ellauri007.html on line 1464: Meistä miehistä on tafsaaminen mukavaa,
ellauri039.html on line 306: Fontane oli söpön näköinen 23-vuotiaana. Se suhtautu naisiin suht ymmärtävästi aikansa setämiehexi. Vaimo Emilie Rouanet oli koulukaveri. Äiti Emilie Labry oli sekin hugenotti. Huuakotteja koko porukka. Ne oli lipilaareja ja kannatti Saksan yhdistymistä. Perhe asui tovin Lontoossa kuin Klasun porukat. Sanokohan senkin pojat mami ja pupi? Meistä se oli hassua. Innostu 1848 hulluilusta mut lopetti ajoissa. Sillon se jätti apteekkihommat. Sen ekat yritelmät kirjailijana oli aika lässähdyxiä, muze petras kuin sika juoxua. Fontane tykkäs Walter Scottista, mut kukapa ei noihin aikoihin. Ällös preussilaista militarismia. Pidän keskinkertaisista kirjailijoista, ne on kiltimpiä.
ellauri041.html on line 304: Olen löytänyt oman tyylilajini, oman kirjailijan ääneni. se on: tökeröys. Jöns uitti ammeen pohjalla torilta ostamiaan muikkuja, yläruumis paljaana ja borsalino päässä. Meistä sekin oli tökeröä, se oli meidän amme.
ellauri049.html on line 371: Baudelaire oli epädemokraattinen ja naisvihainen. Oliko sillä oikeutta siihen? Saako puhua kuolemanrangaistuxen puolesta kuin Goethe? Saako olla nazi niinkuin Cèline? Ihailla sotaa ja vihata ihmiskuntaa? Ei tietenkään. Siitä tulee rapsuja. Ne oli paskiaisia, vaikka kirjoittivat aika eteviä runoja ja kirjoja. Meistä on moneen junaan, varsinkin nuorista runoilijahomoista. Meidän jokaisen suonissa virtaa tasavaltalainen henki, joka niinkuin kuppa kaivaa luitamme. Erilaisuus on häirizevää.
ellauri066.html on line 448: Trains go on, and we grow old. Meistä tulee vanhoja.
ellauri082.html on line 252: Elämmekö aina? (No emme tietysti, tyhmä kysymyskin. Eihän siitä muuten kannattaisi runoilla.) Kenties tietoisuus jatkuu kuoleman jälkeen? (Ken tosiaankin ties, muttei kertonut, oli kalpeana hiljaa vaan. Todennäköisesti ei.) En pelkää kuolemaa tällä elämäni hetkellä. (Joopa joo kun olen nuori, en fataalisti kipeä enkä hengenvaarassa.) Uskonko että olemme kaikki vangittuja hengellisiä olentoja? (No ei vitussa, me ollaan kaupungistuneita mezien miehiä, kieriskelemässä eläintarhan häkissä olkikupo jalkain välissä äänettömästä naurusta.) Ajattelenko että olemme ikuisia, ja vaan väliaikaisesti täällä ihmishahmossa? (Höpöhöpöä, pelkkää toiveajattelua. Meistä ei jää kuin multaa tai tuhkaläjä.) Puhuja Robert Frostin Pysähdys mezässä lumisena iltana, ja puhuja Emily Dickinsonin Kun en pysäyttänut kuolemalle eivät pelkää kuolemaa. (No sitähän ei sanota, vaikka aika tyynen rauhallisesti ne sen ottavat. Helppoahan se on runossa.) Kuolemaa voi pelottomasti kazella henkisenä, romanttisena ja kuonpuoleisena karkumatkana sielun orjuudesta ja tuskasta.
ellauri132.html on line 424: Meillä on tosi romanttinen idea sexistä (et arvaa). Meistä olis kiva uskoa eze on perfekti momentti; tunteen ja halun huipennus, ja toisinaan, rakkauden myöskin. Mut tosiasia on et hommat menee usein päin persettä. Useammin kuin ei, kallot kolahtaa, osut väärään reikään, melkein putoot sängystä, tulee noloja pieruja. Ei aina mee niinkuin tarinoissa. Ei se sinänsä haittaa paljon menoa, vaixe on vähän vähemmän sujuvaa. Ize asiassa nolous romanttisissa hommissa voi tuoda sut ja sun siipan lähemmäx koska sun pierut on jotain josta vain se saa olla tietonen. (Ja sun exä, ja sen kamut, jne.) Jos sun tarinassa on kömpelöitä hahmoja, niiden sexikin on kömpelöä, myöskin. Ja se on ihan A-OK. Anna mennä, se on aitoa. Useimmat bylsijät vasta opiskelee partnerin bodya ja toiveita.
ellauri184.html on line 599: No niin aika lähteä sammuttamaan pahanmakuista kalkkia. Tästä ette kyllä selviä. Nähdään! Nahkurin orsilla tavataan. Teistä tulee kaikista siellä jumalan poikasia. Meistä tulee kaikista iso onnellinen pörisevä pesä, jolla on vain 1 genomi. Tällänen rakkaus tuntuu kuumalta eläimeltä.
ellauri238.html on line 387: Seurue vaikeni ja rupesi uteliaana tuijottamaan. Olin niin nolo, etten saanut sanaa suustani. Niin hänen piti oma-aloitteisesti kertoa, missä oli ollut (Annelilla) ja mitä tehnyt (nainut Hilja maitotyttöä kuin Tauno Palo, tosin vain 1 1/2 kertaa). Pena näki mielellään että naiset tappelivat hänestä. Sellainen ihmissuhdepeluri hän oli. Kaikexi onnexi se on jo vainaja. Anneli muutti myöhemmin naapuriin Kulosaareen. Meistä tuli ystävät. Haukuimme Penaa yhdessä.
ellauri277.html on line 468: Paavalille pahin kaikista mahdollisista olosuhteista on todeta, että "en tee mitä haluan, vaan teen sitä, mitä vihaan" (Room. 7:15). Nämä ovat juuri sellaisia vaihtoehtoja, joita Jokeri (ja Saatana) tarjoaa: sellaisia, joita voimme vain vihata ja silti haluta. Pyllystä tulee pepun hajua mutta silti se jaxaa kiehtoa. Synti, itsekäs käytös ja tottelemattomuus laille eivät ole Promethean vapaan tahdon tekoja, vaan merkkejä orjuudesta. Paavalin mukaan tottelemattomuus, kapina ja synti eivät vapauta meitä "tekemään mitä haluamme", kuten saattaisimme olettaa, vaan vangitsevat ja vangitsevat tahtomme. Meistä tulee "synnin orjia" (Room. 6:17). Juurikin näin: vapaus on sitä että 1. jengi saa ja tekee mitä 2. jengi haluaa, siinäpä se nixi on! Kikka on siis haluta sitä mitä johtokunnan kerroxen jehut sanovat. Ei siihen tarvita sen kummempaa valintamyymälää. Huda hudaa!
ellauri325.html on line 217: Meistä jokainen on joskus nähnyt tyypin, jota ilolla nyrkki-inhoaisi vähän. (Fig. 1)
ellauri378.html on line 410: Meistä
ellauri390.html on line 423: Aijaa, tää ei ollutkaan vielä Hanhen omaa textiä, vaan esipuhe asiaan paremmin perehtyneeltä Veli Phap Dungilta. Varmaan Quang Phuc Dungin velimies. No se on kavereille yhteistä ainaskin että pitäisi pysähtyä vähän miettimään, ei aina painaa täysiä joka taalan perässä ja lopun aikaa kazoa hölmöputkea. Tää on taas nyt sitä mindfulnessia. Mind your own business. Meistä tulee fixumpia kun hypelöimme omaa ruumista. Pysäkki on eka etappi, toinen tiukka tuijotus. Happiness is a warm gun yeah yeah.
xxx/ellauri068.html on line 536: We like the barracks nice and clean Meistä parakit on kivat kivimpiä siisteinä
xxx/ellauri113.html on line 203: Hyvä esim: maapallo on käymässä meille liian pienexi, sanoo egoistis-narsistinen Tapani. Päinvastoin! Meistä on tullut maapallolle liian iso rasite. Sietää soveltaa E.Saarisen suhteellisuusteoriaa: ei suurenneta pesätonttia, vaan pienennetään termiittitiheyttä. Intel on tukenut minua 25 vuotta, siitä sille suuret kiitoxet Hi Google! Thanx Siri! Much obliged Segway --- AARGH! Mein Leben! Pääsin tähän saavutuxeen sisäisen paloni ansiosta. Käytän aivojeni käyttöliittymänä Facebookia. (Tästä mainoxesta oli sovittu Silverfishin kaa, se kuuluu meidän läpimurtotähdenlentodiiliin.) Sillä seuraajani pysyvät ajan tasalla uusimmista teorioistani. Käytän sitä vielä täältä pilvenlongalta, please tune in! Internet yhdistää meidät kaikki kuten Matrix-leffassa, olemme neuroneja jättimäisissä sähköaivoissa. Ja kun älykkyysosamäärä on sen mukainen, mihin emme kykenisi? Voimmeko edes luoda niin isoa kiveä ettemme jaxa sitä nostaa? Kaikkien pitää palvoa tiedettä kuin jotain jumalaa. Hei Pekka, voitit vedon, Hawking silinteripäisine virkaveljineen on todellakin kotoisin mustasta aukosta!
xxx/ellauri234.html on line 55: Hän oli paksu kuin kaskelotti, Meistä tehty on jo motti Aamuun asti kesti hotti
xxx/ellauri252.html on line 135: Timo Pyryharakan tekemässä elämäkertakirjassa Salama kertoo haluavansa elää vuoteen 2018, jolloin sisällissodasta on kulunut sata vuotta ja kirjailija itse täyttää 82, ”ja pääsen sanomaan, että ette te saatanan lahtarit kerinny kaikkia tappaa! Meistä 3. polven punikeista tuli tosin tälläsiä takinkaantäjiä.” Nysse on jo melkein ysäri ja yhä hengissä. Työläisen maxa on järeämpää tekoa kuin keskiluokkaisen Imi Autereen.
xxx/ellauri259.html on line 655: - Ihmisyyden rajalla, kirjoittanut Viktor Frankl. Tarina psykiatrista, joka kärsi natsien keskitysleirillä elämisen kauhuista toisen maailmansodan aikana. Frankl ammensi voimaa ajattelemalla toisille leireille sijoitettuja rakkaitaan, jotka odottaisivat heitä sodan vihdoin tullessa päätökseen. Vaikka hän ei valitettavasti koskaan enää saanut tilaisuutta nähdä perheenjäseniään, Franklin kokemukset keskitysleireillä antoivat hänelle aivan uudenlaisen ymmärryksen hänen oman elämänsä tarkoituksesta. Tässä kirjassa hän jakaa paitsi traagisen tarinansa, myös eräänlaisen teorian, josta me kaikki voimme saada voimaa vaikeina aikoina. Meistä jokainen voi hyötyä Franklin kirjan tarjoamista arvokkaista opetuksista.
xxx/ellauri268.html on line 485: Siilit ovat kivoja. Meistä tulee lintuja, pitkäveteisiä runoja. Sen pituinen se. Jos se olisi pitempi, olisi tämä runokin pitempi.
19