ellauri105.html on line 518: Hannu "Happy" Pyykkönen (s. 1950) on suomalainen opettaja ja ortodoksivaikuttaja. Hän toimi mikkeliläisen Päämajakoulun rehtorina vuosina 1990–2010 ja sitä ennen saman koulun opettajana ja vararehtorina. Terveisiä Mikkelistä käskivät vetää kikkelistä.
ellauri110.html on line 361: Pikkuinen "Piips" sanoi nuorikkoaan huoraxi, kun sen vaatteet repsotti. Se repi sille kirjottamansa kirjeet suutuspäissä, teki sille nenäklypin ja löi sen silmän mustaxi. Jälkeenpäin sitä kadutti. Bylsittyään Bettyä se sanoi niitä onnellisexi parixi. Terveisiä Mikkelistä, käskivät vetää kikkelistä. Hälsningar från StMichel, att dra Sam på kuken.
ellauri164.html on line 433: What the fuck. It all goes to show: meitä on moneen junaan. Takapiässä etupiässä. Onko Mikkeliin mänijöitä? Juna män justiisa. Terviisiä Mikkelistä, käskivät vetää kikkelistä.
ellauri325.html on line 563: Saimme kuulla yksityiskohtaisen selonteon Itä-Karjalan sotilashallinnon iiliäismäisesti asemissaan pysyvän AKS-läisen johdon tielle nousseista vaikeuksista. Minut ja ilmeisesti muutkin kenttäarmeijasta kutsutut veljet yllätti tieto, että uskonpuute tuli Mikkelistä, ei Helsingistä. Luovutuxen henki oli tarttunut izeensä ylipäällikköön. Mannerheim oli tullut vanhaksi. Oli välttämätöntä vaihtaa miestä. Ajatuksella oli kannatusta myös AKS:n ulkopuolella. Tiedettiin myös mies, jolla oli arvovaltaa ja sisua taistella periksi antamatta viimeiseen karjalaiseen asti. Meidän, jotka olimme kenttäarmeijan politrukit, oli valmisteltava ympäristöämme ylipäällikön vaihdokseen.
xxx/ellauri044.html on line 905: Mikkelistä Gripenbergin perhe muutti 1891 Helsinkiin ja Gripenberg jatkoi koulunkäyntiä Helsingin Suomalaisessa Normaalilyseossa. 1893 hän meni Haminan kadettikouluun mutta joutui lopettamaan sen kesken 1895 ja palaamaan kotiin. Gripenberg tunsi tällöin pettäneensä sukunsa upseeriperinteet, ja asia painoi häntä pitkään. Maitojunaan Mannerheimin tapaan. Sai sentään paukutella mezällä, punakapinassa ampua köyhälistöä kuin ryssäveli Mannergeim, ja mesoa suojeluskunnassa niinkuin farbror Oscar.
xxx/ellauri128.html on line 580: Timo Tapani Pusa (9. lokakuuta 1951 Kotka – 9. syyskuuta 1996 Kotka) oli suomalainen kirjailija. Pusa kuvaa teoksissaan hyvin intensiivisesti ja realistisesti merimiesten ja muiden kotikaupunkinsa vähäosaisten ihmisten kuten prostituoitujen ja köyhien tehdastyöläisten elämää. Teoksille on ominaista syvä ymmärtämys vähäosaisia ihmisiä kohtaan. Vaikka hän aloitti kirjailijanuransa kahdella runokokoelmalla, hänen läpimurtoteoksekseen tuli romaani Tatuoitu sydän, joka kertoo nuoresta merimiehestä. Pusa lähti itse merille viisitoistavuotiaana ja seilasi noin viisi vuotta muun muassa tankkereissa. Hän asui Kotkassa. Hänen veljensä Juhani Pusa (1948–2009) pusasi muun muassa romaanin Vitun maku. Pian Timo Pusan kuoltua kotkalaiset kirjallisuudenystävät istuttivat ”Timo Pusan puun”, jonka varttuminen symboloi sitä, kuinka kauas menneisyyteen Pusan edustama kotkalaisuus häviää. Jope Ruonansuu vainaja (s. 1964) tais olla Kotkasta? Eipäs vaan Kemistä, perslävestä jonne johtaa tuliterä nelikaistainen moottoritie koko matkan Kempeleeltä. Terviisiä Kotkasta, käskivätten pyllyyn potkasta. Terviisiä Mikkelistä, käskivät vetää kikkelistä.
6