ellauri192.html on line 295: Handke, the 2019 winner, is an Austrian writer almost as well known for his vocal defense of Serbian war criminal Slobodan Milosevic as for his highly-regarded novels, plays and films.
ellauri192.html on line 299: The controversy over Handke’s support of Milosevic dates back 20 years, but the striking political differences between him and Tokarczuk reached a point of particular clarity in 2014. In that year, Handke was given the International Ibsen Prize, but mass outrage led him to reject the prize money while still accepting the award. In his accompanying speech, he said his critics should “go to hell.” (He’d previously met controversy over a literary award in 2006, when he turned down Germany’s Heinrich Heine prize after authorities attempted to withdraw it after he attended Milosevic’s funeral.)
ellauri203.html on line 284: Ranea vielä katalampi pääoman kätyri lienee yhtä täysin tuntematon polakki nimeltä Czeslaw Milosz ja sen kirja The Captive Mind. Ei helvetti, sehän onkin vuoden 1980 kirjallisuuden nobelisti? Takuulla ratas lännen väsymättömässä taistelussa Puolan johdon vaihtamisexi johkin länsityyppisempään. No mistä se on muka hyvä? Se on mainittu albumissa 75 heppuna, joka sai vaikutteita Sestofiltiltä, joka puolestaan otti vahinkoa kyttyrä-Kierkegaardilta ja Dostojevskilta. Jotain existentiaalilipilaaria on siis odotettavissa.
ellauri203.html on line 290: Miłosz opiskeli lakia Vilnan yliopistossa, joka oli tuohon aikaan puolankielinen, kuten iso osa kaupungin väestöstäkin. Miłosz myös kirjoitti koko tuotantonsa puolaksi, ja hän sanoi olevansa puolalainen, vaikka puolalaiset toisinaan hänen mukaansa pitivät häntä liettualaisena. Milosz puhui sujuvasti puolan lisäksi liettuaa, venäjää, englantia ja ranskaa (muttei saxaa)..
ellauri203.html on line 300: Runojen lisäksi Miłosz on kirjoittanut suomennetun kirjan Vangittu mieli (1953), joka kertoo älymystön suhteesta kommunistiseen totalitarismiin. Tästä se palkinto takuulla paukahti eikä Miloszin mitättömistä mieleenjäämättömistä runoista. The Captive Mind was an immediate success (in the West) that brought Miłosz international renown.
ellauri203.html on line 304: Milosz pöljäpää on ymmärtänyt Ketman termin väärinpäin "the act of paying lip service to Islam while concealing secret opposition". Päinvastoin, Kitmān (lit. "action of covering, dissimulation"), has a more specific meaning of dissimulation of one's islamic religion by silence or omission. This practice is emphasized in Shia Islam whereby adherents are permitted to conceal their religion when under threat of persecution or compulsion.
ellauri203.html on line 306: Professional Ketman Miloszille on "the reluctant acceptance of Stalinist standards only to allow one to continue to pursue a desired career path. This is based on the idea of having only a single life and therefore using the time to the best of one's ability" or "to pursue artistic or scientific innovation which requires at least tolerating Socialist Realism and other such censorship standards in order to continue one's work." Miloszia ei realismi napannut, sosialistinen tai ei.
ellauri203.html on line 308: Turhaan Milosz puuhaa sekä hääräilee, ei sen peukuttamat länkkärit ole olleet yhtään puhtaampia pulmusia kuin demonien riivaamat sosialistimaat. Totta on että Miloszilla henk.kohtaisesti oli paremmat ansaintamaisemat lännessä kuin kotona. Ja sehän tietysti onkin pääasia, sillä dearest to us all is freedom.
ellauri203.html on line 313: Milosz">A Song On The End Of The World Laulu maailmanlopusta
ellauri203.html on line 377:
Loppuosa kirjasta on Miloszin pahansuopaa kielimistä nimetyistä puolalaisista kirjailijakolleegoista.
ellauri203.html on line 403: Monet hänen sodanjälkeisistä teoksistaan, mukaan lukien "Runo petturille" ("Poemat dla zdrajcy"), hyökkäys Czesław Miłoszia vastaan, "Chryzostom Bulwiećin matka Ciemnogródiin" ("Podróż Chryzostoma Bulwiecia do Ciemnogrodu") ja panegyri " Stalin" Dead" ("Umarł Stalin") (1953), kirjoitettiin sosialistisen realistin periaatteiden mukaisesti. Vuonna 1950 hänestä tuli ideologisen nokkimisen kohde, ja Adam Ważyk tuomitsi hänen taiteellisen työnsä puolalaisten kirjailijoiden liittokokouksessa pikkuporvarilliseksi. Parempi sekin kuin Miloszin ketkumainen poroporvarilisuus.
ellauri203.html on line 407: Miloszin Kirjan toiseksi viimeisessä luvussa käsitellään ajatusta "orjuuttamisesta tietoisuuden kautta" ja päätetään tuskalliseen ja henkilökohtaiseen arvioon erityisesti Baltian kansojen kohtalosta.
ellauri246.html on line 864: Nobel-palkinnoista. Brodsky uskoi aina, että hänelle voitaisiin merkitä tämä erittäin arvostettu palkkio. Hänellä oli urheilun luonteeltaan kilpaileva laskimo - nuorista vuosilta välittömän reaktion muiden ihmisten runoihin: Voin tehdä sen paremmin. Eri palkintoja ja palkintoja, jotka putosivat siihen vuoden 1972 jälkeen, hän hoiti pragmaattisesti tai ironisesti antamatta heille paljon merkitystä. Mutta Nobel-palkinto oli hänelle, sekä kaikille venäläisille, erikoishalolle. Nobel-komitean työtä pidetään salaisena, mutta huhujen mukaan Brodski nimitettiin jo vuonna 1980, jolloin Caclaw Milos tuli Laureate. Ja nyt on tietoa Nobelin valinnasta 1987, jossa Brodsky oli mukana. Palkinnon myöntäminen, Nobel komitea laatii lyhyesti, mikä on laureatin tärkein ansio. Diplomassa Brodskyllä seisoi: "Kattavalle kirjallisuudelle, joka erottaa ajatuksen ja runollisen voimakkuuden selkeyden."
ellauri249.html on line 84: Czeslaw Milosz felt that Brodsky’s background allowed him to make a vital contribution to literature. Writing in the New York Review of Books, Milosz stated, “Behind Brodsky’s poetry is the experience of political terror, the experience of the debasement of man and the growth of the totalitarian empire."
ellauri257.html on line 421: Upon the 2009 American release (of the book, after the film of course, this is America), Michael Dirda wrote in The Washington Post that Pornografia "seems as sick, as pathologically creepy a novel as one is ever likely to read. In some ways, it resembles a rather more polymorphously perverse version of Les Liaisons Dangereuses or one of those disturbing fictions by European intellectuals that blend the philosophical with the erotic: Think of Georges Bataille's The Story of the Eye or Pierre Klossowski's Roberte Ce Soir. ... Through its sado-masochistic material and its almost Henry Jamesian analyses of human motives, Pornografia underscores Gombrowicz's lifelong philosophical obsession: the quest for authenticity." Dirda continued: "Certainly, most readers will find Pornografia perturbing, or worse: repulsive, confusing, ugly. As Milosz once said of Gombrowicz: 'He had no reverence whatsoever for literature. He derided it as a snobbish ritual, and if he practiced it, he attempted to get rid of all its accepted rules.'"
ellauri257.html on line 423: Milosz oli melkoinen polakkiräähkä izekin. Ed Gonzales kuittaa Pornovideosta 2003 tehdyn polakkitaidefilmin kylmästi:
ellauri299.html on line 368: Patti laittaa yhtä rumasuisesti Vietnamin sodan vastustajia kuin puolalainen nobelisti Milosz maanmiehiä. Siniristilipun kanssa marssivat kansalliset ylioppilaat saa kiitosta. Patti peukuttaa sotaa koska siinä tulee väpelönkin elämästä merkityxellistä. Sota ja romaani, ainoat transkendenssit! Harmi että Väpi ehti jo kirjoittaa Sotaromaanin. Hyvä oli että Patin lento jäi lyhyexi kuin kanalta.
ellauri392.html on line 689: Harrylle postmodernismikin on yhtäkuin antisemitismi. Mikäpä ei olisi. Se on kuin Kroisos Pennonen tai Kulta-Into Pii. Ällö Richard Rortykin kuuluu filistiineihin, ällö Milosz hyvixiin. Harryn mielestä kaikki muutkin ovat izesäälisiä narsisteja kuin juutalaiset. Niin varmaan ovatkin. Pata soimaa kattilaa ja pane vastapuolen kylkiluut siihen kiehumaan.
ellauri418.html on line 276: Milosz oli juristi joka puolansi Raamatun.
ellauri471.html on line 354: Amerikkalaisten CIA jamppojen paakarikadulla syömät tuhatlehtiset olivat sensaatiomaisia. Se oli sentään hyvä että "Blackie" sai briteissä vizaa paljaalle pyllylle Koivuniemen herralta. Anthony "In God We" Trust on mikäli mahdollista vielä "Mustaa Pekkaa" pahempi. Tchernavin, Milosz, Kravchenko, Koestler, and 25 more. I speak for the silent: prisoners of the Soviets, the captive mind, I chose freedom, darkness at noon. In 2025 the nazi threat has moved to the Swamp. Anthony Trust loves tarts and teens like Epstein, Andrew and Trump. Anthony humps Hilda while "Blackie" nai halvempaa slight but voluptuous blondieta peitenimeltä Minerva. Hyi helkkari mikä rivo porsas tää hilsepää.
xxx/ellauri075.html on line 56: Sestofilt sai vaikutteita erityisesti Friedrich Nietzscheltä, Søren Kierkegaardilta, Fjodor Dostojevskilta ja Leo Tolstoilta, joista hän kirjoitti useita teoksia. Teoksissaan hän on käsitellyt muun muassa teologiaa, nihilismiä, rationalismia ja irrationalismia. Sestofiltilta ovat saaneet vaikutteita muiden muassa D. H. Lawrence, Nikolai Berdjajev, Sergei Bulgakov, Albert Camus, John Middleton Murry, Jules de Gaultier, Lucien Lévy-Bruhl ja Milosz Czeslaw">Czeslaw Milosz.
xxx/ellauri212.html on line 230: Milos.
xxx/ellauri225.html on line 651: Den lokala polisen hade därför varken kunnat, eller kanske ens velat, hindra de strejkande från att hissa upp tillresta ”arbetsvilliga” svartfötter ur ångaren Milos skrov (se bild ovan!) och visa upp dem på ett offentligt möte. Efter Ådalen insåg man att polismän från trakten framgent inte var lita på för att upphålla våldsmonopolet i landet, allra minst i det ”röda Ådalen”. Militär hade satts in vid liknande demonstrationer- bland annat vid drängarnas revolt i Klågerup 1811, i Stockholm 1848, Sundsvallsstrejken 1879 samt vid Seskarö-upproret och oroligheterna i Stockholm, båda 1917. Seskarössa on käyty kazomassa kyykytyxen muistomerkkejä. Aika matalaa profiilia pitävät svedut siitäkin. Myndigheten hade inte litat till värnpliktig militär för att skjuta på de strejkande, utan sände stamställda knektar från Sollefteå för att kväsa vad man betraktade som ett uppror.
xxx/ellauri228.html on line 275: Tumpelo puolalainen runoilija ja Nobel-palkittu Czesław Milosz kommentoi tätä erityistä lähestymistavan eroa: "Tarkovskille tärkein asia on maa", jonka hän "täyttää hengellisellä merkityksellä", erityisesti monet sateeseen liittyvät kohtaukset, jotka venäläisessä kulttuurissa Miloszin mielestä "edustavat Pyhää Henkeä". Mitosz näkee tyypillisesti venäläisenä hengellisen merkityksen ja mystiikan lisäämisen maanpäällisiin kuviin.
xxx/ellauri467.html on line 919: Workaholic culture. While the stereotype of hard-working Americans is often erroneously cited as a positive one, the United States has also been criticized in recent years as a workaholic culture. In The Huffington Post, Tijana Milosevic, a Serbian who had traveled to Washington, D.C. for a degree, wrote, "In fact my family and friends had observed that I shouldn’t have chosen America, since I would probably feel better in Western Europe — where life is not as shitty as in the US and capitalism still wears a 'human face.'" She noted that "Americans work nine full weeks (350 hours) longer than West Europeans do and paid vacation days across Western Europe are well above the US threshold." Researchers at Oxford Economics hired by the US Travel Association estimated that in 2014 "about 169m days, equivalent to $52.4bn in lost benefits", went unused by American workers. Professor Gary L. Cooper argued Americans "have a great deal to learn from Europeans about getting better work and life" and wrote: The notion that working long hours, skipping lunch and "grabbing" tons of overpriced ultraprocessed shit and not taking holidays makes for a more productive workforce is a managerial myth, with no foundation in organizational or psychological science. Man is a biological machine, and like all machines can wear out. In addition, if employees don't invest personal garbage disposal time in their relationships outside, with their family, loved ones and friends, they will be undermining the only social support system they got in difficult and stressful "unhoused" times.
28