Metsän sisäänkäynnillä, jonkinlaisen halkopinon (tai rovion) päällä,
ellauri048.html on line 576: Metsän iltarauha
ellauri258.html on line 409: matriarkaalisiin ideoihin sosiaalisen maailman rakenteesta. Metsän
ellauri275.html on line 235: Metsän hiljaisuuden rikkoi Hän ei alentunut kuulemaan vanhan miehen pyyntöä.
ellauri275.html on line 348: Nauta on sidottu. Metsän reunalla Isäni makasi maassa.
ellauri335.html on line 439: Metsän kaatamista vastustaville aktivisteille töiden keskeytyminen on torjuntavoitto. Heidän toiveissaan on, että samalla kun alueen katusuunnitelmia laitetaan uusiksi, selvitettäisiin vielä kerran myös tapoja säästää mahdollisimman paljon metsää puilta.
xxx/ellauri128.html on line 568: Risto Olavi Rasa (s. 29. huhtikuuta 1954 Helsinki) on suomalainen runoilija, ammatiltaan kirjastonhoitaja. Hän kirjoittaa lyhyitä, naivistisen avoimia ja arkisen lämpimiä runoja luonnosta, kodin piiristä ja rakkaudesta. Rasa tunnetaan erityisesti luontolyyrikkona. Jo esikoisteoksellaan Metsän seinä on vain vihreä ovi (1971) Rasa saavutti suurta suosiota. Sen julkaistessaan hän oli vain 17-vuotias ja kävi koulua Vaasassa. Hänen runojaan alkoivat lukea sellaisetkin, jotka eivät ennen olleet välittäneet runoista. Wiffin vaimon nimi oli Rasa. Muttei Risto. Risto Alapuro on julkaissut jonkun neuvostovastaisen muistelman vaihtarivuodelta 1990-1991.
xxx/ellauri175.html on line 199: - Se on erilainen ! vastasi Edison järkyttyneenä. Ymmärrän, että et todellakaan voi perustaa arviotasi katkelmiin… kuten esimerkiksi Metsän kohtauksiin ja luotien heittämiseen tai edes Yön tyyneyden ”palaan”…
xxx/ellauri177.html on line 369: Äänet olivat tulleet selvemmiksi. Puutarhan eläimet puolestaan ​​huusivat heitä rakastamaan toisiaan kuin aikuistuneet bambit Disneyn Bambi-leffassa. Rumpali rummutti puunrunkoa. Cicadas lauloi hellällä kuoliaaksi. Perhoset levittävät suudelmia siipien räpyttäessä. Varpusilla oli hetken mielijohteisuutta, sulttaanien hyväilyt kulkivat innokkaasti seragion keskellä. Kirkkaissa vesissä kuului kutuaan auringossa olevien kalojen pyörtymistä, sammakoiden kiihkeää ja melankolista huutoa, koko salaperäinen intohimo, joka oli hirviömäisesti kyllästynyt kaislikoiden harmaaseen tylsyyteen. Metsän syvyyksissä satakielet huusivat nautinnon helmiäisnaurua, polttarit uljasivat, humalassa sellaisesta himosta, että he kuolivat väsymykseen lähes supistuneet naaraat. Ja kallioiden laatoilla, harvoin pensaiden reunalla, käärmeet, solmitut kaksi kerrallaan, sihisivät hiljaa kaxihaaraisine kyrpineen, kun taas suuret liskot haudivat munia, niiden selkärangat värähtelivät lievästä hurmiosta. Kaikkein syrjäisimmistä kulmista, auringonpaistetta, varjossa olevia reikiä, nousi eläimen haju, lämmin yleisestä urasta. Kaikessa tässä kuhisevassa elämässä oli lapsellista jännitystä. Jokaisen lehden alla sikiöi hyönteinen; jokaisessa ruohotumpussa kasvoi perhe; lentävät kärpäset, liimattuina toisiinsa, eivät odottaneet laskeutumistaan ​​lannoittaakseen. Näkymättömät elämän palaset, jotka asuttavat ainetta, aineen atomit itse, rakastivat, pariutuivat, antoivat maaperälle herkullisen liikkeen, tekivät puistosta suuren haureuden.
xxx/ellauri234.html on line 58: Metsän peitossa kylä oli Hiipi ulos kuulostellen Näin kuningas hän lausui
xxx/ellauri380.html on line 62: Nyt vanhoista Jalluista on tullut kuumaa tavaraa. Esimerkiksi punavuorelainen vanhan polven pornokauppias Tom Sjöberg kertoo, että keräilijät vievät kaiken. Hyllyssä on vain 2000-lukua. Saman tiedon varmistaa soittokierros antikvariaatteihin. Jallu oli ollut aina tärkeä osa muusikoiden raskasta keikkaelämää ja siksi arvostettu. Kummeli-televisiosarjan sketsissä Radio Yömyöhä (2/94) parodioitiin Jallun tutkivaa journalismia, kun Esko Mörkö luki radiossa vanhoja Jalluja. Metsän siimeksessähän niitä lehtiroskiksesta löydettyjä aarteita tuli selailtua.
13