ellauri008.html on line 793: Isä Mefodi
ellauri008.html on line 797: No tää paasaus onkin viimeinen ekasta tuotantokaudesta ja 500 runosta tänä vuonna. Jatkoa on luvassa vasta seuraavana tuotantokautena vuonna 2020. Monta viikkoa kuivatelakalla kuin isä Mefodi. Jaksankohan retkahtamatta. Saapa nähdä. En jaxanut. Vähän ehkä vähensin vauhtia.
ellauri014.html on line 324: Ylipäänsä koko kirjassa puhuu vaan yksi ääni joka pompittaa jokaista hahmoa: Täällä puhuu isä Mefodi, nimittäin Jean-Jacques. Julia on Janne-Jaakon Pygmalion (näitä piisaa kirjailijasetämiehillä). Se vetää Julian mielikuvan kanssa virtuaalikäteen vähän niinkuin Milton Eevan kaa.
ellauri025.html on line 726: Komminister on suomexi kappalainen. Barkmannin lahjatalon Eskilstunan Nyckelbackan Gammelbo oli komministerboställe, kappalaisen puustelli. Siellä tuli 1600-luvulla vähän tonttuiltua kuin isä Mefodi, Monikan ja ehkä myös Annelisen tyyppisesti otettua ylen määrin olvia:
ellauri026.html on line 202: Alaviite Kiimainen munkki-meemin avataareja: isät Roshi, Cohen, Mefodi, Rabelais, Abelard, Antonius, Matka länteen-kirjan apina. Näitähän on vaikka kuinka monta. Kiimainen ja munkki on lähisynonyymejä. Hakusanoilla kiimainen+munkki tulee vain pornovideoita. Hakusanoilla munkki+kiusaus oli tämä ensimmäinen osuma:
ellauri043.html on line 2000: Isä Mefodi
ellauri060.html on line 419: Nyt puhuu isä Mefodi. Tuli vähän tonttuiltua.
ellauri072.html on line 58: | Nimike | Aetatis suae | Mefodi |
|---|
ellauri092.html on line 161: Mefodistien uskon ominaispiirteet
ellauri092.html on line 208: Pst: Wesley kallistui arminianismin sijasta kalvinistisen preterition kannalle eli lampaat olis esivalittu. Tää on vähän kun se että maailma on deterministinen, mutta ei se paljon auta jos se on kaoottinen. Mefodisteilla on paljon laupiaita hommia kuten sairaaloita, orpokoteja, keittoloita ja kouluja. Babtistit on selkeesti joholla, ne on hihhulimpia, niiden jamboreet on vauhdikkaampia. Mefodistit on vähän tollasia kylmäverisiä tinselfishejä.
ellauri105.html on line 476: Levoton nero oli Mefodi isä">pappismunkki Mefodi. Hospotin viinamäen miehiä. Ponomari on suntio.
ellauri105.html on line 480: Panihida Rautalammin ortodoksisella hautausmaalla. Pappina Mefodin isä Matti Sidoroff, kanttorina Juhani Hänninen ja panomarina © hänen vaimonsa Helena, kuorona ja kuvaajana Hannu Pyykkönen. (Kuva © Hannu Pyykkönen)
ellauri105.html on line 482: Kävin viime viikonvaihteessa Rautalammin hautausmaalla, missä toimitimme panihidan siellä lepäävän pappismunkin haudalla. Miksi? Koska tuo pappismunkki oli toimittavan papin tuttava ja me muutkin tunsimme jollain tavoin tämän mielenkiintoisen elämän eläneen vainajan. Ja jotenkin vain tuntui oikealta käydä toimittamassa panihida tuolla syrjäisellä ortodoksisella hautausmaalla, jonne ei ole haudattu muita luostariasukkaita. Pappismunkki Mefodin (Matti Lehmonen) hautakivi Rautalammilla. (Kuva © Hannu Pyykkönen)
ellauri105.html on line 484: Tuo pappismunkki oli kirkolliselta nimeltään Mefodi ja maalliselta nimeltään Matti Lehmonen. Hänen elämäntarinansa on melkoinen. Selvitin sitä hieman vieraillessani jälleen kerran Heinävedellä Valamon luostarissa. Kerron siitä jotain tässä lyhyesti. Tämä vuonna 1912 Konneveden rantamaisemissa syntynyt rautalampilainen meni jo varsin varhain harjoittelemaan luostarielämää Laatokan Valamon luostariin. Kimmokkeen sinne menoon tämä silloin vielä luterilainen 15-16-vuotias nuori mies sai silloiselta Kotkan ortodoksisen seurakunnan kirkkoherralta, rovasti Mikael Iltonoffilta (Iltola). Niinpä hänet sitten varsin pian liitettiin Smolenskin skiitassa ortodoksiseen kirkkoon ja hän siirtyi Valamon luostariin noviisiksi. Mefodi kuvattuna Petsamon luostarissa 1939. (Kuva pappismunkki Mefodin albumista, © Valamon luostari)
ellauri105.html on line 488: Mulla on Mefodin kääntämiä Tshehovin novelleja.
ellauri105.html on line 490: Tšekkoslovakian Pyhän Jovin luostarikoulun jälkeen hän palasi Laatokan Valamoon, missä hänet vihittiin ensin munkiksi juuri ennen sodan alkamista vuonna 1938. Seuraavana vuonna hänet siirrettiin Petsamoon, mistä hän sotavuosien aikana siirtyi sitten Ruotsiin ortodoksisen seurakunnan palvelukseen ja jossain vaiheessa, jatkosodan aikana myös Itä-Karjalaan. Itä-Karjalaa seurasi jossain vaiheessa Konevitsan luostari 40-luvun loppupuoliskolla. Luostari oli tuolloin siirtynyt Keiteleen Hiekkaan, missä Mefodi teki ahkerasti käännöstöitä. Keitelettä seurasi jälleen Valamo-jakso, nyt tosin Heinäveden Papinniemessä, minne luostari oli siirtynyt sotaa pakoon evakkoon. Tämä jakso kestikin sitten parikymmentä vuotta ja piti sisällään lähinnä luostarin sihteerinä toimimista ja luostarin kirjeenvaihdosta ja käännöstöistä huolehtimisen. Suurin osa tuolloisista munkeista ei osannut suomea, koska he olivat venäläisiä ja siirtyneet luostarin mukana evakkoon.
ellauri105.html on line 492: Tuolle ajalle sisältyy myös varsin erikoinen ja omalla tavalla merkittävä ajanjakso niin koko Suomen ortodoksisen kirkon historiassa kuin varmasti myös Mefodin elämässä. Suomen ja Venäjän ortodoksisten kirkkojen "jääkausi", Suomen kirkon "melkein hajoaminen" kalenterikysymyksen edessä, munkkien karkottamiset ja pois muuttamiset ja monet muut tämän kaltaiset asiat. Kuusikymmentäluvulla ortodoksinen kirkko käytti jälleen Mefodin kielellistä lahjakkuutta hyväkseen ja hän toimi jonkin aikaa Kirkkojen Maailman Neuvoston (KMN) ekumeenisen komission jäsenenä Saksassa, jonne hän siirtyi pian pappismunkiksi vihkimisen jälkeen, mikä tapahtui vuonna 1968. Siirtyminen ulkomaille venäläisen ortodoksisen emigranttikirkon palvelukseen lienee ollut jonkinlainen turhautumisen ilmaus. Hän oli ennen sitä hävinnyt niukasti Heinäveden Valamon imugeenin eli luostarin johtajan vaalin ilmeisesti vain yhdellä äänellä. Kun samaan aikaan keskusteltiin koko Heinäveden luostarin lopettamisesta, koska vanhat munkit kuoluivat ja uusia ei saatu, hän pohti omia henkilökohtaisia ratkaisujaan. Myös hänen tehtäviensä suunnittelu - siis lähinnä hänen esimiestensä tekemät suunnitelmat - eivät oikein miellyttäneet ja siksi mahdollisesti hän päätti siirtyä ulkomaille.
ellauri105.html on line 494: "Tuli vähän tonttuiltua" tunnusti Mefodi äidille. "Pantiin kuivatelakalle". Niinpä Mefodista tuli 60-luvun lopulla Karpaateilla sijainneen Pyhän Jobin luostarin perinteen jatkajan, Yhdysvaltoihin siirtyneen Pyhän Kolminaisuuden nimeä kantaneen luostarin alaisuudessa toimivan alkuperäisen luostarin nimisen, Pyhän Jobin luostarin pappi ja rippi-isä. Pappismunkki Mefodi (Matti Lehmonen) (Kuva pappismunkki Mefodin albumista, © Valamon luostari)
ellauri105.html on line 497: Mefodissa ja Mikko Könkkölässä on jotain samaa.
ellauri105.html on line 499: Saksassa menikin sitten seitsemisen vuotta ja kun hän 1975 palasi Suomeen, tietynlainen ynseä suhtautuminen, mitä hän katsoi kokeneensa jo ennen lähtöä, jatkui - ainakin hänen omasta mielestään ja kun hän ei suostunut siirtymään hänelle määrättyyn tehtävään, hän ei jäänytkään pysyvästi Heinäveden Valamoon, vaan siirtyi asumaan "maanpakoon" joksikin aikaa Joensuun ortodoksisen seurakunnan omistaman leirikeskuksen tiloihin, mistä hän sitten siirtyi asumaan Rautalammille. Jonkinlainen oman elämän ristiriitaisuus yhteiskunnan tai vaikkapa kirkon kanssa saattoi osaltaan johtua myös hänen omista henkilökohtaisista teoistaan lähinnä sodan jälkeisen ja ilmeisesti jossain määrin myös ennen sotaa tapahtuneen sosialistisen liikkeeseen ja kommunistiseen puolueeseen liittyvien järjestöjen toiminnassa. Hän oli mukana SNS-seuran toiminnassa ja jopa palveli SDPL:n nuorisolehteä Kiurua 40-luvun lopulla. Tämäkin ajanjakso oli mielenkiintoinen ja täynnä erilaisia pettymyksiä, jotka omalta osaltaan johtivat myöhempiin Mefodin elämän radikaaleihinkin ratkaisuihin. Rautalammilla pappismunkki Mefodi asui kuin munkki ensin velipuolensa kanssa hänen kotonaan ja välien viilennettyä elämänsä viimeisinä vuosina kunnan vanhuksille varaamissa asunnoissa, joita hän aina nimitti keljoiksi, kuten luostarissa oli tapana sanoa munkin asunnosta. Rautalammilta käsin hän matkusteli paljon ulkomailla ja pääsi käymään vielä myös Laatokan Valamossa, oman munkkielämänsä alkukodissa, jonne hän myös jossain vaiheessa mietti paluutaan, muttei kuitenkaan sitten sitä toteuttanut. Näitä muita ulkomaanmatkojaan hän lystikkäästi nimitti viihdekiertueiksi ja niistä ja monesta muusta retkestä olisi vielä paljonkin kerrottavaa. Hän kävi tervehtimässä matkoillaan myös vanhoja ystäviään, kuten esimerkiksi luostarin entistä leipuria, keittiömunkki Joonaa, Juojärven asemalla asuvaa munkkia, joka oli joutunut myös hankauksiin luostarinsa kanssa, mutta hän tapasi myös lukuisia tuttujaan ulkomailla.
ellauri105.html on line 501: Mefodin ystäviä ja tuon ajan ortodoksisia vaikuttajia vasemmalta oikealle: Paavali (myöh. arkkipiispa), Markos, Isaki, Savva ja Pietari (Kuva pappismunkki Mefodin albumista, © Valamon luostari) Pappismunkki Mefodi säilytti terävä-älyisyytensä ja sananvalmiutensa loppuun saakka. Häneltä saattoi saada kipakan ja terävän vastauksen kysymykseen kuin kysymykseen. Otetaan tähän loppuun kaksi sellaista. Kun hän aikanaan Heinäveden Valamossa ollessaan istui Torakkahoviksi nimetyn munkkien asuntolan kuistilla yhdessä pappismunkki Savvan - toisen "koiranleuan" kanssa - valkoisissa viitoissaan ja pitkine partoineen ja paikalle saapui turisti kameransa kassa kysyen: "Saako ottaa kuvan?" - Mefodi jyrähti: "Joo, kuvata saa, muttei ruokkia." Toisen kerran saman kysymyksen edessä hän vastasi toimittaja-kuvaajalle, jonka hän ehkä epäili ottavan kenties huonolaatuisen kuvan. Hän sanoi: "Jospa tässä käy kuten paavi Pius V:lle, kun hänestä tehty maalaus - joka ei ollut paavin mielestä kovin ihastuttava - lähetettiin edelleen. Paavi oli näet kirjoittanut kuvan taakse: Älkää peljätkö, se olen minä, paavi Pius." Pappismunkki Mefodista jäi kirjoittamatta vielä paljon mielenkiintoisia asioita, mutta jospa jossain sopivassa vaiheessa saisin niistä koottua ja sanoiksi muodostettua toisen, pitemmän tarinan. Mutta olkoon nyt tämä jupina alkuna mahdollisesti uusille, uudenlaisille jupinoille tai ehkä paremminkin tarinoille ortodoksisista, mielenkiintoisista ihmisistä, joita ympärillämme on elänyt. Kuten aikaisemmin taisin mainita, alan taas itsekin joidenkin tuiki tuntemattomien ja eräiden hyvän-päivän-tuttujen kanssa väsyä tähän tietynlaiseen kriittiseen kirjoittamistyyliini, jonka jo kerran sain lopetettua. Jospa tässä syksyn ja talven aikana saisin lopetettua ja julkaistua jo melkein valmiit, keskeneräiset jupinani ja voisin lopettaa tämänkin Happy 1 -blogisivuston ympäristölle ja ainakin joillekin kanssaihmisille sopimattomana. HAP happy P.S. Infoa kirjoitusvirheistä ja muista hatarista tiedoista voi lähettää suoraan tämän blogin yhteysosoitteeseen: happy.ykkonen(at)gmail.com Ko. osoite ei ole muussa käytössä. Nettihoukka klo 11.44
ellauri105.html on line 507: Unknown 13. elokuuta 2013 klo 14.46 Älä ihmeessä lopeta. Pappismunkki Mefodin elämä on ollut todella mielenkiintoinen. Olisi mukava kuulla joskus myös jonkun venäläisen (ortodoksi) emigrantin tarina. Vastaa
ellauri105.html on line 509: Unknown 2. kesäkuuta 2019 klo 22.04 Mielenkiintoinen tarina isä Mefodista! Tuli mieleen, että joskus 1980-luvulla toimiessani pappisseminaarin opettajana olin oman työn ohessa Rautalammin vt.kirkkoherrana ja tapasin myös Isä Mefodin ensimmäisen ja - viimeisen -kerran. Muistoksi tuosta tapaamisesta hän lähetti slaavinkielisen sluzebnikin, joka on vieläkin minulla käysössä. Iankaikkinenm muisto hänelle! Vastaa
ellauri105.html on line 511: Unknown 4. toukokuuta 2021 klo 16.40 Mefodi oli meillä Merikadulla useaan kertaan. Matkoilla Müncheniin ja muualle Saksaan tuolloin 1968 aikoihin, aina vuodesta 1965, jolloin ystävystyi perheemme kanssa. Vastaa
ellauri105.html on line 516: Kun Mefodi tutustui kuopuxeemme hän sanoi "Tämäkös se on se Peeter". Kun se ei jaxanut syödä enempää se sanoi "Petter ottoo". Puhelimeen se huusi eteisessä "Täällä puhuu isä Mefoodi!". Se antoi Valamon käynnillä mulle lahjaxi kuhmuisen mutta hienon vanhan suurennuslasin. Se on mulla vieläkin. Nyt sillä on käyttöä.
ellauri105.html on line 520: Saiko sekin potkut niinkuin isä Mefodi? Perskärpäsistä ei pidetä, sen sai huomata Jeesus sekä Sokrates.
ellauri142.html on line 779: Sisäinen Sana puhuu. Täällä puhuu isä Mefodi. Aici postul de radio Muntenia unu:
ellauri145.html on line 855: Et commis plus d´une sottise, On tullut tonttuiltua Mefodina,
ellauri147.html on line 357: After his divorce to Orianne, and struggling to play the drums for health reasons, Phil Collins developed a drinking problem, which spiraled out of control. According to him, he required a “medically enforced drying-out process.” Kuivatelakalle niinkuin isä Mefodi. However, his low self-esteem also got in the way of seeing things clearly. No wonder. Paul McCartney´s net worth is 1.2 gigadollars! He could buy Phil 5 times over!
ellauri194.html on line 468: Vastaus jompaan kumpaan kysymykseen mahdollistaa vastauksen laatimisen myös toiseen kysymyksistä. Partikularismi pyrkii vastaamaan kysymykseen 1 ensin. Sen mukaan on olemassa tapauksia, joissa tiedämme jotakin kiistatta, ja se pyrkii järjestämään näitä jo tiedettyjä asioita ja muotoilemaan niistä yleisen kriteerin tietämiselle. Mefodismi toimii päinvastoin, pyrkien vastaamaan ensimmäisenä kysymykseen 2. Sen mukaan voidaan antaa yleinen kriteeri, jonka perusteella yksittäistapauksia voidaan arvioida suhteessa tietämiseen. Empirismi on eräs esimerkki tietoteoreettisesta mefodismista.
ellauri216.html on line 616: Vale-Dimitri ei vielä heitä kehään pyyhettä. Hän haluaa vielä koetella izeään, varsinkin sieltä. Pafnuti kuolee suolitautiin ja seuraavana vuorossa on Muurikki. Vittu Hariton on tottelematon Tipi eikä tahdo diakonixi. Se haluisi vaan kesämökin rannalta. Isä Mefodi syrjäytettiin imugeenipolulta ja alkoi imuskella keskiolutta.
ellauri254.html on line 159: Kymysyxeen miten kirjoittaa ei voi vastata ilman mixi kirjoittaa. Tää Fedinin turahdus on eri pätevä. Aika monelle se on miten saada nimeä ja pätäkkää. Silloin pitää kirjoittaa niin että 200M kärpästä on tyytyväisiä. Neuvostotaiteen perusta on sosialistisen realismin metodi. Täällä puhuu isä Mefodi. Älkää tonttuilko jos teissä on ainesta parempaan. Älkää paapoko izeänne, älkää jääkö kuivatelakalle kuten minä vaan ryypätkää votka Pohjanmaan kautta! Juokaa maxa paskaxi kuin Pena ja Hande Hansassa mutta älkää helvetissä kirjoittako niin huonosti kuin ne.
ellauri362.html on line 311: Haahtela perheineen asuu Kirkkonummella. Jonkinlainen airolla ja peräpainoilla varustettu Hilja Haahti? Wannabe isä Mefodi? Ei vaan isä Joel! Kirjailija Joel Haahtela haluaa teoksillaan lohduttaa itseään ja kaikkia muitakin yksinäisiä. Vaimo läx, lapset jättivät, Jeesus hylkäsi. Läppä läppä, ei sentään asiat ole niin huonosti. Psykiatrina hän lähestyy mieltä, ortodoksisen seurakunnan diakonina sielua. ”Olen ihmisenä erittäinkin syvältä”, hän sanoo.
xxx/ellauri113.html on line 290: Toisaalla paasauxissa on jo Daytonin apinajuttu, jossa kehitysopin vastustajista tehtiin komediaa. Nyt on aika antaa puheenvuoro vastustuxen puolustuxelle. Nyt puhuu isä Mefodi ei vaan tri Ristintie.
xxx/ellauri113.html on line 568: Miten Jeesus (jos se nyt edes oli Jeesus) teki luomistyön? Juu se sanoi fiat, ja Fiat tuli, eikä folkkari. Ei se testannut miljoonia vuosia jotain prototyyppejä. Sehän olis naurettavaa, ah mä nauran, hahaha. Aika ilotonta naurua. Pekka on kuvasta päättäen ikävä ihminen. Se ei yhtään muistuta Dostojevskin isä Mefodia, vai mikä sen rippi-isä-äijän nimi oli Karamazoveissa, ei se ole lempeä, iloinen eikä vakava. Hyvyys ja pyhyys on siitä kaukana, se puhuu pieru- ja kakkajuttuja. Se näyttää koleeriselta setämieheltä, ja varmaan onkin sellainen. Saarnaa leipääntyneesti, niistää kesken kaiken nenäänsä räkäiseen nenäliinaan, virnuilee ja huitoo käsillä. Koko aika mainostaa myymiänsä kirjoja.
xxx/ellauri224.html on line 568: Wall-en ja McCrean tavatessa käy ilmi, etteivät he ole olleet tekemisissä pitkään aikaan. Wally kertoo lyhyesti omasta tilanteestaan ennen kuin saa yhtä vastahakoiselta tuntuvan McCrean kertomaan, mitä on tehnyt viime vuosina. Elokuvan alkupuoli keskittyykin McCrean haukotuttaviin kertomuksiin Jerzy Grotowskin kokeellisesta teatterikommuunista Puolan metsissä, Saint-Éxuperyn Pikku prinssin harjoituksista Saharassa japanilaisen munkin kanssa, jonka sitten toi New Yorkiin asumaan perheensä kanssa puoleksi vuodeksi (vrt. isä Mefodi), matkoistaan Intiaan ja takaisin sekä Skotlannin Einhorn-yhteisöön, Belgradiin, Israeliin ja Richard Avedonin kartanoon Long Islandilla, jossa hän koki monimutkaisen uudelleensyntymisrituaalin. Haukotus.
36