ellauri002.html on line 2138: Näiden surullisten säveleiden jälkeen iloisempi takautuma vuoden 79 kesään on paikallaan. Piristyin masiksesta, kun dona Carita tuli USAan kesäksi. Vielä samana kesänä tehtiin Nikun ja sen isän kanssa USAn kiertomatka, ajettiin syvään etelään aina Georgiaan, sieltä Teksasiin. Niku ja isä jäivät Teksasiin, me ostettiin liput junaan Meksikoon. Houstonissa kysyttiin kumpi ranta on näpeämpi, Meksikon lahti vaiko Atlantti. Molemmat, sanoi höveli meksikaano, varsin valehteli. Don Jaime muisti el Zorron numeron Ei kuolemaa Tampicoon, siis sinne! Hölmö valinta. Ekassa Meksikon puolen pikkukaupungissa tehtiin alottelijan virhe, syötiin jotain salaattia raakana. Siitä lähin don Jaimen input sekä output Meksikossa oli juoksevaa. Bussi Tampicoon hiljensi vaan kun vastaantulijat näytti ristin merkkiä. Välillä oli hätäpysähdyksiä, miehet toiselle puolelle bussia, naiset toiselle. (Ikävä kyllä ei ollut iso-hätäpysähdyksiä.) Seuraavana aamuna liikuttavassa rantahotellissa Meksikon lahdella öljytankkerien lomassa don Carita sanoi: hyi kun täällä haisee öljy. don Jaime tulee vessasta: se olen minä.
ellauri242.html on line 256: Stalinin saatua vallan hän (kuka? Leninkö?) nimitti Kollontain ulkomaille diplomaatiksi – Kollontai oli uranuurtaja: ensimmäinen nainen suurlähettiläänä koko maailmassa. Hänet nimitettiin ensin kauppa- ja diplomaattiedustajaksi Norjaan (1923–1926), sitten Meksikoon (1926–1927), josta palasi Norjaan 1927–1930). Vuonna 1930 hän sai siirron Tukholmaan, jossa toimi vuoteen 1945 asti. Hän oli myös mukana Neuvostoliiton lähettämässä edustajistossa YK:n perustamisessa. Ulkomailla hänellä ei ollut vaikutusvaltaa Neuvostoliiton sisäisiin asioihin. Hän toimi diplomaattisena välittäjänä maissa, joiden kautta Neuvostoliitto pystyi hankkimaan tarvitsemiaan kriittisiä tuotteita, esimerkiksi toisen maailmansodan aikana ruozalaisia SKF:n kuulalaakereita, joiden päävientikohde oli Saksa. Ulkomaantyönsä ansiosta hän säilyi yhtenä harvoista vanhoista bolševikkijohtajista sivussa Stalinin puhdistuksista ja teloituksista. Vuonna 1945 Kollontai sairastui ja palasi Neuvostoliittoon. Hän kuoli vuonna 1952. Silloin isä aurinkoinenkin oli jo kalkkiviivoilla.
ellauri245.html on line 494: Lie valmistui lakitieteiden kandidaatiksi vuonna 1919. Hän oli liittynyt Norjan työväenpuolueeseen vuonna 1912 ja toimi sen sihteerinä 1919–1922. Vuosina 1922–1935 hän työskenteli ammattiliittojen keskusliiton lainopillisena asiamiehenä. Vuonna 1935 Lie valittiin Johan Nygaardsvoldin hallitukseen oikeusministeriksi. Vuonna 1935 hän antoi Lev Trotskille turvapaikan Norjasta, kun tämän Ranskassa saama oleskelulupa umpeutui. Vuonna 1937 Neuvostoliiton painostuksella Norjan hallitus määräsi Trotskin kotiarestiin. Pitkien neuvotteluiden jälkeen Lie määräsi Trotskin muuttamaan Norjasta Meksikoon, missä se pian tapettiin. Tryggve oli YK:n ensimmäinen pääsihteeri. Se muistutti melko lailla torpeedoa.
ellauri254.html on line 671: Neuvostoliittolaisten virkamiesten kanssa käytyjen pitkien neuvotteluiden jälkeen Trotskin oli lähdettävä Norjasta Meksikoon. Meksikon presidentti Lázaro Cárdenas otti Trotskin vastaan Tampicon satamakaupungissa, jossa hänelle oli järjestetty erikoisjuna Méxicoon. Meksikossa Trotski asui ensin taidemaalari Diego Riveran luona ja koki lyhyen romanssin Frida Kahlon kanssa. Maanpakoaikanaan hän jatkoi ahkeraa kirjoittamistyötään suomien Neuvostoliiton tilaa ja Stalinin toimia ja nimitti Neuvostoliittoa ”byrokraattisesti vääristyneeksi työläisvaltioksi”.
ellauri279.html on line 469: Hänen vuoden 1985 romaaninsa The Old Gringo ( Gringo viejo ), joka perustuu löyhästi amerikkalaisen kirjailijan Ambrose Biercen katoamiseen Meksikon vallankumouksen aikana, tuli ensimmäinen meksikolaisen kirjailijan kirjoittama yhdysvaltalainen bestseller. Romaani kertoo tarinan Harriet Winslowista, nuoresta amerikkalaisesta naisesta, joka matkustaa Meksikoon ja löytää itsensä ikääntyvän amerikkalaisen toimittajan Ambrose Biercen (kutsutaan enää vain "vanhaksi gringoksi ") sylistä. Komean helppoheikin näköinen Tomás Arroyo on ex- vallankumouksellinen kenraali. Kuten monet Fuentesin teoksista, se tutkii tapaa, jolla vallankumoukselliset ihanteet turmeltuvat, kun Arroyo päättää jatkaa kartanolla palvelijana, sen sijaan että seuraisi vallankumouxen tavoitteita.
ellauri279.html on line 475: Meksikolainen historioitsija Enrique Krauze arvosti ankarasti Fuentesia ja hänen fiktiota ja kutsui häntä "sissidandyksi" hänen marxilaisen huulipolitiikkansa ja hänen henkilökohtaisen elämäntapansa välisestä erosta. Krauze syytti Fuentesia pepun myymisestä hallitukselle ja siitä, että se oli "poissa kosketuksesta Meksikoon" ja liioitteli sen ihmisiä houkuttelemaan ulkomaista yleisöä: "Meksikossa epäillään, että Fuentes vain käyttää Meksikoa teemana ja vääristelee sitä Pohjois-Amerikan yleisölle käyttäen valtakirjoja, joita hänellä ei ole."
ellauri282.html on line 449: 1960-luvulle mennessä hän oli päässyt laajalti inhimilliseen näkemykseen, joka oli syvästi huolissaan maailmasta ja sellaisista asioista kuin rauha, rodullinen suvaitsevaisuus ja sosiaalinen tasa-arvo. Hän oli kehittänyt persoonallisen radikalismin, jolla oli poliittisia vaikutuksia, mutta joka ei perustunut ideologiaan, ja jonka juuret olivat ennen kaikkea väkivallattomuudessa (ahimsa). Hän piti näkemyksensä perustuvana "yksinkertaisuuteen" ja ilmaisi sen kristillisenä tunteena. Hänen New Seeds of Contemplation -teoksensa julkaistiin vuonna 1961. Kirjeessä Nicaraguan katoliselle papille, vapautumisteologille ja poliitikolle Ernesto Cardenalille (joka tuli Getsemaniin mutta lähti vuonna 1959 opiskelemaan teologiaa Meksikoon), Merton kirjoitti: "Maailma on täynnä suuria rikollisia, joilla on valtava voima, ja he kamppailevat kuolemantaistelussa keskenään. Se on valtava jengitaistelu, jossa käytetään hyvin tarkoittaen asianajajia, poliiseja ja pappeja eturintamassaan, jotka hallitsevat papereita, viestintävälineitä ja rekisteröivät kaikki armeijaansa."
xxx/ellauri075.html on line 491: Kirjassa ollaan Meksikossa, tarkemmin sanottuna Quauhnahuacin pikkukaupungissa. On paikallinen Kuolleiden päivä vuonna 1939. Keskiössä on Geoffrey Firmin -niminen englantilainen konsuli, juoppo ja virastaan pois potkittu heittiö. Mukana on myös muita ulkomailta Meksikoon päätyneitä hahmoja, joilla on omat vaikeutensa heilläkin. Firmin on kuitenkin tärkein, sillä hänessä on paljon Lowrya itseään. Romaani onkin vahvasti elämäkerrallinen. Niin Lowry kuin hänen luomansa fiktiivinen konsulikin olivat ja ovat syvästi tuntevia ihmisiä, jotka kokevat olemassaolonsa ja kaikkeen siihen liittyvän vahvasti. Tämä pätee erityisesti kärsimykseen ja kaikkialla läsnäolevaan tuskaan. Se tekee heistä ihmisen arkkityyppejä.
xxx/ellauri087.html on line 753: Tammikuussa 1916 Villa teloitutti 18 yhdysvaltalaista kaivosinsinööriä, jotka oli vangittu junaryöstössä. Täytistäkö ne insinöörit lähti junaa ryöstämään? Eikö insinöörinpalkka riittänyt? Kaksi kuukautta myöhemmin hän johti 1 500 meksikolaista taistelijaa Yhdysvaltoihin maan tunnustettua Carranzan hallinnon. Meksikolaiset hiipivät rajan yli yöllä. Amerikkalaiset eivät olleet aavistaneet mitään, mutta heidän onnekseen hyökkäys oli suunniteltu huonosti. Meksikolaiset hyökkäsivät Yhdysvaltain ratsuväkeä vastaan, ottivat sata hevosta ja muulia ja polttivat Columbuksen kylän Uudessa Meksikossa surmaten 17 siviiliä. Myöhemmin Yhdysvallat teki rankaisuretken Meksikoon surmaten Villan porukoita ja aivan hervottomasti siviilejä.
xxx/ellauri087.html on line 758: Yhdysvaltain 6 000 miehen rankaisuretkikuntaa johti kovaotteinen upseeri John J. Pershing, joka oli pitkään yrittänyt tavoitella Villaa. Villa pyrki vetämään heidät syvälle Meksikoon saadakseen aikaan maiden välisen selkkauksen. Yhdysvallat veti joukkojaan Meksikosta Eurooppaan ensimmäiseen maailmansotaan. Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Pershingin kostoretkestä tuli paljon ruumiita mutta vähän villoja.
xxx/ellauri167.html on line 683: Kokeiltuaan LSD:tä loppuvuodesta 1961 Leary ryhtyi myös sen puolestapuhujaksi, ja tutkimustoiminta alkoi yhä enemmän muistuttaa vapaamuotoista viihdekäyttöä. Tämä ja Learyn suosio jatko-opiskelijoiden piirissä herätti kasvavaa närää yliopiston johdossa, ja lopulta psilosybiiniprojekti lopetettiin vuoden 1962 loppuun mennessä. Toukokuussa 1963 Alpert ja Leary erotettiin tehtävistään, Alpert psilosybiinin antamisesta ensimmäisen vuoden opiskelijalle (yliopiston kanssa tehty sopimus nimenomaisesti rajoitti psilosybiinitutkimuksen vain jatko-opiskelijoihin) ja Leary luennointivelvollisuuksiensa laiminlyömisestä. Leary, Alpert ja muut psilosybiiniprojektissa mukana olleet siirtyivät Meksikoon jatkamaan kokeitaan ja perustivat ”kesäleirin” vanhaan hotelliin Zihautanejoon. Heidät häädettiin sieltä ennen pitkää, ja lopulta he vuoden 1963 lopulla asettuivat Hitchcockin suvun 64-huoneiseen kartanoon Millbrookiin, New Yorkiin.
xxx/ellauri237.html on line 676: Virallisten tietojen mukaan Neruda kuoli eturauhassyöpään 23. syyskuuta 1973, sairaalassa Santiagossa vain pari viikkoa vastustamansa Chilen sotilasvallankaappauksen jälkeen. Neruda oli suunnitellut pakoa Meksikoon, jossa hän olisi johtanut vastarintaa Pinochetin hallinnon kaatamiselle.
12