Rangaistus opettaa meille mitä tämä synti ansaitsee: "Sillä Herra antoi sataa Sodoman ja Gomorran päälle tulikiveä ja tulta, Herran luota taivaasta." Herra ei halunnut uskoa tämän rikoksen täytäntöönpanoa kenellekään enkelille tai ihmiselle, vaan varasi tämän rikoksen koston itselleen, niin kuin on kirjoitettu: "Minun on kosto, ja minä maksan takaisin." It's payback time. Ja siksi Herra antoi sataa Herran luota, eli itsestään, ei sadetta eikä kastetta, vaan tulikiveä ja tulta – tulikiveä himon löyhkän takia tai päälle, tulta himon kiihkon päälle – jotta rangaistus olisi synnin kaltainen. Ei sanota "lähettää", vaan "sataa", joten itse sana melkein viittaisi sen suuruuteen ja runsauteen. Hänen silmänsä ei säästänyt ketään, vaan sammutti heidät kaikki. Myös Lootin vaimo, joka tosin vain katsoi taakseen, muuttui suolapatsaaksi; eikä vain kaupungit, vaan koko ympäröivän seudun Hän muutti Kuolleeksimereksi ja Suolalaaksoksi. "Kauhistuttavaa on siis joutua elävän Jumalan käsiin": joka, mitä kärsivällisempi ja kärsivällisempi on, sitä ankarampi on hänen ankaruutensa kosto.

Siksi Saatanan enkeli taistelee pidättyvyyttä vastaan, joka lihallisesti kiihottaa ja lyö ankarasti, sytyttää luonnon tulen vitunhajun henkäyksellä, antaa siemennestettä, antaa kykyjä ja tarjoaa tilaisuuksia. Hän taistelee myös ulkonäöllä, joka yhtäkkiä nähtynä on helposti haluttava. Niinpä, kun "Daavid käveli kuninkaan talon katolla keskipäivällä, hän näki Batseban peseytymässä vastapäätä häntä, ja tämä oli hyvin kaunis nainen, ja hän lähetti oitis hakemaan hänet ja makasi hänen kanssaan." Lisäksi "se, jolla on vaimo, on huolissaan maailman asioista ja on jakautunut". Sillä hän on monien huolien hajalla ja jakautunut erilaisiin huoliin, jotta hän voisi huolehtia paizi lastensa ja vaimonsa, myös palvelijoidensa ja palvelijattariensa tarpeista. "Sentähden sellaisilla on lihan ahdistus."
xxx/ellauri167.html on line 634: Parodisista elementeistään huolimatta diskordianismi poikkeaa eduxeen muista parodiauskonnoista, kuten esimerkiksi pastafarismista. Opillisesti diskordianismi on läheistä sukua kaaosmagialle. Molemmille on yhteistä "ajattelutavan muutos", jossa tavoitteena on löytää olennainen toisten uskontojen rituaaleista ja maagisista järjestelmistä. Näin diskordianisti voisi suggestion avulla pyrkiä omaksumaan jonkun toisen uskonnon paradigman ja toteuttaa siihen kuuluvia rituaaleja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita suoraan aikaisempien ajattelujärjestelmien hylkäämistä, vaan uusi paradigma syntyy aikaisemman rinnalle. Diskordianismi ei vaadi yxinoikeutta sielusta vaan kannustaa pitämään muita jumalia rinnalla.
xxx/ellauri410.html on line 129: Kääntyessään anglikaanixi tai anglokatoliikixi (whichever who cares) se otti mallia uustomistiselta personalisti Maritainilta, josta on jo monta mainintaa, ei järin mairittelevaa. Huysmans oli toinen dekadentti proselyytti, niistäkin jo voisi tehdä taulukon. Tom käytti kääntymystä verukkeena Vivienin dumppauxeen. Pyhäin yhteyteen pääsee basta kun on luopunut maanpäällisten olentojen pukkauxesta, siteeraa se spanjuunoja mystikoita. Eli vasta kun on kyrpä ripustettu nahkurin orrelle kuivumaan. Sieltä se sen kyllä otti sittemmin taas Esmen pilluun vettymään. Uskonnossa Tomi piti eniten rähmällään rukoilemisesta ja tunnustamisesta, pyllistyxestä ja katumukshesta. Ihmisen suurin kunnia on saada ylistää jumalaa. No ei se sitä pahaxikaan pane. On se siitä merkillinen kaveri. "Russell uskoo että kuoltuaan hän mätänee, mutta minä en voi uskoa sellaista vakaumusta mihkään uskoon kuuluvaxi." Ei se ole mikään vakaumus, vaan hypoteesi, jonka jälkeenjääneet voivat todentaa. Tom oli samanlainen narsisti kuin Belovin Sale. Mahdotonta että mä häviäisin, sillä miten kävisi muun maailman? Molemmille mätkähti dynypalkinto länsivakaumusten puolustajina. Mot (Tom kääntymyxen jälkeen) käänsi vielä St John Perseen unettavan proosarunon Analbase, josta on pitkä paasaus albumissa 141 jonka olin täysin unohtanut. Siinä vielä 1 mitääntekemätön nobelisti. Nobelkynäilijät eroavat muista siinä että ruåzalaiset on antaneet niille paljon kurnuja kiitoxexi uskollisuudesta länkkäreiden vakaumuxille.
8