ellauri060.html on line 1122: Aloin lukea Mihail Sholokhovin novellettaa Ihmiskohtalo. Siitä päätellen Miihkali on ääreist klisheinen sotasetämies. Tämmösiä kotirintamamieskirjoja kirjoitettiin sodan jälkeen tuhansia. Miihkalille niistä tuli vuonna 1965 noobeli. Taisi olla Khrustjsjovin suojasäiden antia. Turhaan nuolivat, kohta linja yleisliitossa taas koveni, ja Njeuvostoliiton juna pyhästyi tyyten pistoraiteelle Leonid Breshnevin dementian aikana.
ellauri060.html on line 1124: Šolohov syntyi Venäjän keisarikunnan Donin kasakoiden alueella 1905. Hänen kasakasta leskiytyneellä äidillään oli suuri vaikutus pojan kehitykseen, vaikkei ize osannut edes lukea. Miihkalin isä oli pikkuporvari, vaikka Miihkali ize tunnusti järkähtämättä pyhää punauskoa. Perhe ei ollut Donin kasakoita vaan outlandereita, kasakoiden halveximia mamuja, lantalaisia. Kansalaissodassa kasakat peukutti valkosia, ryssämamut punakapinoizijoita.
ellauri060.html on line 1126: Šolohov liittyi kommunistiseen puolueeseen 1922 ja pysyi sille uskollisena koko uransa. Ei vienyt Miihkalilta päätä isä aurinkoinenkaan. Pää oli tarpeexi kumarassa vielä 50-luvulla. Josip ja Miihkali oli oikein kamuja. Hän oli Neuvostoliiton kirjailijaliiton toimielimissä vuodesta 1934 ja vuodesta 1936 maan korkeimman neuvoston jäsen. Hän seurasi Nikita Hruštšovia tämän ulkomaanmatkalle 1959 ja valittiin keskuskomiteaan 1961. Hän oli kaksinkertaisen sosialistisen työn sankari ja palkittiin sekä Leninin että Stalinin palkinnolla Nobelin lisäksi. Jeesmiehiä jos kukaan,
ellauri060.html on line 1140: Oikismulkero Solzhenizyn väitti että Don Kasakka oli plagioinut kaikki kirjansa. Taisi olla paskapuhetta. No Don Kasakka oli haukkunut pydeen Alexin Ivan Denisovitjin päivän. Silmä hampaasta. 60-luvulla Donilla oli wiixet ja typerät kaljukiharat. Miihkali kuoli kurkkusyöpään 1984. Takuulla poltti liikaa huonolaatuisia venäläisiä syöpäkääryleitä, etenkin Belomorskia. Sen rinnuxissa oli mitaleita kuin joulukuusessa.
ellauri060.html on line 1142: Miihkalista on häpeä jos rintamamiehet ovat ämmämäisiä, kirjoittelevat liian usein kaipaavia kirjelmiä kotia. Se kipsaa kotirintamalla raatavia naisia. Vetäkööt vekkihameent laihan takamuxen peitoxi ja menkööt vaikka kuokkimaan juurikkaita tai lypsämään lehmiä. Naisten hommiin vaan, rintamalla ei sellaisia tarvita! Siellä ammuskellaan urheasti sakemanneja ja ryssiä.
ellauri060.html on line 1144: Ihmiskohtalon kokija on Sokolov, sehän on melkein kuin Sholokhov? Paizi Miihkali oli suuressa isänmaallisessa sodassa jo PK-miehiä. Sokolovin Irina-vaimo oli siitä hyvä etteise koskaan nalkuttanut Sokoloville, vaan tarjos jopa loiventavat huikat sille krapula-aamuina. Vahinko vaan että suuressa isänmaallisessa sodassa siitä ja kotimökistä jäi jäljelle vaan iso veden täyttämä kuoppa. Sokolov lohduttautuu kansakouluikäisellä pikkupojalla, jolla on kaarevat silmäripset ja joka tarrautuu siihen yöllä lujasti. Sakemannit on täys roistoja, paizi että tunnistavat Sokolovissa kyllä heimolaisensa, kovanaama sotilaan joka kuristaa omin käsin potentiaaliset petturit eikä vahingossakaan särje lapsen sydäntä näyttäytymällä tippa linssissä. Rehtiä Ryhmy- ja Romppainen -materiaalia.
ellauri286.html on line 136: Välirauhan aikana marraskuussa 1940 Suomen hallitus kielsi Neuvostoliiton painostuksesta talvisotaa käsittelevän kirjallisuuden julkaisemisen. Lokakuun lopussa Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatšeslav Molotov esitti Suomen Moskovan-lähettiläälle J. K. Paasikivelle voimakkaan paheksuntansa siitä, että Suomessa oli ilmestynyt talvisodan päätyttyä suuri määrä kirjallisuutta, joiden Molotov katsoi sisältävän kiihotusta ja vihan lietsontaa Neuvostoliittoa vastaan, ja tämän jälkeen oikeusministeriö määräsi takavarikoitaviksi räikeimmiksi katsotut teokset, mm. Onttoni Miihkalin Suomussalmen sotatantereilla.
xxx/ellauri286.html on line 136: Välirauhan aikana marraskuussa 1940 Suomen hallitus kielsi Neuvostoliiton painostuksesta talvisotaa käsittelevän kirjallisuuden julkaisemisen. Lokakuun lopussa Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatšeslav Molotov esitti Suomen Moskovan-lähettiläälle J. K. Paasikivelle voimakkaan paheksuntansa siitä, että Suomessa oli ilmestynyt talvisodan päätyttyä suuri määrä kirjallisuutta, joiden Molotov katsoi sisältävän kiihotusta ja vihan lietsontaa Neuvostoliittoa vastaan, ja tämän jälkeen oikeusministeriö määräsi takavarikoitaviksi räikeimmiksi katsotut teokset, mm. Onttoni Miihkalin Suomussalmen sotatantereilla.
8