ellauri003.html on line 877: Mikset viitsi täällä mitään tehdä,

ellauri012.html on line 267: Voi surkeus! Onpa hullua selitellä näin. Täällä on vaan jumalankuvia, ja mä puhun vaan miehistä! Sä olit julma aihe tähän käytökselläs, senkin uskoton! Pitikö sun kerralla katkaista tää suhde! Mikset edes huijannut mua jonkin aikaa sen sijaan että heti hylkäsit? Olisit edes antanut jotain loppumerkkejä rakkaudesta, mä olisin kyllä uskonut ne. Mutta turhaan uskottelen itselleni että sä voisit olla uskollinen; sä et ole esittänyt mitään lieventäviä asianhaaroja. Mun oikeesti pitäis nähdä sut, mut jos se ei onnistu, tyydyn pariin riviin sulta postissa. Onko se nyt rakastavan niin vaikee kirjoittaa? En pyydä niitä sun opettavaisia kirjeitä, joilla tavoittelet mainetta; mä haluun vaan kirjeitä suoraan sydämestä, mitä käsi ei edes voi kirjoittaa kyllin nopeasti. Miksi petin itseäni toiveilla että sä olisit kokonaan mun, kun menin nunnaksi, ja lupasin elää niiden lakien mukaan? Siinä en oikeasti luvannut muuta kuin olla yksin sun, ja suostuin vankilaan jonka sä mulle määräsit. Vain kuolema saa mut pois tästä luostarista johon sä mut länttäsit; ja sit mun tuhat odottaa täällä sun tuhkia pölistäkseen vielä maassakin sun edessäs.
ellauri012.html on line 373: Oliko sulla mitään syytä kiittää mua? Kiitoksesta on usein haittaa niille joita kiitetään: salainen turhamaisuus syttyy sydämeen, sokeuttaa, ja peittää haavat jotka oli vasta puoliksi parantuneet. Viettelijä imartelee, ja samalla pilaa ihmisen. Rehellinen ystävä ei salaa mitään, eikä silittele haavaa, oikeestaan saa tuntumaan sen kipeemmältä, koska laittaa lääkettä. Mikset sä menettele näin mun kaa? Haluutko olla halpa vaarallinen liehittelijä? tai jos sä näät mussa jotain kehuttavaa, etkö pelkää, että turhamaisuus, joka vaivaa jokaista ainakin meistä naisista, pian tuhoo sen? Mut ei tuomita hyvettä ulkopuolelta, sillä muuten rikolliset kelpaa yhtä hyvin kuin herran valitut. Ovela huijari voi saada enemmän ihailua osakseen kuin intoileva pyhimys. Touché, osui ja upposi, vai mitä Abelard?
ellauri131.html on line 777: Minä: Mikset ole?
ellauri345.html on line 510: Saman vuoden elokuussa Goethe kirjoitti lopullisen version kolmannesta luvusta Elective Affinitiesin toisesta osasta, jossa Ottilien päiväkirjassa sanotaan: "Ajatus muinaisista kansoista on vakava ja voi näyttää kamalalta. He kuvittelivat esi-isänsä suurissa luolissa istumassa valtaistuimilla ympäriinsä, hiljaisessa keskustelussa. He nousivat seisomaan ja kumarsivat tervetulleeksi sisään tulleen tulokkaan, jos tämä oli tarpeeksi arvokas. Eilen, kun istuin kappelissa ja näin useita muita istuvan ympärilleni veistettyä tuoliani vastapäätä, tuo ajatus vaikutti minusta hyvin ystävälliseltä ja siroilta. Mikset voi istua? Ajattelin itsekseni istua hiljaa ja uppoutuneena sinuun pitkään, pitkään, kunnes vihdoin tulevat ystävät, joille nouset ylös ja näytät heille paikkansa ystävällisellä kumartamalla."
ellauri350.html on line 682: Onko jotain, josta olet haaveillut jo pitkään? Mikset ole tehnyt sitä?
ellauri350.html on line 778: Jos kuolisit tänä iltana ilman mahdollisuutta kommunikoida kenenkään kanssa, mitä katuisit eniten, kun et kertonut jollekulle? Mikset ole kertonut heille vielä?
ellauri378.html on line 582: Mikset mene sinne?
ellauri378.html on line 583: Mikset mene sinne?
xxx/ellauri177.html on line 491: -- Mikset vastaa? Et voi kieltäytyä, sinä seuraat minua... Ajattele, että kuolisin, jos kieltäydyt. Mutta ei, se ei ole mahdollista. Muistuttaa sinua. Olimme yhdessä, emme koskaan jättäneet toisiamme. Ja ainakin kaksikymmentä kertaa annoin sulle. Sanoit ottavasi minut tervennä, ottaisit jäsenexi, hengittämään, ottamaan henkesi... En ehkä nähnyt unta. Kehossasi ei ole paikkaa, jota et olisi luovuttanut minulle, etkä yhtäkään hiuksistasi, jota en olisi nuollut. Sinulla on kyltti vasemmalla olkapäälläsi, suutelin sitä, se on minun. Sinun kätesi ovat minun, olen pitänyt niitä omissani päiviä. Ja sinun kasvosi, huulesi, silmäsi, otsasi, kaikki, mikä on minun, olen hävittänyt ne hellyyteni vuoksi... Kuunteletko ollenkaan, Serge?
10