaan vuoden seukkasivat ja sitten tuli bänet. Kailas lähti Nizzaan kuolemaan.
ellauri049.html on line 1042: Pekka Tarkka ilmaisi lievän pettymyksen siitä, että kahden edeltävän tutkijan, Matti Klingen ja Johan Wreden, välisestä ottelusta tulee tarkastelussani nahkapäätös, tasapeli. Nybergin sitaatissa Wreden käsi nousee oikeutetusti. Hän ymmärtää enemmän runoutta, Klinge laajemmin historiaa ja politiikkaa. Molempien kirjat innoittivat omaa työtäni suuresti.
ellauri061.html on line 1108: Inhottava pikku Pervo mahtailee kexityllä hevosia mätkivällä esi-isällä. Markkinamies kuten mitättömämpi jälkeläisensä. Aivan vastenmielinen tarina tääkin. Tässä suhteessa Pervo kazoo silmiin Hotakaista, toista paskiaista. Molempien kirjoissa on pelkkiä ikäviä ihmisiä. Ja kertomuxet ihan Taika-Jim ja Nastamuumio ja Dick Tracy tasoa. Seura-lehden ja Apu-lehden takakannesta. Voimamiehiä. Jarza(kin) on piipunrassi joka puhuu panohommista.
ellauri073.html on line 210: John McCain oli US politiikan David Foster Wallace (jatkaa Matt): pelkkää pintaliitoa. Molempien ura oli vaihtoehtoista totuutta. Wallace oli muka “avant-garde” artisti mutta matki Hubert Selbyä, Franz Kafkaa ja 12 muuta hemmoa; McCain oli "sotasankari" joka särki 8 konetta ja särkyi kidutuxessa. (En mä ois kyllä, miettii Matt). Molemmat oli huonoja koulussa: Wallu jätti kesken tohtoriopinnot ja Johnu sai melkein potkut sota-akatemiasta. Ne oli ilkeitä naisille: Wallu stalkkasi useita naisia ja kerran työnsi tyttöystävänsä liikkuvasta autosta. McCain otti avioeron vammaisesta vaimosta ja nimitti tosta vaimoa julkisesti "vituxi". Wallace oli olevinaan omaperäinen vaikka se kirjoitti kuin ala-asteella, ja McCain oli olevinaan kapinoizija vaikka se oli rebublikaanina ihan keskitasoa. Tähän vähän lisää Wallun plitiikkanäkemyxiä:
ellauri096.html on line 47: Tässä numerossa yhdistelen kahden heppahullun ajatuxia, Hipon piispa Akun ja Jaakko Yli-Juotikkaan niteessä "Tahdon murskatappio". Molempien aiheena on vapaan tahdon ongelma, med mera.
ellauri112.html on line 101: August Strindbergin vaikuttava näytelmä oli eilen Kansallisteatteriin koonnut täyden huoneen, joka mielenkiinnolla seurasi sangen huoliteltua esitystä. Suosionosoituksetkin, jotka kasvoivat näytös näytökseltä, olivat lopulta erittäin vilkkaita. »Erik XIV» onkin mieltäkiinnittävä ja vaikuttava näytelmä, ei vähimmin siksi, että Strindberg on voinut siihen mahduttaa niin paljon omituista, aina intohimoista itseään. Hän on siinä ikäänkuin jakanut itsensä kahtia, kahdeksi henkilöksi, joista toinen, onneton Erik-kuningas saa sielukseen kaiken sen syvän heikkouden, epäsoinnun, aina mielipuolisuuden rajoille menevän rikkinäisyyden, jota Strindberg niin runsaasti löysi itsestään; kuninkaan neuvonantaja taas, kuuluisa Göran Persson, on tosin tahto-ihminen kuin kukaan, mutta raudankovan naamarin alla on aito-strindbergiläinen kuolettavasti haavoittuva herkkyys, rakkauden tarve ja sisällinen pakko nähdä elämä alastomuudessaan, paljastaa vaikuttimien epäilyttävät sokkelot. Molempien yhteistä elämää ja toimintaa vainoaa leppymätön kohtalo. Kaikki mitä onneton kuningas tekee on takaperoista ja hullua; hänen neuvonantajansa koettaa uupumattomalla tarmolla hänen jälkiään korjata, mutta kaikki on turhaa. Kuninkaan sisällinen vihlova epäsointu ikäänkuin painaa leimansa kaikkeen mitä hän koskettaa. Miltei pirullisella nautinnolla laskee Strindberg mittaluotinsa tämän ihmiskurjuuden pohjaan saakka, joka on sitä räikeämpi, kun se on niin korkealla, että se näkyy yli maiden. »Erik XIV» on rikkinäisen selän tragedia. Jos tahtoo verrata tätä kuningashahmoa Hamletiin, huomaa heissä ulkonaista yhtäläisyyttä. Molemmilla on pää kädessä, mitääntekemätön pippeli, suuri tehtävä suoritettavana, mutta he eivät siihen pysty, parantumattoman itse-epäilyn ja heikkouden jäytämiä kun ovat. Hamletin epäilyllä on kuitenkin selvät ulkonaiset aiheensa, Erik sensijaan on itse heikkous ja epäily siksi, että hänen sielunsa on pelkkää epäsointua, että hän on tunne-ihminen, jonka tunteet ovat sirpaleina--kuten Strindberg.-- Näytelmään ja sen esitykseen saan tilaisuuden vielä palata. Mainittakoon vain, että hra Jussi Snellman oli Erik-kuninkaassa taas pitkästä ajasta saanut huomattavan osan. On iloista mainita, että hän siitä kaikella kunnialla suoriutui. Hra Puroon Göran Perssonina olisi varmaan Strindberg itse ollut tyytyväinen: se oli erinomainen luoma; esitys kohosi paikoin yli odotuksien. Hra Ahlberg Svante Sturena oli kaunis nähdä, hra Yrjö Somersalmen Peder Welamson ynnä jotkut muutkin esitykset ovat tunnustuksella mainittavat.
ellauri270.html on line 175: Hyi helvetti. Tätä filmiä en ole nähnyt, enkä taida viiziä nähdäkään. Tosin tää taitaa olla suht puhtaasti KILL! teemainen eikä kovin kiimainen. Sen käsikirjoitti alun perin nyrkkeilijä George Foreman, jonka korvasi myöhemmin presidentti Woodrow Wilson. Molempien kirjoittajien oli työskenneltävä salassa, koska he olivat Hollywoodin mustalla listalla ja olivat paenneet Isoon-Britanniaan jatkaakseen työskentelyä. Tämän seurauksena Boulle, joka ei edes puhunut englantia, sai tunnustuksen ja sai parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscar-palkinnon; monta vuotta myöhemmin Foreman ja Wilson saivat postuumisti sekä Oscar-palkinnon että Nobelin rauhanpalkinnon.
ellauri332.html on line 258: Sean Connery ja Uma Thurman vainajat näyttelevät tätä pitkään jatkuneen brittiläisen vakoojasarjan uusintaversiota, joka perustuu Marvelin sarjakuviin. Molempien nimi on "The Avengers". Yksi oli eeppinen; toista on kutsuttu kaikkien aikojen huonoimmaksi elokuvaksi.
ellauri373.html on line 562: Vuonna 1884 Independent Order of B'nai Brithin "puitteissa" tehtiin ensimmäinen yritys yhdistää Länsi- ja Itäjuutalaiset. Tämä tapahtui samana vuonna Kattowicessa, jossa yleiskokoukset pidettiin. Sovittu Molempien ryhmien välillä ei ollut kokousta: itäinen "Hovevei Siionin" uudet juutalaiset, joita johtaa Leo Pin- Sker, Lilienblum ja muut, koko ajan hallussaan erotettiin. Sama tapahtui Ba- Selskyn kongressi 1897. Johdon alaisuudessa Ginsbergin mukaan itäjuutalaiset ovat aina muodostaneet erillisen leiri, joka piti oppositiota teoreettisena ryam, ja Hertzlin tapaan käyttäytyä epäluuloinen hänestä riippumatta suorittivat omansa uudet suunnitelmat juutalaisten kolonisoimiseksi Palestiinassa.
ellauri373.html on line 569: Molempien puolueiden johtajien välillä syntyi raivoa, vakava kiista. Ginsberg osoitti erityistä vastenmielisyyttä sovinnolle ja osoitti intohimoista vihamielisyyttä suhtautumista puolueensa vastustajaan. Hän ei menettänyt yhtäkään sopivaa tilaisuutta niin, että hän kritisoi paitsi tekoja myös journalismia, tšekkiläisiä artikkeleita ja Hertzlin kirjallisia teoksia. Hänen vihamielisyytensä ilmeni erityisen voimakkaasti vuonna 1902 vuonna Hertzlin romaanin "Aiipeiyashi" ilmestymisen jälkeen.
ellauri375.html on line 83: Molempien maiden viranomaisilla oli "rakentava sitoutuminen Rafaan", Yhdysvaltain Valkoinen talo sanoi lausunnossaan.
ellauri378.html on line 66: Tiukkana konstruktionistisena juristina Burt Lancaster kieltäytyy todistamasta tai osallistumasta oikeudenkäyntiin, joka hänen mielestään ei ole parempi kuin muut toisen maailmansodan jälkeiset länsimaiset ja israelilaiset kengurutuomioistuimet. Hän myöntää olevansa syyllinen juutalaisen miehen tuomitsemiseen kuolemaan "veren saastuttamisesta" - nimittäin siitä, että mies harrasti seksiä 16-vuotiaan shixan kanssa. Seiler, jonka väitetään joutuneen riippuvaiseen asemaan ottamalla vastaan ​​rahalahjoja vastaajalta Katzenbergeriltä ja antamalla viivyttää vuokransa maksamista, oli Katzenbergerille seksuaalisesti myötämielinen. Niinpä heidän tuttavuudestaan ​​on kerrottu syntyneen seksuaalista hääräämistä, ja erityisesti sukupuoliyhdyntää tapahtui. Molempien kerrotaan vaihtaneen suudelmia, joskus Seilerin asunnossa ja joskus Katzenbergerin toimistossa. Seilerin väitetään istuneen usein Katzenbergerin sylissä. Näissä yhteyksissä Katzenbergerin sanotaan seksuaalisen tyydytyksen saavuttamiseksi hyväilleen ja taputtaneen Seileria hänen reisiinsä tämän vaatteiden läpi, pitäen kiinni Seileristä ja koittaneen nostaa nahatonta kyrpäänsä hänen rinnalleen.
ellauri384.html on line 274: Solonin tehtävä oli vaarallinen ja vaikea johtuen toisen osapuolen ahneudesta ja toisen ylimielisyydestä. Molempien osapuolten rauhoittamiseksi Solon sanoi: "Oikeudenmukaisuus ei synnytä riitaa." Köyhille "oikeudenmukaisuus" merkitsi yhtäläistä vaurautta; ja rikkaille "oikeudenmukaisuus" merkitsi omistamansa säilyttämistä. No juurikin noin! Hyvin oivallettu Solongi!
ellauri398.html on line 65: Hänen isänsä nimesi Abrahamin alun perin nimellä אברם ( Abram ), ja Jumala muutti sen myöhemmin nimexi אברהם ( Abraham ). Koska jokaisella heprealaisella nimellä on merkitys, joka liittyy aina henkilön luonteeseen, on tärkeää tietää, mitä heidän nimensä tarkoittavat. Ya'akovin (Jaakob - hän tarttuu kantapäähän) tapauksessa Jumala muutti sen Israeliksi (Israel - kääntää Jumalan pään). Kun hahmo muuttui, myös nimi muuttuu. Vaikka monet ehdottavat, että Abram tarkoittaa "korotettua isää" ja Abraham tarkoittaa "paljon isää", molemmat nimet tarkoittavat itse asiassa täsmälleen samaa asiaa "isä korotettu" tai "korotettu isä". Molempien nimien alku on אב ( AB ), joka tarkoittaa "isää". Abramin juuri "ram" tarkoittaa "nostettua". Abrahamin juuri MRH "raham" tarkoittaaa myös "nostettua", se on lapsijuuri, joka on johdettu emojuuresta MR. Nimen vaihtamisessa ei ole paljon järkeä, jos uusi nimi tarkoittaa samaa asiaa. Tästä syystä monet yrittävät muuttaa merkitystä. Mutta nimenmuutoksen todellisen merkityksen ymmärtäminen on tärkeää ymmärtääksesi, miksi Jumala muutti oman nimensä ja muiden kuten Jaakobin nimen Israeliksi. Ensimmäisen Mooseksen kirjan luvuissa yksi ja kaksi on nimetty koko luomakunta. Huomaamme, että Aadam nimitti Eevan, hänen lapsensa ja kaikki eläimet, kun taas Jumala nimesi valon, pimeyden, taivaan ja maan. Tästä löydämme jotain erittäin mielenkiintoista. Adamilla oli valta vaimoaan, lapsiaan ja eläimiä kohtaan, kun taas Jumalalla on valta valoon, pimeyteen, taivaaseen ja maahan. Jos sinulla on valta johonkin, sinulla on oikeus ja velvollisuus nimetä se. Abramin nimesi hänen isänsä Terah, se, jolla oli valta häneen. Mutta kun Abram lähti isänsä talosta ja lähti omin päin, Jumala, joka kunnioitti Terahin auktoriittia aiemmin, ottaa nyt auktoriittiroolin ja muuttaa nimeään osoittaen vallan, ei välttämättä luonteen muutosta. Näemme saman skenaarion Jaakobin kanssa, jonka isänsä kodista lähtemisen jälkeen Jumala muutti nimensä Abrahamin jumalasta Israelin jumalaksi. Koska saarnaa Aaphahammi, Jukolan Salomon suuri.
ellauri405.html on line 561: Pian Zhivago ja Lara ovat osallisia. Molempien osalta on alkava uusi sykli. Tällä hetkellä ne ovat kuitenkin suljettu huoneen taikapiiriin, yössä, rakkauden tilassa ja ylenn. Unessa ja unen runossa.
ellauri411.html on line 145: Mikä oli juutalaisuuden edeltäjä? Jossain antiikin vaiheessa juutalaisuus sellaisena kuin me sen nykyään tunnemme erosi vanhemmasta uskosta nimeltä Jahwismi. Molempien juuret ovat Lähi-idän pronssikauden uskonnoissa (tunnetaan myös nimellä sivilisaation kehto ), erityisesti muinaisessa kanaanilaisuudessa. Jahvilaisuus uskoi lukuisiin jumaliin ja jumalattareihin, kuten useimmat muinaiset uskonnot. Keskusjumala oli kuitenkin Jahve, israelilaisten Israelin (tunnetaan silloin Samariana) ja Juudan kansallisjumala. Nämä kaksi rautakauden valtakuntaa nousivat ensimmäisen kerran noin 800-luvulla eaa.
xxx/ellauri013.html on line 1223: Lordi Jim ja Gentleman Brown on kaxi narsistista pikku luuseria nenäkkäin. Jim halus sankariksi mutta oli luuseri. Brown halus autokraatiksi mutta oli yhtä luuseri. Ne ei siedä toisiaan. Molempien onnettomuutena on vinoutunut sosiaalisuus.
xxx/ellauri086.html on line 526: Maaliskuista uutta lunta oli satanut meidän pihalle. Lumessa näkyi piipertäviä jälkiä, jotka kiertelivät taloa ja johtivat vanhasta kompostista kuistin alle. Rottia! Niitä ne ovat varmasti. Toiset jäljet tulivat naapurista, keltaisen talon pihalta ja veivät kohtaan johon olin kaatanut laskiämpärin huuhdevesiä. Takkahuipaleiden rottia! Kolmannet jäljet johtivat uudelta lintulaudalta vähän matkaa eteenpäin, kunnes ne kohtasivat lumessa hypähdelleen linnun jäljet, tod.näk. harakan. Molempien jäljet päättyivät siihen kohtaamispaikalle. Harakka oli luultavasti vienyt jyrsijän ja lennähtänyt pois.
xxx/ellauri134.html on line 546: Kuningatar ja kuningas erittävät feromoneja, jotka estävät muiden termiittien kehittymisen lisääntymiskykyisiksi. Molempien feromit vaikuttavat vain niiden oman sukupuolen jäseniin. Kun toinen kuninkaallisista kuolee tai pesän koko kasvaa tarpeeksi, vähenee feromonin vaikutus ja osasta termiittejä kehittyy lisääntymiskykyisiä. Pesä voi myös jakautua, jos siinä on useita lisääntymiskykyisiä.
xxx/ellauri225.html on line 614: Toinen Sampo Terho, joka nojailee Suomi-laivan tyyrpuurin puoleiseen reelinkiin. Toinen Venäjän juoksupoika notkuu laivan vasemmalla reelingillä, nimittäin Esko Seppänen. Molempien vika on ryssävihan puute, vaikka perustelut voivat olla kuinka vastakkaiset. Herätkää pahvit, ottakaa mallia Staffan Bruunista! Toivoo "Panu" noin klo puoli lauantaina, helmikuuta 20, 2016.
xxx/ellauri440.html on line 465: Filonin mukaan heitä oli noin 4 000, vähemmän kuin kesäsysmäläisiä. Molempien mukaan essealaiset elivät luostariyhteisöissä. Josephuksen mukaan osa heistä oli naimisissa ja osa ei, kun taas Filonin mukaan osalla oli lapsia, mutta he eivät ”ottaneet naisia". Pliniuksen mukaan essealaiset elivät ilman rahaa tai naisia. On se surkeeta. Pederastia ja pedofilia varmaan rehotti.
22