ellauri061.html on line 1397: Suurpedot tapetaan pohjoisesta poronhoidon vuoksi. Siitä seuraa pienpedottomista, minkä seurauksena mm. naali ja kiljuhanhi kärsivät. Poroaitoihin lentää kymmeniätuhansia metsäkanalintuja vuodessa. Minäkin olin kuin Jari Tervo ennen. Sitten jätin lihan pois lautaselta.
ellauri115.html on line 203: M: Minäkin palvelin ennen monia jumalia, mutta sitten jostakin epäuskon syystä jouduin heidän vähentämiseensä ja saavutin äärimmäisen rajan, niin että päädyin yhteen ainoaan, sanoi kuningas. Käsiäni kohottaen minä huusin häntä tulemaaan luoxeni, sillä uskoin häneen lujasti. Ja kazo: minä vaivuin sikeään uneen sekä näin näyn. Näky oli seuraava:
ellauri155.html on line 464: 6 Jumala sanoi hänelle unessa: ”Minäkin tiedän, että teit tämän vilpittömin mielin, ja niin minä estin sinua tekemästä syntiä minua vastaan. Sen vuoksi minä en sallinut sinun koskea häneen.
ellauri216.html on line 659: Glafiran hyväilyt käyvät yhä kuumemmiksi. Minäkin sytyn hiänen ruumiiseensa. Kuinka se onkin lämmin ja pehmeä. Siitä nousee hyvä ja kiihottava tuoksu. Tuossahan on vuode vieressä. Kaikki on siis kunnossa. Emme ole enää lapsia. Ei kun pukille!
ellauri244.html on line 245: Minäkin
ellauri325.html on line 372: Sikamaisen huonoa tämä sapuskatilanne, hän puhuu. Annokset pidetään niin pieninä, ettei sillä elä. Minäkin olisin oikaissut koipeni, ellen viime viikolla olisi saanut ostetuksi kolme kiloa sianlihaa ja neljä kiloa voita. Ja sitten kansanhuoltoministeriö voihkii, ettei lihaa ja voita luovuteta tarpeeksi kulutukseen. Jos minä olisin kansanhuoltoministeri, niin minä...
ellauri343.html on line 182: Anton, nuori vuonna 1939? Vakavasti? Armeijalla, jossa on enemmän panssareita kuin koko maailmassa yhteensä? Sisällissodan, Espanjan, Kiinan sodan kokemuksella? (ja Suomen sodan aikaan myös yhteinen sota saksalaisten kanssa Puolaa vastaan). Mitä "poskille" sanot? Tällaisten jättimäisten tappioiden kautta? Täysin pilalla oleva potentiaali, jota valmisteltiin 30-luvun alusta lähtien? Ottaen huomioon bolshevikkien "suuren suunnitelman" (ei vähempää, ei enempää - koko maailman valtaaminen) ei ole hyppysellinen.... Neuvostoliitto kuoli siinä sodassa. Sellaista se oli, Voitto. Toisin kuin nykyajan hauraat mielet, kaikki ymmärsivät sen silloin hyvin. Minäkin muistan sen hyvin. Tai ainakin olen lukenut Svetlana Vasiljevitsin kirjasta. Ja viitteeksi, suomalaiset osoittautuivat Neuvostoliiton liittolaisiksi vuodesta 1944. Kaikki tämä sotku (sota suomalaisia ​​vastaan, Leningradin saarto) ei olisi tapahtunut, ellei Leninin "hämmästyttävä" politiikka Suomea kohtaan olisi tapahtunut.
ellauri345.html on line 338: Auch ich rufe dir, o Hatem! Hatem!" Minäkin huudan sulle: Ooh haaremi! Haaremi!
ellauri392.html on line 804: Kirkon torni kukkii ihanan sinisenä metallikattoineen. Pääskysten huudot leijuvat hänen ympärillään, koskettavin sinisyys ympäröi häntä. Aurinko nousee korkealle sen yläpuolelle ja värjää peltiä, mutta tuulessa lippu kuolee hiljaa. Kun joku menee alas noista portaista kellon alla, se on hiljaista elämää, sillä kun hahmo on niin erillään, tulee esiin ihmisen taiteellisuus. Ikkunat, joista kellot soivat, ovat kuin kauneuden portit. Nimittäin koska portit ovat edelleen luonnollisia, ne muistuttavat metsän puita. Mutta puhtaus on myös kauneutta. Vakava henki syntyy eri asioista. Mutta kuvat ovat niin hyvin yksinkertaisia, niin hyvin pyhiä, että niitä usein pelkää kuvailla. Mutta taivaallisilla, jotka ovat aina hyviä, varsinkin rikkaiden ihmisten tavoin, on nämä hyveet ja ilo. Ihmiset voivat matkia sitä. Kun elämässä on kyse ponnistelusta, voiko ihminen katsoa ylös ja sanoa: Minäkin haluan olla sellainen? Joo. Niin kauan kuin ystävällisyys, puhtaus säilyy sydämessä, ihminen ei mittaa itseään onnettomana jumaluuteen. Onko tuntematon Jumala? Ilmeneekö hän kuin taivas? Mieluummin uskon tähän. Se on ihmisen mitta. Täynnä ansioita, mutta runollinen ihminen elää tämän maan päällä. Mutta yön varjo tähtien kanssa ei ole puhtaampi, jos voisin niin ilmaista, kuin ihminen, jota kutsutaan jumaluuden kuvaksi.
xxx/ellauri027.html on line 837: Minäkin olin perheineni muiden mukana pyrkimässä laivaan, tulimme kannelle ja odotimme, koska lähtöhetki koittaa. Viimeinkin tuli laiva kunnostettua ja kuului komento: - Ankkuri ylös! Nyt lähdetään.
xxx/ellauri157.html on line 296: Uuniin paistumaan useaksi tunniksi, jos vuotaa paistettaessa, niin paikkaa tähteeksi jääneellä taikinalla. Sitten paiston jälkeen käärii voipaperiin ja folionn hautumaan. Minäkin 65v. Nam. Äänestä.
xxx/ellauri166.html on line 34: - Mutta kupeteeraa vaan! Istukaa, tuumitaan nyt aluxi, sanoi Halfkylä palopaikalla. Mitäs pojat noin muutoin tietää? - Ei me oikeastaan mitään niin... "Rymy" vastasi. - Se on paha juttu, Koillinen heristi sormeaan. Pitää tietää paljon, lähes kaikki! Nimittäin sitten on turvallista olla: täysinäinen kukkaro ei kilise! Minäkin tutkin ihmetellen näitä Suomen asioita juuri teidän saapuessanne. Ja lisää kullanarvoista tietoa ahtautui luukaaliin kuin väkeä Tokion metroon. Pääsin viimeinkin perille siitä, mikä Viksbergin mezässä aina rapisee? Oikea vastaus on: sairaan pojan haamu, joka kantaa risutaakka. Iloisempaa ja reippaampaa tietoa edustaa se, että herrat Junttila ja Larsson lykkivät kummallisilla kanoottien näköisillaä vesisuxilla Tallinnasta Porkkalaan kahdessatoista tunnissa. Vai mitä pojat?
xxx/ellauri201.html on line 80: Vaan sittenpä tapahtui se, mitä minä olin pelännyt. Isokukko-Uljas tuli sisään, suuntasi suoraan minun kamariin. Eino huomasi sen, hätkähti, lopetti painamisen, käänsi päätään tulijan suuntaan. Minä pelkäsin, että tulee tappelu. Isokukko-Uljas tarttui Einoon, reuhtaisi sen minun päältä, niin että kyrpä vitusta ulos nuljahti. Eino huusi ja kirosi, että olin muka hänen naitavansa. Mutta Isokukko-Uljas töytäisi sen hirsiseinää vasten, piti tiukasti otteessaan, eikä puhiseva Eino mitään sille mahtanut. Matalalla äänellä Isokukko-Uljas ilmoitti, että minun vittuni oli nyt hänen käytössään, eikä sille muut päässeet ellei hän niin sallisi. Kysyi, eikö Einoa kielletty tulemasta. Minäkin ehätin väliin sanomaan, että kielletty oli vaan kun ei uskonut. Kyllä tiesi Eino siinä paremmalle hävinneensä. Ei päässyt vastaan panemaan vaan alistui. Vahvin uros otti nartun omakseen, niin kuin tekevät nuo elikotkin. Isokukko-Uljas lähti niskasta retuuttamaan ilkialastonta Einoa pimeän tuvan läpi ja viskasi ovelta lumihankeen. Siinä oli Einolle opetusta kerrakseen. Vaan mitäs ei hyvällä uskonut, mokoma.
xxx/ellauri208.html on line 602: Inna pysähtyi. Minäkin pysähdyin. Hän katsoi minua ja näytti lumipyryn keskellä vihaiselta ja kauniilta. Tuuli puhalsi valkoisen myssyn alta tummia suortuvia hänen kasvoilleen. - Idiootti, hän sanoi. - Jokainen tusinaidiootti ajattelee noin. Mä paljastan jotain. Teidän yksinäisten runkkarimaailmojenne ihmeellisyys ei kiinnosta teidän lisäxenne ketään.
xxx/ellauri225.html on line 436: Staffanin poikamieskirjat muistuttavat paljon Dan Steinbokin Andromeedaa. Samanlaista androgeenistä pullistelua Hoblan perinteisiltä rappuunjakelualueilta. Minäkin olen distribuoinut Hoblaa kevätaamulla 1983 Brunnsparkenin kermaperseille isopyöräisillä kärryillä. Alla tämän torstaipäivän ozikoita Hoblasta:
xxx/ellauri329.html on line 418: Minäkin rakastin neuvostohallintoa. Rakastin Stalinia ja Vorošilovia. Rakastin kaikkia johtajia. Niin isä oli opettanut. Oli sota ja olin teini-ikäinen. Iltaisin lauloimme isän kanssa Kansainvälistä ja Pyhää sotaa. Isä säesti haitarilla. Kun täytin kahdeksantoista, hän lähti kanssani sotilaskomissariaattiin...
16