xxx/ellauri103.html on line 122: – Se, että pitäydytään puhumasta joistakin asioista ja valitaan hiljaisuus, on jo uhka sinänsä. Minua esimerkiksi ihmetyttää, että vaikka ilmastonmuutoksen ja muiden tätä planeettaa vaivaavien ongelmien perimmäinen syy on liiallinen väestönkasvu, tämä asia yleensä vaietaan kuoliaaksi, Krohn toteaa. No niin, Leena on myös äskettäin toiseen palveluun eli hiljaisten tiimiin siirtyneen munatotin ystävän linjoilla, siis sen professorinpoika koulupudokkaan ekofasistin (Pentti Linkola).
xxx/ellauri139.html on line 296: Ekan osan innostuxen jälkeen kritiikki vaikeni. Lisää samaa tuumivat kai kaikki. Tämä suuresti katkeroitti Dostojevskia. "Minua ei koskaan suosinut kritiikki vaan yleisö, hän kirjoitti tähän. - Kuka kriitikoista tuntee Idiootin lopun - kohtauksen, jossa on sellaista voimaa, että sille ei ole kirjallisuudessa vertaa. No, kyllä kansa tietää..."
xxx/ellauri139.html on line 309: "Minua miellytti se, että Te pidätte parhaana Idioottia. Kuvitelkaa, että olen tämän arvion kuullut jo 50 kertaa, ellen enemmän. Kirjaa ostetaan joka vuosi ja joka vuosi jopa yhä enemmän. Minä sanoisin Idiootista, että kaikki puhuvat siitä minulle, kuinka se on paras teokseni, sillä on erityinen paikka mielessäni, se minua suuresti tyydyttää ja miellyttää". Nabokovin mielikirja oli Lolita.
xxx/ellauri139.html on line 822: Päävika näyttäs olevan toi nihilismi eli uskonnottomuus kimaramaisesti yhtyneenä jenkkiläiseen "sää pystyt vaikka mahdottomaan" charity-supermiesajatuxeen. Terveet on tyhmiä kun ne ei tiedä sitä, köyhä vinttikerran väki tyhmiä kun ne aina valittavat ("iänikuinen virsi"). "Olen kieltänyt Matrjonaa korjaamasta sitä pois. Minua on aina toteltu." Väärä kombinaatio! Missä luotto, missä positiivisuus? On oltava Korean, cool and Christian. Surikov on syypää omaan köyhyyteensä.
xxx/ellauri201.html on line 56: Hyvin muistan senkin illan, kun Isokukko-Uljas meidän pirtin ovesta sisään astui. Oli sillä kokoa kerrakseen, semmoinen jyhkeä uros se oli, melkein kaksimetrinen. Jäi se Einokin sitä pienemmäksi, se metsätyömies, joka minua siihen aikaan omanaan piti ja minun kamarissani öisin kävi hoitamassa isännän hommia, kun ei siitä ukonturakkeesta, vanhasta aviollisesta miehenpuolestani Kustista, siihen hommaan ollut. Kun se Isokukko-Uljas talvitamineitaan siinä alkoi riisua ja tummapartaisen naamansa kaulahuivien alta näkyville toi, niin kyllä siinä semmoinen kunnioitus huokaisi läpi tuvan. Kyllä ne nuoremmat tukkisavotan miehet sitä heti ylöspäin katsoivat, oli se vaan semmoinen karju että. Eino niistä vaan uskalsi kyselemään, olikos tulija se uusi työmies, jonka oli kerrottu tulevan. Se ilmoitti Isokukko-Uljas olevansa, matala oli sillä ääni ja vakaat liikkeet. Veti sentään suutaan hymyyn ja jokaista se kädenpuristuksella tervehti. Minuakin puristi isolla kourallaan ja hymysi leveästi. Oli siinä vasta mies! Ai ai ai, en minä siihen ikään mennessä semmoista miestä ollut vielä nähnytkään. Ei ollut Einokaan sen veroinen kuin tämä uusi tulija. Sanoi nimekseen Uljas ja haukkumanimekseen vielä Isokukko-Uljas. Siitä se riemu repesi, kun muut työmiehet nauruun rähähtivät. Vanha ukkoni Kusti, se uivelo, kompuroi siihen kamaristaan ja alkoi marista, että enää ei meille yhtään savotan jätkää oteta kortteeriin. Vaan kun se Uljas ukonrutjakkeen eteen astui ja jyrähti, että hänelle oli paikka jo tästä talosta etukäteen luvattu, niin meni hiljaiseksi se minun eunukkini. Semmoinen kyvytön köntys kun olikin. Minuakin pienempi.
xxx/ellauri201.html on line 88: Aikansa vittuani koulittuaan rupesi Isokukko-Uljas tosissaan lykkimään, työnsi aisaansa vakoseeni oikein voimalla. Minua hirvitti se meno, vieläkin aristi, vaikka nautinto ja hekuma niskan päälle pääsivät. Huohotin, ettei nyt enää pitkään naitaisi, ei kestä paikat. Lupasi se Isokukko-Uljas, mutta ei heti kumminkaan lopettanut. Sänky antoi jo sellaista valitusta, että kuului varmasti tupaan. En minä siinä enempää muita joutanut ajattelemaan, kuulkoot vaan, miten emäntää naidaan. Minulla olikin sängyssä nyt semmoinen sonni, ettei ikinä ollut ennemmin ollut. Se polki tosissaan, kun oli, millä polkea! Ai ai ai, että minä aloin ulista, loppua kohden jo huusin suoraa huutoa! Vittua kirveli, yht’aikaa herkisti, liplatteli, värisytti voimalla, kun iso kyrpä täytti joka paikan. Isokukko-Uljas kurotti jalkansa sängynpäätyyn ja alkoi siitä ponnistella. Ai herrajestas, mimmoista astumista se oli! Minä alla valitin, iso vieras mies päällä nussi, murisi mahdissaan, vitussa iso siitin teki työtään, kirnusi minua, nuorta halukasta emäntää, jonka oma ukko ei pystynyt!
xxx/ellauri208.html on line 597: Oli biologian tunti. Opettaja oli kipeänä. Katsoimme luontodokumenttia mangusteista, mankeloidun rotan näköisistä pikkupedoista. Mangustit kiipesivät päivälevon jälkeen paskanhajuisista koloistaan Serengetillä tai jossain muussa afrikkalaisen viranomaiskorruption perslävessä. Mangustit asettuivat pesäkummulle takajaloilleen, kaulaansa kurkottaen, mietteliäinä, mustin silmänympäryksin, muistuttaen Karhukoplan veljenpoikia, ja tuijottivat tasangolla törmäileviä villieläinlaumoja tiiviinä ryhmänä kuin eloonjäämistaistelun tuomitseva demarikomitea. Pörröiset vauvamangustit huojuivat evoluution keskellä unisina ja paahteen tylsistyttäminä, kurttuisin kulmin, ja lysähtelivät kumoon. Tytöt huokailivat. Ihania, ihan kuin ihmisiä, he kuiskivat luokassa, jonka ikkunoiden eteen oli vedetty pimennysverhot. Ja olivathan mangustit ihania, kun niitä katsoi oikealla tavalla, ihmisestä käsin, kun niiden mittana käytti ihmistä. Minä satuin vilkaisemaan ympärilleni muiden keskellä, edessäni pulpetilla viisisormiset käteni, näin lähellä häämöttävät kasvot, jotka tuijottivat sinertävä ruutua ja kuuntelivat lukijan eläytyvää puhetta. Ajattelin: Ihan kuin mangusteja. Palleani jännittyi. Minua huimasi. En saanut katsetta tarkennettua. Luokan tuttuus katosi, ja ihmisten. Ylle tulvahti pimeä, jota ei valaissut mikään oppivelvollisuus. Pimeä nieli seinien topografiset kartat. Pimeän kosketuksesta styroxinen Unkarin väestöpyramidi mureni ja tuprusi ryhmätyötaulun tähtikarttaan. Ikkunalaudalle lokeroidut Pahtavaaran malminäytteet putosivat paperimassakuun näkymättömälle puolelle Moskovanmereen, tyhjiin pyyhkiytyivät kansantuotteen kasvua osoitta graafit. Nicaragualaisen pihvilihan vientireitit ja uhanalaisen oselotin levinneisyysalue. Suurten jokisuistojen murtovesialueet huuhtoivat mennessään lasikaapin jyrsijät ja formaliiniin säilötyn kyyn ja violettisuonisen lehmänsilmän. Minä istuin sen katoamisen keskellä, hiljaisena, pyörteessä, kahdeksantoistavuotiaana, selitykset kadottaneena, ylettömän todellisuudentunnun vallassa, kun pimeään hävisi kaikki minkä olin uskonut jonain päivänä tietäväni. Jäljellä oli tunteikas olentolauma tuijottamassa sinertävää utua. Huh, ajattelin. Se pyyhki yli väkivalloin. Käteni vapisivat, korvani soivat. Vähitellen pelko lakkasi. Puristin kämmenillä poskiani. Ajattelin, että sen täytyi olla aivojen verenkiertohäiriö. Ajattelin olevani poikkeusyksilö. Jos sille yrittäisi antaa nimen, sen täytyisi olla taitoa olla tietämättä mitään.
xxx/ellauri237.html on line 516: Minua ympäröivästä yöstä nousee muisto sinusta.
xxx/ellauri252.html on line 392: Minua on ihmetyttänyt, miksi kirkon piirissä avioliittoon, sukupuoleen tai seksiin liittyvät kysymykset saavat niin suunnattoman painoarvon? Miksi yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus, syrjäytetyt, vähäosaiset ja köyhät, ahneus, mammona ja ihmisten eriarvoisuus, joista Raamattu sentään jonkun verran puhuu, saavat niin niukasti huomiota? No hizi kyllä FUCK! sentään apinaa enempi kuumottaa kuin EAT! Sitäpaizi EAT! kysymykset heiluttavat koko plutokraattisen pääomayhteiskunnan juuria, parempi sittenkin rytkyttää vain kirkkovenettä.
xxx/ellauri286.html on line 527: “Minua alkoi ärsyttää se, että tyttöhahmoja oli niin paljon vähemmän. Aku Ankassa häiritsi taas se, että kaikki sankaritarinat tapahtuivat Kupulle, Rupulle ja Jupulle."
xxx/ellauri286.html on line 627: Pukusuunnittelija Sofia Oksanen kertoo yhteisestä elokuvasta ja avoliitosta Aku Louhimiehen kanssa: "Olemme eronneet ja palanneet yhteen aika monta kertaa". Stylisti Sofia Oksasella on kunnianhimoinen asenne tekemisiinsä. Samaa asennetta hän näkee puolisossaan Aku Louhimiehessä. – Ydinjuttuni on yrittäjänä oleminen, se on yksinkertaisesti parasta. Minua kiinnostaa kokonaisuuksien hallinta, ja voisin varmasti olla onnellinen ja hyvä vaikkapa siivousalan yrittäjänä, hallizemassa siivousalan kokonaisuuxia, hän sanoo. Mainoksia tehdessään Sofia on osallisena edistämässä myyntiä, mutta toisesta suupielestä hän puhuu kestävyyden ja kierrätyksen puolesta. Se trendaa nyt.
xxx/ellauri287.html on line 46: Viisi kertaa olen saanut juutalaisilta neljäkymmentä raipaniskua miinus yksi. Minua lyötiin kolmesti sauvoilla. Kerran sain kivityksen. Kolme kertaa olen haaksirikkoutunut. Yön ja päivän olin ajelehtimassa merellä. Toistuvilla matkoilla olin jokien, rosvojen, oman kansani, pakanoiden vaarassa, vaarassa kaupungissa, vaarassa erämaassa, vaarassa merellä, vaarassa väärien ja varattomien veljien takia; vaivannäössä ja vaikeuksissa, läpi monia unettomia öitä, nälkäisenä ja janoisena, usein ilman ruokaa, kylmänä ja kuumana alasti eri asennoissa. (No oli siinä hyviäkin hetkiä...) Ja muiden asioiden lisäksi olen päivittäisen paineen alla, koska olen huolissani kaikkien seurakuntien puolesta” (11:24-29).
xxx/ellauri289.html on line 368: Seuraavan esimerkin isän suhtautumistapa ei johda mihinkään. Poika: Minua ei huvita enää käydä kokouksissa. Isä: [Ärtyneesti] Mitä ihmettä sinä oikein puhut? Poika: Siellä on tylsää.
xxx/ellauri306.html on line 688: Pidän siitä, että he eivät ole asehulluja, eivät laita ruokaan niin paljon paskaa kuin meillä täällä, eikä sinun tarvitse mennä rikki, jos koskaan sairastut. Pidän siitä, kuinka jalankulkijaystävällistä se näyttää olevan.. kuinka voit elää puoliksi maaseutuelämää (lukemani perusteella) ja silti käyttää julkisia kulkuvälineitä. En aja autoa ja olen aina halunnut asua jossain "maamaisemmassa" ilman, että joudun asumaan tiheämmin asutulla alueella (ja selviytymään vastaavista vuokrahinnoista). Mikään paikka ei ole täydellinen, mutta jotkut paikat resonoivat kanssasi enemmän kuin toiset. Ajan myötä olen vain pettynyt Yhdysvaltain hallitukseen. Haluan asua jossain, jossa tunnen hallituksen olevan ainakin hieman puolellani. Rikkaat rikastuvat täällä, köyhät köyhtyvät (mutta valtion auttamana), ja me keskimmäiset joudumme "ruuttiin". Minua verotetaan asuinvaltiossani, ja sen lisäksi minun on maksettava tietty summa kuukaudessa sairausvakuutuksestani (joka on työnantajani), mutta kuten viittasit, se ei sisällä lääketieteellisiä korvauksia ja menettelyjä. Olen ollut työssäni lähes 27 vuotta, enkä ole nähnyt korotusta vuoden 2008 jälkeen...vielä, minulle on annettu lisää työtä samalla palkalla. 😥 Työn ja yksityiselämän tasapaino täällä on perseestä. Tunnet syyllisyyttä, jos otat vapaata mihinkään.
xxx/ellauri312.html on line 433: Mitä pidät ruuasta? Tämo hyvvee! Kuten sanoin sellainen mä olen! en kohtele kaltoin naarasapinoita, vain nautoja ja vihamiehiä. Pyllyllä rikastunut Sharon oli säälittävä toisin kuin tää tuhnuinen poliisi. Rourkella on hissejä ja robotteja. On minulla niitäkin. Minua kiinnostaa miten apinat on eri välineillä vahingoittaneet toisiaan. Tyylikäs väkivalta sopii miekkoselle hyvin. Kun tyylikäs keskijalkani osui miestä haaroihin hän sai muuta ajateltavaa. Roarke hypisteli taskun kautta esinettä jonka oli sinne tuikannut. Roarken kalu oli kova mutta suu pehmeä. Toisella se töykki ja toisella näykki kuin särki matoa. Hermostunut riemu täytti Even, ja hän tunsi kostuvansa. Voimakas kalu tutisutti häntä. Tässä ja nyt se sinne! Mutta ei. Perinteinen taskupuhelu keskeyttää yhdynnän. Roarke löpsähtää. Taskuun jääussel Even tissinnappi. Typerys.
xxx/ellauri314.html on line 64: Yleinen sudenkuoppa hyväksymisessä on se, että ohjaamme sen usein ulkoisiin olosuhteisiin: saatamme pyrkiä hyväksymään, että lomaviikko ei tarjonnut niin mukavaa säätä kuin olisimme halunneet, tai saatamme tuskailla hyväksyä sukulaisen rajat ylittävän käyttäytymisen, jota meidän on nyt siedettävä koko lomaviikon ajan. Minua on pyydetty istumaan naamalle, kertoo Maria. "Pyllistä nyt tyttö vähän enemmän. Venyttele lisää, on mukava nähdä kun rinnat pullistuu eteen." Mutta sitten päädymme sinne, uudestaan ja uudestaan, hautomaan kaikkea, mitä emme voi nyt tehdä sään tai sukulaisen vaikeuden vuoksi.
xxx/ellauri357.html on line 88: Minua on kuluneina vuosina houkuteltu takaisin tutkijaksi oikeustieteelliseen tiedekuntaan, mutta olen pitänyt mielessäni Jukka Kekkosen. Politiikan ytimessä työstin kaunokirjallisia projektejani eteenpäin. Esikoisrunokokoelmani Vuosikirja ilmestyi Otavan kustantamana keväällä 2006 ja sai kiittävän vastaanoton. Sen kannustamana jättäydyin pois virkatöistä. Seuraavan kirjani, romaanin Luokkakokous myötä vakuutuin, että päätös oli oikea.
xxx/ellauri388.html on line 543: Minua ei ole vapauttanut paheesta prostitutsiooni eikä avioliitto, vaan ainoastaan se muuttunut katsantotapa, joka käskee kieltäytymään tuosta "luonnollisestakin" yhdyselämästä. Vaimoa se tuppaa jonkin verran jurnuttamaan kyllä. Joskus on ihan pakko luovuttaa vähän siementä.
72