Mixihän?…
ellauri043.html on line 6150:

Mixihän?
ellauri072.html on line 475: Wallun mielestä Dennis oli vahva antikristusehdokas. Mixihän? Sixkö eze kexi litteen television? Eiku varmaan six eze varotteli vanhuxena hyvinvointiyhteiskunnan ikävystyttävyydestä ja huumehörhöistä. Arbeit macht frei, se tuumasi. Kirkukissa on siitä kiukkuinen postuumi arvio:
ellauri108.html on line 326: Toisessa yhtä masixessa unessa kevyeen kesämekkoon eikä paljon muuhun pukeutunut unelmieni tyttö oli päässyt hävyxiin multa jonnekin. Pentti Leino korjasi rautasahalla auton akkua jotain muinaista kenttätöihin käytettyä nauhuria varten. Mixihän, homma hoituisi kännykällä paremmin. Pentti Leino myönteli vähän nolona mutta jatkoi hommia. Törmäsin yllättäen tyttöseeni jyrkän rinteen kohdalla. Oli tullut kai jokin väärinkäsitys. Joku hannelemainen häntäkärpänen tunki mukaan kolmannexi. Me koitettiin lähteä kapuamaan alas jyrkännettä karistaaxemme sen. Mutta jostain alhaalta oli tulossa jokin pelottava otus meidän kimppuun. Potkin sitä täysiä ja heräsin potkintaan. En onnexi ollut potkinut tällä kertaa vaimokultaani. Oli vielä pimeää ja maha kipeä.
ellauri118.html on line 410: ¹Aviorikos kirjallisena topoksena on ollut useankin tutkimuksen aiheena, mutta ei yhdenkään narratologisen tutkimuksen. Edelleen painavin kirjallisuustieteellinen esitys aiheesta on Tony Tannerin ambivalentin psykoanalyyttis-strukturalistinen Adultery in the Novel (1979), joka lähestyy aviorikosta sekä yhteiskunnallisena että kirjallis-kielellisenä transgressiona. Viittaan Tannerin tutkimukseen Rouva Bovarya käsittelevässä luvussa. Muut laajemmat esitykset kirjallisesta aviorikoksesta ovat tekstianalyyttisesti merkityksettömämpiä: Bill Overtonin Fictions of Female Adultery (2002) keskittyy aviorikoskirjallisuuden historiallisiin ja kulttuurisiin reunaehtoihin sekä soimaa aiempaa tutkimusta (lähinnä Tanneria) liiasta kieli- ja kerrontakeskeisyydestä; Patricia Mainardin Husbands, Wives, and Lovers (2003) on kulttuurihistoriallinen esitys aviorikoksesta taiteessa ja Overtonin tutkimusta rikkaampi esitys esimerkiksi aviorikoksen lainsäädännöllisistä ja kulttuurisista kytköksistä; niin ikään Judith Armstrongin The Novel of Adultery (1976), Naomi Segalin The Adulteress’s Child (1992) ja Maria R. Ripponin Judgement and Justification in the Nineteenth-Century Novel of Adultery (2002) sivuuttavat kerronnan kysymykset ja keskittyvät kulttuuris-poliittiseen kontekstiin ja pelkästään referentiaalisen tason temaattiseen toistoon (kuten siihen että aviorikoksesta syntyvä lapsi on mitä todennäköisimmin tyttö). Oma lukunsa ovat vielä tiettyihin aikakausiin ja kielialueisiin (esimerkiksi ranskalaiseen hoviromantiikkaan) keskittyvät tutkimukset. Näistä maininnan arvoinen on ainakin Donald J. Greinerin Adultery in the American Novel (1985), vertaileva tutkimus Updiken, Hawthornen ja Jamesin avionrikkojista. Kulttuuri- ja myyttihistoriallinen klassikko, Denis de Rougemontin L’Amour et l’Occident (1939) on myös tutkimus uskottomuusfiktioista (Tristanin ja Isolden perillisistä), sillä Rougemontilla juuri aviorikos on länsimaisen ”rakkauden rakastamisen” huipentuma, transgressiivinen olotila joka katoaa, jos siitä tehdään instituutio. Käsitys uskottomuudesta kulttuurisena rajailmiönä ja juuri siitä syystä kertomustaiteen pulppuavana lähteenä yhdistää siis Rougemontia ja Tanneria, mutta jostain syystä Tanner ei viittaa Rougemontin teokseen. Mixihän? [Heitän tähän heti sen edellä mainitun oivalluxen, että romantiikka on sitä kun panettaa muttei pääse pukille.]
ellauri151.html on line 1165: P.S. Edouard Tissières meni naimisiin Julietten kanssa loppupeleissä. Niillä touhuilu sujui ihan kivasti ja lapsiakin tuli aika liuta. Tissières oli varakas ja sillä oli upee talo Provencessa. Alissalle tuli jostain mieleen Armida, se Tasson saraseeniprinsessa jota kaikki krusifixit jahtasivat kyrpä pystyssä. Mixihän? Kai sekin olis halunnut olla domina, muttei Don Jahve antanut.
ellauri370.html on line 616: Gobineaulla ei ollut paljon kavereita. Mixihän.
xxx/ellauri129.html on line 562: 1 nainen haluis olla nainen nuorena ja muuttua miehexi aikuisena. Mixihän?Jean de la BruyèreMFUCK!
xxx/ellauri312.html on line 222: Amerikkalaiset uskovat selviävänsä joka pälkähästä dollareilla. Ja varsin usein selviävätkin. Kaikella on hintansa vaikka isoäidillä tai punkkarien vespalla. Mixihän tyhmä Don ei vaivautunut tarkistamaan typeriä sananselityxiään? Ehkä rouva Ruskean piti tehdä se muttei jaxanut. Siitäkin pälkähästä Don selvisi dollareilla. Fuck off und die. Ken Halelle tuli tarjotessa Susanille letkutofua harmillinen manuaalinen lopetus. Hale oli ällöttävä ja ylimielinen muttei maanpetturi. Ne ovat huisisti vielä ällöttävämpiä. Esim läski sakemanni Kastehelmen pukilla. Sivuhenkilöitä listitään ihan liukuhihnalta. Miehet eivät kuuntele läpikuultavapuseroista Susania ollenkaan. Ize asiassa ne haluaisivat tuikata sitä vain herkkuhaarukkaan tai tukkia sen suuren suun halkihuulisella terolla.
11