Netzach ja Hod on niinku jumalan fiilixiä. Netzach tarkoittaa 'ikuisuus', ja tässä Kabanossissa se tarkoittaa 'voitonriemua' tai 'sen kestävyyttä'. Paul Telttakin mainizee sen pariin otteeseen (Romans 5:3, Galatians 5:22). Hod vastaavasti on 'nöyristelyä', 'rukoilua', kykkimistä herran edessä polvikyykyssä. "Loistavaa! Hyvä Voitto! Mika Häkkinen on voittanut! Hyvä Mika! Lisää samaa!"
ellauri093.html on line 745: Henkilöllä Matti oli 3 sisarusta: Antti Mikael Tarkkanen ja 2 muuta sisarusta.
ellauri096.html on line 833: Pulla käytti yhdessä Mika Waltarin kanssa salanimeä kapteeni Leo Rainio. Hänen tunnetuimpia teoksiaan ovat Ryhmy ja Romppais -kirjat, joita käytettiin jatkosodan aikana propagandatarkoituksiin. Mika ja Armas oli samanlaisia pullanaamoja, kuin Tweedledum ja Tweedledee. Mikallakin oli aika mauton propagandakirja, Rakkaus vainoaikaan.
ellauri097.html on line 545: Antti Mikael Nyölén (s. 2. heinäkuuta 1973 Helsinki) on suomalainen kirjailija ja suomentaja. Hän on suomentajana erikoistunut 1800-luvun ranskalaiseen kirjallisuuteen.
ellauri101.html on line 581: Kirjailija Mika Wickström kertoo saaneensa vaikutteita Sukupolvi X -romaanilleen muun muassa Generation X -yhtyeestä, jonka keulakuvana tunnettiin 1980-luvulla Billy Idol.
ellauri105.html on line 149: Kotimaan plokipalstoilta löytyy paljon naurunalaisia tyyppejä ja juttuja. Esim Mika Rantanen, Teologian maisteri, uimamaisteri ja koulutettu hieroja.
ellauri105.html on line 163: Mika Rantanen:
ellauri105.html on line 484: Tuo pappismunkki oli kirkolliselta nimeltään Mefodi ja maalliselta nimeltään Matti Lehmonen. Hänen elämäntarinansa on melkoinen. Selvitin sitä hieman vieraillessani jälleen kerran Heinävedellä Valamon luostarissa. Kerron siitä jotain tässä lyhyesti. Tämä vuonna 1912 Konneveden rantamaisemissa syntynyt rautalampilainen meni jo varsin varhain harjoittelemaan luostarielämää Laatokan Valamon luostariin. Kimmokkeen sinne menoon tämä silloin vielä luterilainen 15-16-vuotias nuori mies sai silloiselta Kotkan ortodoksisen seurakunnan kirkkoherralta, rovasti Mikael Iltonoffilta (Iltola). Niinpä hänet sitten varsin pian liitettiin Smolenskin skiitassa ortodoksiseen kirkkoon ja hän siirtyi Valamon luostariin noviisiksi. Mefodi kuvattuna Petsamon luostarissa 1939. (Kuva pappismunkki Mefodin albumista, © Valamon luostari)
ellauri109.html on line 316: Phil diggaa rikos ja rangaistus kirjoja, mm. Karamazovit, Scarlet Letter, Oikeudenkäynti, Homoilua Veneziassa, Anna Karenina, Mikael Kohlhaas (Kleist) jne.
ellauri112.html on line 936: “Now,” said Benjy mouse, “to business.” "A sad", reče miš Mika, "na posao."
ellauri112.html on line 939: “I beg your pardon?” said Benjy. "Molim?" upita Mika.
ellauri115.html on line 821: Janne ja Mika miettii tahoillansa valehtelua. Narsu Rusoolle izekunnioitus on kallein omaisuus. Hän voi siis joskus arkailematta valehdella säilyttääxeen sen. Valhe ei ole valhe jos se ei muuta omistussuhteita. Tällä moraalilla mennään, ei tarvi paljon miettiä. Montaigne ei voi valehdella kunnolla kun sillä on niin huono muisti. Se sanoo kuin kolleegansa Fenelon että lapsia ei saa liikaa rankaista, se tekee niistä pieniä valhepusseja. Otitko manteleita pussista? Tunnusta! Tällä lailla Petteristä tuli paroni Petkunterä.
ellauri131.html on line 219: Mika Salminen vahvistaa: Uusi maskisuositus tulossa
ellauri131.html on line 846: Jokaisella on vähintään 2 suojelusenkeliä, kuten Aku Ankalla. Ne on jumalan sanansaattajia. Niihin voi uskoa vaikkei ole uskonnollinen. Arkkienkelit on siivekkäiden nilkkejä. Niitä on 15kpl. Mikael auttaa sähköhommissa ja löytämään elämän tarkoituxen. Mitä vittua!? Jotkut enkeleistä on hevosia ja marsuja. Mitä vittua!!?
ellauri141.html on line 630: Huntuvuoren historialliset romaanit eivät savuttaneet Mika Waltarin globaalia suosiota, mutta täysin uusi tuttavuus tämä naiskirjailija oli allekirjoittaneelle.
ellauri142.html on line 582: Shiva on kaikkien Intian mystikoiden suojelija. Se on sakemannista kuin enkeli Mikael. Shivan vastakkaisuus Vishnu, ylläpitäjä olis enkeli Georg, joka voittaa lohikäärmeen. Olixe muka joku enkeli? Eikös se ollut sankaroiva nuppi? Sekoilua.
ellauri142.html on line 1016: Kaikki ilmennys maailmassa on kolmenlaista, ellei se sitten ole 1-2-tai 4-laista. Sitä isompia numeroita ei laahus ymmärrä. Israelin tähteä kutsutaan Euroopassa ”Salomonin sinetiksi;” Intiassa ”Vishnun merkiksi”. Niin kuin Eliphas Lévi sanoisi (ja sanoikin): ”Jos kiusaajan kilpi ei vastustaisi arkkienkeli Mikaelin keihästä, niin enkelin voima katoaisi tyhjään avaruuteen; silloin Mikaelin jalka ei pitäisi kiusaajan voimaa alamaisuudessa, ja kiusaajakin singahtaisi eetteriin."
ellauri162.html on line 225: Artaux Pas si Mauvais était, avec Mika Waltari et Sofi Oksanen, un des écrivains finlandais les plus connus dans le monde. Ils sont tous les trois trés mediocres.
ellauri162.html on line 261: Ulkomailla Arto Paasilinna on arvostettu kirjailija. Muualla kuin Suomessa on ymmärretty paremmin Arto Paasilinnan kirjojen perimmäinen sanoma ja satiiri sekä myös kirjallinen ilmaisu. Artauxilla ei ole käännöxessä mitään menetettävää. Ei liioin Mikalla eikä Sohvilla. Arto Paasilinna on tullut tunnetuksi filosofis‐humoristisena kertojana, jonka romaanien pikareskisankaritarinoissa kirjailija yleensä käsittelee useita teemoja. Törmäyttelemällä eri tasoilla olevia teemoja, henkilönimiltään koomisia pikareskisankareita, oivalluksia ja yllätyksiä sekä myös eri alojen laajoja tietojaan syntyy artopaasilinnamainen lukuelämys, hulvaton huumori. Samalla myös syntyy syvällistä filosofiaa elämän eri osa‐alueilta ja kriittisiäkin näkemyksiä nyky‐ yhteiskunnasta. Arto Paasilinnan tuotannossa tulee esille hänen toimittajataustansa: teksti on helppolukuista ja kansantajuista.
ellauri164.html on line 304: Maan tapahtumat vaikuttivat suuresti nuoreen tyttöön. Erityisesti Jeannen elämä mullistui 13-vuotiaana hänen alkaessaan kuulla ääniä ja nähdä ilmestyksenomaisia näkyjä. Hänen mukaansa Pyhä Katariina, Pyhä Margareta ja arkkienkeli Mikael kutsuivat häntä ja pyysivät häntä vapauttamaan Ranskan maahan tunkeutuneista englantilaisista. Äänten kehottamana hän päätti lähteä tapaamaan itse prinssi Kaarlea. Kaarle on kuvissa aika hölmön näköinen.
ellauri182.html on line 41: In the face of death and loneliness, Mikage searches for meaning in her life. She tries to overcome the “leaden hopelessness” that plagues her. Mikage “can’t believe in the gods,” and thus does not have the religion that gives many people meaning in life. Instead, she looks to the other characters and to herself for meaning. Eriko is a model of strength and gives Mikage advice on how to handle despair and the loss of meaning. Yuichi gives meaning to Mikage in the form of relationship, of having someone to cook for.
ellauri182.html on line 43: At times in the story, Mikage thinks about fat and freedom fries while searching for meaning. Despite believing in premonitions, she does not believe in fate, but in the individual freedom of “constantly making choices.” I realized that the world did not exist for my benefit. Hoo hoo jaa jaa. Keskittyisit bansku vaan tekemään niitä kylmiä paloja. Maaginen realismi on syvältä.
ellauri182.html on line 74: Mikage Sakurai (“MEE-ka-gee Sah-KOO-rye”), a young woman in Tokyo, is the protagonist and narrator; the story is told from her first-person perspective. Mikage has recently been a student. By this time, she has a job as an assistant at a cooking school. Ruminating on death and loneliness frequently, Mikage says in the beginning, “nobody beats me in my kitchen.”
ellauri182.html on line 76: Sotaro (“soh-TAH-roh”) is Mikage’s old boyfriend. He is tall, cheerful, and the eldest son of a large family. At one time Mikage loved Sotaro’s “lively frankness,” but his straightforward manners have become “obnoxious.” Sotaro’s aggressive personality bothers Mikage because she “couldn’t keep pace with it.” Sotaro says derogatory things about Yuichi, and informs Mikage that Yuichi has a girlfriend. Sotaro has something in common with Vitali Razumov.
ellauri182.html on line 78: At Yuichi’s home, Mikage is introduced to Eriko and soon finds out that Yuichi’s mother was once his father; s/he is a transsexual who runs a club of some sort. Eriko is a clear allusion to Banana's daddy. Yuichi hints that s/he has undergone a sex change, when he tells Mikage that s/he has “had everything ‘done.’” There is a hole now where the pecker used to be.
ellauri182.html on line 80: Eriko (“Eh-REE-koh Tah-NAH-bee”) is Yuichi’s mother, who invites Mikage to stay at his/her home. Eriko is a transsexual and had previously been Yuichi’s father. Mikage’s first impression of Eriko is “overwhelming.” Mikage describes him/her as “an incredibly beautiful wo/man” who “seemed to vibrate with life force.” Eriko represents an ideal of feminine beauty, charm, and strength for Mikage. At times, Mikage finds it hard to believe that this woman had once been a man, or is still a man—some ambiguities over Eriko’s gender remain, both for the reader and for the characters. Yuichi refers to Eriko as both his mother and father, and other characters refer to Eriko as both “she” and “he.” Mikage could easily keep pace with Eriko.
ellauri182.html on line 82: Mikage is not religious, but believes in elements of the mystical and superstitious. She “can’t believe in the gods,” but for a warm bed, she “thanked the gods—whether they existed or not.” In despair, she “implored the gods: Please, let me live.” She also has a dream that comes partially true. Ergo Mikage relates to American culture. She looks up to Eriko as an ideal of feminine beauty, charm, and strength, although Eriko was once, or still is, a man - or is s/he?
ellauri182.html on line 84: As the story progresses, Mikage thinks about and confronts major issues in life: death, hope, friendship, loneliness, and love. (Cf. Pilin vastaava lista virsikirjan lisälehdistä edellisessä albumissa. Montako erilaista apinan elettä ja pierua näihin tarvitaan?
ellauri182.html on line 87: The second part of the story begins with a shock: Eriko died in the autumn. A man at his/her club has stalked and killed him/xsher in a hate crime. Later that night, alone, Mikage recalls a conversation she had with Eriko, during which Eriko explained why s/he became a woman.
ellauri182.html on line 89: Near the climax of the story, Mikage runs into Chika at a laundry. Chika (“Chih-KA”), a transsexual, is the head “girl” at Eriko’s club, which Eriko gives her when s/he dies.
ellauri182.html on line 90: After eating a delicious, hot meal that lifts her spirits, Mikage gets an idea. She hires a taxi for the long ride to Yuichi’s hotel and then climbs a balcony to present Yuichi with the same food that she had enjoyed.
ellauri182.html on line 92: Nori (“NOUGH-ree”) works with Mikage and Kuri at the cooking school. Mikage describes her as a “proper young lady,” which means that she is attractive, tastefully dressed, and well-mannered.
ellauri182.html on line 94: The 1989 film centers around Mikage, a young woman who loses her parents when young. She grows up in a lonely household with her grandmother who dies when Mikage reaches adulthood. Grief-stricken, she finds solace in the kitchen. Yuichi, a friend of Mikage's deceased grandmother, invites her to live with him and his mother. Then Mikage discovers that Yuichi's mother is actually her cross-dressing father. On the other hand, Mikage realizes that the wealth of gadgetry in Yuichi's kitchen is lovingly detailed... --- Unfortunately, that's all, this film is water under the bridge, overtaken by a 2019 gory crime film of the same name.
ellauri182.html on line 104: Symbolism appears throughout Yoshimoto’s story. For the protagonist, kitchens symbolize places of contentment, safety, and healing. Mikage claims, “to me a kitchen represents some distant longing engraved on my soul.” When she is despondent, her dreams of kitchens keep her going. She takes to the kitchen and learns cooking as a way of overcoming feelings of meaninglessness and despair; cooking represents her new attitude toward life. Like kitchens and cooking, food also plays a symbolic role in the story. Mikage is constantly presenting her friends with food; her life changes when she takes a job at a cooking school; and the climax of the story occurs when Mikage brings a dish of special food to Yuichi in his secluded hotel room. Eat my shorz.
ellauri182.html on line 106: Mikage’s voice can be complex as well, which keeps the reader intellectually engaged. She can go from the light and ironic, talking casually about herself and her situation, to the literary and complex, making more formal and generalized statements, such as this musing on fate that begins: “We all believe we can choose our own path from among the many.”
ellauri182.html on line 111: Mikage discovers, “a delightful German-made vegetable peeler—a peeler to make even the laziest grandmother enjoy slip, slipping those skins off.”
ellauri182.html on line 113: The Marshall Plan brought Western ideas and a free market economy to what had been an old and traditional culture. in the mid-1980s, Japan has a booming industrial economy, bolstered by its exports of automobiles and electronics to the West. Japanese society has become more materialistic than ever, influenced by its wealth and the consumerism imported from America. Mikage acknowledges this consumerism when she says of her friends, “these people had a taste for buying new things that verged on the unhealthy.” Mikage’s generation has been brought up on television and American culture; she mentions an American sitcom and Disneyland in her narrative. One character in the story is wearing “what is practically the national costume, a two-piece warmup suit,” a style imported from America. In Japan, Yoshimoto’s generation is called the shinjinrui, a generation that has grown up in a wealthy, technological society exposed to American values. Shinjinrui was new breed of humans (used to refer to the post-war generation, who have different ideals and sensibilities). Japan's Generation X.
ellauri182.html on line 117: As Mikage and Yuichi’s relationship develops, one of the first signs that they are drawing closer is a shared dream that they experience. In the dream, Yuichi tells Mikage that he has a desire to eat ramen, a noodle soup. Shortly after awakening from the dream, Yuichi, in real life, acknowledges his hunger. “I just woke up and I’m starving. I was thinking, hmm, maybe I’ll make some instant ramen noodles.” Instead of love, she thinks of food. It is through food, as is shown in this scene and many scenes to follow, that Mikage finds her mouth. Climbing to the balcony with her body mass was an existential feat.
ellauri182.html on line 118: Specifically, after ordering katsudon (fried pork served over rice), Mikage has a revelation with regard to Yuichi. The katsudon becomes more than just a meal, it is a means to reach out to Yuichi, to relate to him, to acknowledge both Mikage’s and Yuichi’s connectedness as two obese lovers starving under the same night sky.
ellauri182.html on line 127: Mikage states, “I can’t believe in the gods,” but at the same time she admits her confusion when she implores the “gods—whether they existed or not,” to “please let me live.” Mikage does not have a solid religious belief system to provide meaning for her life, so she turns to other sources for meaning, including friends and her own inward search. Wrong! !No es eso! !No es eso! You should turn to Amitabha!
ellauri182.html on line 130: Sartre urged the personal freedom of choice in the face of life’s unknowns, and claimed that seizing freedom was each person’s duty. These ideas of free will and personal responsibility are also introduced in “Kitchen.” Mikage makes the statement: “People aren’t overcome by situations or outside forces; defeat invades from within,” when she begins to realize that she has responsibility for her own life and its pain. Other people can no longer help her; she must take charge of things herself, “with or without” Yuichi.
ellauri182.html on line 133: Toward the climax of the story, when Mikage is climbing a hotel balcony in a daring moment of “utter desperation,” she contemplates the concept of free will. Up to this point in the story, Mikage has tended to believe in fate and in premonitions, which are beliefs that other powers are making decisions for her. She has also stated that “we have so little choice,” and that “we live like the lowliest worms.” Undergoing an existential change, Mikage finally admits to herself and the reader that human beings are ultimately free because “we’re constantly making choices. With the breaths we take every day, with the expression in our eyes, with the daily actions we do over and over, we decide.” She states that even when people think that they are being acted upon by outside forces, they are in reality choosing their situations and actions, sometimes subconsciously.
ellauri182.html on line 139: The alternative is of course the sexless intimacy of the fag hag and her chosen friends. The heroines of Yoshimoto’s fiction are not exactly fag hags, nor are they innocent. Mikage and Satsuki are young women. But grown-up sexual relationships are still beyond their grasp. Instead, in the security of their private kitchens, they dream nostalgic dreams, and shed melancholy tears about the passing of time. This is the stuff of great Japanese poetry, and absolute kitsch. Yoshimoto Banana is not yet a mistress of poetry, but she is a past master of kitsch.
ellauri190.html on line 239: During the 9th century, “Varangians” (Vikings) began to serve as a kind of Praetorian Guard to the East Roman emperors. Tästä kertoo jännittävästi Mika Waltarin historiallinen romaani Mikael Karvajalka, joka taitaa olla meillä jossakin. To reach the city of Constantinople, they sailed from what today is called the Gulf of Finland up the Neva river to the lakes Ladoga and Ilmen and then to the Western Dvina and the Dnipro, going all the way down to the Black Sea. By the mid-9th century, they settled around and in Kyiv and founded their own dynasty of the descendants of Rurik. A grandson of Rurik, Svyatoslav (Sfendosleif) greatly expanded his realm to the east and south, while his mother Olga (Helga) traveled to Constantinople and was baptized Christian. Svyatoslav’s son, Volodymyr (Waldemar) married a daughter of the Eastern Roman emperor, was baptized, and baptized all his subjects in the year 988. (Back then, the city of Moscow, or the country now known as Russia – Россия – did not even exist, so there!) Over the next centuries, the “Rurikids” gradually lost their Scandinavian identity, marrying women of the Slavic, Hungarian, Greek, and Turkic ethnicities.
ellauri194.html on line 364: Det är främst ungdomar som deltagit i upploppen, säger polisens kommenderingschef Mikael Backman till Ekot.
ellauri196.html on line 512: Mika Häkkinenkö sai aikaan tuon valtaisan muutoksen? Ei vaan Jumalan Sana. Hesekielin piti puhua laakson kuolleille Jumalan sanoja ja elämä alkoi virrata kuolleisiin; mahdottomasta tuli mahdotonta. Hesekiel kazoi ja äimisteli pizzanpala mukaan napattuna. Mahootointa!
ellauri207.html on line 112: Edellisvuoden jouluna hän oli kutsunut Lisbeth Salanderin mökilleen Sandhamniin. He olivat tehneet pitkiä kävelyretkiä ja keskustelleet dramaattisella äänellä tapahtumista, joihin he olivat joutuneet edellisvuonna, jolloin Mika oli kokenut näin jälkikäteen katsottuna elämänsä kriisin, ja retkien jälkeen he olivat puineet tapahtumien jälkimaininkeja punkassa. Mika oli tuomittu parittelusta pariksi kuukaudeksi vankilaan, hänen maineensa tyhjäntoimittajana oli vedetty lokaan ja hän oli joutunut lähtemaan aikakauslehti Millenniumin toimituxesta lerppahäntä koipien välissä. Mutta yhtäkkiä kaikki oli muuttunut hyväxi: Teollisuusjohtaja Henrik Vangerin elämäkerta, jonka kirjoittamisen Mikael oli alkuun kokenut hyvin ansaituksi terapiaksi, olikin muuttunut yllättäen hyvin ovelan, tuntemattoman sarjamurhaajan (en enää muista kenkä) takaa-ajoksi.
ellauri207.html on line 114: Ajojahdin tiimellyksessä Mikael oli törmännyt kipeästi Lisbeth Salanderiin. Lisbeth ei ollut vain auttanut murhaajan takaa ajossa - hän oli kirjaimellisesti pelastanut Mikaelin lerppahännän.
ellauri207.html on line 117: Lisbethin taito soluttautua lainvastaisesti pahojen ihmisten tietokoneille oli mahdollistanut Mikaelille aineiston, jota hän tarvitsi kääntääkseen journalistisen tappionsa Wennerströmin jutussa skuupiksi.
ellauri207.html on line 119: Kansainvälinen talousrikoksiin keskittynyt poliisi tutki edelleen skuuppia joka antoi Mikaelille ihanan tilaisuuden istuskella tasaisin väliajoin julkkixena tv-sohvilla. Seisoa ruudussa vakaana kuin kompassineula. Onnexi hänellä oli jalassa ruozalaiset puuvillavöiset pehmyrihousut jotka istuvat vaikka teillä seisoo. Vittu et on sitten etovaa linssiluteilua.
ellauri207.html on line 190: Mikki tiesi olevansa jokseenkin komea mutta ei kuitenkaan pitänyt itseään erityisen puoleensavetävänä. Käteenvetäminen ei pitkän päälle napannut. Hän sai usein kuulla. että hänellä oli sepaluxessa jotain, joka kiinnosti. Erik Berger veteraani oli selittänyt, että hän kertakaikkiaan säteili itsevarmuutta ja turvallisuutta ja että hänella oli kyky saada naiset rentoutumaan ja sulamaan ja miesten pikkujalka jäykistymään ilman eri käskyä. Sänkyynmeno hänen kanssaan ei ollut hankalaa, uhkaavaa eikä monimutkaista - se oli helppoa ja eroottisesti nautinnollista. Mikä (Mikaelin mukaan) oli niin kuin asioiden piti olla intuitiivisesti. Hänen tehtävänsä oli palvella vyö löysällä kuin partiopojalla.
ellauri207.html on line 194: Mikaelin celeb status oli toki lisännyt mielenkiintoa naisten joukossa tavalla, joka Mikaelista oli sekä omituinen että käsittämätön. Yllättävintä oli, että nuoretkin naiset saattoivat tyrkyttää itseään varsin odottamattomissa yhteyksissä, kuten hississä ja vessassa.
ellauri216.html on line 439: Mikaelin "pyyntö" valtakunnan puolesta kesti kauan. Nuori Mikhail ja hänen äitinsä kieltäytyivät kategorisesti sellaisesta raskaasta taakasta. Lopulta Theodoret, Ryazanin ja Muromin arkkipiispa, otti "Vladimir"-kuvakkeen syliinsä ja sanoi: "Miksi Kaikkein pyhimmän Theotokosin ikoni ja Moskovan ihmetyöntekijät kävelivät kanssamme pitkällä matkalla?". Vanhin Matryona ei voinut vastustaa sellaisia sanoja. Hän kaatui kasvoilleen "Fedorovskajan" Jumalanäidin ikonin eteen ja sanoi: "Tapahtukoon tahtosi, rouva! Sinun käsiisi annan poikani: ohjaa häntä totuuden tielle, itsesi ja itsesi hyväksi. isänmaa!" Tämän tapahtuman muistoksi perustettiin vuotuinen juhla (14. maaliskuuta O.S.) Kaikkein Pyhän Theotokosin Fedorovskaya-kuvakkeen kunniaksi sen lisäksi, että se ilmestyi 16. elokuuta (O.S.).
ellauri221.html on line 170: Mika se sellainen höpinäfooni on? kysyi Mutteri. Se on puhuva koje. Katsokaa tänne. Älynen kehoitti vieraita tulemaan pöydän ääreen, jolla oli pienoinen laite.
ellauri245.html on line 81: Den 14 september fick polisen in ett tips om att mannen på NK var i 25-årsåldern, hette Mikael, kom från Jugoslavien och hade tidigare bott på Gröndalsvägen i Hovsjö utanför Södertälje. Samma dag fick polisen in tips om att NK-mannen liknade en psykiskt sjuk 25-åring i Tullinge från Jugoslavien som hette Mikael. Enligt tipsaren hade denne Mikael både klippt håret och bränt sina kläder samma dag som Anna Lindh mördades. Det första tipset ledde till att polisen började leta i sina register efter en Mikael som hade bott på denna adress i Hovsjö. Det visade sig att Mijailović hade bott där och att han nu bodde i Tullinge. Med hänsyn till hans tidigare brott, hans återkommande kontakter med psykvården och att hans passfoto var likt NK-mannen beslutade spaningsledningen att polisen skulle börja spana efter honom. Sen yrade svenska polisen allvarligt med en annan 35-årig misstänkt nästan lika dumt som Ystadspolisen i Mankell.
ellauri260.html on line 199: Eucken syntyi 5. tammikuuta 1846 Aurichissa, sittemmin Hannoverin kuningaskunnassa (nykyinen Ala-Saksi). Hänen isänsä Ammo Becker Eucken (1792–1851) kuoli hänen ollessaan lapsi, ja hänen äitinsä Ida Maria (1814–1872, os Gittermann) kasvatti hänet. Hän sai koulutuksensa Aurichissa, jossa yksi hänen opettajistaan ​​oli klassinen filologi ja filosofi, suomenruozin oikeakielisyyden isä Ludwig Wilhelm Maximilian (Mikael) Reuter (1803–1881). Hän opiskeli Göttingenin yliopistossa (1863–66), jossa Hermann Lotze oli yksi hänen opettajistaan, ja Berliinin yliopistossa. Jälkimmäisessä paikassa Friedrich Adolf Trendelenburg oli professori, jonka kyseenalaiset eettiset ja eroottiset taipumukset ja filosofian historiallinen käsittely houkuttelivat häntä suuresti. Göttingen vaikutti tuppukylältä kun öizimme siellä matkalla Dresdeniin ja Puolan uuneille. Olis pitänyt yöpyä Erfurtissa, joka on isompi ja jossa Kautsky viilasi Erfurtin programmia. Engels oli tyytymätön Erfurtin programmiin, ja nuiji siitä Kautskya. Minnekäs se vallankumous unohtui? Ja miten niin uskonto on jokaisen oma asia? Sehän on oopiumia!
ellauri262.html on line 577: Peschke, Jim (2010). Michael Letters: Taivaan vastaus ruuvinauhaan . ISBN 978-1-4536-6027-0.Arkkienkeli Mikael neuvoo Jaakobille, suojelusenkelille.
ellauri266.html on line 121: Tämä hauskasti väärinkuultu lyrics on Härpi Vimpan-Anttilan esikoisen mottona. Toi susi on epilepsia, eli grand mal. Susi nielee 13 kiliä yhteispaino n. 130 kiloa, mutta kuttu ehtii hätiin ja täyttää suden mahan kivillä. Susi menee janoisena juomaan kaivolle ja putoo sinne. Avausjaxossa Mikaelan kurkku on ahdas ja limainen, sinne on juuttunut Villen mälliä. He ovat juuri tehneet aviorikoxen. Varmaan lojuvat sängyn päällä nakuina hikisissä täkeissä niinkuin joka ikisessä Netflix sarjassa. Tekee mieli röökiä. Yllättävä, rohkea, sivistynyt ja hauska. Toikin että käännytään hässimään toinen varvi on nähty miljoonissa pätkissä. Kai se sitten tuppaa olla tällästä. Ainakin sohvakansan toiveissa.
ellauri266.html on line 157: Sarin mezän uumeniin pääsystä haaveilee myös Ilari Vuori. Nuori Werther pääsi helpolla mutta pääsikö se hilloviivalle? Tokkopa. Ilari havittelee dramaturgixi. Tohtorinhatulla ei lähde pillua. Epäsovinnaista rakkautta julmassa yliopistomaailmassa, nyttemmin Tiedekulmassa. Mikaela joka nieli Villen mälliä on Mikon wannabe exä. Niillä on tytär Lotta joka tulee myöhään kotio.
ellauri266.html on line 180: Mikaela on 40. Menopaussi alkaa painaa päälle. Reisissä on satulat. Eise nykyään mikään stigma ole. Tää kirja on kuin Andre Breton ja Kinsella silputtuna blenderiin.
ellauri269.html on line 721: Ärsyttävästi hahmon viimeaikaiset kuvaukset, erityisesti vuoden 2013 Man of Steel -elokuva, keskittyvät Metropolis Marvelin Kristuksen kaltaisiin messiaanisiin ominaisuuksiin. Ennen elokuvan julkaisua uskoon perustuva lehdistösuhdeyritys Grace Hill Media kutsui uskonnollisia henkilöitä eri puolilta kansakuntaa osallistumaan valikoituihin julkaisua edeltäviin näytöksiin, julkaisi leikkeitä verkossa ja toimitti muistiinpanoja mahdollisista elokuvaan liittyvistä uskonpohjaisista keskusteluaiheista. Yksi esimerkki keskittyy isyyden teemoihin ja kehottaa isiä "viemään [lapset] katsomaan Teräsmiestä" ja käyttämään sitten opasta "löytämään uusia yhteyksiä omaan elämääsi ja Jumalan sanaan". Verkkosisällön ohella Dr. Craig Detweiller, Ph.D. teologian ja kulttuurin, kirjoitti yhdeksänsivuisen esseen nimeltä "Jeesus – alkuperäinen supersankari" yhdistääkseen Kryptonin viimeisen pojan Jumalan Poikaan. Detweiller lainasi usein toistuvia todisteita päätteestä "el", joka liitti Supermanin kryptonin syntymänimen "Kal-el". Heprean kielessä "el"-päätettä käytetään merkitsemään Elohimia tai Jahvea, Jehovaa tai Jumalaa, kuten nimissä Mikael, Ariel ja Rafael. Esseessaan Detweiller viittasi myös jokebedialaisten orpoksi jäämiseen, jonka Superman kärsi, kun hänen vanhempansa, jotka varoittivat planeetan Kryptonin välittömästä kuolemasta, ampuivat vauvansa ulkoavaruuteen kuin futuristinen Mooses.
ellauri283.html on line 63: Boken utspelar sig i en fiktiv jämtländsk by kallad Svartvattnet, dit en kvinna från Stockholm flyttar med sin dotter för att arbeta som lärare i ett kollektiv som hennes pojkvän ingår i. Detta är en bok som behandlar såväl kärlek som grova mord. Ekman beskriver med sitt drivna och poetiska språk hur ett dubbelmord förblir ouppklarat, och hur detta påverkar de bosatta i och runt Svartvattnet. Romanen är en deckare som parallellt också utvecklas till en samhällsskildrande utvecklingsroman, med gott om såväl mytiska och intertextuella paralleller som symboliska och ironiska inslag. Boken ansågs som den bästa svenska deckaren genom tiderna. Boken dramatiserades 2023 av SVT i en dramaserie med samma namn, regisserad av Mikael Marcipan.
ellauri284.html on line 371: Maaliskuussa 2012 Kouvolan hovioikeus tuomitsi Kankaan 2 vuodeksi 7 kuukaudeksi vankilaan törkeästä kiristyksestä ja sen yrityksestä. Hänen lisäkseen oikeus langetti Simeon Kärkkäiselle 2 vuoden 6 kuukauden ja Mika Tapio Leivoselle 2 vuoden 5 kuukauden vankeusrangaistuksen törkeästä kiristyksestä. Hovioikeuden päätöksen mukaan miehet olivat perineet velkoja ilman perusteita ja rahojen vaatimiseen oli liittynyt uhkailua. Kymenlaakson käräjäoikeus oli aiemmin hylännyt syytteet aiheettomina.
ellauri284.html on line 373: Toukokuussa 2012 Kankaalle luettiin Pirkanmaan käräjäoikeudessa syyte törkeästä kiristyksestä. Syyttäjän mukaan Kangas ja viisi muuta olivat perineet olemattomia velkoja yhteensä yli 270 000 euroa Vaasassa, Tampereella ja Helsingissä. Näyttö perustui suurelta osin poliisin salaa nauhoittamiin puhelinkeskusteluihin, joissa käytettiin syytteen mukaan peitekieltä.15. kesäkuuta 2012 Kangas tuomittiin vuodeksi ja kahdeksaksi kuukaudeksi vankeuteen. Samassa jutussa tuomittiin törkeästä kiristyksestä kahdeksi vuodeksi vankeuteen Hells Angels MC:n jäsen Harri Juhani Nääppä, sekä Mika Leivonen törkeästä kiristyksestä puoleksitoista vuodeksi vankeuteen.
ellauri309.html on line 964: Alice Sophie Schwarzer (* 3. Dezember 1942 in Wuppertal) ist eine deutsche Journalistin und Publizistin. Sie ist Gründerin und Herausgeberin der Frauenzeitschrift Emma und eine bekannte Feministin. In einem Beitrag für die Frankfurter Allgemeine Zeitung verteidigte Schwarzer 2008 die Weigerung der maoistischen Militärjunta Myanmars, nach dem Zyklon Nargis westliche Hilfe ins Land zu lassen, mit dem Hinweis u. a. auf die angebliche humanitäre Hilfe der USA 1968 für Kambodscha, deren „Reisbomber“ Bomben transportierten, sowie auf die Doppelmoral der Medien. In Bezug auf das Manifest für Frieden von Februar 2023, dessen Mitinitiatorin Schwarzer war und das sich gegen Waffenlieferungen an die Ukraine und für Verhandlungen ausspricht, schrieb Jan Feddersen in der TAZ, Schwarzer enthülle sich damit als „Antifeministin“, denn wenn es in dem Manifest heiße, „Frauen wurden vergewaltigt“, spreche „es nicht über die Täter, auch nicht Putin“. Demnach befremde Schwarzers stets gleiche Kritik an der Pornografie gerade junge Frauen zunehmend. Einige Standpunkte des klassischen 1970er-Jahre-Feminismus – wie etwa die Ablehnung von Pornografie – hält Roche für überholt und vertritt einen sex-positiven Feminismus. Als sie 1998 in Bascha Mikas Kritischer Biografie (siehe #Literatur) als bisexuell beschrieben wurde, lehnte sie jeglichen Kommentar mit dem Hinweis auf ihre Privat- und Intimsphäre ab. Ein FAZ-Artikel schrieb 2010, sie zeige sich in Köln öffentlich mit ihrer Partnerin. Ach was!
ellauri313.html on line 452: And indeed! Ilta-pulun resistenttiehdokas, Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola tviittasi tiistaiaamuna
ellauri313.html on line 453: viestiketjun Twitteriin Ukrainan sodan tilanteesta. Aaltolan mukaan on tultu vaiheeseen, jossa nähdään selkeää ruumisläjien kasvua. - Venäjällä pelissä kaikki Ukrainan sotaa varten satsatut joukot. Selkeä huollettavien kasvu havaittavissa puolella jos toisella, Aaltola tviittaa iloisena. Konfliktit eskaloituvat kahta reittiä: Niillä on taipumus syventymiseen, jolloin sodan intensiteetti paranee, koskas muutenkaan. (Muita reittejä en muista, kazo kuvasta.) Venäjällä pelissä kaikki Ukrainan sotaa varten satsatut joukot. Selkeä kuolevaisuuden kasvu havaittavissa, Kts esim. Herman Kahn ”On Escalation”, 1965. — Mika Aaltola (@MikaAaltola) March 8, 2022. Ai oops, täähän uutinen on jo yli vuoden vanha. Presidentti Zelenskyi vannoo sotarikollisten rankaisemista ja varoittaa länsimaita Venäjän valloitushaluista. Vittu tervetuloa vaan yrittämään valloittaa takaisin edes postimerkin kokoinen pala ryssiltä, huutaa Ukrainan ulkoministeri tuskastuneena. Puheloinen (äiti oli siitä vihainen: heta korven! hur kan man heta så?) sanoi vuosi sitten työmiehen muistelmissa ettei tää sota lopu ihan hevillä. Oikeassa oli loinen.
ellauri313.html on line 538: Kahnin näkemyksen mukaan kapitalismilla ja teknologialla oli lähes rajattomat edistysmahdollisuudet, ja avaruuden kolonisaatio oli lähitulevaisuudessa, ei kaukaisessa. Hän esitteli optimistisen skenaarion vuoden 2176 talousolosuhteista.  Hän oli suursyömäri. Viimeisenä vuonnaan 1983 Kahn kirjoitti hyväksyvästi Ronald Reaganin poliittisesta agendasta The Coming Boom: Economic, Political and Social -kirjassa ja pilkkasi suoraan Jonathan Schellin väitteitä ydinsodan pitkäaikaisista vaikutuksista. Saman vuoden heinäkuun 7. päivänä hän kuoli apoplexiaan 61-vuotiaana. Vizi mikä perse! Ja tää on Mika Aaltolan guru sitten. Voi perkele.
ellauri317.html on line 466: Nyt Rauta Felix nähtävästi seisoo taas jossain syrjäisellä paikalla (11.9.2023). Kaikki eivät ole tyytyväisiä. "Dzeržinski on sorron ja laittomuuden symboli", sanoi Mikael Röiterille Nikita Petrov, historian vääristäjä War Memorial järjestöstä joka voitti siivun Nobelin rauhanpalkinnosta vuonna 2022 vuosi sen jälkeen, kun hänet kiellettiin ja hajotettiin Venäjällä. Felixillä oli kylmä pää, lämmin sydän ja puhtaat kädet.
ellauri332.html on line 516: Megan Fox oli valtava osa kahta ensimmäistä live-action Transformers -elokuvaa, mutta miksi Megan Fox jätti Transformers -sarjan ennen Transformers: Dark of the Moon -elokuvaa ? Steven Spielbergin tuottamana Paramount lanseerasi live-action Transformers -franchise-sarjan vuonna 2007. Ensimmäisen elokuvan ohjasi Michael Bay, ja siinä näytteli Shia LaBeouf Sam Witwickynä, ja Fox toimi hänen näyttelijänä ja rakkausmiehenä Mikaela Banes. Vuoden 2007 elokuva oli taloudellisesti valtava hitti ja ansaitsi yli 700 miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti. Sen jatko-osa, Transformers: Revenge of the Fallen, menestyi vielä paremmin vuonna 2009, mikä takaa trilogian. Megan Fox Transformers -ongelma jätti kuitenkin tumman pilven franchisingin päälle.
ellauri338.html on line 73: Jaakobin painivastustajan henkilöllisyys on kiistanalainen, jota kutsutaan eri tavoin unihahmoksi, profeetalliseksi näyksi, enkeliksi (kuten Mikael ja Samael ), suojelevaksi jokihengeksi, Jeesukseksi tai Jumalaksi.
ellauri343.html on line 231: Olin koulupojasta saakka kasvanut lahtarihenkeen. Ilmari Jäämaa oli Nuoren Voiman voimakassanainen radioamatööri. 1920-luvulla lehteen kirjoitti suomalaisen kirjallisuuden nuori kärkijoukko, muiden muassa Martti Haavio, Lauri Viljanen, Pentti Haanpää, Uuno Kailas, Mika Waltari, Katri Vala, Toivo Pekkanen, Yrjö Jylhä, Olavi Paavolainen ja Saima Harmaja. Näistä Kati oli punikki, Pena anarkisti, Olkkari lipilaari, Kärpäs-Topi ex-työläinen. Loput enemp vähemp patavanhoillisia.
ellauri362.html on line 313: Mutta ovatko Joelin kirjat kristillisiä kirjoja? Kysyttävä Telarannalta. Hän nostaa kulmakarvoja: jos kirjaa voidaan lukea humanistina, se ei ole kunnolla kristillistä huttua. Mika Hytin mielestä taiteessa on oikeastaan vain kolme aihetta: rakkaus, kuolema ja yksinäisyys. Kaikki muut voi tavallaan palauttaa niihin”, Haahtela kertoo. Väärin Mika, se kolmas aihe on syöminen eli E!F!K!
ellauri370.html on line 320: Tämän näkemyksen mukaan ihmiset olivat itse asiassa enkeleitä, jotka Saatana vietteli ennen taivaassa käytyä sotaa Mikaelin armeijaa vastaan, minkä jälkeen heidän olisi ollut pakko viettää ikuisuus loukussa pahan Jumalan aineellisessa maailmassa.
ellauri370.html on line 323:

Mika Waltari

Olen useasti ylpeänä ajatellut, että kuinka olenkin päässyt kirjoittelemaan tähän samaan julkaisuun (Apu-lehti) kuin aikoinaan Erkki Mikael Salmi, eli nimimerkki Erkki-Mikael, joka on tietysti lukuisien Isaskar Keturi- ja Samuel Väsy -pakinoiden luoja. Ja voihan täytinen miten me penskoina nauroimme näille jutuille. Nauroimme tikahtumiseen asti ja tuo nauraminen on jatkunut minulla läpi elämän ja jatkuu vieläkin.
xxx/ellauri400.html on line 343: Kun muutin aikoinaan etelän Suurelle Kirkolle, eli Helsinkiin, suuri osa kirjastostani katosi muuttojen myrskyissä, mukana myös iso osa Erkki-Mikaelin pakinakokoelmista. Minulla oli melkein kaikki teokset, joihin oli koottu Apu-lehdissä aikanaan olleet pakinat. Näissä pakinoissa pääosissa seikkailivat mainitut veijarit Isaskar Keturi ja Samuel Väsy.
xxx/ellauri400.html on line 347: Isakar pukeutui ainaisen rahanpuutteen takia vanhasta frakista leikkaamaansa, hyvinkin oudoksuttavaan pukuun ja käyttäytyi kuin paraskin aatelinen. Apurinaan hänellä toilailuissaan oli Apu Toimittaja, joka lienee Erkki Mikael Salmen alter ego. Isaskarin häpeämätön varmuus omasta erinomaisuudestaan kantaa kaksikon läpi huimien seikkailujen.
xxx/ellauri400.html on line 351: Muutenkin Erkki-Mikaelin tapa kirjoittaa on vaikuttanut minuun suuresti läpi elämäni. Vieläkin ahmin hänen taiturimaisia ja megalomaanisia lauseitaan, joilla hän pakinansa aloitti. Pisimmät niistä ovat lähes sivun mittaisia ilman, että lause tai ajatus katkesi kertaakaan. Näitä lauseita ihastelimme Juice Leskisen kanssa Tillikan pöydässä kilpaillen, kumpi muistaa niitä enemmän. Juice muisti.
xxx/ellauri400.html on line 353: Juicella oli melkein kaikki Erkki-Mikaelin pakinakokoelmat kuten myös minulla, sillä olin kerännyt uudestaan koko sarjan kasaan koluten divareita silmät pölystä kirvellen. (Kiitos Komisario Palmu -divarille.) Ja minä voitin, sillä sain viimein käsiini Mokomat monokinit -kirjan, jota Juicella ei ollut. Kokoelmani oli täydellinen. Viikkotolkulla olin polleaa poikaa ja Leskinen murjotti. Nyt on Leskinenkin vainaja.
xxx/ellauri400.html on line 357: Erkki Mikael Salmi. Olet antanut minulle paljon iloa ja naurua elämään. Ehkä jopa heitän henkeni nauraessani jutuillesi. Mikä olisi parempi lähtö manan majoille naureskelemaan. Terveisin Näkymätön Viänänen.
xxx/ellauri400.html on line 360: Účinkují: Aarre Elo, Lenita Airisto, Kauko Saarentaus, Erkki-Mikael Salmi, Hannu Taanila, Knud Möller, Teija Sopanen, Vesa-Matti Loiri, Jörn Donner, Jouni Apajalahti, Toini Havu-Ollikainen, Olliver Hawk (twíce)

xxx/ellauri417.html on line 532: Armida vie Rinaldon riemulomalle Kanarian saarille, mutta kaverit tulevat hakemaan sen pois. Armida suutahtaa ja lähtee mukaan Gazan selkkauxeen. Samaan aikaan toisaalla Arkkienkeli Mikael näyttää Goffredolle näkymättömiä enkelien armeijoita taivaalla auttamassa hyökkäystä. Goffredo kapuaa muurien huipulle ja istuttaa sinne hakaristin. Jotkut saraseenit vetäytyvät Salomonin temppeliin. Loput teurastavat riehuvat kristityt, joita tulvii kaupunkiin.
xxx/ellauri442.html on line 233: After pursuing philosophical writings during the years of the Second World War, Polanyi in 1948 exchanged his chemistry professorship for a chair of ‘social studies’ at Manchester, retiring in 1959 to Merton College at Oxford as a senior research fellow. The reason was that he was something of a failure as chemist. His son shared a Nobel prize in chemistry. Ille faciet. Mikaa kismitti että Tomppa Kuhn pokkasi kunnian paradigmoilla. Tomppakin oli juutalainen, BTW.
211