xxx/ellauri165.html on line 80: Vuoden 2022 utopiassaan Mercier vastaa näihin kritiikkeihin. Hän uskoi lujasti ihmisen synnynnäiseen hyvyyteen ja hyväntahtoisuuteen ja siksi näki ihmisessä luontaisen taipumuksen hyveeseen. (Har, har.) Mercier’n mukaan onnellisuutta ei pysty saavuttamaan ilman kanssakäymistä, sosiaalisuutta. Juuri tämän sosiaalisuuden ja siitä seuraavan onnellisuuden Mercier esitti perusteluksi sille, miksi vuoden 2022 yhteiskunnassa sovellettaisiin rousseaulaista yhteiskuntasopimusta. Vaatimattomuus, huolenpito köyhistä ja tasa-arvo ovat Mercier’lle onnellisuuden premissejä yhteiskunnassa.
xxx/ellauri165.html on line 82: Forsström kirjassaan pahoitellen toteaa hänen sokeutensa nähdä yksilöllisten ja partikulaaristen arvojen merkitystä onnellisuuden kannalta. Ne ovat keskeiset tekijät, jotka kääntävät Mercier’n utopiaa Forsströmin dystopiaxi. Jengi nyt vaan haluaa olla vaativia, kyykyttää köyhiä ja omistaa enemmän kuin naapuri. Ilman privaatteja tuotantovälineitä ei mistään tule mitään.
xxx/ellauri165.html on line 84: Totaalinen yhdenmukaisuus, jota Mercier soveltaa vuoden 2022 yhteiskunnassaan tuo mieleen autoratiivisen-autoritiivisen-autoratirititiivisen- no, siis kommarien hallintokoneiston. Samankaltaisuuden normi sitoo Mercier’n visiossa kaikkia toisiinsa aina pukeutumista myöten. Missä ovat merkkivaatteet, Nike, Adidas, jotka tekevät meistä joka iikasta niin erilaisia?
xxx/ellauri165.html on line 88: Mercier’n utopia, jossa päivät, ihmiset, työt ja ajatukset seuraavat uuvuttavan samanlaisina toinen toisiaan, ilman iltauutisten ja luuriviihteen tuomaa helpotusta, antaa pikemminkin kuvan monotonisesta zombien valtakunnasta kuin ”parhaasta mahdollisesta maailmasta”. Missä yrittäjät? Missä volttikuskit? Kebab ja pizzat? Viihdeteollisuus ja valtamediat? Personoidut mainoxet? Luuripelit? Missä amerikkalainen unelma? Täähän kuulostaa ihan Brezhnevin pysähtyneisyyden ajalta.
xxx/ellauri165.html on line 90: Kuten Forsström huomauttaa, Mercier’n virheenä ei pidä nähdä sitä, että hän uskoi kaikkien ihmisten tulevan onnellisiksi samoista asioista - siis näki ihmiset samanlaisina – vaan pikemminkin tämä vain esti häntä näkemästä, että ihmiset saattaisivat poiketa toisistaan sen suhteen, mikä heitä miellyttää. Jotkut kerta kaikkiaan tykkää olla köyhiä ja toiset ökyrikkaita. Terveisin Teemu Toppola, keskinkertaisen syvällinen ajattelija (pst. kuulun jälkimmäiseen osastoon).
5